Tag Archives: haeyliopistoon

Avoimen yliopiston kulmakivet

Avoin yliopisto, avoimen väylä, TRY-hanke… Niin että mitä?

Yritän selittää.

Mahdollisimman yksinkertaisesti muotoillen: Itä-Suomen avoin yliopisto, Aducate, tarjoaa ihka oikeita yliopisto-opintoja opintomaksuja vastaan.
Avoin yliopisto käy useimpien yliopistossa opiskeltavien aineiden osalta kaikille. Se tarjoaa opinnoista haaveileville mahdollisuuden oppia uutta ja päästä tavoitteisiinsa.

Avoimen väylä on yksi reitti yliopistoon. Joka alalle ei voi päästä avoimen opintojen kautta, mutta avoimen yliopiston väylän tarjoaviin hakukohteisiin voi.  Itä-Suomen yliopiston väyläopintojen hakukohteet löytyvät Hae yliopistoon -sivuilta.  Suosittelen pienen salapoliisityön tekemistä!

Avoimen väylän kautta hakeminen tarkoittaa käytännössä yliopisto-opintojen tekemistä avoimessa yliopistossa. Periaatteessa voit siis opiskella itsellesi paikan yliopistosta. Tämä kuulostaa niin hassulta, mutta siten se nykyään myös onnistuu. Ei vaan minun aikanani, mutta onneksi edes nyt!

Väylähaun lisäksi yliopistoon voi hakea todistusvalinnalla ja perinteiseen tyyliin valintakokeella.

TRY-hanke, eli toinen reitti yliopistoon,  on se koulutussuunnittelun elin, joka kehittää erilaisia reittejä tutkintokoulutukseen todistusvalinnan ja valintakokeiden lisäksi. Väylähaku on yksi hankkeen aikaansaannoksista erilaisten väylien lisäämisen ja väyläopiskeluun liittyvän neuvonnan ja ohjauksen antamisen lisäksi. Hankkeessa on mukana 11 yliopistoa ja useita eri oppiaineita.

Avoimessa yliopistossa on mielestäni parasta, että sen avulla voi kokeilla itseään kiinnostavaa alaa ja ylipäänsä yliopisto-opintojen sopivuutta. Olen itse vaihtanut jo kerran alaa, koska en tiennyt mihin olin menossa tai mitä olin tekemässä. Se on elämää, ja varmasti tulevaisuudessa useamman alan händlääminen on yhtä lailla arkipäivää. Avoimen opinnot olisivat ehkä tehneet lukion jälkeisestä opintopolustani vain hieman suoremman.

Avoimen yliopiston “reality check” voi antaa paljon:

1. Avoimessa voit kartuttaa osaamistasi yliopistotasolla, olit sitten alasta muuten vain kiinnostunut tai sinne kovasti haluamassa. Pääset tekemään töitä unelmiesi eteen, vaikkei opiskelupaikka irtoaisi heti lukion jälkeen.

2. Voit edistää korkeakouluopintojasi ja valmistumistasi jo ennen virallisen opiskelupaikan saamista. Avoimessa tehdyt opinnot kirjautuvat yliopiston rekisteriin.

3. Voit tunnustella itseäsi kiinnostavaa alaa ilman suurta sitoutumista ja ensikertalaisuuden menettämistä. (Jo muutama avoimessa tehty kurssi voi kertoa paljon!)

4. Saat varmuutta tehdä lopullisen hakupäätöksen ja kokeilla muitakin opintomahdollisuuksia. Tämä on hyvä asia myös esimerkiksi toista tutkintoa harkitessa.

5. Kun pääset opiskelemaan avoimen yliopiston tai väyläopintojen jälkeen, tiedät vallan paremmin, mitä sinulle on luvassa.

6. Avoimessa tutustut yliopistossa opiskelun perusasioihin. Opit akateemisia taitoja, joiden avulla selviät korkeakoulussa ja opiskelet itsellesi tutkinnon.

+1 Saat opintojen tarjoamien näkökulmien ja taitojen ansiosta valmiuksia menestyä myöhemmissä opinnoissa, työelämässä ja muidenkin alojen pääsykokeissa.

Uuden opiskelu kannattaa! Erilaisista kokemuksista on hyötyä, vaikka suunnitelmiin tulisikin muutoksia ja oma suunta tekisi yllättäen täyskäännöksen. Lisäksi jokainen askel vie eteenpäin.
Uutta oppimalla voit myös löytää itsestäsi sellaisia puolia, joiden olemassaolosta ei ollut tietoakaan.
Terveisin minä, psykologiasta haaveillut, tällä hetkellä miettimässä töitä toimittajana, käsikirjoittajana, tutkijana tai runoilijana.

Avoimen opinnoille on määritelty hinnat, joissa yksi opintopiste maksaa 12 euroa. Opintojaksot, eli yksittäiset kurssit, ovat tavallisesti 5 opintopisteen suuruisia kokonaisuuksia.
Mikäli tarkoituksesi on hakea yliopistoon väylähaulla, valitset opinnoiksi perusopintokokonaisuuksia. Näiden suuruus on vähintään 25 opintopistettä, ja paketin hinta lähtee 250 eurosta. 25 opintopistettä vastaa noin puolen vuoden yliopisto-opintojen työmäärää.

Avoimen väylässä hakeminen ei edellytä aiempia toisen asteen opintoja, eli ilman lukiota ja ammattikouluakin pääsee opiskelemaan.

Loppukaneettina panoitan, että avoimessa opiskelemalla ei tarvitse katsella menneitä esimerkiksi ylioppilastodistuksen arvosanoja korottamalla, vaan suunnan voi kääntää tulevaisuuden koulutuspolun suunnitteluun.

Lisää aiheeseen liittyviä postauksia on tulossa meiltä myöhemmin, joten katsele meidän somea sillä silmällä! Olemme suunnitelleet juttuja mm. väylähausta, väyläopinnoista ja TRY-hankkeesta, mahdollisimman kivasti käytäntöön kiedottuina.

 

Aurinkoista kesää ja intoa tulevan suunnitteluun! ☀️

– Kerttuli, kulttuurintutkimuksen opiskelija

Psykologian ja sosiaalipsykologian eroja

Ihmismieli ja sen koukerot kiinnostavat yhä useampia. Itä-Suomen yliopistossa psykologian teemoja voit opiskella Joensuun kampuksella pääaineenasi psykologia tai Kuopion kampuksella yhteiskuntatieteiden alla pääaineenasi sosiaalipsykologia. Vain psykologiaa pääaineenasi opiskelleena voit saada laillistetun psykologin pätevyyden. Kuitenkin psykologista osaamista tarvitaan yhteiskunnassa laajasti mitä erilaisemmissa työnkuvissa, joihin myös sosiaalipsykologit voivat työllistyä omine vahvuuksineen. Tässä postauksessa käsittelemme näiden pääaineiden eroavaisuuksia ja päällekkäisyyksiä sekä opiskelun että työelämän näkökulmista. Kirjoittajina ovat psykologian opiskelija Riikka Lindholm ja sosiaalipsykologian opiskelija Roosa Tähtinen.

TIETEENALAT
Molemmat tieteenalat voidaan määritellä eri tavoin näkökulmista ja koulukunnista riippuen. Jyrkkää jaottelua voidaan pitää hieman keinotekoisena, emmekä pyri tässä luomaan alojen välille tarpeetonta vastakkainasettelua. Nostamme seuraavaksi esille muutamia yleisimpiä määritelmiä, joiden avulla pääainevaihtoehtojen eroja on helpompi hahmottaa:

* Psykologia tutkii mielen sisältöjä ja tapahtumia eri osa-alueidensa näkökulmista. Näitä erilaisia osa-alueita ovat mm. kliininen psykologia (sis. mm. terapeuttisen keskusteluavun antamista), kognitiivinen psykologia, kehityspsykologia, persoonallisuuspsykologia, neuropsykologia, evoluutiopsykologia, positiivinen psykologia sekä työ- ja organisaatiopsykologia. (Nämä erilaiset psykologian osa-alueet näkyvät vahvasti myös sosiaalipsykologiassa, tosin kliininen ja neuropsykologia useimmiten hieman muita vähemmän.) Tiivistetysti voidaan siis määritellä, että psykologiassa ihmistä pyritään ymmärtämään psyykkisenä, sosiaalisena ja fyysisenä olentona oman elämänhistoriansa kanssa ainutlaatuisena yksilönä. Psykologit työllistyvät useimmiten erilaisiin psykologien virkoihin, joista löydät lisää tämän postauksen lopusta.

* Sosiaalipsykologia on itsenäinen tieteenala, jossa korostuu psykologinen ote käytännön vuorovaikutuksen monisäikeisessä tarkastelussa. Sosiaalipsykologit soveltavat työelämässä vahvaa teoriapohjaista osaamistaan mm. ihmisten koetun hyvinvoinnin, elämänkulun, arkiajattelun, sosiaalisen vuorovaikutuksen sekä ryhmäilmiöiden problematiikan parissa. Alalta valmistuneilla on käytössään laajasti erilaisia työkaluja ymmärtää ja kehittää luovasti ihmisten sosiaalista hyvinvointia yhteiskunnassa. Osa sosiaalipsykologeista on kiinnostuneempia kahdenkeskisistä ja pienryhmätilanteista, sekä näiden psykologisesta tarkastelusta. Toiset ovat kiinnostuneempia toimimaan isojen organisaatioiden, jopa koko yhteiskunnan tasolla.

Kun psykologia voidaan määritellä akateemiseksi ammatilliseksi tutkinnoksi, voidaan sosiaalipsykologia määritellä generalistitutkinnoksi, joka ei valmista yhteen tiettyyn ammattipätevyyteen, vaan antaa avaimet toimia hyvin laajalla kentällä erilaisissa asiantuntijatöissä (postauksen loppuun on listattu näitä kattavasti). Tiivistetysti voidaan kiteyttää, että sosiaalipsykologiassa ihmistä ja ihmisiä pyritään ymmärtämään erityisesti sosiaalisen ulottuvuuden kautta: mm. kiintymyssuhteiden ja ryhmädynamiikan näkökulmasta, miten ihmiset vaikuttavat toinen toisiinsa ja miten heidän omat elämänhistoriansa ovat heitä elämän varrella muovanneet. Tällä fokusoinnilla pyritään vahvistamaan ihmisten yhdessä ja yksin koettua hyvinvointia. Tämä sosiaalipsykologinen ote näkyy myös psykologiassa, mutta ei vastaavalla intensiteetillä. Hyvin yksinkertaistetusti sosiaalipsykologia voidaan siis käsittää ”ihmissuhteiden psykologiaksi”.

OPISKELU
Miten sosiaalipsykologian ja psykologian opiskelu sitten eroavat toisistaan? Tähänkin on varmasti yhtä monta vastausta kuin on opiskelijaakin, mutta kerromme seuraavaksi omia havaintojamme:

Turkoosihaalaristen psykalaisten ainejärjestö on Oidipus ry ja keltaisissa haalareissa vastaan voi tulla Socius ry:n sospsykalaisia.

Sosiaalipsykologian opinnoissa painottuu selkeästi sosiaalipsykologisten teorioiden opiskeleminen, koska iso osa sosiaalipsykologeista työllistyy asiantuntijatehtäviin, joissa tärkeää on kyetä hahmottamaan laajoja kokonaisuuksia erityisesti sosiaalisen ja psyykkisen hyvinvoinnin näkökulmista. Lisäksi opinnoissa otetaan huomioon koko yhteiskunnan konteksti ja se, miten yhteiskunnan rakenteet vaikuttavat ihmisten hyvinvointiin. Sosiaalipsykologiaan tieteenalana voit tutustua lisää esimerkiksi Suonisen, Pirttilä-Backmanin, Lahikaisen ja Ahokkaan teoksen ”Arjen sosiaalipsykologia” kautta. Teorian opiskelun rinnalla meillä on myös muutamia käytännönläheisempiä kursseja, kuten esimerkiksi seuraavat:

* Ammatillista vuorovaikutusta harjoitellaan mm. puheviestinnän kurssilla, jossa aiempina vuosina on aina yhdellä tapaamiskerralla ollut mukana myös näyttelijöitä. He ovat esittäneet työpaikkakiusaamistilannetta, johon puuttumista tunnilla harjoitellaan.

* Ryhmän ohjaamisesta meillä on teoriakurssin lisäksi myös käytännön kurssi, jossa vaihtoehtoina on ollut ohjata mielenterveyskuntoutujien keskusteluryhmää, opiskelijoiden uraohjausryhmää yliopistolla tai suunnitella sekä toteuttaa vapaaehtoiskoulutus eräässä järjestössä. Tämän järjestössä toteutettavan koulutusrungon on tarkoitus kehittää koulutettavien vapaaehtoisten substanssiosaamisen lisäksi heidän ryhmänohjaus- ja vuorovaikutustaitojaan.

* Ryhmät ja vuorovaikutus -kurssilla teorialuentojen ohella jalkaudutaan pienryhmässä julkiselle paikalle havaitsemaan vapaavalintaista sosiaalista tilannetta. Havainnoinnissa ja sen raportoinnissa pyritään hahmottamaan ja ymmärtämään arjen ryhmäilmiöitä sosiaalipsykologisia teorioita soveltamalla.

* Lisäksi sekä sosiaalipsykologian että psykologian opiskelijat voivat UEF:ssa opiskella ainutlaatuisia moniammatillisen vuorovaikutusosaamisen kursseja, joihin sisältyy myös simulaatio-opetusta. Koska työelämässä työskennellään usein moniammatillisissa tiimeissä, on MOVU-kurssien osaamisella paljon käyttöä työelämässä. Kursseilla opetellaan mm. ryhmä-, tiimi- ja verkostotyön perustaitoja sekä neuvottelu- ja johtamistaitoja käytännön tilanteissa.

Pääasiassa sosiaalipsykologian opinnoissa kuitenkin painottuu teoreettinen osaaminen ja sen syvällinen ymmärtäminen, jota työelämässä voidaan soveltaa käytännössä kaikkialla, missä on ihmisiä.

Psykologian opiskelu eroaa sosiaalipsykologian opiskelusta ainakin siinä, että psykologian puolella opiskellaan myös kliiniseen asiakastyöhön valmistavia kursseja. Opiskelemme muun muassa teoriaa mielenterveyden häiriöistä sekä niiden hoidosta. Lisäksi meillä on joitakin käytännöllisempiäkin kursseja. Kursseilla on esimerkiksi tehty vuorovaikutusharjoituksia, harjoiteltu kuntoutusryhmän suunnittelua ja tehty elämäkertahaastattelu itse rekrytoidulle ”asiakkaalle”. Viidentenä vuonna pääsemme opiskelemaan psykologisten testien tekemistä käytännössä. Vaikka psykologin maisterin koulutus ei annakaan psykoterapeutin pätevyyttä, opiskelemme kuitenkin myös psykoterapian perusteita. Psykologi voi käyttää työssään apuna terapiamenetelmiä, vaikka ei pitäisikään psykoterapeutin vastaanottoa.

Sosiaalipsykologian opinnot kestävät 3+2 vuotta. Itä-Suomen yliopistossa hakukohteen nimi on ”Yhteiskuntatieteet, Kuopio” ja kandivaiheen alussa kaikilla opiskelijoilla on alkuun yhteisiä opintoja (sis. sosiaalipsykologiaa ja hyvinvointi yhteiskunnassa -kursseja). Varsinainen pääainevalinta tehdään vasta toisen vuoden keväällä, mutta opinnoissa on paljon valinnanvapautta jo ensimmäisinäkin vuosina. Mikäli opiskelija tietää jo opintojensa alkumetreillä, että haluaa suunnata opintojaan juuri sosiaalipsykologiaa kohti, voi hän halutessaan itsenäisesti painottaa opintojaan psykologisilla opinnoilla heti alusta asti. Valinnanvapautta on etenkin aineopinnoissa ja sivuaineissa, joista voi valita esimerkiksi psykologian tai työ- ja organisaatiopsykologian laajoja opintokokonaisuuksia. Vaikka itse olen tiennyt jo 12-vuotiaasta asti oman intohimoni olevan psykologian parissa ja ihmismielessä, koen, että kaikki tutkintomme kurssit (myös ne enemmän yhteiskunnallisesti painottuneet) ovat olennaisesti tukeneet kasvua sosiaalipsykologian ammattilaiseksi. Koen, että näiden kurssien myötä erityisesti näkökulman vaihtamisen taito ja kyky hahmottaa laajoja kokonaisuuksia on vahvistunut. Kandidaatin tutkintoon kuuluu vapaaehtoinen työharjoittelu, joka kestää vähintään kuukauden (150h – 5 opintopistettä) ja maisterivaiheeseen sisältyy pakollisena sosiaalipsykologian käytännön harjoittelu, joka kestää vähintään kaksi kuukautta (10 opintopistettä).

Psykologin maisterin tutkinto on puoli vuotta pidempi kuin sosiaalipsykologian opiskelijoilla. Tutkintoa pidentää harjoittelu, joka suoritetaan tutkinnon lopuksi. Harjoittelussa pääsee tekemään psykologin töitä ohjauksen alaisena. Harjoittelu on hyvin pidetty opintojakso ja odotan sitä itsekin innolla. Pakollisen harjoittelun lisäksi opiskelija voi halutessaan suorittaa kolmen viikon orientoivan harjoittelun kandivaiheessa. Orientoivassa harjoittelussa ei vielä tehdä psykologin töitä vaan lähinnä tutustutaan työpaikkaan ja tehdään avustavia työtehtäviä.

Tiivistetysti:
Psykologian ja sosiaalipsykologian opintojen sisällöt ovat joiltain osin päällekkäisiä, mutta valmistavat lähtökohtaisesti suhteellisen erilaisiin työtehtäviin, mikä näkyy melko vahvasti myös opintojen sisällöissä.

 

TYÖELÄMÄ

KUVIO 1. Psykologit voivat työskennellä myös samoissa tehtävissä kuin sosiaalipsykologit, mutta osa töistä on rajattu vain psykologeille. Pääasiassa psykologit sijoittuvat kuitenkin juuri psykologin virkoihin.

Psykologian opiskelijat oppivat tekemään psykologisia testejä, joita käytetään erityisesti mielenterveyteen, persoonallisuuteen tai kognitiivisiin kykyihin liittyvien kysymysten arvioimisessa. Testaaminen on osa psykologin työtä monessa paikassa, kuten esimerkiksi työterveyshuollossa, koulupsykologilla ja sairaaloissa. Testaamisen lisäksi psykologin tehtäviin voi kuulua muun muassa psykologisen asiantuntemuksen esiin tuominen moniammatillisissa tiimeissä, terapiaryhmien vetäminen, keskusteluavun antaminen sekä ohjaus ja neuvonta.

Sosiaalipsykologian opiskelu valmistaa opiskelijoita hyvinvoinnin edistämiseen erilaisissa asiantuntijatehtävissä, joissa työskennellään tyypillisesti erilaisten psykologisten ilmiöiden, kuten vuorovaikutuksen ja ryhmien käyttäytymisen, asiantuntijoina. Sosiaalipsykologista asiantuntijatyötä tehdään tyypillisesti etenkin yritysten henkilöstöhallinnossa, jolloin työ voi sisältää kognitiivisen työergonomian kehittämistä, työntekijöiden kouluttamista, sosiaalisten konfliktien sekä muiden ristiriitojen ratkomista, rekrytoimista ja työhyvinvoinnin laaja-alaista vahvistamista sen monilla eri osa-alueilla. Osa sosiaalipsykologeista työskentelee kolmannella sektorilla tuomalla asiantuntijuuttaan erilaisten järjestöjen, projektien ja hankkeiden käyttöön: Monia kiinnostaa erityisesti mielenterveyden kentällä asiantuntijana toimiminen, jolloin keskeisiä teemoja voivat olla mielen haasteiden ennaltaehkäisy ja mielenterveyden vahvistaminen, esimerkiksi resilienssin, psykologisen joustavuuden ja arvotyöskentelyn keinoin. Psykologisen tutkimustiedon soveltaminen käytäntöön voi tällöin konkretisoitua esimerkiksi erilaisina koulutuksina, ryhmien ohjaamisena, kriisituen antamisena (kriisityöntekijä), markkinointina, suunnitteluna ja/tai viestintänä. Työpaikasta riippumatta sosiaalipsykologin työnkuva on usein laaja ja monipuolinen. Useimmiten se sisältää ihmisläheistä työtä ja sosiaalipsykologisen osaamisen hyödyntämistä ihmisten hyvinvoinnin vahvistamiseksi. Sosiaalipsykologian koulutus antaa valmiudet ymmärtää, selittää ja kehittää sekä kahdenkeskistä että isompienkin ihmisryhmien vuorovaikutusta.

Hyvin karkeasti ottaen voisi sanoa, että sosiaalipsykologi työskentelee hyvinvoinnin edistämisen parissa ja psykologi taas auttaa ihmisiä muutosten ja vaikeuksien keskellä.
Tämä yksinkertaistus ei kuitenkaan aina päde, sillä sosiaalipsykologi voi työskennellä esimerkiksi kriisityössä ja psykologi puolestaan tarjota hyvin matalan kynnyksen apua pienissä pulmissa. Psykologin asiakkaita ovat usein yksilöt, pariskunnat ja perheet, mutta osa psykologeista toimii myös laajempien kokonaisuuksien, kuten organisaatioiden tasolla. Sosiaalipsykologien kohderyhmään kuuluvat erityisesti dyadit (2 hlöä), eri kokoiset ryhmät ja tiimit, organisaatiot sekä koko yhteiskunta – kuitenkaan yksilönäkökulmaa unohtamatta. Sekä psykologi että sosiaalipsykologi voivat toimia todella monissa työtehtävissä, kuten seuraavaksi huomataan.

 

MAHDOLLISIA AMMATTINIMIKKEITÄ

* Psykologi voi tehdä töitä hyvin erilaisissa paikoissa, kuten esimerkiksi kouluissa, työterveyshuollossa, psykiatrisissa sairaaloissa, kuntoutuslaitoksissa ja terveyskeskuksissa. Psykologiliiton sivuilta löytyy erittäin hyvä listaus erilaisista ammattinimikkeistä, mitä psykologilla voi olla.

Psykologian maisterin tutkinto ei anna psykoterapeutin pätevyyttä. Se on kuitenkin hyvä pohja psykoterapiakoulutukseen haluavalle. Psykologeille on tarjolla paljon muitakin lisäkoulutusmahdollisuuksia maisteriksi valmistumisen jälkeen. (Tällä hetkellä myös sosiaalipsykologi voi hakea tähän pitkään täydennyskoulutukseen, josta valmistutaan psykoterapeutiksi. Ajankohtaiset hakukelpoisuusvaatimukset löydät Valviran sivuilta.)

* Sosiaalipsykologi voi työskennellä hyvin laajasti erilaisissa työnkuvissa, joihin ei tarvita psykologin pätevyyttä. (Myös psykologit voivat työskennellä näissä työtehtävissä, vaikkakin he sijoittuvat pääasiassa psykologin virkoihin.) Sosiaalipsykologien tehtävissä psykologista osaamista sovelletaan luovasti yhteiskunnan erilaisiin tarpeisiin. Tässä listattuna niistä muutamia:

KUVIO 2. Sosiaalipsykologi työelämässä

Työ- ja organisaatiopsykologian parissa: kouluttaja, henkilöstöasiantuntija, rekrytoija, rekrytointipäällikkö, uravalmentaja, työyhteisövalmentaja, community developer, työhyvinvointiasiantuntija, kehittämispäällikkö, henkilöstökonsultti, henkilöstösuunnittelija, henkilöstöpäällikkö, koordinaattori, johdon assistentti, viestinnän asiantuntija, työhyvinvointipäällikkö, toimitusjohtaja, organisaatiokonsultti, …

– Järjestöissä, projekteissa ja hankkeissa: projektisuunnittelija, projektipäällikkö, järjestösuunnittelija, hankekoordinaattori, tiiminvetäjä, kehittämisasiantuntija, hankeasiantuntija, projektiasiantuntija, vapaaehtoistyön tai vertaistuen koordinaattori (esim. mielenterveysjärjestöissä), …

– Asiakasluonteisissa töissä: yksilö- ja/tai ryhmävalmentaja, kriisityöntekijä, koulukuraattori, perheneuvoja, kuntoutussuunnittelija, kuntoutusasiantuntija, kuntoutusohjaaja, ryhmätoiminnan kehittäjä, päihdetyön erityisohjaaja, kriisikeskuksen johtaja, …

– Yrittäjyyden parissa: työnohjaaja, jatkokoulutuksen jälkeen psykoterapeutti, freelancer-toimittaja, tietokirjailija, kouluttaja, valmentaja, … (vain taivas on rajana!)

– Yliopistoissa / muissa koulutusorganisaatioissa: kouluttaja, tutkija, tutkimusavustaja, yliopisto-opettaja, tutkijatohtori, professori, …

– Muut: eduskunta-avustaja, …

Erilaisiin teemoihin liittyen asiantuntijoille järjestetään moniammatillisesti täydennyskoulutuksia, joihin sekä psykologit että sosiaalipsykologit voivat osallistua. Tällaisia ovat esimerkiksi kriisityön erikoistumisopinnot, työnohjaajakoulutus ja jo aiemmin mainittu psykoterapeuttikoulutus. Näistä ja yllä lueteltujen ammattinimikkeiden sisällöistä löydät lisää googlaamalla.



Kaiken kaikkiaan sekä psykologian että sosiaalipsykologian aloilta valmistuu ammattilaisia, jotka kykenevät soveltamaan psykologista osaamista ja asiantuntijuutta vahvistaakseen ja rikastaakseen laaja-alaisesti ihmisten hyvinvointia.

Roosa // sosiaalipsykologia & Riikka // psykologia

.
.

Lisää tietoa löydät mm. seuraavien linkkien takaa:

–  Suomen psykologiliitto ry
UEF:n filosofinen tiedekunta

Suomen sosiaalipsykologit ry
UEF:n yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta

Mitä tehdä, kun et tiedä mitä tehdä?

Kohtaamme elämämme aikana useita tilanteita, jolloin meidän oletetaan vastaavan kysymykseen: mikä sinusta tulee isona? Ensimmäisen kerran kysytään kun olemme vielä ihan pieniä. Vastaus on silloin äärimmäisen helppo: astronautti tai olympiavoittaja. Mutta kun meiltä kysytään samaa kysymystä kevään yhteishaun ollessa ajankohtainen, ei suuri osa ihmisistä osaakaan enää vastata kysymykseen. Minä en ainakaan aikoinani osannut. Tiesin, että haluan yliopistoon opiskelemaan, mutta mitä, siihen en en osannutkaan enää vastata. Nyttemmin osaan: minusta tulee isona sosiaalityöntekijä.

Oletko kenties samassa tilanteessa kuin minä silloin?Olen teitä varten kerännyt hyödyllisen listan sivustoja sekä eri tahoja, jotka auttoivat minua aikoinaan päätöksen tekemisessä ja joiden toivon auttavan myös sinua tänä keväänä tai tulevaisuudessa!


1. Haeyliopistoon.fi (https://haeyliopistoon.fi/)

 

 

Tältä sivulta löydät kaiken liittyen Itä-Suomen yliopiston koulutustarjontaan ja hakemiseen! Jos et esimerkiksi tiedä, mikä ala sinua voisi kiinnostaa,voit tehdä täällä hauskan uratestin! Uratesti seuloo vastauksiesi perusteella sinulle sopivan alan UEFin tarjonnasta ja saat ainakin jotain, mistä lähteä liikkeelle. Tämän lisäksi voit selailla kaikkia koulutusaloja ja pääainevaihtoehtoja. Suurimmalle osalle pääaineista on tehty myös oma YouTube-video ja nämä videot löydät koulutusalojen alta (suosittelen hyödyntämään!).

+ Uratesti (leikkimielinen, mutta on siinä silti jotakin perää)

+  Koulutusalakohtaiset videot

+ Mahdollisuudet ja ohjeet myös jo esimerkiksi jatko-opiskeluita miettiville

– Koska listattuna on koko UEFin koulutustarjonta, niin vaihtoehtojen kirjo on valtava


2. Töissä.fi (https://toissa.fi/)

Yliopistossa on monta sellaistakin pääainetta, josta ei ainakaan ihan nimen perusteella osaa heti sanoa, minkälaiseen ammattiin siitä voisi työllistyä. Ei hätää! Joku vielä meitäkin viisaampi ihminen on kehittänyt tämän Töissä.fi-sivuston, jonka ideana on kertoa, mihin korkeakoulusta valmistuneet ovat työllistyneet. Sivuston hakuun voit kirjoittaa sinua kiinnostavan alan (esimerkkinä vaikka tietojenkäsittelytiede) ja sivusto antaa sinulle kattavan kuvion siitä, mihin jo valmistuneet ovat työllistyneet. Omasta mielestäni tämän sivuston parhaita puolia on se, että nämä työllistymistarinat ovat oikeiden ihmisten kirjoittamia, eikä pelkästään tilastojen valossa saatua tietoa. Tämän lisäksi voit lukea sinua kiinnostavasta aiheesta nippelitietoa, kuten palkkauksesta tai työllistymisprosenteista. Selaimiston kautta voit selailla kaikkia korkeakoulututkintoja ja tutustua sinua kiinnostaviin!

+ Oikeiden ihmisten kirjoittamia tarinoita työllistymisestä tietyltä alalta

+ Koko  Suomen korkeakoulujen kaikki alat edustettuina

+ Sivusto toimii myös toisinpäin, eli voit kirjoittaa hakukenttään sinua kiinnostavan ammatin ja sivusto kertoo, millä koulutuksella sinun on mahdollista päästä tähän työhön

– Joistakin koulutusaloista valmistuneiden työllistymistarinoita on verrattain vähän


3. Aducate-avoin yliopisto (http://www.uef.fi/fi/web/aducate/avoin-yliopisto)

 

“Avoimen yliopisto-opetuksen periaatteena on tarjota kaikille aikuisille, koulutustaustasta riippumatta mahdollisuus yliopisto-opintoihin, jotka ovat yliopistotutkinnon osia. ” 

Jos yliopistoon hakeminen ei välttämättä vielä ole ajankohtaista, voit suorittaa opintoja omaan tahtiin myös avoimen yliopiston kautta. Itä-Suomen yliopiston avoimessa yliopistossa on laaja tarjonta kaikenlaisia kursseja ja varmasti jokaiselle löytyy tarjonnasta jotakin sopivaa. Avoimen yliopiston kurssit ovat useimmiten maksullisia (12€/opintopiste), mutta esimerkiksi perus- tai aineopintokokonaisuuksille löytyy räätälöityjä könttähintoja. Avoimen yliopiston opinnoissa on myös se hyvä puoli, että jos myöhemmin haet suorittamaan tutkintoa niin monille aloille sinun on mahdollista päästä avoimen väylän-kautta ilman pääsykokeita. Tai sitten aikaisemmin avoimessa yliopistossa käymiäsi kursseja voidaan hyväksilukea tutkinnossasi.

+ Niin laaja tarjonta, että lähes mitä vaan koulutusalaa pääsee “kokeilemaan”

+ Mahdollisuudet myöhemmin hakemiseen/hyväksilukuihin

– Opintojen maksullisuus, joskaan ei kovin tyyris


4. Oma opo

Toivottavasti olette muistaneet haastaa myös omia opinto-ohjaajianne, sillä he ovat kouluissanne juurikin teitä varten:

“Opinto-ohjaus (peruskouluissa oppilaanohjaus) on peruskouluissa, lukioissa ja ammattikouluissa toteutettava toiminta ja oppiaine, joka pyrkii ohjaamaan oppilaita ja opiskelijoita opiskelussa ja jatko-opintoja koskevissa kysymyksissä sekä ohjaamaan opiskelijat työelämään. ” (wikipedia)

Opoilla on yleensä rutkasti henkilökohtaista kokemusta kaikenlaisesta jatko-opintotarjonnasta Suomessa, mutta heillä on myös arvokasta kokemusta oppilaiden erilaisista valinnoista ja urapoluista. Kaikki tietävät, että lukion tai ammattikoulun  jälkeen voi mennä opiskelemaan esimerkiksi lääketiedettä tai oikeustiedettä yliopistoon, mutta opopa tietää myös ne tuhannet muut vaihtoehdot, jotka odottavat vastavalmistunutta.

+ Henkilökohtainen ohjaus ja neuvonta, jossa varmasti näkyy sekä opon koulutuksellinen kokemus että henkilökohtainen kokemus

+ Yleensä aina omasta koulusta saavutettavissa ja hihan nykäisyn päässä

YHTEISHAKU ALKAA 14.3.2018, TOIVOTTAVASTI OLET VALMIS!