LIBER 2021 Online -muistiinpanoja | Notes about LIBER 2021 Online

(Please, scroll down to read in English.)

Viideskymmenes LIBER-konferenssi järjestettiin maksuttomana verkossa 23.-25.6.2021. Juhlavuoden tapahtuman organisoijana oli LIBERin (Ligue des Bibliothèques Européennes de Recherche – Association of European Research Libraries) lisäksi Belgradin yliopiston kirjasto. Vain yksi meistä osallistui konferenssin kolmanteen päivään, joka osui juhannusaatolle.

Ohjelmassa, joka kattoi avoimen tieteen teemoja monesta näkökulmasta, oli monentyyppisiä esityksiä, joista osa oli kaikille yhteisiä (plenary) ja osa rinnakkaisia (parallel).

Avaussession moderoi Astrid Verheusen (LIBERin toiminnanjohtaja) ja konferenssin avasi Danijela Vanusic (kulttuuriperinnön ja digitalisoinnin apulaisministeri, Serbian kulttuuri- ja mediaministeriö). Avajaisissa puhuivat Julien Roche (Lillen yliopiston kirjaston ja oppimiskeskuksen johtaja) ja LIBERin puheenjohtaja Jeannette Frey (kirjastonjohtaja, BCU Lausanne). Avajaisessioon kuului myös entisten LIBER-presidenttien videotervehdys.

Päivä 1 – Poimintoja

Ensimmäinen keynote-puhuja pohti digitaalisten kirjastojen tulevaisuutta (Toma Tasovac – Digital Libraries: The Next Frontier) peilaten klassista käsitystä kirjastosta nykyiseen kehitykseen, jossa perinteinen teksti ja kuva eivät enää muodostakaan staatista kokonaisuutta vaan toimivat palveluina ja vuorovaikutteisina menetelminä. Esitys käsitteli digitaalisia kirjastoja työkalujen ja ominaisuuksien joukkona, jota käytetään tekstiresurssien paikantamiseen, hakemiseen ja hyödyntämiseen – erityisesti pohdittiin, mitä tekstiresurssien hyödyntäminen tarkoittaa digitaalisten humanististen tieteenalojen näkökulmasta katsottuna. Erityisenä arvona nähtiin, että digitaalisten kirjastojen on mahdollista tuottaa palveluita, joihin voidaan yhdistää muita palveluita tai tuottaa niiden avulla kokonaan uusia dynaamisia sisältöjä tietoja rikastamalla. Digitaalinen tieteellinen työ tapahtuu muuallakin kuin kirjastossa ja digitaaliset tutkimustuotokset ovat muutakin kuin lehtiartikkeleita tai tieteellisiä monografioita. Tämä voi mullistaa myös viittauskulttuuria, koska pelkät pysyvät tunnisteet eivät välttämättä enää riitä dynaamisiin kokonaisuuksiin viittaamiseksi tai niiden täytyy kehittyä hienojakoisempaan tarpeeseen.

Ohjelmistot ja data (Sessio #3)

Ohjelmistojen ja datan kanssa työskentelyä käsittelevä sessio (Working with Software & Data) keskittyi kolmessa esityksessään hahmottelemaan tutkijoiden ja kirjastojen mahdollisuuksiin käyttää FAIR-tietoa ja avointa tietoa. Barbara McGillivray, Nicolas Larrousse ja Daan Broeder keskustelivat siitä, millainen rooli dataviittauksilla ja datan julkaisemisella voisi olla toisaalta tutkijoiden ja kirjastojen synergiassa ja toisaalta yhteiskuntatieteiden ja humanististen tieteiden uusien tutkimustapojen muotoilussa. Lisäksi keskusteltiin siitä, miten kirjastot voisivat saada datan ja datajulkaisut helposti saataville, miten kirjaston henkilökunta voisi toimia opiskelijoiden ja tutkijoiden kouluttajana parhaiden käytäntöjen suhteen sekä miten datakokoelmat saataisiin parhaiten kuratoitua vastaamaan yhteiskuntatieteiden ja humanististen tieteiden tarpeita.

Session toisessa esityksessä Katie Wilson esitteli Curtin Open Knowledge Initiative (COKI) -hanketta, joka tutkii ja jakaa julkisesti saatavilla olevaa tietoa, analyyseja, oivalluksia ja ohjelmistokoodia lisätäkseen ymmärrystä institutionaalisen tutkimustyön tuloksellisuudesta ja edistymisestä kohti avoimen osaamisen instituutioita. Projektin esittelyn lisäksi kerrottiin erityisesti siitä, miten yhteistyö kirjastojen kanssa voi parantaa institutionaalista ymmärrystä avoimen tutkimuksen tuotannosta, suorituskyvystä ja vaihtoehdoista avoimen tietämyksen oppilaitosten toteuttamiseksi.

Kolmannessa esityksessä Neil Philippe Chue Hong käsitteli ohjelmistojen merkityksen tunnistamista sekä sitä, miten kirjastot voisivat auttaa tutkijoita ohjelmistoviittausten omaksumisessa. Esillä oli ajatus, kuinka tutkimuskirjastot voisivat tehdä yhteistyötä oman talon ohjelmistotuotannon ja tietojenkäsittelyn tutkimusryhmien kanssa ja näin tarjota nykyistä laajempaa tukea avoimelle tutkimukselle, FAIR-tutkimukselle, toistettavuudelle sekä ohjelmistojen säilymiselle.

Avoin saatavuus – monimuotoisuus ja inkluusio (Sessio #4)

Avointa saatavuutta monimuotoisuuden ja sisällyttämisen näkökulmista käsitelleessä sessiossa (Open Access: a Case for Diversity and Inclusion) oli kolme esitystä. Henk van den Hoogen ja Timon Oefelein kertoivat Alankomaissa yliopistojen yhdistyksen (VSNU), tiedekirjastojen ja Springer Naturen yhteishankkeen kyselytuloksista liittyen kestävän kehityksen tavoitteisiin kytkeytyvään tutkimukseen sekä avointen ja ei-avointen julkaisujen käyttöön. Otsikon “Societal impact and open research: results of a joint partner investigation” alla he puhuivat 1) julkaisujen yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta ja siitä miten sitä voi seurata, 2) miten avointen ja ei-avointen julkaisujen vaikuttavuus eroavat ja mikä on vaikuttavuus akatemian ulkopuolella ja 3) mitä työkaluja voi suositella tutkijoille heidän yhteiskunnallisen vaikuttavuutensa maksimoimiseksi. Avoimuus, kuten olettaa saattaa, todellakin vaikuttaa julkaisujen käyttämiseen ja niiden saamaan huomioon, ja hyödyttää etenkin, luonnollisesti, akatemian ulkopuolisia, joilla ei ole pääsyä yliopistojen ja muiden tilaajien maksamiin lehtiin. Hankkeessa on tehty Best practice societal impact -työkalupakkipilotti. Vaikka akateeminen vaikuttavuus on tärkeintä, tulee tutkijoita tukea yhteiskunnallisen vaikuttavuuden lisäämisessä. Puhujat painottivat, että tutkijoita tulee palkita avoimesta julkaisemisesta. Heidän mukaansa nuorempi tutkijasukupolvi kokee yhteiskunnallisen vaikuttavuuden moraalisena velvollisuutena. Muun muassa erilaiset altmetriikka- ja verkostoitumispalvelut tukevat velvoitetta, koska niiden kautta tutkimus huomataan muuallakin kuin akatemian sisällä.

Jos Westerbeke ja Peter Gietz kertovat Federated Identity Managementista (FIM4L; yksi Liberin työryhmistä). Kirjastolaiset ovat nostaneet esiin palveluihin tunnistautumisen ja sen mahdollisen uhkan tutkimuksen vapaudelle. Kirjasto nähdään luotettavana paikkana ja oletus on, että kirjasto tarjoaa luotettavan paikan jopa verkossa ja kirjaston tulee suojella asiakkaitaan. Taustalla huoleen on se, että kustantajat ovat luopuneet IP-pohjaisista tunnistuspalveluista ja haluavat hyödyntää kertakirjautumista tai muita kirjautumistapoja tarjotakseen lisäpalveluita. Elisa Herrmann, Stefanie Paß ja Jana Rumler (Museum für Naturkunde Berlin) puhuivat avoimuuden toteutuksesta ja edistämisestä pienessä organisaatiossa ja siitä, miten luoda rakenteita, jotka auttavat pieniä kirjastoja edistämään avointa tiedettä. Haasteena nousivat esiin kysymykset teknisestä osaamisesta, henkilöstö- ja talousresursseista sekä johdon sitoutumisesta. Parhaina käytäntöinä esiin nousivat erilaiset digitaaliset alustat tiedon tuottamiseen ja jakamiseen.

Dynaamiset digitaaliset kokoelmat (Sessio #1)

Dynaamisia digitaalisia kokoelmia käsittelevässä sessiossa (Dynamic Digital Collections) pohdittiin digitaalisia kirjastokokoelmia kolmen eri tutkimuskirjaston näkökulmasta.

Liisa Maria Näpärä Kansalliskirjastosta kertoi Digitaalinen avoin muisti (DAM) -hankkeesta. Hankkeen tavoitteena on vahvistaa tutkijoiden tietämystä digitaalisten kokoelmien sisällöstä ja niiden tekijänoikeuksista ja Kansalliskirjaston mahdollisuuksia tarjota kokoelmia ja tukea tutkijoille. Tietopohjaisten tutkimuspalvelujen ja käyttäjälähtöisen tiedonkeruun pohjalta DAM-hankkeessa määritellään uudelleen Kansalliskirjaston rooli tutkimustoiminnassa ja kehitetään tutkijoiden ja kirjastojen välistä viestintää ja yhteistyötä.

Constance Rinaldo ja Jane Smith Lontoon luonnonhistoriallisesta museosta kertoivat Biodiversity Heritage Library (BHL) -virtuaalikirjastosta, joka on toiminut verkossa perustamisestaan vuonna 2007 lähtien. Korona-poikkeustila toi esiin virtuaalikirjaston mahdollistamia vahvuuksia, kuten virtuaalista yhteistyötä ja tieteen avoimuutta. Samalla korostui tarve tunnistaa kokoelman puutteita ja tehdä teknisiä parannuksia, jotta aineisto saadaan yhdenvertaisesti kaikkien tiedontarvitsijoiden käyttöön.

Bruno Forment kertoi Belgian Gentissä sijaitsevan Orpheus-Instituutin Ton Koopman -kokoelman muuttamisesta avoimeksi, digitaaliseksi aineistoksi. Kokoelma sisältää lähes 5 000 varhaista painosta ja 400 käsikirjoitusta vuoden 1486 ja 1900-luvun alun väliltä, sekä yli 11 000 uudempaa kirjaa ja partituuria. Forment kertoi keinoista, joilla Koopmanin yksityiskokoelma on kuluneen puolentoista vuoden aikana muutettu (puoli)julkiseksi tutkimuskirjastoksi palvelemaan musiikin taiteellista tutkimusta.

Puhetta herättävä diamond open access

Sessio “Powering sustainable open publishing platforms” käsitteli diamond open access -julkaisumallia, eli avointa julkaisemista missä kustantaja ei peri julkaisumaksuja kuten gold open access -mallissa. Julkaisumalli on ollut olemassa jo pitkään, mutta aihe on herättänyt laajempaa keskustelua vasta viime aikoina  ja kumpuaa nykyisen julkaisukulttuurin kalleudesta ja kestämättömyydestä.

Vanessa Proudman, SPARC Europe, esitteli diamond open access -julkaisumallista tehdyn laajan tutkimuksen tulokset sekä sen pohjalta tehdyt suositukset. Tuloksista kävi ilmi muun muassa se, että 41 % diamond open access -lehdistä oli yliopistojen rahoittamia ja ylläpitämiä. Lisää tutkimuksen tuloksista ja suosituksista voi lukea täältä.

Lisäksi sessiossa esiteltiin kaksi toimintansa aloittelevaa diamond open access -ratkaisua. Natalia Grygierczyk, Radboud University, esitteli yliopiston perustamaa tiedekustantamoa, joka alkaa julkaista vertaisarvioituja tieteellisiä lehtiä. Rebecca Wojturska, University of Edinburgh, esitteli yliopistonsa pian lanseerattavaa diamond open access -julkaisualustaa, joka mahdollistaa tiedelehtien ja kirjojen verkkojulkaisemisen. Erona edeltävään on se, että Edinburghissa toimitustyö kuuluu lehdelle itselleen, he vain tarjoavat julkaisualustan. Palvelun ansiosta yliopiston henkilöstö pystyy julkaisemaan esimerkiksi kurssikirjansa avoimesti ja ilman APC-maksuja niin halutessaan. Yhteistä näille on tavoite tarjota laadukkaita ja taloudellisesti kestäviä ratkaisuja tiedejulkaisemiselle.

Päivä 2 – Poimintoja

Hauskasti otsikoidussa “Open knowledge?… darling, we need to talk (again)!” -esityksessään yksi pääpuhujista professori Eva Méndez tarkasteli kirjastojen haasteita ja sitä, mitä kaikkea niiltä odotetaan avoimen tiedon instituutioiden luomisessa eli kun siirrytään avoimesta tieteestä eteenpäin kohti jaettuun tietoon perustuvaa tutkimusjärjestelmää vuoteen 2030 mennessä. Muutos on alkamassa, koska keskustelu on jälleen alkanut. Samoin kävi siirryttäessä avoimeen tieteeseen. Tässä tilanteessa se tarkoittaa, että ensimmäisessä vaiheessa tehty muutos ei ole ollut kylliksi suuri. Méndez kuvasi avointa tiedettä erilaisten sateenvarjojen avulla ja päätyi lopulta monitoimityökaluun, jonka eri osia täytyy käyttää avoimuuden saavuttamiseksi. Méndez yhdisti Unescon avoimen tieteen suositukset omaan esitykseensä luontevasti ja erityisesti nousi esiin kirjastojen haasteet alati muuttuvassa ympäristössä, jossa kirjastolaisten tulee auttaa tutkijoita, vaikka vastauksia ei välttämättä olekaan tarjolla. Muutos ei tapahdu itsestään, vaan tutkijoita täytyy motivoida ja tämä työ on vielä alkuvaiheessa. Viestinä kuulijakunnalle Méndez halusi nostaa esiin kiireellisemmät muutokset: tieteellinen viestintä (julkaisut), tieteellinen arviointi (vaikuttavuuskertoimet) ja tapa antaa tunnustusta (tekijänoikeus). Esimerkkinä muutoksista oli Horizon Europen hakemusten arviointimalli, joka kattaa koko tutkimusprosessin aiemman julkaisujen ja datan sijaan. Méndezin mukaan yhtenä suurimmista pullonkauloista tutkimuskirjastojen kohdalla ovat palkkiot ja kannustimet, jotka ovat yksi osa esityksessä esille tuoduista haasteita:

    1. Esteiden poistaminen ja kannustimien luominen (vaihtoehtoinen / seuraavan sukupolven metriikka, tutkimuksen tinkimättömyys, tekstin ja datan louhinta)
    2. Avoimen tieteen infrastruktuurin kehittäminen (esim. European Open Science Cloud, EOSC)
    3. Avoimen tieteen juurruttaminen yhteiskuntaan (kansalaistiede, julkinen sitouttaminen jne. = tietoyhteistyö yhteiskunnallisiin haasteisiin vastaamiseksi)

Erityisesti tutkijoiden motivaattoreina voisi toimia perinteisen rahan ja maineen ohella avoimen tieteen houkuttelevuus, jota voisi lisätä mm. seuraavin keinoin:

    • Tehdään avoin tiede hyvin helpoksi
    • Tarjotaan apua
    • Annetaan tunnustusta
    • Annetaan tutkijoiden nauttia ja uskoa avoimeen tieteeseen

Loppukaneettina Méndez toteaa, että koulutus on paras tapa edistää avointa tiedettä!

Sveitsin armeijan linkkuveitsi kirjastonhoitajille. Veitsi sisältää useita avoimen tieteen työkaluja: avoin laitteisto, avoin hallinto, avoin pääsy, avoin yritys, avoin pilvi, avoin sisältö, avoin data, avoin tutkimus, avoin tieto, avoin koulutus, avoin terveys, avoin innovaatio, avoin musiikki, avoin tila ja avoimet standardit.
Sveitsin armeijan linkkuveitsi kirjastonhoitajille.

Taitojen kehittämistä, lehtiarkistoja  ja wikialustoja

Elisa Rodenburg, Vrije Universiteit Amsterdam, esitteli Data Horror -pakohuonepeliä avoimen tieteen taitojen opetuksessa. Aluksi Rodenburg kävi läpi hiukan pelillistämisen teoriaa opetuksessa ja sen jälkeen itse käytännön toteutusta Zoom-sovelluksella. Anne Calvert Barnhart, University of West Georgia, kertoi siirtymisestä etäopetukseen ja opetuskokonaisuuden rakentamisesta sekä pikaisesta palveluiden muutoksesta pandemian vuoksi. He olivat käyttäneet hyödyksi opiskelijatestaajia ja osaamistavoitteita oli aluksi kirjoitettu kirjastonäkökulmasta, joten niitä oli tarpeen muotoilla siten, että puhutaan yhteistä kieltä tiedekuntien kanssa. Rebecca Bryant, OCLC, esitteli sosiaalisen yhteentoimivuuden kehittämistä LIBERin ja OCLC:n yhteistyönä. Taustalla oli LIBERin avoimen tieteen tiekartta ja sen pohjalta toteutetut työpajat ja haastattelut. Lopuksi Irena Vipavc Brvar, Slovenian Social Science Data Archives, esitteli Research Data Alliance Slovenian Noden palveluita ja 23 tapaa, kuinka kirjastoammattilaiset voivat tukea tutkimusdatan hallintaa.

RetroNews-tietoiskussa kerrottiin Ranskan kansalliskirjaston digitaalisesta lehtiarkistosta, joka sisältää yli 1 500 ranskalaista sanoma- ja aikauslehteä vuosilta 1631-1950. RetroNews tarjoaa arkistoaineiston tutkimiseen laajat hakuominaisuudet mahdollistaen mm. tiedonlouhinnan.

Päivän päätteeksi oli tarjolla paneelikeskustelu Wikidatan hyödyntämisestä. Aluksi esiteltiin keskeisiä palveluita: Wikipedia, Wikidata.org, Wikimedia Commons, MediaWiki ja Wikibase. Esityksissä tuotiin esille, millaisilla palvelukokonaisuuksilla uusia palveluita oli toteutettu ja mitä hyötyjä Wikidatan käyttöönotolla organisaatioissa on ollut.

Päivä 3

Avoimen julkaisemisen esteet

Viimeisenä konferenssipäivänä Massimo Köster esitteli sessiossa “Rocky Road opportunities & challenges in open publishing” mielenkiintoisia tutkimustuloksiaan avoimen julkaisemisen haasteista käyttäytymistieteen näkökulmasta. Kösterin mukaan suuret muutokset vaativat käyttäytymisen ja toimintakulttuurin muutosta. Hän esitti neljä havainnoimaansa käyttäytymisen haastetta avoimen julkaisemisen suhteen:

1. palkitsevuus: useat tieteidenalojen arvostetut lehdet joilla on korkea vaikuttavuuskerroin eivät ole avoimia, mutta tieteen palkitsevuus on usein sidoksissa esimerkiksi bibliometrisiin mittareihin
2. tieteen saavuttamattomuuden vaikutuksen aliarviointi tai ymmärtämättömyys
3. ei tarpeeksi tietoa avoimen julkaisemisen mahdollisuuksista ja vaihtoehdoista
4. avoimen julkaisemisen hyötyjen epäily

Avoimen julkaisemisen edistämiseksi on tärkeää ymmärtää mahdolliset ongelmakohdat, jotta niiden ratkaisemiseksi voidaan tehdä tarvittavia muutoksia. Vaikka tehtävää aiheen saralla riittää, on avoin julkaisemisen prosenttiosuus jatkuvassa nousussa.

Posterit

Virtuaaliset posterit olivat esillä hyvissä ajoin ennen konferenssia ja ne esiteltiin myös suullisesti torstai-iltapäivän Q&A-sessiossa. Postereita oli kaikkiaan vain kahdeksan, kaikki esillä pdf-tiedostoina ja osa myös muutaman minuutin videoina, ikään kuin tekijät olisivat posterinäyttelyssä kertomassa niistä. Kaikki posterit ovat nähtävillä Zenodossa.

Suomesta Helsingin yliopiston kirjasto esitteli Open Access Hub -projektiaan, muun muassa sitä, millaisia haasteita Plan S asettaa yliopistolle julkaisijana. Alankomaiden kansalliskirjaston posterin aiheena oli digitaalisten historiallisten kokoelmien rikastaminen muun muassa visualisaatioiden ja meemien avulla. EPFL:n (École Polytechnique Fédérale de Lausanne) kirjaston posterissa aiheena oli kirjastoammattilaisten datalukutaito. INOS-projektin posteri käsitteli kansalaisten sekä korkeakoulujen henkilökunnan ja opiskelijoiden yhteistyön edistämistä avoimen tiedon ja avointen innovaatioiden avualla. Recreating Europe -hankkeen posteri tekijänoikeuslainsäädännön ja avoimuuslinjausten vaikutuksia arkisto-, kirjasto- ja museoalojen digitointikäytäntöihin. Uppsalan yliopiston kirjaston posterissa evaluoitiin julkaisusopimuksia ja Tanskan kuninkaallisen kirjaston posteriaiheena olivat avoimen datan mahdollisuudet. SSHOC:n ( Social Sciences and Humanities Open Cloud) posterin otsikko oli vapaasti kääntäen “Toiveena parviasiantuntijuus – SSH Open Marketplace ja LIBER”. 

Vaikka kaipaamme oikeiden ihmisten tapaamista todellisissa paikoissa, on myönnettävä, että virtuaalisiin konferensseihin on helppo osallistua ja ne ovat edullisia ja yhtä lailla ajatuksia herättäviä kuin perinteiset konferenssit.

 

 

Konferenssin logo. Conference logo.

The 50th LIBER Conference was held free online from 23 to 25 June 2021, co-hosted by LIBER (Ligue des Bibliothèques Européennes de Recherche — Association of European Research Libraries) and the University of Belgrade Library. Most of us participated only on 23 and 24 June as Midsummer Eve is a public holiday in Finland.

The programme consisted of many different types of plenary and parallel sessions. The opening session was moderated by Astrid Verheusen (Executive Director, LIBER). The conference was opened by Danijela Vanusic (Assistant Minister for Cultural Heritage and Digitization, Ministry of Culture and Media, Republic of Serbia). The speakers of the session were Julien Roche (University of Lille, Director of the libraries and learning centre) and the President of LIBER Jeannette Frey (Director of the Bibliothèque Cantonale et Universitaire, BCU). The opening session also included former LIBER presidents’ video greeting.

Day 1 – Highlights

The first keynote speaker pondered the future of digital libraries (Toma Tasovac – Digital Libraries: The Next Frontier), mirroring the classic notion of the library to current developments, where traditional text and image no longer form a static entity but an interactive method. The presentation looked at digital libraries as a set of tools and features used to locate, retrieve and exploit text resources – in particular, what the exploitation of text resources means from the perspective of digital humanities. Digital libraries have the potential to produce services that can be combined with other services or to produce entirely new dynamic content by enriching information. Digital scholarly work takes place outside the library and digital research outputs are more than just journal articles or scientific monographs. Permanent identifiers alone may no longer be enough to refer to dynamic entities or these identifiers need to evolve into a more fine-grained.

Working with Software & Data (Session #3)

In three presentations, the Working with Software & Data session focused on outlining the opportunities for researchers and libraries to use FAIR and open data. Barbara McGillivray, Nicolas Larrousse and Daan Broeder discussed the role that data citations and data publication could play in synergies between researchers and libraries on the one hand, and in shaping new ways of researching the social sciences and humanities on the other. They also discussed how libraries could make data and data publications readily available, how library staff could act as educators for students and researchers on best practices, and how data collections could best be curated to meet the needs of the social sciences and humanities.

In the second presentation of the session, Katie Wilson presented Curtin Open Knowledge Initiative (COKI), a project that explores and shares publicly available information, analysis, insights, and software code to increase understanding of institutional research performance and progress toward open knowledge institutions. In addition to the presentation of the project, it was specifically discussed how cooperation with libraries can improve the institutional understanding of open research production, performance, and options for implementing open knowledge institutions.

In the third presentation, Neil Philippe Chue Hong discussed recognizing the importance of software and how libraries could help researchers in embracing software references. The idea was how research libraries could collaborate with in-house software production and computing research teams to provide broader support for open research, FAIR research, reproducibility, and software survival.

Open Access: a Case for Diversity and Inclusion (session #4)

In the parallel session “Open Access: a Case for Diversity and Inclusion” Henk van den Hoogen (program manager RDM support, University Library Maastricht) and Timon Oefelein (Senior Manager Strategic Partnerships, Springer Nature) presented the results of the Open Science initiative by the Association of Universities in the Netherlands (VSNU), Springer Nature and some academic libraries in the Netherlands. Their presentation “Societal impact and open research: results of a joint partner investigation” provided the background, the rationale and the objectives of the initiative, and summarised its key results. Open access does indeed affect the use of publications and access to them, particularly benefiting, obviously, non-academics who do not have access to journals subscribed by universities and other subscribers. The initiative has created a Best practice societal impact toolkit. While academic impact is most important for researchers the need support regarding the societal impact of their work. Presenters stated that researchers should be rewarded for open publication. They said that younger researchers see societal impact as their moral duty. Various altmetric indicators and networking services support this duty as they help getting noticed outside the academy.

Jos Westerbeke and Peter Gietz talked about Federated Identity Management (FIM4L; one of LIBER’s working groups). Librarians have highlighted authorization with services and its potential threat to the freedom of research. The library has been seen as a trusted place and the assumption is that the library provides a private place even online and the library should also protect its patrons. Underlying the concern is that publishers have given up IP-based authentication services and want to take advantage of single sign-on or other sign-in methods in order to provide additional services. Elisa Herrmann, Stefanie Paß and Jana Rumler (Museum für Naturkunde Berlin) spoke about the implementation and promotion of openness in a small organization and how to create structures that help small libraries to promote open science. The challenge was the technical issues, human and financial resources, and commitment of management. Various digital platforms for producing and sharing information emerged as best practices.

Dynamic Digital Collections (session #1)

A parallel session “Dynamic Digital Collections” centred on digital library collections from the perspective of three different research libraries.

Liisa Maria Näpärä of the National Library of Finland told about the Digital Open Memory (DOM) project. The project aims to strengthen researchers’ knowledge of the content of digital collections and their copyrights, and the ability of the National Library to provide collections and support to researchers. Based on data-driven research services and user-driven information collection, the DOM project serves to redefine the role of the National Library in the national research field and develops communication and collaboration between researchers and libraries.

Constance Rinaldo and Jane Smith, from the Natural History Museum in London, told about the Biodiversity Heritage Library (BHL), a virtual library that has been operating online since its founding in 2007. The covid pandemic highlighted the strengths enabled by the virtual library, such as virtual collaboration and opening up science. It also highlighted, however, a need to identify collection gaps and develop technical improvements to address inequalities for content access.

Bruno Forment recounted the transformation of the Ton Koopman collection of the Orpheus Institute in Ghent, Belgium, into open, digital library. The collection contains nearly 5,000 early printed editions and 400 manuscripts between 1486 and the early 1900s, in addition to well over 11,000 modern books and scores. Forment descripted the steps that have been taken in the past one and a half years to transform Koopman’s private collection into a (semi-)public research library to serve the artistic research of music.

Interest attracting diamond open access

Diamond open access publishing model which has been around for quite sometime already but only lately it has been discussed more widely in academic community.

In session “Powering sustainable open publishing platform” Vanessa Proudman, SPARC Europe, presented the results of “The Diamond Open Access Study”, a wide international research about diamond open access journals. Read more about the results from here. Natalia Grygierczyk from Radboud University and Rebecca Wojturska from Edinburgh University
presented their universities’ soon to be launched diamond open access solutions.

Day 2 – Highlights

In her funnily titled presentation “Open knowledge?… darling, we need to talk (again)!”, Professor Eva Méndez, one of the keynote speakers, examined the challenges of libraries and what is expected of them in creating open knowledge institutions, i.e. moving from open science forward towards a shared knowledge research system by 2030. The debate about the change to research ecosystem for open has begun again. The same thing happened with the transition to open science. In this situation, it means that the change made in the first phase has not been wide enough. Méndez described open science with the help of various umbrellas and ended up with a multifunctional tool, the different parts of which must be used to achieve openness. Méndez naturally combined the UNESCO’s open science recommendations with his own presentation, and in particular the challenges of libraries in an ever-changing environment where librarians need to help researchers although answers may not be available yet. Change does not happen by itself, but researchers need to be motivated and this work is still in its infancy. In a message to the audience, Méndez wanted to highlight the more urgent changes: scientific communication (publications), scientific evaluation (impact factors) and the way credit is given (copyright). An example of the changes was Horizon Europe’s application evaluation model, which covers the entire research process instead of previous publications and data. According to Méndez, one of the biggest bottlenecks for research libraries are fees and incentives, which are one part of the challenges highlighted in the presentation:

    1. Removing barriers and creating incentives (alternative/ next-generation metric, the intransigence of research, text extraction, data mining)
    2. Development of open science infrastructure (e.g. European Open Science Cloud, EOSC)
    3. Instilling open science in society (civic science, public engagement, etc. = knowledge cooperation to address societal challenges)

In particular, researchers could serve as motivators, along with traditional money and fame, the attractiveness of open science, which could be increased by means such as:

    1. Making open science very easy
    2. Offered help
    3. Recognition
    4. Let scientists enjoy and believe in open science

In conclusion, Méndez states that education is the best way to promote open science!

Swiss knife as a take away for librarians. The knife includes several tools for open science: open hardware, open government, open access, open business, open cloud, open content, open data, open research, open knowledge, open education, open health, open innovation, open music, open space, and open standards.
Swiss knife as a take away for librarians.

Building skills, press archives, and Wiki platforms

Elisa Rodenburg, Vrije Universiteit Amsterdam, presented the Data Horror escape room game in teaching open science skills. Initially, Rodenburg told something about game-based learning and then a practical implementation with the Zoom application. Anne Calvert Barnhart, of the University of West Georgia, spoke about the transition to remote teaching and the construction of the curriculum, as well as the rapid change in services due to the pandemic. They had taken advantage of student testers and the learning outcomes had initially been written from a library perspective, so it was necessary to formulate them in such a way as to speak a common language with the faculties. Rebecca Bryant, OCLC, presented the development of social interoperability as a collaboration between LIBER and OCLC. The background was LIBER’s open science roadmap, the workshops and interviews conducted on its basis. Finally, Irena Vipavc Brvar, Slovenian Social Science Data Archives, presented the services of the Research Data Alliance Slovenian Node and 23 issues of how librarians can support research data management.

A database demonstration told about RetroNews, the Press Archive of Bibliothèque nationale de France (BnF) that provides access to over 1,500 French newspapers, journals and magazines published between 1631-1950. It provides advanced features and search tools i.e. for data mining to search through the archival content.

At the end of the day, there was a panel discussion on the exploits of Wikidata. Initially, key services were introduced: Wikipedia, Wikidata.org, Wikimedia Commons, MediaWiki, and Wikibase. The presentations highlighted the types of services that the new services had been implemented and highlighted the benefits of implementing Wikidata in organisations.

Day 3

Challenges in open access publishing

On the last conference day, in the session “Rocky Road opportunities & challenges in open publishing”, Massimo Koster presented interesting results of his study about open access publishing challenges from the viewpoint of behavioral science. Although there is still a lot of work to do in the field of open access, it is emerging annually.

Posters

The virtual posters were on display well before the conference and were also presented orally at Thursday afternoon’s Q&A session. There were only eight posters in all, available as pdfs and some also as videos, to kind of imitate the presenters talking them about them in a poster session. All posters are on view at Zenodo.

Helsinki University Library presented the results, challenges and plans of their Open Access Hub Project. The poster of the National Library of the Netherlands was about enriching accessibility of digital heritage collections. EPFL (École Polytechnique Fédérale de Lausanne) prepared a grid to assess the perception of needs and skills related to data literacy among librarians. The poster of the INOS proejct was titled Encouraging collaboration between citizens, higher education and library staff and students through open knowledge and open innovation activities. Recreating Europe’s poster was about the impact of copyright law and ppen policies to digitisation practices in the GLAM Sector. Uppsala University Library evaluated transformative agreements and Royal Danish Library explored open data possibilities. The poster by SSHOC (Social Sciences and Humanities Open Cloud) requested crowd expertise and was about the SSH Open Marketplace and LIBER.

While we miss meeting real people in real places, we agree that virtual conferences are affordable, easy to attend and equally thought-provoking as traditional conferences.

 

Marja Kuittinen, tietoasiantuntija | Information Specialist
Tuulevi Ovaska, erityistietoasiantuntija | Senior Information Specialist
Katri Rintamäki, palvelupäällikkö | Head of Services
Tomi Rosti, tietoasiantuntija | Information Specialist
Opetus- ja tietopalvelut | Training and Information Services

Heta Mikkonen, tietopalveluneuvoja | Information Services Advisor
Verkko- ja julkaisupalvelut | Library IT and Publishing Services

Jaa tämä / Share this
Share

SENSOTRA tutkimushankkeen aistiympäristökokemukset talteen | SENSOTRA research project sensory environment experiences captured

(Please, scroll down to read a summary in English.)

SENSOTRA-hankkeessa tutkitaan eri sukupolvien edustajien kokemuksia omasta elinympäristöstään. Erityisen kiinnostuneita projektin tutkijat ovat olleet siitä, miten erilaiset laitteet ja teknologiset apuvälineet vaikuttavat ihmisten elämään. Tutkimuksen kohteena on kolmen keskisuuren eurooppalaisen kaupungin – Turun, Brightonin ja Ljubljanan – elettyjen aistiympäristöjen muutos aikavälillä 1950—2021. Puolet tutkittavista on eri alojen taiteilijoita. Hankkeen johtaja, kulttuurintutkimuksen professori Helmi Järviluoma sai Euroopan tutkimusneuvostolta (ERC) noin 1,9 miljoonan euron varttuneen tutkijan tutkimusmäärärahan vuosille 2016—2021.

Tieteidenvälinen hanke tuottaa rikasta dataa

Tieteidenvälisessä hankkeessa on keskitytty tutkimaan ylisukupolvisia ympäristösuhteita erityisesti aistielämäkertojen avulla. Äskettäin ilmestyneessä humanistista kaupunkitutkimusta esittelevässä kirjassa projektin tutkijat kuvaavat SENSOTRA:n päämetodia seuraavasti:

Tutkimuksen aistielämäkerralliset kävelyt toteutettiin siten, että eri sukupolvia edustavat parit kulkivat yhdessä yhden tai useamman tutkijan kanssa kaupungilla. Kumpikin tutkittava sai vuorollaan valita kävelyreitin. Kävelyiden aikana keskusteltiin aistimuksista ja aistimuistoista. Puhe ja muistelu keskittyivät yleensä tutkittavien kokemuksiin ympäristönsä muutoksista sekä siihen, kuinka tapamme käyttää kaupunkia on vuosien ja vuosikymmenten varrella – ja myös teknologioiden kehittyessä muuttunut. Keskustelut ovat fokusoituneet sekä aistiympäristöön itseensä että siihen, kuinka tapamme “käyttää” kaupunkia on vuosien ja vuosikymmenten varrella – ja myös teknologian kehittyessä – muuttunut. (Järviluoma, Aula, Pöllänen, Pärjälä, Tiainen & Venäläinen 2021, 63.)

Hanke tallentaa näitä eri sukupolvien kokemuksia aistiympäristöistä videoina, kuvina, äänitallenteina ja paikkatietoina. Hankkeen alkuvaiheessa oli kunnianhimoinen tavoite toteuttaa avoimen tieteen periaatteita ja avata kerättävää aineistoa mahdollisimman avoimesti jatkokäyttöön. Tämä oli kirjattuna myös hankkeen aineistonhallintasuunnitelmaan.

Datan avaamisen haasteet ihmistieteissä

Tutkimusaineiston avaamisessa kuitenkin törmättiin heti haasteisiin: tietosuojalainsäädännön mukaan avoimeen käyttöön voidaan antaa vain anonyymiä aineistoa, josta yksittäiset henkilöt eivät ole tunnistettavissa. Esimerkiksi kasvokuva ja puheääni ovat henkilötietoa. Tämän hankkeen etnografisen aineiston anonymisointi eli henkilötietojen pysyvä poistaminen, ei ole mahdollista ilman että aineisto menettäisi tieteellistä ja kulttuurihistoriallista arvoaan. Niinpä jo alkuvaiheessa päädyttiin siihen, että aineisto on arkistoitava tunnisteellisena (Järviluoma & Ruotsalainen 2018.) Vielä hankkeen loppuvaiheessa on epäselvää, miten tätä ainutlaatuista arkistoitavaa aineistoa voidaan luvanvaraisesti antaa jatkokäyttöön.

Koska varsinaisen tutkimusaineiston antaminen avoimeen käyttöön ei ollut mahdollista, hankkeessa toteutettiin interaktiivinen Sensotra Tour verkkosivu osoitteeseen: https://www.thinglink.com/scene/1364831714358067201. Sivusto esittelee aistielämänkerrallisia kävelyjä kolmessa kaupungissa, hyödyntäen sekä 360-kuvia ja 360-videoita että äänitallenteita äänimaisemista ja haastatteluista. Tutkittavien anonymiteetin takaamiseksi haastatteluosuudet on tuotettu ääninäyttelijöiden avulla.

Kokonaisuutena tutkimusaineistoa syntyi lähes yhden teratavun verran. Suurin osa aineistosta on videomuotoista. Videot on tallennettu mov-tiedostomuodossa. Aineistoon kuuluu lisäksi äänihaastatteluita, jotka on tallennettu wav-tiedostomuodossa. Aineistosta löytyy myös 360-valokuvia, tilaääntä, GPS-dataa, atlas.ti-, Excel-, ja Word-tiedostoja sekä PDF-dokumentteja. Suurin osa aineistosta sisältää henkilötietoja, joten aineiston käsittelyssä on huolehdittava tietosuojaan liittyvistä kysymyksistä. Näissä on noussut uusia haasteita hankkeen aikana voimaan tulleen Euroopan yleisen tietosuoja-asetuksen vuoksi.

Koko aineisto on katsottu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi, joka halutaan säilyttää pitkäaikaisesti tutkimustarkoituksiin kokonaisuutena, jolloin sitä ei voida myöskään anonymisoida menettämättä itse aineistoa. Hankkeen aikana aineisto on ollut tallennettuna EUDAT:n B2DROP-palvelussa ja se on tarkoitus siirtää IDA-palveluun ja sieltä edelleen pitkäaikaissäilytykseen Fairdata-PAS -palveluun.

Pitkäaikaissäilytykseen siirtyminen on edellyttänyt, että aineistoa on tarkastettu monista näkökulmista ja tiedostomuotojen siirtokelpoisuudesta on täytynyt tehdä selvityksiä ja ratkaisuja siitä, mitä aineistolle tarvitsee tehdä ennen pitkäaikaissäilytykseen siirtämistä. Hankkeen toimijat ovat olleet yhteydessä CSC – Tieteen tietotekniikan keskuksen asiantuntijoihin, joilla on ollut pääsy tiedostoihin ja näin he ovat voineet keskustella heidän kanssaan ilman välikäsiä.

Fairdata-PAS palvelun käyttöönottoa valmisteltiin hakemalla tallennuslupaa Opetus- ja kulttuuriministeriöstä, jonka jälkeen ryhdyttiin keskustelemaan palvelusopimuksen laatimisesta yliopiston ja CSC:n kanssa. Käytössä oleva palvelusopimus on yliopiston sopimussäännösten vastainen, joten sopimuksen allekirjoittamista varten täytyi laatia erillisen selvitys allekirjoittajalle ennen sopimuksen hyväksymistä.

Myös sopimuksen liitteissä on ollut haasteita, kun palvelun käyttötarkoituksen on palvelusopimuksen mukaisesti tutkimus, mutta pitkäaikaissäilytystarpeen mukaisesti tarpeemme on myös arkistoinnillinen. Tämän huomiointi edellyttää erityiskirjauksia aineiston käsittelyliitteeseen. Kirjaston tehtävänä on ollut koordinoida hankkeen toimijoita prosessin edistämiseksi ja tehtävien aikatauluttamiseksi.

Hyvä datanhallintasuunnitelma ja ennakointi auttaa datan avaamisessa

Hanke opetti paljon tutkimusdatan avaamisesta sekä tutkijoille, että dataan liittyvien palveluiden toteuttajille. Humanistinen tutkimus, jossa tutkitaan lähtökohtaisesti yksilöitä, näyttäytyy erityisen haasteelliselta sekä tutkijoiden, että tutkimuskohteiden kannalta. Yksi keino avata aineistoa laajan yleisön nähtäville on tämä SENSOTRA -hankeen toteuttama muokattu versio, jolla annetaan kuva – jopa näytelty – siitä, mitä aineisto on.

Varsinaista henkilötietoja sisältävää tutkimusaineistoa voidaan tietyissä tapauksissa luovuttaa luvan varaisesti toisille tutkijoille tutkimuskäyttöön, mutta käytännöt tähän ovat vasta muotoutumassa. Jos aineisto on mahdollista anonymisoida, kuten esimerkiksi usein haastatteluaineistoissa voidaan tehdä, avaaminen helpottuu. Tällöinkin on syytä panostaa etukäteissuunnitteluun.

Tutkimushankkeelle ja tutkijoille onkin erityisen tärkeää valmistella viimeistään hankkeen alussa se, miten tutkimusta ja sen tuloksia halutaan avata. Selkeät sopimukset kaikkien toimijoiden kanssa, mukaan lukien tutkimuskohteena olevat henkilöt, voivat mahdollistaa laajankin aineiston avaamisen ja ne tulee tehdä heti hankkeen alussa. Jälkikäteen niiden laatiminen on hankalaa ja aikaa vievää.

Tutkijoiden kannattaa ottaa yhteyttä jo aineistonkeruuta suunnitellessa siihen arkistoon, minne aikovat aineistoa tallentaa tutkimuksensa jälkeen. Näin arkiston asiantuntijat voivat auttaa huomioimaan tarvittavat toimet esimerkiksi tutkittavien informoinnissa, ja joko aineiston anonymisoinnin tai sen arkistoimisen henkilötietojen kannalta.

Uudet teknologiat myös mahdollistavat tutkimuskohteen monipuolisen havainnoinnin ja datan tallentamisen. Tässä kannattaa olla yhteydessä myös viimeistään tutkimushankkeen alussa datan tallentamisen ja avaamisen asiantuntijoihin, jotta tiedostomuotojen sopivuus varsinkin pitkäaikaiseen käyttöön voidaan varmistaa.

Lähteet

Järviluoma, H., Aula I., Pöllänen, S., Pärjälä, E. & Venäläinen, J. 2021. Kaupunki taiteena ja taitelijat kaupungissa – Taiteentekemisen ja ympäristön yhteismuotoutuminen aistielämäkerrallisilla kävellyillä. Teoksessa Humanistinen kaupunkitutkimus, toim. Tanja Vahtikari, Terhi Ainiala, Aura Kivilaakso, Pia Olsson & Panu Savolainen. Tampere: Vastapaino.

Järviluoma, H., & Ruotsalainen, J. 2018. Betoniporsaita avoimen tiedon valtatiellä: SENSOTRA-hanke tietosuojalainsäädännön murroksessa. Elore, 25(2). https://doi.org/10.30666/elore.77216

Briefly in English

The SENSOTRA project examines the experiences of different generations of their own habitat. Researchers in the project have been particularly interested in how different devices and technological aids affect people’s lives. The study focuses on the change in sensory environments experienced by three medium-sized European cities – Turku, Brighton, and Ljubljana – between 1950 and 2021. Half of the subjects are artists from different fields. The project leader, Helmi Järviluoma, Professor of Cultural Research, received a research grant from the European Research Council (ERC) of approximately EUR 1.9 million for a researcher for the period 2016–2021.

The project taught a lot about opening research data to public use for both researchers and data service providers. Humanistic research, which basically examines individuals, seems to be particularly challenging for both researchers and research subjects.

One way to open research data for wide audience is the SENSOTRA’s modified version that gives an overview – even a highly edited one – of what the material is. Sensotra Tour in an interactive web page that demonstrates the sensobiographic walks carried out in three cities. It uses 360-photos, 360-videos, soundscape recordings and recorded interviews. The excerpts of the interviews are acted by the voice actors to secure the anonymity of the interviewees.

In certain cases, the actual research data containing personal data can be shared to researchers through permits for reuse in research. However, the practices for this are still taking shape. If it is possible to anonymize the data, as it is often for example with interview data, opening the data is easier. Even then, it is essential to plan carefully in advance how to open the data.

It is therefore important for the research project and researchers to prepare, latest at the beginning of the project, how the research and its results are to be opened. Clear agreements with all actors help in this and these must be made at the beginning of the project. Post-preparation is cumbersome and time-consuming. At the very beginning of the data collection planning, researchers should contact the archive where they are planning to archive the data after the research. The experts in the archive can assist to consider all needed aspects such as informing the participants and either anonymizing the data or archiving it with personal data.

New technologies also enable versatile observation and storing different types of data. Here, it is also worth contacting experts in data management at the beginning of the research project, to ensure the suitability of the file formats, especially for long-term use and preservation.

Helmi Järviluoma, tutkimusjohtaja | Research Director

Humanistinen osasto / Suomen kieli ja kulttuuritieteet | School of Humanities / Finnish Language and Cultural Research

Anne Karhapää, tietoasiantuntija | Information specialist

Tomi Rosti, tietoasiantuntija | Information Specialist

Tutkimuksen tutki | Research support
Opetus- ja tietopalvelut | Training and information services

Jarmo Saarti, kirjaston johtaja | Library Director

Jaa tämä / Share this
Share

Apposen auki – tietoa avoimesti yhdessä – Itä-Suomen kirjastopäivät 11.6.2021 | Widly open – information shared openly together – seminar 11.6.2021

(Please, scroll down to read a summary in English.)

Itä-Suomen aluehallintovirasto järjesti yhteistyössä Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun kirjastopalveluiden, Kansalliskirjaston Mikkelin toimipisteen, Mikkelin seutukirjaston ja Mikkelin yliopistokeskuksen kirjaston kanssa perinteeksi muodostuneet Itä-Suomen kirjastopäivät, joiden tavoitteena on tuoda yhteen itäsuomalaiset kirjastoammattilaiset kaikilta kirjastosektoreilta. Päivän teemana oli tiedon avoimuus, jota lähestyttiin avoimen tieteen, kansalaistieteen ja tiedon saavutettavuuden näkökulmista. Yhtenä pohdittavana kokonaisuutena nousi esiin se, miten kirjastot voivat tukea osallisuutta tiedon tuottamiseen ja millainen rooli kirjastoilla on tiedon jakelussa. Seminaaripäivä oli osa tutkitun tiedon teemavuotta 2021, jossa kotimaiset toimijat tuovat yhdessä tutkittua tietoa meille kaikille.

Tutkitun tiedon teemavuosi logo kolmella kielellä

Aloituspuheenvuorossa Helsingin yliopiston professori Pirjo Hiidenmaa kävi laajasti läpi perusteluja avoimen tieteen tekemiseen. Tieteen perusperiaate on avoimuus. Ymmärrys maailmasta rakentuu yhteisymmärryksessä, joten maailmaa koskevan tiedon on oltava yhteistä koska maailman kriisit ja ongelmat ovat yhteisiä, jolloin kenelläkään ei voi olla monopolia tutkittuun tietoon. Tieteen yhtenä avoimuutta lisäävänä tekijänä Hiidenmaa mainitsee aineistot. Tieteiden erilaisilla tutkimusperinteellä on vaikutusta avoimiin aineistoihin, ja avoimuuden keskustelu on paljolti pyörinyt julkaisuiden ympärillä, mutta nykyään se on laajentunut aineistoihin ja muuhun tutkimuksen tekemisen tapoihin. Luonnontieteissä on suuria ja keskitettyjä aineiston tallentamispaikkoja kuten Biopankit. Toisaalta humanistisessa tutkimuksessa voi tutkimusaineisto olla yksittäisen tutkijan hallussa. Lisäksi Hiidenmaa totesi, että toimintakulttuuri vaikuttaa avoimuuden kehittymiseen ja nosti esille osallistavan tutkimuskulttuurin ja kansalaistieteen.

Aamupäivän paneelikeskustelussa käsiteltiin avointa tiedettä ja julkaisemista tieteellisten ja yleisten kirjastojen, tutkijoiden sekä kustantajien näkökulmasta. Keskeisiä esille nousseita teemoja olivat muun muassa tietovarantojen saattaminen laajemman yleisön saataville ja avoimeen julkaisemiseen liittyvät kustannukset. Avointen aineistojen ja erilaisten kirjastojen kokoelmien suhde herätti keskustelua useammasta näkökulmasta. Paneelissa ja chatissa pohdittiin muun muassa tieteellisten artikkelien käyttöarvoa ja -mahdollisuuksia yleisissä kirjastoissa, mutta toisaalta nostettiin esiin myös kirjastojen rooli varmasti luotettavan tiedon tarjoajina, jota Mikkelin yliopistokeskuksen pääsihteeri Matti Malinen omalta osaltaan sivusi avauspuheenvuorossaan. Haasteetonta pelkästään luotettavan tiedon tarjoaminen ei kuitenkaan ole, joten myös kirjastojen tarjoama neuvonta ja asiakkaiden informaatiolukutaito nousevat arvoonsa myös kirjastojen kokoelmiin liitettyjen avointen aineistojen kohdalla.

Never stop learning teksti tietokoneen näytöllä

Lounaan jälkeen Kansalliskirjaston tutkimuskirjaston palvelujohtaja Johanna Lilja esitteli Kansalliskirjaston digitoituja kokoelmia ja erityisesti digitointiohjelmaa 2021-2024. Vuosittain Kansalliskirjasto digitoi noin 2 miljoona sivua erilaisia aineistoja uusista sanomalehdistä vanhempiin aineistoihin. Liljan esitys elävöitti mainiosti digitoinnin vaatimaa työmäärää ja siihen liittyviä kustannuksia. Tekijänoikeuksien vuoksi kaikkea digitoitua aineistoa ei voida vielä avata vapaaseen käyttöön, mutta aineistoihin on pääsy kaikissa vapaakappalekirjastoissa, kuten meillä. Suur-Savon sukututkimusyhdistyksen puheenjohtaja Veikko Hokkanen muistutti kommenttipuheenvuorossaan Kansalliskirjaston digitoitujen aineistojen, joista sanomalehdet ovat sukututkijoiden käytetyin aineisto, olevan myös sukututkijoille tärkeä aarreaitta, jonne tutkijan on luontevaa jatkaa kirkonkirjojen selvittelyn jälkeen.

Yleisten kirjastojen e-aineistojen tarjontaa on tähän mennessä vaikeuttanut eri palvelualustojen moninaisuus ja aineistojen saatavuus kustantajilta. Tätä tilannetta korjaamaan on suunniteltu valtakunnallista yhden luukun e-kirjastoa, jonka toteuttamisen selvitystyötä on tehty Yleisten kirjastojen digitaalisen median palvelukonsepti –hankkeessa. Hankkeen projektipäällikkö Suvi Sivulainen esitteli yhteisen e-kirjaston tavoitteita ja haasteita, joissa riittää varmasti vielä työstämistä. Toteutuessaan yhteinen e-kirjasto edistää kuitenkin valtavasti digitaalisten aineistojen tasapuolista saatavuutta yli kuntarajojen.

Päivän toisena tietoiskuna Anna Lindfors, CSC – Tieteen tietotekniikan keskuksesta, esitteli avointen oppimateriaalien kirjastoa. Avoimet oppimateriaalit ovat digitaalisia, maksuttomia ja Creative Commons -lisensoituja opetukseen, oppimiseen ja koulutukseen tehtyjä aineistoja, jotka mahdollistavat opiskelijalle ajasta ja paikasta riippumattoman käytön sekä opettajille materiaaleja ja ideoita opetuksen toteuttamiseen. Palvelusta löytyvät oppimateriaalit voivat olla hyvin moninaisia ja kohdennettuja eri koulutusasteille.

Kirjaselkämysten kuvia tabletin näytössä

Kansalaistiede on tutkimusta, jonka tavalliset ihmiset toteuttavat yhteistyössä tutkijoiden kanssa. Jyväskylän yliopiston Professori Raija Hämäläinen kertoi näkökulmia vastuulliseen kansalaistieteeseen Horizon 2020 –hankkeessa toteutetun kyselyn perusteella. Kansalaistiede lisää osaltaan tieteen avoimuutta ja luo mahdollisuuksia vastuulliseen tutkimus- ja innovaatiotoimintaan. Samalla se on tärkeä osa elinikäistä oppimista sekä kriittisen informaatiolukutaidon ja ajattelun kehittämistä.

Kansalaistieteen keinoja on hyödynnetty luonnontieteissä, kuten biologiassa (esimerkiksi perhostutkimus, pihapiirin lintuhavainnot eli Pihabongaus), ja vaikkapa arkeologiassa. Kansalaisilla on tärkeä rooli esim. aineiston keräämisessä – tutkijoilla ei ole aina resursseja ison tutkimusaineiston keräämiseen. Osallistujat ovat olleet tutkimuksen mukaan hyvin sitoutuneita kansalaistieteen tutkimusprojekteihin. Yleisesti ottaen tieteen kansalaisharrastajat ovat korkeasti koulutettuja ja työelämässä edelleen mukana olevia. Noin neljännes harrastajista on eläkkeellä.

Iltapäivän loppu puolella sisältöjohtaja Pia Puntanen Sodan ja rauhan keskus Muistista kertoi kesäkuun alussa Mikkelissä avatusta humanistis-yhteiskuntatieteellisetä tiedekeskuksesta, johon on yhdistetty 1970-luvulla perustettu Päämajamuseo. Tiedekeskus kannustaa tekemällä oppimiseen, yhdistää historiatietoja ja -taitoja sekä toimii tutkimuksen testausalustana. Muistin näyttelyt ovat vuorovaikutteisia ja tarinalliset näyttelyt mahdollistavat katsojalle samaistumisen sodan kokeneen ihmisen elämään.

Päivän viimeinen puhuja oli Osmo Kimmo, joka kertoi vapaaehtoistyönä toteutetusta sotapolku.fi -verkkopalvelusta, joka avautui Suomen itsenäisyyspäivänä 6.12.2016. Sotapolku.fi -verkkopalvelu on avoimesti käytettävissä oleva palvelu, joka valtakunnallinen matrikkeli vuosien 1939-1945 sodissamme palvelleista sotilaista ja lotista. Hankkeessa kuvataan joukko-osastojen sotapolut digitaalisen karttapohjaan. Digitaaliselle kartalle tallennettuihin karttapisteisiin tallennetaan ajankohta ja kuvaukset tapahtumista. Tietoja täydennetään linkeillä sotapäiväkirjoihin ja valokuviin. Tietojen koostaminen on hankalaa, koska digitaalista materiaalia on vähän ja lähteissä olevat tiedot ovat puutteellisia. Lisäksi tarvitaan paljon tietojen yhdistelyä. Palvelu päivittyy jatkuvasti.

Briefly in English

The Eastern Finland Regional Administrative Agency organised the library days of eastern Finland, formed as a tradition, with the aim of bringing together library professionals from all the library sectors in eastern Finland. The theme of the day was the openness of knowledge, approached from the perspectives of open science, citizen science, and the accessibility of information. One of the issues to be considered was how libraries can support inclusion in the production of information and what role libraries play in the distribution of information. The seminar day was part of the 2021 Year of Research-based Knowledge, where domestic actors bring together studied information to us all.

In a day there was a debate about open science, what it means and why it is being done. The day included a panel discussion on open science and publishing and what they mean for scientific and public libraries. The panel discussion included the perspective of scientific libraries, the perspective of general libraries, the perspective of the researcher, and the perspective of the publisher. The afternoon focused on the availability and accessibility of digital materials, where issues were addressed from a digitization perspective. The day included two briefings in library projects related the national digital library and open learning materials. At the end of the day, we were still acquainted with citizen science, Memory — Science Center and military historical web service sotapolku.fi.

Tomi Rosti, tietoasiantuntija | Information Specialist
Tutkimuksen tutki | Research support
Opetus- ja tietopalvelut | Training and information services

Juho Jussila, tietoasiantuntija | Information Specialist
Marjut Perälä, tietopalveluneuvoja | Information Services Advisor
Tarja Turunen tietoasiantuntija | Information Specialist
Tietoaineistopalvelut | Collection Services

Jukka Kananen, palvelupäällikkö | Head of Services
Verkko- ja julkaisupalvelut | Library IT and Publishing Services

Jaa tämä / Share this
Share

Miten tukea opiskelijaa ja opettajaa aineistonhallinnassa? | How to support students and teachers in data management?

Tutkimusaineistojen hallinnan tärkeys ja vaatimukset ovat viime vuosina tulleet tutkijoille tutuiksi, mutta nyt on aika viedä tietoa tästä myös tutkinto-opiskelijoille. Korkeakoulujen ja tutkimusyhteisön yhteisissä kansallisissa linjauksissa todetaan, että opinnäytetöiden ohjaajien tulee osata osana ohjaustyötään arvioida ja kommentoida opiskelijoiden datanhallintasuunnitelmia. Datanhallinnan koulutus tulisi myös sisällyttää opetussuunnitelmiin perus- ja jatkokoulutuksessa (kts. Tutkimusaineistojen ja -menetelmien avoimuus. Korkeakoulu- ja tutkimusyhteisön kansallinen linjaus ja toimenpideohjelma 2021–2025. Osalinjaus 1: Tutkimusdatan avoin saatavuus). Tämä tietenkin tuo uusia osaamisvaatimuksia niin opiskelijoille kuin opettajille. Näihin liittyviä ajatuksia ja tarpeita lähdettiin kokoamaan opettajien kanssa yhdessä kirjaston toteuttamassa Miten tukea opiskelijaa aineistonhallinnassa -työpajassa kesäkuun alussa. Työpajaan kuului kaksi tapaamiskertaa, joiden välissä osallistujilla oli viikko aikaa pohtia annetun tehtävän kautta oman oppiaineen opiskelijoille olennaisia aineistonhallinnan kysymyksiä.

Aineistonhallinnan koulutus uusien vaatimusten edessä

Aineistonhallintaan on jo koulutusta jonkin verran tarjolla. Vaikka tiedonhaku ja julkaisuasiat ovat kirjaston koulutuksessa olleetkin vahvemmin esillä, kirjasto on tarjonnut tutkijoille koulutusta ja tukea aineistonhallintaan useamman vuoden ajan, lue lisää siitä kirjaston verkkosivuilta. Jatko-opiskelijoiden opinnoissa on ollut myös tarjolla aineistonhallinnan sisältöjä ja syksystä 2021 lähtien kirjasto tarjoaa kokonaisen 1 opintopisteen laajuisen opintojakson Tutkimusaineistonhallinnan perusteet. Osana avoimen tieteen opetusta avointa tutkimusdataa käsitellään Basics of Open and Responsible Science opintojaksolla. Maisterivaiheen opiskelijoille on pieni katsaus aineistonhallintaan Syventävät informaatiotaidot opintojaksolla ja jakson oppimateriaali on avoimesti kaikkien käytettävissä.
Tutkimusaineistojen hallinta on teemana noussut esiin yhä vahvemmin, mihin ovat vaikuttaneet esimerkiksi aineistoihin liittyvät monitahoiset käyttöoikeudet ja omistajuudet tietosuojineen, aineistojen uudelleenkäytön edistäminen ja datamäärien toisinaan eksponentiaalinen kasvu. Aineistonhallinnan osaamisvaatimukset eivät rajoitu pelkästään tutkijoihin, vaan ne kohdistuvat enenevissä määrin myös opiskelijoihin. Aineistonhallinnan perustaidot ovat osa työelämätaitoja, joita tarvitaan kaikkialla – myös tutkijanuran ulkopuolella.

Aineistonhallintaan liittyviä kysymyksiä on opiskelijoiden opetuksessa käsitelty eri oppiaineissa hyvinkin eri tavoin riippuen aineistotyyppien asettamista vaatimuksista sekä ohjaajien ja opettajien kiinnostuneisuudesta ja omasta osaamisesta. Enää ei voida tukeutua oletukseen, että opiskelijat jotain kautta oppivat aineistonhallinnan perustaidot. Opinnäytetöiden ohjaajat ja esimerkiksi menetelmäopetuksesta vastaavat opettajat ovat uusien vaatimusten edessä. Tarvitaan systemaattisempaa aineistonhallinnan opetusta ja tavoitteiden kirjaamista opetussuunnitelmiin.

Työpajassa esiin nousseita huomioita

Työpajassa nousi esiin tärkeitä huomioita tarjolla oleviin ohjeisiin ja materiaaleihin. Ohjeet on suunnattu usein tutkijoille, ne ovat melko pitkiä ja sisältävät paljon opiskelijoille uutta, vaikeaselkoistakin terminologiaa. Ohjeet ja materiaalit kaipaavat muokkausta opiskelijalähtöisemmiksi. Terminologiaa pitäisi selittää yleistajuisesti ja käytännön esimerkkien avulla voitaisiin lisätä ymmärrystä, miten tutkimusaineiston hallinnan asiat linkittyvät tutkimuksen eri vaiheisiin. Esiin nousi myös se, että tarjolla olevia ohjeita ei välttämättä löydetä helposti. Opetusmateriaalin kokoaminen yhteen selkeään paikkaan helpottaisi tutkijoita, opettajia ja opiskelijoita. Syvempää tieteenala- ja aineistotyyppikohtaista tietoa tarvittaisiin lisää. Eri tieteenaloilla käytetään erilaisia aineistoja, jotka puolestaan määrittävät osaltaan mitä aineistonhallinnan osa-alueita tulisi opettaa kattavammin ja mitä asioita on saatettu jo käydä läpi muiden kurssien, kuten menetelmäkurssien, yhteydessä. Myös siinä on vaihtelua, kerätäänkö jo opinnäytetyötä tehdessä uutta vai hyödynnetäänkö olemassa olevaa aineistoa.

Osa opiskelijoista voi tehdä opinnäytetyön laajemman tutkimushankkeen osana, jolloin hankkeessa määritellään, miten aineistoa hallitaan ja millaisia oikeuksia ja velvollisuuksia siihen liittyy. Vaikka opiskelija käyttäisi valmista aineistoa opinnäytetyössään, on tärkeää, että jokainen opiskelija oppii aineistonhallinnan perustaidot, koska ne ovat myös keskeisiä työelämätaitoja. Aineistonhallinnan taidot linkittyvät myös menetelmäosaamiseen ja hyvään tieteelliseen käytäntöön. Siksi on tärkeää, että käsitteitä ja eri osa-alueita avataan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa opintoja.

Osana työpajan tehtäviä käytiin läpi kansallisessa yhteistyössä tuotettuja luonnoksia aineistonhallinnan osaamistasoista eri kohderyhmille perustutkinto-opiskelijoille, jatko-opiskelijoille ja heidän ohjaajilleen. Osaamistavoitteista saatiin arvokkaita kommentteja opettajilta. Ne myös herättivät monenlaisia tunteita; vaikka yhteisesti määritelty osaaminen on tärkeää, se myös asettaa suuria vaatimuksia opettajille. Osaamisvaatimuksia on paljon, niin opiskelijalle kuin opettajalle. Moni opettaja totesikin kaipaavansa ja tarvitsevansa lisäkoulutusta aiheeseen. Aineistonhallinnan teemat ja sisällöt ovat laajoja, uusia asioita pitää omaksua ja osata soveltaa niitä käytäntöön, kuten GDPR ja tietosuoja-asiat ovat osoittaneet. Aineistonhallinnan opetukseen on myös käytettävissä vain rajallinen aika. Tällä hetkellä opettajille ei ole tarjolla heille suunnattua aineistonhallinnan koulutusta, jossa käytäisiin aineistonhallinnan opettamista läpi.

Työpajan keskeisenä tuotoksena voisi todeta, että aineistonhallintaa käsitellään tai sivutaan monessa kohtaa yliopisto-opintoja ja useiden tahojen toimesta, mutta se ei ole järjestelmällistä. Olisi tarve tehdä systemaattisempi katsaus ja työnjako aineistonhallinnan opetukseen; mitä sisällöt ovat, onko päällekkäisyyttä tai aukkoja, miten saadaan opetus kattamaan kaikki opiskelijat? Tästä on syytä avata yliopistotasoinen keskustelu. Aineistonhallinnan opetus ei ole yksin kenenkään vastuulla, ei kirjaston, eikä yksittäisen opettajan, vaan siihen tarvitaan joukko asiantuntijoita ja yhteistyötä, verkoston voimaa.

Kaikille opetus- ja ohjaustyötä tekeville pohdittavaksi: Miten sinä opetat aineistonhallintaa? Miten aineistonhallinnan asiat näkyvät työssäsi? Millaista koulutusta tai materiaalia kaipaat aineistonhallintaan? Kerro ajatuksiasi vastaamalla tähän kyselyyn. Vastuksista saadaan arvokasta tietoa aineistonhallinnan opetuksen kehittämiseen.


In English

In recent years, researchers have become well aware of the importance of and the requirements for research data management. Now it’s time to engage students in these matters as well. The national policies of Finnish universities and research community state that thesis supervisors have to be able to evaluate and comment on the research data management plans of the students. Data management courses should be included in the curriculum of graduate and post graduate studies (See Open research data and methods. National policy and executive plan by the higher education and research community for 2021-2025. Policy component 1: Open access to research data). Thus, new demands face students and teachers alike. This set the stage for a workshop for teachers organised by the Library. The workshop “How to support students in data management” was held in early June in two parts. In between the two sessions, the participants had time to reflect data management issues relevant to their students in their specific research field.

Training of research data management facing new demands

UEF Library has offered data management courses and support for researches for several years read more from Library’s web page although themes such as information retrieval and publishing issues have been at the front line. Post graduate students have been able to include a module on data management in their curriculum, and open research data is part of the course Basics of Open and Responsible Science. The coming fall, the Library will introduce a new course Basics of research data management 1 credit point. For graduate students, these issues are touched on in a course Syventävät informaatiotaidot. The material (in Finnish) for this course is openly available.

Research data management as a theme has emerged ever more strongly into the academic everyday work. The demands of know-how for managing research data concern not only researchers but students as well. The basic skills of data management are needed in working life even outside academic research.

Issues of data management are covered in a variety of ways in graduate studies depending on the department, the academic field, the type of data as well as the interest and the skills of the instructors. However, we no longer can just assume that the students will somehow learn basic data management skills. The thesis supervisors and instructors of graduate research methods face new demands. We need systematic teaching of data management and the competence objectives to be specified and recorded in the curriculum.

Points noted during the workshop

Some important points arose at the workshop concerning the guides and materials offered for data management. They are often targeted for researchers, tend to be rather long and contain a lot of new, complex terminology for students. Both the guides and other materials need to be rendered more student friendly. The terminology should be explained on a more general level, whereas practical examples can elucidate understanding of how different aspects of data management link to the various stages of the research process. It was also noted that the instructions offered currently are not easily found. Gathering the materials in a designated one place would help the researchers, teachers and students.

What is also required is deeper coverage of discipline- and data-specific information. The data collected and used tends to differ among the academic disciplines, which in turn determine partially which sections of research data management should be taught more thoroughly, and which topics may already have been covered during other courses, such as methods training. Another aspect varying among disciplines is, whether the students collect new data for their thesis or dissertation, or make use of existing data. It is also worth noting that some students complete their thesis or dissertation within a larger research project. In such cases, the issues concerning data management and data ownership are already resolved within the project. But whether students reuse existing data in their dissertation or not, it is important that every student learns the basic skills of research data management because such skills are also essential for working life. In addition, proficiency in data management is an integral part of methods skills and best scientific practices. It is therefore important to clarify the various terms and topics of data management during the early stage of studies.

The workshop also covered the draft versions of skill levels of data management for different target groups, including undergraduate students, graduates, and their tutors. These learning goals have been drafted in national collaboration. The learning goals yielded valuable comments from the teachers and evoked mixed feelings; although it is important to determine the desired proficiencies collaboratively, this also sets heavy requirements for the teachers. There are several learning requirements for both the students and the teachers. Many of the teachers participating in the workshop expressed their hopes and needs for more training on the topic. The themes and contents of data management are expansive, necessitating the ability to adopt new concepts and to apply them in practice, as in the case of sensitive data and GDPR. The time that can be allocated to teaching data management tends to be limited. Currently, a training package aimed for teachers on how to teach data management to students is lacking.

Among the central conclusions of the workshop, it could be stated that research data management is covered to some extent, or is touched upon, at several stages of university studies and potentially by several different teachers, yet this type of arrangement is not very structured. There is a clear need for a systematic review of teaching data management, and to discuss how to best organise the work; what are the contents, are there gaps or redundancies among various courses and modules, how to cover each student with the teaching? There is a call for opening a university-level discussion, because teaching data management is not the sole responsibility of a single unit, such as the library, nor a single teacher either. Rather, what is required is the collaborative power in the form of a network of experts, each contributing their strengths.

Anne Karhapää, tietoasiantuntija | Information specialist
Manna Satama, datanhallinnan projektisuunnittelija | Data management project planner
Niina Nurmi, datanhallinnan projektisuunnittelija | Data management project planner
Tutkimuksen tuki | Research support
Opetus- ja tietopalvelut | Training and information services

Jaa tämä / Share this
Share

Datatuen kehittämishanke kesän kynnyksellä | Data support project on the verge of summer

(Please, scroll down to read in English)

Tiivis kevät on takana. Nyt on hyvä hetki koota tähän asti karttunutta tietoa ja ymmärrystä UEFin tutkimusdatatuen kehittämisestä ja itsellekin muistutella, mitä kaikkea on jo keretty tekemään ja mitä on edessä.

Vaikka fyysisesti olemme enemmän tai vähemmän jämähtäneet etätyöpisteisiimme, virtuaalisesti olemme liikkuneet ahkerasti yliopiston kampuksilla osastoilta ja laitoksilta toisiin ja tutustuneet aikamoiseen asiantuntijajoukkoon. Nimet ja usein myös naamat alkavat olla etenkin kirjastolla tuttuja. Eri asia on, miten hyvin nimet ja naamat sitten yhdistyvät, kun syksyn tullessa siirrytään fyysisestikin Careliaan.

Tiivistimme edellisessä blogitekstissämme hankkeen tavoitteeksi kehittää perusta toimivalle, moniammattilaista osaamista tarvitsevalle ja hyödyntävälle tutkijalähtöiselle datatuelle. Totesimme myös, että hankkeen aikana uudelleen muotoillut datatuen palvelut käynnistetään, niitä testataan ja niistä viestitään. Tavoitteet ovat pysyneet samoina, ja niiden tärkeys on muutaman kuukauden aikana vain vahvistunut. Samalla on todettava, että vaikka tavoite on selkeästi ilmaistu ja ytimekäs, sen vaativuus on tullut selvääkin selvemmäksi.

Kokouksia ja webinaareja

Arjen työvälineet lukuisine tietokanavineen eivät enää aiheuta kovin suurta hämmennystä. Teams ja vähintäänkin oman hankkeen kansiorakenne on siis alkanut tuntua tutulta ja Heimosta osaa jo kaivaa yhtä ja toista tärkeää tietoa. Erityiskiitos kuuluu myös avointa toimintakulttuuria hienosti kunnioittaville kirjaston verkkosivuille. Ne palvelevat sekä henkilökuntaa että UEFin ulkopuolisia.

Hankkeen ohjausryhmä on kokoontunut säännöllisesti kuukausittain ja laajempi datatuen verkosto sekin kerran kuussa. Välillä on jo kerennyt tulla ihmetys, joko nyt taas kokouskutsua ja asialistaa olisi laitettava menemään. Tiivis kokoustaminen on kuitenkin pitänyt meidät itsemmekin hyvin ajan tasalla, mitä on tullut tehtyä ja mihin seuraavaksi pitäisi katse kiinnittää.

Suunnittelijan tehtävänkuva on avannut mahdollisuuksia osallistua henkilöstökoulutukseen ja vilkkaana käyvään keskusteluun tutkimusaineistojen hallinnan ympärillä. Olemme käyneet virtuaalisesti esimerkiksi Kansalliskirjaston, Tietoarkiston, CSC:n ja TSV:n järjestämissä tilaisuuksissa ja perehtyneet aineistojen kuvailun, vastuullisen tieteen, aineistojen uudelleenkäytön ja tieteenalakohtaisten data-asiantuntijoiden työnkuvan kysymyksiin.

Haastatteluja ja työpajoja

UEFin eri yksiköihin kuuluvien ja eri tieteenaloja edustavien henkilöiden haastattelut ovat olleet äärettömän mielenkiintoisia. Parikymmentä tapaamista takanamme voimme sanoa, että olemme saaneet monipuolisen kattauksen tutkimuksen, opetuksen ja hallinnon tutkimusdata-asioiden arkeen. Pakollinen etätyö on luultavasti madaltanut kynnystä haastattelujen järjestämiseen, sillä niihin käytettävä aika on ollut suhteellisen helppo sovittaa töiden lomaan eikä haastateltavien ole tarvinnut valmistautua tapaamisiin ennakolta. Pääsääntöisesti kaikki, joita olemme kysyneet haastateltaviksi, ovat siihen suostuneet ja tapaamisissa on ollut myönteinen ja kiinnostunut vire. Suuret kiitokset tätäkin kautta!

Kevään aikana hankkeen painopiste on ollut datatuen verkoston toimijoissa. Työpajoissa on pohdittu toimijoiden rooleja ja hallinnollisten yksiköiden tehtäviä ja toimintatapoja, jotka liittyvät tutkimusaineistojen hallintaan tutkimuksen eri vaiheissa. Keskustelua on käyty datatuen palvelun näkökulmasta esimerkiksi tutkimusdatan omistajuuden määrittymisestä ja omistajuudesta seuraavista vastuista. Aineiston säilyttäminen tutkimuksen aikana ja sen jälkeen, sekä tähän liittyvä arvonmäärittely, ovat myös herättäneet keskustelua. Aiheet ovat kummunneet datatuen palveluihin tulleista tutkijoiden, ohjaajien ja joskus myös opiskelijoiden kysymyksistä. Työpajat ovat osoittaneet, että datatuen palveluissa tarvitaan yhteisen toiminnan hiomista edelleen ja entistä selkeämpää koordinaatiota. Vaihtelevat palvelupyynnöt määrittävät osaltaan, keiden asiantuntemusta missäkin tapauksessa tarvitaan.

Kevään haastattelukierros valotti datatuessa työskentelevien näkökulmaa. Datatuen tehtävien osuus vaihtelee suuresti työnkuvasta toiseen. Osuudesta riippumatta kunkin erityisosaaminen on välttämätöntä, jotta saadaan tuotettua kattava, vaatimukset täyttävä ja käyttäjien tarpeita vastaava tukipalvelu. Syksyllä mietitään tutkijoiden kanssa, miten heidän aineistonhallinnan osaamistaan saadaan mukaan tukipalveluista tuottavaan verkostoon entistä enemmän. Olemme jo hieman pohjustaneet syksyn toimintaa haastattelemalla eri tiedekuntien ja tieteenalojen tutkimus- ja opetushenkilökuntaa. Osalle kirjaston rooli datatuessa ja aineistonhallinnan kysymyksissä ei ole ennen haastattelua ollut tiedossa. Haastattelut ovat siten toimineet jo itsessään datatuen viestinnän välineenä, vaikkakin satunnaisesti ja pienimuotoisesti. Tutkimusaineistojen hallinnan tukipalveluja ei ylipäätään löydetä kovin helposti – ”Heimosta ei löydy” ja “Tieto hukkuu Yammeriin” -lauseet kaikuivat keskusteluissa. Monet viittasivat myös tutkimusaineistojen hallinnan vaikeisiin käsitteisiin ja hankaliin ohjeistuksiin. Kaivataan selkokielisyyttä, termien avaamista ja yhtä selkeää paikkaa, josta tutkijat löytävät ohjeet kattavasti.

Katse lukukauden vaihtumiseen

Haastattelut, työpajat, kokoukset ja tapaamiset ovat kirkastaneet muutamia asioita. Koordinoivalle työlle on entistäkin suurempi tarve. Tämä työ tulee lisääntymään lähivuosina, mihin vaikuttaa hankkeen tavoitteisiinkin kuuluva tiedekuntien ja laitosten kytkeminen vahvemmin mukaan datatuen palveluverkostoon. Tutkimuksen ytimessä syntyvä tieteenala- ja aineistokohtainen osaaminen kasvattaa yhteistä ymmärrystä datatuen tarpeista ja ratkaisuista puolin ja toisin. Syksyllä pääsemme
tähän teemaan käsiksi toden teolla.

Kevään aikana saimme kuulla, että kirjaston johdossa tapahtuu iso muutos Jarmo Saartin lähtiessä eläkkeelle. Meille hankesuunnittelijoille tämä tuli pienoisena järkytyksenä, sillä aloitimme projektissa Jarmon vetämän ohjausryhmän suojissa. Nyt olemme toipuneet järkytyksestä. Kiitämme Jarmoa lämpimästi näistä yhteisistä kuukausista ja toivotamme yhtä lämpimästi kirjaston uuden johtajan, Ari Muhosen, mukaan jännittävälle hankematkalle.

The spring term was busy and tightly scheduled for us in the research data support project. We have learnt a lot and gained understanding of data support and its development at the UEF. Now is a good time to look back on what we have achieved and what lies ahead.

Although we’ve been stuck more or less at our remote desks, we’ve moved around virtually at the university campuses and departments and got to know quite a lot of experts of different fields. Names and faces at the library are already rather familiar. But let’s see how we manage to connect them when returning to Carelia after the summer.

In our first blog, the goal of the project was condensed into developing the foundations for a functional, researcher-friendly data support service which relies on, and takes advantage of, multiprofessional competence. We also stated that during the project the newly designed data support services will be initiated and tested, and they will be communicated effectively. These goals remain and all the more their importance has strengthened during these past months. At the same time, the degree of complexity of the aim – no matter how concisely and clearly put – has become crystal clear.

Meetings and webinars

The daily working tools, with numerous information channels and platforms, no longer cause too much confusion. Teams and the file structure of at least our own project is rather familiar, and we manage to dig information out from Heimo. A special mention goes to the UEF library home pages, which foster the culture of open access. These pages serve both the personnel of UEF and the external users and visitors.

The project steering group holds monthly meetings. Similarly, the network of stakeholders working in the background to provide services and know-how to data support gathers regularly during monthly meetings. Sometimes the meeting schedule takes us by surprise: “Is it already time to prepare agendas and other documents needed?” The tight schedule has, however, kept us on track of what we have accomplished and what to do next.

Our working position as project planners has opened possibilities to attend personnel training and engage in the intensive and diverse discussions on research data management. We’ve attended webinars organized by, for example, National Library, Finnish Social Science Data Archive, CSC and Finnish Federation of Learned Societies, covering topics ranging from documentation and metadata to research integrity, re-use of research data and the job requirements of data specialists.

Interviews and workshops

Conducting interviews with people who belong to different units of UEF, and represent different academic disciplines, has been very interesting. Having completed 20 virtual meetings, we have garnered a versatile set of viewpoints into the everyday matters of research, teaching and managing research data. The enforced remote work-mode has most likely lowered the threshold to arrange interviews, because the time allocated for them has been relatively easy to fit among other tasks. Moreover, the interviewees were not asked to prepare in advance for the meetings. Notwithstanding a few exceptions, everyone we have requested to interview have agreed and the meetings have had a positive and interested atmosphere. Many thanks (to our participants) via this blog, too!

During the spring, the project focus has been on the people working in the data support network. Operational roles and the tasks as well as best practices linked to research data management in relevant administrative units have been the central themes of workshops. Moreover, we structured the workshops with the aim to cover different stages of the research data lifecycle. The conversations, from the perspective of data support services, have revolved around themes such as defining the ownership of research data and the various responsibilities following data ownership. Storing data during, and after, research, including defining the value of data destined for long term storage, have also been points of conversation. The topics stem
from questions sent to data support services by researchers, tutors, and occasionally by students. The workshops have demonstrated the need for refining the processes of working together to find solutions, and clearer coordination of operations. A wide variety of service requests determines and provides context, whose expertise is needed at different stages and cases.

The round of interviews this spring has shed light on the perspectives of those who work in data support services. The proportion of work tasks relevant directly to research data management vary from specialist to specialist depending on the unit and role. Despite this variation, the expertise of each specialist is crucial for providing a comprehensive support service, which matches policy requirements and needs of its users.

This coming autumn, we will brainstorm with the researchers how to better integrate their expertise as part of the wider network of producing data support services. We have already done some groundwork for the themes of this fall by interviewing research and teaching personnel at different faculties and representing various academic disciplines. The role of the library as a provider of data support and a source of guidance in matters of research data management was not obvious or known to some of our interviewees. In this sense, the interviews also function to spread awareness of the data support services, even if on the grassroot level. The research data support services are not always found easily – “I could not find it in Heimo” and “The information gets lost in Yammer” were some of the comments expressed during the interviews. There were also references to difficult concepts and challenging guides. The need for clearly worded guidance and demystification of terms is obvious, along with a central place for all relevant information, where researchers can easily find and access it.

Setting the stage for the fall term

Interviews, workshops and meetings have made some things crystal clear. The need for coordination is ever greater. This will grow in the near future and is tightly connected with the aim of getting the faculties and departments involved even more in the network of data support services. The know-how of managing research data accumulates during the research process and is shaped by discipline specific challenges. This knowledge boosts the shared understanding of the needs and solutions of data support and serves thus both ways. In the fall term, we’ll deal with this theme more properly.

During the spring we heard of a major change in the management of the library as Jarmo Saarti retires. This came as a bit of a shock to us, the project planners, as our work had started under the steering group lead by him. Now we’ve somewhat got over the news. We thank Jarmo warmly for these past months working together, and welcome the new director of the library, Ari Muhonen, equally warmly to the exciting project journey!

 

Manna Satama, datanhallinnan projektisuunnittelija | Data management project planner
Niina Nurmi, datanhallinnan projektisuunnittelija | Data management project planner
Tutkimuksen tuki | Research support
Opetus- ja tietopalvelut | Training and information services

Jaa tämä / Share this
Share