Tag: tutkimuksen tuki

Posted on

Datatuen kehittämishanke kesän kynnyksellä | Data support project on the verge of summer

(Please, scroll down to read in English)

Tiivis kevät on takana. Nyt on hyvä hetki koota tähän asti karttunutta tietoa ja ymmärrystä UEFin tutkimusdatatuen kehittämisestä ja itsellekin muistutella, mitä kaikkea on jo keretty tekemään ja mitä on edessä.

Vaikka fyysisesti olemme enemmän tai vähemmän jämähtäneet etätyöpisteisiimme, virtuaalisesti olemme liikkuneet ahkerasti yliopiston kampuksilla osastoilta ja laitoksilta toisiin ja tutustuneet aikamoiseen asiantuntijajoukkoon. Nimet ja usein myös naamat alkavat olla etenkin kirjastolla tuttuja. Eri asia on, miten hyvin nimet ja naamat sitten yhdistyvät, kun syksyn tullessa siirrytään fyysisestikin Careliaan.

Tiivistimme edellisessä blogitekstissämme hankkeen tavoitteeksi kehittää perusta toimivalle, moniammattilaista osaamista tarvitsevalle ja hyödyntävälle tutkijalähtöiselle datatuelle. Totesimme myös, että hankkeen aikana uudelleen muotoillut datatuen palvelut käynnistetään, niitä testataan ja niistä viestitään. Tavoitteet ovat pysyneet samoina, ja niiden tärkeys on muutaman kuukauden aikana vain vahvistunut. Samalla on todettava, että vaikka tavoite on selkeästi ilmaistu ja ytimekäs, sen vaativuus on tullut selvääkin selvemmäksi.

Kokouksia ja webinaareja

Arjen työvälineet lukuisine tietokanavineen eivät enää aiheuta kovin suurta hämmennystä. Teams ja vähintäänkin oman hankkeen kansiorakenne on siis alkanut tuntua tutulta ja Heimosta osaa jo kaivaa yhtä ja toista tärkeää tietoa. Erityiskiitos kuuluu myös avointa toimintakulttuuria hienosti kunnioittaville kirjaston verkkosivuille. Ne palvelevat sekä henkilökuntaa että UEFin ulkopuolisia.

Hankkeen ohjausryhmä on kokoontunut säännöllisesti kuukausittain ja laajempi datatuen verkosto sekin kerran kuussa. Välillä on jo kerennyt tulla ihmetys, joko nyt taas kokouskutsua ja asialistaa olisi laitettava menemään. Tiivis kokoustaminen on kuitenkin pitänyt meidät itsemmekin hyvin ajan tasalla, mitä on tullut tehtyä ja mihin seuraavaksi pitäisi katse kiinnittää.

Suunnittelijan tehtävänkuva on avannut mahdollisuuksia osallistua henkilöstökoulutukseen ja vilkkaana käyvään keskusteluun tutkimusaineistojen hallinnan ympärillä. Olemme käyneet virtuaalisesti esimerkiksi Kansalliskirjaston, Tietoarkiston, CSC:n ja TSV:n järjestämissä tilaisuuksissa ja perehtyneet aineistojen kuvailun, vastuullisen tieteen, aineistojen uudelleenkäytön ja tieteenalakohtaisten data-asiantuntijoiden työnkuvan kysymyksiin.

Haastatteluja ja työpajoja

UEFin eri yksiköihin kuuluvien ja eri tieteenaloja edustavien henkilöiden haastattelut ovat olleet äärettömän mielenkiintoisia. Parikymmentä tapaamista takanamme voimme sanoa, että olemme saaneet monipuolisen kattauksen tutkimuksen, opetuksen ja hallinnon tutkimusdata-asioiden arkeen. Pakollinen etätyö on luultavasti madaltanut kynnystä haastattelujen järjestämiseen, sillä niihin käytettävä aika on ollut suhteellisen helppo sovittaa töiden lomaan eikä haastateltavien ole tarvinnut valmistautua tapaamisiin ennakolta. Pääsääntöisesti kaikki, joita olemme kysyneet haastateltaviksi, ovat siihen suostuneet ja tapaamisissa on ollut myönteinen ja kiinnostunut vire. Suuret kiitokset tätäkin kautta!

Kevään aikana hankkeen painopiste on ollut datatuen verkoston toimijoissa. Työpajoissa on pohdittu toimijoiden rooleja ja hallinnollisten yksiköiden tehtäviä ja toimintatapoja, jotka liittyvät tutkimusaineistojen hallintaan tutkimuksen eri vaiheissa. Keskustelua on käyty datatuen palvelun näkökulmasta esimerkiksi tutkimusdatan omistajuuden määrittymisestä ja omistajuudesta seuraavista vastuista. Aineiston säilyttäminen tutkimuksen aikana ja sen jälkeen, sekä tähän liittyvä arvonmäärittely, ovat myös herättäneet keskustelua. Aiheet ovat kummunneet datatuen palveluihin tulleista tutkijoiden, ohjaajien ja joskus myös opiskelijoiden kysymyksistä. Työpajat ovat osoittaneet, että datatuen palveluissa tarvitaan yhteisen toiminnan hiomista edelleen ja entistä selkeämpää koordinaatiota. Vaihtelevat palvelupyynnöt määrittävät osaltaan, keiden asiantuntemusta missäkin tapauksessa tarvitaan.

Kevään haastattelukierros valotti datatuessa työskentelevien näkökulmaa. Datatuen tehtävien osuus vaihtelee suuresti työnkuvasta toiseen. Osuudesta riippumatta kunkin erityisosaaminen on välttämätöntä, jotta saadaan tuotettua kattava, vaatimukset täyttävä ja käyttäjien tarpeita vastaava tukipalvelu. Syksyllä mietitään tutkijoiden kanssa, miten heidän aineistonhallinnan osaamistaan saadaan mukaan tukipalveluista tuottavaan verkostoon entistä enemmän. Olemme jo hieman pohjustaneet syksyn toimintaa haastattelemalla eri tiedekuntien ja tieteenalojen tutkimus- ja opetushenkilökuntaa. Osalle kirjaston rooli datatuessa ja aineistonhallinnan kysymyksissä ei ole ennen haastattelua ollut tiedossa. Haastattelut ovat siten toimineet jo itsessään datatuen viestinnän välineenä, vaikkakin satunnaisesti ja pienimuotoisesti. Tutkimusaineistojen hallinnan tukipalveluja ei ylipäätään löydetä kovin helposti – ”Heimosta ei löydy” ja “Tieto hukkuu Yammeriin” -lauseet kaikuivat keskusteluissa. Monet viittasivat myös tutkimusaineistojen hallinnan vaikeisiin käsitteisiin ja hankaliin ohjeistuksiin. Kaivataan selkokielisyyttä, termien avaamista ja yhtä selkeää paikkaa, josta tutkijat löytävät ohjeet kattavasti.

Katse lukukauden vaihtumiseen

Haastattelut, työpajat, kokoukset ja tapaamiset ovat kirkastaneet muutamia asioita. Koordinoivalle työlle on entistäkin suurempi tarve. Tämä työ tulee lisääntymään lähivuosina, mihin vaikuttaa hankkeen tavoitteisiinkin kuuluva tiedekuntien ja laitosten kytkeminen vahvemmin mukaan datatuen palveluverkostoon. Tutkimuksen ytimessä syntyvä tieteenala- ja aineistokohtainen osaaminen kasvattaa yhteistä ymmärrystä datatuen tarpeista ja ratkaisuista puolin ja toisin. Syksyllä pääsemme
tähän teemaan käsiksi toden teolla.

Kevään aikana saimme kuulla, että kirjaston johdossa tapahtuu iso muutos Jarmo Saartin lähtiessä eläkkeelle. Meille hankesuunnittelijoille tämä tuli pienoisena järkytyksenä, sillä aloitimme projektissa Jarmon vetämän ohjausryhmän suojissa. Nyt olemme toipuneet järkytyksestä. Kiitämme Jarmoa lämpimästi näistä yhteisistä kuukausista ja toivotamme yhtä lämpimästi kirjaston uuden johtajan, Ari Muhosen, mukaan jännittävälle hankematkalle.

The spring term was busy and tightly scheduled for us in the research data support project. We have learnt a lot and gained understanding of data support and its development at the UEF. Now is a good time to look back on what we have achieved and what lies ahead.

Although we’ve been stuck more or less at our remote desks, we’ve moved around virtually at the university campuses and departments and got to know quite a lot of experts of different fields. Names and faces at the library are already rather familiar. But let’s see how we manage to connect them when returning to Carelia after the summer.

In our first blog, the goal of the project was condensed into developing the foundations for a functional, researcher-friendly data support service which relies on, and takes advantage of, multiprofessional competence. We also stated that during the project the newly designed data support services will be initiated and tested, and they will be communicated effectively. These goals remain and all the more their importance has strengthened during these past months. At the same time, the degree of complexity of the aim – no matter how concisely and clearly put – has become crystal clear.

Meetings and webinars

The daily working tools, with numerous information channels and platforms, no longer cause too much confusion. Teams and the file structure of at least our own project is rather familiar, and we manage to dig information out from Heimo. A special mention goes to the UEF library home pages, which foster the culture of open access. These pages serve both the personnel of UEF and the external users and visitors.

The project steering group holds monthly meetings. Similarly, the network of stakeholders working in the background to provide services and know-how to data support gathers regularly during monthly meetings. Sometimes the meeting schedule takes us by surprise: “Is it already time to prepare agendas and other documents needed?” The tight schedule has, however, kept us on track of what we have accomplished and what to do next.

Our working position as project planners has opened possibilities to attend personnel training and engage in the intensive and diverse discussions on research data management. We’ve attended webinars organized by, for example, National Library, Finnish Social Science Data Archive, CSC and Finnish Federation of Learned Societies, covering topics ranging from documentation and metadata to research integrity, re-use of research data and the job requirements of data specialists.

Interviews and workshops

Conducting interviews with people who belong to different units of UEF, and represent different academic disciplines, has been very interesting. Having completed 20 virtual meetings, we have garnered a versatile set of viewpoints into the everyday matters of research, teaching and managing research data. The enforced remote work-mode has most likely lowered the threshold to arrange interviews, because the time allocated for them has been relatively easy to fit among other tasks. Moreover, the interviewees were not asked to prepare in advance for the meetings. Notwithstanding a few exceptions, everyone we have requested to interview have agreed and the meetings have had a positive and interested atmosphere. Many thanks (to our participants) via this blog, too!

During the spring, the project focus has been on the people working in the data support network. Operational roles and the tasks as well as best practices linked to research data management in relevant administrative units have been the central themes of workshops. Moreover, we structured the workshops with the aim to cover different stages of the research data lifecycle. The conversations, from the perspective of data support services, have revolved around themes such as defining the ownership of research data and the various responsibilities following data ownership. Storing data during, and after, research, including defining the value of data destined for long term storage, have also been points of conversation. The topics stem
from questions sent to data support services by researchers, tutors, and occasionally by students. The workshops have demonstrated the need for refining the processes of working together to find solutions, and clearer coordination of operations. A wide variety of service requests determines and provides context, whose expertise is needed at different stages and cases.

The round of interviews this spring has shed light on the perspectives of those who work in data support services. The proportion of work tasks relevant directly to research data management vary from specialist to specialist depending on the unit and role. Despite this variation, the expertise of each specialist is crucial for providing a comprehensive support service, which matches policy requirements and needs of its users.

This coming autumn, we will brainstorm with the researchers how to better integrate their expertise as part of the wider network of producing data support services. We have already done some groundwork for the themes of this fall by interviewing research and teaching personnel at different faculties and representing various academic disciplines. The role of the library as a provider of data support and a source of guidance in matters of research data management was not obvious or known to some of our interviewees. In this sense, the interviews also function to spread awareness of the data support services, even if on the grassroot level. The research data support services are not always found easily – “I could not find it in Heimo” and “The information gets lost in Yammer” were some of the comments expressed during the interviews. There were also references to difficult concepts and challenging guides. The need for clearly worded guidance and demystification of terms is obvious, along with a central place for all relevant information, where researchers can easily find and access it.

Setting the stage for the fall term

Interviews, workshops and meetings have made some things crystal clear. The need for coordination is ever greater. This will grow in the near future and is tightly connected with the aim of getting the faculties and departments involved even more in the network of data support services. The know-how of managing research data accumulates during the research process and is shaped by discipline specific challenges. This knowledge boosts the shared understanding of the needs and solutions of data support and serves thus both ways. In the fall term, we’ll deal with this theme more properly.

During the spring we heard of a major change in the management of the library as Jarmo Saarti retires. This came as a bit of a shock to us, the project planners, as our work had started under the steering group lead by him. Now we’ve somewhat got over the news. We thank Jarmo warmly for these past months working together, and welcome the new director of the library, Ari Muhonen, equally warmly to the exciting project journey!

 

Manna Satama, datanhallinnan projektisuunnittelija | Data management project planner
Niina Nurmi, datanhallinnan projektisuunnittelija | Data management project planner
Tutkimuksen tuki | Research support
Opetus- ja tietopalvelut | Training and information services

Posted on

Datatuen projektisuunnittelijoiden terveiset | Greetings from the data support project planners

(Please, scroll down to read in English)

Aloitimme helmikuun 2021 alusta projektisuunnittelijoina datatuen palveluiden kehittämishankkeessa. Hanke on kirjaston opetus- ja tietopalveluiden koordinoima. Olemme molemmat tutkijataustaisia ja edustamme eri tieteenaloja, mikä palvelee hankkeen tavoitteita: Itä-Suomen monialaisessa yliopistossa tarvitaan osaamista ja ymmärrystä erilaisten tutkimusaineistojen hallinnan palvelutarpeista, ja datanhallinnan palvelua halutaan kehittää tutkijalähtöisesti. Esittelemme ensin itsemme ja kerromme sitten hieman enemmän hankkeesta, sen tavoitteista ja alkumetreistä.

Manna Satama: historian tutkimusta ja aineistonhallintaa

Olen Manna Satama, taustaltani antiikintutkija ja pian myös asiakirjahallinnon ja arkistotoimen maisteri. Opiskelin Helsingin yliopistossa kreikan kieltä ja kirjallisuutta ja erikoistuin papyrologiaan, minkä ansiosta pääsin osallistumaan myös Jordanian Petrasta löytyneiden hiiltyneiden papyrusten konservointiin ja julkaisemiseen. Väitöskirjani käsitteli ammattitanssijoiden sosiaalista asemaa roomalaisajan Egyptissä.

Tutkimusaineistojen hallinnan kysymyksiin olen viime vuosina paneutunut Itä-Suomen yliopistolle työstämässäni gradussa ja Suomen ulkomailla toimivien tiedeinstituuttien hankkeessa, jossa pohdittiin pienten tutkimusorganisaatioiden keinoja vastata avoimen tieteen ja tutkimuksen tavoitteisiin tutkimusaineistojen osalta. Joulukuussa 2020 päättynyt hanke toi selvästi esiin tutkijoiden näkökulman tärkeyden, kun tutkimusaineistojen hallinnan ratkaisuja ja palveluita kehitetään.

Olen eräänlainen paluumuuttaja. Synnyin Kesälahdella, kasvoin Parikkalassa, muutin opiskelemaan Helsinkiin, jossa muutamaa Ateenan-vuotta lukuun ottamatta asuin vuoteen 2017. Tuolloin päätimme perheen kanssa palata Itä-Suomeen ja päädyimme Etelä-Karjalan ja Kainuun kompromissina Joensuuhun. Viime vuosina olen löytänyt lenkkiseuraksi äänikirjat. Haaveilen myös paluusta vuosiksi tauolle jääneen tanssiharrastuksen pariin.

Niina Nurmi: kenttäbiologian aineistoista laboratorioon

Olen Niina Nurmi ja lähtöisin Helsingistä. Biologian kandin opintoni päädyin tekemään Edinburghin yliopistossa vierailtuani siellä Skotlantiin suuntautuneella fossiiliekskursiolla. Kiinnostukseni eläinten käyttäytymisekologiaan vei minut Skotlannista vuodeksi kenttätöihin Etiopiaan, missä keräsin pitkäaikaista seuranta-aineistoa Guassan tselada-apinoista. Suoritettuani Helsingin yliopistossa maisterin tutkinnon, muutin Saksaan tekemään tohtorin tutkintoani Göttingenin yliopistoon. Väitöskirjaani varten keräsin tutkimusaineistoa Kongon demokraattisessa tasavallassa luonnonvaraisten bonobojen käyttäytymisestä ja hormonitasoista ravinnonhankinnan kontekstissa.

Ennen Itä-Suomen yliopistoon siirtymistäni työskentelin Helsingin yliopistossa tutkimuksen tuen tehtävissä. Töideni osana avustin tutkimuseläinten kasvattamisessa ja laboratoriotöissä. Mielenkiintoni tutkimusaineistojen hallinnan tukipalveluiden kehittämistyöhön on paljolti perujaan kokemuksistani monipuolisten tutkimusaineistojen parissa sekä tutkimuksen tuen erilaisissa tehtävissä. Vapaa-ajan harrastuksiini kuuluu pyöräily ja boulderointi.

Kaksi datanhallinnan suunnittelijaa Ukko-Kolilla. Taustalla näkyy Pielinen.
Projektisuunnittelijat huipulla: Manna vasemmalla, Niina oikealla. Kuva: Markku Seppänen. | Project planners at the top: Manna on the left, Niina on the right. Photo: Markku Seppänen.

Datatuen kehittäminen osana tutkimuksen tukea

Hankkeen taustalla on yliopistoa koskeva velvoite tarjota tutkijoille riittävä tuki tutkimusaineistojen hallintaan. UEFin tutkijoille tehdyissä kyselyissä ja haastatteluissa on noussut esiin selkeä palvelutarve ja tarve kehittää näitä palveluita käyttäjälähtöisesti. Palveluita kyllä on, mutta ne ovat hajallaan eri yksiköissä, eivätkä tutkijat tahdo oikein löytää palvelujen ääreen. Hankkeen tavoitteena onkin kehittää perusta toimivalle, moniammattilaista osaamista tarvitsevalle ja hyödyntävälle datatuelle. Vuoden mittaisessa projektissa ei kaikkea laiteta kuntoon mutta päästään hyvään alkuun: Uudelleen muotoillut datatuen palvelut käynnistetään, niitä testataan ja niistä viestitään, jotta tutkijat osaavat hyödyntää yliopiston tarjoamaa tutkimusdatan hallinnan asiantuntemusta ja tutkimuksen tukea ylipäätään. Hanke koskee koko yliopistoa, mutta kirjaston koordinaatiorooli on siinä keskeinen.

Aloitimme tehokkaalla perehdyttämisellä ja tutustumisella työyhteisöön Joensuun kampuskirjastolla. Korona ja kirjaston remontti luonnollisesti asettavat omia rajoituksiaan työyhteisöön sujahtamiselle – kerkesimme käymään viihtyisältä vaikuttaneessa taukotilassa vain kerran. Etätyö sopii tähän hankkeeseen kuitenkin mainiosti, koska emme osallistu esimerkiksi kirjaston asiakastyöhön lainkaan. Työhuone meillä on Joensuun kampuskirjaston 3. kerroksessa, josta on näköala sisäpihalle.

Kehittämishankkeen projektisuunnittelijoina teemme läheistä yhteistyötä projektin vetäjän, Anne Karhapään, ja hankkeen hallinnollisen johtajan, palvelupäällikkö Katri Rintamäen, kanssa. Katri toimii myös hankkeen ohjausryhmän puheenjohtajana. Tämän lisäksi hankkeen taustalla operoi verkosto toimijoita, jotka tuottavat palvelua ja tietotaitoa datanhallinnan tukeen. Projektisuunnittelijoina rooliamme voisi kuvata myös verkoston toimijoiden yhteistyön fasilitoijina. Olemme osallistuneet eräänlaisina ulkopuolisina tarkkailijoina esimerkiksi aineistonhallintasuunnitelmien kommentointityöhön osallistuvien yksiköiden tapaamiseen. Kansallisia ja kansainvälisiä ratkaisuja ja keskustelua olemme seuranneet webinaareissa, joihin on helppo osallistua etätyöpisteeltä käsin.

UEFin datatuen palveluja halutaan kehittää nykyistä käyttäjälähtöisemmiksi palvelumuotoilun keinoin. Vaikka konkreettisia tapoja tai ratkaisuja ei tietenkään ole tässä vaiheessa vielä esittää, olemme pitäneet tätä näkökulmaa tietoisesti esillä hankkeen ohjausryhmän ja laajemman verkoston tapaamisissa. Jatkossa pääsemme perehtymään palvelumuotoilun menetelmien konkretiaan henkilöstökoulutuksessa, jota voidaan tarjota laajemminkin kirjaston henkilökunnalle.

Projektin sisältöön olemme nyt alkuvaiheessa paneutuneet mm. haastattelemalla datatuen verkostoon kuuluvia henkilöitä. Haastattelujen pohjalta rakennamme kuvaa datatuen palveluista ja niiden taustalla olevista resursseista. Haastattelut toimivat meille itsellemme myös perehdytyksenä kirjastoon ja koko yliopistoon.

Kaksi datanhallinnan suunnittelijaa keskustelevat Ukko-Kolilla. Taustalla näkyy Pielinen.
Projektisuunnittelijat vapaalla: Manna vasemmalla, Niina oikealla. Kuva: Markku Seppänen. | Project planners off duty: Manna on the left, Niina on the right. Photo: Markku Seppänen.

Starting in February 2021, we began our work as planners in a data support services development project.  The project is coordinated by the teaching and information services of the library. Our background is in research and we represent different disciplines. This serves the goals of the project: as a multidisciplinary university, UEF requires skills and understanding of the service needs of different types of research data, with an emphasis on developing the services from the perspective of the researcher. We will begin with a brief introduction of whom we are, followed by a description of the development project, its main goals and initial steps.

Manna Satama: historical research and archival studies

I am Manna Satama and originally come from Parikkala, from the border between North and South Karelia. I moved to Helsinki to study and lived there until 2017 apart from a few years spent in Athens, Greece. Then we decided to return to Eastern Finland and ended up in Joensuu as a compromise between South Karelia and Kainuu.

My academic background is in classical studies. I got my PhD in ancient Greek language and literature in the University of Helsinki where I was fortunate to be involved in papyrology. That took me to Amman, Jordan, for a short period as well, to work with carbonized papyrus documents found in Petra. In my doctoral dissertation on professional dancers in Roman Egypt, I combined papyrology, ancient Greek language and social history with my personal interest in dance.

I’ll soon complete the Master’s degree in records management and archival studies with a thesis on research data management. Previously, I’ve been engaged in a project on research date management of the Finnish academic institutes abroad. We focused on what it takes for small, non profit private organizations to answer the requirements of open science in practice. One major issue came forth clearly , namely the importance to understand the needs of the researches when developing research data management services.

Niina Nurmi: from field data to the laboratory

I am Niina Nurmi and come from Helsinki. I ended up completing my Bachelor of Biology degree at the University of Edinburgh, following a visit there during a fossil excursion to Scotland. My interest in animal behavioural ecology lead me from Scotland to Ethiopia to collect long-term field data on the geladas of Guassa for one year. Upon completing my Master’s degree at the University of Helsinki, I moved to Germany for doctoral studies at the University of Göttingen. As part of my thesis work, I collected field data on wild bonobos in the Democratic Republic of the Congo with a focus on behaviour and hormone levels in the context of feeding.

Before I moved to the University of Eastern Finland, I worked in research support services tasks at the University of Helsinki. As part of my work, I provided assistance in maintaining and breeding research animals and worked in the laboratory. My interest in developing the support services for research data management stem from my experiences with a rich variety of research data and participating in research support tasks. During my spare time, I like to go biking or bouldering.

The development of research data services as part of research support

The project stems from the obligation of the university to offer adequate support for research data management for researchers. A clear need for data support services and the necessity to develop such services from the user’s perspective have been raised in questionnaires and during interviews conducted with the researchers at UEF. There are services available currently, but they tend to be scattered across different units and researchers do not tend to find to them. The project aims at developing the foundations for a functional data support service which relies on, and takes advantage of, multiprofessional competence. While a year-long project can’t offer a panacea, it can be a good start: the newly designed data support services will be initiated and tested, and they will be communicated in such a way that researchers know how to make the most of the data management expertise provided by the university, and of research support services in general. While the library has a central role as a coordinator, the project is relevant to the university as a whole.

In February, we began with an efficient orientation and by getting to know the work community of the library at the Joensuu campus. Naturally, the Covid-19 pandemic and the renovation of the library have limited our ability to meld seamlessly in to the work community – we had a chance to visit the cozy recreation room once. However, remote work is well suited for this project because we do not take part in daily, basic activities, such as library customer service duties. Our office is on the 3rd floor, with a window overlooking the inner court.

As project planners for the development project, we work in close collaborating with our project team leader, Anne Karhapää, and our project administrative leader, Katri Rintamäki. Katri is also the chairman of the project steering group. In addition, a network of stakeholders producing services and know-how in support of data management operates in the background of the project. Our role as project planners could also be described in terms of us functioning as facilitators of cooperation between the various stakeholders of the network. For example, by taking the role of outside observers of sorts, we have participated in a meeting between units that take part in commenting  data management plans. We have followed national and international solutions and discussion through webinars, which are easy to participate in while working remote.

The approach is to develop more user-centered data support services at UEF using the methods of service design. Although we have no concrete ways or solutions to present at this early stage, we have kept this aspect consciously visible during meetings of the project steering group and the wider network. As the project advances, we will have a chance to acquaint ourselves with the methods of service design more concretely during personnel training, which can be offered to the library personnel more widely.

During the initial stages of the project, we have immersed ourselves in the content of the project, for example, by conducting interviews with people who are part of the data support network. The interviews will help us to gain a more comprehensive picture of the current data support services and their background resources. The interviews will also help us to integrate into the library and the university as a whole.

Manna Satama, datanhallinnan projektisuunnittelija | Data management project planner
Niina Nurmi, datanhallinnan projektisuunnittelija | Data management project planner
Tutkimuksen tuki | Research support
Opetus- ja tietopalvelut | Training and information services

 

Posted on

Avoin tiede = uusi normaali? | Open science = new normal?

(Please, scroll down to read in English.)

Kansainvälinen Open Science Conference (17.-19.2.2021) järjestettiin tänä vuonna kahdeksatta kertaa ja ensimmäistä kertaa etänä. Konferenssiin osallistui nelisensataa avoimesta tieteestä kiinnostunutta noin 30 eri maasta. Esityksen aluksi juontaja kyseli esittäjien oman kaupungin suosikkikohteista tai parhaista puolista, jolloin konferenssiin saatiin vuorovaikutteisuuden tunnetta. Esitysten lisäksi posterisessio pidettiin etänä ja osallistujilla oli mahdollisuus keskustella esiintyjien kanssa “Meet the speakers” -tapahtumissa. Seminaarilaisilla oli mahdollisuus osallistua yhteiskuvaukseen Zoom-linkin välityksellä. Pieniä teknisiä ongelmia (lyhyet häiriöt yhteyksissä ja yhden yhdysvaltalaisen esityksen peruuntuminen lumimyräkän aiheuttaman sähkökatkoksen vuoksi) lukuun ottamatta etäkonferenssi sujui mainiosti.

Useissa esityksissä nousi esiin avoimen tieteen ja avoimen tiedon merkitys jylläävän pandemian keskellä. Koronakriisi on osaltaan osoittanut, kuinka tärkeää tiedon avoin saatavuus on mm. tutkimuksen ripeän etenemisen mahdollistamisessa, luotettavan tiedon löytymisessä sekä etätyöhön siirtymisessä.

Kuten yleensäkin tieteen tekemisessä, myös tieteen avoimuuteen tähtäävissä toimissa, rahoitus on usein hankeluonteista, jolloin haasteena on luotujen infrastruktuurien ja palveluiden jatkuvuus ja ylläpito. Kyse on myös tietoisuuden lisääntymisestä ja vallitsevien käytäntöjen ja asenteiden muutoksesta. On tärkeää, että tutkijat ja tutkimusryhmät itse havaitsevat avoimen tieteen edut. Ylhäältä alaspäin tuleva sääntely harvemmin motivoi aidosti avoimen tieteen edistämiseen.

Avoimen tieteen edistämisen tulee näkyä myös osana tutkijoiden arviointia. Konferenssissa nousi esiin mahdollisuus luoda tutkijalle avoimen tieteen profiili erilaisten pysyvien tunnisteiden avulla ja hyödyntää sitä tutkijan arvioinnissa. Samassa yhteydessä viitattiin Euroopan yliopistoallianssin kyselyyn, jossa käsiteltiin tutkimuksen arviointia ja sen suhdetta avoimeen tieteeseen. Tutkimuksen mukaan 80 % kyselyyn vastanneista piti tieteellisiä julkaisuja ja 12 % avointa tiedettä ja avointa saatavuutta (OA) erittäin tärkeänä tutkijan uran arvioinnissa. Avoin tiede etenee melko reippain askelin, joten toivottavasti kyselylle seuraa jatkoa.

Tätä nykyä huomattava osa, erään arvion mukaan jopa 80 %, julkisella rahoituksella kerätyistä tutkimusdatoista katoaa tutkimuksen päätyttyä. Aktiivisia toimia ja käytäntöjä datan säilyttämiseen tulevaisuuden tarpeita varten siis tarvitaan.

Avoimen tieteen sisällyttäminen osaksi toimintakulttuuria vaatii työtä tutkimusyhteisössä ja erityisesti monitieteisessä ympäristössä joudutaan miettimään asiaa erilaisista näkökannoista. Helsingin yliopiston matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa asiaan on paneuduttu tiedekunnan omassa avoimen tieteen työryhmässä, jossa on päädytty tuottamaan suosituksia asian edistämiseksi. Suosituksissa tiedekunnalle määritettiin yleinen toimintatapa: niin avointa kuin mahdollista, niin suljettua kuin välttämätöntä. Lisäksi avoimen tieteen tuotoksia arvostetaan henkilöstön kehityskeskusteluissa ja muussa arvioinnissa sekä pyydetään osoittamaan avoimen tieteen ansiot osana rekrytointiprosesseja. Tiedekunnassa myös jaetaan tietoa parhaista avoimen tieteen käytänteistä, tuotetaan koulutusta niihin ja järjestetään vertaistukea avoimen tieteen kulttuurin edistämiseksi huomioiden avoimen tieteen sisällöt myös maisteri- ja tohtoriohjelmissa.

Avoin tiede ei ole vain tutkijoiden ja tiedeyhteisöjen tukihenkilöstön asia, vaan se kuuluu myös opettajille ja opiskelijoille. Suomen ammattikorkeakouluissa 2019 toteutetussa tutkimuksessa havaittiin, että opettajien avoimen tieteen osaaminen on vielä puutteellista ja harva opettaja on avannut oppimateriaalejaan. Epävarmuutta liittyy myös oppimateriaalien lisensointiin ja IPR-asioihin. Opettajille suunnattuja avoimen tieteen koulutuksia onkin jo järjestetty, eli suunta on oikea. Myös kansallista avointen oppimateriaalien kirjastoa, aoe.fi, tulee tehdä tutummaksi. Korkeakoulujen opettajat ovat avainhenkilöitä avointen oppimateriaalien tuottamisen ja hyödyntämisen edistämisessä.

Muutamia nostoja konferenssista:

Tavoitteena on, että avoimesta tieteestä tulee uusi normaali.

Teksti Open Science Conference 17 to 19 February 2021, online, #OSC2021, taustalla keskustelevia ihmisiä. Text Open Science Conference Teksti Open Science Conference 17 to 19 February 2021, online, and people talking at the background.

The international Open Science Conference was organised for the 8th time this year (17–19 February 2021), now for the first time remotely. The conference gathered together around 400 participants interested in open science from around 30 different countries. The presentations started off with our host inquiring after the speakers’ favourite places and things about their cities, establishing a feeling of interaction to the conference. In addition to the presentations, the remote conference included a poster session and Meet the Speakers events where participants could discuss with the presentation givers. The seminar participants also had the chance of taking part in a shared photo session via a Zoom link. Except for small technical issues (temporary connection interruptions and the cancellation of an American presentation due to a black-out caused by a snowstorm), the remote conference was a success.

Several presentations highlighted the importance of open science and open data amidst the current pandemic. The Covid-19 crisis has truly shown the importance of openly available information in e.g. enabling fast research, finding reliable information and switching to remote working.

As in scientific research in general, the funding for activities supporting open science is often project-related, posing challenges for the continuity and upkeep of established infrastructure and services. It is also a question of increasing awareness and changing prevailing conventions and attitudes. It is important that researchers and research groups are able to observe the benefits of open science. Top-down regulation rarely genuinely motivates the promotion of open science.

The promotion of open science must also be included in the evaluation of researchers. The idea of creating an open science researcher profile with the help of various permanent identifiers and utilising it in the evaluation was also put forward in the conference. This discussion referred to the European University Association survey on research assessment and its relationship to open science. According to the survey, 80% of the respondents regarded scientific publications and 12% open science and open access (OA) to be very important in evaluating a researcher’s career. Open science is constantly taking great strides, so let’s hope that the survey is taken further.

Currently, a significant share of research data gathered with public funding, up to 80% according to an estimate, is lost after the research is completed. We evidently need active measures and practices for preserving data for future needs.

Incorporating open science into an operational culture requires effort from the research community and multidisciplinary environments in particular are required to observe the issue from different perspectives. The Faculty of Science of the University of Helsinki has established an open science working group that has produced recommendations to promote the issue. These recommendations defined a shared faculty operating principle: as open as possible, as closed as necessary. Furthermore, open science works are taken into account in staff performance reviews and other evaluations, and open science merits are included in the recruitment processes. The faculty also shares information about the best open science practices, produces training on them and arranges peer support in order to promote a culture of open science, while acknowledging the contents of open science in degree and doctoral programmes.

Open science is not only a matter for researchers and support staff in science communities, but it also belongs to teachers and students. A research conducted in the Finnish universities of applied sciences in 2019 discovered that the teachers’ open science competence is lacking and few teachers have opened up their educational resources. There are also insecurities surrounding the licensing of materials and IPR matters. Open science training for teachers has already been organised, meaning that we are moving in the right direction. The national Library of Open Educational Resources, aoe.fi, also needs to be promoted. Teachers in higher education are key in promoting the production and utilisation of open learning materials.

Some conference highlights:

• UNESCO Open Science Recommendation (draft): The recommendation aims to offer an international framework for the policies and practices of open science. The objective is to bridge the open science gap between countries and create a basis for national regulation. All countries must have an equal right to benefit from open science. Shared infrastructure enabling the transfer of data is also important.
• CORD-19 COVID-19 Open Research Dataset gathers research data on the coronavirus. The resources are freely available.
• Various publication archives offer a variety of open scientific articles. For example, bioRxiv (the preprint server for biology) & medRxiv (the preprint server for health sciences).
• Tips on how to encourage students towards open science: A Step-by-Step Guide to a Student Initiative for Open Science
• The realisation of open science can be evaluated using the Open Science Career Assessment Matrix included in the presentation the Puzzle of Research Evaluation: Opportunities and Obstacles on the Way to Full Open Scholarship. The University of Eastern Finland is planning to test this model in its YUFE cooperation (Young Universities for the Future of Europe).
• Journal of European Psychology Students is a scientific publication channel from students to students. It enables the distribution of bachelor’s and master’s degree publications and develops the publication process and peer review competence among young scholars early in their careers.

The aim is to make open science the new normal.

Tomi Rosti, tietoasiantuntija | Information Specialist
Kaisa Hartikainen, tietoasiantuntija | Information Specialist
Tutkimuksen tuki | Research support
Opetus- ja tietopalvelut | Training and Information Servic