Avoimen tieteen edistäjä valittu vuodelle 2017 | Open Science Award 2017 winner chosen

Please, scroll down to read in English

Kirjasto on muodostanut perinteen palkita vuosittain yliopistosta taho, joka on työllään ajanut tieteen avoimuuden asiaa eteenpäin. Järjestyksessään toinen avoimen tieteen edistäjän kunniakirja myönnettiin Yhteiskunta- ja kauppatieteiden tiedekunnan hallintosihteeri Tuula Honkaselle.

Tuula on aktiivisella toiminnallaan edistänyt opinnäytteiden avoimuutta vuosien 2016-2017 aikana. Pro gradu-töiden tarkastusprosessin kehittäminen on helpottanut opinnäytteiden avoimeksi saattamista opiskelijan näkökulmasta ja täten edistänyt tieteen avoimuutta yliopistossamme. Tuula on myös osoittanut sinnikkyyttä ja kauaskatseisuutta viemällä opinnäytetöihin liittyvää digitalisaatiota yhä pidemmälle koko yliopiston tasolla.

Avoimuuden edistyminen näkyy konkreettisimmin tiedekuntatason open access –prosentissa, joka on vuoden aikana noussut 23 %. Jokseenkin näkymättömissä oleva avoimen tieteen kulttuurimuutos on tapahtunut opiskelijoiden ohjauksessa, koska uskomme, ettei avoimuus ole ainoastaan opinnäytteen tekijän mielenkiinnosta riippuvaa — se miten tieteen avoimuudesta puhutaan koko opintojen aikana, vaikuttaa opiskelijan näkemykseen tulevissakin valinnoissa.

Monelle tieteen parissa työskentelevälle pro gradu –työ on ensimmäinen teksti, jonka kohdalla ryhdytään miettimään julkaisemiseen liittyviä seikkoja. Kun tässä vaiheessa saadaan opiskelija miettimään avoimen tieteen etuja, jäävät nämä mahdollisen tulevan tutkijan mieleen normaaleina toimintatapoina. Ja vaikka opiskelijalla ei olisikaan mielessä ura tieteen parissa, on hän avoimen opinnäytteen kanssa varmasti paremmassa asemassa työnhakutilanteissa kuin opinnäytteen, josta on näytettävissä ainoastaan arvosana.

Pro gradu-töiden avoimuutta on mahdollisuus seurata osoitteesta http://libapps.uef.fi/thesisOA/.

Hallintosihteeri Tuula Honkanen. Kuva: Antti Laurila

Open Science Award 2017 winner chosen

The UEF Library has founded a tradition of awarding someone in our university for pro open science work. The second Open Science Award was awarded to Tuula Honkanen from the Faculty of Social Sciences and Business Studies.

Tuula’s active take on developing the digital approval and publishing workflow of master’s theses, has facilitated open access publishing and more importantly, created a change within the faculty on how people feel about open access. As a result, the open access publishing of master’s theses has increased by 23% in a year in the Faculty of Social Sciences and Business Studies. By guiding students to explore the possibilities of open access, we are raising a generation of open access scientists.

You can follow the development of the Open Access percentage of master’s theses at: http://libapps.uef.fi/thesisOA/.

Antti Laurila, tietojärjestelmäasiantuntija | IT Systems Specialist
Verkko- ja julkaisupalvelut | Library IT and Publishing services

Jaa tämä / Share this
Share

Gradu avoimeksi n-y-t | Open up your thesis n-o-w

(Please scroll down to read in English.)

Tässä tulee avointa ja suoraa asiaa juuri sinulle, joka olet parhaillaan valmistumassa, tai sinulle, joka olet rajannut gradusi tai muun opinnäytteesi käytön vain kampuskirjastojen koneille. Nyt on aika miettiä asiaa uudestaan. Perustutkinnon opinnäytteiden avoimuus on Itä-Suomen yliopistossa edelleen vain hieman yli 40 %. Yliopistomme avoin julkaisu- ja datapolitiikka julkaistiin vuonna 2015, ja siinä todetaan yksiselitteisesti että ”Tutkimustoiminnan avoimuudella Itä-Suomen yliopisto pyrkii edistämään tieteen kehitystä, hyvää tieteellistä käytäntöä sekä tutkimuksensa ja tutkimustulostensa:

  • tieteellistä vaikuttavuutta
  • luotettavuutta ja läpinäkyvyyttä
  • hyödynnettävyyttä ja yhteiskunnallista vaikuttavuutta
  • kestävää käyttöä”

Näin ollen on tärkeää, että mahdollisimman moni opinnäytetyö saataisiin mahdollisimman suuren yleisön käyttöön, tästä kun on kaikille pelkkää hyötyä.

Gradu itsessään on jo osoitus tiede- ja muulle maailmalle siitä, että maisteri NN osaa ja hallitsee laajat asiakokonaisuudet, taitaa lähdekritiikin salat, kykenee pitkäjänteiseen työskentelyyn ja osaa kommunikoida kirjoittamalla oikeakielisesti — selkeitä meriittejä tulevaisuutta ja erityisesti työelämää ajatellen. On fakta, että tulevat työnantajat etsivät Googlen avulla mahdollisia uusia työntekijöitä, ja sivuun jäävät ne, jotka eivät lopputyötään avoimesti julkaise. Ei-avoin opinnäyte saattaa vaikuttaa potentiaalisen työnantajan silmissä siltä, että henkilö ei uskalla ostaa vastuuta tekemisistään. Myös sitä kritiikkiä, jota kaikessa tutkimuksessa (ja kaikessa kirjoitetussa tekstissä!), tulee väistämättä vastaan. Ilman uusia ja vastakkaisiakin ajatuksia mikään asia ei voi kehittyä.

Sisältö ei siis ole kaikessa määräävä, ja turhan usein gradusta tai syventävien opintojen tutkielmasta muodostuukin tekijälleen elämää suurempi jännitysnäytelmä, vaikka kyseessä on sananmukaisesti opinnäytetyö. Tästä huolimatta aihepiiri voi olla sellainen, josta on todellista hyötyä vaikkapa jollekin marginaalisemman alan tutkijalle — ”tätä näkökulmaa en tullutkaan heti ajatelleeksi; tämän relevantin lähteen lähes unohdin”… Pienistä puroista kasvaa suuri tutkimus, jolloin yksittäinenkin opinnäytetyö voi olla hyödyllinen.

Kukaan ei lisäksi oleta, että pro gradu -työ on uraauurtava ja kaiken alan aiemman tutkimusperinteen huomioiva itsenäinen tutkimus. Graduvaiheessa hyvin harva kykenee tuottamaan uutta maailman mittakaavassa merkittävää tutkimusta, eikä siinä ole mitään noloa. Myös se alansa arvostetuin huippututkija on joskus tehnyt oman pro gradu -työnsä. Ehkä hänkin on sillä hetkellä ollut turhaan epävarma oman työnsä kelpaavuudesta. Ajat ja ajatukset muuttuvat, ja gradu kuvaa sitä ajan hetkeä, jolloin opiskelija on sen kirjoittanut. Kukaan tuskin ajattelee, että vuosikymmeniä myöhemmin yksittäisen gradunkirjoittajan yksikään ajatus tai taito ei olisi muuttunut. Tai että hän olisi kiinnostunut vain ja ainoastaan siitä kirjoittamastaan aihepiiristä.

Eräänä pelkona lienee myös se, että gradun tekstiä käytetään jollain tavalla väärin, kun se on avoimesti saatavilla. Tieteellisessä maailmassa tästä ei kuitenkaan ole suurtakaan pelkoa, sillä lähdeviittaukset ovat väistämättä kunnossa, sillä eihän tutkimus ole oikea tutkimus ilman asianmukaista viittauskäytäntöä. Tekijänoikeudet gradun tekijällä ovat aina itsellään, ja tässä vaiheessa melko kaukana ovat vielä ajat, joissa niistä laaditaan sopimuksia lehtitalojen ja muiden tutkimusryhmäläisten kesken. Myös suuren yleisön mielestä voi olla hyvinkin kiehtovaa lukea toisen jäsenneltyä ajattelua itseään kiinnostavasta aihepiiristä. Koska sitähän gradu on — hyvin jäsennelty ja riittävän huolellisesti tehty osoitus oppineisuudesta.

Hyvä valmistunut ja vielä opintojasi suorittava — uskalla olla ylpeä omasta työstäsi! Auta muita pääsemään käsiksi tietoon, äläkä piilottele mahdollista maailmaa muuttavaa tutkimusta, johon juuri sinun gradusi voi olla omalta osaltaan hyödyksi. Avoimuus hyödyttää meitä kaikkia.

 

 

This post is about publishing your master’s thesis open access via internet. If you are going to graduate soon, or you have earlier selected to hide your thesis only to be read at campus libraries — please (re-)consider.

The open access percent from the University of Eastern Finland’s master theses is concerningly low, only slightly over 40 % from all the faculties. This has to change. University of Eastern Finland publishing and data policy was released in 2015. It says that “University of Eastern Finland aims to use open research activities to advance the development of science and good scientific practice. Regarding research and findings, the University of Eastern Finland’s goal is to promote their:

  • the scientific impact
  • reliability and transparency
  • usability and societal impact
  • durable application”

Because of these goals, all theses should be open to all. There are many good reasons to give everyone access to your thesis.

Your competence and skills are demonstrated in your thesis and it is always a good merit to your future employer. The content itself does not always mean everything,  as a thesis shows that you can handle broad knowledge from a certain academic field, and that you can write correct English or Finnish, and explain your research results to others.

You should not be too self-critical of your work — it is a practice for an academic dissertation or other research. It should not be read as an independent study which contains all the academic knowledge. It is a practice work, but it is still useful for example to other students and the society, where there are always people willing to read well-built text to learn something new.

There are no bad consequences of choosing open access. If someone is willing to use your text, in the academic world, they cite it. You own your thesis copyright and you decide what to do with your own work.

Please be wise and open your thesis to the world!

Taina Sahlman, tietopalveluneuvoja | Information services advisor Verkko- ja julkaisupalvelut | Library IT and publishing services
Kirjoittaja on julkaissut gradunsa avoimesti verkossa vuonna 2010      The writer has published her thesis open access at 2010

P. S. Eikä pidä unohtaa tiedotusvälineitä — viimeksi viikko sitten Ylen uutisessa viitattiin UEFissa tehtyyn opinnäytetyöhön, 20.10.2017

P. S. And let’s not forget the media — Just about a week ago YLE cited University of Eastern Finland’s master thesis, 20.10.2017 (News in Finnish)

Jaa tämä / Share this
Share

Ilmaista artikkelia ei ole – vai onko? | There’s no such thing as a free article – or is there?

(Please, scroll down to read in English.)

Istut yliopistolla tietokoneen ääressä, löydät Google-haulla kiinnostavan artikkelin ja pääset lukemaan sen. Tiesitkö, että joku on todennäköisesti maksanut siitä, että teksti avautuu koneellesi?

Tieteellisten artikkelien lukuoikeuden maksaja on usein yliopisto. Kirjaston noin kolmen miljoonan euron tietoaineistobudjetista yli kaksi miljoonaa menee vuosittaisiin kausijulkaisutilauksiin. Lehtien hinta on noussut viidessä vuodessa 25 prosenttia. Kirjasto on hankkinut lisenssin yhteensä noin kolmeenkymmeneen tuhanteen tieteelliseen lehteen.

Mistä sitten voit tietää, milloin artikkelin lukuoikeus on yliopiston maksama? Jos et saa artikkelia auki yliopiston ulkopuolelta kirjautumatta UEF-Finnaan UEF-tunnuksilla tai KYS-tunnuksilla, kirjasto on tilannut lehden yliopistoyhteisön käyttöön.

Joissain palveluissa on tekstejä ja kuvakkeita, jotka ilmaisevat, milloin pääsy on yliopiston maksama.

On olemassa myös avoimesti julkaistuja tieteellisiä lehtiä, joihin kaikki käyttäjät pääsevät ilmaiseksi. Näissäkin tapauksissa usein jotkut tahot, kuten artikkelin kirjoittajat ja tutkimusryhmät, ovat maksaneet siitä, että tekstit tarjotaan lukijoille avoimesti.

Lisäksi on suuri joukko merkittäviä tieteellisiä lehtiä, joiden kustantajat perivät kirjoittajilta maksuja artikkelien avaamiseksi, mutta joihin kirjastojen on silti tehtävä myös vuositilaus, sillä näissä ns. hybridilehdissä kaikki artikkelit eivät tule avoimiksi.

Tilausmaksun taakse lukittu artikkeli voi löytyä myös jonkin tutkimusorganisaation julkaisuarkistosta, mikäli artikkelin rinnakkaisversio on sellaiseen tallennettu.  Itä-Suomen yliopiston rinnakkaistallenteita varten perustettu julkaisuarkisto on nimeltään UEF eRepository.

(In English:)

You are sitting at the university in front of a computer and you find an interesting article on Google and can even read it. Did you know that someone has most likely paid for the article to open up on your computer?

The funder of reading rights for scientific articles is usually the university. Of the library’s information resources budget of three million euros, two million is used annual journal publication orders. The prices for journals have climbed 25 per cent within the last five years. UEF Library has purchased a license for approximately 30,000 scientific journals.

Then how can you tell if the article’s access rights have been provided and paid for by the university? If you cannot open the article outside the campus network without logging in to the UEF Finna with your UEF user ID or KUH login, the library has ordered the journal for the university community’s use.

Some services have text notifications and icons that indicate when the access has been provided by the university.

There are also openly published scientific journals that can all users can access free of charge.  In many of these cases, some agents, such as the article’s authors and the research groups, have paid to get their texts published openly for the readers.

Additionally, there is a large group of significant scientific journals whose publishers charge the authors in order to open their articles but also require an annual subscription. In these so-called hybrid journals, not all articles are published openly.

Articles behind subscription fees can be found in the publication archives of research organisations, if a self-archived version has been stored in such a database. The publication archive for self-archiving in the University of Eastern Finland is called UEF eRepository.

Kaarina Meriläinen, tietoasiantuntija | information specialist
Tietoaineistopalvelut | Collection services

Mikko Meriläinen, tietoasiantuntija | information specialist
Tietoaineistopalvelut | Collection services

Mari Niemi, tietoasiantuntija | information specialist
Verkko- ja julkaisupalvelut | Library IT and publishing services

Harri Parviainen, tietoasiantuntija | information specialist
Tietoaineistopalvelut | Collection services

Jaa tämä / Share this
Share

Avoin tiede ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus | Open science and its impact to the society

 (Please, scroll down to read in English.)

Tieteen avaamisen paineet alkoivat vuosituhannen vaihteessa, kun huomattiin tieteellisten julkaisujen siirtyneen maksumuurien taakse. Aikaisemmin avoimesti kirjastojen kautta saadut painotuotteet olivatkin digitaalisessa maailmassa vain harvojen käytössä ja niiden kustannukset alkoivat kohota ilman, että varsinaisen työn tekijät hyötyivät näistä rahavirroista.

Poliittiset päättäjät ja tutkimusrahoittajat alkoivatkin vaatia tutkimusjulkaisujen avointa saatavuutta ja myös rahoittaa tätä toimintaa. Tutkijayhteisössä avoimella tieteellä näytetään vieläkin tarkoitettavan erityisesti tätä tutkimusjulkaisujen avaamista.

Tutkimuksen vaikuttavuuden kannalta julkaisujen avaaminen on vasta ensimmäinen askel, ja vaikuttavuudeltaan vielä suhteellisen rajallinen. Lokman I Mehon mukaan on näyttöä siitä, että tutkimusjulkaisuja käytetään suhteessa niiden määrään vähäisesti: noin 90 %:iin ei viitata lainkaan ja on jopa näyttöä siitä, että noin puolta tutkimusjulkaisuista eivät lue kuin niiden kirjoittajat ja toimitustyöhön osallistuvat henkilöt.

Tällä hetkellä tavoitteena olevan datan avaamispuheen voidaan pahimmillaan nähdä samanlaisena julkaisemista ja erityisesti sen määrää painottavan puheen jatkumona: huolta ei kanneta laadusta ja vaikuttavuudesta vaan siitä, että määrällistä näkyvyyttä lisätään.

Aito avoin tiede näyttäytyy silmissäni erityisesti tutkijayhteisön toisiaan ja yhteiskuntaa tukevalta toiminnalta. Tutkimuseettisesti ja tutkimuksen kehittymisen vuoksi on hyvää ja arvokasta avata julkaisujaan ja tutkimusdataansa, mutta tämä tulee tehdä helpottamalla kollegojen työtä: tekemällä merkityksellisiä julkaisuja ja avaamalla laadullisesti ja sisällöllisesti merkittävää dataa, joka on kuvailtu siten, että sen jatkokäyttö mahdollistuu.

Varsinainen tutkimuksen yhteiskunnallinen vaikuttavuus tulee siitä, että tutkijayhteisö kohtaa kansalaiset ja heidän muodostamansa yhteisöt siellä, missä ihmiset elävät ja toimivat. Avoin tiede on siten avointa vaikuttamista kaikilla kanavilla. Valeuutispuheesta sen erottaa se, että keskustelu ja sen argumentointi perustuu tutkimusnäyttöön ja kriittiseen arviointiin.

The pressures to open the science to the public started at the beginning of this millennium when it was noticed that the scientific publications had gone behind the paywall. The previously open use of the printed works via libraries was not possible in the digital realm, when only those inside the paywall were able to utilize these resources. In addition, the costs started to rise and at the same time the people who did the real work were left out form the financial benefits of the commercialised scientific publishing industry.

The decision makers and research funders started to insist on open access to scientific publications and they also started to fund this initiative. Thus, at the present the discussion about the open science within the scientific community in mainly about the open access to the publications.

When one considers the impact of the research, the opening of the publications is just the first step and actually quite marginal when one speaks about the impact of the science on the community. Lokman I Meho states that there is evidence that the actual use of the scientific publications is quite low: about 90 % of the publicatíons are not cited; there is even evidence that about half of the papers are not read at all, except for the writers and editors.

The present discussion about opening research data seems to be a continuation of the same discourse that is about the quantity of research: the focus is mainly in opening the vast masses of the research work and not so much about the actual quality and impact of the opened resources.

In my mind, real open science is particularly about actions that help and enable the other researchers and the human community to utilize the scientific results in their daily lives. Ethically, and in order to facilitate the progress of the science it is good and valuable to open publications and data, but in a manner that supports the work of colleagues: by writing meaningful publications and by opening meaningful and contentful data, that is described in order to be readily reused.

The actual societal impact of the scientific work emanates from situations where the scientific research meets with the citizens in their daily surroundings. Open science is thus about being present in all possible media and discussions. The difference here compared with the fake news type of communication is that this discussion and argumentation are based on scientific evidence and critical evaluation.

Jarmo Saarti, kirjastonjohtaja | library director

 

Jaa tämä / Share this
Share

Tutkimusjulkaisujen avoin saatavuus rinnakkaistallentamisen avulla | Achieving open access by self-archiving scientific publications

(Please, scroll down to read in English.)

Kirjasto avasi helmikuussa uuden julkaisuarkiston UEF eRepositoryn, jota kutsumme tästedes eRepoksi. Onhan se näin helpompi sanoa ja kirjoittaa, ja kun se tulee meille tutuksi, tiedämme kaikki, mistä puhutaan. Lempinimi, kuten varmasti meillä kaikilla.

Samalla käynnistimme uuden palvelun, rinnakkaistallentamisen, jonka konsepti voikin jo olla tuttu tutkijoillemme: saada tieteelliset julkaisut avoimesti saataville Open Access -periaatteiden mukaisesti. Moni fyysikko on varmasti toimittanut artikkelinsa pre-printin arXiviin, moni lääketieteilijä on huomannut löytävänsä artikkelinsa PubMed Centralista ja kuka tahansa on saattanut kuulla, että joku tutkimusryhmän jäsenistä on ilmoittanut artikkelin rinnakkaistallentamisesta organisaatiokohtaiseen julkaisuarkistoon – vaikka Jyväskylän yliopiston JyXiin.  Kaikki nämä palvelut ovat kenen tahansa vapaasti hyödynnettävissä. Nyt kaikilla UEF-tutkijoilla on mahdollisuus, ja yliopistomme julkaisu- ja datapolitiikan myötä vahva suositus rinnakkaistallentaa omat artikkelinsa UEFin omaan julkaisuarkistoon eRepoon.

Kattavan rinnakkaistallentamisosuuden saavuttaaksemme teimme tallentamisesta mahdollisimman helppoa: tutkijan ei tarvitse kuin toimittaa kirjastoon final draft -versio artikkelista samassa yhteydessä, kun hän ilmoittaa tiedot uudesta julkaisusta SoleCRIS-tallennuslomakkeella. Kirjasto hoitaa loput: selvittää kustantajan linjauksen rinnakkaistallentamiseen sekä tekee tallennuksen noudattaen kustantajan asettamia linjauksia.

Final draft -versio on herättänyt paljon kysymyksiä palvelun käynnistysvaiheessa, mm. mikä se on ja mistä sen löytää, jos ei sitä itsellä ole. Joissain tapauksissa tutkija ei ole säästänyt tätä versiota sen jälkeen, kun artikkeli on julkaistu lehdessä. Final draft -versiolla tarkoitetaan viimeisintä kustantajalle lähetettyä versiota, joka on käynyt läpi vertaisarvioinnin ja on hyväksytty julkaistavaksi lehdessä. Tässä versiossa ei kuitenkaan ole vielä kustantajan taittoa, joten esimerkiksi sivunumeroinnit voivat olla erilaiset tai puuttua kokonaan. Proof-vesileimalla olevat versiot eivät ole enää final drafteja. Final draftista käytetään myös termejä AAM (Author’s Accepted Manuscript) ja Post-print.

Sivunumeroinnin puute on myös hämmentänyt: “Miten tähän voi viitata, jos sivunumerot eivät täsmää?” Viittaukset tulee aina tehdä julkaistuun versioon, joten tarjoamme rinnakkaistallenteen yhteydessä oikean viittauksen alkuperäisen lehden tiedoin ja linkin alkuperäiseen artikkeliin. Alkuperäisen artikkelin lukuoikeus onkin toinen kysymys, sillä moni lehti edellyttää, että lukija on lehden tilaaja joko oman tutkimusorganisaation myötä tai on itse lehden tilaaja. Tässä piilee rinnakkaistallentamisen voima: saamme artikkelin kenen tahansa hyödynnettäväksi ilman tilausmaksuja.

Jos artikkeli on kirjoitettu suuren tutkimusryhmän kesken, voi final draft -version käsiin saaminen olla vaikeaa. Tämä versio löytyy varmimmin vastaavalta kirjoittajalta, ja jo artikkelia kirjoittaessa voisi tutkimusryhmän kesken olla mielekästä keskustella rinnakkaistallentamisesta ja final draft -version jakelusta tutkimusryhmän kesken. Jos tämä versio löytyy omasta takaa, laittakaa se liitteeksi samalla, kun ilmoitatte uudesta julkaisusta SoleCRIS-tallennuslomakkeen avulla, haittaa tästä ei ole – hyötyä kaikille.

 

The University of Eastern Finland has a Publishing and Data Policy  which states that all publications should be made openly available when possible. The Library has launched a service to help researchers meet those requirements by self archiving their scientific publications. Self-archiving is essentially providing an open access version of an article which otherwise would be behind a paywall. Self-archiving is a good method to increase the accessibility and impact of your work while still operating within the guidelines of the original publisher of the article. The self-archived articles are stored in the new University publication repository UEF eRepository or eRepo.

Self-archiving has been made easy for the researcher and can be done at the same time you report your new publication into the SoleCRIS publication database with the Publishing information registration form. All the researcher has to do, is to attach the final draft version of the article to the SoleCRIS form. Everything else is done by the Library.

The final draft version has raised some questions, what exactly is this version and how to acquire it if the researcher does not have this version. The final draft means the final version sent to the publisher, that has been peer reviewed and has been accepted for publishing. Even though this version is without the publisher layout and the page numbering may differ from the published version, all this is acceptable – the Library provides the citation to the published version of the article with the self-archived version. If the term final draft does not seem familiar, they are also called Post prints or Authors Accepted Manuscripts (AAM). Versions with the Proof watermark are more finalised versions and cannot be self-archived.

Acquiring the final draft may also prove problematic when the article is written in a larger research group, in these cases the corresponding author is a good place to start. Discussing these matters and open access related issues within the research group before publishing helps spreading the final draft inside the research group.

With the final draft available, please consider self-archiving as it doesn’t harm anyone and helps everyone.

Antti Laurila
tietojärjestelmäasiantuntija | IT Systems Specialist
Verkko- ja julkaisupalvelut | Library IT and Publishing services

Jaa tämä / Share this
Share