Mahtavia tyyppejä, uusia paikkoja, taitojen oppimista, esiintymiskokemusta, mieleenpainuvia kokemuksia, jotka muistat koko loppuelämäsi – tätä kaikkea UEF-lähettiläänä oleminen tarjoaa!
Moikka! Täällä kirjoittelee Emma. UEF-lähettiläshaku on nyt käynnissä, joten ajattelin kertoa teille, mikä on mielestäni ollut parasta UEF-lähettiläänä toimimisessa.
1. No kaikki tyypit, daa!
Listaamani asiat eivät ole missään tietyssä järjestyksessä, paitsi tämän kohdan osalta. Nimittäin uusien ihmisten tapaaminen on ollut lähettilään hommissa kyllä se ykkösjuttu, ihan parasta bestiä!
Lähettiläsjoukossa saa aina olla oma itsensä. Vaikka emme yleensä näe toisiamme päivittäin, tuntuu, kuin olisimme aina tavatessamme parhaita kavereita. Ihan huippu työporukka siis! Turvallisen työyhteisön lisäksi lähettiläänä pääsee tutustumaan kaikenikäisiin yliopistoelämästä kiinnostuneisiin ihmisiin. Tiedän jo nyt, että lähettiläskauden inspiroivat kohtaamiset tulevat kulkemaan mukanani koko loppuelämäni ajan.
Työkavereina on huipputyyppejä <3
2. New skills, who dis?
Myönnän: en ollut koskaan ennen lähettiläskautta vuokrannut itse autoa, saati ajanut yksin pitkää matkaa. Nyt olen tehnyt molempia, jes! Lähettilästyön myötä olen oppinut myös esimerkiksi aikatauluttamaan tekemisiäni, kun olen harjoitellut sovittamaan kalenteriin opinnot, työt ja vapaa-ajan.
3. En oo muuten ikinä käynyt täällä ennen!
Olen sanonut kyseiset sanat monta kertaa kuluneen lukuvuoden aikana, samoin kuin varmasti jokainen lähettiläistä. Lukiovierailujen, messujen ja muiden eri tilaisuuksien myötä pääsee käymään uusissa kaupungeissa ja näkemään Suomea työn ohessa.
UEF-lähettiläänä pääsee työskentelemään monipuolisissa työtehtävissä ja -paikoissa!
4. Tuolloin ei valitettavasti sovi, mutta entäs tällöin? Mahtava juttu!
Tämän fraasin avulla haluan kuvata työn joustavaa luonnetta. Opiskelen itse logopediaa, jonka opintoihin kuuluu paljon yliopistolla läsnäoloa vaativaa lähiopetusta. Tästä huolimatta olen pystynyt sulauttamaan työt kätevästi osaksi opiskelija-arkea. Esimerkiksi aikoina, jolloin en ole ehtinyt matkustamaan kauas, olen sopinut enemmän esittelyjä Joensuun lähiympäristöön tai toteuttanut niitä etäyhteyksien välityksellä. Jos kalenterissa on ollut paljon vapaata, olen yrittänyt sopia tuolle ajalle enemmän esittelyjä, kun puolestaan kaikista kiireisempinä opiskeluaikoina olen tehnyt töitä hieman kevyemmällä tahdilla.
5. Alussa jännitti tosi paljon, nyt on jo rennompaa!
Lähettilään hommien myötä saa paljon esiintymiskokemusta. Muistan, että ensimmäisiä esittelyjä pitäessäni minua jännitti tosi paljon. Toistojen, toisilta lähettiläiltä saatujen vinkkien ja toimivien esittelytapojen löytämisen myötä esittelyjen pitämisestä on kuitenkin tullut koko ajan helpompaa. Olen ehkä myös oppinut tietynlaista armollisuutta ja luottamusta itseäni kohtaan. Aina ei nimittäin ehdi harjoitella esitystä niin paljon kuin haluaisi. Tällöin pitää luottaa siihen, että osaa asiat. Aina voi myös selvittää ja tarkistaa, joten on ok, jos ei muista ihan kaikkea.
Jännitän itse myös uusien ihmisten tapaamista ja small talkia, mutta tunnen, että lähettiläshommien ansiosta olen saanut näiden asioiden suhteen lisää itsevarmuutta.
Lähettiläskauden aikana saa paljon esiintymiskokemusta!
6. Muista, että oot hyvä just semmosena kun oot!
On kultaa, että lähettiläinä toimii erilaisia ihmisiä! Älä siis ajattele, että sinun pitäisi olla tietynlainen, jotta voisit hakea lähettilääksi. Ystävällisyydellä, uteliaisuudella ja reippaalla asenteella pääsee mielestäni tässä hommassa pitkälle!
7. Tekemällä oppii!
Kaikkea ei myöskään tarvitse osata valmiiksi. Lähettiläskauden alussa on perehdytys, keskeisimpiä asioita varten on koostettu ohjeet ja apua saa aina kysyessä.
Instagramin ja Snapchatin tarinoiden, Instagramin feedin sekä PowerPointin käyttö ovat mielestäni keskeisimmät perustaidot, joita jokainen lähettiläs tulee työssään tarvitsemaan. Olen kuitenkin ainakin itse oppinut sovellusten käytöstä paljon lisää lähettiläskauden aikana.
8. Työ, joka ei tunnu työltä!
Tämän lauseen lainasin suoraan meidän tämän kauden lähettiläältä Nikolta, koska hän kiteytti mielestäni asian niin hyvin! Kiitos Nikolle!
Mikä siis voisikaan olla parempaa kuin opiskelijalle varmasti tärkeän lisätienestin saaminen työstä, joka on niin hauskaa, ettei tunnu työltä 🙂
9. Hyvä fiilis!
UEF-lähettilään työ on ollut todella palkitsevaa. Jokaisessa työssä, myös tässä, pääsee haastamaan itseään ja astumaan välillä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Itselläni on kuitenkin ollut ainoastaan positiivinen fiilis jokaisen esittelyn ja tapahtuman jälkeen, enkä oikeasti huijaa, kun sanon niin.
10. Hae!
Lähettiläshaku on käynnissä torstaihin 6.4. asti! Suosittelen sydämeni pohjasta hakemaan mukaan osaksi ensi vuoden lähettiläsporukkaa! 🙂
Täällä kirjoittelee Nelli, lääketieteen opiskelija. Pidin taannoin Instagram liveä, jossa tuli puheeksi koejännitys sekä itseluottamus kokeeseen valmistautuessa ja haluankin palata tärkeään aiheeseen vielä täällä. Minulta löytyy omaa kokemusta koejännityksestä, joka aikoinaan vaikutti negatiivisesti ylioppilaskirjoituksiini. Lisäksi kilpailen voimanostossa ja alkuun kilpailutilanteet jännittivät todella paljon. Olen kuitenkin oppinut hallitsemaan jännitystä, minkä vuoksi haluankin jakaa omia ajatuksia ja vinkkejä siihen.
Mitä jännitys oikeastaan on?
Jännitys ilmenee kaikilla eri tavoin. Minulla itsellä ilmenee sekä fyysisiä että psyykkisiä oireita. Jo ennen koetta, kilpailua tai mitä vaan tärkeätä suoritusta huomaan muuttuvani todella levottomaksi. Hengitys muuttuu pinnalliseksi, hartiat jäykistyvät ja alan näpertämään sormia ahdistuneesti. Lisäksi sisäinen ääni alkaa puhumaan nopeammin ja ajatukset kääntyvät negatiiviseen suuntaan. Suorituksen alkaessa fyysiset oireet saattavat rauhoittua, mutta pään sisällä tilanne jatkuu tai jopa pahenee.
Muistan, että ylioppilaskirjoitusten jälkeen olin hyvin hämmentynyt, koska en edes muistanut paljoa koetilanteesta ja pään sisällä oli ollut koko ajan jotenkin sumea tila. Keho oli selkeästi asettautunut tietynlaiseen uhkatilanteeseen ja reaktiotkin olivat sen mukaisia.
Ratkaisu ongelmaan onkin juuri siinä, että ajattelee tilannetta enemmänkin haasteena eikä uhkana. Haasteeseen on luontevampaa suhtautua rennommin mielin saaden silti aikaan kehossa riittävän adrenaliinin erityksen. Viestitä siis keholle tietoisilla eleillä ettei ole mitään hätää. Rauhallinen ja tietoinen hengitys, hartioiden rentouttaminen, ryhdin kohennus ja hymy kasvoilla voi rauhoittaa tilanteen. Asia ei kuitenkaan ole aina niin yksinkertainen ja siksi henkisellä valmistautumisella onkin merkittävä rooli kovemmassa jännityksessä.
Minulla itsellä on huonona tapana stressata asioista, joihin en pysty vaikuttamaan. Stressaaminen lietsoo jännitystä ja kerää turhia paineita, jotka voivat purkautua ikävästi juuri suorituksen aikana. Kun huomaan sortuvani tähän, yritän ajatella että vaikka jotain sattuisikin, aion varmasti yrittää parhaani ja selviytyä vaikeuksista huolimatta. Syvälle juurtuneiden tapojen muuttaminen vie aikaa, mutta pelkästään ongelman tiedostamisella huomasin olevan myönteisiä vaikutuksia.
Stressiä voi lieventää myös siten, että pyrkii keskittymään niihin asioihin, mihin oikeasti pystyykin vaikuttamaan, esimerkiksi suunnittelemalla tarkkaan koetta edeltävät viimeiset viikot. Toisaalta, liika suunnittelu voi joillain aiheuttaa vielä enemmän stressiä, mutta itsellä tarkat suunnitelmat rentouttavat mielen. Pahin huoli liittyy usein siihen pysynkö terveenä. Ei ehkä ole järkevää käydä juhlimassa tai muutenkaan hengailla isossa väkijoukossa, mutta muuten sitä ollaankin luonnon armoilla asian suhteen ja se on vain hyväksyttävä.
Myös itseluottamus liittyy olennaisesti jännityksen hallintaan. Kun olet itsevarma ja uskot aidosti pystyväsi onnistuneeseen suoritukseen, sisäinen ääni muuttuukin positiiviseksi ja kannustavaksi. Tällöin ajatuksen juoksu on selkeämpää ja negatiiviset äänet pään sisällä ikään kuin katoavat häiritsemästä suoritusta. Itseluottamuksen kerryttäminen tapahtuu pitkällä aikavälillä jo kokeeseen valmistautuessa.
Kehityksen huomaaminen esimerkiksi harjoituskokeissa nostaa itseluottamusta. Määrätietoinen ja sinnikäs harjoittelu tuo tunteen, että on antanut kaikkensa ja yrittänyt parhaansa. Silloin voi mennä kokeeseen tai mihin tahansa tilanteeseen itsevarmasti ja luottavaisin mielin. “Se riittää mihin riittää ja enempää ei olisikaan voinut tehdä.” Sinnikäs tekeminen vaatii vahvaa motivaatiota ja toisinaan sen puuttuessa myös itsekuria.
Loppuun voisin jakaa konkreettisia keinoja, jotka ovat auttaneet ainakin minua jännityksen hallinnassa. Jo pelkkä hengitys vaikuttaa valtavasti omaan tietoisuuteen ja läsnäoloon. Hengityksen avulla pystyt hallitsemaan omaa kehoasi. Tykkäänkin tehdä aina silloin tällöin hengitysharjoituksia, joissa keskityn pelkästään hengittämiseen. Teen harjoituksia ennen koetta ja tarvittaessa myös kokeen aikana. Netistä löytyy monia erilaisia hengitystekniikoita ja rentoutumisharjoituksia. Rentoutan mieltä myös kirjoittamalla stressaavia ajatuksia ylös.
Minulla on tapana tehdä myös mielikuvaharjoituksia useita kertoja ennen tärkeää suoritusta. Harjoituksissa on ideana visualisoida mielessä tilanne hyvin tarkasti sekä kuvitella suorituksen eteneminen yksityiskohtaisesti. Käy läpi mahdollinen koetekniikka ja suoriutuminen kokeessa. Kuvittele koeympäristö, kaikki ajatukset ja tuntemukset ennen koetta, kokeen aikana ja sen jälkeen. Miten esimerkiksi aiot palkita itsesi kokeen päätyttyä?
Mielikuvaharjoitusten ansiosta olet kokenut tilanteen jo entuudestaan mielessä eikä tilanne olekaan enää uusi ja pelottava. Tämän opin Erik Bertrand Larssenin kirjasta “Paras”, jossa puhuttiin henkisestä valmistautumisesta tärkeään suoritukseen. Voin lämpimästi suositella kirjaa.
On kuitenkin tärkeä muistaa, että hyvänlaatuinen jännitys ja adrenaliini veressä edesauttaa suoritusta ja virittää kehon optimaaliseen tilaan. Joskus jännitys voi kuitenkin edetä lamaannuttavaksi ja suoritusta heikentäväksi tilaksi. Tällöin juuri nämä vinkit toivottavasti auttavat. Nämä ovat kuitenkin vain omia kokemuksiani, joten mieti tarkkaan mikä toimii juuri sinulla. Psykologilla käyntiä kannattaa myös ehdottomasti harkita, mikäli se vain on mahdollista.
Hirmuisesti tsemppiä kaikille, joilla on edessä koe tai jokin muu jännittävä tilanne!
Tässä postauksessa kerron, miltä voi näyttää psykologian opiskelijan tavallinen arkiviikko. Opiskelen Joensuun kampuksella toisen vuoden psykologian opintoja. Opiskelijoiden viikot vaihtelevat paljon esimerkiksi sivuaineen, vuosikurssin ja oman työskentelytavan suhteen.
Tervetuloa mukaan viikkooni!
Lukujärjestys
Maanantai:
Yleensä maanantait aloitan sähköpostien lukemisella, ja samalla suunnittelen sekä valmistelen mahdolliset työhön liittyvät asiat. Työskentelen opintojen ohella UEF-lähettiläänä. Minulla pyörii kuukauden aikana noin neljä kurssia, mutta tämä voi vaihdella paljon opiskelijoiden välillä.
Opintojen osalta luin maanantaina persoonallisuuspsykologiaa (Pepsy2) ja kirjoitin oppimispäiväkirjaa oman osaamisen tunnistamisen (OOT) kurssille. Suoritustavat vaihtelevat paljon kurssin mukaan, mikä tuo näkemykseni mukaan sopivaa vaihtelua opintoihin. Näkemykseni mukaan psykologian koulutukseen kuuluu melko paljon itsenäistä työskentelyä.
Iltapäivällä menin vielä ystävien kanssa Sykkeen ryhmäliikuntatunnille. Sykkeen kautta opiskelijat saavat Joensuussa ja Kuopiossa kohtuulliseen hintaan erilaisia liikuntapalveluita.
Kirjastolla opiskelemassa yhdessä ystävien kanssa.
Tiistai:
Tiistaina nukuin hieman pidempään, jonka jälkeen menin yhdessä ystävien kanssa kirjastolle. Itsenäisistä opinnoista huolimatta, opiskelemme lähes poikkeuksetta kurssikavereiden kanssa yhdessä kirjastolla. Aamupäivällä opiskelimme yhdessä persoonallisuuspsykologian (Pepsy2) välitenttiin. Jaoimme luettavan alueen puoliksi, jolloin työmäärä pienenee ja oppiminen on monipuolisempaa.
Lounaan jälkeen oli myös pitkä luento ammatillinen vuorovaikutus kaksi (AV2) kurssiin liittyen. Tällä kurssilla harjoitellaan elämäkerrallisen haastattelun toteuttamista täysin tuntemattoman henkilön kanssa. Lisäksi tutustutaan esimerkiksi haastattelun anonymisointiin ja haastattelun eettisiin kysymyksiin. Tämä on näkemykseni mukaan syksyn mielenkiintoisin ja käytännönläheisin opintojakso.
Illalla ainejärjestömme Oidipus ry järjesti jäsenilleen Kämppäapprot, joihin menin pitämään rastia. Opiskelijaelämä Joensuussa on vilkasta, ja Oidipus järjestääkin viikoittain tapahtumia psykologian opiskelijoille. Ilta meni mukavasti tapahtumassa.
Kämppäapprot olivat juhlapyhä-teemalla. Meidän rastilla vietettiin joulua.
Keskiviikko:
Keskiviikko alkoi etäesittelyllä erääseen lukioon. Kerroimme kauppatieteiden lähettilään kanssa Itä-Suomen yliopistosta ja yliopistossa opiskelusta. Tämän jälkeen jatkoin kirjastolla oman osaamisen tunnistamisen (OOT) kurssin oppimispäiväkirjan kirjoittamista. Lounas syödään aina yhdessä opiskelukavereiden kanssa kampusravintolassa. Iltapäivällä jatkoin ammatillinen vuorovaikutus yksi (AV1) kurssin materiaaleihin tutustumista ja tein siihen liittyen muutaman välitehtävän. Tällä kurssilla puolestaan harjoitellaan erilaisia asiakaskohtaamisia pienryhmissä. Vuorovaikutustilanteiden harjoittelu on keskeistä ammatti-identiteetin kehittymisen kannalta.
Opiskelen pääosin vain arkipäivisin klo 8–16, ja iltapäivät ja viikonloput pyhitän vapaa-ajalle. Opinnot vaativat paljon itseohjautuvuutta, mutta toisaalta opinnot ovat monipuolisia ja hyvin mielenkiintoisia. Illalla menin vielä yhdessä ystävän kanssa Sykkeen kautta Taekwondo-tunnille.
Torstai:
Aamupäivä meni jälleen persoonallisuuspsykologian (Pepsy2) parissa. Kurssilla syvennytään persoonallisuuspsykologiaan perusopintoja syvemmin. Opintojaksoon kuuluu viisi välitenttiä, ja lopuksi suoritetaan lopputehtävä. Psykologian kandivaiheeseen kuuluu paljon lukemista niin suomeksi kuin englanniksikin.
Lounaan jälkeen jatkoin oman osaamisen tunnistamisen (OOT) kurssin parissa. Kurssi kuuluu työ- ja organisaatiopsykologian sivuaineeseen, joka on toinen sivuaineeni. Psykologian opintoihin kuuluu kaksi lyhyttä tai yksi pitkä vapaasti valittava sivuaine. Tutkinnon laajuutta ei ole kuitenkaan rajattu, joten halutessaan voi lukea myös muita sivuaineita. Itä-Suomen yliopistolla on vapaa sivuaineoikeus, joka oli itselleni yksi kriteereistä, kun valitsin yliopistoa.
Illalla tapasin ystäviä, ja menimme yhdessä Oidipuksen kanssa keilaamaan Joensuun keskustaan. Ainejärjestötoiminta on isossa roolissa omassa opiskelijaelämässä. Ainejärjestöjen kautta opiskelijat saavat haalarit, uusia ystäviä sekä hienoja kokemuksia, ja lisäksi samalla verkostoituu tuleviin työkavereihin.
Keilaamassa Oidipuksen kanssa.
Perjantai:
Aamu alkoi palaverilla työkavereiden kanssa. Muutoin pyrin pitämään perjantait mahdollisimman kevyinä ja laskeutua viikonlopun viettoon. Viikonloput ovat minulla lähtökohtaisesti vapaita opiskelusta. Aamupäivän jatkoin persoonallisuuspsykologian (Pepsy2) parissa. Iltapäivällä suunnittelin lähinnä seuraavan viikon opiskeluaikataulun valmiiksi ja lopettelin päivän koulutyöt ajoissa.
Carelia-rakennus kampuksella.
Kiitos kun seurasit viikkoani! Instagramin puolella voi laittaa viestiä, jos opinnoista herää kysyttävää, vastailen mielelläni. Lisätietoa psykologian opinnoista löydät osoitteesta: https://www.uef.fi/fi/koulutus/psykologia
Ihmismieli ja sen koukerot kiinnostavat yhä useampia. Itä-Suomen yliopistossa psykologian teemoja voit opiskella Joensuun kampuksella pääaineenasi psykologia tai Kuopion kampuksella yhteiskuntatieteiden alla pääaineenasi sosiaalipsykologia. Vain psykologiaa pääaineenasi opiskelleena voit saada laillistetun psykologin pätevyyden. Kuitenkin psykologista osaamista tarvitaan yhteiskunnassa laajasti mitä erilaisemmissa työnkuvissa, joihin myös sosiaalipsykologit voivat työllistyä omine vahvuuksineen. Tässä postauksessa käsittelemme näiden pääaineiden eroavaisuuksia ja päällekkäisyyksiä sekä opiskelun että työelämän näkökulmista. Kirjoittajina ovat psykologian opiskelija Riikka Lindholm ja sosiaalipsykologian opiskelija Roosa Tähtinen.
TIETEENALAT Molemmat tieteenalat voidaan määritellä eri tavoin näkökulmista ja koulukunnista riippuen. Jyrkkää jaottelua voidaan pitää hieman keinotekoisena, emmekä pyri tässä luomaan alojen välille tarpeetonta vastakkainasettelua. Nostamme seuraavaksi esille muutamia yleisimpiä määritelmiä, joiden avulla pääainevaihtoehtojen eroja on helpompi hahmottaa:
* Psykologia tutkii mielen sisältöjä ja tapahtumia eri osa-alueidensa näkökulmista. Näitä erilaisia osa-alueita ovat mm. kliininen psykologia (sis. mm. terapeuttisen keskusteluavun antamista), kognitiivinen psykologia, kehityspsykologia, persoonallisuuspsykologia, neuropsykologia, evoluutiopsykologia, positiivinen psykologia sekä työ- ja organisaatiopsykologia. (Nämä erilaiset psykologian osa-alueet näkyvät vahvasti myös sosiaalipsykologiassa, tosin kliininen ja neuropsykologia useimmiten hieman muita vähemmän.) Tiivistetysti voidaan siis määritellä, että psykologiassa ihmistä pyritään ymmärtämään psyykkisenä, sosiaalisena ja fyysisenä olentona oman elämänhistoriansa kanssa ainutlaatuisena yksilönä. Psykologit työllistyvät useimmiten erilaisiin psykologien virkoihin, joista löydät lisää tämän postauksen lopusta.
* Sosiaalipsykologia on itsenäinen tieteenala, jossa korostuu psykologinen ote käytännön vuorovaikutuksen monisäikeisessä tarkastelussa. Sosiaalipsykologit soveltavat työelämässä vahvaa teoriapohjaista osaamistaan mm. ihmisten koetun hyvinvoinnin, elämänkulun, arkiajattelun, sosiaalisen vuorovaikutuksen sekä ryhmäilmiöiden problematiikan parissa. Alalta valmistuneilla on käytössään laajasti erilaisia työkaluja ymmärtää ja kehittää luovasti ihmisten sosiaalista hyvinvointia yhteiskunnassa. Osa sosiaalipsykologeista on kiinnostuneempia kahdenkeskisistä ja pienryhmätilanteista, sekä näiden psykologisesta tarkastelusta. Toiset ovat kiinnostuneempia toimimaan isojen organisaatioiden, jopa koko yhteiskunnan tasolla.
Kun psykologia voidaan määritellä akateemiseksi ammatilliseksi tutkinnoksi, voidaan sosiaalipsykologia määritellä generalistitutkinnoksi, joka ei valmista yhteen tiettyyn ammattipätevyyteen, vaan antaa avaimet toimia hyvin laajalla kentällä erilaisissa asiantuntijatöissä (postauksen loppuun on listattu näitä kattavasti). Tiivistetysti voidaan kiteyttää, että sosiaalipsykologiassa ihmistä ja ihmisiä pyritään ymmärtämään erityisesti sosiaalisen ulottuvuuden kautta: mm. kiintymyssuhteiden ja ryhmädynamiikan näkökulmasta, miten ihmiset vaikuttavat toinen toisiinsa ja miten heidän omat elämänhistoriansa ovat heitä elämän varrella muovanneet. Tällä fokusoinnilla pyritään vahvistamaan ihmisten yhdessä ja yksin koettua hyvinvointia. Tämä sosiaalipsykologinen ote näkyy myös psykologiassa, mutta ei vastaavalla intensiteetillä. Hyvin yksinkertaistetusti sosiaalipsykologia voidaan siis käsittää ”ihmissuhteiden psykologiaksi”.
OPISKELU Miten sosiaalipsykologian ja psykologian opiskelu sitten eroavat toisistaan? Tähänkin on varmasti yhtä monta vastausta kuin on opiskelijaakin, mutta kerromme seuraavaksi omia havaintojamme:
Turkoosihaalaristen psykalaisten ainejärjestö on Oidipus ry ja keltaisissa haalareissa vastaan voi tulla Socius ry:n sospsykalaisia.
Sosiaalipsykologian opinnoissa painottuu selkeästi sosiaalipsykologisten teorioiden opiskeleminen, koska iso osa sosiaalipsykologeista työllistyy asiantuntijatehtäviin, joissa tärkeää on kyetä hahmottamaan laajoja kokonaisuuksia erityisesti sosiaalisen ja psyykkisen hyvinvoinnin näkökulmista. Lisäksi opinnoissa otetaan huomioon koko yhteiskunnan konteksti ja se, miten yhteiskunnan rakenteet vaikuttavat ihmisten hyvinvointiin. Sosiaalipsykologiaan tieteenalana voit tutustua lisää esimerkiksi Suonisen, Pirttilä-Backmanin, Lahikaisen ja Ahokkaan teoksen ”Arjen sosiaalipsykologia” kautta. Teorian opiskelun rinnalla meillä on myös muutamia käytännönläheisempiä kursseja, kuten esimerkiksi seuraavat:
* Ammatillista vuorovaikutusta harjoitellaan mm. puheviestinnän kurssilla, jossa aiempina vuosina on aina yhdellä tapaamiskerralla ollut mukana myös näyttelijöitä. He ovat esittäneet työpaikkakiusaamistilannetta, johon puuttumista tunnilla harjoitellaan.
* Ryhmän ohjaamisesta meillä on teoriakurssin lisäksi myös käytännön kurssi, jossa vaihtoehtoina on ollut ohjata mielenterveyskuntoutujien keskusteluryhmää, opiskelijoiden uraohjausryhmää yliopistolla tai suunnitella sekä toteuttaa vapaaehtoiskoulutus eräässä järjestössä. Tämän järjestössä toteutettavan koulutusrungon on tarkoitus kehittää koulutettavien vapaaehtoisten substanssiosaamisen lisäksi heidän ryhmänohjaus- ja vuorovaikutustaitojaan.
* Ryhmät ja vuorovaikutus -kurssilla teorialuentojen ohella jalkaudutaan pienryhmässä julkiselle paikalle havaitsemaan vapaavalintaista sosiaalista tilannetta. Havainnoinnissa ja sen raportoinnissa pyritään hahmottamaan ja ymmärtämään arjen ryhmäilmiöitä sosiaalipsykologisia teorioita soveltamalla.
* Lisäksi sekä sosiaalipsykologian että psykologian opiskelijat voivat UEF:ssa opiskella ainutlaatuisia moniammatillisen vuorovaikutusosaamisen kursseja, joihin sisältyy myös simulaatio-opetusta. Koska työelämässä työskennellään usein moniammatillisissa tiimeissä, on MOVU-kurssien osaamisella paljon käyttöä työelämässä. Kursseilla opetellaan mm. ryhmä-, tiimi- ja verkostotyön perustaitoja sekä neuvottelu- ja johtamistaitoja käytännön tilanteissa.
Pääasiassa sosiaalipsykologian opinnoissa kuitenkin painottuu teoreettinen osaaminen ja sen syvällinen ymmärtäminen, jota työelämässä voidaan soveltaa käytännössä kaikkialla, missä on ihmisiä.
Psykologian opiskelu eroaa sosiaalipsykologian opiskelusta ainakin siinä, että psykologian puolella opiskellaan myös kliiniseen asiakastyöhön valmistavia kursseja. Opiskelemme muun muassa teoriaa mielenterveyden häiriöistä sekä niiden hoidosta. Lisäksi meillä on joitakin käytännöllisempiäkin kursseja. Kursseilla on esimerkiksi tehty vuorovaikutusharjoituksia, harjoiteltu kuntoutusryhmän suunnittelua ja tehty elämäkertahaastattelu itse rekrytoidulle ”asiakkaalle”. Viidentenä vuonna pääsemme opiskelemaan psykologisten testien tekemistä käytännössä. Vaikka psykologin maisterin koulutus ei annakaan psykoterapeutin pätevyyttä, opiskelemme kuitenkin myös psykoterapian perusteita. Psykologi voi käyttää työssään apuna terapiamenetelmiä, vaikka ei pitäisikään psykoterapeutin vastaanottoa.
Sosiaalipsykologian opinnot kestävät 3+2 vuotta. Itä-Suomen yliopistossa hakukohteen nimi on ”Yhteiskuntatieteet, Kuopio” ja kandivaiheen alussa kaikilla opiskelijoilla on alkuun yhteisiä opintoja (sis. sosiaalipsykologiaa ja hyvinvointi yhteiskunnassa -kursseja). Varsinainen pääainevalinta tehdään vasta toisen vuoden keväällä, mutta opinnoissa on paljon valinnanvapautta jo ensimmäisinäkin vuosina. Mikäli opiskelija tietää jo opintojensa alkumetreillä, että haluaa suunnata opintojaan juuri sosiaalipsykologiaa kohti, voi hän halutessaan itsenäisesti painottaa opintojaan psykologisilla opinnoilla heti alusta asti. Valinnanvapautta on etenkin aineopinnoissa ja sivuaineissa, joista voi valita esimerkiksi psykologian tai työ- ja organisaatiopsykologian laajoja opintokokonaisuuksia. Vaikka itse olen tiennyt jo 12-vuotiaasta asti oman intohimoni olevan psykologian parissa ja ihmismielessä, koen, että kaikki tutkintomme kurssit (myös ne enemmän yhteiskunnallisesti painottuneet) ovat olennaisesti tukeneet kasvua sosiaalipsykologian ammattilaiseksi. Koen, että näiden kurssien myötä erityisesti näkökulman vaihtamisen taito ja kyky hahmottaa laajoja kokonaisuuksia on vahvistunut. Kandidaatin tutkintoon kuuluu vapaaehtoinen työharjoittelu, joka kestää vähintään kuukauden (150h – 5 opintopistettä) ja maisterivaiheeseen sisältyy pakollisena sosiaalipsykologian käytännön harjoittelu, joka kestää vähintään kaksi kuukautta (10 opintopistettä).
Psykologin maisterin tutkinto on puoli vuotta pidempi kuin sosiaalipsykologian opiskelijoilla. Tutkintoa pidentää harjoittelu, joka suoritetaan tutkinnon lopuksi. Harjoittelussa pääsee tekemään psykologin töitä ohjauksen alaisena. Harjoittelu on hyvin pidetty opintojakso ja odotan sitä itsekin innolla. Pakollisen harjoittelun lisäksi opiskelija voi halutessaan suorittaa kolmen viikon orientoivan harjoittelun kandivaiheessa. Orientoivassa harjoittelussa ei vielä tehdä psykologin töitä vaan lähinnä tutustutaan työpaikkaan ja tehdään avustavia työtehtäviä.
Tiivistetysti: Psykologian ja sosiaalipsykologian opintojen sisällöt ovat joiltain osin päällekkäisiä, mutta valmistavat lähtökohtaisesti suhteellisen erilaisiin työtehtäviin, mikä näkyy melko vahvasti myös opintojen sisällöissä.
TYÖELÄMÄ
KUVIO 1. Psykologit voivat työskennellä myös samoissa tehtävissä kuin sosiaalipsykologit, mutta osa töistä on rajattu vain psykologeille. Pääasiassa psykologit sijoittuvat kuitenkin juuri psykologin virkoihin.
Psykologian opiskelijat oppivat tekemään psykologisia testejä, joita käytetään erityisesti mielenterveyteen, persoonallisuuteen tai kognitiivisiin kykyihin liittyvien kysymysten arvioimisessa. Testaaminen on osa psykologin työtä monessa paikassa, kuten esimerkiksi työterveyshuollossa, koulupsykologilla ja sairaaloissa. Testaamisen lisäksi psykologin tehtäviin voi kuulua muun muassa psykologisen asiantuntemuksen esiin tuominen moniammatillisissa tiimeissä, terapiaryhmien vetäminen, keskusteluavun antaminen sekä ohjaus ja neuvonta.
Sosiaalipsykologian opiskelu valmistaa opiskelijoita hyvinvoinnin edistämiseen erilaisissa asiantuntijatehtävissä, joissa työskennellään tyypillisesti erilaisten psykologisten ilmiöiden, kuten vuorovaikutuksen ja ryhmien käyttäytymisen, asiantuntijoina. Sosiaalipsykologista asiantuntijatyötä tehdään tyypillisesti etenkin yritysten henkilöstöhallinnossa, jolloin työ voi sisältää kognitiivisen työergonomian kehittämistä, työntekijöiden kouluttamista, sosiaalisten konfliktien sekä muiden ristiriitojen ratkomista, rekrytoimista ja työhyvinvoinnin laaja-alaista vahvistamista sen monilla eri osa-alueilla. Osa sosiaalipsykologeista työskentelee kolmannella sektorilla tuomalla asiantuntijuuttaan erilaisten järjestöjen, projektien ja hankkeiden käyttöön: Monia kiinnostaa erityisesti mielenterveyden kentällä asiantuntijana toimiminen, jolloin keskeisiä teemoja voivat olla mielen haasteiden ennaltaehkäisy ja mielenterveyden vahvistaminen, esimerkiksi resilienssin, psykologisen joustavuuden ja arvotyöskentelyn keinoin. Psykologisen tutkimustiedon soveltaminen käytäntöön voi tällöin konkretisoitua esimerkiksi erilaisina koulutuksina, ryhmien ohjaamisena, kriisituen antamisena (kriisityöntekijä), markkinointina, suunnitteluna ja/tai viestintänä. Työpaikasta riippumatta sosiaalipsykologin työnkuva on usein laaja ja monipuolinen. Useimmiten se sisältää ihmisläheistä työtä ja sosiaalipsykologisen osaamisen hyödyntämistä ihmisten hyvinvoinnin vahvistamiseksi. Sosiaalipsykologian koulutus antaa valmiudet ymmärtää, selittää ja kehittää sekä kahdenkeskistä että isompienkin ihmisryhmien vuorovaikutusta.
Hyvin karkeasti ottaen voisi sanoa, että sosiaalipsykologi työskentelee hyvinvoinnin edistämisen parissa ja psykologi taas auttaa ihmisiä muutosten ja vaikeuksien keskellä. Tämä yksinkertaistus ei kuitenkaan aina päde, sillä sosiaalipsykologi voi työskennellä esimerkiksi kriisityössä ja psykologi puolestaan tarjota hyvin matalan kynnyksen apua pienissä pulmissa. Psykologin asiakkaita ovat usein yksilöt, pariskunnat ja perheet, mutta osa psykologeista toimii myös laajempien kokonaisuuksien, kuten organisaatioiden tasolla. Sosiaalipsykologien kohderyhmään kuuluvat erityisesti dyadit (2 hlöä), eri kokoiset ryhmät ja tiimit, organisaatiot sekä koko yhteiskunta – kuitenkaan yksilönäkökulmaa unohtamatta. Sekä psykologi että sosiaalipsykologi voivat toimia todella monissa työtehtävissä, kuten seuraavaksi huomataan.
MAHDOLLISIA AMMATTINIMIKKEITÄ
* Psykologi voi tehdä töitä hyvin erilaisissa paikoissa, kuten esimerkiksi kouluissa, työterveyshuollossa, psykiatrisissa sairaaloissa, kuntoutuslaitoksissa ja terveyskeskuksissa. Psykologiliiton sivuilta löytyy erittäin hyvä listaus erilaisista ammattinimikkeistä, mitä psykologilla voi olla.
Psykologian maisterin tutkinto ei anna psykoterapeutin pätevyyttä. Se on kuitenkin hyvä pohja psykoterapiakoulutukseen haluavalle. Psykologeille on tarjolla paljon muitakin lisäkoulutusmahdollisuuksia maisteriksi valmistumisen jälkeen. (Tällä hetkellä myös sosiaalipsykologi voi hakea tähän pitkään täydennyskoulutukseen, josta valmistutaan psykoterapeutiksi. Ajankohtaiset hakukelpoisuusvaatimukset löydät Valviran sivuilta.)
* Sosiaalipsykologi voi työskennellä hyvin laajasti erilaisissa työnkuvissa, joihin ei tarvita psykologin pätevyyttä. (Myös psykologit voivat työskennellä näissä työtehtävissä, vaikkakin he sijoittuvat pääasiassa psykologin virkoihin.) Sosiaalipsykologien tehtävissä psykologista osaamista sovelletaan luovasti yhteiskunnan erilaisiin tarpeisiin. Tässä listattuna niistä muutamia:
KUVIO 2. Sosiaalipsykologi työelämässä
– Työ- ja organisaatiopsykologian parissa: kouluttaja, henkilöstöasiantuntija, rekrytoija, rekrytointipäällikkö, uravalmentaja, työyhteisövalmentaja, community developer, työhyvinvointiasiantuntija, kehittämispäällikkö, henkilöstökonsultti, henkilöstösuunnittelija, henkilöstöpäällikkö, koordinaattori, johdon assistentti, viestinnän asiantuntija, työhyvinvointipäällikkö, toimitusjohtaja, organisaatiokonsultti, …
– Järjestöissä, projekteissa ja hankkeissa: projektisuunnittelija, projektipäällikkö, järjestösuunnittelija, hankekoordinaattori, tiiminvetäjä, kehittämisasiantuntija, hankeasiantuntija, projektiasiantuntija, vapaaehtoistyön tai vertaistuen koordinaattori (esim. mielenterveysjärjestöissä), …
– Asiakasluonteisissa töissä: yksilö- ja/tai ryhmävalmentaja, kriisityöntekijä, koulukuraattori, perheneuvoja, kuntoutussuunnittelija, kuntoutusasiantuntija, kuntoutusohjaaja, ryhmätoiminnan kehittäjä, päihdetyön erityisohjaaja, kriisikeskuksen johtaja, …
– Yrittäjyyden parissa: työnohjaaja, jatkokoulutuksen jälkeen psykoterapeutti, freelancer-toimittaja, tietokirjailija, kouluttaja, valmentaja, … (vain taivas on rajana!)
Erilaisiin teemoihin liittyen asiantuntijoille järjestetään moniammatillisesti täydennyskoulutuksia, joihin sekä psykologit että sosiaalipsykologit voivat osallistua. Tällaisia ovat esimerkiksi kriisityön erikoistumisopinnot, työnohjaajakoulutus ja jo aiemmin mainittu psykoterapeuttikoulutus. Näistä ja yllä lueteltujen ammattinimikkeiden sisällöistä löydät lisää googlaamalla.
Kaiken kaikkiaan sekä psykologian että sosiaalipsykologian aloilta valmistuu ammattilaisia, jotka kykenevät soveltamaan psykologista osaamista ja asiantuntijuutta vahvistaakseen ja rikastaakseen laaja-alaisesti ihmisten hyvinvointia.
Ainejärjestö on samassa kaupungissa samaa alaa opiskelevien opiskelijoiden järjestö, joka järjestää jäsenilleen erilaisia tapahtumia sekä valvoo jäsentensä etuja. Edunvalvonta tarkoittaa esimerkiksi sitä, että osallistutaan yliopistotasolla päätöksentekoon ja tiedotetaan opiskelijoita heitä koskevista asioista. Ainejärjestöt pitävät usein yhteyttä myös ammattiliittoihin. Edunvalvonta on ainejärjestöjen tärkeä tehtävä, vaikka se ei aina olekaan kovin näkyvää toimintaa.
Ainejärjestöjen järjestämät tapahtumat sen sijaan näkyvät (ja kuuluvat) usein hyvinkin selvästi opiskelukaupungeissa, kun opiskelijat kulkevat värikkäissä haalareissaan bilettämässä tai kisailemassa keskenään. Bileistä puhutaan paljon, mutta ainejärjestöt järjestävät paljon muitakin tapahtumia kuin vain bileitä. Opiskelijat käyvät yhdessä luontoretkillä, avantouimassa, pelaavat lautapelejä ja urheilevat. Lisäksi monet ainejärjestöt järjestävät koulutuksia, joissa jäsenet oppivat lisää omasta alastaan tai vaikkapa työnhausta.
Ainejärjestön toiminnasta huolehtii sen hallitus. Hallitukseen valitaan vuosittain edustajat opiskelijoiden keskuudesta. Eri ainejärjestöillä on erilaisia hallituspestejä, mutta kaikissa on ainakin puheenjohtaja, varapuheenjohtaja, sihteeri ja taloudenhoitaja. Lisäksi hallituksissa on mm. edunvalvontaa ja yhteistyösuhteita hoitavia edustajia, tapahtumavastaavia, jotka järjestävät ainejärjestön hauskat tapahtumat ja viestintävastaava, joka päivittelee somea.
Oma ainejärjestöni Oidipus ry on ollut minulle todella tärkeä osa opiskelijaelämää. Muuttaessani Joensuuhun en tuntenut täältä ketään, joten kävin ahkerasti tapahtumissa tutustuakseni muihin opiskelijoihin. Tutustuinkin moniin ihaniin ihmisiin ja koin hulvattoman hauskoja hetkiä heidän kanssaan. Myöhemmin olin vuoden mukana hallituksessa taloudenhoitajana, mikä oli myös tärkeä kokemus. Hallituksen pesteissä pääsee harjoittelemaan vastuun kantamista hyvässä ja kannustavassa ilmapiirissä. Hallituksessa pääsee vaikuttamaan oman ainejärjestönsä päätöksiin sekä saa ainutlaatuisen tilaisuuden tutustua tarkemmin yliopiston toimintaan.
Olen tavannut yhden läheisimmistä ystävistäni ainejärjestön tapahtumassa. Kuvassa olemme sonnustautuneina Oidipuksen haalareihin sekä naamiaisasuihin. Eri teemojen mukaan pukeutuminen on usein osa opiskelijatapahtumia.
Suosittelen lämpimästi ainejärjestöjen aktiviteetteja! Ainejärjestöt panostavat paljon siihen, että niiden tapahtumat ovat monipuolisia ja kaikki pääsevät mukaan. Ainakin oma kokemukseni on, että ainejärjestöissä on hyvä yhteishenki ja iloinen meininki. Jos haaveilet yliopisto-opinnoista, ainejärjestöihin tutustuminen on hyvä keino fiilistellä opiskelijaelämää etukäteen 🙂
Himoitsemani haalarit ja jo pääsykokeesta tuttu aula
Olen jo pienestä asti ollut intohimoinen ihmismielen koukeroita kohtaan. Sama intohimo on kohdistunut myös sosiaalisiin kohtaamisiin ja tieteeseen ihmisten välisen vuorovaikutuksen taustalla. Isoissa porukoissa tarkkailen mielelläni ihmisten toimintaa ja mietin, miten kaikkien ryhmän jäsenten psykologista turvallisuutta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta voisin lempeästi vahvistaa. Kuinka olla mukana rakentamassa maailmaa, jossa ihmiset kokisivat tulevansa aidommin kohdatuiksi ja hyväksytyiksi inhimillisesti keskeneräisinä ja haavoittuvaisina – mutta silti täysin rakastettavina?
Tämän ydinkysymykseni lisäksi olen flow’ssa etsinyt vastauksia myös seuraavaan kysymyslitanjaan:
Miten mielenterveyden haasteita voidaan ennaltaehkäistä yhteiskunnassa? Miten itsemyötätunto vaikuttaa läheisiin ihmissuhteisiin? Mitä on kognitiivinen työergonomia ja miten sitä voidaan konkreettisesti psyykkisin työkaluin vahvistaa tiimissä?
Miten antaa korjaavaa ja myönteistä palautetta onnistuneesti?
Minkälaisia vaikutuksia yhteenkuuluvuuden tunteella on hyvinvointiin ja ihmisen mieleen?
Kuinka luoda ja tukea työyhteisön yhteenkuuluvuutta?
Mitä tekijöitä on introversion ja ekstroversion taustalla?
Entä minkälaisia vaikutuksia yksinäisyydellä on ja miten siihen voidaan vaikuttaa?
Kuinka tukea mielenterveyden ongelmista kärsivää läheistä?
Mikä merkitys haavoittuvaisuudella on ihmissuhteissa?
Minkälaiset asiat vuorovaikutuksessa vahvistavat aitojen ihmiskohtaamisten muodostumista?
Kuinka luoda inhimillisempää työelämää?
Tässä pintaraapaisu erilaisista sosiaalipsykologisista teemoista, jotka kaikki kiehtovat mua valtavan paljon. Lukion psykologian tunnilla kuulin, että myös sosiaalipsykologiaa voi opiskella pääaineena. Välillä ihmiselämän suunnat ovat kovin pienestä kiinni ja mulle tää opettajan sivulause oli yksi sellainen.
Koska en – ainakaan tässä vaiheessa elämää – unelmoi kliinisen psykologin työstä, johon vaaditaan psykologin pätevyys, oli sosiaalipsykalle hakeminen lopulta helppo valinta. Haaveilen asiantuntijatyöstä, jossa pääsisin jollain tavalla kouluttamaan ihmisiä niin, että heidän olisi mahdollisimman helppoa soveltaa psykologista tietoa käytännön tasolla omassa (työ)elämässään oman ja muiden hyvinvoinnin tueksi.
Lukion jälkeisen välivuoden ajan omistauduin pääsykokeeseen lukemiselle ja kävin samalla täyspäiväisesti töissä helmikuuhun asti. Silloiseen pääsykokeeseen koin hyödylliseksi kerrata lukion psykologian kirjat huolellisesti. Koska pääsykokeessa painottui myös yhteiskunnallisempi puoli, koin hyödylliseksi lukea samalla säännöllisemmin myös uutisia. Tällä tavoin varauduin myös soveltavampiin kysymyksiin ajankohtaisten ilmiöiden parissa. Kevättalvella ilmestyi artikkeliaineisto. Sen sisäistämisessä käytin monia luovia metodeja, joista muutamia paljastin Oudot opiskelutekniikat -postauksessani. Ilokseni löysin myös toisen hakijan, joka valmistautui samaan pääsykokeeseen. WhatsApissa kävimme ääniviestein pitkiä keskusteluja aineiston hankalista kohdista. Koin vertaistuen helpottavaksi tekijäksi muuten niin yksinäiseen puurtamiseen painottuvassa pääsykoekeväässä.
Hakijakaverini kanssa pyrimme ymmärtämään artikkeleita myös laajemmassa yhteiskunnallisessa kontekstissa ja erityisesti tässä toisen ihmisen näkökulma oli arvokas. Laajaa kokonaisuutta hahmottelin tapettirullan sileälle puolelle suuriin ja värikkäisiin ajatuskarttoihin, joita levittelin silloisen kotini lattioille. Erilaisia teorioita ja käsitteitä määritelmineen opettelin ulkoa muistilappujen avulla. Lisäksi tein artikkeleista laajat muistiinpanot, jotka luin puhelimeeni äänitteille. Näitä kuunnellen kertaaminen oli näppärää myös silloin, kun ei olisi enää jaksanut lukea artikkeleiden pientä printtiä.
Odotin paniikissa pääsykoepäivää, vaikka olin valmistautunut johdonmukaisesti ja intohimolla. Pääsykoeaamuna huimasi ja aamupala ei meinannut maistua. Olin käynyt etukäteen katsomassa reitin yliopistolle ja pääsykoesaliin. Aulassa oli käsinkosketeltavan jännittynyt tunnelma. (Nyt istun täällä Kuopion kampuksella samaisen aulan vaaleansinisillä sohvilla isojen ikkunoiden ääressä kirjoittamassa tätä tekstiä.) Tuutoreiden keltaisiin haalareihin tiivistyi kaikki se mitä halusin:
t ä n n e.
Silloin pääsykoe koostui esseistä, enää en tosin voi luvata sitä varmaksi. Salissa katsoin kauhulla papereihin printattuja kysymyksiä ja päässä löi tyhjää. Hiljalleen palaset kuitenkin loksahtelivat paikalleen ja olin lopulta ihan tyytyväinen esseisiini. Vuosi takaperin olin tehnyt yo-kokeita, joten koeajan aikatauluttaminen ja nopeatempoinen esseiden tehtaileminen oli vielä muistissa. Kevät mateli loppuun ja lämpimät kesäpäivät etenivät yksi kerrallaan iltaan. Päivitin ahkerasti Opintopolkua joka päivä tuloksetta.
Lopulta pitkäjänteinen työ palkittiin, kun läppärin näytölle aukesi teksti: “Opiskelupaikka myönnetty”. En ole vieläkään löytänyt oikeita sanoja kuvailemaan sen hetken pohjattoman onnellista tunnetilaa edes kaukaisesti. Ja edelleen näillä yliopiston sohvilla saan kylmiä väreitä muistellessani sitä hetkeä, kun epäuskoisena tavasin näytöllä komeilevia sanoja kerta toisensa perään.
– Ja jos jäit miettimään, kuinka opiskelukaverilleni kävi: hän pääsi myös!
♥
Mikäli sulle tulee mieleen kysymyksiä Kuopion yhteiskuntatieteisiin liittyen, niin lämpimästi suosittelen ottamaan yhteyttä Instagramissa meidän ainejärjestöön @sociusry tai UEF-lähettiläisiin @ueflahettilas. Myös laitoksen henkilökuntaan voit olla yhteydessä, jos jokin asia mietityttää. Tarkemmat yhteystiedot löydät netistä uef.fi.
Lämpimästi tsemppiä ja intoa sun matkalle yliopistoon ja sosiaalipsykologian tai muiden meidän pääaineiden pariin! Ehkä törmätään täällä?
Vuosi on 2017 ja jännitän valintakoesalin ulkopuolella Kuopiossa. Tämä ei ollut ensimmäinen valintakokeeni, joten käytännön asiat eivät hirveästi jännittäneet. Tähän hetkeen olin valmistautunut ja tiesin, että teen parhaani.
Miten päädyin tekemään biolääketieteen valintakoetta Kuopioon? Lukioaikoina en ollut edes kuullut koko alasta (joka tuolloin kulki vielä nimellä terveyden biotieteet). Lukiossa ajatusmaailmani oli kapea – näkökenttääni mahtui silloin vain lääketiede. En kuitenkaan missään vaiheessa pysähtynyt miettimään mitä todella haluan tehdä elämälläni. Lääketieteen opiskelu on erinomainen vaihtoehto, jos lääkärin työ tai lääketiede kiinnostaa. Itse olisin kuitenkin halunnut lukiossa kuulla myös muista vaihtoehdoista. Tai ehkä kuulinkin, mutta suljin korvani.
Palataan vuoteen 2017. Tuolloin olin löytänyt biolääketieteen. En ole täysin varma edes mitä kautta, todennäköisesti opintopolkua selaamalla. Biolääketiede on ala, joka yhdistää luonnontieteitä (mm. kemiaa, biologiaa) lääketieteeseen. Biolääketieteilijä (tai biomedisiinari niin kuin monesti sanotaan) on molekyyli- ja solubiologian, genetiikan, ihmisen biologian, bioinformatiikan ja molekyylilääketieteen osaaja. Opinnot yhdistävät teoriaa ja käytännön labraharkkoja. Työllistymisvaihtoehtoja on lukuisia esimerkiksi tutkimuksen tai yritysmaailman parissa. Valintakoetta tehdessäni en totta puhuakseni ollut tästä kovinkaan tietoinen, mutta halu päästä sisään oli kova. Tätä ennen olin kaksi vuotta opiskellut kemiantekniikkaa ja pitänyt yhden välivuoden – halusin kovasti suunnan elämälleni. Ja sen sain.
En usko, että minkään alan opiskelu tai työnteko on pelkkää ruusuilla tanssimista. Jokainen kohtaa varmasti opinnoissaan hetkiä, jolloin motivaatio on hukassa (Roosan edellisessä postauksessa muuten hyviä vinkkejä tähän!) tai mikään ei tunnu kiinnostavalta. Niin olen minäkin kohdannut. Erona kuitenkin esimerkiksi kemiantekniikan opintoihini tai kuvitteellisesti kliinisen lääketieteen opintoihin biolääketieteen opinnoissa voin nähdä itseni tekemässä alalla töitä tulevaisuudessa. Löydän opinnoista useita mielenkiintoisia aihepiirejä. Kukaan ei lupaa minulle mainetta ja mammonaa tai edes varmoja työpaikkoja valitsemallani alalla, mutten sitä kaipaakaan. Ehkä se tässä onkin parasta (ja jännittävintä) – tulevaisuus on omissa käsissäni.
Vaikka uuden vuoden alkumetreillä opiskelumotivaatio on monilla huipussaan, voi silti käsillä oleva kaamos nakertaa sitä salakavalasti. Opiskelen itse sosiaalipsykologiaa Kuopiossa neljättä vuotta ja mun paras vinkki opintojensa suuntaa vielä pohtivalle on se, että kannattaa ehdottomasti hakea opiskelemaan just sitä, mikä sua inspiroi eniten ja saa sun silmät säihkymään! Opintovaihtoehtoja pähkäillessä ei siis kannata kuunnella liikaa vanhempien ja isovanhempien mielipiteitä ja toiveita, koska sisäinen motivaatio kantaa yleensä ulkoista motivaatiota huomattavasti pidemmälle.
Tästä huolimatta jokaisella on päiviä, kun motivaatio tuntuu olevan hukassa, eikä opiskelusta jaksa innostua. Motivaation laskuun voivat vaikuttaa monet erilaiset kuormittavat tekijät, kuten oma vireystila, stressi ja kaamos. Opiskelussa toisto on kuitenkin tärkeää, eikä opiskelua kannata jättää vain niihin päiviin, kun motivaatio on kirkkaimmillaan, vaikkakin samalla myös armollisuus ja itsemyötätunto kannattaa pitää matkassa mukana!
Oppimisessa säännöllisyyden tarpeellisuus perustuu aivojemme toimintaan: Aivot ovat plastiset eli muovautuvat, mikä mahdollistaa uuden oppimisen. Kun opiskeltava asia hiljalleen toistojen − eli säännöllisen harjoittelun − myötä automatisoituu aivoissa, säästyy kapasiteettia taas uuden oppimiseen. Aivojen muovautuvuusperiaate mahdollistaa sen, miksi voit aivan hyvin menestyä valintakokeessa keväällä 2020, vaikka aiemmin opiskelupaikka olisikin jäänyt saamatta. Aivot oppivat uutta ja toistojen myötä opitut asiat alkavat automatisoitua. Aivot ovat sun puolellasi.
Yliopisto-opiskelussa yksi parhaista ja ehkä myös haastavimmista puolista on mielestäni opintojen itsenäisyys, joka tosin vaihtelee aloittain. Vaikka toimivien rutiinien luominen on välillä vaativaa, saa siihen hyvää harjoitusta jo ennen yliopisto-opintojen alkua ylppäreihin ja valintakokeeseen valmistautuessa. Myös silloin tulee todennäköisesti vastaan joitakin pimeitä kaamospäiviä, jolloin tuntuu, että päivälläkin on yö ja aamulla herätyskellon soidessa tekisi vain mieli käpertyä peittoon tortillaksi.
Miten sitten innostua opiskelusta joka päivä uudestaan?
Mikäli mahdollista, kannattaa omat rutiinit luoda omalle oppimiselle edullisiksi. Opiskelu kannattaa mm. ajoittaa aikaan, jolloin koet olevasi virkeimmilläsi. Piristävää voi olla myös hyödyntää eri aisteja mahdollisimman laajasti, jolloin lisäksi muodostuu useampia muistijälkiä opeteltavan asian luo. Ja kukaan ei ole sanonut, että opiskelun pitäisi olla tylsää! Erityisesti silloin, kun opiskelu tuntuu puuduttavalta, suosin hauskoja opiskelumenetelmiä:
Piirrän usein muistivihjeitä, joiden avulla voi olla helpompi palauttaa myöhemmin mieleen esimerkiksi erilaisia listoja ja teorioita. Muistivihjeiden piirtämistä voi metodina laajentaa ja piirtää opeteltavasta alueesta isommankin värikkään piirroksen tai sarjakuvan, joka kokoaa useita muistivihjeitä kokonaisuudeksi. Muistamista saattaa helpottaa, jos piirroksen yksityiskohdat ovat hauskoja ja yllättäviä. Parhaimmassa tapauksessa piirros saa sut jopa hymähtelemään sitä tehdessä.
Kertaamisessa yksi mun suosikkiopiskelutekniikka on puhua omia muistiinpanoja puhelimeen äänitteelle, jonka jälkeen voi laittaa kuulokkeet korville ja lähteä samalla vaikka leppoisalle kävelylle raikkaaseen ulkoilmaan tai treenaamaan salille.
Myös musiikkia voi hyödyntää opiskelussa. Keskittymistä voi kokeilla tukea esimerkiksi miellyttävän taustamusiikin avulla. Välillä opiskeluun voi kuulua myös ulkoa opettelua: Opeteltavista listoista voi riimitellä rap-lyriikoita tai niillä voi maustaa tuttujen kappaleiden sanoituksia. Esimerkiksi R-A-K-A-S -biisin tarttuva melodia voisi taipua moneksi eri muistisäännöksi.
Monet tutkimukset ovat tuoneet esille nukkumisen ja meditoinnin hyötyjä oppimisen näkökulmasta. Erityisesti nukkumiseen kannattaa panostaa! Lisäksi aiemmin vähän hölynpölynä pidetty meditointi voi tutkimusten mukaan mm. tukea muistia, parantaa unen laatua sekä vähentää stressiä ja ahdistusta. Tietoisuustaitojen opetteluun on tehty erilaisia sovelluksia, joiden avulla täysin aloittelijakin pääsee helposti alkuun.
Tiivistettynä suosittelen siis pitämään kiinni opiskelurytmistä, jotta opiskelu ei rajaudu vain päiviin, jolloin olet parhaimmillasi. Rutiinien ei kuitenkaan tarvitse olla puuduttavia tai tylsiä. Kommentoi alle sun oudoin ja hauskin opiskeluvinkki tai paljasta se meidän Instagramissa yksityisviestillä @ueflahettilas. Ja kuten kuvista huomaa, täällä Itä-Suomessa on usein kauniita lumisia talvia, jolloin valoakin riittää.
Intoa ja inspiraatiota sun uuteen vuoteen!
Roosa // sosiaalipsykologia
Lähteet ja lisää ideoita opiskeluun seuraavissa teoksissa:
Minna Huotilainen (kasvatustieteen professori) 2019. Näin aivot oppivat.
Ilkka Virolainen & Harri Virolainen (molemmilla neljä maisterin tutkintoa ja yksi tohtorin tutkinto) 2018. Mielen voima oppimisessa.
Uusien UEF-lähettiläiden kausi starttasi vauhdilla varhain syyskuisena maanantaiaamuna, kun Kuopion porukka kokoontui kampuksen pihaan valmiina hyppäämään bussiin kohti Joensuuta. Osa lähettiläistä oli ehtinyt jo aloittaa lukuvuoden, toiset olivat vasta muuttaneet takaisin Kuopioon kesän jälkeen ja toiset vielä nauttivat kesäloman viimeisistä päivistä. Tutustuminen aloitettiin pikkubussissa ja lähes kahden tunnin matka Joensuuhun taittuikin nopeasti uusiin (työ)kavereihin tutustuessa.
Perillä Joensuussa tie vei aamukahvien kautta luokkaan, jossa Joensuun lähettiläsporukka otti kuopiolaiset ilolla vastaan. Lyhyen esittäytymiskierroksen jälkeen pääsivät kouluttajamme ääneen. Päivän aikana saimme kuulla asiaa markkinoinnista, UEFista yliopistona ja lähettiläiden sosiaalisen median kanavista. Oli kiva huomata, että toiset lähettiläät olivat tottuneempia Snapchatin käyttäjiä, kun taas toisille Youtube oli arkipäivää. Itse taisin asettua jonnekin tuonne välimaastoon. Saimme myös kuulla paljon ajankohtaista infoa hakupalveluista ja Opintopolusta, mikä oli ainakin itselle todella tärkeää, sillä omasta hakuprosessista on vierähtänyt jo useampi vuosi aikaa…
Ennen lounasta meille esittäytyivät viime kauden lähettiläät Viivi ja Henna ja saimme kuulla heidän ajatuksiaan lähettiläskaudesta. He toivottelivat meille rattoisia ajokilometrejä tsemppien kera. Tämä viime vuoden lähettiläiden ”puhe” oli päivän parasta antia! Iltapäivällä pikkubussillinen väsyneitä kuopiolaisia lähti takaisin kotia kohti UEFin varustekassit olalla.
Perjantaina oli joensuulaisten vuoro matkata kohti Kuopiota ja toista koulutuspäivää. Tunnelma oli jo huomattavasti rennompi, kun ympärillä alkoi olla tuttuja naamoja ja muiden lähettiläiden nimetkin muistuivat mieleen. Ujostelulle ei ollut muutenkaan varaa, sillä yhtenä aiheena oli vloggaus, videoiden kuvaaminen ja editointi. Pitihän tätä sitten päästä (tai joutua) myös käytännössä harjoittelemaan. Ei muuta kuin kamera käymään ja kaverin kanssa kameran eteen höpöttelemään. Itselleni kameran edessä oleminen ei ole mitenkään luontevaa puuhaa ja filmille päätyi lopulta naurun lisäksi pieni pätkä hieman epäröivää jutustelua. Mutta harjoitus tekee mestarin tässäkin, eikö?
Päivä jatkui Avoimen yliopiston esittelyllä ja Prezi-esitysten valmistelulla. Myös perjantaina vuorossa oli viime kauden lähettilään puheenvuoro, kun Kia tuli kertomaan meille kokemuksistaan UEF-lähettiläänä. Perjantain päivä päätettiin ryhmäkuvien ottamiseen, jonka jälkeen Kuopion porukka pääsi viikonlopun viettoon ja joensuulaiset aloittivat paluumatkan kohti kotia.
Koulutuspäivien jälkeen lähettiläiden viestikanavat ovat olleet aktiivisia, kun kysymyksiä, ideoita ja ajatuksia on heitelty ilmoille. Tämän vuoden lähettiläsporukalla on varmasti paljon annettavaa, emmekä malta odottaa, että pääsemme kiertämään lukioita ja tapaamaan nuoria ympäri Suomen! Ota pikimmiten meidän somekanavat haltuun, niin pysyt kärryillä, mitä UEF-lähettiläiden arjessa tapahtuu ja missä päin ollaan milloinkin liikkeellä!
Tutkintonimike: Yhteiskuntatieteiden kandidaatti (YTK) ja yhteiskuntatieteiden maisteri (YTM) joissain yliopistoissa valtiotieteiden kandidaatti (VTK) ja valtiotieteiden maisteri (VTM)
Opintojen tyypillinen kesto: 3v + 2v
Opintopistemäärä: 180 op + 120 op
Tutkinnon taso: Alempi + ylempi korkeakoulututkinto
SOSIONOMI
Tutkintonimike: Sosionomi
Opintojen tyypillinen kesto: 3,5v
Opintopistemäärä: 210 op
Tutkinnon taso: Alempi korkeakoulututkinto
AMK-tutkinnon hankkimisen jälkeen kolme vuotta työelämässä oltuaan on mahdollisuus hakea opinto-oikeutta ylempään amk-tutkintoon (yamk). Sosionomi voi kuitenkin halutessaan hakea opiskelemaan myös sosiaalityön opintoja ylemmän korkeakoulututkinnon suorittamiseksi ja saa joitakin opintoja hyväksiluettuja sosionomiopinnoilla.
Eroja opinnoissa
Suurin eroavaisuus sosionomin ja sosiaalityöntekijän koulutuksessa on se, että sosionomiopinnot suoritetaan ammattikorkeakoulussa ja sosiaalityön opinnot yliopistossa. Yliopisto-opinnoissa tieteellisen tutkimuksen tekemisen taidot korostuvat amk-tutkintoja enemmän. Lisäksi yliopistossa opiskeluaika on pidempi ja maisterin tutkinto on ylempi korkeakoulututkinto, eikä sen suorittaminen vaadi työkokemusta (toisin kuin yamk).
Sosionomikoulutuksessa painottuu käytännönläheisyys ja ihmisten kanssa toimiminen. Katse suunnataan opinnoissa vahvasti työelämään ja ammattitaidon kehittämiseen. Asiakastyö ja palvelujärjestelmän tuntemus ovat tärkeitä teemoja. Esimerkiksi Savonialla (Iisalmi) sosionomiopinnoissa voi suuntautua varhaiskasvatukseen tai palveluohjaukseen.
Sosiaalityön opinnoissa taas käytäntö ja teoria yhdistyvät: pääset tekemään sekä yhteiskunnallista muutostyötä että käytännönläheistä ihmisten auttamistyötä. Esimerkiksi Itä-Suomen yliopistossa (Kuopio) näissä opinnoissa sivuaineeksi voi valita joko yhteiskuntapolitiikan tai sosiaali- ja terveyshallintotieteen, jonka lisäksi valitaan toinen haluamansa sivuaine. Sivuaineilla voi suunnata asiantuntijuuttaan haluamaansa suuntaan.
Eroja työelämässä
Sosiaalityön opiskelusta saa sosiaalityöntekijän pätevyyden, jonka lisäksi työelämässä voi toimia erilaisissa asiantuntijatehtävissä. Sosiaalityöntekijä voi suuntautua työelämässä esimerkiksi lapsi- tai nuorisososiaalityöhön, aikuis- tai perhesosiaalityöhön. Sosiaalityöntekijöitä toimii kaikilla sektoreilla: yrityksissä, järjestöissä ja valtion tai kuntien työtehtävissä. Töissä-sivustolta selviää, että suurin osa valmistuneista sosiaalityöntekijöistä ilmoitti työskentelevänsä asiakas- ja potilastyössä (kuten lastensuojelun sosiaalityöntekijänä, lastenvalvojana, palveluohjaajana) ja toisiksi eniten johto- ja esimiestehtävissä. Suunnittelu ja hallintotehtävät (kuten projektipäällikkö, oppilashuollon suunnittelija) olivat kolmanneksi suurin osuus.
Myös sosionomin työllistymismahdollisuudet ovat hyvin laajat. Tehtävänimikkeitä voivat olla esimerkiksi sosiaaliohjaaja, lastensuojelulaitoksen ohjaaja, perhetyöntekijä, nuorisotyöntekijä… Töissä-sivustolla kerrotaan, että sosionomiksi valmistuneet työskentelevät suurimmilta osin asiakas- ja potilastyössä (kuten palveluohjaajana, kuraattorina, työvoimaneuvojana) ja toisiksi eniten opetus- ja kasvatustehtävissä, kuten varhaiskasvatuksen parissa. Valmistuneet ilmoittivat kolmanneksi eniten työskentelevänsä johto- ja esimiestehtävissä.
Tehtävänimikkeet niin sosiaalityöntekijöiksi kuin sosionomiksi valmistuneilla voivat siis olla hyvin samankaltaisia. Pienet painotuserot työelämään suuntautumisessa on kuitenkin edeltä mainitusta erottelusta havaittavissa.
Työnimikkeet ovat siis sekä sosiaalityöntekijöillä että sosionomeilla hyvin monipuoliset. Palkkavertailukin on aika haastavaa, sillä eri tehtävissä ja eri sektoreilla voi olla hyvin erilaiset palkkauskäytännöt. Esimerkiksi sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentian palkkatutkimuksesta selviää, että palkkauksessa on jonkin verran eroja kuntien ja yritysten sosiaalialan työntekijöiden välillä.
Mediaanipalkkaus* kokopäivätyössä käyvillä oli Talentian tutkimuksessa alla luetelluilla tehtävänimikkeillä seuraavanlainen (pyöristettynä, €/kk):
Johtava sosiaalityöntekijä: 3 200 – 3 400 €
Sosiaalityöntekijä: 3 000 – 3 200 €
Sosiaaliohjaaja / sosionomi: 2 300 – 2 400 €
Perhetyöntekijä / ohjaaja: 2 300 – 2 500 €
*Mediaanipalkkaus = jos ilmoitetut palkat laitetaan jonoon alimmasta korkeimpaan, mediaanipalkka on jonon keskimmäinen. Puolet ilmoitetuista palkoista ovat siis sitä suurempia, puolet pienempiä.
Sosiaalityöntekijät ja sosionomit siis muistuttavat monilta osin toisiaan, mutta toivottavasti tämän listauksen kautta hahmottuu myös niiden eroavaisuuksia.
HUOM! Mikäli ihmisten auttaminen ja yhteiskunnalliset asiat kiinnostavat, mutta käytännönläheisyys ei tunnu omalta jutulta, kannattaa tsekata teoriapainotteisemmat sosiaalitieteiden ja yhteiskuntatieteiden hakukohteet. Niistäkin valmistuu yhteiskuntatieteiden maistereiksi (YTM) Itä-Suomen yliopistosta.
Sosiaalitieteissä painottuu muun muassa vuorovaikutuksen ja hyvinvoinnin tutkimus, kun taas yhteiskuntatieteet pohtii enemmän eriarvoisuuden ja yhteiskunnallisen päätöksenteon teemoja.
