Omaa alaa etsimässä

Moikka!

Toivottavasti kaikilla on alkanut uusi vuosi hyvin, sekä opintojen ohella on ehditty myös lomailla. Uusi vuosi tuo varmasti monille ajatuksia erilaisista tavoitteista, mitä kohti edetä vuoden aikana. Monilla on unelmana saada opiskelupaikka tänä vuonna, johon tunteeseen pystyn edelleen myös itse samaistumaan parin vuoden takaa. Itselle suurimpana kysymyksenä olikin siihen aikaan se, että mihin alalle sitä oikeasti voisi hakea ja mikä opiskelupaikka siihen olisi kaikista parhain.

Itse olin lapsuudessa ja nuoruudessa unelmoinut monta vuotta eläinlääkärin ammatista, koska se vaikutti merkitykselliselle työlle eläinten parissa. Kuitenkin lukiossa aloin todella pohtimaan ja tutustumaan eri aloihin vielä tarkemmin. Tutkin pitkään eri opettajakoulutuksia, insinöörilinjoja, sekä terveystieteellisiä vaihtoehtoja. Näissä kaikissa opinnoissa tuntui olevan selkeä tutkintorakenne, sekä selkeät työllistymisnäkymät, jotka tuntuivat turvalliselle jatkumolle lukion jälkeen. Minusta kuitenkin tuntui pitkään, etten löytänyt täydellisesti omaa alaani, vaikka kaikki kuulostivat mielenkiintoisille.

Kuvituskuva kalliolla pohtimisesta
Välivuonna tuli paljon retkeiltyä ja mietittyä samalla lähestyvää yhteisvalintaa, sekä eri koulutusvaihtoehtoja.

Vastaan tulikin yliopistoon tutustumispäivänä kansanterveystiede, joka kuulosti mielenkiintoiselle. Tuntui, että siinä yhdistyi erilaiset yhteiskunnalliset kysymykset, mutta samalla myös terveyden näkökulmasta monet eri osa-alueet. Selaamalla eri vaihtoehtoja, löytyi Itä-Suomen yliopistosta Terveyden edistämisen-tutkinto, joka tuntui osuvan erityisesti omiin kiinnostuksen kohteisiin, sekä etäpainotteinen opetustyyli kiehtoi minua. En kuitenkaan täysin ymmärtänyt sitä, että mikä minusta voisi tulla isona, jos tutkinnon jälkeen saan taskuuni asiantuntijapätevyyden.

Minusta tuntuu, että monesti lukiolaisilta kysyttäessä unelma-ammateiksi tulee lääkäri, juristi, psykologi, opettaja tai insinööri. Ne kaikki ovat tärkeitä ammatteja, joihin tarvitaan ammattitaitoisia ja motivoituneita osaajia. Koen silti, että nuorille on tärkeää tuoda myös pienempien alojen vaihtoehtoja pohdittavaksi. Kuinka moni on esimerkiksi kuullut terveyden edistämisestä tai liikuntalääketieteestä?

Lukioaikana esitellään monia eri aloja ja vaihtoehtoja, jotta jokainen saisi tietoa eri mahdollisuuksista ja voisi samalla löytää oman juttunsa. Sen valtavan tietomäärän seurauksena voi kuitenkin mennä lukkoon ja iskeä paniikki oman alan löytämisestä. Meillä nuorilla on valtavia paineita jo muutenkin, joten haluan muistuttaakin armollisuudesta tässä elämänvaiheessa. Uskon, että jokainen voi löytää oman alansa, eikä lukion jälkeen välivuosi ole maailmanloppu. Osa tarvitsee enemmän aikaa ja elettyä elämää, osa käy kokeilemassa toista, jonka jälkeen valitsee toisen. Se on ihan okei!

Kannustankin vielä kerran jokaista tutkimaan eri aloihin liittyviä opintoja ja miettimään, voisiko joku ala tuntua oikeasti omalta. Jos niin ei tapahdu, älä säikähdä. Jokaiselle löytyy varmasti oma ala ja paikkansa tässä elämässä. Jos taas joku ala tuntuu oikealle, usko siihen ja unelmoi. Olen valtavan ylpeä itsestäni, että uskalsin valita terveyden edistämisen tutkinnon, vaikka se ei alkuun ollut se tutuin vaihtoehto. Uskalsin unelmoida, että vielä joku päivä voisin opiskella sitä tutkinto-opiskelijana ja teinkin välivuonna Itä-Suomen avoimen yliopiston kautta kansanterveystieteen perusopinnot tutustuakseni lisää aiheeseen liittyen. Uskalsin valita tämän alan ja Itä-Suomen yliopiston, joista on tullut tärkeä osa nuoruuttani ja asiantuntijaksi kasvamista.

Ole siis avoin eri aloja kohtaan, tutki rohkeasti, mitä eri koulutukset pitävät sisällään, usko unelmiisi, sekä ole armollinen omaa alaa etsiessäsi!

Koulutusalaesitteitä pöydällä
Eri yliopistoihin ja niiden vaihtoehtoihin tuli perehdyttyä lukioaikoina. Meidänkin lukiossamme pidettiin monia eri alaesittelyjä.

// Heidi, terveyden edistäminen

Psykologian opiskelijan arkea

Arkiviikko

Tässä postauksessa kerron, miltä voi näyttää psykologian opiskelijan tavallinen arkiviikko. Opiskelen Joensuun kampuksella toisen vuoden psykologian opintoja. Opiskelijoiden viikot vaihtelevat paljon esimerkiksi sivuaineen, vuosikurssin ja oman työskentelytavan suhteen.

Tervetuloa mukaan viikkooni!

Kuvassa näkyy opiskelijan lukujärjestys. Lukujärjestyksen sisältö avataan tekstissä.
Lukujärjestys

Maanantai:

Yleensä maanantait aloitan sähköpostien lukemisella, ja samalla suunnittelen sekä valmistelen mahdolliset työhön liittyvät asiat. Työskentelen opintojen ohella UEF-lähettiläänä. Minulla pyörii kuukauden aikana noin neljä kurssia, mutta tämä voi vaihdella paljon opiskelijoiden välillä.

Opintojen osalta luin maanantaina persoonallisuuspsykologiaa (Pepsy2) ja kirjoitin oppimispäiväkirjaa oman osaamisen tunnistamisen (OOT) kurssille. Suoritustavat vaihtelevat paljon kurssin mukaan, mikä tuo näkemykseni mukaan sopivaa vaihtelua opintoihin. Näkemykseni mukaan psykologian koulutukseen kuuluu melko paljon itsenäistä työskentelyä.

Iltapäivällä menin vielä ystävien kanssa Sykkeen ryhmäliikuntatunnille. Sykkeen kautta opiskelijat saavat Joensuussa ja Kuopiossa kohtuulliseen hintaan erilaisia liikuntapalveluita.

Kuvituskuva opiskeluhetkestä.
Kirjastolla opiskelemassa yhdessä ystävien kanssa.

Tiistai:

Tiistaina nukuin hieman pidempään, jonka jälkeen menin yhdessä ystävien kanssa kirjastolle. Itsenäisistä opinnoista huolimatta, opiskelemme lähes poikkeuksetta kurssikavereiden kanssa yhdessä kirjastolla. Aamupäivällä opiskelimme yhdessä persoonallisuuspsykologian (Pepsy2) välitenttiin. Jaoimme luettavan alueen puoliksi, jolloin työmäärä pienenee ja oppiminen on monipuolisempaa.

Lounaan jälkeen oli myös pitkä luento ammatillinen vuorovaikutus kaksi (AV2) kurssiin liittyen. Tällä kurssilla harjoitellaan elämäkerrallisen haastattelun toteuttamista täysin tuntemattoman henkilön kanssa. Lisäksi tutustutaan esimerkiksi haastattelun anonymisointiin ja haastattelun eettisiin kysymyksiin. Tämä on näkemykseni mukaan syksyn mielenkiintoisin ja käytännönläheisin opintojakso.

Illalla ainejärjestömme Oidipus ry järjesti jäsenilleen Kämppäapprot, joihin menin pitämään rastia. Opiskelijaelämä Joensuussa on vilkasta, ja Oidipus järjestääkin viikoittain tapahtumia psykologian opiskelijoille. Ilta meni mukavasti tapahtumassa.

Kuvituskuva opiskelijatapahtumasta haalarit jalassa ja tonttuasut päällä.
Kämppäapprot olivat juhlapyhä-teemalla. Meidän rastilla vietettiin joulua. 

Keskiviikko:

Keskiviikko alkoi etäesittelyllä erääseen lukioon. Kerroimme kauppatieteiden lähettilään kanssa Itä-Suomen yliopistosta ja yliopistossa opiskelusta. Tämän jälkeen jatkoin kirjastolla oman osaamisen tunnistamisen (OOT) kurssin oppimispäiväkirjan kirjoittamista. Lounas syödään aina yhdessä opiskelukavereiden kanssa kampusravintolassa. Iltapäivällä jatkoin ammatillinen vuorovaikutus yksi (AV1) kurssin materiaaleihin tutustumista ja tein siihen liittyen muutaman välitehtävän. Tällä kurssilla puolestaan harjoitellaan erilaisia asiakaskohtaamisia pienryhmissä. Vuorovaikutustilanteiden harjoittelu on keskeistä ammatti-identiteetin kehittymisen kannalta.

Opiskelen pääosin vain arkipäivisin klo 8–16, ja iltapäivät ja viikonloput pyhitän vapaa-ajalle. Opinnot vaativat paljon itseohjautuvuutta, mutta toisaalta opinnot ovat monipuolisia ja hyvin mielenkiintoisia. Illalla menin vielä yhdessä ystävän kanssa Sykkeen kautta Taekwondo-tunnille.

 

Torstai:

Aamupäivä meni jälleen persoonallisuuspsykologian (Pepsy2) parissa. Kurssilla syvennytään persoonallisuuspsykologiaan perusopintoja syvemmin. Opintojaksoon kuuluu viisi välitenttiä, ja lopuksi suoritetaan lopputehtävä. Psykologian kandivaiheeseen kuuluu paljon lukemista niin suomeksi kuin englanniksikin.

Lounaan jälkeen jatkoin oman osaamisen tunnistamisen (OOT) kurssin parissa. Kurssi kuuluu työ- ja organisaatiopsykologian sivuaineeseen, joka on toinen sivuaineeni. Psykologian opintoihin kuuluu kaksi lyhyttä tai yksi pitkä vapaasti valittava sivuaine. Tutkinnon laajuutta ei ole kuitenkaan rajattu, joten halutessaan voi lukea myös muita sivuaineita. Itä-Suomen yliopistolla on vapaa sivuaineoikeus, joka oli itselleni yksi kriteereistä, kun valitsin yliopistoa.

Illalla tapasin ystäviä, ja menimme yhdessä Oidipuksen kanssa keilaamaan Joensuun keskustaan. Ainejärjestötoiminta on isossa roolissa omassa opiskelijaelämässä. Ainejärjestöjen kautta opiskelijat saavat haalarit, uusia ystäviä sekä hienoja kokemuksia, ja lisäksi samalla verkostoituu tuleviin työkavereihin.

Kuvassa keilaratoja.
Keilaamassa Oidipuksen kanssa.

Perjantai:

Aamu alkoi palaverilla työkavereiden kanssa. Muutoin pyrin pitämään perjantait mahdollisimman kevyinä ja laskeutua viikonlopun viettoon. Viikonloput ovat minulla lähtökohtaisesti vapaita opiskelusta. Aamupäivän jatkoin persoonallisuuspsykologian (Pepsy2) parissa. Iltapäivällä suunnittelin lähinnä seuraavan viikon opiskeluaikataulun valmiiksi ja lopettelin päivän koulutyöt ajoissa.

Kuva Joensuun kampusalueesta.
Carelia-rakennus kampuksella.

Kiitos kun seurasit viikkoani! Instagramin puolella voi laittaa viestiä, jos opinnoista herää kysyttävää, vastailen mielelläni. Lisätietoa psykologian opinnoista löydät osoitteesta: https://www.uef.fi/fi/koulutus/psykologia

IG: ueflahettilas

//Tuuli, psykologia

Mitä eroa on ympäristötieteen ja biologian opinnoilla?

Punasipulin soluja mikroskoopilla katsottuna.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ympäristö- ja biotieteet

Vuoden 2016 syksyllä ympäristötieteen ja biologian koulutusohjelmat yhdistyivät ympäristö- ja biotieteet –hakukohteeksi, jossa on kaksi pääainetta: biologia ja ympäristötiede. Biologian opetus järjestetään Joensuun kampuksella ja ympäristötieteen opetus Kuopion kampuksella. Mutta mitä muita eroja ja mitä yhteistä näillä koulutuksilla on?

Aineopintojen sisältö

Nainen kauhoo sohjokauhalla vettä jäähän kairatusta reiästä.
Maastoharjoituksiin kuuluu esimerkiksi vesinäytteenottoa. Sohjo pitää poistaa ennen noutimen laskemista veteen.

Ympäristötieteellä ja biologialla perusopinnot (30 op) ovat yhteiset. Ympäristötieteen aineopinnot ovat läpileikkaus ympäristön eri osa-alueisiin, kuten maahan, veteen, ilmaan sekä ympäristöterveyteen, mittaamiseen ja analytiikkaan.

Biologian aineopinnot liittyvät eliökuntaan, eli kasveihin, eläimiin, evoluutioon ja monimuotoisuuteen. Molemmissa koulutuksissa pääsee tekemään maasto- ja laboratorioharjoituksia.

 

Sivuaineet

Ympäristötieteilijöillä on pakollisena sivuaineena luonnontieteiden perusteet -kokonaisuus, johon kuuluu muun muassa fysiikkaa, kemiaa, tilastotiedettä ja matematiikkaa. Sivuaineen tavoitteena on antaa opiskelijalle laaja-alainen luonnontieteiden pohja, jonka päälle on helppo rakentaa osaamista ympäristöön liittyvistä ilmiöistä ja ympäristöaltisteiden terveysvaikutuksista. Tämän lisäksi kokonaisuudesta saa hyvät valmiudet ympäristöteknologian ymmärtämiseen. Toisen asiantuntijuutta tukevan sivuaineen ympäristötieteilijät saavat valita vapaasti laajasta sivuainevalikoimasta.

Biologian opiskelijoilla ei ole pakollista sivuainetta, vaan he saavat itse valita kaksi lyhyttä (30 op + 30 op) sivuainetta tai yhden pitkän (60 op) sivuaineen. Itä-Suomen yliopistolla on vapaa sivuaineoikeus, joten valinnanvaraa on. Biologian puolelta löytyy myös kaksi omaa sivuainetta: hydrobiologia ja biokemia. Sivuaineen voi valita kummalta kampukselta vain.

Kemian laboratorioharjoituksessa käytettävä laite
Sivuaineeksi voi ottaa esimerkiksi kemian. Laboratorioharjoituksissa voi päästä käyttämään muun muassa kuvassa näkyvää kiertohaihdutinta.

Suuntautumisvaihtoehdot

Biologian opinnoissa on mahdollisuus suuntautua joko biologian aineenopettajaksi tai asiantuntijaksi. Opettajalinjan koulutukseen kuuluu 60 opintopistettä pedagogisia opintoja ja sen lisäksi opiskelijan tulee valita toinen opetettava aine. Toiseksi aineeksi valitaan usein maantiede, koska tavallisesti kouluissa biologian opettaja opettaa myös maantiedettä, mutta opiskelijoita on valmistunut myös muilla yhdistelmillä. Aineenopettajalinjalle pyrkivät tekevät soveltuvuuskokeen ensimmäisen vuoden keväällä.

Soveltuvuuskokeita järjestetään joka vuosi, joten jos asiantuntijalinjaa käyvä opiskelija huomaakin vasta myöhemmin haluavansa käydä sittenkin opettajalinjan, niin vaihtaminen on mahdollista.

Biologian asiantuntijalinjalainen voi erikoistua joko ekologiaan tai molekyylibiologiaan ja biokemiaan. Ekologian puolella on enemmän maastossa tehtäviä harjoituksia ja molekyylibiologian ja biokemian puolella enemmän laboratoriotöitä.

Ympäristötieteilijä voi suuntautua joko ympäristönmuutoksen biologiaan tai ympäristöterveyteen ja -teknologiaan. Ympäristönmuutoksen biologiassa tarkastellaan sitä, kuinka ihmisen toiminta ja ympäristönmuutos vaikuttavat ympäristöön, minkälaisia ongelmia syntyy ja miten niitä voidaan ratkaista. Ympäristöterveydessä ja -teknologiassa syvennytään siihen, miten ympäristön muutokset ja erilaiset altisteet vaikuttavat ihmiseen ja miten näitä vaikutuksia voidaan estää. Kursseja voi ottaa molemmista suuntauksista. Ympäristötieteillä ei ole mahdollisuutta kouluttautua aineenopettajaksi.

Nainen seisoo tien vieressä desibelimittari kädessä.
Ympäristötieteen pakollisiin kursseihin kuuluu meluntorjunta, jossa päästään mittaamaan ohi ajavien autojen aiheuttamaa melutasoa.

Mitä yhteistä?

Perusopintojen lisäksi ympäristötieteillä ja biologialla on myös yhteinen valintakoe. Perusopinnoissa on kursseja, joissa pääsee tutustumaan molempiin aloihin. Pääaineen voi vaihtaa, jos toinen koulutus tuntuukin enemmän omalta jutulta.

Molemmissa opinnoissa tarkoitus on ymmärtää laajoja kokonaisuuksia ja oppia soveltamaan tietoa. Tietty ammattisanasto tulee ottaa opintojen aikana haltuun, mutta sanaston oppii yleensä melkein huomaamatta, kun toistoa tulee useilta kursseilta. Teorian lisäksi opinnoissa on paljon käytännön harjoituksia, joissa pääsee oppimaan työelämässä tarvittavia taitoja. Pääaineet tekevät paljon yhteistyötä ja monet kurssit järjestetään yhtä aikaa molemmilla kampuksilla etäyhteyden avulla. Molemmissa koulutuksissa opintojen tavoiteaika on viisi vuotta. Kahden viimeisen vuoden aikana maisteriopinnoissa on myös englanninkielisiä opintoja. Samoille opintojaksoille osallistuu kansainvälisten maisteriohjelmien opiskelijoita, joten ilmapiiri on hyvin kansainvälinen. Kansainvälisyyteen kannustetaan ja vaihtoon pääseekin kaikki halukkaat.

Työelämässä sekä biologeilla että ympäristötieteilijöillä on laaja valikoima erilaisia mahdollisuuksia. Kummasta vain koulutuksesta valmistunut voi päätyä esimerkiksi viranomais- tai hallintotehtäviin, asiantuntijaksi, konsultiksi, kouluttajaksi, terveystarkastajaksi, koordinaattoriksi tai tutkijaksi. Työpaikkoja on tarjolla esimerkiksi järjestöissä, säätiöissä, yliopistoissa, kouluissa (biologian opettaja), kunnilla, yrityksissä ja kaupungeilla niin kotimaassa kuin ulkomaillakin.

Nainen käyttää pipettiä laboratoriossa.
Sekä ympäristötieteen että biologian opiskeijat pääsevät tekemään paljon käytännön harjoituksia sekä laboratoriossa että maastossa.

Eli mitä eroja on ympäristötieteen ja biologian opinnoilla?

Biologian puolella on enemmän kouluista tuttua biologiaa, kuin ympäristötieteillä, mutta opintoihin kuuluu myös jonkin verran muita luonnontieteitä. Ympäristötieteessä painotetaan yleensä enemmän ihmisen ja ympäristön vuorovaikutusta, kun biologialla keskiössä ovat muut eliöt. Pakollisissa opinnoissa ympäristötieteilijöillä on enemmän laboratorioharjoituksia ja biologeilla enemmän maastoharjoituksia. Valinnaisilla kursseilla pääsee kuitenkin vaikuttamaan paljon siihen, viettääkö aikaa mieluummin suolla kumisaappaat jalassa, vai laboratoriotakki päällä mikroskoopin äärellä.

Perhonen.
Biologian opinnoissa painotetaan enemmän muita eliöitä, kun taas ympäristötieteessä ihmisen ja ympäristön vuorovaikutusta.

Kampuskaupungeissa on myös jonkin verran eroja, vaikka molemmista kaupungeista löytyy paljon tekemistä niin liikunnan kuin kulttuurinkin parissa sekä kauniita luontokohteita. Joensuun kampus sijaitsee hyvin lähellä kaupungin keskustaa ja opiskelijoita on noin 2000 enemmän kuin Kuopion kampuksella. Kuopion kampukselta matkaa ydinkeskustaan on noin 2,5 kilometriä. Linja-autoja kulkee hyvin, joten keskustaan ja muihinkin kaupunginosiin on helppo liikkua. Ympäristötieteen ainejärjestö Hyeena ry on suurempi, kuin biologian Mikrovillus ry, sillä ympäristötieteilijöiden lisäksi ainejärjestöön kuuluu sovelletun fysiikan opiskelijat.

Maisemakuva Kuopiosta.
Molemmissa kaupungeissa on kulttuurin ja harrastusmahdollisuuksien lisäksi myös paljon luontoa. Tämä kuva on otettu Kuopion Neulamäessä.

Kirjoitusta varten haastateltiin Anna-Maria Veijalaista, joka on ympäristötieteen oppiainevastaava ja Sari Kontunen-Soppelaa, joka on biologian oppiainevastaava sekä Vilma Vihavaista, joka aloitti opintonsa ympäristötieteillä, mutta vaihtoi pääaineensa biologiaan.

 

Lisätietoa:

Itä-Suomen yliopiston nettisivut, ympäristötiede

Itä-Suomen yliopiston nettisivut, biologia

Opintopolku ympäristö- ja biotieteet

Loimu, tietoa ympäristötieteilijöiden työelämästä

Loimu, tietoa biologien työelämästä

Loimu, palkkatietoa

 

 

// Pauliina, ympäristötiede

 

 

 

 

 

Aikatauluttamisen ja jaksamisen jalo taito

Kirjoitan tätä tekstiä ikävä tunne takaraivossani. Tämä tunne on varmasti jokaiselle korkeakouluopiskelijalle tuttu, varsinkin maailmanlaajuisen pandemian aikana.

Suorittamisen tarve.

Kasvoin hyvin konservatiivisessa perheessä, jossa on tehty töitä siitä lähtien, kun opittiin kävelemään. Äitini asui maatilalla Ilomantsissa ja teki joka päivä koulusta tultuaan maatilan töitä. Äidille ja hänen veljelleen pidettiin tiukkaa kuria, työt ja läksyt oli pakko tehdä. Kaiken lisäksi niistä piti suoriutua hyvin. Hän ei aikuisiälläkään ole päässyt irti suorittamisen tarpeestaan. Vapaapäivät töistä hänellä kuluu kotiaskareissa, asioiden hoitamisessa tai hän saattaa jopa ottaa työvuoroja, koska ei pysty vain rauhoittumaan ja nauttimaan vapaapäivästään. Nyt jo 61-vuotiaana hän haluaisi viimein lopettaa työnteon.

Myönnettäköön, maailma on erilainen verraten 1970-luvun maatilatöihin. Työt ovat muuttuneet vähemmän ja vähemmän fyysisiksi. Nykymaailmassa teknologia, laitteet ja innovaatiot helpottavat ihmisten töitä ja arkea. Tietyllä tavalla suorittamisen tarpeen rima on laskenut.

Rima ei ole laskenut minulla. Eikä monella muullakaan. Olen perinyt äidiltä aivan samanlaisen suorittamisen tarpeen, joka ei sovi nykymaailman sykkeeseen. Opiskelen pääaineena tietojenkäsittelytieteitä, mikä on hyvinkin vaativa ala moneen muuhun verrattuna. Ongelmanratkaisukykyä, loogista ajattelua ja päättelykykyä tarvitaan jatkuvasti, jotta pysyy mukana opinnoissa. Riippuen jaksamisesta ja käytettävissä olevasta ajasta, tehtävien tekeminen voi viedä todella pitkiäkin aikoja. Opintojen ohella teen kahta työtä, toimin ainejärjestöni hallituksessa some- ja tiedotusvastaavana, toimin tänä syksynä tuutorina, kirjoitan kandidaatin tutkielmaa sekä harrastan reserviläistoimintaa, jossa saatetaan olla viikonloppuja muualla. Vapaa-aikaa ei yksinkertaisesti vain jää ja kaikesta on kiittäminen juuri tätä pakonomaista suorittamisen tarvetta. Kaikessa pitää pärjätä vielä kaiken lisäksi hyvin.

Äidin sanoin: “Laiska se töitään luetteloo”. Taisikin tuota tulla vähän lueteltua.

Tässä rytmissä jaksaminen ja suoriutuminen on pakottanut minut opettelemaan arjen aikatauluttamista sekä itselleen armollisuutta.

 

Miten jaksaa?

Aikatauluttaminen auttaa suorittamaan annetut asiat hyvin ja määräaikoihin mennessä. Itse suosin vahvasti puhelimen kalenteria arjen aikatauluttamiseen, jotkut suosivat paperista. Kalenteri muodossa kuin muodossa on kuitenkin paras ystäväsi. Varsinkin puhelimen kalenteri kulkee koko ajan mukana, muistuttaa asioista sekä säilyttää muutakin tietoa näppärästi. Ohessa kuva kalenteristani marraskuulta 2021.

Ylläpidän myös tiettyä värikoodia kalenterissani. Sinisellä UEF-lähettilään työt, harmaalla toinen työni, keltaisella ainejärjestön tapahtumat, punaisella tentit sekä vihreällä muut.

Kalenterissa näkyvät tyhjät päivät menivät tenttiin lukiessa, hallitushommissa tai reissun päällä. Näitä tyhjiä päiviä aikataulutan ajatuksen tasolla riippuen siitä, kuinka paljon tehtäviä tai hallitushommia on tekemättä.

Luulisi, että viikonloppuna voisi sitten levätä. Valitettavasti nekin menevät opintojen parissa, koska arkena ei kerkeä opiskella tarpeeksi.

Kalenteri, muistilista ja päivien aikatauluttaminen tunneittain ajatuksen tasolla auttavat tällaista ylisuorittajaakin etenemään asioissa.

Isona opettelun kohteena minulla on myös itselle armollisuus. Joudun muistuttamaan itseäni päivittäin, että on täysin okei ottaa taukoja, pitää vapaapäiviä tai tehdä jotain itselle aidosti mieluista. Myöskään ei tarvitse olla jatkuvasti saavutettavissa. Pahin sudenkuoppa on itselle se, että työsähköpostit sekä viestit tulevat suoraan puhelimeen. Kesken kävelylenkin saatan ruveta vastaamaan johonkin sähköpostiin, josta sitten jatkan huomaamatta muihin työasioihin. Hupskeikkaa, sitä tehtiin taas töitä, vaikka piti taukoa viettää.

Tarkoituksena olisi hiljentää tietyt ilmoitukset tietyn kellonajan jälkeen. Tai sitten voisin jalostaa vanhan puhelimeni pelkästään työasioille. Jotain pitää keksiä.

Mökille reissaaminen on suuri helpotus joka kerta, sillä siellä pystyn aidosti rentoutumaan koulusta, töistä tai suorittamisesta. Tällainen stressivapaa paikka tulisi olla jokaisen kodissa tai ainakin jossain lähettyvillä. Vaikka sitten luontopolulla tai naapurin kahvipöydässä.

Nyt pitää korostaa, että tämä ei ole välttämättä tyypillisen yliopisto-opiskelijan arkea. Jos lukijana siellä mietit, että onko yliopisto vaikeaa niin vastaan sinulle näin; Yliopisto on niin vaikeaa, kuin siitä itsellesi teet.

Opiskelemalla johdonmukaisesti ja säännöllisesti pärjäät aivan varmasti. Opintojen ohelle ei ole pakko ottaa mitään ylimääräistä. Voit keskittyä yksinomaan opiskeluun, kavereiden näkemiseen ja hauskanpitoon. Terveys ja jaksaminen arvosanojen edelle!

 

 

Ylisuorittajan vinkit arjen aikatauluttamiseen ja jaksamiseen:

  1. Vapaapäivät: Ainakin yksi pakollinen vapaapäivä viikossa.
  2. Tauotus: Suosin itse Pomodoro-tekniikkaa. 25 min työskentelyä – 5 min tauko. Sovellan tätä sitten tarvittaessa.  Lisää Pomodoro -tekniikasta.
  3.  Armollisuus: Salli itsellesi lepoa, liikuntaa, leffailta tai aikaa läheisten kanssa.

 

Aikatauluttamisen ja jaksamisen jalotaito tosiaan.

 

// Oona, Tietojenkäsittelytiede

Terveisiä työkentältä 2 – erityisluokanopettajan ammatissa

Terveisiä työkentältä postaus saa jatkoa, mutta tällä kertaa haastateltavani on Vilma Virta, joka toimii erityisluokanopettajana peruskoulussa. Haastattelussa Vilma kertoo millainen erityisluokanopettajan tavallinen työpäivä oikein on sekä pohtii mikä on hänen mielestään parasta ammatissaan. 

Mikä on ammattisi?

Erityisluokanopettaja (KM).

Kouluaste tai luokka, jossa opetat?

Alakoulun 1 lk:n pienryhmä.

Mikä sai sinut hakeutumaan alalle?

Olen aina halunnut työskennellä lasten parissa ja työssä, jossa voin auttaa ihmisiä. Näiden ajatusten saattelemana ajatukset kääntyivät kohti erityisopettajan ammattia. Suurin syy, minkä vuoksi lopulta hain erityisopettajaksi, oli halu toimia juuri erityislasten parissa ja ajatus siitä, että voin itse omalla toiminnallani auttaa heitä kohtaamissaan haasteissa. Lisäksi minua kiinnostavat erilaiset oppimiseen ja kehitykseen vaikuttavat tekijät, joiden parissa erityisopettajan ammatissa pääsee työskentelemään.

Millainen on työnkuvasi? Kerro millainen on tavallinen työpäiväsi? Mitä siihen kuuluu?

Tavallinen työpäivä koostuu yleensä varsinaisen opetuksen lisäksi pienten juoksevien asioiden hoitamisesta sekä oppituntien sisältöjen nopeasta läpikäymisestä. Päivän aluksi ja lopuksi on usein yhteydenpitoa huoltajiin Wilman välityksellä. Myös erinäisiä palavereita on toisinaan työpäivän päätteeksi.

Erityisluokanopettajana työ sisältää paljon moniammatillista yhteistyötä eri tahojen kanssa. Tähän kuuluvat mm. terveydenhoitaja, terapeutit ja luokanopettajat. Lisäksi teen päivittäin tiivistä yhteistyötä luokkani ohjaajan kanssa. Näiden yhteistyökuvioiden lisäksi työ sisältää opetuksen suunnittelua ja arviointia.

 Mikä on parasta työssäsi?

Parasta työssä on ehdottomasti lapset, jotka tarjoavat vauhtia ja positiivista energiaa päivään. Lasten kanssa työskentely takaa, ettei mikään päivä ole samanlainen kuin edellinen. Jokainen lapsi on omanlainen yksilö ja työn parhaita puolia on oppia tuntemaan heidät. Tätä kautta pystyy luomaan yhteyden jokaiseen lapseen, jota kannattaa vaalia arjen kiireissäkin.

Pidän erityisluokanopettajan työssä siitä, että pystyn toteuttamaan itseäni luokkahuoneessa ja näin muokkaamaan esimerkiksi oppitunnit ja niiden aiheet haluamallani tavalla käsiteltäviksi. Oman luokan kanssa saa myös kokea vastuuta oppilaiden toiminnasta ja edistymisestä.

 Tämän vastuun ja oppilaiden onnistumisten kautta koen työni merkitykselliseksi. Lisäksi parasta on, ettei työtä tarvitse tehdä yksin. Esimerkiksi yhteistyö oman luokan ohjaajan kanssa on suuri voimavara työssä jaksamiselle. Hänen kanssaan voin suunnitella opetusta ja jakaa arjen ilot ja surut.

Mikä on haastavinta työssäsi?

Se, ettei päivän aikana voi olla useassa paikassa samaan aikaan.

Millainen tyyppi soveltuisi mielestäsi tähän ammattiin?

Avoin, elämänmyönteinen ja ennakkoluuloton ihminen, jolla on halu toimia lapsia varten yhteistyössä muiden kanssa. Pääset helpommalla myös, jos olet joustava ja valmis kehittämään itseäsi.

Mitä haluaisit sanoa alalle hakevalle nuorelle? Vinkkisi tai terveiset nuorelle, joka hakee alalle?

Opettajia on erilaisia ja jokainen tekee työtä omalla tavallaan. Tärkeintä on olla oma itsesi niin kouluun hakiessa, opiskelujen aikana kuin lopuksi työelämässäkin. Tsemppiä opiskelupaikan hakuun!

Kiitokset Vilmalle kun saimme kurkistaa hänenkin ammattiinsa erityisluokanopettajana!

Jos sinulle herää kysymyksiä  tai  kommentteja liittyen aiheeseen, älä epäröi laittaa viestiä vaikkapa blogissa tai instagramissa.

Mukavaa kevättä kaikille!

// Karoliina, erityispedagogiikka

 

Terveisiä työkentältä – laaja-alaisen erityisopettajan ammatissa

 

Oletko joskus miettinyt millaista erityisopettajan työ käytännössä voisi olla? Kiinnostaisiko sinua hakea kyseiselle alalle?

Sain haastatteluuni Mari Lepistön Seinäjoelta, joka toimii laaja-alaisena erityisopettajana peruskoulussa vuosiluokilla 5-9. Haastattelun myötä hän avaa hieman kokemuksiaan sekä terveisiään siitä millaista erityisopettajan työ on käytännössä.

Mikä on ammattisi? 

Laaja-alainen erityisopettaja.

Kouluaste tai luokka, jossa opetat? 

Peruskoulun 5-9 luokat.

Mikä sai sinut hakeutumaan alalle?

Elämä on kuljettanut minut erityisopettajaksi. Työskentelin pitkään erilaisissa keittiöissä, kunnes pohdin ammatillisen opettajan työtä. Hain avoimilla hauilla kouluihin. Eräänä kesäpäivänä 2006 sain puhelun, että olisi työhaastattelu espoolaisessa ammattikoulussa. Samalle päivälle oli lentoliput Savonlinnaan OKL:n (opettajankoulutus) pääsykokeisiin. Päätin mennä työhaastatteluun tietämättä tarkemmin työstä. Sain sijaisuuden ammatillisena erityisopettajana. Siitä se kipinä erityisopetukseen lähti. Työnohella olen pätevöitynyt pikkuhiljaa kulloisenkin koulutusasteen vaatimusten mukaisesti.

Millainen on työnkuvasi? Kerro millainen on tavallinen työpäiväsi ja mitä siihen kuuluu? 

Työnkuvani on laaja, mutta ydin tehtäväni on oppilaiden tukeminen opinnoissaan. Työpäiväni alkaa klo:8.00 opettajanhuoneessa juoden kahvia ja toisten kuulumisia kuunnellen. Tunnit alkavat klo:8.20, jolloin siirryn omaan tilaani. Tällä hetkellä aamuja piristävät ne ysit, joiden opinnot laahaavat jäljessä. Ysien töiden aloituksen jälkeen kerään lukkarin mukaiset oppilaat luokista. Halukkaita luokissa on runsaasti, mutta aineenopettajien/luokanopettajien kanssa yhdessä pohdimme tärkeysjärjestyksen. Samalla pohdin, että ketkä oppilaat pystyvät työskentelemään tehokkaasti yhdessä. Päivän mittaan hoidan välkkävalvonnat, s-postit, Helmi-viestit koteihin, tuen opettajia ja annan vinkkejä tarpeen mukaan. Kollegiaalinen tuki myös koulun KOTR:n kanssa on tärkeää työtä. Työni on todella vaihtelevaa ja monipuolista.

(KOTR =Koulunkäynnin ja oppimisen tuen ryhmä. Ryhmään kuuluvat useimmiten rehtori, erityisopettaja, oppilaan opettaja ja yksi koulun oppilashuollon henkilöistä kuten koulupsykologi, kuraattori tai terveydenhoitaja.)

 Mikä on parasta työssäsi? 

Nuoret on parasta. Saan Pruukissa nähdä nuorten kasvavan pienistä 5lk:n oppilaista isoiksi yseiksi. Kollegat ja työyhteisö ovat myös työssäni kantavia voimia.

Entä mikä on haastavinta työssäsi?

Riittämättömyys. Tuen tarvitsijoita on paljon, joten resurssia saisi olla enemmän.

Millainen tyyppi soveltuisi mielestäsi tähän ammattiin?

Meitä erityisopettajia on monen moisia, kuten oppilaitakin. Erilaisiin pienluokkiin tarvitaan erilaisia opettajia. Tärkeintä on kyky tehdä yhteistyötä opettajien, oppilaiden ja huoltajien kanssa.

Mitä haluaisit sanoa alasta kiinnostuneelle nuorelle? 

Mikäli koet vetoa alaa kohtaan, niin ehdottomasti kannattaa lähteä opiskelemaan alaa. Ala on itsessään kiehtova.

Kuva pöytätasoista, joilla esillä erilaisia opetuspelejä

Vinkkisi tai terveiset nuorelle, joka on hakemassa alalle?

Käy seuraamassa kollegoiden tunteja, sillä niistä saa hyviä vinkkejä omaan työhön. Lisäksi kannattaa käydä tutustumassa erilaisiin lastensuojelu yksiköihin, sairaalakouluihin ja 2. asteen opetukseen. Kaikki luokka-asteet on myös hyvä kiertää jossain vaiheessa läpi, jota saa laajan kuvan oppilaan koulupolusta (mitä milläkin luokka-asteella vaaditaan).

Kiitokset Marille haastatteluun osallistumisesta ja siitä, että saimme kurkata hetkeksi erityisopettajan kiehtovaan työmaailmaan!

Tällä viikolla pääsemme vielä tutustumaan erityisluokanopettajan työhön toisen blogipostauksen myötä. Kannattaa siis olla kuulolla!

// Karoliina, Erityispedagogiikka

 

 

Muutama sananen tuutoroinnista

On taas se aika vuodesta, kun UEFin uudet tuutorit valitaan tärkeään tehtäväänsä, eli ohjaamaan uudet fuksit sujuvaan alkuun opinnoissaan. Itä-Suomen yliopistossa toimii neljänlaisia tuutoreita: vertaistuutoreita, seniorituutoreita, maisterituutoreita ja kansainvälisiä, eli kv-tuutoreita. Tuutoreiden tehtävänä on huolehtia, että uusien opiskelijoiden ensimmäiset viikot uudessa kotikaupungissa ja opinnoissa sujuvat mahdollisimman jouhevasti. Itselläni on kokemusta sekä vertais- että seniorituutoroinnista, ja ajattelinkin tässä blogipostauksessa muistella hieman omia tuutorointiaikojani ja jakaa teille mun omia kokemuksia tuutoroinnista!

Ensimmäinen muistoni omista tuutoreistani on kesältä 2017 muutama kuukausi ennen opintojen alkua. Tuutorit olivat kirjoittaneet meille kirjeen, jossa he esittelivät itsensä sekä muistuttelivat käytännön asioiden, kuten yliopistoon ilmoittautumisen ja asunnon etsimisen hoitamisesta. Nähtiin meidän tuutorit jo elokuun puolella, kun tuutorit järjestivät meidän vuosikurssille fuksipiknikin, jossa pääsimme tutustumaan jo hieman etukäteen toisiimme ennen opiskelun virallista alkua. Muistan, että mua jännitti ihan sairaasti yliopistossa aloittaminen, minkä vuoksi oli ihan huippua päästä tuutorien johdolla tutustumaan opiskelukavereihin jo ennen ensimmäistä virallista opiskelupäivää. Eka päivä kampuksella ei jännittänyt yhtään niin paljoa, kun tiesi jo millaisia naamoja ylpällä odottaa vastassa! Tuutorit olivatkin tiiviisti mukana meidän ensimmäisissä opiskeluviikoissa järjestäen vaikka minkälaisia erilaisia tapahtumia ja opettaen meille kaiken tarpeellisen yliopistosta ja opiskelijaelämästä.

Mulla jäi omasta fuksivuodestani niin hyvä fiilis, että halusin myös itse hakea vertaistuutoriksi. Suurin osa tuutoroinnista tehdään fuksien ensimmäisten opiskeluviikkojen aikana, mutta taustatyöt ja suunnittelu on hoidettava kuntoon ennen sitä. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty jne 😀 Jokainen UEFin tuutori koulutetaan tehtäviinsä, ja itse osallistuin muistaakseni kolmeen erilaiseen koulutukseen ennen syyskuuta ja uusien fuksien tuloa. Koulutuksissa tuutorit harjoittelevat erilaisia tutustumisharjoitteita ja ryhmänohjausta sekä tutustuvat tarkemmin yliopistoon, sen tarjoamiin palveluihin ja tuutorin tehtäviin.  Oma lempikoulutukseni oli tuutorileiri, joka oli käytännössä kuin aikuisten kesäleiri: leirillä harjoiteltiin erilaisten leikkien vetämistä ja tuutorilaulun laulamista, saunottiin, syötiin ja tutustuttiin poikkitieteellisesti muiden oppiaineiden tuutoreihin ihanan aurinkoisessa leirikeskuksessa. Ei ehkä kaikkien juttu, mutta oikealla asenteella ihan tosi hauskaa!

Syksyn tullen itse tuutorointi tuntui menevän ohi nopeammin kun kerkesi kissaa sanoa. Tuutoroinnissa parasta oli erilaisten tapahtumien järjestäminen, omat tuutorikaverit, uusiin fukseihin tutustuminen sekä se, että sai oikeasti auttaa uusia opiskelijoita pääsemään alkuun opinnoissaan. Yliopisto-opintojen alkaminen on suuri elämänmuutos, ja tuutoreilla on iso rooli fuksien ryhmäytymisessä ja kampuskaupunkiin kotiutumisessa. Oli huippua päästä soveltamaan käytäntöön kaikkea tuutorikoulutuksissa opittua sekä jakamaan eteenpäin omia ensimmäisen opiskeluvuoden aikana hankittuja viisauksia sekä parhaita Joensuu-tipsejä.

Tuutorien haalarimerkki vuodelta 2018.

Osa vertaistuutoreista voi jatkaa tuutorointiuraansa vielä seniorituutorina eli sennuna. Itse tuutorointivuoden jälkeen mulle jäi semmoinen olo, että vielä olisi annettavaa, joten päätin vielä hakea mukaan sennuhommiin. Seniorituutorit ovat vähän niin kuin vertaistuutoreiden tuutoreita: he jakavat eteenpäin omia tuutorointikokemuksiaan ja hyväksi havaittuja käytänteitä uusille vertaistuutoreille ja pääsevät myös osallistumaan itse tuutorikoulutusten suunnitteluun ja toteutukseen. Sennut esimerkiksi toteuttavat ja vetävät erilaisia rasteja tuutorileirillä, järjestävät tuutorisitsit ja päivystävät syksyn ensimmäisten viikkojen aikana yliopistolla neuvomassa uusia fukseja ja tuutoreita kaikissa eteen tulevissa kysymyksissä ja ongelmissa.

Palkkioksi tuutoroinnista vertaistuutorit saavat haalarimerkit, opintopisteitä sekä kiitosillallisen, jossa hyvän ruoan ja juoman äärellä palkitaan myös erityisen ansioituneita tuutoreita.  Sennut saavat työstään kiitokseksi myös tuutorihupparit ja kunniakirjat. Tuutorointi ei myöskään näytä hassummalta CV:ssä!

//Sanni, maantiede ja ympäristöpolitiikka

Laboratoriotyöskentely fysiikassa

Labrasta tulee itselleni ensimmäisenä mieleen kemia ja valkoiset työtakit. Fysiikan labrat eroavat aika paljon perinteisistä kemian labroista, ja meillä ei yleensä ole työtakkia tai suojalaseja. Työt liittyvät usein erilaisiin laitteisiin ja harvemmin aineisiin kuten kemiassa.

Fysiikan opiskeluun meillä Joensuun kampuksella, niin kuin monien muidenkin luonnontieteiden opiskeluun, kuuluu lukuisia laboratorioharjoitteluja. Fysiikan laboratoriotöissä tehdään erilaisiin fysikaalisiin ilmiöihin liittyviä mittauksia ja sitten tulosten perusteella kirjoitetaan töistä raportit.

Raporttien kirjoittamisessa päästään harjoittelemaan tieteellisten tekstien ja -julkaisuiden kirjoittamista. Raporttien rakenne on hyvin samankaltainen, kuin kandidaatintutkielmassa, gradussa ja väitöskirjassakin. Näin ollen niistä saa hyvää harjoitusta opintojen myöhempien vaiheiden kirjoitusurakoita ajatellen.

Raportin perusrakenne noudattaa aina samantyylistä kaavaa. Ensimmäisenä esitellään tutkimuskohde ja keskeisin tulos, joka on saatu mitattua. Useimmiten harjoitustöissä selvitetään jokin ennalta tunnettu asia, esim. putoamiskiihtyvyys, Planckin vakio tai vaikkapa radioaktiivisen näytteen sisältämä alkuaine.

Seuraava osio on teoriaosuus, jossa kerrotaan mihin fysiikan lakeihin tutkimusmetodit perustuvat ja millaisia kaavoja tarvittavien asioiden laskemiseen käytetään. Tässä osassa voidaan myös johtaa joitakin tarvittavia kaavoja.

Kolmannessa osassa esitellään käytetty mittalaitteisto ja mahdolliset kytkennät. Tässä on yleensä kuva/kuvia laitteistosta ja kytkentäkaavioista. Kerrotaan myös lyhyesti laitteiston toimintaperiaate.

Neljäs osio on ehkä kaikkein keskeisin. Siinä esitellään kaikki mitatut tulokset, yleensä taulukoituina. Lisäksi tässä osassa tehdään kaikki tarvittavat laskut ja yleensä myös piirretään havainnollistavia kuvaajia mittaustulosten pohjalta. Myös mahdolliset virhearviot tehdään tässä osiossa.

Lopuksi vielä pohditaan tulosten järkevyyttä ja mahdollisia poikkeamia kirjallisuusarvoista tai teoreettisista tuloksista. Kerrotaan myös oma näkemys mahdollisten poikkeamien aiheuttajista.

Jokaiseen laboratoriotyöhön liittyy työohje, joka saadaan joko paperisena tai sähköisenä. Siinä kerrotaan selkeästi työn eri vaiheet ja se, mitä raportin täytyy sisältää. Työohjeen lisäksi labraan kannattaa ottaa mukaan muistiinpanovälineet, sillä mittaustulokset kirjataan ylös ja näin saatu työpöytäkirja liitetään mukaan raporttiin.

Kuva fysiikan vihkoista ja laboratoriotyöskentelyn ohjemonisteesta

 

Ohjaaja tarkistaa palauttamasi raportin ja kertoo, jos siinä on jotain korjattavaa. Korjausosio lisätään alkuperäisen raportin loppuun tarvittaessa.

Joensuun fyysikon koulutusohjelmaan sisältyy yhteensä kolme erillistä laboratoriokurssia:

  1. Fysiikan perustyöt yhteensä 6 op (jakautunut muutamaan pienempään kokonaisuuteen).
  2. Aineopintojen laboratoriotyöt I, 5 op.
  3. Aineopintojen laboratoriotyöt II, 6 op.

Aineopintojen labratyö II:seen on kuulunut nyt useamman vuoden myös virtuaalilasien rakentelu! Itsekin pääsin ennen joulua rakentamaan omat lasit ja se oli todella hauskaa ja opettavaista.

Kuva itserakennetuista virtuaalilaseista

Lasien toiminta on melko alkeellista, mutta keskeisintä oli rakentaminen ja toimintaperiaatteeseen tutustuminen. Laseissa on valmiina kaksi ominaisuutta: Etäisyyden mittaaminen ja pyörivän 3D-kuution katselu. Laseihin on myös mahdollista ohjelmoida itse eri toimintoja, jos kiinnostusta ja taitoa löytyy!

Meillä Joensuussa kandivaiheeseen ei kuulu harjoittelua, mutta nämä laboratoriotyöt toimivat vastaavassa asemassa. Pääsee tutustumaan käytännössä moniin ilmiöihin, sekä harjoittelemaan erilaisten laskentaohjelmien käyttöä.

 

//Sini, fysiikka

 

Mikä ihmeen kandidaatintutkielma?

Kuva tutkintotodistuksen kannesta pöydän päällä

Kandidaatintutkielma on kirjallinen tutkielma, jossa syvennetään ensimmäisten opiskeluvuosien aikana omaksuttuja asioita sekä harjoitellaan tieteellistä kirjoittamista, tutkimuskysymysten muotoilua, tiedonhankintaa, aineiston analyysiä, vertaisarviointia sekä tieteellisen keskustelun käymistä. Kandidaatintutkielma on siis kandidaatin tutkinnon päättötyö, jolla osoitetaan, että opiskelijalla on riittävät valmiudet tieteelliseen työskentelyyn. Valmistuin itse yhteiskuntatieteiden kandiksi keväällä 2020 (koronakevät never forget), eli kandidaatintutkielman (tuttavallisemmin ihan vaan kandi tai kandityö) kirjoittaminen on edelleen kirkkaana mielessä. Teksti on kirjoitettu oman alani näkökulmasta, eli kaikissa oppiaineissa opinnäytetöiden kirjoittaminen ei noudata aivan samaa kaavaa, kuin meillä. Fun fact: kaikilla aloilla ei itseasiassa edes kirjoiteta kandia! 😮 On myös hyvä muistaa, että jokaisen opiskelijan kandiprosessi on erilainen: joskus työ valmistuu hyvinkin nopeasti ja kivuttomasti, ja joskus työn kirjoittaminen vaatii enemmän ponnistelua.

Omassa oppiaineessani eli ympäristöpolitiikassa kandityön rakenne on hyvin perinteinen: työhön tarvitaan aineisto, joka analysoidaan käyttäen sopivaa analyysimenetelmää ja teoreettisessa viitekehyksessä avataan työn keskeisiä käsitteitä ja teorioita työn taustalla.  Yksinkertaista? Ei ehkä kuulosta siltä, mutta kun työn aiheisiin pääsi sisään, soljui kirjoitustyö eteenpäin kuin itsestään , vaikka jännitinkin kandin kirjoittamista etukäteen aika paljon. Pelkoni siitä, että en osaa kirjoittaa akateemista tekstiä, analysoida hankkimaani aineistoa tai edes valita työn aihetta, olivat onneksi aivan turhia. Yksikään opiskelija ei nimittäin lähde soitellen sotaan kandidaatintutkielmaa tai muita opinnäytetöitä aloittaessaan, vaan kaikkia tutkielman tekemiseen vaadittavia taitoja harjoitellaan kursseilla jo ihan ensimmäisestä opiskeluvuodesta lähtien. Lisäksi jokainen saa työlleen myös ohjaajan, joka vastaa jokaiseen hölmöönkin kysymykseen ja tönäisee oikeaan suuntaan, jos työ jää junnaamaan paikalleen.

Kandityön aineiston voi hankkia monella eri tavalla: opiskelijat voivat toteuttaa itse esimerkiksi haastatteluja, tehdä kyselyitä tai mittauksia tai käyttää vaikka valmiiksi kerättyä aineistoa. Itse käytin kandityöni aineistona erään kansalaisopiston kurssin kirjoittamia kierrätyselämäkertoja, joista tutkin kirjoittajien kierrätyskäyttäytymisen muutoksia heidän elämänsä aikana. Elämäkertojen tutkiminen oli itselleni mieluisaa, sillä olen luonteeltani aika utelias, minkä lisäksi rakastan kuulla ihmisten tarinoita. Opinnäytetöihin ja muihin suurempiin kurssitöihin kannattaakin valita aihe, joka aidosti kiinnostaa sinua: kirjoitustyö soljuu mukavammin eteenpäin, kun tutkimusta tekee aiheesta, joka on sinulle tärkeä ja josta olet kiinnostunut. Maantieteen ja ympäristöpolitiikan ehdoton valtti (ja välillä kirous…) on alojen laajuus, minkä ansiosta lähes mitä vaan aihetta tai ilmiötä voidaan tutkia maantieteellisestä tai ympäristöpoliittisesta näkökulmasta. Meillä monet opiskelijat valitsevatkin kandityönsä aiheen juuri omien mielenkiinnonkohteidensa kautta, ja aiheet vaihtelevatkin aina liikuntapalveluiden saavutettavuudesta metsäteollisuuden kautta Zero Waste-liikkeeseen ja Unicafen naudanlihakeskusteluun. Aiheet ovat siis yhtä yksilöllisiä, kuin me opiskelijatkin!

Kuva tutkinotodistuksen kannesta pöydän päällä
Opiskelija saa virallisen tutkintotodistuksen silloin, kun kaikki kandidaatin tutkintoon vaadittavat opinnot on käyty ja kandidaatintutkielma on kirjoitettu.

Oliko kandin kirjoittaminen sitten yksinäistä puurtamista kirjaston nurkassa? No ei ihan. Korona laittoi omaan kirjoitustyöhöni voimakkaasti kapuloita rattaisiin, ja kirjastojen ja yliopiston sulkeminen olivatkin ehdottomasti oman työni suurin takaisku. Yksin kandia ei onneksi tarvinnut koronasta huolimatta kuitenkaan väkertää, sillä kandiohjaajani oli aina vain sähköpostiviestin päässä, ja viikoittain etänä kokoontuvat kandiseminaarit mahdollistivat myös muiden työtään samaan aikaan kirjoittavien opiskelijoiden konsultoimisen ja vertaistuen. Oli koronakaranteenissa jotain hyvääkin: joskus aika kävi niin pitkäksi, etten yksinkertaisesti keksinyt muuta tekemistä, kuin kandin kirjoittamisen 😀

Mitä prosessista sitten jäi käteen? Ainakin opin sen, että jännittäminen on turhaa: kandi on harjoitustyö, jossa opiskelija saa nimenomaan harjoitella tutkimuksen tekemistä. Kukaan ei ole valmis tutkija syntyessään, eikä kukaan sitä sinulta myöskään odota. Kokonaisuudessaan sain ainakin itse paljon varmuutta omasta osaamisestani, alavalinnastani, sekä myös luottamusta siihen, että saan myös tulevaisuudessa häämöttävän maisterintutkinnon päättötyön, eli pro gradun, joskus kirjoitettua. Innostuin hommasta lopulta niinkin paljon, että voisin  tulevaisuudessa joskus harkita jopa tutkijan uraa!

//Sanni, maantiede ja ympäristöpolitiikka

Farmasian pääsykokeet 2021

Heippahei!

Ajattelin, että kokoisin farmasian pääsykokeisiin liittyvää asiaa yhdelle blogipostaukselle, koska niistä on kyselty aika paljon. Minkälaiset pääsykokeet tulee olemaan keväällä 2021? Miten kannattaa opiskella pääsykokeisiin (korostan, että opiskelu perustuu mun henkilökohtaisiin kokemuksiin; muistathan, että jokaisella on omat tapansa, miten parhaiten oppii, ja opiskelua kannattaa itse tunnustella ja miettiä, miten saa tiedon parhaiten päähänsä 🙂 )? Hakuasiaa!

TÄRKEIMMÄT ensin, eli kalenteri esiin, jos oot hakemassa farmasialle: pääsykoe järjestetään keskiviikkona 2.6.2021 kello 9-12, ja olet itse vastuussa siitä, että muistat osallistua pääsykokeeseen. Erillistä kutsua ei tule. Vinkki tähän: jos asut yksin, niin mene mahdollisuuksien mukaan vanhempien/kaverin/jonkun katon alle nukkumaan, jotta voit herätyskellon lisäksi luottaa siihen, että joku herättää sut, jos vaikkapa teknologia pettää eikä kännykän kello herätäkään.

Toinen tärkeä päivämäärä on tietenkin yhteishaku: 17.3.-31.3.2021, eli muistathan täyttää hakemuksen tuon aikavälin sisällä Opintopolussa. Mieluummin heti, kun yhteishaku aukeaa, jotta ei varmasti unohda – muistutus puhelimessa toimii aina, aseta se vaikka nyt tätä lukiessasi! 🙂

Aloitetaanpa siitä, mikä kutkuttaa varmasti meitä kaikkia: minkälainen pääsykoe on keväällä 2021? Valintakokeiden tarkempi toteutustapa ilmoitetaan myöhemmin, viimeistään 16.3.2021, jolloin ilmoitetaan järjestämistapa ja -paikka. Tuttuun tapaan pääsykoe kestää kolme tuntia, ja siinä on kaksi osaa. Molemmissa osissa on 10 sekä aineistoon että kemiaan liittyvää tehtävää, eli rautalangasta vääntäen (itellä kesti tämä tajuta koska ihan uusi juttu): 1. osa = 10 kpl aineistotehtäviä + 10 kpl kemian tehtäviä, ja 2. osa samalla tavalla = 10 kpl aineistotehtäviä + 10 kpl kemian tehtäviä. Jokainen pääsykokeeseen osallistuva tekee molemmat osat, mutta ensimmäisessä osassa parhaiten menestyneiden kokeet tarkistetaan loppuun toista osaa myöten. Hakijat asetetaan siis paremmuusjärjestykseen ensimmäisen osan perusteella niin, että jos esimerkiksi sisäänottomäärä olisi 150, niin toinen osa tarkistetaan 375 hakijalta (2,5-kertainen määrä valintakoekiintiöön nähden), ja näistä 375 hakijasta 150 otetaan sisään.

Mitä ja miten kannattaa opiskella pääsykokeisiin? Aloitetaan vaikka kemiasta, koska se on suurimmalle osalle tutumpi asia. Opintopolussa lukee kemiasta lukion kurssit 1-5, mutta itse en ole ikinä opiskellut sähkökemiaa (lukiossa siis toki, mutta en lukion jälkeen). Sähkökemiaa ei tietääkseni ole koskaan myöskään pääsykokeissa kysytty (paitsi ehkä joskus aikanaan kun oli myös fysiikka pääsykoevaatimuksena), enkä aio jatkossakaan proviisoritutkinnolle hakiessani siihen perehtyä, mutta jokainen on itse vastuussa siitä, mitä opiskelee. Haittaa sähkökemian opiskelusta ei varmasti ole, jos jostain syystä sähkökemia yllättääkin joku vuosi.

Kuva ajatuskartasta, joka on laadittu kemian perusteista

Kemiaan kannattaa hankkia vankka laskurutiini, eli toistoa, toistoa ja toistoa. Kemian teoriaa luin, mutta panostin laskurutiiniin; tein kemian perusteista yhden ison ajatuskartan, ja kiinnitin sen mun huoneen oveen. Joka kerta siitä ohi kävellessäni jäin hetkeks lueskelemaan ajatuskarttaa ja tallensin aivoihin jotain uutta 😀 itse tein aikanaa

n siis niin, että luin teorian läpi ja tartuin kiinni kyseisen aiheen x laskuihin. Laskin aiheeseen x liittyviä laskuja joka päivä, ja luin kemiaa eteenpäin myös joka päivä. Kun aihe x alkoi tuntua siltä, että osaan asian, niin jätin sen tekeytymään mun mieleen, eli en laskenut ihan joka päivä kyseisen aiheen laskuja. Lopulta laskin sekalaisia laskuja, sieltä sun täältä, ja vanhojen pääsykokeiden laskut onkin ehdottomasti todella hyviä! Netistä löytyy hakemalla esimerkiksi ”farmasia vanhat pääsykokeet” -hakusanalla. Kemiasta ei oikeastaan sen kummempaa, kuin kertausta, toistoa ja rutiinin muodostamista. Asia, mitä en voi painottaa tarpeeksi: aloita ajoissa pääsykokeisiin opiskeleminen. Näin esimerkiksi jos törmää kemiassa haastavampiin, aikaa vieviin asioihin, niin niitä voi pohdiskella ja jättää hautumaan, eikä paniikkia tule pääsykoepäivän lähestyessä. Mitä tulee laskimeen, niin kannattaa kemian laskut opetella laskemaan nelilaskimella ja opetella käyttämään logaritmitaulukkoa, koska vielä ei ole kerrottu, onko koe etänä vai fyysisenä. Voin veikata, että 99% todennäköisyydellä läsnäoloa vaativassa kokeessa ainoa sallittu laskin on nelilaskin. Etäkokeessa funktiolaskimen käyttöä ei tietenkään voi valvoa eikä näin myöskään estää. Laskimesta ei kannata missään nimessä panikoida, koska kun nelilaskimeen tottuu, niin huomaat, että et osaakaan enää käyttää funktiolaskinta, kun nelilaskin on helppo ja yksinkertainen. Kannattaa siis silloin tällöin laskea myös funktiolaskimella!

Kuva ruutuvihkoon tehdyistä kemian tehtävistä
Välillä oli hyviä laskupäiviä…
Kuva ruutuvihkoon tehdyistä kemian tehtävistä, joista osa on ruksittu yli
… ja välillä kokonainen sivu, parhaassa tapauksessa aukeama, vedettiin yli. Älä koskaan suttaa pieleen mennyttä laskua niin, että siitä ei saa selvää – myöhemmin voi palata ja katsoa, minkä virheen on tehnyt 🙂 tällaisissa tapauksissa tauko tai jättää laskun myöhemmälle, varsinkin jos on pitkä lasku jota on jo monesti yrittänyt.

Mikä ihme tämä aineisto sitten on? Kun hain keväällä 2018 täydellä itsevarmuudella farmasialle, niin mun koe kaatui aineistoon. Jotta kenenkään teistä ei tarvii vikaa 30 minuuttia itkeä pääsykoetta tehdessä (niin kuin mä :D), niin mäpä kerron! Vuonna 2018 ja 2019 aineisto pohjautui tiettyjen lääkevalmisteiden valmisteyhteenvetoihin. Valmisteyhteenvetoja kannattaa opetella lukemaan niin, että tietää, mistä löytyy mikäkin tieto. Esimerkiksi mistä kohtaa löydän tiedon, missä kerrotaan, mikä on ibuprofeenin vaikutusmekanismi? Mistä löydän tiedon sen imeytymisestä, jakaantumisesta, metaboliasta, eliminaatiosta? Miten haittavaikutuksia tulkitaan? Kuulostaa varmaan ihan kauhealta, mutta kokemuksesta voin sanoa, että vaikeaa se ei ole! Kunhan vaan lueskelee valmisteyhteenvetoja ja opettelee löytämään tietyt asiat, niin siitä se lähtee. Tää on myös erittäin, erittäin tärkeä taito työelämässä. Valmisteyhteenvetoihin pääset tutustumaan esimerkiksi Pharmaca Fennica -sivustolta (myös puhelimeen saa ladattua sovelluksen). On siis mahdollista, että pääsykokeisiin tulee jokin valmisteyhteenveto.

Mutta minkälainen aineisto oli keväällä 2020? Viime keväänä aineisto pohjautui Käypä hoito -materiaaleihin, eli netistä löytää Suositukset – Käypä hoito, minkä jälkeen valitse ”potilaalle”, jos se ei automaattisesti siihen ole mennyt. Siitä vaan sitten listasta lukemaan aiheita, mitkä itseä vaikka kiinnostaa. Tässäkin on tarkoitus opetella lukemaan kyseisiä suosituksia, ei niiden ulkoa opettelua. Tiedät, mistä löytyy mikäkin; otetaanpa vaikka astma. Mistä löydän tiedon, minkälainen astman lääkehoito on? Mitä astma on? Miten ja kenelle astma kehittyy? Painotan siis, että aiheita ei tarvitse missään nimessä opetella ulkoa, vaan niihin kannattaa tutustua niin, että oppii jäsentämään Käypä hoidon suositukset siten, että tietää, mistä kohtaa suositusta löytyy mitäkin. Käypä hoidon artikkeli on myös mahdollinen pääsykoeaineistona.

Viime keväänä aineisto sisälsi myös Ihmisen fysiologia ja anatomia -kirjasta kappaleita. En suosittele lukemaan koko anatomian kirjaa ja opettelemaan asioita ulkoa, mutta jos intoa riittää, niin mikäs siinä. Tärkeämpää on kuitenkin se, että osaa tulkita annettua tietoa soveltavasti. Kyseinen anatomian kirja oli siis vielä vuonna 2016 pääsykoemateriaalina, mikä piti opiskella yhtä lailla kuin kemiakin, mutta siitä luovuttiin. Järkevämpää on omasta näkökulmastani opiskella lukion biologiasta ihmisen anatomiaan liittyviä asioita sekä terveystietoa. Pääsykokeet kuitenkin rakennetaan niin, että katsotaan lukiosta juuri valmistuneen pärjäävän pääsykokeissa, jos on opiskellut riittävästi.

Sekä proviisorin että farmaseutin tutkinnolle voi hakea samaan aikaan samalla pääsykokeella. Esimerkiksi jos hakisin ensimmäistä kertaa ja haluaisin ensisijaisesti proviisorin tutkinnolle, niin laittaisin hakemukseeni tutkinnot seuraavassa järjestyksessä:

  1. Proviisorin koulutusohjelma, farmaseutti ja proviisori (3v + 2v)
  2. Farmaseutin koulutusohjelma, farmaseutti (3v)

Jos haluaa ainoastaan farmaseutin tutkinnolle, niin laittaa sen ykköseksi ja ottaa kokonaan tuon proviisorin koulutusohjelman pois. Proviisorin koulutusohjelma on kuitenkin laitettava ylemmälle hakutoiveelle, mikäli hakee molempiin.

Entä jos pääsen farmaseutiksi, mutta haluan vielä proviisoriksi? Voit hyvin ottaa paikan vastaan ja hakea farmaseuttiopintojesi aikana vielä proviisoriksi, niin kuin itsekin teen. Jos en valmistumiseen mennessä oo päässyt, niin haen maisterihaun kautta niin kauan kunnes pääsen. Eli ei kannata hätäillä, jos ei proviisoriksi pääse ensimmäisellä yrittämällä!

Todistusvalinnalla sisään? Jep, tämäkin on nykyään mahdollista! Opintopolusta löytyy, kuinka paljon hakijoita otetaan todistusvalinnalla sisään (Opintopolku >> Farmaseutin koulutusohjelma >> Hakeminen >> Valintaperusteet). Huomioi, että proviisorin ja farmaseutin koulutusohjelmaan on erilaiset sisäänottokiintiöt, Opintopolusta löytyy siis. Todistusvalinnalla saatavat pisteet löytyvät myöskin Opintopolusta: Opoille >> Yliopistojen todistusvalinnan pisteytykset >> Farmasia, Lääketieteelliset alat, Terveystieteet >> Farmasia.

Toivottavasti tässä tuli nyt suurin osa asioista, mitä mun piti teille alun perinkin vinkata – muistakaa, että somen puolella saa tulla kyselemään aina (Instagram, Snapchat)! Yhteenvetona siis: muista päivämäärät, aloita kemia ajoissa (rutiini!), tutustu mahdollisiin sivustoihin, joista aineistoon saattaa tulla sisältöä, ja opettele löytämään niistä tietoa. Pidä mielessä lukion ihmisen bilsa ja kertaile terveystietoa. Älä stressaa, hyvin se tulee menemään! Toivon teille kaikille ihan huikeen paljon tsemppiä ja valoisaa kevättä, toivottavasti nähdään kampuksella vuonna 2021 😉

// Nina, farmasia