Tag Archives: #motivaatio

Silloin kun tuntuu ettei jaksa

Kaikki aina hehkuttavat omaa opiskelualaansa. Kaikki on parasta ikinä, tulevaisuus näyttää hyvältä, oma ala kiinnostaa ja vähemmänkin kivat asiat esitetään positiivisessa valossa. Itsekin teen samaa, koska pääosin se on totta. Ei kaikki kuitenkaan aina ole sellaista, minkä jokainen varmasti hyvin tietää. Siksi ajattelin kertoa rehellisesti, etten aina jaksa. Opiskelussa on se toinenkin puoli.

Opiskelu tarjoaa haasteita. Ala- ja yksilökohtaisia eroja on valtavasti. Toiset kokevat eri asiat kuormittavaksi kuin toiset, eikä samankaan alan opiskelijoita voi välttämättä vertailla. Minä en ole yliopistolla luennoilla klo 8-16 päivittäin ja viikkoon saattaa mahtua kokonaan luennoista vapaita päiviäkin, mutta silti tehtävää riittää. Itseopiskelu on se avainsana yliopisto-opiskeluissa. Laiskoille opiskelijoille, kuten minä, sana on se mörkö sängyn alla, jota mennään piiloon.

Lokakuinen kalenteriviikko, paljon pieniä asioita ja tehtävää vaikkei yliopistolla luentoja hirveästi ole.

Välillä tulee hetkiä, jolloin kaiken voisi rutistaa palloksi, heittää roskiin ja lähteä kävelemään. Silloin täytyy nostaa päänsä taas ylös, kaivella pallo roskista ja suoristella rypyt. Minulle tämä tunne on turhankin tuttu. Välillä kalenteri täyttyy ja viikko on yhtä minuuttiaikataulua. Silloin täytyy itseä aina muistuttaa siitä, minkä takia täällä ollaan. Täytyy löytää se motivaation syvin lähde, jotta kaiken jaksaa tehdä myös silloin kun tuntuu, että kaikki on liikaa.

Minua motivoi pitkällä tähtäimellä tuleva ura. Joka kerta, kun tekee hetken mieli olla tekemättä mitään, yritän muistuttaa itseäni tavoitteistani. Haluan olla fyysikko, oikeasti haluan, ja sen takia olen täällä opiskelemassa täyttääkseni unelmani. Olen kuitenkin oppinut, että pitkän tähtäimen tavoite ei riitä, koska valmistumiseen on aikaa monta vuotta ja ura valmistumisen jälkeen kehittyy eteenpäin vuosi vuodelta.

Lyhyen aikavälin tavoitteet ovat yhtä tärkeitä, elleivät jopa tärkeämpiä, kuin se suurin motivaatio. Mistä ihmeestä löydän motivaation tehdä joka viikko samat asiat, käydä luennoilla, kirjoittaa työselostuksia labratöistä tai tehdä matikan laskuharjoituksia? Osaan kyllä ajatella, että kaikki oppimani asiat ovat tärkeitä ja edistävät matkaani fyysikoksi, mutta aina se ajatus ei riitä. Osa motivaatiotani on se, että on mielettömän kiinnostavaa alkaa ymmärtää kuinka maailmamme rakentuu ja miten kaikki toimii. Tämäkään ajatus ei aina riitä, kun jaksaminen on äärirajoilla.

Jokaisen tulisi löytää oma motivaationlähteensä opiskelua kohtaan. Ensimmäisen vastoinkäymisen tullessa se auttaa olemaan lannistumatta ja jatkamaan eteenpäin. Itse sain juuri koko opiskelu-urani ensimmäisen hylätyn arvosanan, mikä sai minut miettimään näitä motivaatioasioita. Enää ei riitä ajatus, että ”ihan sama, kyllä mä pärjään”, vaan täytyy löytää uusia lähteitä, joista motivoituu tekemään töitä entistä enemmän.

Opiskelun ei tulisi olla hammasten kiristystä tai pakkopullaa. Minulle se ei sitä onneksi ole, vaan parhaimmillaan todella antoisaa ja oivaltavaa. Päällimmäinen tunne on positiivinen, ja haluan jakaa sellaista ilosanomaa kuitenkaan vähättelemättä, valehtelematta tai pelottelematta töiden määrällä. Uskon, että jokainen nauttii opiskeluajoistaan edes vähän ja muistelee niitä myöhemmin lämmöllä sekä positiivisin mielikuvin.

Heidi // sovellettu fysiikka

Kesä tulee -Entäs työt?

Mikä on keväällä huomattavasti työläämpää kuin opiskelu? Mielestäni se on kesätöiden hakeminen.  Opiskelijoiden kesken asiasta keskustelu ja pohdinnat kesän puuhista alkavat jo alkukeväästä ja voimistuvat, mitä enemmän kevätaurinko alkaa lämmittää. Ongelmana on kuitenkin se, että töitä saattaa olla hyvinkin vaikea saada, mikä voi olla stressaavaa.

Työnhakuun pätevät tutut säännöt, kuten “Panosta hakemukseesi”, “Ole aktiivinen” ja “Etsi piilotyöpaikkoja” jne. Nämä vinkit ovat varmasti jossain määrin tuttuja jokaiselle työnhakijalle. Haluan nyt tuoda esiin kaksi seikkaa, jotka on mielestäni hyvä pitää mielessä työtä hakiessa.

Oman motivaation ja periksiantamattomuuden merkitys.

Takapakkeja ja pettymyksiä saattaa kesätyönhaussa tulla vastaan. Esimerkiksi viime kesänä hain töihin todella moneen paikkaan ja kirjoitin valtavasti hakemuksia. Tuntui silti, ettei kukaan halunnut minua edes haastatteluun, vaikka olisin kuinka panostanut näihin hakemuksiin. Tällöin mielessä käy helposti ajatus, että onko minussa jotain vikaa? Tämä saattaa lannistaa ja lamauttaa, mutta luovuttaminen ei kannata ja motivaatio auttaa viemään eteenpäin. Jos joku kiva paikka jää saamatta, niin sinulla on monta uutta mahdollisuutta saada töitä jostain toisesta kivasta paikasta.

IMG_20160423_082032
Joskus kesätyönhaku saattaa tuntua tältä. Kuvassa lempipatsaani Joensuusta (samaistun siihen aina silloin tällöin).

En koskaan pääse sellaiseen työhön, johon oikeasti haluan -ongelma?

Mitä tehdä, jos tavoitetyöpaikka on täysin saavuttamattomissa? Monesti saattaa tuntua, että kesätöihin on mahdollista päästä joko siivoojaksi tai puhelinmyyjäksi. Mikäli kumpikaan näistä ei miellytä, saattaa työnhaku turhauttaa. Vinkkini on se, että ei kannata olla liian nirso, sillä pienin askelin voi yltää minne vain. Olen itse ollut useamman kesän ryhmäperhepäivähoitajan hommissa ja halusin viime kesänä kokeilla asiakaspalvelua, vaikkei minulla ollut aikaisempaa kokemusta. Pääsin myymään mansikoita ja osa kavereistani ihmetteli, miten tyydyn työhön korkeakouluopiskelijana. Olin kuitenkin paikasta todella tyytyväinen ja vietin ihanan kesän mansikoita myydessä (ja syödessä) saaden samalla tärkeää myyntikokemusta. Tämän jälkeen myös muut asiakaspalvelutehtävät ovat avautuneet.

Jokaisella työpaikalla, oli se sitten mikä tahansa, avaat uusia ovia tulevaisuudessa. Tämä jos jokin kannattaa muistaa, sillä meillä on monta kesää aikaa kehittää omaa osaamistamme ja yltää yhä vaativimpiin tehtäviin, jos niin haluamme.

Näiden ajatusten voimin kohti energistä kesää!

Sanna // Ohjaus

VAKAVA ei olekaan niin vakava asia

Itse kokeilin onneani kahdesti ja toisella kerralla se onnistui – nimittäin kasvatusalan pääsykokeiden ensimmäisen vaiheen eli VAKAVA-kokeen selättäminen.  Kyseessä on siis Valtakunnallinen Kasvatusalan Valintayhteistyöverkosto, joka tarjoaa erilaisille kasvatusaloille hakeville valintakoemateriaalin. Tämä aineisto kannattaa hallita hyvin, jotta voi pärjätä VAKAVA-kokeessa. Jos hakija saa tästä kokeesta tarpeeksi hyvät pisteet, edessä ovat useimmiten soveltuvuuskokeet eli pääsykokeiden toinen vaihe, jonka perusteella lopulliset opiskelijavalinnat tehdään.

Luettava VAKAVA-aineisto julkaistaan vajaa kahta kuukautta ennen kuin itse koe järjestetään, joten lukuaikaa jää sopivasti siihen nähden, että luku-urakka ei ehdi uuvuttaa hakijaa, mutta aikaa on silti runsaasti asian sisäistämiseen ja opetteluun.  Aineisto koostuu tieteellisistä artikkeleista, joita on yleensä noin kuusi kappaletta ja sivuja on luettavana vajaa kaksisataa, joten paineita ei kannata ottaa. Aiheet vaihtelevat runsaastikin vuosittain ja erilaisia painotuksia saattaa esiintyä. Tämän vuoden aineistoon pääset tutustumaan tästä:

http://www.helsinki.fi/vakava/samalta_viivalta_10.pdf

VAKAVABLOGI5
Askartelin itselleni tällaisen muistiinpanokirjan sen toivossa, että se tsemppaisi minua pääsykokeiden luku-urakassa.
VAKAVABLOGI
Muistiinpanoni tallentuivat eri väreillä kirjaani, jotta mielenkiinto säilyisi mahdollisimman hyvin. Onnistui!

Kun aineisto on hyvin hallussa, on mukava mennä itse VAKAVA-kokeeseen. Tämä koe saattaa tuntua kieltämättä jännittävältä ja stressaavalta, kuten tärkeät kokeet yleensäkin. Veikkaan kuitenkin, että tilanne rauhoittuu, kun pääsee istumaan koesaliin, jossa on kaksi tuntia aikaa rastitella ruutuja ja vastata kysymyksiin. Nämä kysymykset ovatkin usein oikein-väärin -väittämiä, valitse oikea vaihtoehto jne. eli kysymyksiä, joihin vastataan rasti ruutuun -periaatteella. Tämän vuoksi aineisto kannattaakin osata hyvin, sillä monet kysymykset ovat pikkutarkkoja ja vaativat muistamista. Toisaalta kokeessa saattaa olla myös soveltavampia rastitehtäviä, joten aineisto on hyvä myös ymmärtää. Lisäksi on hyvä taktikoida vastausten kanssa, sillä joissain tehtävissä vääristä vastauksista voi saada miinuspisteitä ja osassa väärät vastaukset eivät haittaa eli kannattaa tarkoin miettiä kannattaako veikkaaminen vai ei.

Kuulostaa ehkä työläältä ja monimutkaiselta,  mutta uskon motivaation voimaan eli kun oikeasti haluat, niin onnistut huomattavasti suuremmalla todennäköisyydellä. Mikäli sinua kuitenkin mietityttävät jotkin asiat, niin esimerkiksi täältä löydät vastauksia:

http://www.helsinki.fi/vakava/usein_kysytyt.htm

VAKAVABLOGI2
Askartelijan unelma on tehdä myös pääsykokeisiin lukemisesta askartelua, joten erilaiset aikajanat ja kaaviot hoituivat usein leikkaa-liimaa -periaatteella tai aikajanojen piirtämisellä tai milloin milläkin.

Entäs omat kokemukseni? Paljastin jo, että olen itse kokeillut VAKAVA-koetta kahdesti. Suoraa lukiosta hakiessani olin ehkä hiukan pihalla siitä mitä haluan ja väsynyt kirjoitusten jäljiltä, mutta päätin silti yrittää. Tosin yritykseksi se vain jäikin, sillä en lukenut koko aineistosta kuin puolet, mikä tuntuu näin jälkikäteen tyhmältä. Junamatkakin meni pieleen onnettomuuden takia ja useiden kommellusten jälkeen minä ja kaverini saavuimme kokeeseen 27 minuuttia myöhässä (puoli tuntia oli ehdoton takaraja, joten aika hilkulle jäi). Tämä olikin lahden tunnin kokeesta niin iso osa, etten saanut koettani rastitettua loppuun ajan puutteen vuoksi. Silloin ajattelin, että onneksi en lukenut sen enempää, koska muutoin myöhästyminen olisi harmittanut enemmän. Ja kuten arvata saattaa, en saanut kutsuja soveltuvuuskokeisiin.

VAKAVABLOGI4
Eräs pänttäykseni apukeino oli kirjoitella kysymyslappuja jokaisesta artikkelista. Lapun toisella puolella oli aina vastaus ja näin itseltään kysely tuntui helpolta ja jaoin lappuja aina “osaan” ja “kertaa vielä” -pinoihin.

Toisella hakukerralla motivaationi oli huipussaan välivuoden jälkeen ja luin ja pänttäsin mielestäni todella hyvin ja olin jopa ahkera. Tukea sain ystäviltäni, jotka olivat samassa valmennuksessa kansanopiston välivuotta viettämässä. Koe jännitti enemmän kuin edellisenä vuonna ja tuntui, että puoli tuntia ennen kokeen alkua tukehtuisin jännitykseen, kun ympärillä ihmiset puhuivat ties mistä asioista, joita aineistossa oli ilmennyt ja itselleni tuli fiilis, että olen varmasti unohtanut kaiken. Onneksi jännitys meni kuitenkin pian ohi ja selviydyin kokeesta, jonka jälkeen olin kuitenkin varma, että en osannut tarpeeksi ja minua harmitti. Lopputulos oli kuitenkin päinvastainen ja sain moniin eri soveltuvuuskokeisiin kutsuja. Tällöin ajattelin, että vaikein osuus on selätetty ja edessä on sittenkin yliopisto-opintojen alku. Näin myös kävi ja täytyy myöntää, että tällä hetkellä en voisi olla tyytyväisempi tilanteeseeni!

Nyt haluaisinkin tsempata teitä jokaista tämän tekstin lukenutta pääsykokeissa. Ne eivät ole pahat, vaikka vaativatkin sitoutumista ja työtä. Lähettilästoverini Mira antoi vinkiksi, että kannattaa kirjoittaa itselle motivaatiokirje, jonka avulla on helpompi pysyä tavoitteessa. Omalla kohdallani toimiva vinkki on kansanopiston opettajani antama: Aina, kun ryhdyn pohtimaan, miten teen ja mitä luen missäkin järjestyksessä sekä missä välissä syön ja miksi en voikaan vielä aloittaa lukemista  eli turhien ajatusten vallatessa mieleni, kannattaa minun vain ajatella: “Pää kiinni ja lue”. Tällöin lukemista vastustavat ajatukset voidaan selättää ja vauhtiin pääseminen mahdollistuu. Suosittelen tätä ajatusleikkiä, vaikka se kuulostaa hassulta. Minulla se nimittäin toimi ja käytän sitä edelleen, kun aloittaminen tuntuu vaikealta. Teistä jokaisella onkin mahdollisuus kehittää omat keinot pysyä pääsykoekirjojen äärellä.

Iloa opiskeluun!

Sanna // Ohjaus