Koejännitys hallintaan

Moikka,

Täällä kirjoittelee Nelli, lääketieteen opiskelija. Pidin taannoin Instagram liveä, jossa tuli puheeksi koejännitys sekä itseluottamus kokeeseen valmistautuessa ja haluankin palata tärkeään aiheeseen vielä täällä. Minulta löytyy omaa kokemusta koejännityksestä, joka aikoinaan vaikutti negatiivisesti ylioppilaskirjoituksiini. Lisäksi kilpailen voimanostossa ja alkuun kilpailutilanteet jännittivät todella paljon. Olen kuitenkin oppinut hallitsemaan jännitystä, minkä vuoksi haluankin jakaa omia ajatuksia ja vinkkejä siihen.

Mitä jännitys oikeastaan on?

Jännitys ilmenee kaikilla eri tavoin. Minulla itsellä ilmenee sekä fyysisiä että psyykkisiä oireita. Jo ennen koetta, kilpailua tai mitä vaan tärkeätä suoritusta huomaan muuttuvani todella levottomaksi. Hengitys muuttuu pinnalliseksi, hartiat jäykistyvät ja alan näpertämään sormia ahdistuneesti. Lisäksi sisäinen ääni alkaa puhumaan nopeammin ja ajatukset kääntyvät negatiiviseen suuntaan. Suorituksen alkaessa fyysiset oireet saattavat rauhoittua, mutta pään sisällä tilanne jatkuu tai jopa pahenee.

Muistan, että ylioppilaskirjoitusten jälkeen olin hyvin hämmentynyt, koska en edes muistanut paljoa koetilanteesta ja pään sisällä oli ollut koko ajan jotenkin sumea tila. Keho oli selkeästi asettautunut tietynlaiseen uhkatilanteeseen ja reaktiotkin olivat sen mukaisia.

Ratkaisu ongelmaan onkin juuri siinä, että ajattelee tilannetta enemmänkin haasteena eikä uhkana. Haasteeseen on luontevampaa suhtautua rennommin mielin saaden silti aikaan kehossa riittävän adrenaliinin erityksen. Viestitä siis keholle tietoisilla eleillä ettei ole mitään hätää. Rauhallinen ja tietoinen hengitys, hartioiden rentouttaminen, ryhdin kohennus ja hymy kasvoilla voi rauhoittaa tilanteen. Asia ei kuitenkaan ole aina niin yksinkertainen ja siksi henkisellä valmistautumisella onkin merkittävä rooli kovemmassa jännityksessä.

Minulla itsellä on huonona tapana stressata asioista, joihin en pysty vaikuttamaan. Stressaaminen lietsoo jännitystä ja kerää turhia paineita, jotka voivat purkautua ikävästi juuri suorituksen aikana. Kun huomaan sortuvani tähän, yritän ajatella että vaikka jotain sattuisikin, aion varmasti yrittää parhaani ja selviytyä vaikeuksista huolimatta. Syvälle juurtuneiden tapojen muuttaminen vie aikaa, mutta pelkästään ongelman tiedostamisella huomasin olevan myönteisiä vaikutuksia.

Stressiä voi lieventää myös siten, että pyrkii keskittymään niihin asioihin, mihin oikeasti pystyykin vaikuttamaan, esimerkiksi suunnittelemalla tarkkaan koetta edeltävät viimeiset viikot. Toisaalta, liika suunnittelu voi joillain aiheuttaa vielä enemmän stressiä, mutta itsellä tarkat suunnitelmat rentouttavat mielen. Pahin huoli liittyy usein siihen pysynkö terveenä. Ei ehkä ole järkevää käydä juhlimassa tai muutenkaan hengailla isossa väkijoukossa, mutta muuten sitä ollaankin luonnon armoilla asian suhteen ja se on vain hyväksyttävä.

Myös itseluottamus liittyy olennaisesti jännityksen hallintaan. Kun olet itsevarma ja uskot aidosti pystyväsi onnistuneeseen suoritukseen, sisäinen ääni muuttuukin positiiviseksi ja kannustavaksi. Tällöin ajatuksen juoksu on selkeämpää ja negatiiviset äänet pään sisällä ikään kuin katoavat häiritsemästä suoritusta. Itseluottamuksen kerryttäminen tapahtuu pitkällä aikavälillä jo kokeeseen valmistautuessa.

Kehityksen huomaaminen esimerkiksi harjoituskokeissa nostaa itseluottamusta. Määrätietoinen ja sinnikäs harjoittelu tuo tunteen, että on antanut kaikkensa ja yrittänyt parhaansa. Silloin voi mennä kokeeseen tai mihin tahansa tilanteeseen itsevarmasti ja luottavaisin mielin. “Se riittää mihin riittää ja enempää ei olisikaan voinut tehdä.” Sinnikäs tekeminen vaatii vahvaa motivaatiota ja toisinaan sen puuttuessa myös itsekuria.

Loppuun voisin jakaa konkreettisia keinoja, jotka ovat auttaneet ainakin minua jännityksen hallinnassa. Jo pelkkä hengitys vaikuttaa valtavasti omaan tietoisuuteen ja läsnäoloon. Hengityksen avulla pystyt hallitsemaan omaa kehoasi. Tykkäänkin tehdä aina silloin tällöin hengitysharjoituksia, joissa keskityn pelkästään hengittämiseen. Teen harjoituksia ennen koetta ja tarvittaessa myös kokeen aikana. Netistä löytyy monia erilaisia hengitystekniikoita ja rentoutumisharjoituksia. Rentoutan mieltä myös kirjoittamalla stressaavia ajatuksia ylös.

Minulla on tapana tehdä myös mielikuvaharjoituksia useita kertoja ennen tärkeää suoritusta. Harjoituksissa on ideana visualisoida mielessä tilanne hyvin tarkasti sekä kuvitella suorituksen eteneminen yksityiskohtaisesti. Käy läpi mahdollinen koetekniikka ja suoriutuminen kokeessa. Kuvittele koeympäristö, kaikki ajatukset ja tuntemukset ennen koetta, kokeen aikana ja sen jälkeen. Miten esimerkiksi aiot palkita itsesi kokeen päätyttyä?

Mielikuvaharjoitusten ansiosta olet kokenut tilanteen jo entuudestaan mielessä eikä tilanne olekaan enää uusi ja pelottava. Tämän opin Erik Bertrand Larssenin kirjasta “Paras”, jossa puhuttiin henkisestä valmistautumisesta tärkeään suoritukseen. Voin lämpimästi suositella kirjaa.

On kuitenkin tärkeä muistaa, että hyvänlaatuinen jännitys ja adrenaliini veressä edesauttaa suoritusta ja virittää kehon optimaaliseen tilaan. Joskus jännitys voi kuitenkin edetä lamaannuttavaksi ja suoritusta heikentäväksi tilaksi. Tällöin juuri nämä vinkit toivottavasti auttavat. Nämä ovat kuitenkin vain omia kokemuksiani, joten mieti tarkkaan mikä toimii juuri sinulla. Psykologilla käyntiä kannattaa myös ehdottomasti harkita, mikäli se vain on mahdollista.

Hirmuisesti tsemppiä kaikille, joilla on edessä koe tai jokin muu jännittävä tilanne!

– Nelli / Lääketiede

Kaunis Kuopion satama helmikuussa.

Hakutarinoita ja parhaita paloja

Moikka!

Yhteishaku lähestyy kovaa vauhtia, ja sen myötä päätin haastatella kahta psykologian opiskelijaa heidän matkastaan psykologian pääaineopiskelijoiksi. Lisäksi käydään läpi opiskelun parhaita paloja. Haastatteluun osallistuivat toisen vuoden opiskelijat Riina ja Emmi.

Haastattelu:

Miksi halusit opiskelemaan psykologiaa?

R: Vaikea sanoa yhtä syytä, mutta kiinnostuin psykologiasta yhdeksännellä luokalla vapaavalinnaisen kurssin myötä, ja lukiossa kiinnostus syventyi entisestään. Olin hyvin kiinnostunut ihmismielen toiminnasta ja sen selittämisestä, ja koen, että psykologia vastaa hyvin näihin kysymyksiin. Lisäksi halu auttaa ihmisiä vaikutti myös alavalintaani. Välivuosista huolimatta kiinnostus psykologiaa kohtaan on säilynyt vahvana näihin päiviin asti.

E: Ensisijaisesti halusin ihmisläheisen alan, jonka kautta pystyisin auttamaan ihmisiä. Lisäksi aito kiinnostus ihmismieleen ja kiinnostus siitä, minkä takia ihmiset toimivat itselleen ominaisella tavalla. Myös suoraan ammattiin valmistuminen ja monipuoliset työvaihtoehdot houkuttelivat hakeutumaan psykologian opiskelijaksi.

Kuvassa kaksi opiskelijaa turkooseissa haalareissa.

Millä valintatavalla pääsit sisälle:

R: Useamman vuoden yrittämisen jälkeen tulin valituksi valintakokeen kautta.

E: Pääsin sisälle yhden välivuoden jälkeen todistusvalinnan kautta. Kävin korottamassa muutamaa arvosanaa välivuoden aikana.

Parasta psykologian opinnoissa?

R: Kanssaopiskelijat ja ylipäätään opiskelijayhteisö. Myös se, että saa opiskella ja syventyä nimenomaan psykologiaan. Minua motivoi myös ajatus siitä, että tiedän valmistuvani psykologiksi opintojen myötä, mikä toisaalta tuntuu myös ajoittain uskomattomalta.

E: Parasta on, että opinnot ovat antaneet minulle perspektiiviä sekä auttaneet ymmärtämään ihmismieltä ja yksilöiden toimintaa paremmin. Koen, että opinnoista on ollut hyötyä ihan arjessakin ja ne ovat valmistaneet työelämään. Lisäksi olen nauttinut vapaudesta suunnitella omannäköinen opiskelupolku. Tietysti myös hyvät opiskelijakaverit saavat maininnan.

Mielipide Joensuun opiskelijaelämästä sekä ainejärjestötoiminnasta?

R: Mielestäni opiskelijaelämä on täällä hyvin aktiivista. Toimintaa on laidasta laitaan, ja uskoisin, että kaikille löytyy mielekästä tekemistä. Kadut täyttyvät usein iloisesta haalarikansasta, ja tuovat sitä kautta kaupunkiin eloa. Olen kokenut, että psykalaisten ainejärjestö on lämmin ja aktiivinen, sekä kaikki ovat tervetulleita mukaan toimintaan. Ainejärjestö pitää monin tavoin huolta meidän hyvinvoinnistamme ja luo ympärilleen yhteisön.

E: Joensuun opiskelijaelämä oli positiivinen yllätys ennakkoluuloista huolimatta. Meidän ainejärjestömme Oidipus on ollut mielestäni ihanan aktiivinen ja yhteisöllinen.

Kuvassa opiskelija turkooseissa haalareissa.

Vinkit yhteishakuun?

R: Aloita selkeän ja realistisen suunnitelman teolla. Suosittelen opiskelun lisäksi aikatauluttamaan myös vapaapäivät ja huolehtimaan omasta hyvinvoinnista sekä jaksamisesta. Panosta enemmin laatuun eikä määrään, ja keskity opiskelemaan itsellesi sopivalla tyylillä. Lisäksi itselleni oli tärkeä pitää kiinni myös arjen kivoista jutuista kuten harrastuksista.

E: Tee itsellesi selkeät tavoitteet ja ole määrätietoinen. Tärkeintä on luottaa itseensä ja omiin kykyihinsä. Kannattaa myös kääntyä opinto-ohjaajan puoleen, jos jokin asia askarruttaa.

Kivoin muisto opiskelusta?

R: Sanoisin, että kohtaamiset erilaisten ihmisten kanssa ja heidän kanssaan käydyt keskustelut. Myös monista tapahtumista on jäänyt lämpimiä muistoja, ja tuutorointi oli minulle hyvin antoisaa.

E: Vaikea valita mitään tiettyä hetkeä, sillä opiskelijaelämä on ollut mahtavaa. Ehkä se hetki, kun tajusin miten hienon porukan olen löytänyt ympärilleni opiskelujen myötä. Päivällä opiskelemme yhdessä kirjastolla ja illalla menemme yhdessä opiskelijatapahtumiin.

Kiitos molemmille haastattelusta! Opiskelijaelämää voi seurata myös UEF-lähettiläiden Instagramissa: ueflahettilas.

Lisätietoa psykologian opinnoista löydät osoitteesta: https://www.uef.fi/fi/koulutus/psykologia

Hakuaika on 15-30.3.2023

//Tuuli psykologia