Terveisiä työkentältä 2 – erityisluokanopettajan ammatissa

Terveisiä työkentältä postaus saa jatkoa, mutta tällä kertaa haastateltavani on Vilma Virta, joka toimii erityisluokanopettajana peruskoulussa. Haastattelussa Vilma kertoo millainen erityisluokanopettajan tavallinen työpäivä oikein on sekä pohtii mikä on hänen mielestään parasta ammatissaan. 

Mikä on ammattisi?

Erityisluokanopettaja (KM).

Kouluaste tai luokka, jossa opetat?

Alakoulun 1 lk:n pienryhmä.

Mikä sai sinut hakeutumaan alalle?

Olen aina halunnut työskennellä lasten parissa ja työssä, jossa voin auttaa ihmisiä. Näiden ajatusten saattelemana ajatukset kääntyivät kohti erityisopettajan ammattia. Suurin syy, minkä vuoksi lopulta hain erityisopettajaksi, oli halu toimia juuri erityislasten parissa ja ajatus siitä, että voin itse omalla toiminnallani auttaa heitä kohtaamissaan haasteissa. Lisäksi minua kiinnostavat erilaiset oppimiseen ja kehitykseen vaikuttavat tekijät, joiden parissa erityisopettajan ammatissa pääsee työskentelemään.

Millainen on työnkuvasi? Kerro millainen on tavallinen työpäiväsi? Mitä siihen kuuluu?

Tavallinen työpäivä koostuu yleensä varsinaisen opetuksen lisäksi pienten juoksevien asioiden hoitamisesta sekä oppituntien sisältöjen nopeasta läpikäymisestä. Päivän aluksi ja lopuksi on usein yhteydenpitoa huoltajiin Wilman välityksellä. Myös erinäisiä palavereita on toisinaan työpäivän päätteeksi.

Erityisluokanopettajana työ sisältää paljon moniammatillista yhteistyötä eri tahojen kanssa. Tähän kuuluvat mm. terveydenhoitaja, terapeutit ja luokanopettajat. Lisäksi teen päivittäin tiivistä yhteistyötä luokkani ohjaajan kanssa. Näiden yhteistyökuvioiden lisäksi työ sisältää opetuksen suunnittelua ja arviointia.

 Mikä on parasta työssäsi?

Parasta työssä on ehdottomasti lapset, jotka tarjoavat vauhtia ja positiivista energiaa päivään. Lasten kanssa työskentely takaa, ettei mikään päivä ole samanlainen kuin edellinen. Jokainen lapsi on omanlainen yksilö ja työn parhaita puolia on oppia tuntemaan heidät. Tätä kautta pystyy luomaan yhteyden jokaiseen lapseen, jota kannattaa vaalia arjen kiireissäkin.

Pidän erityisluokanopettajan työssä siitä, että pystyn toteuttamaan itseäni luokkahuoneessa ja näin muokkaamaan esimerkiksi oppitunnit ja niiden aiheet haluamallani tavalla käsiteltäviksi. Oman luokan kanssa saa myös kokea vastuuta oppilaiden toiminnasta ja edistymisestä.

 Tämän vastuun ja oppilaiden onnistumisten kautta koen työni merkitykselliseksi. Lisäksi parasta on, ettei työtä tarvitse tehdä yksin. Esimerkiksi yhteistyö oman luokan ohjaajan kanssa on suuri voimavara työssä jaksamiselle. Hänen kanssaan voin suunnitella opetusta ja jakaa arjen ilot ja surut.

Mikä on haastavinta työssäsi?

Se, ettei päivän aikana voi olla useassa paikassa samaan aikaan.

Millainen tyyppi soveltuisi mielestäsi tähän ammattiin?

Avoin, elämänmyönteinen ja ennakkoluuloton ihminen, jolla on halu toimia lapsia varten yhteistyössä muiden kanssa. Pääset helpommalla myös, jos olet joustava ja valmis kehittämään itseäsi.

Mitä haluaisit sanoa alalle hakevalle nuorelle? Vinkkisi tai terveiset nuorelle, joka hakee alalle?

Opettajia on erilaisia ja jokainen tekee työtä omalla tavallaan. Tärkeintä on olla oma itsesi niin kouluun hakiessa, opiskelujen aikana kuin lopuksi työelämässäkin. Tsemppiä opiskelupaikan hakuun!

Kiitokset Vilmalle kun saimme kurkistaa hänenkin ammattiinsa erityisluokanopettajana!

Jos sinulle herää kysymyksiä  tai  kommentteja liittyen aiheeseen, älä epäröi laittaa viestiä vaikkapa blogissa tai instagramissa.

Mukavaa kevättä kaikille!

// Karoliina, erityispedagogiikka

 

Terveisiä työkentältä – laaja-alaisen erityisopettajan ammatissa

 

Oletko joskus miettinyt millaista erityisopettajan työ käytännössä voisi olla? Kiinnostaisiko sinua hakea kyseiselle alalle?

Sain haastatteluuni Mari Lepistön Seinäjoelta, joka toimii laaja-alaisena erityisopettajana peruskoulussa vuosiluokilla 5-9. Haastattelun myötä hän avaa hieman kokemuksiaan sekä terveisiään siitä millaista erityisopettajan työ on käytännössä.

Mikä on ammattisi? 

Laaja-alainen erityisopettaja.

Kouluaste tai luokka, jossa opetat? 

Peruskoulun 5-9 luokat.

Mikä sai sinut hakeutumaan alalle?

Elämä on kuljettanut minut erityisopettajaksi. Työskentelin pitkään erilaisissa keittiöissä, kunnes pohdin ammatillisen opettajan työtä. Hain avoimilla hauilla kouluihin. Eräänä kesäpäivänä 2006 sain puhelun, että olisi työhaastattelu espoolaisessa ammattikoulussa. Samalle päivälle oli lentoliput Savonlinnaan OKL:n (opettajankoulutus) pääsykokeisiin. Päätin mennä työhaastatteluun tietämättä tarkemmin työstä. Sain sijaisuuden ammatillisena erityisopettajana. Siitä se kipinä erityisopetukseen lähti. Työnohella olen pätevöitynyt pikkuhiljaa kulloisenkin koulutusasteen vaatimusten mukaisesti.

Millainen on työnkuvasi? Kerro millainen on tavallinen työpäiväsi ja mitä siihen kuuluu? 

Työnkuvani on laaja, mutta ydin tehtäväni on oppilaiden tukeminen opinnoissaan. Työpäiväni alkaa klo:8.00 opettajanhuoneessa juoden kahvia ja toisten kuulumisia kuunnellen. Tunnit alkavat klo:8.20, jolloin siirryn omaan tilaani. Tällä hetkellä aamuja piristävät ne ysit, joiden opinnot laahaavat jäljessä. Ysien töiden aloituksen jälkeen kerään lukkarin mukaiset oppilaat luokista. Halukkaita luokissa on runsaasti, mutta aineenopettajien/luokanopettajien kanssa yhdessä pohdimme tärkeysjärjestyksen. Samalla pohdin, että ketkä oppilaat pystyvät työskentelemään tehokkaasti yhdessä. Päivän mittaan hoidan välkkävalvonnat, s-postit, Helmi-viestit koteihin, tuen opettajia ja annan vinkkejä tarpeen mukaan. Kollegiaalinen tuki myös koulun KOTR:n kanssa on tärkeää työtä. Työni on todella vaihtelevaa ja monipuolista.

(KOTR =Koulunkäynnin ja oppimisen tuen ryhmä. Ryhmään kuuluvat useimmiten rehtori, erityisopettaja, oppilaan opettaja ja yksi koulun oppilashuollon henkilöistä kuten koulupsykologi, kuraattori tai terveydenhoitaja.)

 Mikä on parasta työssäsi? 

Nuoret on parasta. Saan Pruukissa nähdä nuorten kasvavan pienistä 5lk:n oppilaista isoiksi yseiksi. Kollegat ja työyhteisö ovat myös työssäni kantavia voimia.

Entä mikä on haastavinta työssäsi?

Riittämättömyys. Tuen tarvitsijoita on paljon, joten resurssia saisi olla enemmän.

Millainen tyyppi soveltuisi mielestäsi tähän ammattiin?

Meitä erityisopettajia on monen moisia, kuten oppilaitakin. Erilaisiin pienluokkiin tarvitaan erilaisia opettajia. Tärkeintä on kyky tehdä yhteistyötä opettajien, oppilaiden ja huoltajien kanssa.

Mitä haluaisit sanoa alasta kiinnostuneelle nuorelle? 

Mikäli koet vetoa alaa kohtaan, niin ehdottomasti kannattaa lähteä opiskelemaan alaa. Ala on itsessään kiehtova.

Vinkkisi tai terveiset nuorelle, joka on hakemassa alalle?

Käy seuraamassa kollegoiden tunteja, sillä niistä saa hyviä vinkkejä omaan työhön. Lisäksi kannattaa käydä tutustumassa erilaisiin lastensuojelu yksiköihin, sairaalakouluihin ja 2. asteen opetukseen. Kaikki luokka-asteet on myös hyvä kiertää jossain vaiheessa läpi, jota saa laajan kuvan oppilaan koulupolusta (mitä milläkin luokka-asteella vaaditaan).

Kiitokset Marille haastatteluun osallistumisesta ja siitä, että saimme kurkata hetkeksi erityisopettajan kiehtovaan työmaailmaan!

Tällä viikolla pääsemme vielä tutustumaan erityisluokanopettajan työhön toisen blogipostauksen myötä. Kannattaa siis olla kuulolla!

// Karoliina, Erityispedagogiikka

 

 

Muutama sananen tuutoroinnista

On taas se aika vuodesta, kun UEFin uudet tuutorit valitaan tärkeään tehtäväänsä, eli ohjaamaan uudet fuksit sujuvaan alkuun opinnoissaan. Itä-Suomen yliopistossa toimii neljänlaisia tuutoreita: vertaistuutoreita, seniorituutoreita, maisterituutoreita ja kansainvälisiä, eli kv-tuutoreita. Tuutoreiden tehtävänä on huolehtia, että uusien opiskelijoiden ensimmäiset viikot uudessa kotikaupungissa ja opinnoissa sujuvat mahdollisimman jouhevasti. Itselläni on kokemusta sekä vertais- että seniorituutoroinnista, ja ajattelinkin tässä blogipostauksessa muistella hieman omia tuutorointiaikojani ja jakaa teille mun omia kokemuksia tuutoroinnista!

Ensimmäinen muistoni omista tuutoreistani on kesältä 2017 muutama kuukausi ennen opintojen alkua. Tuutorit olivat kirjoittaneet meille kirjeen, jossa he esittelivät itsensä sekä muistuttelivat käytännön asioiden, kuten yliopistoon ilmoittautumisen ja asunnon etsimisen hoitamisesta. Nähtiin meidän tuutorit jo elokuun puolella, kun tuutorit järjestivät meidän vuosikurssille fuksipiknikin, jossa pääsimme tutustumaan jo hieman etukäteen toisiimme ennen opiskelun virallista alkua. Muistan, että mua jännitti ihan sairaasti yliopistossa aloittaminen, minkä vuoksi oli ihan huippua päästä tuutorien johdolla tutustumaan opiskelukavereihin jo ennen ensimmäistä virallista opiskelupäivää. Eka päivä kampuksella ei jännittänyt yhtään niin paljoa, kun tiesi jo millaisia naamoja ylpällä odottaa vastassa! Tuutorit olivatkin tiiviisti mukana meidän ensimmäisissä opiskeluviikoissa järjestäen vaikka minkälaisia erilaisia tapahtumia ja opettaen meille kaiken tarpeellisen yliopistosta ja opiskelijaelämästä.

Mulla jäi omasta fuksivuodestani niin hyvä fiilis, että halusin myös itse hakea vertaistuutoriksi. Suurin osa tuutoroinnista tehdään fuksien ensimmäisten opiskeluviikkojen aikana, mutta taustatyöt ja suunnittelu on hoidettava kuntoon ennen sitä. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty jne 😀 Jokainen UEFin tuutori koulutetaan tehtäviinsä, ja itse osallistuin muistaakseni kolmeen erilaiseen koulutukseen ennen syyskuuta ja uusien fuksien tuloa. Koulutuksissa tuutorit harjoittelevat erilaisia tutustumisharjoitteita ja ryhmänohjausta sekä tutustuvat tarkemmin yliopistoon, sen tarjoamiin palveluihin ja tuutorin tehtäviin.  Oma lempikoulutukseni oli tuutorileiri, joka oli käytännössä kuin aikuisten kesäleiri: leirillä harjoiteltiin erilaisten leikkien vetämistä ja tuutorilaulun laulamista, saunottiin, syötiin ja tutustuttiin poikkitieteellisesti muiden oppiaineiden tuutoreihin ihanan aurinkoisessa leirikeskuksessa. Ei ehkä kaikkien juttu, mutta oikealla asenteella ihan tosi hauskaa!

Syksyn tullen itse tuutorointi tuntui menevän ohi nopeammin kun kerkesi kissaa sanoa. Tuutoroinnissa parasta oli erilaisten tapahtumien järjestäminen, omat tuutorikaverit, uusiin fukseihin tutustuminen sekä se, että sai oikeasti auttaa uusia opiskelijoita pääsemään alkuun opinnoissaan. Yliopisto-opintojen alkaminen on suuri elämänmuutos, ja tuutoreilla on iso rooli fuksien ryhmäytymisessä ja kampuskaupunkiin kotiutumisessa. Oli huippua päästä soveltamaan käytäntöön kaikkea tuutorikoulutuksissa opittua sekä jakamaan eteenpäin omia ensimmäisen opiskeluvuoden aikana hankittuja viisauksia sekä parhaita Joensuu-tipsejä.

Tuutorien haalarimerkki vuodelta 2018.

Osa vertaistuutoreista voi jatkaa tuutorointiuraansa vielä seniorituutorina eli sennuna. Itse tuutorointivuoden jälkeen mulle jäi semmoinen olo, että vielä olisi annettavaa, joten päätin vielä hakea mukaan sennuhommiin. Seniorituutorit ovat vähän niin kuin vertaistuutoreiden tuutoreita: he jakavat eteenpäin omia tuutorointikokemuksiaan ja hyväksi havaittuja käytänteitä uusille vertaistuutoreille ja pääsevät myös osallistumaan itse tuutorikoulutusten suunnitteluun ja toteutukseen. Sennut esimerkiksi toteuttavat ja vetävät erilaisia rasteja tuutorileirillä, järjestävät tuutorisitsit ja päivystävät syksyn ensimmäisten viikkojen aikana yliopistolla neuvomassa uusia fukseja ja tuutoreita kaikissa eteen tulevissa kysymyksissä ja ongelmissa.

Palkkioksi tuutoroinnista vertaistuutorit saavat haalarimerkit, opintopisteitä sekä kiitosillallisen, jossa hyvän ruoan ja juoman äärellä palkitaan myös erityisen ansioituneita tuutoreita.  Sennut saavat työstään kiitokseksi myös tuutorihupparit ja kunniakirjat. Tuutorointi ei myöskään näytä hassummalta CV:ssä!

//Sanni, maantiede ja ympäristöpolitiikka

Laboratoriotyöskentely fysiikassa

Labrasta tulee itselleni ensimmäisenä mieleen kemia ja valkoiset työtakit. Fysiikan labrat eroavat aika paljon perinteisistä kemian labroista, ja meillä ei yleensä ole työtakkia tai suojalaseja. Työt liittyvät usein erilaisiin laitteisiin ja harvemmin aineisiin kuten kemiassa.

Fysiikan opiskeluun meillä Joensuun kampuksella, niin kuin monien muidenkin luonnontieteiden opiskeluun, kuuluu lukuisia laboratorioharjoitteluja. Fysiikan laboratoriotöissä tehdään erilaisiin fysikaalisiin ilmiöihin liittyviä mittauksia ja sitten tulosten perusteella kirjoitetaan töistä raportit.

Raporttien kirjoittamisessa päästään harjoittelemaan tieteellisten tekstien ja -julkaisuiden kirjoittamista. Raporttien rakenne on hyvin samankaltainen, kuin kandidaatintutkielmassa, gradussa ja väitöskirjassakin. Näin ollen niistä saa hyvää harjoitusta opintojen myöhempien vaiheiden kirjoitusurakoita ajatellen.

Raportin perusrakenne noudattaa aina samantyylistä kaavaa. Ensimmäisenä esitellään tutkimuskohde ja keskeisin tulos, joka on saatu mitattua. Useimmiten harjoitustöissä selvitetään jokin ennalta tunnettu asia, esim. putoamiskiihtyvyys, Planckin vakio tai vaikkapa radioaktiivisen näytteen sisältämä alkuaine.

Seuraava osio on teoriaosuus, jossa kerrotaan mihin fysiikan lakeihin tutkimusmetodit perustuvat ja millaisia kaavoja tarvittavien asioiden laskemiseen käytetään. Tässä osassa voidaan myös johtaa joitakin tarvittavia kaavoja.

Kolmannessa osassa esitellään käytetty mittalaitteisto ja mahdolliset kytkennät. Tässä on yleensä kuva/kuvia laitteistosta ja kytkentäkaavioista. Kerrotaan myös lyhyesti laitteiston toimintaperiaate.

Neljäs osio on ehkä kaikkein keskeisin. Siinä esitellään kaikki mitatut tulokset, yleensä taulukoituina. Lisäksi tässä osassa tehdään kaikki tarvittavat laskut ja yleensä myös piirretään havainnollistavia kuvaajia mittaustulosten pohjalta. Myös mahdolliset virhearviot tehdään tässä osiossa.

Lopuksi vielä pohditaan tulosten järkevyyttä ja mahdollisia poikkeamia kirjallisuusarvoista tai teoreettisista tuloksista. Kerrotaan myös oma näkemys mahdollisten poikkeamien aiheuttajista.

Jokaiseen laboratoriotyöhön liittyy työohje, joka saadaan joko paperisena tai sähköisenä. Siinä kerrotaan selkeästi työn eri vaiheet ja se, mitä raportin täytyy sisältää. Työohjeen lisäksi labraan kannattaa ottaa mukaan muistiinpanovälineet, sillä mittaustulokset kirjataan ylös ja näin saatu työpöytäkirja liitetään mukaan raporttiin.

 

Ohjaaja tarkistaa palauttamasi raportin ja kertoo, jos siinä on jotain korjattavaa. Korjausosio lisätään alkuperäisen raportin loppuun tarvittaessa.

Joensuun fyysikon koulutusohjelmaan sisältyy yhteensä kolme erillistä laboratoriokurssia:

  1. Fysiikan perustyöt yhteensä 6 op (jakautunut muutamaan pienempään kokonaisuuteen).
  2. Aineopintojen laboratoriotyöt I, 5 op.
  3. Aineopintojen laboratoriotyöt II, 6 op.

Aineopintojen labratyö II:seen on kuulunut nyt useamman vuoden myös virtuaalilasien rakentelu! Itsekin pääsin ennen joulua rakentamaan omat lasit ja se oli todella hauskaa ja opettavaista.

Lasien toiminta on melko alkeellista, mutta keskeisintä oli rakentaminen ja toimintaperiaatteeseen tutustuminen. Laseissa on valmiina kaksi ominaisuutta: Etäisyyden mittaaminen ja pyörivän 3D-kuution katselu. Laseihin on myös mahdollista ohjelmoida itse eri toimintoja, jos kiinnostusta ja taitoa löytyy!

Meillä Joensuussa kandivaiheeseen ei kuulu harjoittelua, mutta nämä laboratoriotyöt toimivat vastaavassa asemassa. Pääsee tutustumaan käytännössä moniin ilmiöihin, sekä harjoittelemaan erilaisten laskentaohjelmien käyttöä.

 

//Sini, fysiikka

 

Mikä ihmeen kandidaatintutkielma?

Kandidaatintutkielma on kirjallinen tutkielma, jossa syvennetään ensimmäisten opiskeluvuosien aikana omaksuttuja asioita sekä harjoitellaan tieteellistä kirjoittamista, tutkimuskysymysten muotoilua, tiedonhankintaa, aineiston analyysiä, vertaisarviointia sekä tieteellisen keskustelun käymistä. Kandidaatintutkielma on siis kandidaatin tutkinnon päättötyö, jolla osoitetaan, että opiskelijalla on riittävät valmiudet tieteelliseen työskentelyyn. Valmistuin itse yhteiskuntatieteiden kandiksi keväällä 2020 (koronakevät never forget), eli kandidaatintutkielman (tuttavallisemmin ihan vaan kandi tai kandityö) kirjoittaminen on edelleen kirkkaana mielessä. Teksti on kirjoitettu oman alani näkökulmasta, eli kaikissa oppiaineissa opinnäytetöiden kirjoittaminen ei noudata aivan samaa kaavaa, kuin meillä. Fun fact: kaikilla aloilla ei itseasiassa edes kirjoiteta kandia! 😮 On myös hyvä muistaa, että jokaisen opiskelijan kandiprosessi on erilainen: joskus työ valmistuu hyvinkin nopeasti ja kivuttomasti, ja joskus työn kirjoittaminen vaatii enemmän ponnistelua.

Omassa oppiaineessani eli ympäristöpolitiikassa kandityön rakenne on hyvin perinteinen: työhön tarvitaan aineisto, joka analysoidaan käyttäen sopivaa analyysimenetelmää ja teoreettisessa viitekehyksessä avataan työn keskeisiä käsitteitä ja teorioita työn taustalla.  Yksinkertaista? Ei ehkä kuulosta siltä, mutta kun työn aiheisiin pääsi sisään, soljui kirjoitustyö eteenpäin kuin itsestään , vaikka jännitinkin kandin kirjoittamista etukäteen aika paljon. Pelkoni siitä, että en osaa kirjoittaa akateemista tekstiä, analysoida hankkimaani aineistoa tai edes valita työn aihetta, olivat onneksi aivan turhia. Yksikään opiskelija ei nimittäin lähde soitellen sotaan kandidaatintutkielmaa tai muita opinnäytetöitä aloittaessaan, vaan kaikkia tutkielman tekemiseen vaadittavia taitoja harjoitellaan kursseilla jo ihan ensimmäisestä opiskeluvuodesta lähtien. Lisäksi jokainen saa työlleen myös ohjaajan, joka vastaa jokaiseen hölmöönkin kysymykseen ja tönäisee oikeaan suuntaan, jos työ jää junnaamaan paikalleen.

Kandityön aineiston voi hankkia monella eri tavalla: opiskelijat voivat toteuttaa itse esimerkiksi haastatteluja, tehdä kyselyitä tai mittauksia tai käyttää vaikka valmiiksi kerättyä aineistoa. Itse käytin kandityöni aineistona erään kansalaisopiston kurssin kirjoittamia kierrätyselämäkertoja, joista tutkin kirjoittajien kierrätyskäyttäytymisen muutoksia heidän elämänsä aikana. Elämäkertojen tutkiminen oli itselleni mieluisaa, sillä olen luonteeltani aika utelias, minkä lisäksi rakastan kuulla ihmisten tarinoita. Opinnäytetöihin ja muihin suurempiin kurssitöihin kannattaakin valita aihe, joka aidosti kiinnostaa sinua: kirjoitustyö soljuu mukavammin eteenpäin, kun tutkimusta tekee aiheesta, joka on sinulle tärkeä ja josta olet kiinnostunut. Maantieteen ja ympäristöpolitiikan ehdoton valtti (ja välillä kirous…) on alojen laajuus, minkä ansiosta lähes mitä vaan aihetta tai ilmiötä voidaan tutkia maantieteellisestä tai ympäristöpoliittisesta näkökulmasta. Meillä monet opiskelijat valitsevatkin kandityönsä aiheen juuri omien mielenkiinnonkohteidensa kautta, ja aiheet vaihtelevatkin aina liikuntapalveluiden saavutettavuudesta metsäteollisuuden kautta Zero Waste-liikkeeseen ja Unicafen naudanlihakeskusteluun. Aiheet ovat siis yhtä yksilöllisiä, kuin me opiskelijatkin!

Opiskelija saa virallisen tutkintotodistuksen silloin, kun kaikki kandidaatin tutkintoon vaadittavat opinnot on käyty ja kandidaatintutkielma on kirjoitettu.

Oliko kandin kirjoittaminen sitten yksinäistä puurtamista kirjaston nurkassa? No ei ihan. Korona laittoi omaan kirjoitustyöhöni voimakkaasti kapuloita rattaisiin, ja kirjastojen ja yliopiston sulkeminen olivatkin ehdottomasti oman työni suurin takaisku. Yksin kandia ei onneksi tarvinnut koronasta huolimatta kuitenkaan väkertää, sillä kandiohjaajani oli aina vain sähköpostiviestin päässä, ja viikoittain etänä kokoontuvat kandiseminaarit mahdollistivat myös muiden työtään samaan aikaan kirjoittavien opiskelijoiden konsultoimisen ja vertaistuen. Oli koronakaranteenissa jotain hyvääkin: joskus aika kävi niin pitkäksi, etten yksinkertaisesti keksinyt muuta tekemistä, kuin kandin kirjoittamisen 😀

Mitä prosessista sitten jäi käteen? Ainakin opin sen, että jännittäminen on turhaa: kandi on harjoitustyö, jossa opiskelija saa nimenomaan harjoitella tutkimuksen tekemistä. Kukaan ei ole valmis tutkija syntyessään, eikä kukaan sitä sinulta myöskään odota. Kokonaisuudessaan sain ainakin itse paljon varmuutta omasta osaamisestani, alavalinnastani, sekä myös luottamusta siihen, että saan myös tulevaisuudessa häämöttävän maisterintutkinnon päättötyön, eli pro gradun, joskus kirjoitettua. Innostuin hommasta lopulta niinkin paljon, että voisin  tulevaisuudessa joskus harkita jopa tutkijan uraa!

//Sanni, maantiede ja ympäristöpolitiikka

Farmasian pääsykokeet 2021

Heippahei!

Ajattelin, että kokoisin farmasian pääsykokeisiin liittyvää asiaa yhdelle blogipostaukselle, koska niistä on kyselty aika paljon. Minkälaiset pääsykokeet tulee olemaan keväällä 2021? Miten kannattaa opiskella pääsykokeisiin (korostan, että opiskelu perustuu mun henkilökohtaisiin kokemuksiin; muistathan, että jokaisella on omat tapansa, miten parhaiten oppii, ja opiskelua kannattaa itse tunnustella ja miettiä, miten saa tiedon parhaiten päähänsä 🙂 )? Hakuasiaa!

TÄRKEIMMÄT ensin, eli kalenteri esiin, jos oot hakemassa farmasialle: pääsykoe järjestetään keskiviikkona 2.6.2021 kello 9-12, ja olet itse vastuussa siitä, että muistat osallistua pääsykokeeseen. Erillistä kutsua ei tule. Vinkki tähän: jos asut yksin, niin mene mahdollisuuksien mukaan vanhempien/kaverin/jonkun katon alle nukkumaan, jotta voit herätyskellon lisäksi luottaa siihen, että joku herättää sut, jos vaikkapa teknologia pettää eikä kännykän kello herätäkään.

Toinen tärkeä päivämäärä on tietenkin yhteishaku: 17.3.-31.3.2021, eli muistathan täyttää hakemuksen tuon aikavälin sisällä Opintopolussa. Mieluummin heti, kun yhteishaku aukeaa, jotta ei varmasti unohda – muistutus puhelimessa toimii aina, aseta se vaikka nyt tätä lukiessasi! 🙂

Aloitetaanpa siitä, mikä kutkuttaa varmasti meitä kaikkia: minkälainen pääsykoe on keväällä 2021? Valintakokeiden tarkempi toteutustapa ilmoitetaan myöhemmin, viimeistään 16.3.2021, jolloin ilmoitetaan järjestämistapa ja -paikka. Tuttuun tapaan pääsykoe kestää kolme tuntia, ja siinä on kaksi osaa. Molemmissa osissa on 10 sekä aineistoon että kemiaan liittyvää tehtävää, eli rautalangasta vääntäen (itellä kesti tämä tajuta koska ihan uusi juttu): 1. osa = 10 kpl aineistotehtäviä + 10 kpl kemian tehtäviä, ja 2. osa samalla tavalla = 10 kpl aineistotehtäviä + 10 kpl kemian tehtäviä. Jokainen pääsykokeeseen osallistuva tekee molemmat osat, mutta ensimmäisessä osassa parhaiten menestyneiden kokeet tarkistetaan loppuun toista osaa myöten. Hakijat asetetaan siis paremmuusjärjestykseen ensimmäisen osan perusteella niin, että jos esimerkiksi sisäänottomäärä olisi 150, niin toinen osa tarkistetaan 375 hakijalta (2,5-kertainen määrä valintakoekiintiöön nähden), ja näistä 375 hakijasta 150 otetaan sisään.

Mitä ja miten kannattaa opiskella pääsykokeisiin? Aloitetaan vaikka kemiasta, koska se on suurimmalle osalle tutumpi asia. Opintopolussa lukee kemiasta lukion kurssit 1-5, mutta itse en ole ikinä opiskellut sähkökemiaa (lukiossa siis toki, mutta en lukion jälkeen). Sähkökemiaa ei tietääkseni ole koskaan myöskään pääsykokeissa kysytty (paitsi ehkä joskus aikanaan kun oli myös fysiikka pääsykoevaatimuksena), enkä aio jatkossakaan proviisoritutkinnolle hakiessani siihen perehtyä, mutta jokainen on itse vastuussa siitä, mitä opiskelee. Haittaa sähkökemian opiskelusta ei varmasti ole, jos jostain syystä sähkökemia yllättääkin joku vuosi.

Kemiaan kannattaa hankkia vankka laskurutiini, eli toistoa, toistoa ja toistoa. Kemian teoriaa luin, mutta panostin laskurutiiniin; tein kemian perusteista yhden ison ajatuskartan, ja kiinnitin sen mun huoneen oveen. Joka kerta siitä ohi kävellessäni jäin hetkeks lueskelemaan ajatuskarttaa ja tallensin aivoihin jotain uutta 😀 itse tein aikanaa

n siis niin, että luin teorian läpi ja tartuin kiinni kyseisen aiheen x laskuihin. Laskin aiheeseen x liittyviä laskuja joka päivä, ja luin kemiaa eteenpäin myös joka päivä. Kun aihe x alkoi tuntua siltä, että osaan asian, niin jätin sen tekeytymään mun mieleen, eli en laskenut ihan joka päivä kyseisen aiheen laskuja. Lopulta laskin sekalaisia laskuja, sieltä sun täältä, ja vanhojen pääsykokeiden laskut onkin ehdottomasti todella hyviä! Netistä löytyy hakemalla esimerkiksi ”farmasia vanhat pääsykokeet” -hakusanalla. Kemiasta ei oikeastaan sen kummempaa, kuin kertausta, toistoa ja rutiinin muodostamista. Asia, mitä en voi painottaa tarpeeksi: aloita ajoissa pääsykokeisiin opiskeleminen. Näin esimerkiksi jos törmää kemiassa haastavampiin, aikaa vieviin asioihin, niin niitä voi pohdiskella ja jättää hautumaan, eikä paniikkia tule pääsykoepäivän lähestyessä. Mitä tulee laskimeen, niin kannattaa kemian laskut opetella laskemaan nelilaskimella ja opetella käyttämään logaritmitaulukkoa, koska vielä ei ole kerrottu, onko koe etänä vai fyysisenä. Voin veikata, että 99% todennäköisyydellä läsnäoloa vaativassa kokeessa ainoa sallittu laskin on nelilaskin. Etäkokeessa funktiolaskimen käyttöä ei tietenkään voi valvoa eikä näin myöskään estää. Laskimesta ei kannata missään nimessä panikoida, koska kun nelilaskimeen tottuu, niin huomaat, että et osaakaan enää käyttää funktiolaskinta, kun nelilaskin on helppo ja yksinkertainen. Kannattaa siis silloin tällöin laskea myös funktiolaskimella!

Välillä oli hyviä laskupäiviä…
… ja välillä kokonainen sivu, parhaassa tapauksessa aukeama, vedettiin yli. Älä koskaan suttaa pieleen mennyttä laskua niin, että siitä ei saa selvää – myöhemmin voi palata ja katsoa, minkä virheen on tehnyt 🙂 tällaisissa tapauksissa tauko tai jättää laskun myöhemmälle, varsinkin jos on pitkä lasku jota on jo monesti yrittänyt.

Mikä ihme tämä aineisto sitten on? Kun hain keväällä 2018 täydellä itsevarmuudella farmasialle, niin mun koe kaatui aineistoon. Jotta kenenkään teistä ei tarvii vikaa 30 minuuttia itkeä pääsykoetta tehdessä (niin kuin mä :D), niin mäpä kerron! Vuonna 2018 ja 2019 aineisto pohjautui tiettyjen lääkevalmisteiden valmisteyhteenvetoihin. Valmisteyhteenvetoja kannattaa opetella lukemaan niin, että tietää, mistä löytyy mikäkin tieto. Esimerkiksi mistä kohtaa löydän tiedon, missä kerrotaan, mikä on ibuprofeenin vaikutusmekanismi? Mistä löydän tiedon sen imeytymisestä, jakaantumisesta, metaboliasta, eliminaatiosta? Miten haittavaikutuksia tulkitaan? Kuulostaa varmaan ihan kauhealta, mutta kokemuksesta voin sanoa, että vaikeaa se ei ole! Kunhan vaan lueskelee valmisteyhteenvetoja ja opettelee löytämään tietyt asiat, niin siitä se lähtee. Tää on myös erittäin, erittäin tärkeä taito työelämässä. Valmisteyhteenvetoihin pääset tutustumaan esimerkiksi Pharmaca Fennica -sivustolta (myös puhelimeen saa ladattua sovelluksen). On siis mahdollista, että pääsykokeisiin tulee jokin valmisteyhteenveto.

Mutta minkälainen aineisto oli keväällä 2020? Viime keväänä aineisto pohjautui Käypä hoito -materiaaleihin, eli netistä löytää Suositukset – Käypä hoito, minkä jälkeen valitse ”potilaalle”, jos se ei automaattisesti siihen ole mennyt. Siitä vaan sitten listasta lukemaan aiheita, mitkä itseä vaikka kiinnostaa. Tässäkin on tarkoitus opetella lukemaan kyseisiä suosituksia, ei niiden ulkoa opettelua. Tiedät, mistä löytyy mikäkin; otetaanpa vaikka astma. Mistä löydän tiedon, minkälainen astman lääkehoito on? Mitä astma on? Miten ja kenelle astma kehittyy? Painotan siis, että aiheita ei tarvitse missään nimessä opetella ulkoa, vaan niihin kannattaa tutustua niin, että oppii jäsentämään Käypä hoidon suositukset siten, että tietää, mistä kohtaa suositusta löytyy mitäkin. Käypä hoidon artikkeli on myös mahdollinen pääsykoeaineistona.

Viime keväänä aineisto sisälsi myös Ihmisen fysiologia ja anatomia -kirjasta kappaleita. En suosittele lukemaan koko anatomian kirjaa ja opettelemaan asioita ulkoa, mutta jos intoa riittää, niin mikäs siinä. Tärkeämpää on kuitenkin se, että osaa tulkita annettua tietoa soveltavasti. Kyseinen anatomian kirja oli siis vielä vuonna 2016 pääsykoemateriaalina, mikä piti opiskella yhtä lailla kuin kemiakin, mutta siitä luovuttiin. Järkevämpää on omasta näkökulmastani opiskella lukion biologiasta ihmisen anatomiaan liittyviä asioita sekä terveystietoa. Pääsykokeet kuitenkin rakennetaan niin, että katsotaan lukiosta juuri valmistuneen pärjäävän pääsykokeissa, jos on opiskellut riittävästi.

Sekä proviisorin että farmaseutin tutkinnolle voi hakea samaan aikaan samalla pääsykokeella. Esimerkiksi jos hakisin ensimmäistä kertaa ja haluaisin ensisijaisesti proviisorin tutkinnolle, niin laittaisin hakemukseeni tutkinnot seuraavassa järjestyksessä:

  1. Proviisorin koulutusohjelma, farmaseutti ja proviisori (3v + 2v)
  2. Farmaseutin koulutusohjelma, farmaseutti (3v)

Jos haluaa ainoastaan farmaseutin tutkinnolle, niin laittaa sen ykköseksi ja ottaa kokonaan tuon proviisorin koulutusohjelman pois. Proviisorin koulutusohjelma on kuitenkin laitettava ylemmälle hakutoiveelle, mikäli hakee molempiin.

Entä jos pääsen farmaseutiksi, mutta haluan vielä proviisoriksi? Voit hyvin ottaa paikan vastaan ja hakea farmaseuttiopintojesi aikana vielä proviisoriksi, niin kuin itsekin teen. Jos en valmistumiseen mennessä oo päässyt, niin haen maisterihaun kautta niin kauan kunnes pääsen. Eli ei kannata hätäillä, jos ei proviisoriksi pääse ensimmäisellä yrittämällä!

Todistusvalinnalla sisään? Jep, tämäkin on nykyään mahdollista! Opintopolusta löytyy, kuinka paljon hakijoita otetaan todistusvalinnalla sisään (Opintopolku >> Farmaseutin koulutusohjelma >> Hakeminen >> Valintaperusteet). Huomioi, että proviisorin ja farmaseutin koulutusohjelmaan on erilaiset sisäänottokiintiöt, Opintopolusta löytyy siis. Todistusvalinnalla saatavat pisteet löytyvät myöskin Opintopolusta: Opoille >> Yliopistojen todistusvalinnan pisteytykset >> Farmasia, Lääketieteelliset alat, Terveystieteet >> Farmasia.

Toivottavasti tässä tuli nyt suurin osa asioista, mitä mun piti teille alun perinkin vinkata – muistakaa, että somen puolella saa tulla kyselemään aina (Instagram, Snapchat)! Yhteenvetona siis: muista päivämäärät, aloita kemia ajoissa (rutiini!), tutustu mahdollisiin sivustoihin, joista aineistoon saattaa tulla sisältöä, ja opettele löytämään niistä tietoa. Pidä mielessä lukion ihmisen bilsa ja kertaile terveystietoa. Älä stressaa, hyvin se tulee menemään! Toivon teille kaikille ihan huikeen paljon tsemppiä ja valoisaa kevättä, toivottavasti nähdään kampuksella vuonna 2021 😉

// Nina, farmasia

Opiskelun tuki ja ohjaus yliopistossa

Ennen opiskeluita ainakin itselläni (ja niin varmasti monella muullakin) kävi mielessä monia kysymyksiä siitä, millaista opiskelu yliopistossa on, ja siitä tulenko pärjäämään opiskelutaidoillani opinnoissa tai yliopistossa. Mietin, esimerkiksi tuleeko opiskelu tuntumaan liian raskaalta tai entä jos joku kurssi tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta. Pohdin myös, että täytyykö korkeakouluopinnoissa pärjätä yksin kurssilta toiselle, kunnes saa tutkinnon kasaan eikä esimerkiksi ohjausta tai tukea enää saisi samalla tavalla kuin vaikkapa lukiossa.

Kuitenkin aloitettuani opinnot olen huomannut olleeni hyvin tietämätön kyseisestä asiasta, ja onnekseni olen huomannut asian olevan täysin päinvastoin kuin olin ajatellut. Myös huoli siitä, että voiko kurssit tuntua liian vaikeilta oli turhaa yliajattelua. Tähän asti olen pärjännyt hyvin ja vaikkakin opinnoissa on tullut vaikeita hetkiä, on niistäkin päästy aina yli ja tässä sitä painetaan vaan eteenpäin! On hyvä muistaa, että jokaisella on opintojen aikana itselle haastavia kursseja, mutta niistä selvitään sisulla ja sitkeydellä oli se sitten ensimmäisellä suorituskerralla tai toisella. Haasteet sitä paitsi vain kehittävät ja ne pitävät huolen, ettei opinnot ainakaan käy tylsiksi.

Tukea ja ohjausta

Mitä sitten opiskelun tukeen ja ohjaukseen tulee, yliopistossa on monipuolisesti erilaista tukea ja ohjausta tarjolla heti opintojen alusta alkaen niin opiskeluissa pärjäämiseen kuin opiskelijoiden hyvinvointiin liittyen. Tuki ja ohjaus ei rajaudu vain yliopiston palveluihin, vaan hyvinvoinnista huolehditaan myös YTHS:n eli korkeakouluopiskelijoiden terveyden ja hyvinvoinnin palveluiden sekä muiden toimijoiden avulla. Tietysti erona lukio-opintoihin on korkeakouluopinnoissa niin sanottu ”vastuu ja vapaus” omista opinnoista, eli pääasiassa vastuu on itselläsi ilmoittautua esimerkiksi kursseille, opiskella opintojaksojen aikana ja huolehtia tenteistä sekä siitä että opintopisteitä tulee suoritettua aikataulussa. Tukea ja ohjausta opiskeluun on kuitenkin kysymättäkin tarjolla, ja sitä kannattaakin rohkeasti hyödyntää, jos kokee sitä tarvitsevansa.

Oma kokemus

Itse esimerkiksi olen kokenut hyötyä keskusteluista oman oppiainetuutorin kanssa, jonka kanssa olemme laatineet opintosuunnitelman opinnoistani, joka auttaa suunnittelemaan opintoja ja aikatauluttamaan opiskelua (Hops eli henkilökohtainen opintosuunnitelma laaditaan kaikille opintojen alussa/aikana). Sen lisäksi olen aina saanut apua ja ohjausta esimerkiksi opintojen suorittamiseen liittyvissä asioissa jos olen pohtinut jotain. Jos siis luet tätä postausta ja olet pohtinut samoja asioita kuin minä ennen opiskeluita, niin ehkä löydät vinkkejä tai keinoja opiskelun tueksi tulevia opintoja varten. Otinkin hieman selvää ja listasin tähän postaukseen muutamia esimerkkejä kursseista tai järjestelyistä, joita yliopisto tarjoaa opiskeluiden ja niissä edistymisen tueksi.

Opiskelutaidot

Akateemisen opiskelun taidot -opintojakso (2 op) – Kyseinen opintojakso on tarkoitettu ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoille, mutta kurssi on avoin vanhemmillekin opiskelijoille.  Opintojaksolla syvennytään seuraaviin teemoihin: tukea opiskelemiseen sekä opintojen suunnitteluun yliopistotaipaleen alkumetreillä, erilaiset opiskelun ja oppimisen tavat yliopistossa, mitä yliopistossa opiskeleminen vaatii, stressi sekä tukea opiskeluun ja opintojen suunnitteluun Itä-Suomen yliopistossa.

Tukea kirjoittamiseen kirjoitusklinikasta – Esteettömän oppimisen edistämiseksi opiskelijoilla on mahdollisuus saada henkilökohtaista tukea kirjoittamiseen. Kuulostaako seuraavat kysymykset tutuilta: Tuntuvatko kirjoitustehtävät ja erityisesti tutkielman työstäminen sinusta hankalalta? Loppuuko aika kesken? Karkaavatko sanat ajatuksiltasi? Aiheuttaako tekstilaji epävarmuutta? Tiedostatko, mistä vaikeutesi johtuvat? Arveletko, että sinulla on lukivaikeus? Haluaisitko yksilötestauksen? Jos vastasit yhteenkään kysymykseen myöntävästi, tule keskustelemaan kirjoitusklinikkaan. Sinulla on kaikilla kampuksilla (Joensuu, Kuopio) mahdollisuus saada henkilökohtaista tukea kirjoittamiseesi 45 minuuttia kerrallaan.

Varmuutta vuorovaikutukseen- opintojakso (3 op) – Joskus erilaiset viestintätilanteet ‒ esimerkiksi puheenvuorojen käyttäminen harjoitusryhmissä, kysyminen tai kommentointi luennolla tai oman alustuksen esittäminen ‒ saattavat jännittää niin paljon, että opiskelijasta tuntuu vaikealta osallistua kursseille, joilla vuorovaikutukseen osallistuminen olisi välttämätöntä. Usein jännittämisestä seuraa välttelemistä: on helppo lykätä esimerkiksi kieli- ja viestintäopintoihin tai oman aineen seminaarityöskentelyyn osallistumista, jotta ei joutuisi tällaisiin vaikealta tuntuviin viestintätilanteisiin. Viestintärohkeuteen tukea tarvitseva opiskelija voi hakea Varmuutta vuorovaikutukseen -kurssille viestintärohkeuden vahvistamiseksi. Kielikeskus järjestää opintopsykologin ja Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön kanssa vuosittain kyseisen kurssin, jolla tutustutaan esiintymisjännitykseen ilmiönä, harjoitellaan erilaisissa viestintätilanteissa toimimista sekä etsitään kullekin sopivia tapoja oman vireytymisen käsittelemiseen.

Tieto ja viestintätekniikka opiskelun tukena- opintojakso (2 op) – Kun Tieto- ja viestintätekniikka opiskelun tukena –opintojakson on suoritettu, opiskelija osaa: käyttää yliopiston opiskelijatietokoneita, hyödyntää opiskelussa käytettäviä yliopiston verkkoresursseja, tunnistaa erilaisia käytön sosiaalisen median käytön mahdollisuuksia opiskelunsa tueksi, tuottaa yliopiston raporttiohjeiden mukaisen tekstidokumentin, jossa on taulukoita, kuvia, kaavioita, viittauksia ja erilaisia ylä- ja alatunnisteita, taulukkolaskennassa tuottaa yksinkertaisia taulukoita, laskutoimituksia ja hyödyntää funktioita ja kaavoja, tuottaa esitysgrafiikassa esityksiä sekä luoda pdf-tiedostoja.

Pääsykokeet ja tentit

Yksilölliset järjestelyt –Pääsykokeen sekä tenttien osalta tämä voi tarkoittaa esimerkiksi lisäaikaa, erillistä tenttitilaa tai vaihtoehtoisia suoritustapoja. Yksilöllisiä järjestelyitä haetaan erikseen. Yksilölliset järjestelyt ovat osa esteettömyyttä ja sillä tarkoitetaan fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen ympäristön toteuttamista siten, että jokainen voi ominaisuuksistaan riippumatta toimia yhdenvertaisesti muiden kanssa. Voit tutustua tarkemmin Itä-Suomen yliopiston sivuilla yksilöllisiin järjestelyihin opinnoissa: https://kamu.uef.fi/student-book/opintojen-esteettomyys/

 

On hyvä tietää jo hakuvaiheessa, että opiskelijoista pidetään huolta, heidän jaksamisestaan ja hyvinvoinnista välitetään aidosti ja että tukea ja ohjausta on saatavilla.

Lisää tietoa ohjauksesta ja tuesta opintoihin tai opiskelutaitoihin voit lukea Itä-Suomen yliopiston sivuilta: https://kamu.uef.fi/opkirja-kategoriat/koulutusta-opiskelutaitoihin/

 

Tsemppiä vuoden viimeisiin opintoihin ja kevään yhteishakuun 2021!

 

Uef- lähettiläs// Karoliina, Erityispedagogiikka

 

Ajatuksia ja faktaa vaihtoon hakemisesta

Itä-Suomen yliopistossa on hyvät mahdollisuudet vaihto-opiskeluun ja muuhun kansainvälistymiseen. Opiskelijoita kannustetaan hakemaan vaihtoon ja tuetaan myös rahallisesti! Perussääntö on se, että meiltä kaikki vaihtoon haluavat myös sinne pääsevät jossain vaiheessa opintojaan. Aika siistiä ainakin mun mielestä!

Omat suunnitelmani

Itselläni on ollut jo useamman vuoden ajan haaveena vaihto-opiskelu Japanissa. Harkitsin hakemista jo ensi vuodelle, mutta päätin käytännön syistä siirtää sen viimeiselle eli viidennelle opintovuodelleni. Odotan innolla sitä, että pääsen tutustumaan japanilaiseen kulttuuriin ja maistamaan kaikkia erikoisia ruokia. Lisäksi en malta odottaa, että saan syödä aitoa japanilaista sushia!

En ole vielä koskaan käynyt Japanissa ja vaihtoon lähteminen antaisi hienon mahdollisuuden viettää siellä pidemmän pätkän kerrallaan.  Nähtävää varmasti riittää loputtomasti, kauniista luonnosta aina historiallisiin kohteisiin.

Haaveilukuva: upean väriset kirsikkapuut, temppeli ja Mount Fuji.

Kielitaitoa

Aloitin vuosi sitten opiskelemaan japanin kieltä omatoimisesti Duolingo- sovelluksen avulla, koska olisi hienoa osata kieltä edes vähän sitten, kun Japaniin päädyn. Tänä syksynä sain myös sivuaineoikeuden japanin kieleen ja kulttuuriin ja nyt käyn ensimmäistä kielikurssiani yliopistolla.

Sivuaineoikeuden saamiseen oli käytävä pieni kieleen ja kulttuuriin johdatteleva kurssi, jonka tentti toimi samalla sivuainekokeena. Tentti ei ollut mikään kauhean vaikea ja uskon, että kaikki halukkaat sivuaineoikeuden myös saivat. Meiltä löytyy myös paljon muita kieliä, joita voi opiskella omaa vaihtohaavettaan silmällä pitäen!

Japanin kielen perusteet 1- kurssin oppikirjoja. Kanji- merkkejä on kymmeniä tuhansia! Niiden harjoittelu aloitetaan pikkuhiljaa heti ensimmäisellä kurssilla. Japanin kielessä on myös kahdet muut kirjoitusmerkit: hiraganat ja katakanat.

Faktaa hakemisesta

Vaihtoon hakeminen tapahtuu kahdessa osassa. Ensimmäinen vaihe tapahtuu SoleMOVE-järjestelmässä ja toinen vaihe kohdeyliopiston kanssa. Hakea voi yhteen tai kahteen yliopistoon kerrallaan.

Päähakuaikana haetaan aina seuraavalle lukuvuodelle. Päähaku jakaantuu kahdelle ajanjaksolle seuraavasti:

-Marraskuussa haetaan mm. kaukomaiden kohteisiin.

-Helmikuussa haetaan mm. Erasmus-paikkoja sekä muita Euroopan kohteita.

Täydennyshaku on toukokuussa ja silloin täytetään päähaussa täyttämättä jääneet paikat ja vaihtoon haetaan seuraavalle kevät lukukaudelle.

Oman aineen kv-yhteyshenkilön kanssa käydään läpi vaihtoajan opintojen sopivuus omaan tutkintoon. Hakemukseen liitetään myös motivaatiokirje ja opintosuoritusote.

Mitä hyötyä vaihto-opiskelusta voisi olla?

Vaihto-opiskelu on kannattavaa monesta syystä. Siitä voi olla etua esimerkiksi työmarkkinoilla sillä kielitaitoa ja kansainvälisyyttä arvostetaan usein ja työmahdollisuuksia avautuu myös ulkomaille. Lisäksi se avartaa, sillä oppii ymmärtämään erilaisia kulttuureja, sekä itsensä ylittäminen lisää muun muassa itsevarmuutta.

Itä-Suomesta lähdetään vaihtoon melko vähän, joten kannustaisin kaikkia asiasta vähänkään kiinnostuneita harkitsemaan edes lyhyempää pätkää ulkomailla!

 

Lisää tietoa löydät osoitteesta:

https://kamu.uef.fi/student-book/hakeminen/

 

//Sini, fysiikka

Viisi asiaa, jotka yliopistossa yllätti

Aloitin tänä syksynä ympäristöpolitiikan maisteriopinnot, eli olen nyhvännyt jo useamman vuoden Joensuun kampusrakennusten punatiilisten seinien sisällä. Yliopiston arki ja toimintatavat ovat siis tulleet tällaiselle vakiokalustoon kuuluvalle opiskelijalle jo hyvinkin tutuksi. Aina tilanne ei kuitenkaan ole ollut tällainen: ensimmäisten opiskeluvuosien aikana muistankin yllättyneeni muutamasta asiasta, jotka tänä päivänä tuntuvat jo peruskauralta. Tässä blogipostauksessa esittelen teille viisi juttua, jotka tulivat itselleni yllätyksenä opinnot aloittaessani!

1. Tutustumisen helppous

En osannut odottaa, kuinka helppoa uusiin tyyppeihin tutustuminen yliopistossa onkaan! Fuksiviikoilla (eli ensimmäisinä opiskeluviikkoina) tutustuminen oman vuosikurssin opiskelijoihin tuli tuutoroinnin ja yhteisten tapahtumien myötä kuin itsestään, sillä kaikki ovat aika lailla samassa veneessä: yksin uudessa kaupungissa ja vastaanottavaisina uusille ystävyyssuhteille. Oman ainejärjestön tapahtumat olivat oiva paikka tutustua oman alan vanhempiin opiskelijoihin, jotka mielellään jakoivat tietouttaan yliopistosta ja neuvoivat eksyneitä fukseja. Seuraavina vuosina homma meni tietenkin toisin päin: itse pidempään opiskelleena oli kutkuttavaa päästä tutustumaan uusiin mantsan fukseihin ja jakamaan heille omia opiskeluvuosien aikana karttuneita viisauksia. Uusiin ihmisiin voi tutustua kampuksilla ihan ympäri vuoden, ja uusia, jopa oppiainerajat ylittäviä ystävyyssuhteita voi solmia koko opiskelujen ajan vaikka sivuaineiden luennoilla, lähtemällä mukaan erilaisten kampusjärjestöjen toimintaan tai hakemalla tuutoriksi!

Oma kaveriporukkani muotoutui jo ensimmäisen orientaatioviikon aikana. Meitä yhdistää kuvasta päätellen mm. erinomainen kenkämaku.
2. Akateeminen vartti

Akateeminen vartti on vanha akateeminen perinne, jonka mukaan luennot alkavat viisitoista minuuttia yli tasatunnin. Hämmennystä fuksina aiheutti se, että luennot on kuitenkin merkitty alkamaan tasalta, vaikka todellisuudessa ne alkavat viisitoista minuuttia yli. Akateeminen vartti on yleisesti kaikilla luennoilla käytössä, mutta siihen on luonnollisesti myös joitain poikkeuksia: esimerkiksi itse muistan joskus kuulleeni, että tentit alkaisivat aina tasalta. Joskus näin onkin, joskus ei. Akateeminen vartti ja sen soveltaminen erilaisissa tilaisuuksissa aiheuttavatkin mulle edelleen näin neljännen vuoden opiskelijanakin välillä harmaita hiuksia, joten epäselvissä tilanteissa pyrin tulemaan paikalle varmuuden vuoksi aina tasalta 😀

3. Akateeminen vapaus (ja vastuu…)

Yliopistossa opiskelu on lukioon verrattuna tosi itsenäistä, ja opiskelijana olet itse päävastuussa siitä, että opintosi etenevät haluttuun tahtiin. Yliopistossa kukaan ei siis kysele, mikset ole käynyt luennoilla tai palauttanut tehtäviäsi ajoissa. Itselleni tuli yllätyksenä, että yliopistossa luennoilla ei ole edes välttämättä pakko käydä!  Vapaus tuo kuitenkin mukanaan myös vastuuta: jos tenttiin valmistautuminen jää opiskelijarientojen vuoksi viimeiselle illalle, voit syyttää siitä vain itseäsi.

4. Lukujärjestyksen tyhjyys

Muistan, että lukiossa lukujärjestykseni oli aina aivan täyteen ahdettu, ja muutaman oppitunnin päivistä sai vain haaveilla. Yliopistossa homma muuttui aivan päälaelleen, ja tällä hetkellä lukujärjestyksessäni komeilee vain kaksi luentoa koko viikon aikana. Kuulostaa aika löysältä, eikö? Todellisuudessa hommaa riittää vaikka muille jakaa, sillä suurin osa yliopisto-opiskelusta tapahtuu luentojen ulkopuolella itsenäisesti. Esimerkiksi itselläni on tällä hetkellä työn alla yhden esseen kirjoittaminen, tutkimussuunnitelman laatiminen, muutaman ideapaperin kommentointi sekä kuuden artikkelin lukeminen. Itsenäinen opiskelu vaatiikin suunnitelmallisuutta ja oman ajankäytön hallintaa, jotta kaikki vaadittavat tehtävät ennättää palauttaa ajallaan .

Itseopiskelun pyhä kolminaisuus: läppäri, lähdekirjallisuus sekä iso kuppi kahvia.
5. Yliopistoelämä ei ole vaan pelkkää opiskelua

Vaikka yliopistossa paljon opiskellaankin, kuuluu siihen myös paljon muuta! Itselleni tuli yllätyksenä se, kuinka paljon kampuksilla toimii erilaisia järjestöjä ja kerhoja. Esimerkiksi Joensuun kampuksella toimii akateeminen väkijuomakerho, lautapelikerho sekä teatterikerho! Lisäksi jokaisella oppiaineella on omat ainejärjestönsä, jotka järjestävät paljon erilaista vapaa-ajan aktiviteettia oman alansa opiskelijoille. Kerhot ja ainejärjestöt ovat matalan kynnyksen toimintaa, joihin on super helppoa lähteä mukaan jo vaikka heti fuksina. Itse lähdin mukaan ainejärjestöni hallitukseen jo ensimmäisenä opiskeluvuonna, ja jäin hommaan niin koukkuun, että olen toiminnassa mukana edelleen!

Tombolo ry:n hallitus 2020. Itse toimin tällä kaudella varapuheenjohtajana!

//Sanni, maantiede ja ympäristöpolitiikka

Tieni kauppikseen

Hei! Olen Ville ja opiskelen viidettä vuotta kauppatieteitä ja toista vuotta tietojenkäsittelytiedettä. Kerron teille miten päädyin kauppikseen. 

Minusta tulee isona lääkäri 

Minulle oli ollut ainakin yläasteen loppupuolelta aika selvää, että halusin mennä yliopistoon, tai ainakin opo oli sitä mieltä, että minun pitäisi mennä yliopistoon. Opo järjestelikin minulle viikon tet paikat Kuopion yliopiston fysiikan laitokselle ja sen jälkeen viikoksi Kuopion yliopistolliseen sairaalaan röntgen osastolle. Viihdyin hyvin fysiikan laitoksella ja taisinpa päätyä osaksi erään venäläisen fyysikon tutkimusaineistoa. Vaikka minusta ei koskaan fyysikkoa tullutkaan olin hieman varmempi, että halusin yliopistoon.  

Aloitin lukiossa vuonna 2012 ja siitä alkoikin 3 vuotta kestänyt pohdinta, jonka päätteeksi halusin ryhtyä kauppatieteilijäksi. Lukion ensimmäisenä vuotena halusin olla ehdottomasti lääkäri. Ai miksi? No siksi, että lääkäreillä on varma työllisyys ja kovat palkat, ei minua se potlasastyö niin kiinnostanut. Päästäkseni tähän tavoitteeseen rupesin lukemaan kovasti biologiaa, kemiaa ja fysiikkaa. 1. lukiovuoden lopussa tai 2. alussa itselleni alkoi käymään selväksi, että biologia ei kiinnostanut minua ja fysiikankin jätin kesken 3. kurssin jälkeen. Siinä vaiheessa alkoi olla selvää, etten tulisi ikinä pääsemään lääkiksen pääsykokeista läpi. Olin jälleen hukassa, enkä tiennyt mitä haluaisin tehdä isona.   

Pitäisiköhän minun hakea kauppikseen? 

Toisena lukiovuotenani kävin yh 2 kurssin, joka liittyi talouteen. Kurssista sainkin kympin hyvin vähällä työmäärällä ja aloin pohdiskelemaani voisiko tässä olla tulevaisuuteni ura.  

Jotkut ovat varmaankin kuulleet surullisen kuuluisasta Talvivaaran kaivoksesta. Vuonna 2014 yhden Tavlivaaran osakkeen hinta oli noin 3 senttiä. Eräs kaverini huomasi, että nyt voisi olla hyvä tilaisuus moninkertaistaa rahat, sillä valtio harkitsi konkurssikypsän yrityksen pelastamista. Kuitenkaan onni ei ollut puolellamme ja menetimme kaiken sijoitetun rahan (40€ minun osuuteni). Epäonnistuneen sijoituksen jälkeen totesin, että ehkä kauppis ja talous ei ollutkaan minun juttuni.  

Kolmantena lukiovuotena samainen kaverini, joka oli johtanut minut ostamaan Talvivaaran osakkeita, oli ryhtynyt sijoittamaan. Tällä kertaa hän tuntui ymmärtävän enemmän sijoittamisesta ja hän alkoi tehdä mukavasti rahaa. Lähdin itsekin mukaan sijoittamaan ja lopulta päätin hakea keväällä 2015 kauppikseen, tärkeimpänä syynä halu ymmärtää talouden toimintaa paremmin, jotta voisin tehdä parempia sijoituspäätöksiä. 

Hakuprosessi kauppatieteisiin 

En voi sanoa, että olisin lukenut kovinkaan ahkerasti pääsykokeisiin, ideana oli lähinnä käydä katsomassa pääsykoetta ja hyvällä tuurilla ehkä päästä sisään. Kesällä alkavan armeijan takia tiesin, että minulla olisi hyvä tilaisuus hakea seuraavankin vuotena. Tästä syystä minulla ei ollut minkäänlaisia paineita sisäänpääsyn kanssa.  

Yo kokeiden jälkeen aloitin lukemaan pääsykokeisiin, luultavasti reilusti alle neljä tuntia päivässä. Huonoilla opiskelutekniikoillani ja vähäisellä opiskeluajalla ei pitäisi olla mitään asiaa kauppikseen. Kuitenkin tarkastellessani vanhoja pääsykokeita tein oivalluksen, jonka ansiosta lopulta pääsin ensimmäisellä yrittämällä sisään. Aloin merkitsemään pääsykoekirjojen sisällysluetteloihin, mistä kappaleesta jokainen vanhan pääsykokeen kysymys oli. Otin laskuihin mukaan kolme aiempaa pääsykoetta. Havaitsin, että iso osa kysymyksistä tuli aina samoista kappaleista. Esimerkiksi 300 sivua pitkässä johtamisen kirjassa kysymykset keskittyivät lähes poikkeuksetta 30 sivun mittaiselle alueelle. No luin nuo 30 sivua erittäin hyvin läpi ja lopun kirjan luin kerran. Pääsykokeissa johtamisen osuudesta sainkin lähes täydet pisteet.  

Yhteishaussa ensimmäinen hakutoiveeni oli Aalto-yliopisto ja toisena Kuopio, kauppista molemmissa. Tämä hakukohteiden järjestys ei ollut mikään itsestäänselvyys, pääsyy laittaa Aalto ensimmäiseksi johtui luultavasti siitä, että monet kaverin halusivat kovasti Helsinkiin opiskelemaan. Lopulta valitsemani pääsykoestrategia epäonnistui pahasti rahoituksen pääsykoekirjan kanssa. Pääsykoekirja oli vaihtunut viime vuonna ja jätin hyvin vähälle lukemiselle puolet kappaleista, joista tuli kysymyksiä. Pääsykoetta tehdessä alkoikin tulla sellainen olo, että ainakaan Aaltoon minulla ei olisi mitään asiaa.  

 

Jännittelin sitten pääsykokeiden jälkeen sitä, että tarvitsisiko minun lukea enää koskaan pääsykoekirjoja. Lopulta sain pääsykokeiden tulokset ja pisteeni riittivät sisäänpääsyyn Kuopion kauppatieteelliseen. Matkaa Aallon kauppikseen jäi pari pistettä ja olin kyllä vakuuttunut, että uudelleen hakemalla ja kunnolla lukemalla olisin päässyt sisälle. Pohdiskelin pari viikkoa, haluisinko yrittää uudelleen, mutta lopulta tuntui siltä, että Helsinkiin muuttaminen oli enemmän kavereideni haave kuin minun. Otin paikan vastaan ja aloitin opintoni syksyllä 2016 Kuopiossa. Tähän mennessä olen ollut tyytyväinen valintaani jäädä Kuopioon ja olen viihtynyt hyvin opintojeni parissa.