Tag Archives: Filosofinen tiedekunta

Tutkinnosta työelämään

Jokaisella yliopistoon hakevalla löytyy oma syy lähteä opiskelemaan. Monilla syy on sama, esimerkiksi kiinnostus tiettyä koulutusohjelmaa kohtaan tai halu työllistyä tietylle alalle. Useat hakijat pohtivatkin, mitä koulutuksella sitten tulee tekemään valmistumisen jälkeen ja onko alalla töitä tarjolla. Itse pohdin näitä kysymyksiä vielä parhaillaankin näin viidentenä opintovuonna.

Aito kiinnostus tiettyä alaa kohtaan on erinomainen syy hakea opiskelemaan. Se johtaa hyviin oppimistuloksiin, koska opiskeltavat asiat käsittelevät juuri sitä, mikä on itselle kiinnostavaa ja mielekästä. Luonnollisesti moni miettii myös sitä, mikä olisi myös kiinnostava ja mielekäs työ, jota jaksaisi sitten tehdä pidemmän aikaa. Ainakin omaa alanvalintaprosessiani ohjasi kysymys ”mikä kiinnostaa niin paljon, että haluan tehdä kyseisellä alalla töitä eläkeikään asti ilman, että se alkaa maistua sahajauholta?”. Tietenkin on mahdollista vaihtaa alaa, jatko-opiskella ja kouluttautua uudelleen. Nuoruudessa tehdyt suunnitelmat voivat muuttua ja todennäköisesti muuttuvatkin ainakin joissain määrin, eikä kaikilla edes ole selkeää suunnitelmaa omalle tulevaisuudelle. Jotkut tietävät jo lapsena varmuudella, että haluavat vaikkapa lääkäriksi tai opettajaksi, kun taas toiset pohtivat ja pyörittelevät vaihtoehtoja pidempään. Kummassakaan ei ole mitään vikaa.

Yliopistossa alat voidaan jakaa professio- ja generalistialoihin. Professioala tarkoittaa, että koulutuksella valmistutaan tiettyyn ammattiin, esimerkiksi lääkäriopiskelijasta tulee lääkäri. Generalistiala puolestaan tarkoittaa, että opiskelija valmistuu alansa asiantuntijaksi, eikä saa suoraan tiettyä ammattinimikettä. Tällöin työllistymismahdollisuudet ovat erityisen laajat. Esimerkiksi kieliaineet kuuluvat generalistialoihin, eli itse englannin kielen ja kääntämisen opiskelijana voin hakea periaatteessa mihin tahansa työhön, jossa tarvitaan kieli- ja viestintätaitoa.

Sekä professio- että generalistialoissa on omat etunsa. Toisaalta voi olla huojentavaa tietää, mitä tulee tekemään työkseen ja millä ammattinimikkeellä, mutta toisaalta joillekin ihmisille sopii paremmin rajattomat vaihtoehdot. Itse olen ollut koko opintoajan enemmän tai vähemmän huolissani tulevaisuudestani, koska en tiedä tarkalleen mitä tulen tekemään työkseni ja missä, mutta on kuitenkin helpottavaa tietää, että viestinnän ja vieraiden kielten asiantuntijoita tarvitaan. Työllistyä voi täällä koto-Suomessa, mutta monet saattavat myös harkita ulkomaille lähtemistä töiden perässä. Vaihtoehtoja on runsaasti. Omaan työllistymiseen on mahdollista vaikuttaa pääainevalinnan lisäksi sivuaineilla, eli niillä opinnoilla, joilla täydennetään omaa tutkintoa ja räätälöidään se itselle sopivaksi. On siis mahdollista tulla asiantuntijaksi useammassa aineessa yliopisto-opintojen myötä oman kiinnostuksen mukaan.

Työelämään siirtymistä opintojen jälkeen voi alkaa suunnitella jo opintojen aikana, ja sitä käsitellään toki kursseillakin. Esimerkiksi itse olen monilla kursseilla harjoitellut yhteydenottamista potentiaalisiin asiakkaisiin ja ollut kuuntelemassa vierailijaluennoitsijoita, jotka ovat käyneet kampuksella kertomassa omasta urastaan ja kuinka ovat päätyneet työhönsä. Lisäksi osalla aloista työharjoittelu on pakollinen osa opintoja, ja toisilla se on valinnainen. Siihen on myös mahdollista saada tukea yliopistolta.

Monet myös hakevat kesä- tai osa-aikatöitä alalta, jolle haluaisivat työllistyä. On kuitenkin sanottava, että maailma ei kaadu siihenkään, jos ei suorita (valinnaista) työharjoittelua tai saa omalta alalta töitä opintojen aikana. Jälleen esimerkki omasta elämästäni: en ole suorittanut työharjoittelua, ja kesätöitä olen tehnyt siivoojana ja marjanmyyjänä. Eli oman alan työelämästä ei ole vielä autenttista kokemusta, mikä myös tuo jännitystä elämään, kun en ole päässyt vielä omakohtaisesti kokemaan oman alan todellisesta työelämää luokkahuoneen ulkopuolella. On kuitenkin pidettävä mielessä vanha sanonta ”kukaan ei ole seppä syntyessään” eli kaikki muutkin ovat uransa alussa olleet kokemattomia uusissa työtehtävissä.

TL;DR: Yliopistokoulutuksella työllistyy. Pelko pois!

P.S. Mikäli et vielä tiedä mitä alaa hakisit opiskelemaan, tee leikkimielinen uravalintatesti ja ota selvää 😉

Lisätietoa työharjoittelusta löytyy täältä, ja yliopistojen työelämä- ja urapalveluiden verkoston Aarresaaren sivuille pääset kätevästi tästä linkistä.

Tsemppiä hakemiseen, opintoihin ja työnhakuun toivotellen

Kaisa // englannin kieli ja kääntäminen

FILOSOFISEN TIEDEKUNNAN LÄHETTILÄÄT ESITTÄYTYVÄT!

Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä esittäytyvät filosofisen tiedekunnan lähettiläät Henna, Kaisa ja Viivi.

Henna, 22, luokanopettaja

Moi!

Olen Henna, 22-vuotias toisen vuoden luokanopettajaopiskelija Joensuusta. Ennen kuin edes sain koulupaikkaa yliopistosta, aloittelin opintoja avoimen yliopiston puolella ja siitä syystä opinnot ovat edenneet joutuisasti ja pääsen kirjoittelemaan kandia nyt tämän lukuvuoden aikana.

Tieni luokanopettajaksi ei ollut se helpoin, tökäten kahdesti Vakava-kokeeseen. Kolmannella hakukerralla päätin läpäistä Vakavan keinolla millä hyvänsä ja päästä opiskelemaan unelma-ammattiini. Jo alakoulun kolmosluokalla syntyi ajatus luokanopettajan ammatista, ja sitä en ole tähän päivään mennessä muuttanut. Hyvä niin, sillä rakastan käytännönläheistä yliopisto-opiskelua, joka on minun mielestä paljon leikkiä ja laulua ja joskus ihan oikeasti myös tentteihin lukemista oikein urakalla.

Itä-Suomen yliopisto opiskelupaikaksi on ihan huippuhyvä valinta, meininki on yhteisöllinen ja opettajankoulutuksessa pidetään taito- ja taideaineita tärkeinä. Lisäksi meillä on neljä harjoittelua, joten käytännössä pääsee hyvinkin treenaamaan opittua.

Koulun lisäksi tykkään nähdä kavereita, nauttia musiikista, hengailla kotona, ja toivottavasti ehdin pian myös tutustumaan Joensuun laajaan Sykettä-liikuntatarjontaan. Olen vähän sellainen kaikki tai ei mitään -tyyppi, joten uskon, että tullaan paljonkin törmäilemään messuilla ja lukiovierailuilla. Kalenteri onkin jo täyttynyt mukavasti reissuista! Ihan mahtavaa tehdä näin siistiä duunia UEF-lähettiläänä; reissata ympäri Suomea, nähdä erilaisia kouluja ja opiskelijoita, kertoa meidän yliopiston ja koulutusalojen parhaat palat, eipä siistiä!

Jos ikinä mitään kysyttävää tulee, niin laita rohkeasti somessa vaan viestiä meille, sitä varten me täällä ollaan 🙂

Kaisa, 23, englannin kieli ja kääntäminen

Moikka moi!

Olen Kaisa, 23, ja opiskelen viidettä vuotta englannin kieltä ja kääntämistä. Alun perin olen kotoisin Etelä-Pohjanmaan Kuortaneelta, mistä muutin tänne Joensuuhun opintojen perässä syksyllä 2014. Englantia päädyin opiskelemaan pidettyäni ensin välivuoden, josta suurimman osan vietin Irlannissa au pairina.

Välivuosi Irlannissa oli itselleni todella tärkeä kokemus, koska lukion jälkeen jäi harmittamaan, etten ollut lähtenyt vaihtoon. Siispä au pairiksi lähteminen oli oiva tilaisuus sekä tienata vähän taskurahaa että nähdä maailmaa. Kokemus toi mulle lisää varmuutta sekä itsenäisesti reissaamisesta että kielitaidostani, jota testasin ensimmäistä kertaa kunnolla luokkahuoneen ulkopuolella – ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin ilmaista asiat englanniksi ja ymmärtää, mitä muut halusivat kertoa mulle. Välivuosi siis ei todellakaan ole maailmanloppu!

Päätös hakea lukemaan englantia syntyi vasta abivuonna vähän ennen yhteishakua, kun tajusin, etten taidakaan haluta arkkitehdiksi, niin kuin olin luullut lukion ekat vuodet. Sitten tulikin vähän kiire keksiä uusi uratavoite. Ajatus englannin kielen opiskelusta syntyi kuitenkin nopeasti mietittyäni missä olen hyvä ja mitkä asiat ovat musta kiinnostavia. Enkkuhan tuo oli sujunut mallikkaasti, ja vapaa-ajalla olen aina tykännyt lukea kirjoja sekä katsoa elokuvia ja sarjoja, joten aloin pohtia miten voisin yhdistää nämä asiat. Kääntäminen tuntui luontevalta vastaukselta. En kuitenkaan ollut varma halusinko kääntäjäksi vaiko sittenkin englannin opettajaksi, koska samalla pääsykokeella pystyi silloin hakemaan kahteen kohteeseen UEFissa ja yhteen Tampereen yliopistossa. Päädyin kuitenkin kääntäjäpuolelle UEFiin, ja se on tuntunut oikealta ratkaisulta. 

Vapaa-ajalla käyn Itä-Suomen korkeakoulujen Sykettä-ryhmäliikunnoissa ja palloiluvuoroilla mätkimässä sulkapalloa. Liikunnan vastapainoksi rentoudun parhaiten kavereiden kanssa sekä Netflixiä tuijottaessa. Graduhan on myös työn alla, joten mut voikin arkiaamupäivisin löytää kampuskirjastolta näpertämässä koneella. 

Odotankin jo kovasti lukiovierailuja ja muita lähettiläshommia, ja totta kai uusien ihmisten tapaamista! Olen myös aika sosiaalinen ja uskoakseni helposti lähestyttävä, joten saa ottaa yhteyttä tai tulla juttelemaan, jos on jotain mielen päällä!  

Viivi, 25, opinto-ohjaus

Moikka kaikille!

Mie oon Viivi ja opiskelen kolmatta vuotta opinto-ohjaajaksi Joensuun kampuksella. Olen paljasjalkainen pohjoiskarjalainen, joka näkyy minussa ainakin puheliaisuutena sekä leppoisana elämänasenteena. Vaikka olen elämässäni päässyt kiertelemään monessa paikkaa sekä Suomessa että ulkomailla, oli ihanaa jäädä opiskelemaan yliopistoon ihan omille kulmille, kun laajasta tarjonnasta löytyi juuri opinto-ohjaajan koulutus. UEF on nimittäin ainoa yliopisto Suomessa, joka tarjoaa pitkää kandidaatin ja maisterin tutkintoa sisältävää opinto-ohjaajan koulutusta.

Lukiossa olin aika hukassa sen kanssa, mikä minusta tulee isona. Aineista minua kiinnosti erityisesti psykologia ja terveystieto, ja halusin painottua näihin aiheisiin myös tulevaisuuden työssäni. Lukiossa olin jumissa siinä ajatuksessa, ettei minusta ole yliopisto-opiskelijaksi, koska ajatuksissani yliopisto-opiskelu oli todella vaikeaa ja raskasta.

Lukion jälkeen päädyin opiskelemaan sosionomiksi ammattikorkeakouluun. Opiskeluaika oli opettavaista, mutta tiesin, että haluan jatkaa opiskelujani vielä myöhemmin ja kehittää omaa osaamistani eteenpäin. Onneksi uskalsin hakea valmistumisen jälkeen yliopistolle, sillä nyt saan opiskella unelmieni alaa, jonka en ajatellut olevan minulle edes mahdollinen. Hommaan tarvittiin rohkeutta ja halua panostaa omiin unelmiin. Opo-opinnot ovat olleet ehdottomasti huikeinta aikaa elämässäni, enkä ole katunut päiväkään päätöstäni jatkaa opintojani.

Yliopisto-opiskeluissa parasta on samanhenkisten opiskelukavereiden lisäksi ollut mahdollisuus vaikuttaa omien opintojen sisältöön. Tänä vuonna käyn ohjauksen opintojen lisäksi opetushallinnon sivuainetta oikeustieteiden puolella, ja niiden kautta olen päässyt haastamaan itseäni taas ihan uudella tavalla. Arkeni koostuu luennoista, erilaisista ryhmätöistä ja itseopiskelusta. Ja tietenkin kahvitauoista, jotka venyvät hyvässä seurassa usein ihan liian pitkiksi.

Opintojen ulkopuolella käyn osa-aikatöissä, Sykkeen jumpissa ja vietän aikaa rakkaimpien tyyppien kanssa. Elämä yliopisto-opiskelijana on siis paljon muutakin kuin tentteihin lukua tai luennoilla töröttämistä, ja tätä haluan nostaa esiin UEF-lähettiläänä toimiessani.

Ihan parasta päästä kiertämään messuja ja lukioita tulevan vuoden aikana, joten heitetäänhän morot kun tavataan! Kuten meille kaikille lähettiläille niin myös minulle voi laittaa koodia esimerkiksi meidän someissa. Me vastataan kaikkeen mihin osataan ja selvitellään sitten loput yhdessä. Hulluna tsemppiä syksyyn, toivottavasti siitä tulee paras miesmuistiin!

Mikä ihmeen teologia?

 Kaikki tietävät lääketieteen, oikeustieteen ja valveutuneimmat jopa farmasian. Monet osaavat selittää mitä niissä opiskellaan ja mihin niistä valmistutaan. Yliopiston monet alat ovat selkeitä ja kaikelle kansalle tuttua. Itä-Suomen yliopistosta, Joensuun kampukselta löytyy kuitenkin tiedekunta, joka on monelle hepreaa (paitsi siellä opiskeleville, koska he osaavat hepreaa). Mitä ihmettä on teologia?

aa

Sana teologia tulee kreikan kielestä sanoista θεος (theos) = Jumala ja λογος (logos) = sana, puhe. Eli alan nimen mukaisesti kyseessä on puhetta Jumalasta. Teologia ei kuitenkaan ole pappikoulu tai uskovaisten oppilaitos. Teologiassa tutkitaan uskontoa ilmiönä ja kristinuskoa, sen perustusta, kehitystä ja oppia. Teologia on kuitenkin paljon muutakin kuin vain Jumalasta puhumista. Itse opiskelen läntistä teologiaa, toinen ala mikä on tarjolla Joensuussa, on ortodoksinen teologia.

Läntisen teologian opintoihin kuuluu kuusi eri opetusalaa. Eksegetiikka on Raamatun tutkimusta ja selitystä. Siihen kuuluu tärkeänä osana kreikan ja heprean opinnot, joissa opitaan lukemaan ja kääntämään kreikankielistä ja hepreankielistä Raamattua, sillä nämä ovat kirjoitetun Raamatun alkukieliä. Eksegetiikassa tutkitaan Raamattua tieteellisenä dokumenttina. Siinä tutkitaan Raamatun tekstejä esimerkiksi niiden syntyajan ja historiallisen tilanteen kautta, jossa ne on kirjoitettu. Yksi tutkimuskohde voi olla vaikkapa Jeesuksen vertausten tulkinta.

 

win_20161118_20_13_46_pro

Kirkkohistoria on kirkon historian opiskelua. Kirkkohistoriassa tutkitaan kirkkoja, uskonnollisia yhteisöjä ja yksittäisiä kristittyjä vaikuttajia antiikista nykyaikaan. Kirkon historiaan kuuluu monet poliittiset vaiheet ja se tekee kirkkohistoriasta niin mielenkiintoista. Kirkko on ollut mukana monissa isoissa historiallisissa käännekohdissa.

Systemaattinen teologia on kirkon oppia ja opin muodostumista tutkiva ala. Se tarkastelee kristillisen uskon sisältöä, teologista ajattelua ja sen kehittymistä. Siinä keskitytään kirkon opetuksen piirissä oleviin asioihin kuten esimerkiksi kirkon erilaisiin toimituksiin ja niihin liittyviin kysymyksiin. Käytännöllinen teologia tutkii uskonnon vaikutusta yksilön, yhteiskunnan ja kirkon elämässä. Ihmisen sielunhoito, kirkon käytännön elämä (esimerkiksi jumalanpalvelukset) ja teologian harjoittaminen käytännössä ovat tämän alan osa-alueita.  

Uskontotiede on maailmanuskontojen ja ylipäätään uskonnon merkityksen tutkimista. Miksi uskonto on niin suuressa osassa maailmassa ja miten se vaikuttaa ihmisten elämään ja koko maailmaan. Uskonto ilmiönä on tämän oppialan tutkimuksessa. Uskonnonpedagogiikka on uskontokasvatuksen opiskelua ja tutkimusta. Miten uskontokasvatus koulussa, seurakunnassa tai yhteisössä voi toimia ja hoitua parhaiten.

img-20161018-wa0001319

Teologia on tieteellinen oppiala ja siinä tutkitaan tieteen kautta uskontoa. Meille kuuluu kuitenkin myös soveltavia opintoja. Kirkollisiin soveltaviin opintoihin kuuluu esimerkiksi laulutaitoa, puhetaitoa, jumalanpalveluksen johtamisen harjoittelua, sielunhoidon opiskelua ja paljon muutakin. Se huipentuu kahden kuukauden seurakuntaharjoitteluun. Uskonnonopettajat tekevät harjoitteluja kouluissa ja lisäksi on tarjolla yhteiskunnan soveltavia opintoja ja sielunhoidon soveltavia opintoja. Teologiasta voi työllistyä papiksi, opettajaksi, tutkijaksi, median tai muun yhteiskunnallisen toimijan palvelukseen tai ortodoksiselta puolelta näiden lisäksi ortodoksisen kirkon kanttoriksi.

win_20161118_20_07_28_pro

Teologian opiskelu on paljon lukemista, luentoja, kirjoittamista sekä keskustelua ja väittelyä. Monesti suoritustavat kursseilla ovat oppimispäiväkirjan tai esityksen muodossa. Paljon tulee harjoitusta yleisön edessä puhumiseen. Teologian opiskelu on erittäin monipuolista, monimuotoista ja mielenkiintoista. Teologian rankkaan opiskeluun kuuluu tietysti myös kevyempi ja rentouttava puoli – siitä ainejärjestö pitää huolen. En ole hetkeäkään katunut päätöstä opiskella teologiaa ja nautin joka päivästä. Miksi opiskelen teologiaa? Koska haluan papiksi. Kuka muka haluaa papiksi? Siitä seuraavassa blogitekstissäni taas muutaman viikon kuluttua.

Samu // läntinen teologia

Tervetuloa UEF-lähettiläiden tarinaan!

Oletko koskaan paistanut makkaraa nuotion äärellä? Paahtanut vaahtokarkkeja? Muistatko savun tuoksun ja nuotion loimun, sekä sen valon, joka siitä tulee? Jos otat nuotiosta pois puun, se ei pala kauaa yksin. Joka tapauksessa nuotioon voidaan yhdistää monia ajatuksia – valon lisäksi lämpö, turva ja kodikkuus tulevat mieleen. Monet tarinat alkavat nuotion äärestä. Tämä tarina ei ala nuotion äärestä, mutta kaikki nuo esimerkit sopivat siihen – uusien UEF-lähettiläiden tarina alkaa.

Tervetuloa tarinaan mukaan! Tämän blogin kautta pääset mukaan kaikkeen jännittävään mitä lähettiläät kokevat taatusti vaiherikkaan lukuvuotensa aikana. Kierrämme lukioita, olemme mukana tapahtumissa, abipäivillä ja messuilla sekä tietysti päivitämme kuulumisiamme blogin, facebookin ja instagramin kautta. Mutta ei tässä vielä kaikki, vaan tähän pakettiin saat myös lähettiläiden videoblogikanavan! Luit oikein, nyt saat seurata meitä myöskin youtubessa. Ja kaikki hauskuushan näillä kanavilla on vasta aivan alussa.UEF_eng_pysty_1_black

Numero 12 on tuttu monesta paikasta, esimerkiksi Jeesuksen kahdestatoista opetuslapsesta tai elokuvasta 12 apinaa. En nyt niinkään rinnastaisi meitä lähettiläitä apinoihin – opetuslapsiin ehkä hieman – mutta sen verran meitä lähettiläitä on. Kukin meistä omasta perspektiivistään tuo esiin sen, miksi on halunnut Itä-Suomen yliopistoon opiskelemaan ja miksi kaikkien muidenkin kannattaisi niin tehdä.

lahettilaat

Yliopisto ei kuitenkaan ole vain tenttejä, lukemista, kirjoja ja opiskelua. Se on paljon muutakin. Tänään esimerkkinä nähtiin liikuntailtapäivä. Kasapäin lajeja ja liikuntaa, jota pääsee kokeilemaan, mahdollisuuksia, joita ei kenties muuten tulisi. Itse käytin sen ainejärjestön opiskelijoista kootun jalkapallojoukkueen kanssa ainejärjestöjen turnauksessa. Tunnelma oli hyvääkin parempi, kun kaveriporukalla pelattiin yhdessä.

futiskuva-3

img_00025759370

Miksi olen UEF-lähettiläänä? Olen kokenut opiskelujen aikana paljon lämpöä ja kodikkuutta ystävieni ja hyvän opiskeluilmapiirin kautta. Turvaa olen saanut erinomaisen opetuksen tuomasta tiedosta. Tiedosta, joka auttaa tekemään parempaa tiedettä, saamaan töitä ja auttaa rakentamaan osaltaan parempaa maailmaa. Itä-Suomen yliopisto on nuotio, joka palaa kirkkaana – taas tulevan lukuvuoden.

Samu Turunen // Läntinen teologia, 3. vuosi

Mikä minusta tulee isona?

Mikä sinusta tulee isona?

Kun minulta tätä pienenä kysyttiin, vastauksena oli hevosenhoitaja. Vastaus tuli silloin varmasti ja epäröimättä. Iän myötä mieli on kuitenkin hieman muuttunut ja hevosenhoitajaa minusta ei kyllä tule, vaikka hevosala on aina kiinnostanut ja kiinnostaa vieläkin.

Yhdeksännellä luokalla rakastuin englanninkieleen lopullisesti ja päätin, että minusta tulee englanninopettaja. Lukion aikana se muuttui kuitenkin kakkosvaihtoehdoksi, kun ykkösvaihtoehdoksi nousi se hevosala, tarkemmin sanottuna ratsuttaja. Teinkin lukion jälkeen vuoden hevoshommia ja lähdin sitten opiskelemaan sitä englantia.

Yliopistotutkinto oli varasuunnitelma; veri veti ratsastamaan. Päätin, että tutkinnon saatuani lähden keski-Eurooppaan hevoshomiin. Ensimmäiset kaksi vuotta yliopistossa vierähtivät ja tämä suunnitelma kuulosti vielä ihan hyvältä. Hevosala kiinnosti enemmän kuin opinnot. Pikkuhiljaa opintojen edetessä on kuitenkin mielikin hieman muuttunut. Mitä pidemmälle olen opinnoissa päässyt, sitä enemmän olen alkanut niistä nauttia.

ben
Tämä oli aina unelma-ammattini! 

Opiskelen yliopistossa nyt viidettä vuotta pääaineena englantia ja sivuaineina ranskaa ja aineenopettajan pedagogisia opintoja. Olisin nyt gradua vaille valmis englanninopettaja. Olen kuitenkin viime aikoina herännyt siihen, että yliopistossa on tarjolla vaikka miten paljon mielenkiintoisia opiskeltavia aineita! Pienemmästäkin menee pää sekaisin.

Suoritan nyt opetushallinto – opintokokonaisuutta, johon kuuluu oikeustieteiden kursseja. Ne ovat olleet haastavia, mutta mielestäni myös hyvin mielenkiintoisia. Oikeustieteet ovat alkaneet kiinnostaa ja olen harkinnut tekeväni enemmänkin kuin sen kolme pakollista opintokokonaisuuteen kuuluvaa kurssia. Tämän lisäksi opiskelen tällä hetkellä kansantaloustiedettä.

Nämä ylimääräiset opinnot koen hyvänä lisänä tutkintooni. Tulevaisuudessa minua kiinnostaisi esimerkiksi koulutuksen suunnittelu ja kehittäminen.

12179036_10206356478205464_738447248_n
Välillä opinnot tuntuvat haastavilta, kuten humanistin yritys opiskella taloustiedettä… Mutta lopulta itsensä haastaminen aina palkitsee!

Mikä minusta siis tulee isona? Pienenä vastaus tuli heti ja varmasti. Nyt hieman epäröin, en oikeastaan tiedä. Opetusala on kuitenkin muuttunut ykkösvaihtoehdokseni ja hevosala jääköön ainakin toistaiseksi harrastukseksi tai sivutoimeksi. Onneksi ei ole pakko tehdä samaa asiaa koko loppuelämäänsä, vaan isona voi olla moniakin eri asioita.

Jenna // Englanninkieli

Intoa ja positiivisesti kuplivaa jännitystä


Kesällä 2014 aloin katselemaan ”sillä silmällä” UEF-lähettiläiden hakumainoksia. Pesti kuulosti todella hyvältä, mutten vaihtosyksyni takia voinut sitä vielä sinä syksynä hakea. Kului vuosi ja fiilis oli edelleen sama.

Syyskuussa 2015 kirjoitinkin hakemuksen ja aloin toivomaan haastattelukutsua. Parin viikon päästä tästä olin Edinburghin lentokentällä viemässä matkatavaroitani ruumaan laitettavaksi, kun huomasin tuntemattoman numeron soittaneen minulle. Langattomaan nettiyhteyteen päästessäni sain tietää, että minua oli yrittänyt tavoittaa UEF-lähettiläitä koordinoiva Marko Junkkarinen. Hetken asiaa ihmeteltyäni lähetin samaiseen numeroon viestin, jossa kerroin olevani ulkomailla ja palaavani myöhemmin samana päivänä. Vastausviestissä kysyttiin ”pääsisitkö haastatteluun Savonlinnan kampukselle pe 11.9 klo.10.45?” Voinette jo arvata, mitä vastasin.

Haastattelu tuli ja haastattelu meni, jonka jälkeen alkoi piinaava tulosten odotus. En ole ehkä ikinä pompannut ylös sängystä niin nopeasti kuin sinä aamuna, kun Marko soitti ja kertoi minun päässeeni UEF-lähettiläiden Savonlinnan edustajaksi.

11987169_10207397938687838_7585575540049086507_n
Skotlannin tuulisilla rannoilla vailla tietoa tulevasta

Olen halunnut opettajaksi niin kauan kuin muistan. Tiedän olevani tässä suhteessa onnekas, oman mielenkiinnonkohteen ja alan löytäminen kun ei ole yksinkertaista. UEF-lähettiläänä haluan antaa vaihtoehtoja ja kertoa rehellisesti omista kokemuksistani niin opiskeluajasta kuin välivuosistani ennen opiskeluja. Haluan olla korvina ja ihmettelyjen vastaanottajana, kokemusten ja faktatietojen kertojana, tukena suurten pohdintojen äärellä. Lukiovierailuilta ja tapahtumilta odotankin erityisesti erilaisten ihmisten kohtaamista ja mielenkiintoisia keskusteluja.

Takanani ei ole vielä ensimmäistäkään vierailua, mutta suunnitteilla niitä on jo toistakymmentä. Viikon päästä tähän aikaan olen ”lukiokiertueella” lähettiläskollegani Eelin kanssa, jolloin kierrämme useita lukioita melkein viikon ajan. Odotan ensimmäisiä vierailuja innolla, mutta positiivisesti kuplivalta jännitykseltäkään en ole voinut välttyä. Entä jos en osaakaan kertoa oikeita asioita tai pysty vastata jokaiseen kysymykseen? Entä jos en osaa paikan päälle tai takeltelen sanoissani? Niin UEF-lähettiläänä kuin tulevaisuuden opettajanakin pitää kuitenkin hyväksyä se, että me kaikki olemme ihmisiä eikä kukaan tiedä kaikkea.  Onneksi tukenamme on UEFin verkkosivut ja pääsääntöisesti myös toinen lähettiläs. Vanha sananlasku “oppia ikä kaikki” pitänee paikkansa myös lähettiläspestin kohdalla.

12106892_10207619688711450_1025895802777310730_n
Tunnelmointia Timpparisteilyltä, yhdeltä Savonlinnan kampuksen perinteikkäimmistä tapahtumista

Ensi viikolla nähdään Kellokoski, Kerava, Helsinki, Sipoo, Jokela, Järvenpää ja Espoo, tuskin maltan odottaa!

Mira// luokanopettaja