Lääketieteen opetus Kuopiossa

Meillä Kuopiossa ensimmäiset 2 vuotta on prekliinistä vaihetta ja loput 4 kliinistä vaihetta. Opiskelen itse toista vuotta eli olen prekliinisessä vaiheessa. Tämä postaus tulee siis keskittymään nimenomaan preklinikassa opiskeluun. Muissa lääkiskaupungeissa opiskelu poikkeaa Kuopiosta enemmän tai vähemmän.

Meillä on monesti kursseilla myös muiden alojen opiskelijoita. Kaksi ensimmäistä vuotta hammaslääketieteen ja lääketieteen opetus on yhteistä, vaikka muutamia omia kursseja löytyy molemmista koulutusohjelmista. Samoilla kursseilla on myös esimerkiksi biolääketieteen ja farmasian opiskelijoita.

Kun minä aloitin opinnot 2018, prekliinisen vaiheen opetussuunnitelma muuttui. Sen myötä luentojen määrää karsittiin ja suurin muutos oli, että anatomian ja fysiologian opetus yhdistettiin samoihin kursseihin. Kurssit ovat nyt enimmäkseen elinjärjestelmäkohtaisia, esimerkiksi meillä on ollut hermostoa sekä verenkierto- ja hengityselimistöä käsittelevät kurssit.

Tarkemmin kurssien nimiä löytää meidän opinto-oppaasta.

Kurssit koostuvat pääosin luennoista, ryhmäopetuksista ja harkoista. Lisäksi meillä on myös esimerkiksi erilaisia seminaaripäiviä.

Preklinikan kohokohtia ovat ehdottomasti terveyskeskuspäivät! Ensimmäisen ja toisen vuoden syksyllä pääsemme siis seuraamaan terveyskeskukseen lääkärin työtä valkotakki päällä. Kliinisessä vaiheessa on toki pidempiä terveyskeskusjaksoja.

Luennot

Monille on varmasti melko selvää millaista luento-opetus on. Kaikilla kursseilla on useita eri luennoitsijoita aihealueen mukaan. Monet opiskelijat tekevät luennoilla muistiinpanoja esimerkiksi tietokoneelle tai käsin. Luentomateriaalit ovat yleensä opiskelijoiden saatavilla verkossa, joten monet eivät käy luennoilla lainkaan. Suurin osa luennoista on vapaaehtoisia.

Ryhmäopetukset

Ryhmäopetuksiin on yleensä valmistavat tehtävät, joiden avulla asiaan perehdytään ennen opetusta. Aiheesta on ollut usein luento, videoluento tai muuta materiaalia. Opetuksessa tehtäviä käydään läpi tai esimerkiksi tehdään kokoavia esityksiä pienemmissä ryhmissä, jotka ryhmäopetuksen lopussa esitellään koko ryhmälle.

Harjoitustyöt eli harkat

Harkkojen ja ryhmäopetusten ero on hieman häilyvä. Esimerkiksi tautiopin kurssilla harkoissa käytiin pienessä ryhmässä kudosnäytteitä läpi ja kootusti jokainen tapaus käytiin koko ryhmän kanssa. Usein harkoissa harjoitellaan kuitenkin käytännön taitoja. Kurssikavereilta olemme esimerkiksi ottaneet verinäytteitä, tutkineet silmänpohjaa, refleksejä ja aivohermojen toimintaa. Kliinisen mikrobiologian kurssilla viljelimme monia bakteereita ja sieniä, joita pääsimme myös mikroskopoimaan ja tunnistamaan. Tässä on vain muutamia esimerkkejä ja käytännön juttuja pääsee Kuopiossa tekemään jo preklinikassa reilusti!

Kurssien sisältö ja opetustekniikat vaihtelevat paljon kurssin ja opettajan mukaan. Minusta on hyvä, että esimerkiksi ryhmäopetuksien sisällöissä ei ole kankeaa kaava, vaan aiheen mukaan opetus voi vaihdella.

Ryhmäopetukset ja harkat ovat todella opettavaisia, sillä opiskelu on aktiivista. Opetukseen valmistautuminen tehostaa oppimista todella paljon ja epäselväksi jääneistä asioista on hyvä keskustella muiden opiskelijoiden sekä opettajien kanssa. Kynnys esimerkiksi kysymysten kysymiseen on myös matalampi, sillä kurssien opettajat ovat aktiivisesti mukana opetuksessa.

Viivi // Lääketiede

Tuutoroinnista boostia opintojen alkuun + tuutoreiden terveiset

Mitä tuutorointi on?

Tuutoroinnilla tarkoitetaan toimintaa, jonka avulla autetaan uusia opiskelijoita pääsemään opinnoissa hyvin alkuun ja tutustutaan uusiin opiskelukavereihin. Tuutoreina toimivat usein toisen vuoden opiskelijat, jotka opiskelevat samaa alaa tuutoroitavien, eli uusien opiskelijoiden, kanssa. Tuutorit voivat jatkaa tuutoriuraansa myös seniorituutoreiksi. Seniorituutorit jakavat tärkeitä kokemuksia ja vinkkejä uusille tuutoreille. Seniorituutorit ovat mukana myös tuutorikoulutusten suunnittelussa, joten toiminta on todella opiskelijalähtöistä! Uudet tuutorit valitaan vuosittain ja heille järjestetään koulutus, jotta taataan uusien opiskelijoiden laadukas perehdyttäminen yliopistoelämään.

Tuutoroinnin teemoja ovat muun muassa
  • Uusiin opiskelukavereihin tutustuminen, ryhmäytyminen
  • Yliopiston käytäntöihin perehdyttäminen
  • Opiskelijoiden eri palveluiden esittely (esim. kirjasto, YTHS)
  • Yliopistoympäristöön ja tiloihin tutustuminen
  • Opiskelupaikkakuntaan tutustuminen
  • Käytännön vinkkien jakaminen opiskelemisesta ja opiskelijaelämästä

Tuutoritoiminta toteutetaan opiskelijalähtöisesti ja hyvällä fiiliksellä. Paitsi että tuutorointi perehdyttää yliopiston tapoihin, se on hauskaa! Koska tuutorit ovat itse myös opiskelijoita, saavat uudet opiskelijat arvokasta ja ainutlaatuista tietoa ja tukea opintojen aloittamiseen. Tuutoritoimintaan kuuluu hurjasti erilaisia tapahtumia, illanviettoja ja kokoontuimisia ja monen opiskelijat ensimmäiset askeleet opiskelijaelämään ja -tapahtumiin ovatkin tapahtuneet juuri tuutoroinnin kautta. Itsellä tuutoritapahtumat ovat yksiä parhaita muistoja opiskeluajalta.

Räpsy omista opiskeluhaalareista. Haalareista tunnistaa helposti, millä alalla tyypit opiskelee. Haalareita pidetään lähes kaikissa opiskelijatapahtumissa. Uudet opiskelijat saavat haalarit usein ensimmäisen lukukauden aikana!

Kyselin muutamalta tuutorilta heidän näkemyksiään tuutoroinnista, tässä heidän vastauksia!

Ravitsemustieteen tuutori ja opiskelija Maria Kangaspeska vastaa:
  1. Mikä on parasta uusien opiskelijoiden tuutoroinnissa?

Tuutoroinnin monipuolisuus ja mahdollisuus auttaa uudet opiskelijat sujuvaan opintojen alkuun. Itse pidin erityisesti erilaisten tapahtumien järjestämisestä. Oli myös mukava päästä tutustumaan uusiin opiskelijoihin paremmin. Meillä ravitsemustieteellä aloittaa vuosittain vain 30 uutta opiskelijaa, joten kaikkien nimet ja naamat tulevat jo nopeasti tutuksi ja uusiin opiskelijoihin pääsee tutustumaan myös oman fuksiryhmän ulkopuolelta. Tietysti oli myös kiva päästä elämään fuksivuoden tapahtumia uudestaan!

2. Mikä on paras tuutorointiin liittyvä muistosi, kun aloitit opinnot Itä-Suomen yliopistossa?

Mieleeni ei tule mitään yksittäistä muistoa vaan yleisesti tuutoreiden järjestämä ohjelma koko syksyn ajalle! Tuutorit olivat nähneet paljon vaivaa järjestääkseen meille monipuolisesti erilaista ohjelmaa, joissa samalla myös tutustui muihin opiskelijoihin paremmin. Sen lisäksi minulla oli jo alusta asti fiilis, että voin kysyä tuutoreilta kaikesta mieltä askarruttavista asioista.

3. Mitä haluaisit sanoa uusille opiskelijoille ennen opintojen alkua?

Vaikka monelle opintojen alku tarkoittaa myös muita muutoksia elämässä kuten muuttoa vieraalle paikkakunnalle, ei silti kannata jännittää liikaa opintojen alkamista. Moni muu on samassa tilanteessa ja lisäksi on hyvä muistaa, että tuutorit ovat teitä varten. Tuutoreilta voi aina kysyä mitä vain mieleen tuleekin, jo ennen opintojen alkamista.

Kuvassa Maria ja Nelli Haapakoski Retikan kastajaisissa pitämässä rastia, jonka keskiössä Retikalle tyypillisesti ruoka!

Biologian opiskelija, tuutori ja seniorituutori Jiri vastaa:
  1. Mikä on parasta uusien opiskelijoiden tuutoroinnissa?

Ylivoimaisesti parasta tuutoroinnissa on se, että pääsee konkreettisesti auttamaan uusia fukseja asioissa jotka ovat itselleen jo tuttuja juttuja ja tätä kautta pääsee myös ystävystymään uusiin ihmisiin.

2. Mikä on paras muistosi tuutorina ollessasi?

Yksi parhaimmista muistoistani oli kuulla omalta fuksiltani miten paljon musta oli oikeasti apua uudessä ympäristössä ja tästä alkoi positiivisten palautteiden vyöry. Nämä palautteet ovat erityisen tärkeitä silloin, kun tuutorin voimavarat alkavat olla vähissä ja ne auttavat jaksamaan enemmän kuin yksikään noppa (=opintopiste) tai haalarimerkki.

3. Mitä haluaisit sanoa uusille opiskelijoille ennen opintojen alkua?

Uusille opiskelijoille suosittelen vahvasti tutustumaan uuteen kotikaupunkiin ja kampukseen jo valmiiksi (vaikka se voi tuntua pelottavalta)!

Jiri ystävineen juhlimassa uuden opiskeluvuoden alkua. Opiskelijatapahtumissa on yleensä jokin teema. Onkohan tässä kuvassa teemana yksisarvinen diskossa?

Tietojenkäsittelytieteiden opiskelija ja tuutori Tomi vastaa:
1. Mikä on parasta uusien opiskelijoiden tuutoroinnissa?

Mun mielestä parasta tuutoroinnissa oli ehdottomasti se, että sai niin paljon uusia ystäviä. Tuutorina olin myös aiempaa aktiivisemmin mukana kaikessa yliopistotoiminnassa ja opiskelijatapahtumissa. Tuutoroinnin kautta päädyin myös mukaan ainejärjestötoimintaan.

2. Mikä on paras tuutorointiin liittyvä muistosi, kun aloitit opinnot Itä-Suomen yliopistossa?

Itselläni ei ollut ennen opintojen aloittamista minkäänlaista käsitystä siitä, millaista yliopistossa on opiskella ja edellisistä opinnoistani oli ehtinyt kulua jo useampi vuosi. Tämän vuoksi kanssaopiskelijan tuki opintojen aloituksessa oli korvaamatonta. Oli hauska huomata, että vuosikurssista huolimatta kaikki painivat lähes samojen haasteiden kanssa.

3. Mitä haluaisit sanoa uusille opiskelijoille ennen opintojen alkua?

Ole työtön (aka keskity opintoihin!), omista koira ja sano aina kyllä uusille seikkailuille!

Tomi valmistautumassa perinteiseen fuksitapahtumaan Kaupunkisuunnistukseen, missä uudet opiskelijat kiertävät ympäri kauunkia sijoitettuja rasteja ja suorittavat hauskoja tehtäviä.

Lisätietoja tuutoroinnista löydät UEFin kanavista. Tsekkaa ainakin Kamun materiaali uudelle opiskelijalle, mistä löytyy kattava tietopaketti opintojen alkuun! Täältä voit myös lukea lisää tuutoroinnista. Jos olet itse kiinnostunut tuutoroinnista, lisätietoa löytyy täältä.

Maija // ravitsemustiede

Psykologian ja sosiaalipsykologian eroja

Ihmismieli ja sen koukerot kiinnostavat yhä useampia. Itä-Suomen yliopistossa psykologian teemoja voit opiskella Joensuun kampuksella pääaineenasi psykologia tai Kuopion kampuksella yhteiskuntatieteiden alla pääaineenasi sosiaalipsykologia. Vain psykologiaa pääaineenasi opiskelleena voit saada laillistetun psykologin pätevyyden. Kuitenkin psykologista osaamista tarvitaan yhteiskunnassa laajasti mitä erilaisemmissa työnkuvissa, joihin myös sosiaalipsykologit voivat työllistyä omine vahvuuksineen. Tässä postauksessa käsittelemme näiden pääaineiden eroavaisuuksia ja päällekkäisyyksiä sekä opiskelun että työelämän näkökulmista. Kirjoittajina ovat psykologian opiskelija Riikka Lindholm ja sosiaalipsykologian opiskelija Roosa Tähtinen.

TIETEENALAT
Molemmat tieteenalat voidaan määritellä eri tavoin näkökulmista ja koulukunnista riippuen. Jyrkkää jaottelua voidaan pitää hieman keinotekoisena, emmekä pyri tässä luomaan alojen välille tarpeetonta vastakkainasettelua. Nostamme seuraavaksi esille muutamia yleisimpiä määritelmiä, joiden avulla pääainevaihtoehtojen eroja on helpompi hahmottaa:

* Psykologia tutkii mielen sisältöjä ja tapahtumia eri osa-alueidensa näkökulmista. Näitä erilaisia osa-alueita ovat mm. kliininen psykologia (sis. mm. terapeuttisen keskusteluavun antamista), kognitiivinen psykologia, kehityspsykologia, persoonallisuuspsykologia, neuropsykologia, evoluutiopsykologia, positiivinen psykologia sekä työ- ja organisaatiopsykologia. (Nämä erilaiset psykologian osa-alueet näkyvät vahvasti myös sosiaalipsykologiassa, tosin kliininen ja neuropsykologia useimmiten hieman muita vähemmän.) Tiivistetysti voidaan siis määritellä, että psykologiassa ihmistä pyritään ymmärtämään psyykkisenä, sosiaalisena ja fyysisenä olentona oman elämänhistoriansa kanssa ainutlaatuisena yksilönä. Psykologit työllistyvät useimmiten erilaisiin psykologien virkoihin, joista löydät lisää tämän postauksen lopusta.

* Sosiaalipsykologia on itsenäinen tieteenala, jossa korostuu psykologinen ote käytännön vuorovaikutuksen monisäikeisessä tarkastelussa. Sosiaalipsykologit soveltavat työelämässä vahvaa teoriapohjaista osaamistaan mm. ihmisten koetun hyvinvoinnin, elämänkulun, arkiajattelun, sosiaalisen vuorovaikutuksen sekä ryhmäilmiöiden problematiikan parissa. Alalta valmistuneilla on käytössään laajasti erilaisia työkaluja ymmärtää ja kehittää luovasti ihmisten sosiaalista hyvinvointia yhteiskunnassa. Osa sosiaalipsykologeista on kiinnostuneempia kahdenkeskisistä ja pienryhmätilanteista, sekä näiden psykologisesta tarkastelusta. Toiset ovat kiinnostuneempia toimimaan isojen organisaatioiden, jopa koko yhteiskunnan tasolla.

Kun psykologia voidaan määritellä akateemiseksi ammatilliseksi tutkinnoksi, voidaan sosiaalipsykologia määritellä generalistitutkinnoksi, joka ei valmista yhteen tiettyyn ammattipätevyyteen, vaan antaa avaimet toimia hyvin laajalla kentällä erilaisissa asiantuntijatöissä (postauksen loppuun on listattu näitä kattavasti). Tiivistetysti voidaan kiteyttää, että sosiaalipsykologiassa ihmistä ja ihmisiä pyritään ymmärtämään erityisesti sosiaalisen ulottuvuuden kautta: mm. kiintymyssuhteiden ja ryhmädynamiikan näkökulmasta, miten ihmiset vaikuttavat toinen toisiinsa ja miten heidän omat elämänhistoriansa ovat heitä elämän varrella muovanneet. Tällä fokusoinnilla pyritään vahvistamaan ihmisten yhdessä ja yksin koettua hyvinvointia. Tämä sosiaalipsykologinen ote näkyy myös psykologiassa, mutta ei vastaavalla intensiteetillä. Hyvin yksinkertaistetusti sosiaalipsykologia voidaan siis käsittää ”ihmissuhteiden psykologiaksi”.

OPISKELU
Miten sosiaalipsykologian ja psykologian opiskelu sitten eroavat toisistaan? Tähänkin on varmasti yhtä monta vastausta kuin on opiskelijaakin, mutta kerromme seuraavaksi omia havaintojamme:

Turkoosihaalaristen psykalaisten ainejärjestö on Oidipus ry ja keltaisissa haalareissa vastaan voi tulla Socius ry:n sospsykalaisia.

Sosiaalipsykologian opinnoissa painottuu selkeästi sosiaalipsykologisten teorioiden opiskeleminen, koska iso osa sosiaalipsykologeista työllistyy asiantuntijatehtäviin, joissa tärkeää on kyetä hahmottamaan laajoja kokonaisuuksia erityisesti sosiaalisen ja psyykkisen hyvinvoinnin näkökulmista. Lisäksi opinnoissa otetaan huomioon koko yhteiskunnan konteksti ja se, miten yhteiskunnan rakenteet vaikuttavat ihmisten hyvinvointiin. Sosiaalipsykologiaan tieteenalana voit tutustua lisää esimerkiksi Suonisen, Pirttilä-Backmanin, Lahikaisen ja Ahokkaan teoksen ”Arjen sosiaalipsykologia” kautta. Teorian opiskelun rinnalla meillä on myös muutamia käytännönläheisempiä kursseja, kuten esimerkiksi seuraavat:

* Ammatillista vuorovaikutusta harjoitellaan mm. puheviestinnän kurssilla, jossa aiempina vuosina on aina yhdellä tapaamiskerralla ollut mukana myös näyttelijöitä. He ovat esittäneet työpaikkakiusaamistilannetta, johon puuttumista tunnilla harjoitellaan.

* Ryhmän ohjaamisesta meillä on teoriakurssin lisäksi myös käytännön kurssi, jossa vaihtoehtoina on ollut ohjata mielenterveyskuntoutujien keskusteluryhmää, opiskelijoiden uraohjausryhmää yliopistolla tai suunnitella sekä toteuttaa vapaaehtoiskoulutus eräässä järjestössä. Tämän järjestössä toteutettavan koulutusrungon on tarkoitus kehittää koulutettavien vapaaehtoisten substanssiosaamisen lisäksi heidän ryhmänohjaus- ja vuorovaikutustaitojaan.

* Ryhmät ja vuorovaikutus -kurssilla teorialuentojen ohella jalkaudutaan pienryhmässä julkiselle paikalle havaitsemaan vapaavalintaista sosiaalista tilannetta. Havainnoinnissa ja sen raportoinnissa pyritään hahmottamaan ja ymmärtämään arjen ryhmäilmiöitä sosiaalipsykologisia teorioita soveltamalla.

* Lisäksi sekä sosiaalipsykologian että psykologian opiskelijat voivat UEF:ssa opiskella ainutlaatuisia moniammatillisen vuorovaikutusosaamisen kursseja, joihin sisältyy myös simulaatio-opetusta. Koska työelämässä työskennellään usein moniammatillisissa tiimeissä, on MOVU-kurssien osaamisella paljon käyttöä työelämässä. Kursseilla opetellaan mm. ryhmä- tiimi ja verkostotyön perustaitoja sekä neuvottelu- ja johtamistaitoja käytännön tilanteissa.

Pääasiassa sosiaalipsykologian opinnoissa kuitenkin painottuu teoreettinen osaaminen ja sen syvällinen ymmärtäminen, jota työelämässä voidaan soveltaa käytännössä kaikkialla, missä on ihmisiä.

Psykologian opiskelu eroaa sosiaalipsykologian opiskelusta ainakin siinä, että psykologian puolella opiskellaan myös kliiniseen asiakastyöhön valmistavia kursseja. Opiskelemme muun muassa teoriaa mielenterveyden häiriöistä sekä niiden hoidosta. Lisäksi meillä on joitakin käytännöllisempiäkin kursseja. Kursseilla on esimerkiksi tehty vuorovaikutusharjoituksia, harjoiteltu kuntoutusryhmän suunnittelua ja tehty elämäkertahaastattelu itse rekrytoidulle ”asiakkaalle”. Viidentenä vuonna pääsemme opiskelemaan psykologisten testien tekemistä käytännössä. Vaikka psykologin maisterin koulutus ei annakaan psykoterapeutin pätevyyttä, opiskelemme kuitenkin myös psykoterapian perusteita. Psykologi voi käyttää työssään apuna terapiamenetelmiä, vaikka ei pitäisikään psykoterapeutin vastaanottoa.

Sosiaalipsykologian opinnot kestävät 3+2 vuotta. Itä-Suomen yliopistossa hakukohteen nimi on ”Yhteiskuntatieteet, Kuopio” ja kandivaiheen alussa kaikilla opiskelijoilla on alkuun yhteisiä opintoja (sis. sosiaalipsykologiaa ja hyvinvointi yhteiskunnassa -kursseja). Varsinainen pääainevalinta tehdään vasta toisen vuoden keväällä, mutta opinnoissa on paljon valinnanvapautta jo ensimmäisinäkin vuosina. Mikäli opiskelija tietää jo opintojensa alkumetreillä, että haluaa suunnata opintojaan juuri sosiaalipsykologiaa kohti, voi hän halutessaan itsenäisesti painottaa opintojaan psykologisilla opinnoilla heti alusta asti. Valinnanvapautta on etenkin aineopinnoissa ja sivuaineissa, joista voi valita esimerkiksi psykologian tai työ- ja organisaatiopsykologian laajoja opintokokonaisuuksia. Vaikka itse olen tiennyt jo 12-vuotiaasta asti oman intohimoni olevan psykologian parissa ja ihmismielessä, koen, että kaikki tutkintomme kurssit (myös ne enemmän yhteiskunnallisesti painottuneet) ovat olennaisesti tukeneet kasvua sosiaalipsykologian ammattilaiseksi. Koen, että näiden kurssien myötä erityisesti näkökulman vaihtamisen taito ja kyky hahmottaa laajoja kokonaisuuksia on vahvistunut. Kandidaatin tutkintoon kuuluu vapaaehtoinen työharjoittelu, joka kestää vähintään kuukauden (150h – 5 opintopistettä) ja maisterivaiheeseen sisältyy pakollisena sosiaalipsykologian käytännön harjoittelu, joka kestää vähintään kaksi kuukautta (10 opintopistettä).

Psykologin maisterin tutkinto on puoli vuotta pidempi kuin sosiaalipsykologian opiskelijoilla. Tutkintoa pidentää harjoittelu, joka suoritetaan tutkinnon lopuksi. Harjoittelussa pääsee tekemään psykologin töitä ohjauksen alaisena. Harjoittelu on hyvin pidetty opintojakso ja odotan sitä itsekin innolla. Pakollisen harjoittelun lisäksi opiskelija voi halutessaan suorittaa kolmen viikon orientoivan harjoittelun kandivaiheessa. Orientoivassa harjoittelussa ei vielä tehdä psykologin töitä vaan lähinnä tutustutaan työpaikkaan ja tehdään avustavia työtehtäviä.

Tiivistetysti:
Psykologian ja sosiaalipsykologian opintojen sisällöt ovat joiltain osin päällekkäisiä, mutta valmistavat lähtökohtaisesti suhteellisen erilaisiin työtehtäviin, mikä näkyy melko vahvasti myös opintojen sisällöissä.

 

TYÖELÄMÄ

KUVIO 1. Psykologit voivat työskennellä myös samoissa tehtävissä kuin sosiaalipsykologit, mutta osa töistä on rajattu vain psykologeille. Pääasiassa psykologit sijoittuvat kuitenkin juuri psykologin virkoihin.

Psykologian opiskelijat oppivat tekemään psykologisia testejä, joita käytetään erityisesti mielenterveyteen, persoonallisuuteen tai kognitiivisiin kykyihin liittyvien kysymysten arvioimisessa. Testaaminen on osa psykologin työtä monessa paikassa, kuten esimerkiksi työterveyshuollossa, koulupsykologilla ja sairaaloissa. Testaamisen lisäksi psykologin tehtäviin voi kuulua muun muassa psykologisen asiantuntemuksen esiin tuominen moniammatillisissa tiimeissä, terapiaryhmien vetäminen, keskusteluavun antaminen sekä ohjaus ja neuvonta.

Sosiaalipsykologian opiskelu valmistaa opiskelijoita hyvinvoinnin edistämiseen erilaisissa asiantuntijatehtävissä, joissa työskennellään tyypillisesti erilaisten psykologisten ilmiöiden, kuten vuorovaikutuksen ja ryhmien käyttäytymisen, asiantuntijoina. Sosiaalipsykologista asiantuntijatyötä tehdään tyypillisesti etenkin yritysten henkilöstöhallinnossa, jolloin työ voi sisältää kognitiivisen työergonomian kehittämistä, työntekijöiden kouluttamista, sosiaalisten konfliktien sekä muiden ristiriitojen ratkomista, rekrytoimista ja työhyvinvoinnin laaja-alaista vahvistamista sen monilla eri osa-alueilla. Osa sosiaalipsykologeista työskentelee kolmannella sektorilla tuomalla asiantuntijuuttaan erilaisten järjestöjen, projektien ja hankkeiden käyttöön: Monia kiinnostaa erityisesti mielenterveyden kentällä asiantuntijana toimiminen, jolloin keskeisiä teemoja voivat olla mielen haasteiden ennaltaehkäisy ja mielenterveyden vahvistaminen, esimerkiksi resilienssin, psykologisen joustavuuden ja arvotyöskentelyn keinoin. Psykologisen tutkimustiedon soveltaminen käytäntöön voi tällöin konkretisoitua esimerkiksi erilaisina koulutuksina, ryhmien ohjaamisena, kriisituen antamisena (kriisityöntekijä), markkinointina, suunnitteluna ja/tai viestintänä. Työpaikasta riippumatta sosiaalipsykologin työnkuva on usein laaja ja monipuolinen. Useimmiten se sisältää ihmisläheistä työtä ja sosiaalipsykologisen osaamisen hyödyntämistä ihmisten hyvinvoinnin vahvistamiseksi. Sosiaalipsykologian koulutus antaa valmiudet ymmärtää, selittää ja kehittää sekä kahdenkeskistä että isompienkin ihmisryhmien vuorovaikutusta.

Hyvin karkeasti ottaen voisi sanoa, että sosiaalipsykologi työskentelee hyvinvoinnin edistämisen parissa ja psykologi taas auttaa ihmisiä muutosten ja vaikeuksien keskellä.
Tämä yksinkertaistus ei kuitenkaan aina päde, sillä sosiaalipsykologi voi työskennellä esimerkiksi kriisityössä ja psykologi puolestaan tarjota hyvin matalan kynnyksen apua pienissä pulmissa. Psykologin asiakkaita ovat usein yksilöt, pariskunnat ja perheet, mutta osa psykologeista toimii myös laajempien kokonaisuuksien, kuten organisaatioiden tasolla. Sosiaalipsykologien kohderyhmään kuuluvat erityisesti dyadit (2 hlöä), eri kokoiset ryhmät ja tiimit, organisaatiot sekä koko yhteiskunta – kuitenkaan yksilönäkökulmaa unohtamatta. Sekä psykologi että sosiaalipsykologi voivat toimia todella monissa työtehtävissä, kuten seuraavaksi huomataan.

 

MAHDOLLISIA AMMATTINIMIKKEITÄ

* Psykologi voi tehdä töitä hyvin erilaisissa paikoissa, kuten esimerkiksi kouluissa, työterveyshuollossa, psykiatrisissa sairaaloissa, kuntoutuslaitoksissa ja terveyskeskuksissa. Psykologiliiton sivuilta löytyy erittäin hyvä listaus erilaisista ammattinimikkeistä, mitä psykologilla voi olla.

Psykologian maisterin tutkinto ei anna psykoterapeutin pätevyyttä. Se on kuitenkin hyvä pohja psykoterapiakoulutukseen haluavalle. Psykologeille on tarjolla paljon muitakin lisäkoulutusmahdollisuuksia maisteriksi valmistumisen jälkeen. (Tällä hetkellä myös sosiaalipsykologi voi hakea tähän pitkään täydennyskoulutukseen, josta valmistutaan psykoterapeutiksi. Ajankohtaiset hakukelpoisuusvaatimukset löydät Valviran sivuilta.)

* Sosiaalipsykologi voi työskennellä hyvin laajasti erilaisissa työnkuvissa, joihin ei tarvita psykologin pätevyyttä. (Myös psykologit voivat työskennellä näissä työtehtävissä, vaikkakin he sijoittuvat pääasiassa psykologin virkoihin.) Sosiaalipsykologien tehtävissä psykologista osaamista sovelletaan luovasti yhteiskunnan erilaisiin tarpeisiin. Tässä listattuna niistä muutamia:

KUVIO 2. Sosiaalipsykologi työelämässä

Työ- ja organisaatiopsykologian parissa: kouluttaja, henkilöstöasiantuntija, rekrytoija, rekrytointipäällikkö, uravalmentaja, työyhteisövalmentaja, community developer, työhyvinvointiasiantuntija, kehittämispäällikkö, henkilöstökonsultti, henkilöstösuunnittelija, henkilöstöpäällikkö, koordinaattori, johdon assistentti, viestinnän asiantuntija, työhyvinvointipäällikkö, toimitusjohtaja, organisaatiokonsultti, …

– Järjestöissä, projekteissa ja hankkeissa: projektisuunnittelija, projektipäällikkö, järjestösuunnittelija, hankekoordinaattori, tiiminvetäjä, kehittämisasiantuntija, hankeasiantuntija, projektiasiantuntija, vapaaehtoistyön tai vertaistuen koordinaattori (esim. mielenterveysjärjestöissä), …

– Asiakasluonteisissa töissä: yksilö- ja/tai ryhmävalmentaja, kriisityöntekijä, koulukuraattori, perheneuvoja, kuntoutussuunnittelija, kuntoutusasiantuntija, kuntoutusohjaaja, ryhmätoiminnan kehittäjä, päihdetyön erityisohjaaja, kriisikeskuksen johtaja, …

– Yrittäjyyden parissa: työnohjaaja, jatkokoulutuksen jälkeen psykoterapeutti, freelancer-toimittaja, tietokirjailija, kouluttaja, valmentaja, … (vain taivas on rajana!)

– Yliopistoissa / muissa koulutusorganisaatioissa: kouluttaja, tutkija, tutkimusavustaja, yliopisto-opettaja, tutkijatohtori, professori, …

– Muut: eduskunta-avustaja, …

Erilaisiin teemoihin liittyen asiantuntijoille järjestetään moniammatillisesti täydennyskoulutuksia, joihin sekä psykologit että sosiaalipsykologit voivat osallistua. Tällaisia ovat esimerkiksi kriisityön erikoistumisopinnot, työnohjaajakoulutus ja jo aiemmin mainittu psykoterapeuttikoulutus. Näistä ja yllä lueteltujen ammattinimikkeiden sisällöistä löydät lisää googlaamalla.



Kaiken kaikkiaan sekä psykologian että sosiaalipsykologian aloilta valmistuu ammattilaisia, jotka kykenevät soveltamaan psykologista osaamista ja asiantuntijuutta vahvistaakseen ja rikastaakseen laaja-alaisesti ihmisten hyvinvointia.

Roosa // sosiaalipsykologia & Riikka // psykologia

.
.

Lisää tietoa löydät mm. seuraavien linkkien takaa:

–  Suomen psykologiliitto ry
UEF:n filosofinen tiedekunta

Suomen sosiaalipsykologit ry
UEF:n yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta

Oliko se ravintoterapeutti vai sittenkin ravitsemusterapeutti?

Ravitsemusterapeutti, ravintoterapeutti, ravintovalmentaja, ravitsemusasiantuntija… Nämä ja monet muut sanayhdistelmät saattavat helposti sekoittua arkikielessä, kun puhutaan ravitsemusohjausta antavista henkilöistä. Tämän blogikirjoituksen luettuasi tiedät, mitä eroa näillä nimikkeillä on!

Suurinta hämmennystä herättää yleensä ravitsemusterapeutin ja ravintoterapeutin nimien samankaltaisuus. Itse olen opiskellut ravitsemustieteitä Itä-Suomen yliopistossa pian neljä vuotta ja vasta nyt isäni alkaa muistamaan ja ymmärtämään näiden kahden ravinnon parissa työskentelevän terapeutin eron.

KYSin potilasharjoituksessa
Mikä näiden ero sitten oikein on?

Ravitsemusterapeutin nimikettä käyttävä henkilö on suorittanut ylemmän korkeakoulututkinnon Itä-Suomen yliopistossa Kuopiossa (tai vastaava koulutusohjelma esim. ulkomailla). Ravitsemusterapeutti, vielä tarkemmin laillistettu ravitsemusterapeutti, on yksi terveydenhuollon ammattinimikkeistä, joka vaatii tietyn tasoisen yliopistokoulutuksen. Valvira, eli Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto, myöntää ja valvoo virallisia terveydenhuollossa käytettäviä ammattinimikkeitä.

Kuva: Valvira.fi

Ravintoterapeutiksi itseään voi sen sijaan kutsua kuka tahansa, ilman minkäänlaista koulutustaustaa. Sama pätee myös esimerkiksi ravintovalmentajan ja ravitsemusasiantuntijan nimikkeisiin ja moniin muihin. Tämä ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita, että henkilöllä ei ole osaamista asiasta, mutta vastuu tämän asian selvittämisestä siirtyy kuluttajalle, eli sinulle. Näiden nimikkeiden alla toimivien henkilöiden toimintaa ei valvota samalla tavoin, kuin virallisella ammattinimikkeellä toimivien henkilöiden.

KYSin potilasharjoituksessa

“Mistä tiedän, kuka osaa ja mitä?”

Et välttämättä mistään. Asiaa kuitenkin helpottaa, jos jatkossa alat tutkimaan edellä mainittujen nimikkeiden alla työskentelevien koulutustaustaa. Jos henkilöltä löytyy lyhenne TtK tai EtK, on hän opiskellut joko terveystieteiden (TtK) tai elintarviketieteiden (EtK) kandidaatiksi yliopistossa. Nimikkeet TtM tai EtM viittaavat sen sijaan ylempään korkeakoulututkintoon, eli takana on kokonaiset viisi vuotta yliopisto-opintoja ja terveystieteiden (TtM) tai elintarviketieteiden (EtM) maisterin tutkinto. Nämä tutkintonimikkeet ja niiden lyhenteet handlaamalla voit nopeasti selvittää, onko henkilöllä yliopistotason opintoja ravitsemus- tai elintarviketieteistä!

Disclaimer

Myös moni muu voi olla osaava ja taitava tekijä ravitsemuksen alalla, mutta tämän selvittäminen vaatii jo hiukan enemmän salapoliisityötä ja kriittistä asennetta. Älä siis usko ihan kaikkea mitä kuulet tai näet, vaan ota tämän postauksen vinkit talteen ja lähde kriittisin silmin tutkimaan ravitsemusalalla työskentelevien tyyppien koulutustaustaa. Se saattaa osoittautua yllättävän palkitsevaksi puuhaksi!

// Maija, yllätys yllätys….. ravitsemustiede!

Lisätietoa:

Laillistamiseen ja nimikesuojaukseen johtava koulutus Suomessa

Ammattioikeudet 

Tietoa ravitsemustieteen opinnoista 

Ai mikä ainejärjestö?

Ainejärjestö on samassa kaupungissa samaa alaa opiskelevien opiskelijoiden järjestö, joka järjestää jäsenilleen erilaisia tapahtumia sekä valvoo jäsentensä etuja. Edunvalvonta tarkoittaa esimerkiksi sitä, että osallistutaan yliopistotasolla päätöksentekoon ja tiedotetaan opiskelijoita heitä koskevista asioista. Ainejärjestöt pitävät usein yhteyttä myös ammattiliittoihin. Edunvalvonta on ainejärjestöjen tärkeä tehtävä, vaikka se ei aina olekaan kovin näkyvää toimintaa.

Ainejärjestöjen järjestämät tapahtumat sen sijaan näkyvät (ja kuuluvat) usein hyvinkin selvästi opiskelukaupungeissa, kun opiskelijat kulkevat värikkäissä haalareissaan bilettämässä tai kisailemassa keskenään. Bileistä puhutaan paljon, mutta ainejärjestöt järjestävät paljon muitakin tapahtumia kuin vain bileitä. Opiskelijat käyvät yhdessä luontoretkillä, avantouimassa, pelaavat lautapelejä ja urheilevat. Lisäksi monet ainejärjestöt järjestävät koulutuksia, joissa jäsenet oppivat lisää omasta alastaan tai vaikkapa työnhausta.

Opiskelijat jonottavat innolla lippuja tapahtumaan.
Opiskelijat jonottavat innolla lippuja tapahtumaan.

Ainejärjestön toiminnasta huolehtii sen hallitus. Hallitukseen valitaan vuosittain edustajat opiskelijoiden keskuudesta. Eri ainejärjestöillä on erilaisia hallituspestejä, mutta kaikissa on ainakin puheenjohtaja, varapuheenjohtaja, sihteeri ja taloudenhoitaja. Lisäksi hallituksissa on mm. edunvalvontaa ja yhteistyösuhteita hoitavia edustajia, tapahtumavastaavia, jotka järjestävät ainejärjestön hauskat tapahtumat ja viestintävastaava, joka päivittelee somea.

Oma ainejärjestöni Oidipus ry on ollut minulle todella tärkeä osa opiskelijaelämää. Muuttaessani Joensuuhun en tuntenut täältä ketään, joten kävin ahkerasti tapahtumissa tutustuakseni muihin opiskelijoihin. Tutustuinkin moniin ihaniin ihmisiin ja koin hulvattoman hauskoja hetkiä heidän kanssaan. Myöhemmin olin vuoden mukana hallituksessa taloudenhoitajana, mikä oli myös tärkeä kokemus. Hallituksen pesteissä pääsee harjoittelemaan vastuun kantamista hyvässä ja kannustavassa ilmapiirissä. Hallituksessa pääsee vaikuttamaan oman ainejärjestönsä päätöksiin sekä saa ainutlaatuisen tilaisuuden tutustua tarkemmin yliopiston toimintaan.

Olen tavannut yhden läheisimmistä ystävistäni ainejärjestön tapahtumassa. Kuvassa olemme sonnustautuneina Oidipuksen haalareihin sekä naamiaisasuihin. Eri teemojen mukaan pukeutuminen on usein osa opiskelijatapahtumia.

Suosittelen lämpimästi ainejärjestöjen aktiviteetteja! Ainejärjestöt panostavat paljon siihen, että niiden tapahtumat ovat monipuolisia ja kaikki pääsevät mukaan. Ainakin oma kokemukseni on, että ainejärjestöissä on hyvä yhteishenki ja iloinen meininki. Jos haaveilet yliopisto-opinnoista, ainejärjestöihin tutustuminen on hyvä keino fiilistellä opiskelijaelämää etukäteen 🙂

Riikka // psykologia