Muistanette maaliskuisen e-kirjakampanjamme? E-kirja-aatetta levitettiin kaikille kolmelle kampukselle. Savonlinnan neuvontapiste sijoitettiin vanhan puolen toisen kerroksen aulaan, kahvilan kupeeseen. Siellä kampuslaisten tiedettiin liikkuvan ja uivan verkkoihin paremmin kuin kirjaston hiljaisissa vesissä. Mukana oli kirjastomme e-kirjavelho Kaarina Meriläinen, joten otin kolportöörin roolin. Houkuttelin opiskelijoita neuvontapisteeseen, jaoin tiedotusmateriaalia ja julistin e-kirjojen ilosanomaa.
Totta puhuen opiskelijoiden kanssa tuli juteltua niin päivän aiheesta kuin siitä poiketen. Savonlinnan aloista vastaava kolportööri-tietoasiantuntija kytki välillä e-kirjamoodin pois päältä. Tulin keränneeksi matkalaukkusaarnaajan salkkuuni muitakin opiskelijoita mietityttäviä tuntoja.
Kurssikirjojen saatavuus on kestopuheenaihe. Jos jättikokoisella kurssilla tarvitaan samanaikaisesti tiettyä oppikirjaa, ei kirjasto voi jokaiselle omaa kappaletta tarjota. Lisäksi kirja oli loppuunmyyty. Yhtä kurssikirjaa oli haalittu kotipaikkakuntien kirjastoista ympäri Suomen. Kurssikaverien muistiinpanot ja tiivistelmät ovat edelleen kovassa huudossa.
Ajatus sähköisestä kurssikirjasta ilahdutti useaa savonlinnalaisopiskelijaa, mutta yhtä moni ilmaisi lukevansa mieluummin painettua kurssikirjaa. Uitettaisiinko käyttäjät sähkökirjojen maailmaan luontevimmin silloin, kun kurssikirjojen käyttötarve on suurin? Tärkeimmistä kurssikirjoista tarvitaan elektroniset versiot. Toinen asia tykkänään on e-kirjojen – etenkin suomalaisten kurssikirjojen – hankintamahdollisuudet. Tästä on Tapio Lehtinen kirjoittanut blogin otsikolla Miksei tästä kurssikirjasta ole verkkoversiota Joskussa?
Sähköinen tenttiminen ei sinänsä liity e-kirjoihin, mutta kirjojen kysynnän jakautumiseen kyllä. Sähköinen tenttitila on kaikilla kampuksilla. Savonlinnassa se on kampuskirjaston tiloissa, mistä ei tunnuttu olevan tietoisia.
Sähköiset lehdet ja artikkelit olivat e-kirjoja tutumpia, koska niitä käytetään opetuksessa. Kolportööria ilahduttava tieto.
Keskustelussa esille nousi myös verkkokurssit vs. lähiopetus. Yksi opiskelija oli odottanut suurempaa verkkokurssien tarjontaa nimenomaan Savonlinnan kampukselle opiskelemaan tullessaan. Verkkokursseihin voikin helposti linkittää sähkömuotoisia opiskeluaineistoja. Toinen totesi lähiopetuksen pienissä ryhmissä olevan mieluisin oppimistapa.
Savonlinnan opiskelijayhteisö koostuu opettajakoulutuksen – joista osa taidekasvatukseen suuntautuneita OpeArtisteja – varhaiskasvatuksen, kotitalouden ja käsityökasvatuksen opiskelijoista. Värikäs joukko, kuten räsymattonäyttely e-kirjaneuvontapisteen vieressä. Neuvottavaksi heistä uskaltautui kiitettävän moni; paras osallistuminen suhteessa kampuksen opiskelijamäärään! Jos jollain jäi kokemus välistä, joka kampuskirjastossa on yksi lukulaite käytettävissä e-kirjojen kokeilua varten.
Kolportööri valittaa harkittua häiriötä yläaulan tiloissa ja kiittää Savonlinnan opiskelijoita tapaamisista, joissa kytkettiin e-kirjoihin virta vuoroin päälle ja päältä pois.
Marja Aho
Tietoasiantuntija
