Tag Archives: yliopisto

Kuopijjoon käy tie!

Kun ei odota mitään, ei pety. Tällainen on joidenkin ihmisten ajattelutapa, itse suhtauduin uuteen asuinkaupunkiin ja yliopistoon avoimin mielin. Suurin syy lienee se, että en ollut aiemmin käynyt Kuopiossa, en edes pääsykokeissa, joten mielikuvia ei ennakkoon juuri ollut. Niimpä elokuun lopulla, sunnuntaina ennen yliopiston alkua, lähdin hieman jännittyneenä kohti uutta kotikaupunkiani yli 300 kilometrin päähän.

IMG_1512
Kuopion kaupungintalo, aivan torin laidalla!

Ensimmäisinä viikkoina en hahmottanut Kuopiota ollenkaan, kun erilaisissa tapahtumissa kuljettiin ristiin rastiin ja paikalliset opiskelukaverit olivat tietoisia kaikista oikoreiteistä, niin tuli itse vain seurailtua muita. Pikkuhiljaa aloin kuitenkin ymmärtää, että miten Kuopio koostuu ja loppujen lopuksi kulkeminen onkin ollut todella helppoa ja yksinkertaista! Kävellen pääsee kaikkille, pyörällä vielä nopeammin. Bussia tarvitsee vain jos haluaa shoppailemaan Matkus-kauppakeskukseen. Autottomalle opiskelijalle oikein sopiva kaupunki!

Kallavesj.
Kallavesj.

Pelottelu kieroista savolaisista oli aivan turhaa, eikä sitä kuuluisaa savvon vientämistäkään ole juuri kuulunut. Tästä olin jopa vähän pettynyt, olisihan se ollut hauskaa oppia uusi murre, jolla hämmentää vanhoja ystäviä kotipuolessa. Maamerkki, Puijon torni, sen sijaan tuntuu näkyvän joka paikkaan. Itselleni se on Kuopion tunnistettavin paikka, kuuluisan torin lisäksi. Hauskaa onkin, että torni näkyy ikkunastani hyvin, sitä tuleekin joka päivä katseltua.  Pidän Kuopiosta kaupunkina, sillä se on sopivan kokonen ja siellä on paljon opiskelijoita. Olenkin siis ollut hyvin tyytyväinen opiskelukaupunkiini!

Tämän kuvan nappasin heti muuttaessani tähän asuntoon. Tätä maisemaa ihastelen edelleen, harva se päivä! Kauempana näkyy Puijon torni ja etualalla Kuopio-halli.
Tämän kuvan nappasin heti muuttaessani tähän asuntoon. Tätä maisemaa ihastelen edelleen, harva se päivä! Kauempana näkyy Puijon torni ja etualalla Kuopio-halli.

Miltä itse yliopisto sitten on vaikuttanut? No hyvältähän se! Kampusalue on tiivis, kaikki rakennukset lähekkäin, eli aikaa ei kulu siihen, että siirtyy luennolta toiselle. Itse Savilahti, jossa kampuksemme sijaitsee, on kaunis paikka. Minusta on kivaa, että vesi on keskellä kampusta, tulee hyvin luonnonläheinen olo. Yliopisto on vastannut kaikkiin odotuksiini, ala on tuntunut omalta ja porukka todella mukavaa ja yhteisöllistä. Mitäpä enempää voisikaan toivoa?

Kesäinen Savilahti keskellä kampusaluetta.
Kesäinen Savilahti keskellä kampusaluetta.

UEFissa käytännön asiat hoituvat helposti, verkkoalustojen käyttäminen on helppoa ja henkilökunta auttaa aina tarvittaessa. Olen myös tuntenut olevani niin opiskelija muiden joukossa, kuin yksilö. En siis ole hukkunut massaan, vaan olen osa opiskelijajoukkoa, mutta minut kuitenkin tunnetaan ja tiedän itse henkilöt, joilta kysyä neuvoa jos ongelmia ilmenee. Tämä onkin suuri hyöty, että vaikka yliopistomme onkin suuri, jako tiiviisiin kampusalueisiin takaa yhteisöllisyyden säilymisen. UEF on ollut kohdallani yksi älykäs päätös!

 

Kesäterveisin,

Louhi // Sosiaalitieteet

 

PS. Lisää kampuskaupungeistamme aiemmissa blogikirjoituksissa!

Tutustumista, tutkimista ja tiedonjanoa pajapäivässä

Perjantaina 15.4. monilla Itä-Suomen alueen lukiolaisilla oli mielenkiintoinen päivä edessään yliopistomme Joensuun ja Kuopion kampuksilla. Kyseessä oli siis UEFin järjestämä pajapäivä, jossa viiden tunnin aikana lukiolaiset pääsivät tutustumaan lähemmin kahteen heitä kiinnostavaan alaan. Luvassa oli suuren tietotulvan ja kampuksilla eksymisen lisäksi myös pientä kisailua ja tieteeseen tutustumista ihan kokeellisten töiden parissa.

Hmm jännittävää, mitähän täältä yliopiston sisältä oikein löytyykään?
Hmm jännittävää, mitähän täältä yliopiston sisältä oikein löytyykään?

Joensuun kampuksilla oli esittelyssä fysiikan, matematiikan, historian, oikeutieteen, kauppatieteen, ohjauksen, psykologian ja erityispedagogiikan alat. Esimerkiksi fysiikan pajassa lukiolaiset pääsivät tutustumaan muutamiin kokeellisiin eksperimentteihin, oikeustieteen pajassa lukiolaiset ratkoivat erilaisia kuvitteellisia rikosoikeudellisia tapauksia ja psykologian pajassa pohdittiin yhdessä mielenterveyshäiriöiden häpeäleimaa. Kuopion kampuksella esittelyssä olivat taas sosiaalitieteet ja sosiaalityö, farmasia, lääketiede, ravitsemustiede sekä biolääketiede. Sosiaalitieteen ja sosiaalityön pajassa lukiolaiset pohtivat mm. monikulttuurisuutta, ravitsemustieteen pajassa pureuduttiin ravitsemussuosituksiin ja biolääketieteen pajassa lukiolaiset pääsivät eristämään DNA:taan suun limakalvolta laboratoriossa.

No tältähän siellä yliopiston sisällä näyttääkin! Ja niin paljon eri aloja, joita voi opiskella!
No tältähän siellä yliopiston sisällä näyttääkin! Ja niin paljon eri aloja, joita voi opiskella!

Itse olin pitämässä lääketieteen UEF-lähettilään Villen kanssa lääketieteen pajaa. Lääketieteen opiskeluun ja lääkikseen pääsemiseen liittyviä kysymyksiä on lukiolaisilla aina paljon, joten päätimme Villen kanssa käyttää aikaa lääkiksestä kertomiseen lukiolaisille meidän opiskelijoiden näkökulmasta. Lääketieteen lisäksi kerroin myös omien kokemusteni kautta hampaalla opiskelusta, sillä se liittyy myös läheisesti lääketieteeseen, mutta on kuitenkin oma alansa. Itsehän myös haaveilin koko lukioaikani abivuoden talveen saakka lääkiksestä, sillä en ollut koskaan edes tullut ajatelleeksi, että sellainenkin koulutusohjelma on kuin hammaslääketiede.  Pitkän pohdinnan jälkeen hammaslääketiede tuntuikin enemmän minun jutultani, ja nyt kaksi vuotta täällä opiskelleena en voi todellakaan sanoa katuvani tuota päätöstä.

 

Pajamme rennossa ilmapiirissä lukiolaiset kyselivät ahkerasti mieltään painavia kysymyksiään lääkikseen liittyen. Usein kysymykset liittyivät valintakokeeseen ja kirjoituksiin valmistautumiseen, ja siihen, kuinka hyvin kirjoituksissa pitäisi menestyä päästäkseen lääkikseen. Lyhyesti tiivistettynä kaikille lääkikseen/hampaalle hakeville neuvoksi: kirjoitusten arvosanasta ei kannata ottaa stressiä, vaan ajatella se lähinnä pääsykokeeseen valmistautumisena. YO-kirjoituksissa täytyy menestyä todella hyvin, jotta siitä saisi pisteitä yhteispistekiintiössä, ja niilläkään pisteillä ei ole oikeastaan mitään merkitystä, jos et anna parastasi valintakokeessa. Valintakoe on se, joka ratkaisee. Panosta siihen, mutta aloita panostuksesi jo kirjotuksiin lukiessasi, sillä niitä samoja asioita kysytään sinulta myös valintakokeessa.

 

Lopuksi lukiolaiset pääsivät pajassamme myös haastamaan itsensä ihmisen anatomiaan liittyvässä tietokilpailussa. Lääkiksessä ja hampaalla opiskelu alkaa ensimmäisenä vuonna anatomian opiskelulla, ja haastetta siihen luo termien opiskelu latinaksi. Tästä esimakua lukiolaiset saivatkin meidän tietokilpailussa, ja termien arvailun lisäksi he pääsivät myös tunnustelemaan omia kylkiään vapaiden kylkiluiden määrän selvittämiseksi.

Tietokilpailu alkakoon!
Tietokilpailu alkakoon!
Osaisitko sinä vastata tähän?
Osaisitko sinä vastata tähän?

Lukiolaiset tuntuvat usein olevan kovin pelokkaita lääkistä kohtaan ja monet eivät usko kykenevänsä siihen. Toivon, että me Villen kanssa saimme heidät vakuuttuneeksi, että jos opiskelijalla itsellään vain mielenkiintoa lääketiedettä ja sen opiskelun kohtaan riittää, on valintakokeessa ja itse lääkiksessä menestyminen täysin mahdollista. Kyselin iltapäivän pajakävijöiltä myös kokemuksia muista pajoista, ja monet tuntuivat olevan hyvin tyytyväisiä pajapäiväänsä. Ainakin meidän pajassa he jaksoivat vielä hymyillä ja naurahdella meidän jutuille ja kokemuksille lääkiksestä.

 

Katriina // Hammaslääketiede

Pyörällä pääsee, mutta kävellenkin kerkeää

Miten opiskeluaikana pääsee kulkemaan? Varsinkin Joensuun kokoisessa pienessä kaupungissa välimatkat ovat lyhyitä, joten kulkeminen paikasta toiseen on helppoa ja nopeaa.

Monet opiskelijat asuvat mieluiten keskustassa, koska silloin kaikki on kävelymatkan päässä. Joensuussa yliopistokin on aivan keskustan vieressä. Silloin oikeastaan millekään kulkuneuvolle ei ole tarvetta, koska juna-asemallekin pääsee kätevästi kävellen. Keskustassa asuminen on siis välimatkojen suhteen hyvä valinta.

kävely
Tätä kaunista kulkuväylää kävellen pääsee yliopistolta ydinkeskustaan.

Itse olen kuitenkin asunut koko opiskeluaikana keskustan ulkopuolella. Matkaa keskustaan on n. 3 kilometriä ja yliopistolle n. 4 kilometriä. Kuljen pääsääntöisesti pyörällä, vuoden ympäri. Päivittäin tulee siis automaattisesti edes vähän hyötyliikuntaa jos pyöräilee yliopistolle ja takaisin. Liikun paljon joka tapauksessa, mutta pyöräily on hyvä peruskunnon ylläpitäjä. Matka ei kuitenkaan loppujen lopuksi ole pitkä, joten se menee kevyesti ja nopeasti.

Pyöräily onnistuu vuoden ympäri. Syksyn sadekeleillä lippis päähän ja vedenkestävät päällyshousut jalkaan, niin matkan aikana ei edes kastu. Talvella riittävän lämpimät, mutta hengittävät vaatteet päälle ja pyöräily onnistuu silloinkin. Talvella ja kevään loskakeleillä täytyy vain muistaa varata enemmän aikaa kulkemiseen, koska tieolosuhteet saattavat silloin tällöin olla hieman haastavat.

pyörä
Käsilaukku on köytettynä tarakalle, joten sekään ei ole tiellä pyöräillessä.

Tarvittaessa myös bussilla pääsee liikkumaan. Lähimmälle bussipysäkille on kotioveni edestä alle 100 metriä ja siitä pääsee kätevästi keskustaan tai juna-asemalle. Itse kuljen todella harvoin bussilla, mutta esimerkiksi silloin se on kätevä kulkupeli, kun on tarkoitus päästä juna-asemalle ja mukana on iso matkalaukku, käsilaukku ja tietokonelaukku.

pyörä
Pyöräillessä on hyvä muistaa jonkinnäköinen varovaisuus, että pyörä pysyy pystyssä…

Jenna // Englannin kieli

Opiskelijan pelastus – YTHS

Opiskelijan budjetti on tunnetusti tiukka. Niinpä ylimääräisiin terveydenhoitokuluihin ei ole varaa. Onneksi on kehitetty Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö eli YTHS. Se tarjoaa 13 paikkakunnalla yleisterveyden, mielenterveyden ja suunterveyden palveluja yliopisto-opiskelijoille.

YTHS:n palveluja saavat käyttää kaikki Suomen yliopistoissa perustutkintoa suorittavat opiskelijat. Ammattikorkeakouluopiskelijoille YTHS:n palveluja ei tällä hetkellä tarjota, vaikka siitäkin on tehty kokeiluja. Me opiskelijat maksamme terveydenhoitomaksuja YTHS:lle 54 euroa vuodessa, jotka maksetaan ylioppilaskunnan jäsenmaksun mukana.

Minkälaisten vaivojen kanssa YTHS:lle sitten voi mennä? Yleisterveyden osalta YTHS tarjoaa kiireellistä ja kiireetöntä hoitoa. Palveluihin kuuluvat terveystarkastukset, laboratorio- ja kuvantamistutkimukset, tuki- ja liikuntaelinsairauksien hoito, seksuaaliterveys, päihdeongelmien hoito, ravitsemusneuvonta, painonhallinta ja matkailuneuvonta. Toisin sanoen voit päästä mm. lääkärille, hoitajalle, labraan, fysioterapeutille, puheterapeutille ja ravitsemusterapeutille. Jos hammasta kolottaa, pääsee YTHS:n hammaslääkärille tai suuhygienistille. Myös mielenterveyden ongelmien hoito onnistuu YTHS:llä. Parasta on, että kaikkia Suomen YTHS:n toimipisteitä saa käyttää opiskelupaikkakunnasta riippumatta.

Suurin osa YTHS:n palveluista on maksuttomia. Maksullisia ovat ainoastaan erikoislääkäri- sekä ensimmäisen hammastarkastuksen jälkeiset, yli 10 minuuttia kestävät hammaslääkärikäynnit. YTHS on opiskelijan kukkarolle mahtava juttu, sillä esimerkiksi Kuopiossa käynti terveyskeskuslääkärillä maksaa 20,90 euroa. Sillä hinnalla saa kaupasta jo monen päivän eväät.

Itse olen vuosien mittaan hyödyntänyt YTHS:n lääkäri-, terveydenhoitaja-, fysioterapeutti-, hammaslääkäri-, suuhygienisti- ja laboratoriopalveluja. Käynnit ovat olleet yksilökäyntejä, mutta moni tuttu ja läheinen on kehunut myös ryhmäkäyntejä esimerkiksi fysioterapeutilla. Hintaa käynneille on kertynyt yhteensä alle 50 euroa ja nekin ovat kaikki hammaslääkärimaksuja.

YTHS järjestää joka syksy infoja uusille yliopisto-opiskelijoille. Ehkä sinäkin voisit olla syyskuussa kuuntelemassa palveluista muiden joukossa! Yhteishaku on käynnissä.

Karim//ravitsemustiede

Yhteishaku lähestyy!

Yhteishaku alkaa jo ensi viikon keskiviikkona, 16.3. klo 8. Silloin voi Opintopolun kautta hakea sitä koulutuspaikkaa, joka on ehkä kiinnostanut alaluokilta asti. Kirjoitan tähän muutamia asioita, joita kannattaa pohtia ennen hakukaavakkeen täyttämistä.

  1. Mihin korkeakouluun?

Valittavana on kymmeniä ammattikorkeakouluja ja yliopistoja. Niiden sisällä voi valita alemman tai ylemmän korkeakoulututkinnon välillä. Alempi ei välttämättä tarkoita mitenkään huonompaa. Alempikin voi alasta riippuen tarjota suurella todennäköisyydellä töitä hyvällä palkalla. Toisaalta ylempää korkeakoulututkintoa arvostetaan työmarkkinoilla ja monella alalla se on välttämätön työpaikan saamiselle. Lisäksi ylempi korkeakoulututkinto yliopiston kautta on helpoin tie tutkijaksi ja jatkokoulutukseen tohtoriksi.

  1. Mikä järjestys?

Hakukaavakkeen vaihtoehtojen järjestystä kannattaa miettiä tarkkaan. Ennen tarjottiin useampaa korkeakoulupaikkaa jos pääsykokeen tai ylioppilaskirjoitusten perusteella pisteet riittivät. Nyt tarjotaan enintään yhtä, eli prioriteettilistalla ylimpänä olevaa. Jos siis pisteet oikeuttavat listalla ensimmäisenä olevaan vaihtoehtoon, et voi päästä toisena tai kolmantena vaihtoehtona olevaan koulutusohjelmaan. Harkitse siis tarkoin.

  1. Mikä pääaine?

Kiinnostaako useampi ala? Silloin kannattaa pohtia, voisiko niitä opiskella yhtä aikaa. Yliopistossa voi opiskella pääaineen lisäksi sivuaineita, jolloin voi opiskella samoja kursseja kuin kyseisen alan pääaineopiskelijat. UEFilla voi opiskella myös monia Avoimen yliopiston (Aducate) tarjoamia aineita, kuten esimerkiksi liikuntalääketiedettä.

  1. Miksi UEFille?

UEF on Suomen monialaisin tiedeyliopisto. Yliopistolla on edelliseen kohtaan liittyen vapaa sivuaineoikeus monille aloille, eli alaa pääsee opiskelemaan sivuaineena suoraan ilman erillistä pääsykoetta ja hakuprosessia. Yhdistettynä monialaisuuteen se on valtava etu. Monia aloja ei voi opiskella muualla kuin UEFilla, esimerkiksi ravitsemusterapeutiksi ei voi valmistua Suomessa mistään muualta. UEFilla on kolme kampusta, jotka sijaitsevat keskustassa tai heti lähettyvillä, luonnon ollessa silti lähellä. Itä-Suomessa asuminen on verraten edullista. Lisäksi UEFin tavoitteena on olla Suomen paras oppimisympäristö vuoteen 2020 mennessä.

Puijo-7

  1. Mikä on unelmasi?

Ravitsemustieteen opiskelupaikka on minun kolmas korkeakoulupaikka. Ennen sitä opiskelin englantilaista filologiaa yliopistossa ja sen jälkeen opiskelin fysioterapeutiksi ammattikorkeakoulussa. Vaimoni asuu Helsingissä ja minä Kuopiossa. Olen opiskellut korkeakoulussa kohta melkein kahdeksan vuotta putkeen. Miksi hain vielä opiskelemaan? Unelman vuoksi.

Mieti mikä on sinun unelmasi. Juuri sinun unelmasi, ei tyttö- tai poikaystävän, kaverin tai vanhempien unelma. Tavoittele sitä. Vaikka unelmasi tuntuisi saavuttamattomalta, pyri silti sitä kohti. Koulutusohjelmaan ei kannata jättää hakematta sen takia, että sinne on vaikea päästä. Vaikeaa se on kaikille muillekin ja aina joku pääsee opiskelemaan. Kova työ palkitaan.

Tässä vähän ajatuksia, ensi viikolla voi laittaa jo hakemuksen menemään! Tsemppiä kaikille suurten päätösten äärellä ja voimia pääsykoeurakkaan!

Karim//ravitsemustiede

P.S. Kuvat on Puijon ulkoilualueelta, © Inka Khanji

8 neuvoa (ope)opiskelijalle

Tässä on sinulle, tulevalle (ope)opiskelijalle kahdeksan vinkkiä, jotka itse olen opintojen aikana huomannut toimiviksi. Osa vinkeistä on suunnattu nimenomaan opettajaopiskelijoille, mutta suurin osa niistä pätee myös muiden alojen opiskelijoihin.

1. Kirjoita kalenterimerkinnät luentoineen ja luokkineen lyijykynällä.

Niiden muuttuessa kalenteri pysyy huomattavasti siistimpänä ja ymmärrettävänä.

2. Tee kaikki kursseille ja harjoitteluihin tehtävät tuntisuunnitelmat, projektisuunnitelmat ym. kunnolla…

… ja säilytä ne! Siitä kuviksen portfoliosta ja matematiikan jakokulmalaululeikistä voi tulevaisuudessa olla oikeasti hyötyä.

IMG_6385

3. Tee muistiinpanot luennoitsijan puheesta, älä luentodioista.

Tällöin kuuntelet luennoitsijaa paremmin ja saat kirjoitettua muistiinpanot itsellesi ymmärrettäviksi. Usein luentodiat on myös saatavilla jälkikäteen.

4. Kirjoita ylös demoilla (eli harjoitustunneilla) tehtyjä harjoitteita.

Niitä hyviä luisteluharjoituksia ja oivaltavia äidinkielen projekti-ideoita ei kukaan muista enää parin viikon saati parin vuoden päästä. Jakakaa muistiinpanovuoroja opiskelukavereiden kanssa ja jakakaa muistiinpanot sähköisesti.

IMG_7033

5. Tee ruokaa kerralla isompi määrä ja pakasta siitä osa.

Tällöin sinun ei tarvitse tehdä joka päivä ruokaa eikä myöskään syödä samaa ruokaa montaa päivää. Jos ruoan tekeminen ei kiinnosta, voi yliopistollakin syödä vaikka useamman kerran päivässä.

6. Kokeile harjoittelussa jotain sellaista, mistä olet epävarma.

Opetusharjoittelut ovat nimensä mukaisia. Siellä ei vielä tarvitse osata, koska siellä harjoitellaan. Yritä päästä opettamaan edes yksi oppitunti oman mukavuusalueesi ulkopuolelta. Tällöin sen kyseisen asian opettaminen varsinaisessa opettajantyössä ei tunnu enää niin isolta möröltä.

IMG_6783

7. Kysy apua.

Yliopiston lehtorit, professorit ja muut henkilökunnan jäsenet auttavat sinua mielellään. Oli kyse sitten lähdemateriaalin etsimisestä tai liian nopeasti tulevasta deadlinesta. Apua kannattaa kysellä myös opiskelukavereilta.

8. Tee muutakin kuin opiskele!!!

Opiskeluaika on paljon muutakin kuin varsinaista opiskelua! Osallistu yliopiston kerhoihin ja ainejärjestöjen tapahtumiin, aloita uusi harrastus, tutustu uusiin ihmisiin, yllätä itsesi ja vietä muutenkin aikaa, josta riittää kiikkutuolissa muisteltavaa.

Yliopisto-opiskelua toisin silmin

Puolentoista vuoden hampaalla opiskelun jälkeen on jo tottunut tähän elämänrytmiin. Yliopistolle saavun oikeastaan joka päivä luennoille, harkkoihin, laboratoriotöihin, avustamaan klinikkaan tai ihan vaan syömään opiskelijahintaista ruokaa. Mutta miltä hammaslääketieteen opiskelu näyttää 9-luokkalaisen tai yläkoulun biologian opettajan näkökulmasta?

Helmikuun alussa Kuopion Hatsalan klassillisen koulun yläkoululaisilla oli suoritettavanaan TET-jakso, josta osa on mahdollista suorittaa myös tutustumalla yliopiston toimintaan. Eräs hammaslääkärin ammatista haaveileva 9-luokkalainen olikin seuraamassa hampaalla opiskelua kahden päivän ajan minun opastuksellani. Ensimmäinen TET-päivä yliopistolla kului hammaslääketieteen opetusklinikassa potilastöitä seuraamalla, ja toinen päivä minun kanssani luennoilla. Samaan aikaan kun yläkoululaiset olivat tahoillaan suorittamassa TET-jaksojaan, hammaslääketieteen ja lääketieteen opiskelusta kiinnostuneet kaksi biologian opettajaa samaisesta Hatsalan koulusta päättivät käyttää tilaisuutensa hyväkseen, ja hekin olivat 2 päivän ajan seuraamassa meidän opiskeluja yliopistolla. He osallistuivat myös kanssani luennoille, labraharkkaani ja pääsivät käymään myös opetusklinikassamme.

Vierailijat pääsivät tutustumaan hammaslääketieteen opetusklinikaamme.
Vierailijat pääsivät tutustumaan hammaslääketieteen opetusklinikaamme.

Vierailun jälkeen kyselin vierailijoiltamme heidän odotuksistaan ja ennakkokäsityksistään hampaalla opiskelusta. Kuten arvata saattaa, 9-luokkalaiselle yliopisto-opinnot tuntuvat vielä kovin kaukaiselta ajatukselta, joten varsinaisia ennakkokäsityksiä yliopistossa opiskelusta ei hänelle ollut ehtinyt muodostua. Opettajien kokemukset hampaan opinnoista taas vastasivat aika hyvin heidän odotuksiaan. Yllättävää heistä kuitenkin oli se, kuinka tarkkaan hammaslääketieteen opiskelussa käsitellään aiheita, joilla ei todennäköisesti tulevan työn kannalta ole kovinkaan suurta merkitystä. Tulevat hammaslääkärit tosiaan käyvät ensimmäisinä vuosinaan hyvin pitkälti samat kurssit kuin lääketieteen opiskelijat, joten tuo opettajissa ihmetystä herättänyt aihe hämmästyttää välillä meitä hampaalaisiakin. Täytyy kuitenkin muistaa, että hammaslääkärin vastaanotollekaan ei koskaan tule pelkkä suu, vaan koko ihminen.

Vierailijat pitivät UEFin opiskeluilmapiiriä hyvänä ja myös opetustilat, erityisesti hammaslääketieteen opetusklinikka, saivat paljon kehuja. Luento-opetus sai myös paljon keskustelua aikaan. Opettajista oli yllättävää, miten vieläkin entisajan luennointityyli on tallella noin voimakkaasti opetusmenetelmänä. Luennot eivät siis ole paljoa muuttuneet opettajien omista opiskeluajoista, tosin paperisten muistiinpanojen sijaan suurimmalla osalla opiskelijoista on tabletit tai läppärit muistiinpanovälineinä luennoilla mukana. Peruskouluopetukseen tottuneen 9-luokkalaisen mielestä yllättävää luento-opetuksessa oli se, miten paljon ihmisiä on kuuntelemassa luennoilla ja miten nopeasti asioita käydään siellä läpi. Kaikki kolme vierailijaa painottivat myös sitä, miten luennoilla huomaa opiskelijoiden oman motivaation opintoihinsa. Opiskelijat oikeasti kuuntelevat opetusta, esittävät kysymyksiä ja tekevät vapaaehtoisesti muistiinpanoja. Tosiaan, toisin kuin yläkoulussa, yliopistossa ei tarvitse pyytää opiskelijoita olemaan hiljaa tai huolehtia heidän opintojen edistymisestä, sillä opiskelijat ovat valmiita huolehtimaan siitä itse nyt, kun ovat ensin opiskelupaikan itselleen kovan työn takia saaneet.

Molekyylibiologian ja genetiikan luennolla.
Molekyylibiologian ja genetiikan luennolla.

Vierailut olivat varmasti avartava kokemus niin 9-luokkalaiselle kuin yliopisto-opinnot jo nähneille opettajille, mutta myös minä sain ihan uudenlaisia näkökulmia opiskeluuni. Kukaan meistä ei jäänyt tyhjin käsin, opettajat muun muassa sivistivät itseään embryologian luennoilla ja totesivat opettaneensa joitakin asioita yksilönkehityksen alkuvaiheista täysin väärin oppilailleen. 9-luokkalainen totesi taas joutuvansa tekemään paljon töitä päästäkseen hammaslääkäriksi, mutta ainakaan tuo haave ei tullut kuopattua vaan päinvastoin, odotukset tulevaa työtä ja hampaalla opiskelua kohtaan muuttuivat vain parempaan suuntaan.

 

Katriina // Hammaslääketiede

Hyvä paha gradu

Gradu. Opintojen alussa se kuulosti kaukaiselta ja pelottavalta. Ajattelin, että ei semmoisesta isosta urakasta voi selvitä. Opintojen aikana tuo kuilu kuitenkin kapenee, ja siinä vaiheessa kun gradu on ajankohtainen, ei se enää tunnukaan pelottavalta.

Gradu on siis opintojen loppuvaiheessa tehtävä tutkimus, joka kuuluu pakollisena kaikkiin maisterin tutkintoihin. Tutkimusaiheet voivat olla vaikka mitä, riippuen tietysti opiskelijan pääaineesta. Myös pituus vaihtelee hyvin paljon sen mukaan, minkä aineen gradu on kyseessä. Meillä esimerkiksi pituus on 60–80 sivua. Se saattaa kuulostaa paljolta, mutta se tulee aikalailla itsestään. Pakollisia osioita on sen verran paljon ja asiat käydään niin yksityiskohtaisesti, että tekstiä kyllä tulee.

12736618_10207028259679581_1300665684_o
Tästä lähtee! Tiedostossa tällä hetkellä jo 52 sivua.

Gradu lähtee liikkeelle seminaarissa, jossa ohjaajan ja muiden opiskelijoiden avustuksella lähdetään miettimään aihetta ja pikkuhiljaa sitten tutkimusprosessi pääsee käyntiin. Itse kävin seminaarin viime vuonna ja kirjoitimme syksyllä teoriapaperin ja keväällä teimme minitutkimuksen ja kirjoitimme siitä analyysin. Tästä syntyi pohja, josta sitten (toivon mukaan) valmistuu se varsinainen gradu. Itselleni vaikein osuus oli aiheen keksiminen, mutta kun se lopulta löytyi, ei työskentelyn aloitus sitten tuottanut ongelmia.

Itselläni on siis englanti pääaineena ja meillä voi suuntautua joko kirjallisuuteen tai kielentutkimukseen. Itse teen kielentutkimuksesta gradua ja aiheena minulla on thaimaalaisten lukiolaisten motivaatio ja asenteet englanninkielen opiskeluun. Aihe kiinnostaa minua ja voin myöntää, että oikeasti pidän gradun tekemisestä!

12511280_10206872916396096_143790720_o
Tässä tutkimukseni aineisto: 231 kyselylomaketta. Näiden läpikäymisessä riittää työtä, mutta sisältöä tutkimukseenkin tulee helposti, kun aineistoa riittää.

Välillä gradun tekeminen kuitenkin tökkii ja aina ei löydy motivaatiota. Apua on kuitenkin saatavilla! Tällä hetkellä järjestämme kavereiden keskuudessa kerran viikossa ”gradumiitin”; kokoonnumme yhdessä tekemään gradujamme. Tsemppaamme toisiamme ja pohdimme yhdessä mahdollisia ongelmia. Aiheemme ovat kaikki erilaisia, mutta toisten opiskelu ja tehokkuus auttavat myös muita edistymään. Kukaan ei ole tämän asian kanssa yksin!

12630684_10206860719771188_1940933983_o
Kun on hyvät eväät, niin jaksaa työskennellä paremmin! Pitää paikkansa myös gradua kirjoittaessa.

Jenna // Englannin kieli

Ajanhallintaa…

Hallitseeko aika meitä vai hallitsemmeko me aikaa? Mitäpä tuohon vastaisi…

Minulta on usein kysytty, miten ehdin joka paikkaan ja saan niin paljon asioita tehtyä. Opinnot, työt, harrastukset ja järjestötoiminta kaikki yhdistettynä onkin ollut aikamoinen yhtälö. Usein olen vastannut, että kun suunnittelee menot hyvin ja vain tekee, niin se onnistuu. Välillä se aikaansaaminen on kuitenkin pelkkää silmänlumetta… Esimerkiksi tämä blogiteksti minun olisi pitänyt julkaista torstaina. Nyt on sunnuntai-ilta.

Opiskelija kyllä kerkeää tehdä vaikka mitä opintojen lisäksi, mutta se vaatii hyvää suunnittelua ja aikatauluttamista. Ja myös realistisuutta: kaikkea ei yksinkertaisesti vain kerkeä tehdä, kun nukkuakin pitäisi jossain välissä. Tässä on ollut kyllä itsellä oppimista, kun kaikessa pitäisi olla mukana ja tunnit vain yksinkertaisesti loppuvat kesken. Jos haalii liikaa tekemistä, ei mitään meinaa saada tehtyä. Liian väljä aikataulukaan ei ole hyväksi, sillä silloin on vaikea saada sitä vähääkään tehtyä. Kohtuus siis kaikessa, mutta pieni kiire lisää tehokkuutta!

12633174_10206872914356045_667422780_o
Välillä sitä onnistuu hankkimaan itselleen aivan älyttömiä viikkoja… Esimerkiksi tämän viikon aikana olin abipäivillä Kuopiossa ja Joensuussa, hoidin vuosijuhliemme järjestelyjä (ja osallistuin niille…) ja olin mm. kaverini luona talonvahtina. Siihen päälle opiskelua ja hevosen hoitoa, niin ei ainakaan ollut tekemisen puutetta! En kuitenkaan suosittele tätä kenellekään…

Minä jätän asiat viime hetkeen. Monesti olen opiskeluaikana miettinyt, että miksi en aloita vaikka jonkun esseen kirjoittamista ajoissa, vaan aina se jää viimeiselle päivälle. Nyt olen useamman vuoden kokemuksen jälkeen todennut, että se on kaikkein tehokkainta. Teen opinnot siinä järjestyksessä, kun ne kalenterissani ovat. Ja viime hetken pakkosaadatämävalmiiksi –paniikki on myös semmoinen mielentila, jossa saa yllättävän hyvää tekstiä aikaiseksi!

Mutta otetaanpa muutama käytännön esimerkki siitä, miten voi säästää aikaa.

Minusta esimerkiksi tenttiin lukemiseen on vaikea keskittyä, ja se tuntuu vievän hirveästi aikaa. Niinpä olen yhdistänyt tenttiin lukemisen ja muun toiminnan. Lukiessa voi samalla vaikka neuloa tai jumpata. Esimerkiksi punnerrukset ja lankuttaminen onnistuvat hyvin samanaikaisesti lukemisen kanssa! Olenpa nähnyt kuntosalilla jonkun opiskelijan lukevan tenttikirjaa samalla kun veti crosstrainerilla treeniä. Kuntoilun ja opiskelun voi siis yhdistää, ja aikaa säästyy!

Neulomisen olen minäkin opetellut tänä vuonna, ja voin suositella tätä harrastusta kaikille opiskelijoille! Luentojen aikana se on parasta mahdollista oheistoimintaa; se auttaa keskittymään ja samalla syntyy myös jokin hyödyllinen vaatekappale. Joululahjojen miettimiseenkään ei kulu aikaa, jos neuloo kaikille jotakin. 😉 Ja luennoilla käynnistä saa näin tuplahyödyn!

12637330_10206872916636102_720879216_o
Neulominen – täydellinen harrastus opiskelijalle!

Itse käytän myös kaiken odotteluajan opiskeluun. Tenttikirja raahautuu aina laukussa mukana ja jos jossakin täytyy odotella, niin siinä on hyvä aika lukea. Parikin sivua on edistystä! Jos joutuu kulkemaan junalla tai bussilla, niin se aika vasta kannattaakin käyttää opiskeluun. Tai sitten nukkumiseen, jos se on jäänyt vähän vähemmälle…

Ja lopuksi… Kaikkea ei tarvitse jaksaa ja ehtiä. Elämä on valintoja. Priorisoi! Siinä muutama ajatus, jotka pitäisi itsekin aina muistaa…

Jenna // Englannin kieli

Keinonenän haisteltavana

Tutkimustyötä tehdään Suomessa pääosin yliopistoissa. UEFin opiskelijana voi päästä tutkimusten avustajaksi, koehenkilöksi eli tutkittavaksi, tai myöhemmin opintojen edetessä tutkijaksi. Samat tutkimukset ovat julkaisun jälkeen esillä tiedelehdissä, väitöstilaisuuksissa ja mediassa. Vuosi sitten olin mukana ravitsemustieteen yksikön tutkimuksessa, jossa selviteltiin, miten leipäkuitu vaikuttaa uloshengitysilman kaasuihin.

Tutkimuksella oli tarkoitus selvittää, vaikuttaako leivän kuitumäärä metaboliaan eli aineenvaihduntaan ja sitä kautta niin sanotulla keinonenällä mitattaviin uloshengityskaasuihin. Näin voidaan saada tietoa kuidun terveysvaikutuksista ja siitä, miten uloshengitysilmamittaukset soveltuvat ruokavalion aiheuttamien muutosten mittaamiseen. Tämä povaa hienoja asioita tulevaisuden terveydenhuollolle. Ehkä joskus ei enää otetakaan verinäytteitä, vaan homma hoidetaan nopealla hönkäyksellä keinonenään, joka kertoo terveystilanteen?

keinonenä2

Olin mukana tutkittavana neljä viikkoa. Ensimmäisen viikon ajan söin päivittäin leipänä ainoastaan vähäkuituista vaaleaa ”höttöleipää”. Toisella viikolla leipänä oli runsaskuituinen ruisleipä, kolmannella jälleen höttöleipä ja viimeisellä runsaskuituinen vehnäleipä. Jokaisen viikon päätteeksi hönkäisin aamulla 12 tunnin paaston ja kahden hammaspesun jälkeen keinonenään, joka analysoi uloshengitysilmaa.

Tutkimuksen tuloksia ei ole vielä julkistettu, mutta todennäköisesti metaboliassa tapahtui muutoksia ja keinonenä ”haistoi” ne. Mielenkiinnolla odotan tutkimuksesta kirjoitettavaa tieteellistä artikkelia.

On etuoikeus päästä mukaan yliopiston tutkimustoimintaan. Samalla tutkimuksen tekeminen tulee tutuksi ja se madaltaa kynnystä lähteä itsekin tutkijaksi. Toisaalta siinä huomaa myös, jos tutkimuksen tekeminen ei ole se oma juttu, vaan muu käytännön työ kiinnostaa enemmän. UEFilla tehdään aivan eturivin tutkimusta, yhteistyössä muiden suomalaisten ja ulkomaisten yliopistojen kanssa!

Karim//ravitsemustiede