Kuopio on kulttuuripalvelujen kehto

Olen kuullut jonkun tietämättömän joskus väittävän, että Kuopiossa on huonot kulttuuripalvelut, mutta todellisuushan on aivan toinen! Kuopiosta löytyy vaikka ja minkälaista kulttuuritarjontaa, kun sitä osaa vain etsiä oikeista paikoista. Oikeastaan jo pelkkä googlen avaaminen riittää löytämään hyvin monenlaista tarjontaa kulttuurin nälkään. Opiskelijalle kulttuuripalvelut tarjotaan usein myös pienten alennusten kera, joita kannattaa toki hyödyntää. Tein pienen listan omista Kuopion kulttuurikentän suosikeistani, joita suosittelen vapaa-ajan vietteeksi jokaiselle.

  1. Keikat

Kuopion keikkatarjonta on vertaansa vailla! Kaupungista löytyy monia keikkapaikkoja, jotka pitävät huolta siitä, että livemusiikkia on tarjolla monena päivänä viikossa. Viikonloppuisin on nimekkäiden artistien vuoro, mutta viikolla keikkapaikoilla pääsee tutustumaan myös paikallisiin bändeihin sekä hieman tuntemattomampiin artisteihin. Omia keikkapaikka suosikkejani ovat Henry`s Pub sekä Pannuhuone eli tuttavallisemmin Henkka ja Pannari, jotka tarjoavat hyvin monenlaista musiikkia jokaiseen makuun. Henkassa soittaa usein paikalliset bändit sekä Kuopiosta lähtöisin olevat artistit, ja Pannarilla pääsee kuuntelemaan indiehelmiä sekä tulevaisuuden nimiä.  Opiskelijabileitä tähdittää monesti hittilistojen kärkiartistit ja isoimmissa tapahtumissa Kuopioon saapuu hyvinkin nimekkäitä kansainvälisiä artisteja.

Mikä olisikaan parempi tapa viettää vapaailta kuin hyvä keikka parhaimpien ystävien seurassa?

  1. Kuopion Kaupunginteatteri

Kaupunginteatterin ohjelmistossa on monia laatuteoksia, joiden lisäksi teatterilla käy myös monia vierailevia esityksiä. Ohjelmisto vaihtuu läpi vuoden, joten teatteri pystyy tarjoamaan usein uudenlaista esitystarjontaa. Kuopion Kaupunginteatteri on päässyt Vuoden Teatteri 2017 -kilpailun finaaliin ja on nyt ehdolla vuoden teatteriksi, mikä kertoo teatterin laadukkaasta sisällöstä ja kiinnostavasta ohjelmistosta. Teatteri on huomioinut opiskelijoita tarjoamalla viime hetken lippuja opiskelijoille vain 10€ hintaan. Jokaisen opiskelijan kannattaisi käydä hyödyntämässä näin huokea tarjous vähintään kerran lukukaudessa!

  1. Kuopion Musiikkikeskus

Musiikkikeskus tarjoaa paljon konsertteja klassisen musiikin ystäville, mutta ohjelmistossa on myös paljon muuta. Musiikkikeskuksella pidetään erilaisia keskustelusarjoja sekä juhlavia tilaisuuksia. Tämän lisäksi näyttämöllä näkee myös musikaaleja, stand uppia ja tanssia. Osaan tapahtumista on vieläpä vapaa pääsy, joten kannattaa vilkuilla musiikkikeskuksen tapahtumakalenteria hyvin ahkerasti!

  1. Kansalaisopisto

Kansalaisopistolla on tarjolla monenlaista opetustarjontaa, mutta siellä järjestetään kurssien lisäksi myös erilaisia tapahtumia, konsertteja, tanssi- ja teatteriesityksiä sekä taidenäyttelyitä. Tämän lisäksi kansalaisopistolla voi käydä kuuntelemassa inspiroivia yleisöluentoja, joihin on yleensä vapaa pääsy.

  1. Tapahtumat

Kuopiossa järjestetään vuosittain useita kulttuuritapahtumia, jotka tuovat kaupunkiin paljon elämää myös ulkopaikkakunnilta. Isoimpia näistä tapahtumista ovat Kuopio Wine Festival, joka takaa hyvän viinin lisäksi kattavan artistikokoelman; KuopioRock, joka kuuluu Kuopion kesään yhtä tiiviisti kuin oksapoika kuuluu kävelykadulle sekä Kuopio Tanssii ja Soi -tapahtuma, joka täyttää kaupungin taiteella ja kansainvälisillä huippunimillä. Lisäksi Kuopiossa järjestetään esimerkiksi Kuopion Komediafestivaali, Kansainvälinen nykytaidefestari ANTI – Contemporary Art Festival, suomen isoin beach volley -tapahtuma Trust Kapital Open ja useita Street Food -tapahtumia.

Yllä on vain pieni raapaisu Kuopion kulttuurin kentästä, jolta löytyy vielä paljon muutakin. Suosittelen lämpimästi kannattamaan paikallista kulttuuritarjontaa, koska siitä ei voi koskaan saada tarpeekseen!

Elina // Sosiaalitieteet

Ken ompi fuksi 2017?

Jenna kertoi edellisessä postauksessaan, miten valmistautua VAKAVA-kokeeseen, ja siksi ajattelinkin vuorostaan kertoa vähän kauppatieteiden pääsykokeesta.

Kauppatieteiden pääsykoe järjestetään kauppatieteellisen alan yhteisvalintana ja samalla kokeella voikin hakea kaikkiin suomenkielisiin kauppatieteiden ohjelmiin. Kauppatieteellisen alan yhteisvalinnalla on omat nettisivut, josta löytyy paljon tietoa!

Pääsykoe on siis monivalintakoe, jossa oikeista vastauksista saa pisteitä, vääristä tulee miinuspisteitä ja vastaamatta jättäminen ei vähennä mitään. Jaossa on maksimissaan 40 pistettä, mutta kaikki kysymykset eivät ole samanarvoisia pistemäärältään. Vanhoja pääsykokeita löytyy myös yhteisvalinnan sivuilta.

Koska valintakoemateriaalit eivät ole muuttuneet kovinkaan paljoa omasta hakukeväästäni, ajattelin käydä yksitellen läpi, miten mihinkin osa-alueeseen tulisi valmistautua.

Johtaminen ja markkinointi

Tämä oli pääsykoekirjoista oma suosikkini, mikä onkin hyvä, sillä pääsykoekirjan professorit ovat Itä-Suomen yliopistosta ja olenkin päässyt usein heidän luennoilleen! Akatemiasta markkinapaikalle, on varmaankin kaikkein helppotajuisin luettava, joskin sivumäärä on myös suurin.

Vaativinta on tämän kirjan opiskelussa on sen tiiviys ja suuri asiamäärä. Opiskeltavaa asiaa on paljon ja pääsykokeessa kysymykset ovat todella tarkkoja, joissa tarkoituksena on sekoittaa hakija pää. Kirjan opiskelu vaatii yleensä useampia lukukertoja jotta yksityiskohdat jäävät mieleen. Itseäni auttoi kirjan opiskelussa omien mind-mapien ja erilaisten listojen teko. Myös aikajanan avulla on selkeämpi hahmottaa, miten vaikkapa johtajuusajattelu on kehittynyt historian kuluessa.  Tärkeää on ymmärtää syy-seuraussuhteet ja mitkä yksityiskohdat kuuluvat mihinkin kokonaisuuteen!

Laskentatoimi ja rahoitus

Tämä nousi yllättäväksi toiseksi lempikirjakseni ja sai itseasiassa aikaan sen, että aloin miettimään laskentatoimea pääaineekseni! Kirjan pieni koko hämää, sillä se on täynnä asiaa. Kirja on hyvin jaotelttu ja jokainen osa on omanlaisensa.

Laskentatoimen opiskelussa on oleellista opetella kaavat ja miten niitä hyödynnetään, sekä ymmärtää miten vaikkapa tilinpäätös muodostuu. Mielestäni tämän kirjan osaaminen vaatii eniten todellista ymmärtämistä, eikä pelkkää ulkoa opettelua

Taloustiede

Kirjoista ainut joka on vaihtunut omasta hakukeväästäni. Koska minulla on kuitenkin monia tuttuja jotka ovat hakeneet viime keväänä, sain kirjan käsiini. Taloustiede oli oma inhokkini pääsykoekirjoista, ja sen opiskelussa todella mitattiin omaa motivaatiotani hakea! Tiedän kuitenkin monia, joille taloustiede on noussut suosikiksi kaikista osa-alueista.

Taloustiede sisältää paljon erilaisia termejä jotka tulee osata, mutta samalla tulee myös ymmärtää erilaisia syy-seuraussuhteita. Omat muistiinpanot toimivat tässä ehdä kaikkein parhaiten, sillä niin sain itse ainakin jäsennettyä asiat ymmärrettävimpään muotoon. Kannattaa ehdottomasti käyttää aikaa erilaisten taulukoiden ja kuvioiden opiskeluun, sillä ne avaavat konkreettisesti mitä eri teoriat tarkoittavat. Lisäksi suosittelen ehdottomasti käymään kirjan nettisivuilla, sillä siellä on esimerkiksi harjoitustehtäviä liittyen kirjaan.  Tehtävät ovat kirjoittajien tekemiä, aivan kuten yleensä pääsykoekysymyksetkin ovat!

Talousmatematiikka

Oletko abi tai lukiovuosista on vain vähän aikaa? Tässä vaiheessa voit edes vähän iloita, sillä todennäköisesti talousmatematiikan opiskelu on sinulle helpointa, olethan päntännyt sitä todennäköisesti juuri ylppäreihin! Talousmatematiikkaan ei ole omaa kirjaansa vaan se perustuu lukion lyhen matikan talousmatematiikan kurssin oppimäärään.

Itse opiskelin matematiikan niin, että laskin uudestaan oman vanhan kurssikirjani tehtävät ja sen lisäksi ostin käytettynä toisen kirjasarjan saman kurssin kirjan. Kirjasarjojen välillä nimittäin on eroja ja joitain asioita ei välttämättä käydä ollenkaan kaikissa kirjoissa! Itse opiskeluhan on melko luonnolista, sillä aivan kuten lukiossakin, matematiikka vaatii toistoja ja tehtävien tekoa!

Itse kokeessa kannattaa huomioida, että käytössäsi on vain nelilaskin jolla voit laskea vain aivan yksinkertaisimpia asioita. Jos olet siis tottunut laskemaan vaikkapa pitkän matematiikan symbolisella laskimella, kannattaa se hylätä ja opetella laskemaan kaikki laskut manuaalisesti välivaiheineen! Tämä tarkoittaa myös sitä, että on hyvä opetella kaavojen osat myös ulkoa, jotta osaat tarkistaa tehtävien vastaukset.

Näillä vinkeillä lähtisin itse tekemään kauppatieteiden pääsykoetta kesäkuussa 2017!  Urakka on todella rankka, se ei tunnu että se ikinä päättyy ja tulet varmasti vihaamaan tuota kirjapinoa aina jossain välissä! Pääsykokeen jälkeinen helpotus on kuitenkin suuri, sillä vaikka koe menisi miten tahansa, ei sinun tarvitse enää koskea noihin kirjoihin! Muista kommentoida, mikäli sinulle tulee kysyttävää pääsykokeesta tai siihen valmistautumisesta, autan miellelläni!

Opiskelijaelämän parhaat tapahtumat

Opiskeluelämän suola on (opiskelujen ohella tietenkin…) erilaiset tapahtumat! Tapahtumia on hurja määrä erilaisia: suuria koko kampuksen tapahtumia, ystävien illanistujaisia, urheilutapahtumia ja bileitä erilaisilla teemoilla yms.

UEF-lähettiläät olemme käyneet ahkerasti erilaisissa tapahtumissa ja osa ollut jopa järjestämässä niitä. Täältä pesee meidän lempitapahtumat koko yliopistoelämän ajalta!

Katso mitä kaikkea yliopistossa tehdään vapaa-ajalla tai vilkaise onko oma lempitapahtuma mukana 🙂

PAULA – KASTAJAISET aka TOOGAT

Oma lempitapahtumani on ylivoimaisesti perinteiset toogat. Jokaisella ainejärjestöllä on oma tapansa kastaa uudet opiskelijat osaksi ainejärjestöä. Lääkiksellä kaste on perinteisesti toogajuhlissa, johon kuuluu menoa ja melskettä ensin Kuopion torilla, Snellmannin puistossa ja lopuksi kerhotalolla Vitriinillä.

LAURA – GANGSTA SITSIT

Gangstat valmiina sitsaamaan. JOU

Sitsit on akateeminen pöytäjuhla, jossa syödään, juodaan, lauletaan ja pidetään kivaa. Gangsta-sitsit järjestettiin farmasian, lääkiksen, ravitsemustieteilijöiden ja tietojenkäsittelytieteiden opiskelijoiden kesken.

“Paras tapahtuma, koska illan fiilis oli rento ja hyvä, sai jutustella myös toisten alojen opiskelijoiden kanssa ja ilta päättyi pöydillä tanssimiseen.”

SAMU – AINEJÄRJESTÖJEN VÄLISET TURNAUKSET

Ainejärjestöt mittaa paremmuuttaan monilla tavoin, yksi niistä on urheliturnaukset. Esimerkiksi Samun lempitapahtuma on jalkapalloturnaus Filosofian tiedekunnan ainejärjestöjen välillä. “Joukkuehenki, kilpailu ja kavereiden kanssa pelaaminen on parasta ajanvietettä. Tapahtumat on itsessään mukavia vaikka ei aina itse pelaisikaan.”

ESSI & HEIDI- KAUPUNKISUUNNISTUS

Kaupunkisuunnistus on heti lukuvuoden alussa järjestettävä tapahtuma fukseille. Tuutorryhmiin jaetut fuksit saavat omalta tuutoriltaan viestikapulan ja lähtevät kiertämään vanhojen opiskelijoiden pitämiä rasteja kaupungille. Ryhmäytyminen ja uusiin opiskelukavereihin tutustuminen tapahtuu hauskojen tehtävien lomassa.

Essin mielestä: “Rastien kiertäminen ja tehtävien tekeminen on kivaa, mutta erityisesti tuomareiden lahjominen ja uusien opiskelijoiden näkeminen on hauskaa. Monipuolinen tapahtuma!”

Heidi puolestaan tykkää pitää rastia fuksipalleroisille. “Rastin vetäjänä näki ja tutustui yliopiston fukseihin joka alalta. Tapahtuma on paras koska se on koko yliopiston yhteinen”

 

ELINA – VIIKONLOPPU TAHKOLLA

Monet ainejärjestöt ja vuosikurssit järjestävät yhteisiä matkoja ja retkiä. Elinan lempitapahtuma onkin Sociuksen (sosiaalitieteiliöiden ainejärjestö) ja Servereiden (tietojenkäsittelytieteiden ainejärjestö)  järjestämä Tahkon viikonloppu. “Viikonlopun aikana ollaan tiviisti yhdessä, joten on helppo tutustua uusiin ihmisiin ja toisaalta syventää entuudestaan muodostettuja kaverisuhteita. Onneksi vuosittainen Tahko-viikonloppu on taas kohta edessä!!”

SIIRI – KUORON KEVÄT- JA JOULUKONSERTTI

“Kuorossa laulaminen on ollut rakas harrastukseni koko yliopiston ajan. Olen tutustunut kuorossa ihaniin ihmisiin, saan siellä ajatukset irti opiskelusta ja laulaminen piristää minua aina. Laulutreenit itsessään ovat ihania, mutta kevät- ja joulukonsertit ovat todellisia kohokohtia.”

JENNA – KAHVITTELU YSTÄVIEN KANSSA

Vapaa-ajalla ei aina tarvitse tehdään mitään hienoa ja erityistä. Joskus parasta tekemistä on rento oleminen ystävien kanssa. Jennan lempitapahtumia ovatkin kahvitteluhetket tärkeiden ystävien kanssa. “Yliopiston alkaessa en tuntenut paikkakunnalta ketään ja oli ihana saada opiskelujen myötä uusia samanhenkisiä ystäviä. Kahvittelu ystävien kanssa piristää arkea aina!”

CHRISTIAN – HERKKUAPPRO

Appro on perinteinen yliopistotapahtuma, jossa kierretään yleensä kaupungin ravintoloita ja baareja. Herkkuappro on kuitenkin omiaan herkkusuille, koska siinä kierretään kahviloita ja ravintoloita erilaisten ihanien herkkujen perässä. Se on järjestetty Joensuussa muutaman vuoden ajan, ollut hyvin suosittu ja todennäköisesti tullut jäädäkseen. “Herkkuappro on vuoden ykköstapahtuma, koska kaikenlaiset herkut karkeista kakkuihin ovat parasta mitä tiedän!”

JASMINE & LIINA – VUOSIJUHLAT

Vuosijuhlilla eli vujuilla juhlitaan ainejärjestön täyttämiä vuosia hienoissa iltajuhlissa! Vujuilla palkitaan ainejärjestön toimijoita, pukeudutaan iltapukuihin ja onnitellaan ainejärjestöä. Upeat juhlat on varmasti monen opiskelijan suosikki ja myös lähettiläiden keskuudessa pidetty.

Liinan mielestä tapahtuma on yliopisto-opiskelujen paras, koska se on arvoikkain ja juhlavin tapahtuma.

Jasminekin pitää vuosijuhlissa nimenomaan vujujen arvokkuudesta. “Piristää arkea kun saa laittautua tavallista hienommin. Juhlissa huomasi myös kaikkien nauttivat hetkestä täysillä.”

Jasmine Judican vuosijuhlilla. Kuvaaja: Risto Takala

HENRI – 40V VUOSIJUHLAT   

Henkan mielestä paras tapahtuma on myös ollut vuosijuhlat, nimittäin Hyeenan 40v eeppiset vujut. “Kyseisiltä vujuilta on legendaarisia muistoja! Hienot juhlat, joissa oli myös laitoksen professorit paikalla. Sain itse pitää miesten puheen naisille, joka keräsi paljon kehuja (vaikka jännitinkin hurjasti). Koko ilta meni liian nopeasti ja jatkojen sekä jatkojen jatkot olivat ohi yhdessä hujauksessa.”

Henrin eeppinen jätkäseurue vujuilemassa.

Hiljainen taustavoima, Matematiikka.

Nyt on ollut blogin puolella hiljaiseloa jonkin aikaa. Onneksi se ei toki tarkoita, etteikö silläkin aikaa asioita tapahdu taustalla. Noin yleisesti kun mietimme elämää ja kaikkea mitä ympärillä tapahtuu niin havaitsemme ihmisiä kulkevan ohitsemme, emmekä mieti mistä hän on tullut tai minne hän on menossa? Siis onko kaikki mitä ympärillämme tapahtuu oikeastaan Truman Show?

Noh, onneksi meidän ei tarvitse vaivautua miettimään mitää tuollaista vaan pikemminkin olisi tärkeää ymmärtää taustoja. Erilaiset taustat ja aiemmat tapahtumat muokkaavat jatkuvasti nykyisyyttä ja tulevaisuutta – en ole historijoitsija enkä filosofi, mutta matemaatikko ja luonnontieteilijä kylläkin – siksi meidän on aina hyvä perehtyä asioiden taustoihin ja ottaa välillä selvää mistä kaikki juontaa juurensa.

Tässä kohtaa esiin astuu kaikkien koulussa, ah, niin suosittu ja niin rakastettu. Matematiikka. Tälläkin hetkellä kun luet tätä kirjoitusta näyttöpäätteesi takaa, sinulla on matematiikan saavutusten luomus edessäsi. Nykyään me elämme maailmassa jonka syvin taustavoima on matematiikka, se ylttää juurensa jokaisen ihmisen arkeen ja juhlaan. Tässä kohtaa väitän, että enemmistö tyytyykin toteamaan lakonisesti. “Matikka ei koskaan ollut mulle, riittää kun joku hoitaa.” Delegointia? En syytä ketään siitä, meidät kasvatetaan siihen jo pienestä pitäen kun opimme vanhemmiltamme kuinka vanhempina he saavat teettää kotiaskareita lapsillansa kun eivät itse jaksa.

Tärkeämpää olisikin, rakkaat lukijat, siirtyä tekemään itse. Todistan sen teille lähtökohdista jotka täyttävät tämän kulttuurin normiston sikäli kun hyväksymme oman kulttuurimme totena.

  1. Ihminen on itsekäs.
  2. Jokaisella ihmisellä on yhtäsuuri itseisarvo.
  3. Ihmiset valehtelevat.
  4. ihminen oppii ympäristöstään.

Nyt siis kohdan 1 mukaan lähtökohtaisesti jokainen ihminen ajaa omaa etuaan, mikä toisaalta tarkoittaa lähtökohtaisesti toisten etuuksien huominnin olevan siis omien etujen alapuolella. Toisaalta kohdan 2 mukaan jokainen meistä on yhtä “arvokas”, mistä seuraa jo ristiriita kohtaa 1 vastaan. Tosin kohdan kolme mukaan ihmiset valehtelevat. Tämän avulla voimme siis yksinkertaisesti todeta, että väite 2 jää välttämättä väitteen 1 alle, sillä jokainen tekee kuitenkin lähtökohtaisesti omien etujen puolesta. Vielä kun huomioimme kohdan 4 niin todistus on triviaalisti selvä ja väite seuraa. Tekisi mieli jättää tämä loppu harjoitus tehtäväksi, mutta kirjoitan vastauksen blogin loppuun.

Eli kuten havaitsimme, on äärimmäisen tärkeää olla itse mukana siinä koneessa, mikä ohjaa tulevaisuutta. Tähän taas tarvitsemme tietämystä menneisyydestä ja asioiden taustoista kuten on varmasti havaittu. Siis matematiikka on avain tähän kaikkeen kehitykseen, sillä he ketkä tuottavat uusia matemaattisia julkaisuja ja vievät matematiikkaa eteenpäin ovat nykyajan Newtoneita ja Leibnizejä.

Nyt kun olemme yhteisymmärryksessä sen kanssa kuinka tärkeää matematiikka on voimme siis palata jälleen keskustelemaan, miksi se on sitten oikeasti niin aliarvostettua ja sanoisinko jopa vihattua? Kun olen tässä lähettiläskaudellani kierrellyt ja kaarrellut paikasta toiseen niin aina se oikis, lääkis ja kauppis kiinnostaa. Harva osaa ajatella, mihin kaikkeen tämä perustuu mutta voiko siitä heitäkään syyttää? Johan se on jo nähty, että maailman presidenttiyskään ei ole kiinni henkilön sanomisista vaan rahasta.

Näin ollen toivonkin syvästi, että tulevaisuudessa löytäisimme enemmän tilaa matematiikalle siis oppisimme haastamaan omaa ajattelua ja pääsemään yli esteistä luovuttamisen ja voivottelun sijaan. Ota oma tulevaisuus omaan käteesi!

Ratkaisu tehtävään:

Miksi triviaalisti selvä? Tietysti, koska ihminen oppii toisilta ihmisiltä kuinka ympäröivä maailma pyörii, todistuksen alkuosan mukaan. Jotenka jos et itse ole mukana osana tekemässä tulevaisuutta niin joku toinen tekee sen puolestasi. Tämä taas on ristiriidassa kohdan 2 mukaan, eli loppu tulemana, väite pätee.

Mitä iloa on harjoittelusta?

Aikaisia herätyksiä, pitkiä päiviä, tuntisuunnitelmia, ohjauskeskusteluja, harjoittelutehtäviä, palautekeskusteluja ja ohjaajan havainnointia… Niistä on ohjauksen syventävä harjoittelu tehty. Haluan nostaa tämän kertaisen blogin aiheeksi (opetus/ohjaus)harjoittelut, jotka kuuluvat suureen osaan tutkintoja vähintään vapaaehtoisena opintojaksona. Kaikessa laajuudessaan ja vaativuudessaan harjoittelut ovat usein juuri niitä opiskeluaikojen antoisimpia hetkiä.

Yliopistossa opiskellessa ei voi olla huomaamatta teoreettisen tiedon suurta määrää ja painoarvoa opinnoissa. Opiskeltavasta alasta riippuen teoreettisen tiedon määrä saattaa jonkin verran vaihdella, mutta ihan varmasti sitä kaikilla aloilla on. Vaikka ope- ja opokoulussa käytännön tekeminen ja tiedon soveltaminen käytäntöön on melko suurta, välillä sitä itsekin ajautuu pohtimaan kaikkien näiden teorioiden merkitystä ja hyödyllisyyttä. Joskus sitä jopa esittää itselleen isojen kirjapinojen takaa peruskoulustakin tutun retorisen kysymyksen: “tarvinko mä tätä tietoa mihinkään?”. En kuitenkaan muista vielä(kään) yhtäkään kirjaa, jonka oppeja en jossain määrin olisi omassa käytännön tekemisessäni hyöydyntänyt.

Olen itse tällä hetkellä ohjauksen opintojen viimeisessä, syventävässä harjoittelussa vanhalla lukiollani kotipaikkakunnallani. Harjoittelussa on hienoa se, että voit itse suuresti vaikuttaa minkälaisessa oppilaitoksessa teet sen (peruskoulu, lukio, ammatillinen koulutus, korkeakoulu), missä teet sen (kotipaikkakunta, opiskelupaikkakunta) ja varsinkin nyt viimeisen harjoittelun kohdalla, mitä haluat erityisesti harjoittelussa kehittää (yksilöohjaus, ryhmäohjaus, opettaminen…). Harjoitteluja on omassa opinto-ohjelmassani viisi eri pituista (3-6 viikkoa) harjoittelua, kun taas joissakin voi olla yksi pitkä harjoittelu (5-6 kuukautta).

Kun lukee opiskelukirjoja ja -materiaaleja, käy tenttimässä ja istuu luennoilla, syntyy helposti melko ruusuisia ajatuksia opiskeltavan asian osaamisesta. Vaikka olen itse suoriutunut opinnoista ihan hyvällä menestyksellä, ei ole yksi eikä kaksikaan kertaa, kun opiskelijalla on ollut asiaa, joka on saanut minut huomaamaan, että käytännön soveltaminen vaatii ihan uudenlaista oppimista jo olemassa olemasta tietoteoreettisesta aineksesta. Elävä elämä kun ei useinkaan sovellu sellaisenaan teoreettisiin malleihin tai esimerkkeihin – ainakaan ohjauksessa ja opetuksessa. Erityisesti opetusharjoittelussa ja peruskoulun opoharjoittelussa huomasi sen, että mikä toimii paperilla täydellisesti ei toimi ollenkaan siinä sovellettavassa tilanteessa.

Käytännössä toimimisen lisäksi harjoittelussa saa kullan arvoista tukea ja ohjausta oman osaamisensa ja oppimisensa arviointiin. Kaikissa harjoitteluissa tulee olla mukana harjoittelun ohjaaja, joka nimensä mukaisesti ohjaa harjoittelua ja käytännön tekemistä. Harjoittelun ohjaaja on myös vastuussa harjoittelijasta, mikä antaa harjoittelijalle mahdollisuuksia kokeilla ja toteuttaa siipiään melko vapaasti. Tämä on ainakin minulle tuonut varmuutta ja tukea tehdä myös sellaista, mikä ei ole kuulunut oman osaamiseni mukavuusalueelle. Hyvä harjoittelun ohjaaja antaa rakentavaa palautetta omasta toiminnasta ja tuo esiin myös kehitettäviä puolia. Itse olen saanut kiitosta hyvästä kontaktistani ja tiedollisista taidoistani, mutta ainakin rohkeudessa tuoda esiin näitä omia taitojaan kaipaa vielä hiomista. Minusta on myös ollut ihanaa jakaa omia tuntemuksia ja “arkoja paikkojaan” alan ammattilaisen kanssa, joka on voinut tarjota vinkkejä tai tekemisen tapoja itselleni haastaviin tilanteisiin.

Harjoittelut ovat vaativia, koska työpaikalla tapahtuvan läsnäolon lisäksi pitää muistaa omat koulutehtävänsä, raportoida harjoittelusta ja mahdollisesti vielä harrastaakin, mutta toisaalta ne ovat myös opintojen antoisinta aikaa. Mielestäni on onni, että kenenkään ei tarvitse kylmiltään lähteä valloittamaan tulevia työpaikkojaan oli kyseessä sitten psykologi, juristi tai opo. Vaikka teoreettista tietoa tarvitaan samalla lailla kuin käytännön tekemisen taitojakin, parhaillaan ne ovat yhdistettynä: homma toimii ja tiedetään mikä saa sen toimimaan. Ja mikä sen parempaa kuin kokeilla omia työsiipiään turvallisessa ympäristössä keskustellen ja apuja saaden!

Vaikea VAKAVA ja superpelottava soveltuvuuskoe

Lähettiläskauden aikana olen saanut paljon kysymyksiä siitä, millainen on pelottava VAKAVA-koe ja miten soveltuvuuskokeisiin tulee valmistautua. VAKAVA eli valtakunnallinen kasvatusalan valintayhteistyöverkosto toteuttaa kasvatusalan pääsykokeen. Kuulin itse kokeesta jo kauan ennen kuin olin edes päättänyt hakea luokanopettajakoulutukseen. Mielessäni sana kajahteli pelottavana ja pelkäsin, että en pääse koetta läpi. Varmasti monella lukiolaisella on sama huoli juuri nyt. Siksi alla tiivistetysti muutama vinkki niin VAKAVA-kokeisiin, että sen jälkeen oleviin soveltuvuuskokeisiin.

1. Merkkaa kalenteriisi VAKAVA-koe 3.5!
VAKAVA-koe järjestetään siis 3.5. ja sinne saavutaan ilman kutsua, joten merkkaa nyt jo päivämäärä kalenteriisi! Paikkakunnan, jossa kokeen tekee saa valita, itse esimerkiksi tein kokeen Savonlinnassa, vaikka hain opiskelemaan Joensuuhun. Tarkista siis, mikä on lähin paikkakunta, jolla voit tehdä kokeen ja laita se hakulomakkeeseen.

Facebook-päivitykseni pääsykoerumban  keskeltä.

2. VAKAVA-aineiston julkaisu 28.3.2017, lue, lue ja lue!
Aineisto VAKAVAAN julkaistaan maaliskuussa ja lukeminen kannattaa aloittaa samantien. Aineisto sisältää vuodesta riippuen yleensä kuusi tai seitsemän artikkelia. Viime vuosina kokeessa on korostunut taito vastata kysymyksiin soveltaen aineiston pohjalta. Kannattaa kuitenkin osata asiat aika tarkasti. Vanhat VAKAVA-kysymykset löytyvät tästä linkin takaa ja suosittelen ehdottomasti katsomaan millaisia kokeita on aikaisempina vuosina tehty.

VAKAVA-kokeen etusivu vuodelta 2012. Kyllä jännitti kun tuon koevihkosen avasi!

3. Oma tapasi opiskella
Tärkeää on, että löydät juuri sen oman tavan opiskella. Itselle riitti aikanaan se, että luin aineiston kolme kertaa, mutta olen kuullut, että joku on lukenut aineiston läpi kymmenenkin kertaa. Parhaan lopputuloksen saat, kun luotat itseesi ja tiedät varmasti osaavasi asiat.

4. Soveltuvuuskokeiden ryhmätilanne
“Apua, mikä ryhmätilanne, mitä siinä pitää tehdä?!” VAKAVAN pisteiden ja hakutoiveiden perusteella tulee kutsu yksipäiväisiin soveltuvuuskokeisiin, jotka järjestetään esimerkiksi Joensuussa 5.6.-6.6.2017. Kokeissa on kaksi osaa, ykislöhaastattelu sekä ryhmätilanne. ”Kaksiosaisessa soveltuvuuskokeessa arvioidaan hakijan edellytyksiä suoriutua koulutuksen opinnoista sekä soveltuvuutta, motivoituneisuutta ja sitoutuneisuutta koulutukseen ja opetustyöhön. Kokeessa keskitytään erityisesti luokanopettajan ja/tai erityisopettajan tehtäviin ja koulutukseen liittyviin teemoihin. Lisäksi kiinnitetään huomiota hakijan yhteistyö-, vuorovaikutus-, kommunikaatio- ja ongelmanratkaisutaitoihin.” Ryhmätilannetta ei tule pelätä, siinä ryhmällenne annetaan jokin helppo tehtävä, joka ratkaistaan yhdessä. Aikanaan meidän ryhmällemme annettiin pino kuvia, joista piti yhdessä päättää ja keskustella, mitkä kuvista kuvaavat meidän mielestämme yliopisto-opiskelua parhaiten. Tilannetta tarkastelee kaksi arvioijaa, jotka pisteyttävät tilanteen. Kannattaa olla motivoitunut, kiinnostunut ja aktiivinen, mutta antaa myös toisille puheenvuoro, esimerkiksi kysymällä heidän mielipidettään asiasta.

5. Yksilöhaastattelu
Yksilöhaastattelussa kaksi haastattelija kyselevät asioita sinusta ja tekemästäsi ennakkotehtävästä. Ohjeet ennakkotehtävään ja sen palautukseen löytyvät kutsusta soveltuvuuskokeisiin. Kannattaa miettiä etukäteen vastauksia esimerkiksi siihen, miksi olet valinnut juuri kyseisen alan ja paikkakunnan sekä mikä sinua motivoi.  Erikoisempiakin kysymyksiä voi tulla eteen, esimerkiksi itse menin lukkoon kun haastattelija kysyi yhtäkkiä lempikirjaani. Olin autossa lukenut ylioppilaslahjaksi saatua Lokki Joonatania, niin vastasin sen. Onneksi luin matkalla sitä enkä esimerkiksi jotakin vampyyrihömppäkirjaa..

6. Älä panikoi, mutta jännittää saa!
Itseä jännitti ennen pääsykokeita ihan älyttömästi. Veikkaan, että niin suurinta osaa muistakin hakijoista. Älä stressaa siitä liikaa, pärjäät kyllä. Ennen ryhmätilannetta auttaa, jos pystyt keskustelemaan ryhmäsi kanssa ennakkoon. Yksilöhaastattelussa ihan hyvin voi vaikka todetakin että jännittää, sehän on vain normaalia.

7. Tee parhaasi ja se riittää
Ole siis oma itsesi ja luota taitoihisi. Aina joku pääsee opiskelemaan, eli sinulla on yhtä suuri mahdollisuus päästä kuin muillakin. Tiedän että tämä kuulostaa perinteiseltä sanahelinältä, mutta totta se on silti 🙂

Ja kun valmistautuu pääsykokeisiin hyvin, voi lopputulos olla tämä!

Hoitotieteen opiskelusta

Kun minulta kysytään mitä opiskelen ja vastaan, että preventiivistä hoitotiedettä, siitä seuraa usein jatkokysymyksiä. Ai mikä susta siis isona tulee? Tuleeko susta tutkija? Mitä se edes tarkoittaa? Liittyykö se jotenkin hoitotyöhön?

Aluksi pieni tietopaketti tiivistettynä:

Hoitotiede tutkii ja kehittää hoitotyötä, terveyden edistämistä, hoitotyön opettamista ja hoitotyön johtamista tieteen ja tutkimustyön ohjaamana. Opiskeltuaan Itä-Suomen yliopistossa hoitotiede pääaineenaan valmistuu asiantuntijaksi terveydenhuollon johtotehtäviin, opetustyöhön, terveyden edistämiseen tai tutkijaksi. Myös kansainvälisyyteen opiskelijoita valmennetaan ja kannustetaan koko opintojen ajan. Hoitotieteen opinnoissa voi siis suuntautua joko preventiiviseen hoitotieteeseen (terveyden edistämiseen), hoitotyön johtamiseen tai opettamiseen. Hoitotieteisiin pääsyvaatimuksena on terveysalan ammattikorkeakoulututkinto, väistyvän terveydenhuollon opintoasteen tutkinto tai vuonna 1994 päättyneen terveydenhuollon opistoasteen erikoistumistutkinto.

Oma tarinani juontaa juurensa lukioaikoihin, jolloin terveystieto ja biologia kiinnostivat minua erityisesti. Siihen asti opettajan ammatti oli kummitellut mielessäni pikkutytöstä asti, mutta valmistumisen lähestyessä olin yhä varmempi että haluan sairaanhoitajaksi. 2011 valmistuin ylioppilaaksi, tein töitä puoli vuotta ja tammikuussa 2012 aloitin sairaanhoitajaopinnot Savonia ammattikorkeakoulussa. Tiesin olevani oikealla alalla ja nautin harjoittelujaksoista osastoilla ja tein kesäisin sairaanhoitajan töitä. Sain sairaanhoitajan paperit keväällä 2015 ja jatkoin työntekoa, mutta samalla lueskelin kokeilumielessä hoitotieteen pääsykokeisiin…

Olin nimittäin valmistumisen lähestyessä alkanut miettiä, haluanko sittenkään tehdä niin henkisesti ja fyysisesti kuormittavaa työtä seuraavat 40-50 vuotta. Vaikka sairaanhoitajan työ oli ja on edelleen mielestäni palkitsevaa, pohdin voisinko työskennellä terveyden ja hyvinvoinnin parissa jotenkin muuten – olisiko mahdollista päästä vaikuttamaan päätöksentekoon, uusien hoitotyön menetelmien kehittämiseen ja kenties esimiestehtäviinkin?

Näiden pohdintojen sekä perheen ja kavereiden rohkaisemana ostin pääsykoekirjat, luin, hain ja pääsin opiskelemaan preventiivistä hoitotiedettä enkä voisi olla päätökseeni tyytyväisempi. Opintojen alettua olin siinä mielessä hieman harvinaisempi tapaus ryhmässämme, että minulla oli työkokemusta niukasti – suurimmalla osalla opiskelukavereista kun oli hoitotyön kokemusta takanaan jo vuosia.

Tätä varmasti moni valmistuva terveysalan ammattilainen pohtii; voiko hakea heti? Minun vastaukseni on, että voi. Vaikka työkokemuksesta on hoitotieteen opinnoissa hyötyä, on kuitenkin siinäkin puolensa että sitä työkokemusta ei vielä paljoa ole. On myös muistettava, että työkokemusta ehtii kyllä kartuttaa yliopisto-opintojen ohellakin, kuten minäkin olen tehnyt tekemällä töitä kesäisin ja keikkaluontoisesti. En väitä, että pitkästä alan kokemuksesta olisi haittaa, mutta opiskelu voi olla haastavampaa niille joilla se ei ole aivan tuoreessa muistissa. Sillä, onko hoitotieteisiin hakevalla takanaan työkokemusta paljon vai vähän, on siis puolensa kummassakin – kumpikaan vaihtoehto ei kuitenkaan ole toista huonompi 🙂

Millaista se opiskelu sitten on?

Hoitotieteen opinnot koostuvat kandidaatin- ja maisterintutkinnoista ja niiden kesto vaihtelee suuresti riippuen siitä, onko päätoiminen opiskelija vai opiskeleeko työn ohella. Tämän jälkeen osa jatkaa vielä tohtoriopiskelijaksi väitöskirjan parissa. Koska minä olen päätoiminen opiskelija, opintoni ovat edenneet suhteellisen nopeasti. Opinnot koostuvat hoitotieteen perusopinnoista, aine- ja syventävistä opinnoista, monitieteisistä opinnoista, vapaasti valittavista opinnoista sekä kieli- ja viestintäopinnoista. Opintoihin kuuluu niin teoreettisia kuin metodologisiakin opintoja sekä tutkimustiedon arviointiin ja oman tutkimuksen tekoon liittyviä opintojaksoja. Minun opinnoissani suuntaavat opinnot keskittyvät terveyden edistämiseen. Opintoihin kuuluu myös käytännön harjoittelua; suoritin omat harjoittelujaksoni Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella (THL:llä).

Opiskelumenetelmät ovat hoitotieteen opinnoissa hyvin monipuoliset. Meillä on niin luentoja, seminaareja, verkkokursseja, tenttejä, etätehtäviä, ryhmätöitä, harjoittelujaksoja kuin itsenäistä työskentelyäkin. Varmasti siis kaikille oppimistyyleille jotakin 🙂 Minä nautin eniten luennoista ja seminaareista sekä ryhmätöistä.

Summa summarum:

Jos mielessäsi siintää edes hiuksenhienosti haaveet hoitotieteen opinnoista, suosittelen lämpimästi hakemaan! Minun mielestäni parasta opinnoissa on ollut se, että saan tehdä tutkimusta (eli tällä hetkellä gradua, kuka ties tulevaisuudessa väitöskirjaakin) aiheesta joka oikeasti kiinnostaa, että olen saanut valtavasti uusia kavereita ja jopa sydänystäviä ja että saan opiskella alaa, joka tekee opiskelusta hauskaa ja mielenkiintoista. Toki sydäntä lämmittää myös ajatus siitä, että alan tutkimustyöllä on oikeasti merkitystä ihmisille ja yhteiskunnalle maailmanlaajuisesti.

Siiri/preventiivinen hoitotiede

 

 

Silloin kun tuntuu ettei jaksa

Kaikki aina hehkuttavat omaa opiskelualaansa. Kaikki on parasta ikinä, tulevaisuus näyttää hyvältä, oma ala kiinnostaa ja vähemmänkin kivat asiat esitetään positiivisessa valossa. Itsekin teen samaa, koska pääosin se on totta. Ei kaikki kuitenkaan aina ole sellaista, minkä jokainen varmasti hyvin tietää. Siksi ajattelin kertoa rehellisesti, etten aina jaksa. Opiskelussa on se toinenkin puoli.

Opiskelu tarjoaa haasteita. Ala- ja yksilökohtaisia eroja on valtavasti. Toiset kokevat eri asiat kuormittavaksi kuin toiset, eikä samankaan alan opiskelijoita voi välttämättä vertailla. Minä en ole yliopistolla luennoilla klo 8-16 päivittäin ja viikkoon saattaa mahtua kokonaan luennoista vapaita päiviäkin, mutta silti tehtävää riittää. Itseopiskelu on se avainsana yliopisto-opiskeluissa. Laiskoille opiskelijoille, kuten minä, sana on se mörkö sängyn alla, jota mennään piiloon.

Lokakuinen kalenteriviikko, paljon pieniä asioita ja tehtävää vaikkei yliopistolla luentoja hirveästi ole.

Välillä tulee hetkiä, jolloin kaiken voisi rutistaa palloksi, heittää roskiin ja lähteä kävelemään. Silloin täytyy nostaa päänsä taas ylös, kaivella pallo roskista ja suoristella rypyt. Minulle tämä tunne on turhankin tuttu. Välillä kalenteri täyttyy ja viikko on yhtä minuuttiaikataulua. Silloin täytyy itseä aina muistuttaa siitä, minkä takia täällä ollaan. Täytyy löytää se motivaation syvin lähde, jotta kaiken jaksaa tehdä myös silloin kun tuntuu, että kaikki on liikaa.

Minua motivoi pitkällä tähtäimellä tuleva ura. Joka kerta, kun tekee hetken mieli olla tekemättä mitään, yritän muistuttaa itseäni tavoitteistani. Haluan olla fyysikko, oikeasti haluan, ja sen takia olen täällä opiskelemassa täyttääkseni unelmani. Olen kuitenkin oppinut, että pitkän tähtäimen tavoite ei riitä, koska valmistumiseen on aikaa monta vuotta ja ura valmistumisen jälkeen kehittyy eteenpäin vuosi vuodelta.

Lyhyen aikavälin tavoitteet ovat yhtä tärkeitä, elleivät jopa tärkeämpiä, kuin se suurin motivaatio. Mistä ihmeestä löydän motivaation tehdä joka viikko samat asiat, käydä luennoilla, kirjoittaa työselostuksia labratöistä tai tehdä matikan laskuharjoituksia? Osaan kyllä ajatella, että kaikki oppimani asiat ovat tärkeitä ja edistävät matkaani fyysikoksi, mutta aina se ajatus ei riitä. Osa motivaatiotani on se, että on mielettömän kiinnostavaa alkaa ymmärtää kuinka maailmamme rakentuu ja miten kaikki toimii. Tämäkään ajatus ei aina riitä, kun jaksaminen on äärirajoilla.

Jokaisen tulisi löytää oma motivaationlähteensä opiskelua kohtaan. Ensimmäisen vastoinkäymisen tullessa se auttaa olemaan lannistumatta ja jatkamaan eteenpäin. Itse sain juuri koko opiskelu-urani ensimmäisen hylätyn arvosanan, mikä sai minut miettimään näitä motivaatioasioita. Enää ei riitä ajatus, että ”ihan sama, kyllä mä pärjään”, vaan täytyy löytää uusia lähteitä, joista motivoituu tekemään töitä entistä enemmän.

Opiskelun ei tulisi olla hammasten kiristystä tai pakkopullaa. Minulle se ei sitä onneksi ole, vaan parhaimmillaan todella antoisaa ja oivaltavaa. Päällimmäinen tunne on positiivinen, ja haluan jakaa sellaista ilosanomaa kuitenkaan vähättelemättä, valehtelematta tai pelottelematta töiden määrällä. Uskon, että jokainen nauttii opiskeluajoistaan edes vähän ja muistelee niitä myöhemmin lämmöllä sekä positiivisin mielikuvin.

Heidi // sovellettu fysiikka

Vinkkejä valintakokeisiin

Heippa kaikille! Tällä hetkellä moni varmasti jo hieman miettii kevään valintakokeita. Osa on jo saattanut aloittaa valmistautumisen unelma-alansa valintakokeeseen, ja osa vielä keskittyy täysillä esimerkiksi kevään ylioppilaskokeisiin. Lukiovierailuilla juurikin pääsykokeisiin liittyvät neuvot ovat saaneet lukiolaiset höristelemään korviaan, joten päätin jakaa niitä tänne bloginkin puolelle. Kyseessä on tapoja, joita olen itse käyttänyt ja käytän osin vieläkin, mutta myös sellaisia tapoja, joita esimerkiksi ystäväni ovat aikoinaan käyttäneet ja kokeneet hyviksi. Kaikki ei toimi kaikilla, mutta tässä muutamia keinoja, joita kukin voi testata lukuprosessissaan, jos näistä olisi hyötyä. 🙂

Miten oikiksen valintakoe eroaa monista muista valintakokeista, on se, että kirjat ovat ainakin tähän mennessä olleet joka vuosi uudet ja lukemiselle on varattu melko lyhyt aika. Valintakoekirjoissa täysin uutta informaatiota on valtava määrä omaksuttavana ja osaamisen on oltava erittäin tarkkaa. Silti, näitä vinkkejä voi aivan varmasti soveltaa jokainen omaan lukuprosessiinsa alasta riippumatta!

Lukusuunnitelma Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Tee itsellesi esimerkiksi kalenteri/kaavio/minkä ikinä haluat, ja merkitse siihen kaikki päivät jotka sinulla on käytettävinäsi ennen valintakoettasi. Merkitse suunnitelmaan vapaapäivät ja tärkeät tapahtumat lukuaikana, ja jokaiselle “työpäivälle” tuntimäärä jonka aiot lukea. Noudata lukusuunnitelmaasi! Hyvä itsekuri on äärimmäisen tärkeää.

Älä huijaa itseäsi, ja laske lukemaasi aikaa siten että jos olet tullut kirjastolle 9:00 aamulla ja lähdet klo 15:00, että olisit tällä välillä lukenut sen 6h, jos olet välillä myös näpertänyt puhelinta ja pitänyt kahvitaukoja. Minulla on ystäviä, jotka kellottivat puhelimella tunnit jotka he lukivat tehokkaasti, jotta he olivat varmoja lukemiseen käyttämästään ajasta. Itse laskin melko suuripiirteisesti lukuaikani, jättämällä kuitenkin itse myös tauot laskematta ”lukuaikaan”.

Lukupaikka Mieti hyvin, missä aiot lukea. Itse olin varma lukevani koko käytettävissä olevan ajan kotona, mutta muutaman viikon päästä vaihdoin kirjastoon. Kotona vai kirjastossa, molemmissa on omat hyvät ja huonot puolensa, mutta tee päätös sillä perusteella, missä lukeminen sujuu juuri sinulla tehokkaimmiten. Kotona minulle liian suuria houkutuksia tuotti mm. puhelin ja jääkaappi. Pyri eliminoimaan kaikki ylimääräiset houkutukset, itse esimerkiksi sammutin kirjastolla puhelimeni ja olen kuullut myös tapauksia, joissa joku on poistanut koko valintakoeprosessin ajaksi puhelimestaan kaikki sosiaalisen median ohjelmat.

Ole järkevä Jos et ole koskaan ennen lukenut Baselin pankkisääntelystrategioita, ei sinun heti ensimmäisellä lukukerralla kannata takertua jokaiseen desimaaliin ja matemaattiseen kaavaan. Luota tiedon kumuloitumiseen. Lue kirjat ensin vaikka nopeasti läpi siten, että saat niistä yleiskuvan. Tämän jälkeen voit jokaisella kierroksella lukea kirjan entistä tarkemmin ja aivan lopuksi opetella ulkoa kaikki kaikista pienimmät poikkeukset. Näin muodostat myös itsellesi selkeän kokonaiskuvan kirjan sisällöstä.

Tauot Opiskelun laatu merkitsee aina enemmän kuin sen määrä! Jos huomaat että sivut vaihtuvat ilman että mitään jää mieleesi, pidä tauko! Säilytä kuitenkin itsekuri äläkä venytä taukoasi useamman tunnin mittaiseksi. Kirjastolla lukiessani kävin itse esimerkiksi kahvilla kirjaston kahvilassa ystäväni kanssa, ja soveimme, että tauko saa kestää max. 30 min.

Muistikortit Tee kirjoissa olevista käsitteistä muistikortit esimerkiksi eri värisille post it-lapuille. Kirjoita toiselle puolelle käsite, ja toiselle puolelle selitys. Näin voit kätevästi kerrata käsitteitä yksin tai kaverin kanssa.

Merkinnät Tee kirjoihin merkintöjä. Omat kirjani ovat täysin sutattu lyijykynäkirjoituksella ja erivärisillä yliviivaustusseilla. Koodaa yliviivausvärisi, jolloin voit nopealla silmäyksellä saada hyvän yleiskuvan sivun sisällöstä. Omassa koodauksessani esimerkiksi lait ovat vihreällä ja pääsäännöt pinkillä yliviivattuja. Käytän itse myös erivärisiä sivumerkkejä erottamaan kappaleita ja osia kirjoista. Tästä oli aikoinaan suuri hyöty kertaamisessa, kun kirjaa ei tarvitse edes avata nähdäkseen kaikkien kappaleiden sisällön.  Kirjoittelin lyijykynällä kirjojen sivupaneeleihin vaikeita asioita omin sanoin, ja nämä kirjoitukset olivat myös kätevä tapa kerrata kirjojen asioita loppuvaiheessa prosessia.

Muistisäännöt Oikeustieteen valintakokeessa on muistettava kaikki kirjoissa esiintyvät listat, ja kyse harvoin on edes vain muutamakohtaisista, vaan sellaisista, joissa saattaa olla 11 eri kohtaa muotoiltuna pitkiksi lauseiksi. Muistamista helpottaa suuresti muistisäännöt. Muistisääntöjä on monia, ja voit lukiessasi kehitellä myös omia, mutta tässä on tavat joita itse käytin:

1. Ota jokaisesta sanasta ensimmäinen kirjain. Tämä on kätevä tapa jos opettelet ulkoa esimerkiksi monimutkaista lakia.
”Tämä säädös on pätevä” = TSOP

2. Ota ensimmäinen tavu sanasta, jolla on lauseessa eniten merkitystä ja muodosta tavuista muistilause.

ESIM:         1) KOIRAT eivät saa mennä leikkipuistoon
2) Uimahallissa ei saa JUOSTA
3) Kaupasta ei saa VARASTAA

KOI JUOS VA = KOIperhonen JUOSkenteli VAroittamatta
Mitä älyttömämpi muistilauseesi on, sitä helpompi se yleensä on muistaa. Tavallisesti listojen avainsanat ainakin oikeustieteessä ovat melko monimutkaisia joten on helpompi muistaa listojen sanojen ensimmäinen tavu, kuin itse ”avainsana”, varsinkin jos kyseessä on
pitkä lista.

Ole luova Jos jokin tapa ei tunnu toimivan, kokeile uusia keinoja oppia. Minua helpotti värit ja sivujen silmäily, mutta yksi ystäväni koki parhaaksi tavaksi sen, että luki kirjan vaikeita kohtia nauhalle puhelimelleen ja lenkillä kuunteli nauhoitetta. Itse jätin ympäri asuntoa post it-lappuja, joissa oli lakeja tai termejä valintakoekirjoista. Yksi oli esimerkiksi jääkaapin ovessa, joten aina kun menin jääkaapille, tuli myös termi kerrattua.

Pidä pää kylmänä Muista että asiat ovat yhtä vaikeita kaikille! Ne avautuvat pikku hiljaa kun luet kirjoja, ja en usko että loppujen lopuksi kukaan muistaa koko kirjoja valintakokeessa lause lauseelta. Tee parhaasi, mutta älä hylkää ystäviäsi lukuprosessin aikana. Muista siis pitää vapaapäiviä lukemisesta, jotta lukupäivinäsi jaksat keskittyä itse lukemiseen.

KERTAA Aidossa oppimisessa tämä on kaikista tärkeintä! Kertaa jokaisen lukukerran jälkeen mitä olet lukenut. Itselleni tämä tuotti sanoinkuvaamatonta tuskaa, mutta oli sitäkin hyödyllisempää. Säästä myös lukusuunnitelmassasi vähintään viimeinen viikko pelkälle pelkälle kertaamiselle. Älä päästä itseäsi liian helpolla kerratessasi, jollet samantien muista asiaa sanatarkasti niin älä heti katso sitä kirjasta; vaan muistele! Kertaamisen tärkeyttä ei voi mielestäni korostaa liikaa.

Jasmine // Oikeustiede

Kuka muka haluaa papiksi?

Uskon, että olet käynyt rippikoulun. Jos et, olet kuitenkin nähnyt joskus elämässäsi papin. Sen, joka on kirkossa jumalanpalveluksessa siellä edessä tekemässä liikkeitä ja puhumassa pitkästi. Sen, joka on pukeutunut valkoiseen albaan tai mustaan papinpaitaan. Sen, joka on ensimmäisenä kahvipöydässä. Sen, joka puhuu Jeesuksesta. Papitkin käyvät yliopiston. Mutta kuka muka haluaa papiksi?

Tehdäänpä ensin yksi asia selväksi. Teologian osasto yliopistossa ei ole pappikoulu. Kaikista teologeista ei tule pappeja. Kun valmistun, saan pätevyyden toimia kirkon pappisvirassa, suoritettuani kirkon virkaan soveltavat opinnot. Yliopistosta ei valmistu papiksi, vaan teologian maisteriksi. Piispa vihkii sopivaksi katsomansa, seurakunnan virkaan kutsuman teologian maisterin papin virkaan. Vihkimyksen jälkeen vasta ihminen on pappi. Kuitenkin yliopistossa teologian maisterin tutkinnon suorittaminen on virkaan pakollinen tutkinto.

Miten keksin hakeutua opiskelemaan teologiaa? Kävin kaksoistutkinnon eli ammattiopiston ja lukion yhtä aikaa. Olen koko elämäni ollut kiinnostunut uskonnosta ja uskon asioista. Teologia oli välkkynyt aina välillä mielessä, mutta se katosi myös nopeasti. Ammattiopistoon meninkin, koska innostuin ruoanlaitosta ja halusin opiskella kokiksi. Olin kuitenkin mukana seurakunnan toiminnassa ja edelleenkin kiinnostunut uskon asioista.

 

 

Ajattelen, että papin virka on kutsumusvirka. Koen saaneeni kutsumuksen tähän virkaan ja se vahvistui täyteen mittaansa kesällä 2012 ja silloin päätin lopullisesti lähteä opiskelemaan teologiaa. Päätin silloin, että haluan jonain päivänä palvella Kristuksen kirkkoa papin virassa. Niinpä hainkin opiskelemaan teologiaa Helsinkiin ja Joensuuhun ja pääsin kumpaankin sisään. Valitsin kuitenkin Joensuun ja aloitin opinnot 2014 syksyllä.

Mitä papin työtehtäviin kuuluu? Papin virka on kirkon tunnustuksen (Augsburgin tunnustus, pykälä 5) mukaan ”evankeliumin opettamisen ja sakramenttien (kaste ja ehtoollinen) jakamisen virka”. Evankeliumin opettaminen eli saarnaaminen onkin keskeisintä kasteen ja ehtoollisen toimittamisen ohella papin työssä. Työhön kuuluu jumalanpalveluksia, toimituksia (kaste, avioliittoon vihkiminen, hautaan siunaaminen), erilaisia hartauksia (esimerkiksi vanhainkodit, terveyskeskukset, sairaalat, laitokset, koulut, päiväkodit), rukoushetkiä (esimerkiksi surukotikäynti, kodin siunaaminen, saattohartaus), seurakunnassa olevia tapahtumia, leirejä (esimerkiksi rippileiri), onnittelukäyntejä, vankilakäyntejä, sielunhoidollisia keskusteluja ja paljon, paljon muuta. Tuossa vain osa papin työhön kuuluvista asioista.

 

Kuten monista eri julkisuudessakin olleista keskusteluista voi päätellä, papin työ ei ole helppoa. Monet eri vaikeudet koskevat viran kantajia. Raamatun sanoman julistaminen ei ole aina helppoa ja teologiset erimielisyydet tekevät eroa pappienkin välille. Työpäivät saattavat venyä kovinkin pitkiksi, sillä toimituksia ja tilaisuuksia, joissa toivotaan papin läsnäoloa, on paljon. Koskapa papilla ei ole työaikaa, työtä voi päivään tulla paljonkin.

 

 

Kuka muka haluaa papiksi? Kuten sanoin, papin ammatti on kutsumusammatti. Työ ei ole helppoa, mutta se on antoisaa. Itse haluan virkaan, koska se on kunniatehtävä ja en osaa kuvitella parempaa työtä kuin työ, jossa pääsen puhumaan ja opettamaan Jeesuksesta, kohtaamaan paljon erilaisia ihmisiä ja palvelemaan Jumalaa tässä sanan ja sakramenttien virassa.

Samu // läntinen teologia