Tag Archives: uef

Miten päädyin opiskelemaan alaani?

Lähettiläät esittelevät omia kokemuksiaan, miten ovat päätyneet omalla alalleen. Mitkä asiat ovat vaikuttaneet hakemiseen ja mitä kaikkea mutkia matkaan on mahtunut!

 

Kirsi – Ympäristötiede

Olen pienestä lähtien ollut kiinnostunut luonnosta, avaruudesta ja niihin liittyvistä tieteen asioista. Ala- ja yläasteella halusin päästä tutkijaksi ja kartoittaa maailmankaikkeuden ihmeitä. Lukiossa ajatusmaailma oli vielä sillä tiellä, mutta mukaan tulivat ympäristönsuojelu sekä lääketiede. Vaihtoehtoina mietin silloin lääkärin uraa sekä fysiikan opiskelujen kautta meteorologiksi joko tutkimaan sääilmiöitä tai pienhiukkasten vaikutusta ilmastonmuutokseen.

Opon tunneilla tutustuin muihin vaihtoehtoihin, jotka olivat biologian ja ympäristön puolelta. Jostakin testistä tuli vaihtoehtona ympäristötiede, mutta olin käynyt vain yhden kurssin kemiaa ja pääsykokeessa vaadittiin kemian laajan oppimäärän tuntemus. Ajatus jäi taka-alalle, kun aloin lukemaan fysiikan kirjoituksiin. Panostin siihen paljon, mutta opiskellessa tuli sellainen tunne, että työskentely fysiikan parissa tulisi olemaan todella matikkapainoista. Kaipasin tulevalta uralta suuntaa, missä työ olisi konkreettista ja työn jälkeä pystyisi näkemään. Lisäksi fysiikan opiskelut olisivat olleet Helsingissä, eikä muutto suurkaupunkiin houkutellut tutusta Kuopiosta. Päädyin siis hakemaan ympäristötieteisiin Kuopioon ja toisena vaihtoehtona sovellettuun fysiikkaan, jonka suuntauksina olisivat olleet ympäristöfysiikka tai lääketieteellinen fysiikka.

Opiskelin abikeväänä kolme kemian kurssia lukiokursseilla muiden ollessa lukulomalla, ja yhden kurssin kävin itsenäisesti läpi. Panostaminen kannatti, sillä sain pistettä vaille täydet pisteet kemian osuudesta valintakokeissa! Olen ollut todella tyytyväinen valintaani, sillä suuntautumisvaihtoehtoja on todella monia. Olen löytänyt mieleisen suunnan ympäristöterveyden puolelta, painottuen esimerkiksi kemikaalien ja ilmansaasteiden terveysvaikutuksiin. Tulevat työtehtävät voivat olla esimerkiksi tutkimuspuolelta yliopistoissa tai erilaisissa tutkimuslaitoksissa (kuten THL), ympäristöasiantuntijana kunnilla, valtiolla tai yksityisissä yrityksissä sekä erityisasiantuntijana valitsemallaan painotuksella (kuten sisäilma-asiantuntija).

 

Erika – Biolääketiede

Opiskelen tällä hetkellä toista vuotta biolääketiedettä, ja Kuopioon päädyin vasta monen mutkan kautta.

Yläasteen jälkeen lähdin opiskelemaan graafista suunnittelua amikseen Pekka Halosen akatemiaan, koska silloin taide kiinnosti enemmän kuin tiede, ja olin varma, että päädyn töihin johonkin lehteen tai mainostoimistoon. Olen kuitenkin aina ollut kiinnostunut myös ihmisen terveydestä, ja jo graafikon opintojen aikana heräsi ajatus ravitsemustieteen opinnoista. Graafikoksi valmistumisen jälkeen lähdin viettämään välivuotta Uuteen Seelantiin, ja tarkoituksena oli hakea opiskelemaan Helsinkiin, kun palaan. Sain kuitenkin mahdollisuuden aloittaa ravitsemustieteen opinnot Aucklandissa, ja jäin sille tielle kolmeksi vuodeksi. Opiskelin aluksi ravitsemustieteen ja urheilutieteiden tuplatutkintoa, mutta jo ensimmäisen lukukauden jälkeen urheilutieteet vaihtuivat genetiikkaan, ja solu- ja molekyylibiologia sekä ura tutkijana alkoi kiinnostaa entistä enemmän. Jouduin kuitenkin jättämään opintoni kesken ja palaamaan Suomeen. Suomessa etsin yliopistoa jossa voisin jatkaa genetiikan opintojani, kun törmäsin biolääketieteen koulutusohjelmaan. Luettuani koulutusohjelman kuvauksen olin myyty – lääketiedettä ilman potilaita! Jouduin hakemaan kaksi kertaa ennen kuin pääsin sisään, mutta täällä ollaan, ja olen erittäin tyytyväinen opintoihini. Urasuunnitelmat ovat kuitenkin taas ehtineet vaihtua, ja tutkijan uran sijaan aion suuntautua terveys- ja lääkealan myyntiin ja markkinointiin. UEFilla on onneksi mahdollisuus opiskella kauppatieteitä sivuaineena, ja kauppiksen kurssit tukevat hyvin uusia suunnitelmiani.

 

Sohvi – matematiikan aineenopettaja ja luokanopettajakoulutus

Minulla oli nuoresta asti paljon ajatuksia siitä, mikä minusta tulee isona. Pienenä haaveilin balleriinan urasta, vähän isompana halusin lakimieheksi, lukion ekalla mietin minusta tuleman hammaslääkäri ja lukion tokalla mietin rupeavani proviisoriksi. Lopulta en hakenut mihinkään näistä koulutuksista vaan totesin, että mitä jos sittenkin minusta tulisi opettaja.

Muistan ensimmäistä kertaa ehkä kahdeksannella luokalla miettineeni, että voisin isona ruveta matematiikan opettajaksi. Sen jälkeen tähän pohdintaan tuli vuosien tauko, mutta abivuonna rupesin uudelleen pohtimaan voisiko minusta sittenkin tulla matematiikan opettaja. Olin aina ollut hyvä matematiikassa ja pitänyt siitä, joten päätin hakea opiskelemaan sitä. UEF:iin lopulta päädyin, koska siellä sain monipuolisimman koulutuksen, koska matematiikan aineenopettajan opintojen kylkeen sain suoraan luokanopettajanopinnot. Näin valmistumisen kynnyksellä, en kyllä kadu valintaani. Mutta toisaalta, eihän sitä voi ikinä tietää, minne tie vie.

 

Heidi – Lääketiede

Päädyin lääkikseen aikoinaan monen mutkan kautta. Koko alakoulun (ja vielä seiskaluokallakin) haaveilin opettajan ammatista. Kuitenkin luonnontieteet alkoivat kiinnostaa ja ajatukset omasta alasta siirtyivät farmasian kautta lääkärin ammattiin. Lukiossa tähtäsin kurssivalinnoillani lääkistä kohti. Kirjoitukset menivät hyvin, mutta silti en saanut opiskelupaikkaa tuoreena valkolakin omistajana vuonna 2013. Kesätöiden jälkeen piti miettiä välivuoden suunnitelmia, ja päädyinkin tekemään koko vuoden töitä pääsykokeisiin valmistautumisen lisäksi. Vuosi antoi paljon ja opin paljon uutta itsestäni. Myös työnteko antoi lisää motivaatiota opiskeluun ja yhteishaussa hain lääkiksen lisäksi opiskelemaan ravitsemustiedettä. Kutsun ravitsemusta toiseksi intohimokseni, jota pääsinkin opiskelemaan välivuoden jälkeen. Kuitenkin opintojen mielenkiinnosta huolimatta koin, että minulle ei sopisi työ ravitsemusterapeuttina, vaan se valkotakki kutsui minua edelleen. Ehdin viettää kaksi vuotta ravitsemustiedettä opiskellen, ennen kuin ovet lääketieteen maailmaan avautuivat ja aloitin opinnot syksyllä 2016.

Hetkeäkään en ole katunut neljän kerran hakuprosessia. Matkan varrella opin paljon uutta, tapasin nykyisin itselleni tärkeitä ystäviä ja koen, että sekä muista opinnoista, että vuoden työputkestani on hyötyä tulevaisuudessa. Ensimmäisellä hakukerralla sisäänpääsyni oli alle pisteen päässä ja muillakin kerroilla aivan rajan tuntumassa. Tämä valoi uskoa, että sisäänpääsy on mahdollista. Nyt opiskellessa tämä tuntuu omalta paikalta, enkä voisi kuvitella valmistuvani muuhun ammattiin. Kiinnostus ihmisen biologiaan on vahva ja koen tärkeäksi roolin ihmisten auttajana, vaativasta ammatista huolimatta. Tällä omalla tarinallani haluan tsempata kaikkia teitä tavoittelemaan omia unelmia. Kovan työn ansiosta unelma on mahdollista saavuttaa ja se on kaiken vaivan arvoista! 🙂

 

Jussi – Oikeustiede

Se on Jussi tässä moro! Lukion alussa en vielä tiennyt yhtään, mitä haluaisin ”isona” tehdä. Lukion aikana päätös pikku hiljaa kypsyi ja abivuonna vaihtoehtoja oli jäljellä oikeastaan enää vain kaksi: oikis ja kauppis. En ole koskaan ollut kiinnostunut erityisesti jostakin yhdestä alasta, vaan ennemminkin vähän siitä sun tästä. Kauppiksesta minulla oli yksipuolisempi kuva: ”kaikista niistä tulee jotain businessmiehiä.” Sen takia oikis oli minulle se parempi vaihtoehto. Tutkinto itsessään on sen verran monipuolinen, ettei minun ole vieläkään tarvinnut päättää, millaisissa työtehtävissä haluan sitten aikanaan olla.

Sen ohella, että oikis antaa lisää miettimisaikaa uravalinnan suhteen, koulutusalavalintaan vaikutti sekin, että tykkään haastaa itseäni. ”Oikeustieteellinen” kuulosti lukiolaisen minun korvaani lähes Tylypahkalta, kun sinne on tilastollisesti niin ja niin vaikea päästä. Halusin siis myös haastaa itseäni ja kokeilla, onko minun mahdollista päästä sinne. Toisella kerralla sitten pääsinkin!

Laiska ja laskelmoiva kun olen luonteeltani, ajattelin koulutusvalinnassa myös sitä, että järkevintä on valita kerralla oikein, ettei mene ”aikaa hukkaan” opiskellessa väärää alaa. Ei mikään opiskelu toki koskaan hukkaan mene, mutta ajattelin oikeustieteen olevan sen verran monipuolinen ala, että vaikka jokin yksittäinen oikeudenala alkaisi tökkiä, niin löytäisin kuitenkin saman tutkinnon puitteista jotakin muuta mielenkiintoista. Otin lisäksi huomioon sen, että alallani on hyvä työllisyys sekä palkkaus, mutta myös sen, että jos haluankin jo valmistuneena sitten jossain kohtaa vaihtaa työtehtäviä, se onnistuu tällä tutkinnolla suhteellisen hyvin.

Oikiksen vastaustekniikka – joko se tila loppui?

Tällä kertaa ajattelin kertoa teille kaikille ja etenkin tänä keväänä oikeustieteelliseen hakeville, että minkälaista vastaustekniikkaa teiltä odotetaan valintakokeessa, sekä myös tenteissä kun sisään pääsette. Oikiksen tehtävätyypit vaihtelevat aivan laidasta laitaan ja kullakin tehtävän laatijalla/professorilla on omat suosikkinsa mitä tehtävätyyppeihin tulee. Tässä on esimerkkinä muutamia yleisimpiä tehtävätyyppejä, joita esimerkiksi valintakokeissa on esiintynyt.

Yleisesti ottaen oikeustieteellisessä vastauksilta odotetaan selkeää rakennetta, tiivistä ilmaisua ja terminologian hallintaa.

Oikeustapaus

Pääsääntönä voidaan yleisesti pitää tällaista rakennetta:  sääntö-sisältö-sovellus. Aluksi nimetään ne lait ja termit jotka soveltuvat kyseiseen tapaukseen. Tämän jälkeen kerrotaan, miksi juuri kyseiset termit ja lait soveltuvat ja lopuksi sovelletaan säännöksiä tapaukseen sen faktojen pohjalta. Pääpaino vastauksessa on sen osoittamisessa, kuinka hyvin vastaaja hallitsee termit ja siihen liittyvän sääntelyn. Lopuksi ilmaistu sovellus muodostaakin vastauksesta vain melko marginaalisen osan.

Oikeustapauksiin vastatessa ei kannata pelästyä esimerkiksi niiden pituutta, sillä yleensä kysymysten tekijät haluavat teitä hämätäkseen lisätä tapaukseen kaikkea kummallista ja epäolennaista tietoa. Näitä ei vastauksessa tarvitse kommentoida, vaan riittää että mainitset tapauksen ratkaisemiseen olennaiset asiat. Pohdi kuitenkin tarkasti, mitkä ovat vastauksen kannalta olennaiset faktat, ettet sivuuta mitään relevanttia.

Essee

Esseetehtävät ovat oikeustieteellisessä n. 1-2 sivun kirjoituksia, joiden tehtävänannot koskevat erilaisten tiiviiden oikeudellisten seikkojen aukikirjoittamista. Esimerkkinä voisi olla, että esseesi otsikko olisi: kiinteistöpantti, lähestymiskielto-asia tai mitkä ovat ne kriteerit, joiden pohjalta suullisen käsittelyn tarpeellisuutta hallintolainkäytössä arvioidaan. Nämä kaikki ovat esimerkkejä omista suorittamistani tenteistä.

Esseeseen vastatessasi tärkeintä on suunnitella huolellisesti vastauksesi rakenne, sillä se saattaa vaikuttaa vastauksesi pistearvioon. Oikeustapaustyyppisesti on hyvä lähteä avaamaan esseen aiheeseen liittyvät säännöt ja siihen liittyvät käsitteet. Esseessä tila saattaa loppua helposti, joten vastausta on hyvä luonnostella erilliselle paperille, ja todella miettiä, mitkä seikat voisivat tuoda sinulle pisteitä. Jos tilaa jää, kannattaa paperille kirjoittaa kaikki, mitä sinulle tulee kysymyksestä mieleen. Huomioi kuitenkin se, jos kysymyksen tehtävänannossa mainitaan mahdolliset pistevähennykset. Tällöin on syytä jättää kirjoittamatta vastaukseen mitään, mistä et ole varma.

Termin määrittely

Kaikista kysymyksistä tarkimmin rajattu vastausmuoto. Vastaustilaa on yleensä muutama rivi, vaikka asiaa sinulla varmasti olisikin huomattavasti enemmän. Tiivistä siis käsitteen ydinasiat muutamaan napakkaan lauseeseen. Pysy annetussa vastaustilassa, sillä muutoin saat pistevähennyksiä. Vastaustilasta ylimenevää osaa ei lueta.

Aineistotehtävä

Aineistotehtävät vastaavat ehkä parhaiten oikiksesta valmistuvien työtehtäviä, sillä niiden tarkoitus on testata vastaajan keskittymis- ja luentunymmärtämistaitoja. Aineisto on tavallisesti varsin laaja ja sisältää sekä olennaista että ylimääräistä tietoa. Vastausaika ei usein mahdollista koko aineiston lukemista, vaan vastaajan oletetaan haravoivan vastauksen kannalta olennaisen tiedon ja soveltavan sitä tehtävän edellyttämällä tavalla. Aineistotehtävissä on syytä olla tarkkana, sillä tieto voi olla pirstaloitunut ympäri aineistoa, eikä vain tietyn kohdan referointi ole riittävää. Aineistotehtävissä keskittymisen tulisi kohdistua ajanhallintaan ja tarkkuuteen. Suurta ja vaikean näköistä aineistoa ei tule säikähtää, sillä vastaukset löytyvät kyllä rauhallisella tutkimisella.

Monivalintatehtävä

Pääsykokeissa lähes aina esiintyvä tehtävätyyppi on monivalinta. Monivalintatehtävät vaihtelevat rakenteeltaan ja pisteytykseltään runsaasti, joten tehtävänanto on syytä lukea huolella. Osa monivalintatehtävistä sisältää oikein-väärin väittämiä ja osa erilaisia kombinaatioita useammasta vastausvaihtoehdosta. Oikeita vastauksia voikin olla yksi tai useampia (joskus ei yhtäkään). Oikeustieteellisen pääsykokeissa käytössä ovat usein myös miinuspisteet, mitkä hankaloittavat arvaamista ja edellyttävät tietynlaista riskien välttelyä. Miinuspisteiden kanssa nyrkkisääntönä itselläni on, että mikäli et tiedä, et vastaa. Monivalintatehtävät ovat hyvin usein erittäin yksityiskohtaisia, joten niihin vastaaminen edellyttää vähintäänkin perusasioiden erinomaista hallintaa.

Hiljainen taustavoima, Matematiikka.

Nyt on ollut blogin puolella hiljaiseloa jonkin aikaa. Onneksi se ei toki tarkoita, etteikö silläkin aikaa asioita tapahdu taustalla. Noin yleisesti kun mietimme elämää ja kaikkea mitä ympärillä tapahtuu niin havaitsemme ihmisiä kulkevan ohitsemme, emmekä mieti mistä hän on tullut tai minne hän on menossa? Siis onko kaikki mitä ympärillämme tapahtuu oikeastaan Truman Show?

Noh, onneksi meidän ei tarvitse vaivautua miettimään mitää tuollaista vaan pikemminkin olisi tärkeää ymmärtää taustoja. Erilaiset taustat ja aiemmat tapahtumat muokkaavat jatkuvasti nykyisyyttä ja tulevaisuutta – en ole historijoitsija enkä filosofi, mutta matemaatikko ja luonnontieteilijä kylläkin – siksi meidän on aina hyvä perehtyä asioiden taustoihin ja ottaa välillä selvää mistä kaikki juontaa juurensa.

Tässä kohtaa esiin astuu kaikkien koulussa, ah, niin suosittu ja niin rakastettu. Matematiikka. Tälläkin hetkellä kun luet tätä kirjoitusta näyttöpäätteesi takaa, sinulla on matematiikan saavutusten luomus edessäsi. Nykyään me elämme maailmassa jonka syvin taustavoima on matematiikka, se ylttää juurensa jokaisen ihmisen arkeen ja juhlaan. Tässä kohtaa väitän, että enemmistö tyytyykin toteamaan lakonisesti. “Matikka ei koskaan ollut mulle, riittää kun joku hoitaa.” Delegointia? En syytä ketään siitä, meidät kasvatetaan siihen jo pienestä pitäen kun opimme vanhemmiltamme kuinka vanhempina he saavat teettää kotiaskareita lapsillansa kun eivät itse jaksa.

Tärkeämpää olisikin, rakkaat lukijat, siirtyä tekemään itse. Todistan sen teille lähtökohdista jotka täyttävät tämän kulttuurin normiston sikäli kun hyväksymme oman kulttuurimme totena.

  1. Ihminen on itsekäs.
  2. Jokaisella ihmisellä on yhtäsuuri itseisarvo.
  3. Ihmiset valehtelevat.
  4. ihminen oppii ympäristöstään.

Nyt siis kohdan 1 mukaan lähtökohtaisesti jokainen ihminen ajaa omaa etuaan, mikä toisaalta tarkoittaa lähtökohtaisesti toisten etuuksien huominnin olevan siis omien etujen alapuolella. Toisaalta kohdan 2 mukaan jokainen meistä on yhtä “arvokas”, mistä seuraa jo ristiriita kohtaa 1 vastaan. Tosin kohdan kolme mukaan ihmiset valehtelevat. Tämän avulla voimme siis yksinkertaisesti todeta, että väite 2 jää välttämättä väitteen 1 alle, sillä jokainen tekee kuitenkin lähtökohtaisesti omien etujen puolesta. Vielä kun huomioimme kohdan 4 niin todistus on triviaalisti selvä ja väite seuraa. Tekisi mieli jättää tämä loppu harjoitus tehtäväksi, mutta kirjoitan vastauksen blogin loppuun.

Eli kuten havaitsimme, on äärimmäisen tärkeää olla itse mukana siinä koneessa, mikä ohjaa tulevaisuutta. Tähän taas tarvitsemme tietämystä menneisyydestä ja asioiden taustoista kuten on varmasti havaittu. Siis matematiikka on avain tähän kaikkeen kehitykseen, sillä he ketkä tuottavat uusia matemaattisia julkaisuja ja vievät matematiikkaa eteenpäin ovat nykyajan Newtoneita ja Leibnizejä.

Nyt kun olemme yhteisymmärryksessä sen kanssa kuinka tärkeää matematiikka on voimme siis palata jälleen keskustelemaan, miksi se on sitten oikeasti niin aliarvostettua ja sanoisinko jopa vihattua? Kun olen tässä lähettiläskaudellani kierrellyt ja kaarrellut paikasta toiseen niin aina se oikis, lääkis ja kauppis kiinnostaa. Harva osaa ajatella, mihin kaikkeen tämä perustuu mutta voiko siitä heitäkään syyttää? Johan se on jo nähty, että maailman presidenttiyskään ei ole kiinni henkilön sanomisista vaan rahasta.

Näin ollen toivonkin syvästi, että tulevaisuudessa löytäisimme enemmän tilaa matematiikalle siis oppisimme haastamaan omaa ajattelua ja pääsemään yli esteistä luovuttamisen ja voivottelun sijaan. Ota oma tulevaisuus omaan käteesi!

Ratkaisu tehtävään:

Miksi triviaalisti selvä? Tietysti, koska ihminen oppii toisilta ihmisiltä kuinka ympäröivä maailma pyörii, todistuksen alkuosan mukaan. Jotenka jos et itse ole mukana osana tekemässä tulevaisuutta niin joku toinen tekee sen puolestasi. Tämä taas on ristiriidassa kohdan 2 mukaan, eli loppu tulemana, väite pätee.

Hoitotieteen opiskelusta

Kun minulta kysytään mitä opiskelen ja vastaan, että preventiivistä hoitotiedettä, siitä seuraa usein jatkokysymyksiä. Ai mikä susta siis isona tulee? Tuleeko susta tutkija? Mitä se edes tarkoittaa? Liittyykö se jotenkin hoitotyöhön?

Aluksi pieni tietopaketti tiivistettynä:

Hoitotiede tutkii ja kehittää hoitotyötä, terveyden edistämistä, hoitotyön opettamista ja hoitotyön johtamista tieteen ja tutkimustyön ohjaamana. Opiskeltuaan Itä-Suomen yliopistossa hoitotiede pääaineenaan valmistuu asiantuntijaksi terveydenhuollon johtotehtäviin, opetustyöhön, terveyden edistämiseen tai tutkijaksi. Myös kansainvälisyyteen opiskelijoita valmennetaan ja kannustetaan koko opintojen ajan. Hoitotieteen opinnoissa voi siis suuntautua joko preventiiviseen hoitotieteeseen (terveyden edistämiseen), hoitotyön johtamiseen tai opettamiseen. Hoitotieteisiin pääsyvaatimuksena on terveysalan ammattikorkeakoulututkinto, väistyvän terveydenhuollon opintoasteen tutkinto tai vuonna 1994 päättyneen terveydenhuollon opistoasteen erikoistumistutkinto.

Oma tarinani juontaa juurensa lukioaikoihin, jolloin terveystieto ja biologia kiinnostivat minua erityisesti. Siihen asti opettajan ammatti oli kummitellut mielessäni pikkutytöstä asti, mutta valmistumisen lähestyessä olin yhä varmempi että haluan sairaanhoitajaksi. 2011 valmistuin ylioppilaaksi, tein töitä puoli vuotta ja tammikuussa 2012 aloitin sairaanhoitajaopinnot Savonia ammattikorkeakoulussa. Tiesin olevani oikealla alalla ja nautin harjoittelujaksoista osastoilla ja tein kesäisin sairaanhoitajan töitä. Sain sairaanhoitajan paperit keväällä 2015 ja jatkoin työntekoa, mutta samalla lueskelin kokeilumielessä hoitotieteen pääsykokeisiin…

Olin nimittäin valmistumisen lähestyessä alkanut miettiä, haluanko sittenkään tehdä niin henkisesti ja fyysisesti kuormittavaa työtä seuraavat 40-50 vuotta. Vaikka sairaanhoitajan työ oli ja on edelleen mielestäni palkitsevaa, pohdin voisinko työskennellä terveyden ja hyvinvoinnin parissa jotenkin muuten – olisiko mahdollista päästä vaikuttamaan päätöksentekoon, uusien hoitotyön menetelmien kehittämiseen ja kenties esimiestehtäviinkin?

Näiden pohdintojen sekä perheen ja kavereiden rohkaisemana ostin pääsykoekirjat, luin, hain ja pääsin opiskelemaan preventiivistä hoitotiedettä enkä voisi olla päätökseeni tyytyväisempi. Opintojen alettua olin siinä mielessä hieman harvinaisempi tapaus ryhmässämme, että minulla oli työkokemusta niukasti – suurimmalla osalla opiskelukavereista kun oli hoitotyön kokemusta takanaan jo vuosia.

Tätä varmasti moni valmistuva terveysalan ammattilainen pohtii; voiko hakea heti? Minun vastaukseni on, että voi. Vaikka työkokemuksesta on hoitotieteen opinnoissa hyötyä, on kuitenkin siinäkin puolensa että sitä työkokemusta ei vielä paljoa ole. On myös muistettava, että työkokemusta ehtii kyllä kartuttaa yliopisto-opintojen ohellakin, kuten minäkin olen tehnyt tekemällä töitä kesäisin ja keikkaluontoisesti. En väitä, että pitkästä alan kokemuksesta olisi haittaa, mutta opiskelu voi olla haastavampaa niille joilla se ei ole aivan tuoreessa muistissa. Sillä, onko hoitotieteisiin hakevalla takanaan työkokemusta paljon vai vähän, on siis puolensa kummassakin – kumpikaan vaihtoehto ei kuitenkaan ole toista huonompi 🙂

Millaista se opiskelu sitten on?

Hoitotieteen opinnot koostuvat kandidaatin- ja maisterintutkinnoista ja niiden kesto vaihtelee suuresti riippuen siitä, onko päätoiminen opiskelija vai opiskeleeko työn ohella. Tämän jälkeen osa jatkaa vielä tohtoriopiskelijaksi väitöskirjan parissa. Koska minä olen päätoiminen opiskelija, opintoni ovat edenneet suhteellisen nopeasti. Opinnot koostuvat hoitotieteen perusopinnoista, aine- ja syventävistä opinnoista, monitieteisistä opinnoista, vapaasti valittavista opinnoista sekä kieli- ja viestintäopinnoista. Opintoihin kuuluu niin teoreettisia kuin metodologisiakin opintoja sekä tutkimustiedon arviointiin ja oman tutkimuksen tekoon liittyviä opintojaksoja. Minun opinnoissani suuntaavat opinnot keskittyvät terveyden edistämiseen. Opintoihin kuuluu myös käytännön harjoittelua; suoritin omat harjoittelujaksoni Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella (THL:llä).

Opiskelumenetelmät ovat hoitotieteen opinnoissa hyvin monipuoliset. Meillä on niin luentoja, seminaareja, verkkokursseja, tenttejä, etätehtäviä, ryhmätöitä, harjoittelujaksoja kuin itsenäistä työskentelyäkin. Varmasti siis kaikille oppimistyyleille jotakin 🙂 Minä nautin eniten luennoista ja seminaareista sekä ryhmätöistä.

Summa summarum:

Jos mielessäsi siintää edes hiuksenhienosti haaveet hoitotieteen opinnoista, suosittelen lämpimästi hakemaan! Minun mielestäni parasta opinnoissa on ollut se, että saan tehdä tutkimusta (eli tällä hetkellä gradua, kuka ties tulevaisuudessa väitöskirjaakin) aiheesta joka oikeasti kiinnostaa, että olen saanut valtavasti uusia kavereita ja jopa sydänystäviä ja että saan opiskella alaa, joka tekee opiskelusta hauskaa ja mielenkiintoista. Toki sydäntä lämmittää myös ajatus siitä, että alan tutkimustyöllä on oikeasti merkitystä ihmisille ja yhteiskunnalle maailmanlaajuisesti.

Siiri/preventiivinen hoitotiede

 

 

Mitä yliopisto tarjoaa vapaa-ajalle?

Yliopisto-opiskelijoiden elämä pyörii paljon opintojen ympärillä, mutta yliopisto pystyy tarjoamaan opiskelijoiden elämään paljon muutakin kuin laadukasta opetusta, tenttejä ja tutkinnon. Yliopisto tarjoaa valtavan määrän mahdollisuuksia vapaa-ajan tekemiseen ainejärjestötoiminnan, liikuntapalvelujen ja erilaisten järjestöjen sekä kerhojen kautta. Tekemisestä ei ole todellakaan puutetta, joten jokaiselle löytyy varmasti se oma juttu tästä valtavasta mahdollisuuksien kirjosta.

isyy_logo

Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunnan tarjoamat mahdollisuudet vapaa-ajan harrastamiseen yllättivät minut aivan täysin, kun aloitin omaa opintopolkuani. Ainejärjestötoiminta ja liikuntapalvelut tulivat tutuiksi heti ensimmäisillä viikoilla, mutta järjestöihin ja kerhoihin hyppäsin mukaan hieman myöhemmin. Tekemisen ja osallistumisen mahdollisuuksia on niin paljon, että välillä tulee jopa valinnanvaikeuksia. Aika ei riitä millään kaikkeen toimintaan, joten vaihtoehdoista täytyy valikoida itselle parhaiten sopivat. Yliopiston tarjoama oheistoiminta on hyvin monella tavalla mukana ainakin minun elämässä!

Kuopion kampuksen yhteiskuntatieteilijöiden ainejärjestö Socius ry on ollut näkyvillä elämässäni kaikista eniten heti alusta lähtien. Socius kokoaa yhteen oman alani opiskelutoverit, joiden kanssa tulee vietettyä aikaa kaikista eniten myös vapaa-ajalla. Ainejärjestön avulla on pystynyt tutustumaan lukuisiin uusiin ihmisiin ja ainejärjestö on tarjonnut paljon mahdollisuuksia todella monenlaiseen tekemiseen. Tapahtumakalenteri on täyttynyt sitseistä, erilaisista reissuista ja liikuntakokeiluista. Vuosijuhlat, pikkujoulut, Sosiopaatti, Tahkoexku ja vapun tapahtumat tasapainottavat kiireistä opiskelijaelämää. Socius huone toimii kohtaamispaikkana, jossa voi pakoilla arjen velvoitteita, jossa saa vertaistukea toisilta opiskelijoilta ja jossa voi viettää aikaa yhtä rennosti kuin omassa olohuoneessa. Ainejärjestön hallituksessa toimiminen antaa mahdollisuuksia osallistua Sociuksen toimintaan vielä entistä tiiviimmin.

img_20160126_202940-1

SYKETTÄ-liikuntapalvelu mahdollistaa monipuoliset liikkumisen mahdollisuudet todella edullisesti. Kynnys uuden lajin aloittamiseen saattaa olla aika korkea, mutta SYKETTÄ-palvelu on madaltanut tätä kynnystä huomattavasti. Uusiin lajeihin on helppo lähteä tutustumaan, kun tietää, että tunneilla ei vaadita aikaisempaa osaamista tai todella hyvää kuntoa – innostuneisuudella ja peruskunnolla pääsee jo todella pitkälle. Korkeakoululiikunta tuo opiskelijoiden elämään uusia liikuntamuotoja ja liikunnan riemua. Ilmajooga, tankotanssi ja rengastrapetsi olisi varmasti jäänyt kokeilematta ilman SYKETTÄ-tunteja. Liikuntapalvelu on mahdollistanut myös joukkuelajien harrastamisen ilman joukkueeseen sitoutumista. Liikkuminen on helppo yhdistää opiskeluihin ja muuhun elämään monien tuntivaihtoehtojen ansiosta.

syketta-logo-front

Kampusjärjestöt antavat lisää mahdollisuuksia aktiiviseen tekemiseen. Järjestöjä on olemassa hyvin monenlaisia: poliittisissa järjestöissä pystyy toteuttamaan omaa poliittista aktiivisuuttaan, laulutaitoiset voivat liittyä kuoroon, teatterista sekä esiintymisestä kiinnostuneet saattavat löytää itsensä ylioppilasteatterista tai RajaSpeksistä ja musikaalisesti lahjakkaat voivat ilmaista itseään Rytmihäiriköissä. Minulle järjestöistä tutuimmat ovat SYY-Kuopio ja Monineuvoiset urheilijat – SYY-Kuopio tarjoaa työelämätietoisuutta yhteiskuntatieteilijöille ja monineuvoiset urheilijat ovat mukana mahdollistamassa aktiivista lentopalloharrastusta.

kisa1

Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunnan alaisena toimii myös useita kerhoja ja kuka vaan pystyy perustamaan uuden kerhon. Tunnetuimpia näistä kerhoista on Hyvät kuvat elokuvakerho ja ESN KISA, joka järjestää aktiviteettejä vaihto-opiskelijoille ja mahdollistaa kotikansainvälistymisen suomalaisille opiskelijoille. Kerhoja on kuitenkin myös monia muita: ympäristönsuojelusta kiinnostuneet voivat lähteä mukaan ympäristöklubiin, pelikerhossa pääsee tutustumaan erilaisten lauta- ja korttipelien saloihin, nuotin vieressä-orkesteri tarjoaa soittoporukan, KIVES edistää wappukulttuuria sekä wapputoimintaa ja ISYY-Wolley kokoaa yhteen lentopallon ystävät.

12328383_224783854554967_657578809_n

Ohessa on lueteltuna vain osa järjestöistä ja kerhoista, jotka tarjoavat tekemisen mahdollisuuksia opiskelijoiden vapaa aikaan. Lisää tietoa voi etsiä Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunnan nettisivuilta. Yliopiston tarjoamaan opiskelujen oheistoimintaan on enemmän kuin suositeltavaa lähteä mukaan, koska sitä kautta pääsee tutustumaan samanhenkisiin ihmisiin, joiden kanssa pystyy luomaan unohtamattomia muistoja yhteisen tekemisen parissa. Järjestöt ja kerhot tarjoavat yhteisöjä, joita ei muualta voi välttämättä löytää.

Elina // Sosiaalitieteet

Yksin yliopistoon, kaksin sieltä pois

Monet saapuvat tänne Itä-suomen yliopistoon pitkienkin matkojen takaa ja silloin myös varmasti moni tulee yksin omaan yksiöön tai soluun. Juuri niin kuin minäkin tein, lähdin Helsingistä ja roudasin pienen omaisuuteni Ellin soluun. Tässä kaikessa häslingissä, kun yliopisto on alkamaisillaan ja tutustumisbileitä on lähes päivittäin, piti totutella täysin uudenlaiseen elämäntyyliin, nimittäin opiskelijaelämään!

keep-calm-and-enjoy-student-life-3

Vaikka opiskelijayhteisö on hyvin tiivis ja ystäväpiiri runsas, niin väistämättä sitä kuitenkin miettii aina kotiin palaamisen aikana, mitä jos joku olisi vierellä? Niin minä itsekkin ajattelin, kun olin yksikseni viettämässä niitä päiviä, jolloin kaikki tunnolliset opiskelijat tekivät tehtäviä tai lukivat tentteihin. Siinä vaiheessa kun on tunnistanut itsestään halun löytää se arjen jakaja, niin alkaakin yleensä kaikkein kinkkisin vaihe.  Mistä löydän sellaisen ihmisen jakamaan arjen kanssani, jolla olisi sama tavoite? Itse olin pohtinut tätä kysymystä ihan jo alusta alkaen ja kyllähän ne päivät tietysti kului opintopisteitä keräillessä ja vapaa-ajalla pelien parissa, mutta väistämättä sitä alkoi tuntua vähän yksinäiseltä kun saapui aina yksin kotiin.

Siispä piti ryhtyä tuumasta toimeen! Ennen vanhaan mentiin lavatansseihin katsomaan löytyisikö sitä oikeaa, nykyään osallistutaan erilaisiin tapahtumiin ja katsellaan ympärille sillä silmällä. Lisäksi asennetaan Tinderi ja laitetaan nettiin kuva kuvauksen kera ja odotellaan, että jossain vaiheessa viestilaatikkoon ilmestyy match. Itse liityin ylioppilasteatteriin, jotta pääsisin harrastamaan improvisaatiota. Toki taka-ajatuksena oli löytää lisää ihmisiä ja tutkailla ympäristöä, sillä silmällä. Mutta niinhän se sanontakin menee “turha mennä merta edemmäs kalaan”, nimittäin se oma rakas löytyikin siitä ihan vierestä. Hän oli ensimmäinen kenelle olin puhunut niissä tutustumisbileissä ja siitä se kaveruus oli sitten jatkunut. Aluksi oltiin vaan ja hengailtiin porukassa kunnes sitten puolen vuoden päästä homma vain natsasi.

Ainahan sitä sanotaan, että takapenkiltä on hyvä huudella kun jotain sattuu. Siitäkin huolimatta haluan huudella täältä parisuhteesta, rakkaani + kahden kissani kanssa, että vaikka matka tuntuu aina vain pidemmältä kun sitä lähtee oikein asioikseen taivaltamaan niin onneksi se taival ei ole ääretön. Tässä taipaleessa on kuitenkin yksi hyvin erikoisluoneinen piirre mikä tekee sen taivaltamisesta erityisen jännittävää vaikka välillä se myös hirvittää ja väsyttää. Sillä tällä matkalla voit levähtää tai panostaa oman jaksamisen mukaan ja joka hetki voit yhtäkkiä huomata olevasi maalissa!

received_10208499004937175

Ps. tikkari on herkullista 🙂

Studia-messut kahdesta eri näkökulmasta

Tiistaina ja keskiviikkona oli meillä lähettiläillä edessä uusi ja rankka koetus. Studia-messut. Etukäteen tunnelma jännittynyt ja odotukset olivat korkealla. Emmekä joutuneet pettymään. Kaiken kaikkiaan messuilla vietetyt pari päivää olivat äärimmäisen antoisia ja meillä oli kivaa. Kiitos kaikille teille, jotka kävitte meitä jututtamassa, teitte messuistamme todella onnistuneet!

Kun ensimmäisen messupäivän jälkeen väsyneinä laahustimme hotellillemme lepäämään, aloin miettiä omaa Studia-messuvierailuani vuonna 2011. Vertasin sitä kokemuksiini messujen esittelijänä.

Itä-Suomen yliopiston, Savonian ja Karelian yhteinen esittelypiste
Itä-Suomen yliopiston, Savonian ja Karelian yhteinen esittelypiste. You Me East!

Abiturienttina olin vielä kovin eksyksissä ja epävarma siitä, minne suuntaisin opiskelemaan. Paikkakunta oli selvillä, sillä halusin Joensuuhun. Messuilla kyselin esittelijöiltä paljon ja suorastaan hamstrasin erilaisia esitteitä (ja karkkia). Jos en olisi ollut aivan varma siitä, että haluan Joensuuhun, olisin saanut ehkä enemmän irti muista esittelypisteistä ja suhtautunut niihin avoimemmin. Paikkakunta kuitenkin rajoitti vaihtoehtoja. Vaikka niitä muuten kyllä riittikin. Hakujen alkaessa hain moneen eri hakukohteeseen: englannin kieli ja kääntäminen, venäjä, opinto-ohjaaja, matkailuala, sosionomi.. Ja tottakai luokanopettaja. Pääsykokeisiin lukemiselle jäi liian vähän aikaa ja siksi mokasin niistä muutaman. Pääsin sisään AMK:n puolelle sekä luokanopettajaksi. Valitsin yliopiston, koska koin sen olevan enemmän minua varten. Enkä ole valintaani katunut.

Nyt tällä viikolla Studia-messuilla kiertelin myös muilla esittelypisteillä. Opintoni ovat nyt loppusuoralla ja mieli on hieman haikea. Katselin pisteitä avoimin mielin ja moni koulutusohjelmista herätti mielenkiintoni. Huomasin miettiväni, kuinka monia kiinnostavia opiskeluvaihtoehtoja onkaan ja löysin sellaisiakin aloja, joista en ennen ole kuullut. Messut olivat hyvin järjestetty ja esittelypisteet  houkuttelevamman näköisiä kuin silloin 2011.

Esitepöydältä löytyi kaikkien kolmen korkeakoulun esitteet.
Esitepöydältä löytyi kaikkien kolmen korkeakoulun esitteet.

Olin iloinen siitä, kuinka moni tuli kyselemään aloista, jotka heitä kiinnostivat. Toivottavasti osasin auttaa teitä mietinnöissänne! Paljon kysymyksistä koski luokanopettajakoulutuksen pääsykokeita, VAKAVAA ja soveltuvuuskokeita. Voin kerota niistä seuraavassa tekstissäni. Osa kyselijöistä oli varmoja siitä, mikä on juuri heille sopiva ala, osa puolestaan oli vielä hieman hukassa. Itse aikanaan toivoin myös, että olisin ollut jo aivan varma päätöksestäni. Joten lohdutuksen sana teille, vielä saa olla hämmentynyt, silti voit päätyä alalle, joka on juuri sinulle sopiva!

Vinkkinä siis nyt hukassa oleville abeille. Pitäkää mieli avoimena ja katselkaa myös niiden korkeakoulujen tarjontaa, joka ei ihan ensin tuntuisi omalta. Älkää lähtekö opiskelemaan sillä perusteella, että paras kaveri tai poikaystävä on tulossa samalle paikkakunnalle. Tämän olette varmaan kuulleet monta kertaa varmasti aiemminkin. Valitkaa opiskelupaikka sen mukaan, mikä juuri sinua kiinnostaa. Sillä parastahan opiskelu on, kun tuntee alan omakseen.

Syyslukukausi loppumaisillaan!

Viimeksi kun tänne kirjoittelin, kerroin tunnelmia lukukauden aloittamisesta. Joulun kolkutellessa jo ovea (kuukausihan on lyhyt aika!) olisi pian aika päättää syyslukukausi, joten ajattelin kertoa hieman omia kuulumisiani sekä ajatuksiani kuluneesta syksystä opiskelijana ja UEF-lähettiläänä.

kuva4

Päällimmäisenä mielessä tällä hetkellä on gradu. Tutkimussuunnitelma on laadittu – hyvin suunniteltuhan on puoliksi tehty? – ja keväällä alkaa itse tutkielman teko. Tunnelmat gradun suhteen ovat ristiriitaiset; aihe on tärkeä ja kiinnostaa minua kovasti, minulla on parhaat mahdolliset ohjaajat ja paljon vertaistukea saatavilla monien opiskelijakavereiden ollessa samassa tilanteessa. Toisaalta päätään nostaa myös pieni epävarmuus siitä onnistunko tässä ja onko minusta tähän, mutta tällaisina hetkinä muistuttelen itselleni, ettei pro gradu ole elämää suurempi asia – se on vain tutkimuksen teon harjoittelua. Siihen minulla on kyllä palava halu, joten luulen että selviän tästä projektista kunnialla!

kuva5

Tutkimuksesta puheenollen palasin eilen Helsingistä, jossa olin viikon harjoittelussa THL:llä eli Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella. Pääsin mukaan erääseen tutkimusprojektiin ja tehtävänäni on analysoida määrällistä tutkimusaineistoa ja laatia siitä kevääseen mennessä julkaisu yhdessä opiskelijakaverini kanssa. Tämä onkin yksi tämän lukukauden parhaista jutuista! Aihe tässäkin tutkimuksessa on tärkeä ja koskee lapsiperheitä eli juuri sitä aihealuetta, josta haluankin tutkimusta tehdä. Samalla pääsin tutustumaan yhteen terveysalan tunnetuimpaan organisaatioon ja haistelemaan hieman sitä, millaista työtä voisin mahdollisesti tulevaisuudessa tehdä.

kuva3

Tästä päästäänkin sulavasti seuraavaan aiheeseen, joka on ollut tänä syksynä hyvin ajankohtainen: tilastotiede. Kyllä, myös hoitotieteen opiskelijat saavat tutustua tilastotieteen syövereihin. Minulla oli melkoisen kauhunsekaiset tuntemukset tilastotieteestä, kunnes harjoittelimme SPSS:n käyttöä kvantitatiivisten tutkimusmenetelmien kurssilla ja pääsin pian käyttämään sitä myös tositoimissa THL:llä – SPSS tuleekin olemaan hyvä ystäväni kunnes edellä kertomani tutkimusprojekti tulee päätökseen.

kuva1

Kunpa tilastotiede olisikin vain mukavaa, mutta siihen liittyy myös haasteita etenkin minulle, joka olen aina vihannut matematiikkaa. Kuitenkin kuluneen lukukauden aikana olen ymmärtänyt, että jos haluan tutkijaksi, tilastolliset menetelmät tulevat olemaan työkalujani tulevaisuudessa. Onneksi haasteita pitää ollakin, eihän opiskelu muuten olisi hauskaa 😉 Huomaan kuitenkin omien asenteideni muuttuneen paljon tilastotieteen suhteen ja ehkä minusta ja faktorianalyysistä tulee vielä jonain päivänä hyvät ystävät 😀

kuva2

Opiskeluasiat sikseen! Ensimmäiset kuukaudet UEF-lähettiläänä ovat olleet todella hauskoja, työntäyteisiä ja monipuolisia. Olen päässyt (toivottavasti) vaikuttamaan tulevaisuuttaan pohtivien abien päätöksiin, ajellut pisimmillään Tampereelle saakka ja ollut paljon kameran edessä. Odotan innolla, mitä kevät tuo lähettiläshommien osalta tullessaan; tiedossa on lukiovierailujen ja muiden edustustehtävien lisäksi ainakin sairaanhoitajapäivät, joille pääsen edustamaan UEF:ia!

Ei tämä lukukausi minullakaan aivan lopussa vielä ole, mutta loppusuoralla kylläkin; vielä olisi yksi tentti, muutaman kirjallisen työn teko ja lukioesittely Lappeenrannassa – sitten vedän villasukat jalkaani ja syön niin paljon suklaata ja jouluruokia, että voin tammikuussa tarttua innolla uusiin haasteisiin 🙂

Siiri / preventiivinen hoitotiede

Oman alan työskentely opiskeluiden aikana.

Viime kesänä olin töissä meidän laitoksella eräässä tutkimusryhmässä. Kesä- ja heinäkuun työskentelin harjoittelijana ja työtehtäväni oli pääasiassa väitöskirjan tekijöiden auttaminen. Sanotaanko näin, että hiukkasfilttereiden punnitseminen, kuvien ottaminen DNA kasoista ja pipetointi tuli tutuiksi. Syksyllä minulle tuli mahdollisuus päästä kuukauden ajaksi tutkimusavustajan nimikkeellä jatkamaan hommia kyseisessä ryhmässä. Ryhmä aloitti juuri tällöin suuren tutkimuskampanjan, johon he sitten tarvitsivat työvoimaa ja minustahan sellaista löytyi! Kampanjan aikana työviikot venyivät mukavan pitkiksi ja hommatkin olivat vaativampiakin kuin kesän aikaiset. Joka tapauksessa hommat tuli tehtyä ja uskon että tulen työskentelemään kyseisessä tutkimusryhmässä vielä tulevaisuudessakin.

15064048_1302578829772980_403933967_oKaikenlaisten pipettien käyttö on tullut tutuksi.

Miten sitten pääsin oman alan hommiin? No yksinkertaisesti kysymällä. Olin työn haun suhteen ajoissa liikkellä,  noin vuosi sitten joulukuun alussa, menin laitoksen johtajan puheille ja rohkean nöyrästi utelin olisiko mahdollisuutta päästä töihin ensi kesäksi. No mahdollisuus oli ja sen käytin. Useasti olen ajatellut mitä jos en olisi uskaltanut mennä kysymään tätä? Nopeasti spekuloiden olisin menettänyt 3 kuukautta loistavaa oman alan työkokemusta, en olisi saanut jalkaani laitoksen oveen väliin (joka tulee helpottamaan tulevaisuuden työn saantiani) ja mikä tärkeintä, suunnitelmani tehdä väitöskirja tulevaisuudessa, tehdä tutkijan töitä ja edistää tiedettä eivät olisi välttämättä edes muodostuneet suunnitelmikseni. Tällä yhdellä kysymyksellä ”Olisiko teillä minulle kesäksi töitä?” onkin ollut ehkä elämääni merkittävimpiä vaikutuksia tähän asti.

15049721_1302619053102291_759250905_n“Haluan tehdä tulevaisuudessa tiedettä.”

Oman alan työkokemuksen kartuttaminen opiskeluiden aikana on todella tärkeää ja palkitsevaa. Esimerkkinä nyt meillä luonnontieteillä opiskeluiden aikana on paljon laboratorioharjoituksia joissa ikään kuin tehdään oman alan mahdollisia työtehtäviä. Vaikka laboratorioharjoitukset ovatkin paljon opettavaisempia kuin luennoilla istuminen (tietysti riippuen ihmisestä!) niin oman alan hommissa työskentely on vielä niistäkin taso ylöspäin. Ensinnäkin työtehtävät ns. oikeissa töissä, ovat monipuolisia, itsenäisyyttä ja soveltamista vaativia sekä työskentelyn tarkkuus ja toistettavuus täytyy olla aina mielessä, koska saaduilla tuloksilla voi olla hyvinkin paljon vaikutusta jopa yhteiskunnallisella tasolla. Opinkin tämän vuoden oman alan hommista todella paljon ja pipetti kyllä pysyy nyt kädessä, sekä aikaisempi ihmettelevä “mitäköhän tämäkin laatikko tekee” -fiiliks kaikenlaisia laboratorialaitteita kohtaan on muuttunut ammattimaiseksi laitteiden soveltamistaidoksi.

Väitän että oman alan työkokemuksen kartuttamisen hyödyllisyys pätee myös kaikkiin muihinkin aloihin, niin yhteiskuntatieteisiin, kauppatieteisiin kuin teologiaankin. Joihinkin aloihin myös onneksi kuulukin pakollisena harjoitteluna oman alan työskentelyä, esimerkiksi farmasiaan ja lääketieteeseen.

Eli jos on mahdollista päästä oman alan hommiin opiskeluiden aikana, tilaisuutta ei kannata jättää käyttämättä. Ja mahdollisuus on aina, pitää vain kysyä sellaista.

Henri // Ympäristö- ja Biotieteet

Työntäyteinen opiskelijaelämä

 

Opinnot vaativat niin aikaa kuin myös voimavaroja – osalla kursseista on läsnäolopakko, tentteihin täytyy valmistautua ja esseet tulee palauttaa deadlineen mennessä. Sen lisäksi on vielä kaikki se oheistoiminta, mikä liittyy vahvasti opiskelijaelämään.  Jollain ihmeen keinolla monet opiskelijat pystyvät kuitenkin yhdistämään myös töissä käymisen tähän jo valmiiksi työntäyteiseen pakettiin.

strategise-865006_1920

Osa opiskelee työn ohella ja osa taas tekee töitä pääsääntöisen opiskelun lisäksi. Moni tekee töitä toimeentulojen parantamiseksi, mutta se ei ole ainoa syy miksi niin monet opiskelijat käyttävät kallisarvoista vapaa-aikaansa töissä käymiseen. Jokainen yliopisto-opiskelija haluaa varmasti työllistyä omalle alalleen valmistumisen jälkeen ja mikä olisikaan parempi ponnahduslauta uralle kuin oman alan työkokemus! On hienoa jos saa jalan unelmatyöpaikan oven väliin jo opiskelujen aikana, mutta näin ei aina kuitenkaan tapahdu. Sillä välin on hyvä kerryttää työkokemusta jossakin muualla, koska kaikesta kokemuksesta on hyötyä tulevaisuudessa! Jokainen työ opettaa jotakin ja jokainen työpaikka antaa erilaiset eväät työelämään.

world-1264062_1920

 

Opiskeluihin kannattaa panostaa täysillä ja ne kannattaa suorittaa huolella sillä opinnot luovat tietopohjan, jota ei välttämättä pysty saamaan työelämässä. Työkokemuksen avulla pystyy kuitenkin kerryttämään osaamista millä voi vastata työelämän tarpeisiin. Tulevaisuuden työnantaja saattaa olla enemmän kiinnostunut taidoistasi työntekijänä kuin kurssiarvosanoistasi, joten takataskussa on hyvä olla vähintään yksi suosittelija, joka voi kertoa tiimityöskentelytaidoistasi tai taidoistasi hallita isoja kokonaisuuksia. Työkokemuksen merkitys vaihtelee paljon alakohtaisesti, mutta varsinkin generalistialojen kuten yhteiskuntatieteiden, kauppatieteiden sekä ympäristötieteiden opiskelijoiden on hyvä pohtia omaa osaamistaan ja työllistymistään jo ennen valmistumista sillä näiden alojen urapolun pystyy luomaan vain omalla osaamisellaan. Koulutus antaa hyvän pohjan työelämää ajatellen, mutta on tärkeää myös kerätä käytännön kokemusta ihmisten kanssa toimimisesta.

Toimeentulo ja työkokemus eivät ole kuitenkaan ainoita asioita mitä työ voi antaa opiskelijalle. Parhaimmillaan työ voi tasapainottaa elämää, antaa motivaatiota oppimiseen sekä tuoda sisältöä elämään. Työn parista voi löytää myös uusia tuttavuuksia ja työn kautta voi luoda verkostoja, joista voi olla hyötyä tulevaisuudessa.

calenfar

Miten sitten yhdistää opiskelut ja työt?

Suunnitelmallisuus on kaiken A ja O. Kalenterin käyttäminen, priorisoiminen ja laadukas ajan kuluttaminen mahdollistavat ainakin omien opiskelujen sekä töiden yhdistämisen. Liian vähäisillä yöunilla ei pärjää pitkään ja huono ruokavalio heijastuu välittömästi jaksamiseen. Stressitasot pystyy pitämään kurissa sillä, että ei jätä mitään viime tippaan, vaan hoitaa velvollisuudet hyvissä ajoin. Aikataulujen yhteensovittaminen voi tuntua välillä isolta palapeliltä, mutta ainakin minun mielestä kiireinen elämä voi olla hyvin antoisaa ja mukavaa, varsinkin jos nauttii siitä mitä tekee. Oikeanlaisella aikatauluttamisella elämään mahtuu myös paljon muuta opintojen ja töiden lisäksi – harrastukset, ystävät sekä oma vapaa-aika antavat energiaa ja auttavat jaksamaan myös pimeimpien kuukausien läpi!

Elina // Sosiaalitieteet