Frankfurtin kirjamessut järjestettiin 21. kerran 2013. Kyseessä on maailman suurimmat yleiset kirjamessut. Paikallinen messukeskus on arviolta ainakin 10 kertaa suurempi kuin Helsingissä.

Huhut painettujen kirjojen kuolemasta ovat ennenaikaisia. Silti elektroninen julkaiseminen kasvaa noin 4% ja painettu vähenee noin 19% vuodessa. Painettuja kirjoja julkaistaan silti ylivoimaisesti e-kirjoja enemmän vielä pitkään. Yksin Saksassa kustannetaan 74.000 uutta kirjaa vuodessa. Kaikki maailman kielialueet ovat edustettuina Frakfurtissa. Suurilla on tietenkin suuremmat osastot, Suomella vastaavasti vaatimattomampi. Mutta kaikissa kulttuurissa julkaistaan kirjoja, katalaaneista kazakstanilaisiin.

Kustantajat reagoivat kilpailuun muuttuvaan tilanteeseen muun muassa digitaalisella painatuksella (print on demand). Säästöt kuljetuksissa, varastoinnissa ja varastotappioissa ovat selvät. Kirjojen myynti arvioidaan ennakkoon usein pieleen. Osa jää vuosikausiksi varastoon, osasta myydään painos loppuun arvioitua nopeammin. Digitaalinen painatus tasaa heittoja kumpaankin suuntaan. Aikaisemmin loppuun myydyn painoksen pitkä häntä myy digitaalisessa painatuksessa yhä. Painattamisen automatisointi, standardisointi ja organisointi tehostuvat edelleenkin. Samalla voi huomauttaa siitä, että messuilla oli suuri määrä kiinalaisten kirjapainojen edustajia. Voi olla että länsimaista offsetpainot siirtyvät Aasiaan, ja omat painot toimivat enää digitaalisesti. Myös vanhempia painettuja aineistoja digitoidaan kiihtyvällä vauhdilla takautuvasti. Kuvassa vertailun vuoksi analoginen painokone.

Tutkimusinfra ja tiedon käyttäminen kehittyvät

Yksi messulla esillä olleista trendeistä on big data. Saksassa on meneillään Jurion-projekti, jossa tavoitteena on oppia kaivamaan suuresta datamäärästä uusia innovaatioita ja julkaisuja muun muassa semanttista hakua hyväksi käyttäen. Dataa on maailmassa paljon, ja hyvin erimuotoista ja sisältöistä. Yksittäisen julkaisun tai tiedon merkitys vähenee, kun suurista tietomassoista louhitaan uusia näkökulmia ja merkityksiä niitä analysoimalla. Tämä edellyttää myös metatiedon ja indeksoinnin päivittämistä. Sisällönkuvailu pitäisi itse asiassa tehdä määräajoin uusiksi vanhaankin aineistoon, koska maailma ympärillä muuttuu. Kuvaillaanko meilläkin Joskun aineisto jonain päivänä takautuvasti uudestaan, uusilla tavoilla, tai vaikkapa semanttisilla sanastoilla? Metadata on tullut big datan myötä tärkeämmäksi kuin itse yksittäiset ‘tekstit’. Informaatiota voidaan käyttää uudestaan eri tavalla kuin pelkän yhden julkaisun sisältöä. Suuret projektit kuten Jurion vaativat laajaa yhteistyötä eri toimijoiden, kustantajien ja kirjastojen välillä. Projekti valmistuu 2014, kuulemme siitä varmasti lisää.

Muuta sekalaista tarjontaa ja pohdittavaa

Metadatan merkitys korostui myös Ebscon Euroopan myynnin varajohtaja Paul Donovanin puheenvuorossa. Hakupalvelu, joka ei löydä relevantteja viitteitä on tutkimusten mukaan huonompi kuin että ei olisi hakupalvelua ollenkaan. Hakupalvelulla tarkoitetaan tässä hakuportaalia, jolla voidaan hakea suurta aineistomassaa yhdellä haulla formaatista välittämättä, vähän Nellin tai tulevan Finnan tapaan.

Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan kirjastojen tietokannat palauttavat relevantteja viitteitä hakijalle paremmin kuin Google. Tämä ei varmaan tule kirjastolaisille yllätyksenä. Mutta Ebscon Discovery Service (EDS) oli silti parempi kuin kumpikaan näistä. Discovery-palvelulla opiskelijat löysivät relevantit verrokkiviitteet nopeammin ja vähemmillä hauilla kuin ilman sitä.  Jospa Finnakin pystyy valmistuttuaan samaan. Haun onnistumisen kannalta metadatan rikkaus on ensiarvoisen tärkeää. Relevanssijärjestykseen Ebscon algoritmeissä vaikuttavat asiasanoituksesta ja abstrakteista löytyneiden sanojen lisäksi myös artikkelia viitanneiden julkaisujen määrä, artikkelin ‘laatu’ ja sen pituus. Verrokkikirjastoissa e-aineistojen käyttö oli kasvanut vuodessa 250% ja jopa 500% vuodessa discovery-palvelun käyttöönoton jälkeen. Kuulostaisi uskomattomalta UEFissa, jossa käyttöluvut ovat ihan hyvät jo nytkin.  Mutta totta on sekin, että hakusivujen tuloksia ei toisen tai kolmannen sivun jälkeen enää jakseta selata.

E-julkaisemisen kasvu on synnyttänyt suuren määrän asian liepellä kehittyviä innovaatioita ja liiketoimintaa. Tälläinen on esimerkiksi Acapela-yhtiön myymä synteettisten äänien paketti kustantajille. Yhtiö on digitoinut muun muassa lasten, vanhusten ja julkkisten puheääniä, joita laitevalmistajat ja kustantajat voivat käyttää puhesovelluksissa. On tietysti niin, että kyseessä ei ole paras mahdollinen kuuntelunautinto kun sama synteettinen ääni lukee sekä lastenkirjoja että dekkareita. Jatkossa kuulemme värikkäämpiä tulkintoja koneellisestikin. Tarjolla on mm. neljä englannin murretta, ja yli sata muuta kieltä. Kannattaa kokeilla hauskaa demoa Acapelan sivuilla!

Kustantajat ovat ainakin osittain siirtymässä loppukäyttäjälle kömpelöstä DRM-suojauksesta digitaalisiin vesileimoihin. Tälläinen vesileima digitaalisessa julkaisussa voi olla käyttäjälle näkymätön tai näkyvä. Vesileima voi olla kirjassa, artikkelissa tai vaikkapa kuvassa, äänitiedostossa tai videoklipissä. Tekniikka mahdollistaa vesileiman halvan ja nopean laittamisen vaikkapa epub2 ja epub3 -formaatteihin sekä pdf-tiedostoon muutamassa kymmenessä sekunnissa, kun ohjelmistot ja virittelyt ovat kohdallaan. Loppukäyttäjälle digitaallinen vesileima on huomaamaton ja harmiton, jollei sorru loukkaamaan tekijänoikeuksia. Tarkoituksena on kuitenkin estää piratismia. Toisaalta kirjaston leima tai alaviite tulostetussa artikkelissa muistuttaa käyttäjää siitä, että tämä on käyttänyt kirjaston mahdollistamaa palvelua.

Yksi esityksistä koski mahdollisuutta luoda malli, jossa kustantajat, kirjoittajat, kirjastot ja loppukäyttäjät voisivat toimia e-kirjojen parissa ilman kolmansia osapuolia, siis välittäjiä tai vastaavia. Esityksen tekijänä oli Odilo TID-niminen firma, joka samalla kauppasi omaa sovellustaan. Messuilla pitää olla tarkkana eikä sortua kaikkien helppoheikkien tarjouksiin.  Ranskalainen Artelittera esitteli kirjojen levitystapaa, jossa kustantajat voivat myydä e-kirjoja luku kerrallaan. Perusteena on etenkin kovien tieteiden parissa vakiintunut artikkeleiden käyttötapa, joka on levinnyt kirjojenkin käyttöön. Koko kirjaa ei lueta kannesta kanteen, ainoastaan itselle relevantit luvut tai kappaleet. Tarjolla on nyt 5000 lukua noin 1000 kirjasta, pääsääntöisesti ranskan ja englannin kielillä. Kokoelma tuplaantuu vielä tulevan vuoden aikana. Yhden luvun hinta on vain 2 euroa.  Joissakin tapauksissa voi olla järkevää maksaa vain todella käytetystä osasta.

Teemamaat: Brasilia nyt, ensi vuonna Suomi

Tänä vuonna teemamaana esiteltiin Brasilian kirjallisuutta. Näyttelytila oli avara, valoista ja vaalea. Tilassa oli riippumattoja ja lattioilla tyynyjä, jossa saattoi loikoilla kuuntelemassa tai katsomassa esityksiä ja kirjailijavierailuja. Hieno rento meininki, sopii hyvin brasilialaisille. Ja asettaa paineita, ensi vuonna teemamaana on Suomi. Nähdäänköhän joulupukki, poroja ja lohikääryleitä?

Peruskirjojen lisäksi messuilla kaupataan myös kirjakauppojen oheistuotteita ja muuta sälää. Mutta myös käsintehtyjä uniikkeja taidekirjoja. karttoja ja kartastoja, matkakirjoja, sarjakuvia, lastenkirjoja ja nuotteja. Messuilla oli myös laadukas antikvariaattinen osasto. Pitelin käsissäni Danten vanhaa painosta, hinta 700 euroa. Ja kallein kirja jota kosketin (luvallisesti) oli Liber scivias vuodelta 1175. Hintapyyntö rapiat 7950 euroa. Tästä on onneksi tehty myös faksimile-näköispainos. Metrin korkuisen kartaston 1600-luvulta olisi saanut kolmella tonnilla. En hankkinut kokoelmiin, edes kirjaston. Odotan digitoitua vapaassa käytössä olevaa versiota nettiin.

 

Palvelupäällikkö Jukka Kananen, Verkkoresurssipalvelut

 

Workshopissa oli mukana ebraryn edustajana Aine Rice, joka kertoi ebraryn ja Electronic Book Libraryn (EBL) yhdistymisestä. ebrary osti australialaisen EBL:n, joka on ollut pioneeri e-kirjojen käyttöliittymien rakentamisessa. Tarkoitus on jättää vuonna 2015 avattavaan uuteen käyttöliittymään parhaat puolet molempien vanhoista. Delbanco saa käyttöönsä ebraryn tietokannan asiakkaitaan varten. Sopimukset ovat valmiina, tekniikkaa rakennetaan vielä.  Jatkossa on myös mahdollista tilata ebraryn kirjoja Delbancon kautta. Hyvänä uudistuksena ebrary lupaa hankinnan deduplikaatio-tarkastusta, siis tarkastusta siitä onko e-kirja jo hankittu kokoelmiin muuta kautta, toiselta kustantajalta tai välittäjältä.

Ebraryn syntyhistoria on sinänsä mielenkiintoinen ja tyypillinen digitaalisen ajan kertomus. Noin 12 vuotta sitten kaksi opiskelijaa etsi tietoa kirjastosta rakentaakseen huippupolkupyörän. He kulkivat eri osastoilla ympäri kirjastoa etsimässä tietoja: mekaniikkaa, aerodynamiikkaa, liikuntaa ja muuta pyöräilyyn liittyvää. He totesivat, että täytyy olla parempikin tapa selata tietoja kirjoista, ja alkoivat suunnitella parempaa. Lopputulemaksi syntyi e-kirjojen kokoelma ja niille yhteinen käyttöliittymä, ebrary Academic complete. ebrary haluaa pysyä jatkossakin tieteellisten kirjojen kokoelmana, muutoksista huolimatta.

Yleisesti todettiin, että e-kirjat ovat tulleet jäädäkseen; nimekemäärien kriittinen massa on ylitetty. Mobiililaitteet, saatavuus, etäkäyttö, 24/7 aukiolot, haut koko tietokannasta yhdellä kerralla ja monet muut seikat puhuvat e-kirjojen käyttökulttuurin puolesta. Länsimaisissa tieteellisissä kirjastoissa keskimäärin noin 20% kirjojen hankintabudjetista käytetään e-kirjoihin. Myös UEFin e-kirjojen hankintabudjetti on lähellä tätä osuutta.  Australiassa on jo e-extreme -kirjastoja, kuten Sydneyn teknillisessä yliopistossa. Painetut kirjat pidetään muualla, suljetuissa varastoissa ja niitä pitää pyytää tai tilata erikseen käytettäväksi. Myös Tampereen teknillisen yliopiston kurssikirjat hankitaan aina e-muodossa, jos ne ovat saatavissa semmoisina. Nykyaikaiset kirjastot alkavat muistuttaa lentokenttiä, arvioi Aine Rice.

E-kirjojen välittäjien ja käyttäjien palvelut kehittyvät jatkuvasti. ebraryn ja EBL:n kaupan myötä tuttu PDA-termi (Patron driven acquisition) muuttuu takaisin DDAksi (Demand Driven Acquisition). Kyseessä on kuitenkin sama käyttäjälähtöinen hankintapalvelu, jossa kirjasto ei hanki heti aineistoja, vaan aluksi ikään kuin lunastaa asiakkailleen lainaus- ja käyttöoikeuksia. Hankinta tehdään vasta kirjasta jota on todella lainattu tai muulla tavoin käytetty.  Mukaan tulee supon ja mupon (siis yhden tai usean yhtäaikaisen käyttäjän) lisäksi kolmaskin tapa lisensoida e-kirjoja. Kirjalle voidaan lunastaa 325 käyttökrediittiä kerrallaan. Kun nämä ovat kuluneet loppuun, täytyy krediittejä ostaa lisää, tai kirja ei enää avaudu.

Mikä näistä on kirjastoille paras ja edullisin tapa, siinä onkin analyysin paikka. Kaikki kirjastot PDA-mallissa eivät edes lainaa e-kirjoja, vaan ostavat sen heti kun asiakas kirjaa käyttää. Tämä ei tilastojen valossa näyttäisi olevan tehokkain tapa. UEFin PDA-mallissa e-kirjaa voi selata 10 sivua ilman kuluja. Kirjan laajempi selaaminen, lataaminen tai tulostaminen paperille aiheuttaa käyttömerkinnän lainalaskurille ja joka käytön jatkuessa johtaa ostotapahtumaan.

 

Palvelupäällikkö Jukka Kananen, Verkkoresurssipalvelut