Toisen lukiovuoteni keväällä 2020 korona rantautui Suomeen. Korona oli uusi tauti, josta ei tiedetty vielä juurikaan mitään, paitsi että oli kyse jostakin vakavasta. Toisen lukiovuoteni loppukevät oli automaattisesti kaikilla opiskelijoilla etänä ja kun abivuoteni syksyllä olisi ollut aika palata lähiopiskeluun, koin siitä kovaa ahdistusta. Tunsin, että pystyisin keskittymään opintoihin paremmin kotona, ilman jatkuvaa huolta siitä, että saisin koulusta tartunnan ja tartuttaisin sen läheisiini, joista osa kuuluu riskiryhmään. Siispä päätin anoa rehtorilta lupaa käydä loput lukiostani etänä, mihin ilokseni sain suostumuksen.
Kun oli kuitenkin aika palata ihmisten ilmoille syksyllä 2021 yliopisto-opintojeni alkaessa, olin innoissani, mutta minua jännitti ihan valtavasti. Olin ollut puolitoista vuotta kotona juurikaan ikätovereitani tapaamatta ja ajatukset alkoivat pyöriä päässäni: entä jos en enää osaakaan olla muiden ihmisten kuin perheeni kanssa?
Kun yliopisto alkoi, huomasin väistämättömän totuuden: kyllä, sosiaaliset taitoni olivat kärsineet merkittävästi. Vaikka perheeni keskuudessa olen puhelias ja lähes “papupadan” maineessa, jännitin uusien ihmisten tapaamista ja koin, etten hallinnut juuri lainkaan small talkin jaloa aitoa. Jos joku muu ei avannut keskustelua, minun oli todella vaikea keksiä mistä kysyä ja jutella ja tunsin reagoinnin toisten ihmisten tarinoihin haastavaksi. En myöskään monesti tiedä, mitä mieltä olen mistäkin asiasta. Tämä vaikeuttaa merkittävästi keskusteluihin osallistumista. Lisäksi ylianalysoin jatkuvasti sitä, mitä muut minusta ajattelevat. Yliopiston alkaessa mielessäni pyörikin jatkuvasti kysymykset: ”Entä jos en löydäkään ystäviä? Entä jos kukaan ei tahdo olla ystäväni?”
Uskokaa tai älkää, tällä itsereflektoinnilla on jokin tarkoituskin. Vaikka tuntisitte samankaltaisia tuntemuksia kuin minä, niin uskokaa kun sanon: älkää huoliko. Yliopiston aloista osa on sellaisia, että jokaisella vuosikurssilla on hyvin pieni ryhmä opiskelijoita, osalle aloista puolestaan otetaan vuosittain paljon porukkaa sisään. Koen, että molemmissa on omat hyvät puolensa kavereiden löytämistä ajatellen: pienessä ryhmässä yhteishenki on usein todella tiivis ja kaikki tulevat toimeen keskenään, isossa porukassa on sen sijaan paljon opiskelijoita, joiden joukosta löytää omanhenkisiä ihmisiä. Lisäksi yliopiston alkaessa opiskelijat ovat yleensä samassa tilanteessa: kaupunki on uusi, kampuksella ei ole lainkaan tuttuja ja on valtavasti uutta opittavaa ja muistettavaa. Vertaistuen kaipuu innostaakin itsesi lisäksi myös muita etsimään kavereita, joten toisiin tutustuminen käy usein yllättävänkin helposti!
Maantieteiden ja ympäristöpolitiikan fuksit Kaapo (vas.) ja Miikka tutustuivat toisiinsa opintojen alkaessa viime syksynä ja ovat nyt hyviä ystäviä.
Ja vaikka sydänystäviä ei löytyisikään oman alan porukasta, tarjoaa yliopisto myös paljon muita mahdollisuuksia sosiaalistumiseen: opiskelijatapahtumat, Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunnan (ISYY) kerhotoiminta ja hankkeet (esimerkiksi aamupaloja ja brunsseja, yhteiskävelylenkkejä, kaverikahvilatapaamisia, retkiä, lautapeli-iltoja ja paljon muuta!), tuutoritoiminta, tai vaikkapa nämä UEF-lähettilään hommat. Esimerkiksi edellä mainituissa voit tavata uutta porukkaa matalalla kynnyksellä. Itse en ole käynyt kovinkaan paljoa yliopistourani aikana opiskelijatapahtumissa. Pystyn itse asiassa laskemaan kaikki tapahtumat yhden käden sormilla. Olen silti löytänyt upeita tyyppejä ympärilleni ja huomannut, että ihmiset ottavat minut vastaan ja hyväksyvät sellaisena kuin olen ja se on mahtavaa! Jännitän edelleen, mutta tunnen sisälläni kasvavaa paloa uusiin tapahtumiin osallistumisesta ja ihmisiin tutustumisesta sekä jo löytyneiden kaverisuhteiden vahvistamisesta. Ehkä olenkin pikkuhiljaa omaksunut tietynlaista pohjoiskarjalaista rempseyttä: olen sellainen kuin olen, sillä sipuli ja se riittää.
UEF-lähettiläänä on tutustunut helposti upeisiin tyyppeihin.
Kaipa se, mitä tällä kirjoituksella haluan kertoa on, että oletpa luonteeltasi sitten ujo tai sosiaalinen, tykkäät käydä tapahtumissa tai et, uusien ihmisten tapaaminen on sinulle helppoa tai niin jännittävää että meinaat pökertyä, tulet pärjäämään yliopistossa siitä huolimatta erinomaisesti ja löytämään epäilemättäkin uusia ystäviä! Tai vaikka et viihtyisikään vapaa-ajan riennoissa, vaan tarvitsisit kaiken luentojen ulkopuolisen ajan sosiaalisten akkujen lataamiseen, niin Joensuun ja Kuopion rempseä väki ottaa sinut varmasti joka tapauksessa avosylin porukkaan mukaan.
Meillä on tiivis ja ihana opiskelijaporukka, jossa saa aina olla oma itsensä.
Jos teillä on jakaa vinkkejä tai kokemuksia kavereiden löytämiseen ja ihmisiin tutustumiseen liittyen, niin jättäkää niitä ehdottomasti kommentteihin!
Lopuksi haluan vielä muistuttaa, että olette ihania juuri sellaisina kuin olette, joten olkaa rohkeasti omia itsejänne! Tsemppiä kaikille siihen, mitä ikinä teillä onkaan meneillään tai edessä ja muistakaa, että asioilla on aina tapana järjestyä! <3
Vuoden 2016 syksyllä ympäristötieteen ja biologian koulutusohjelmat yhdistyivät ympäristö- ja biotieteet –hakukohteeksi, jossa on kaksi pääainetta: biologia ja ympäristötiede. Biologian opetus järjestetään Joensuun kampuksella ja ympäristötieteen opetus Kuopion kampuksella. Mutta mitä muita eroja ja mitä yhteistä näillä koulutuksilla on?
Aineopintojen sisältö
Maastoharjoituksiin kuuluu esimerkiksi vesinäytteenottoa. Sohjo pitää poistaa ennen noutimen laskemista veteen.
Ympäristötieteellä ja biologialla perusopinnot (30 op) ovat yhteiset. Ympäristötieteen aineopinnot ovat läpileikkaus ympäristön eri osa-alueisiin, kuten maahan, veteen, ilmaan sekä ympäristöterveyteen, mittaamiseen ja analytiikkaan.
Biologian aineopinnot liittyvät eliökuntaan, eli kasveihin, eläimiin, evoluutioon ja monimuotoisuuteen. Molemmissa koulutuksissa pääsee tekemään maasto- ja laboratorioharjoituksia.
Sivuaineet
Ympäristötieteilijöillä on pakollisena sivuaineena luonnontieteiden perusteet -kokonaisuus, johon kuuluu muun muassa fysiikkaa, kemiaa, tilastotiedettä ja matematiikkaa. Sivuaineen tavoitteena on antaa opiskelijalle laaja-alainen luonnontieteiden pohja, jonka päälle on helppo rakentaa osaamista ympäristöön liittyvistä ilmiöistä ja ympäristöaltisteiden terveysvaikutuksista. Tämän lisäksi kokonaisuudesta saa hyvät valmiudet ympäristöteknologian ymmärtämiseen. Toisen asiantuntijuutta tukevan sivuaineen ympäristötieteilijät saavat valita vapaasti laajasta sivuainevalikoimasta.
Biologian opiskelijoilla ei ole pakollista sivuainetta, vaan he saavat itse valita kaksi lyhyttä (30 op + 30 op) sivuainetta tai yhden pitkän (60 op) sivuaineen. Itä-Suomen yliopistolla on vapaa sivuaineoikeus, joten valinnanvaraa on. Biologian puolelta löytyy myös kaksi omaa sivuainetta: hydrobiologia ja biokemia. Sivuaineen voi valita kummalta kampukselta vain.
Sivuaineeksi voi ottaa esimerkiksi kemian. Laboratorioharjoituksissa voi päästä käyttämään muun muassa kuvassa näkyvää kiertohaihdutinta.
Suuntautumisvaihtoehdot
Biologian opinnoissa on mahdollisuus suuntautua joko biologian aineenopettajaksi tai asiantuntijaksi. Opettajalinjan koulutukseen kuuluu 60 opintopistettä pedagogisia opintoja ja sen lisäksi opiskelijan tulee valita toinen opetettava aine. Toiseksi aineeksi valitaan usein maantiede, koska tavallisesti kouluissa biologian opettaja opettaa myös maantiedettä, mutta opiskelijoita on valmistunut myös muilla yhdistelmillä. Aineenopettajalinjalle pyrkivät tekevät soveltuvuuskokeen ensimmäisen vuoden keväällä.
Soveltuvuuskokeita järjestetään joka vuosi, joten jos asiantuntijalinjaa käyvä opiskelija huomaakin vasta myöhemmin haluavansa käydä sittenkin opettajalinjan, niin vaihtaminen on mahdollista.
Biologian asiantuntijalinjalainen voi erikoistua joko ekologiaan tai molekyylibiologiaan ja biokemiaan. Ekologian puolella on enemmän maastossa tehtäviä harjoituksia ja molekyylibiologian ja biokemian puolella enemmän laboratoriotöitä.
Ympäristötieteilijä voi suuntautua joko ympäristönmuutoksen biologiaan tai ympäristöterveyteen ja -teknologiaan. Ympäristönmuutoksen biologiassa tarkastellaan sitä, kuinka ihmisen toiminta ja ympäristönmuutos vaikuttavat ympäristöön, minkälaisia ongelmia syntyy ja miten niitä voidaan ratkaista. Ympäristöterveydessä ja -teknologiassa syvennytään siihen, miten ympäristön muutokset ja erilaiset altisteet vaikuttavat ihmiseen ja miten näitä vaikutuksia voidaan estää. Kursseja voi ottaa molemmista suuntauksista. Ympäristötieteillä ei ole mahdollisuutta kouluttautua aineenopettajaksi.
Ympäristötieteen pakollisiin kursseihin kuuluu meluntorjunta, jossa päästään mittaamaan ohi ajavien autojen aiheuttamaa melutasoa.
Mitä yhteistä?
Perusopintojen lisäksi ympäristötieteillä ja biologialla on myös yhteinen valintakoe. Perusopinnoissa on kursseja, joissa pääsee tutustumaan molempiin aloihin. Pääaineen voi vaihtaa, jos toinen koulutus tuntuukin enemmän omalta jutulta.
Molemmissa opinnoissa tarkoitus on ymmärtää laajoja kokonaisuuksia ja oppia soveltamaan tietoa. Tietty ammattisanasto tulee ottaa opintojen aikana haltuun, mutta sanaston oppii yleensä melkein huomaamatta, kun toistoa tulee useilta kursseilta. Teorian lisäksi opinnoissa on paljon käytännön harjoituksia, joissa pääsee oppimaan työelämässä tarvittavia taitoja. Pääaineet tekevät paljon yhteistyötä ja monet kurssit järjestetään yhtä aikaa molemmilla kampuksilla etäyhteyden avulla. Molemmissa koulutuksissa opintojen tavoiteaika on viisi vuotta. Kahden viimeisen vuoden aikana maisteriopinnoissa on myös englanninkielisiä opintoja. Samoille opintojaksoille osallistuu kansainvälisten maisteriohjelmien opiskelijoita, joten ilmapiiri on hyvin kansainvälinen. Kansainvälisyyteen kannustetaan ja vaihtoon pääseekin kaikki halukkaat.
Työelämässä sekä biologeilla että ympäristötieteilijöillä on laaja valikoima erilaisia mahdollisuuksia. Kummasta vain koulutuksesta valmistunut voi päätyä esimerkiksi viranomais- tai hallintotehtäviin, asiantuntijaksi, konsultiksi, kouluttajaksi, terveystarkastajaksi, koordinaattoriksi tai tutkijaksi. Työpaikkoja on tarjolla esimerkiksi järjestöissä, säätiöissä, yliopistoissa, kouluissa (biologian opettaja), kunnilla, yrityksissä ja kaupungeilla niin kotimaassa kuin ulkomaillakin.
Sekä ympäristötieteen että biologian opiskeijat pääsevät tekemään paljon käytännön harjoituksia sekä laboratoriossa että maastossa.
Eli mitä eroja on ympäristötieteen ja biologian opinnoilla?
Biologian puolella on enemmän kouluista tuttua biologiaa, kuin ympäristötieteillä, mutta opintoihin kuuluu myös jonkin verran muita luonnontieteitä. Ympäristötieteessä painotetaan yleensä enemmän ihmisen ja ympäristön vuorovaikutusta, kun biologialla keskiössä ovat muut eliöt. Pakollisissa opinnoissa ympäristötieteilijöillä on enemmän laboratorioharjoituksia ja biologeilla enemmän maastoharjoituksia. Valinnaisilla kursseilla pääsee kuitenkin vaikuttamaan paljon siihen, viettääkö aikaa mieluummin suolla kumisaappaat jalassa, vai laboratoriotakki päällä mikroskoopin äärellä.
Biologian opinnoissa painotetaan enemmän muita eliöitä, kun taas ympäristötieteessä ihmisen ja ympäristön vuorovaikutusta.
Kampuskaupungeissa on myös jonkin verran eroja, vaikka molemmista kaupungeista löytyy paljon tekemistä niin liikunnan kuin kulttuurinkin parissa sekä kauniita luontokohteita. Joensuun kampus sijaitsee hyvin lähellä kaupungin keskustaa ja opiskelijoita on noin 2000 enemmän kuin Kuopion kampuksella. Kuopion kampukselta matkaa ydinkeskustaan on noin 2,5 kilometriä. Linja-autoja kulkee hyvin, joten keskustaan ja muihinkin kaupunginosiin on helppo liikkua. Ympäristötieteen ainejärjestö Hyeena ry on suurempi, kuin biologian Mikrovillus ry, sillä ympäristötieteilijöiden lisäksi ainejärjestöön kuuluu sovelletun fysiikan opiskelijat.
Molemmissa kaupungeissa on kulttuurin ja harrastusmahdollisuuksien lisäksi myös paljon luontoa. Tämä kuva on otettu Kuopion Neulamäessä.
Kirjoitusta varten haastateltiin Anna-Maria Veijalaista, joka on ympäristötieteen oppiainevastaava ja Sari Kontunen-Soppelaa, joka on biologian oppiainevastaava sekä Vilma Vihavaista, joka aloitti opintonsa ympäristötieteillä, mutta vaihtoi pääaineensa biologiaan.
Avoin yliopisto, avoimen väylä, TRY-hanke… Niin että mitä?
Yritän selittää.
Mahdollisimman yksinkertaisesti muotoillen: Itä-Suomen avoin yliopisto, Aducate, tarjoaa ihka oikeita yliopisto-opintoja opintomaksuja vastaan.
Avoin yliopisto käy useimpien yliopistossa opiskeltavien aineiden osalta kaikille. Se tarjoaa opinnoista haaveileville mahdollisuuden oppia uutta ja päästä tavoitteisiinsa.
Avoimen väylä on yksi reitti yliopistoon. Joka alalle ei voi päästä avoimen opintojen kautta, mutta avoimen yliopiston väylän tarjoaviin hakukohteisiin voi. Itä-Suomen yliopiston väyläopintojen hakukohteet löytyvät Hae yliopistoon -sivuilta. Suosittelen pienen salapoliisityön tekemistä!
Avoimen väylän kautta hakeminen tarkoittaa käytännössä yliopisto-opintojen tekemistä avoimessa yliopistossa. Periaatteessa voit siis opiskella itsellesi paikan yliopistosta. Tämä kuulostaa niin hassulta, mutta siten se nykyään myös onnistuu. Ei vaan minun aikanani, mutta onneksi edes nyt!
Väylähaun lisäksi yliopistoon voi hakea todistusvalinnalla ja perinteiseen tyyliin valintakokeella.
TRY-hanke, eli toinen reitti yliopistoon, on se koulutussuunnittelun elin, joka kehittää erilaisia reittejä tutkintokoulutukseen todistusvalinnan ja valintakokeiden lisäksi. Väylähaku on yksi hankkeen aikaansaannoksista erilaisten väylien lisäämisen ja väyläopiskeluun liittyvän neuvonnan ja ohjauksen antamisen lisäksi. Hankkeessa on mukana 11 yliopistoa ja useita eri oppiaineita.
Avoimessa yliopistossa on mielestäni parasta, että sen avulla voi kokeilla itseään kiinnostavaa alaa ja ylipäänsä yliopisto-opintojen sopivuutta. Olen itse vaihtanut jo kerran alaa, koska en tiennyt mihin olin menossa tai mitä olin tekemässä. Se on elämää, ja varmasti tulevaisuudessa useamman alan händlääminen on yhtä lailla arkipäivää. Avoimen opinnot olisivat ehkä tehneet lukion jälkeisestä opintopolustani vain hieman suoremman.
Avoimen yliopiston “reality check” voi antaa paljon:
1. Avoimessa voit kartuttaa osaamistasi yliopistotasolla, olit sitten alasta muuten vain kiinnostunut tai sinne kovasti haluamassa. Pääset tekemään töitä unelmiesi eteen, vaikkei opiskelupaikka irtoaisi heti lukion jälkeen.
2. Voit edistää korkeakouluopintojasi ja valmistumistasi jo ennen virallisen opiskelupaikan saamista. Avoimessa tehdyt opinnot kirjautuvat yliopiston rekisteriin.
3. Voit tunnustella itseäsi kiinnostavaa alaa ilman suurta sitoutumista ja ensikertalaisuuden menettämistä. (Jo muutama avoimessa tehty kurssi voi kertoa paljon!)
4. Saat varmuutta tehdä lopullisen hakupäätöksen ja kokeilla muitakin opintomahdollisuuksia. Tämä on hyvä asia myös esimerkiksi toista tutkintoa harkitessa.
5. Kun pääset opiskelemaan avoimen yliopiston tai väyläopintojen jälkeen, tiedät vallan paremmin, mitä sinulle on luvassa.
6. Avoimessa tutustut yliopistossa opiskelun perusasioihin. Opit akateemisia taitoja, joiden avulla selviät korkeakoulussa ja opiskelet itsellesi tutkinnon.
+1 Saat opintojen tarjoamien näkökulmien ja taitojen ansiosta valmiuksia menestyä myöhemmissä opinnoissa, työelämässä ja muidenkin alojen pääsykokeissa.
Uuden opiskelu kannattaa! Erilaisista kokemuksista on hyötyä, vaikka suunnitelmiin tulisikin muutoksia ja oma suunta tekisi yllättäen täyskäännöksen. Lisäksi jokainen askel vie eteenpäin.
Uutta oppimalla voit myös löytää itsestäsi sellaisia puolia, joiden olemassaolosta ei ollut tietoakaan.
Terveisin minä, psykologiasta haaveillut, tällä hetkellä miettimässä töitä toimittajana, käsikirjoittajana, tutkijana tai runoilijana.
Avoimen opinnoille on määritelty hinnat, joissa yksi opintopiste maksaa 12 euroa. Opintojaksot, eli yksittäiset kurssit, ovat tavallisesti 5 opintopisteen suuruisia kokonaisuuksia.
Mikäli tarkoituksesi on hakea yliopistoon väylähaulla, valitset opinnoiksi perusopintokokonaisuuksia. Näiden suuruus on vähintään 25 opintopistettä, ja paketin hinta lähtee 250 eurosta. 25 opintopistettä vastaa noin puolen vuoden yliopisto-opintojen työmäärää.
Avoimen väylässä hakeminen ei edellytä aiempia toisen asteen opintoja, eli ilman lukiota ja ammattikouluakin pääsee opiskelemaan.
Loppukaneettina panoitan, että avoimessa opiskelemalla ei tarvitse katsella menneitä esimerkiksi ylioppilastodistuksen arvosanoja korottamalla, vaan suunnan voi kääntää tulevaisuuden koulutuspolun suunnitteluun.
Lisää aiheeseen liittyviä postauksia on tulossa meiltä myöhemmin, joten katsele meidän somea sillä silmällä! Olemme suunnitelleet juttuja mm. väylähausta, väyläopinnoista ja TRY-hankkeesta, mahdollisimman kivasti käytäntöön kiedottuina.
Aurinkoista kesää ja intoa tulevan suunnitteluun! ☀️
Ihmismieli ja sen koukerot kiinnostavat yhä useampia. Itä-Suomen yliopistossa psykologian teemoja voit opiskella Joensuun kampuksella pääaineenasi psykologia tai Kuopion kampuksella yhteiskuntatieteiden alla pääaineenasi sosiaalipsykologia. Vain psykologiaa pääaineenasi opiskelleena voit saada laillistetun psykologin pätevyyden. Kuitenkin psykologista osaamista tarvitaan yhteiskunnassa laajasti mitä erilaisemmissa työnkuvissa, joihin myös sosiaalipsykologit voivat työllistyä omine vahvuuksineen. Tässä postauksessa käsittelemme näiden pääaineiden eroavaisuuksia ja päällekkäisyyksiä sekä opiskelun että työelämän näkökulmista. Kirjoittajina ovat psykologian opiskelija Riikka Lindholm ja sosiaalipsykologian opiskelija Roosa Tähtinen.
TIETEENALAT Molemmat tieteenalat voidaan määritellä eri tavoin näkökulmista ja koulukunnista riippuen. Jyrkkää jaottelua voidaan pitää hieman keinotekoisena, emmekä pyri tässä luomaan alojen välille tarpeetonta vastakkainasettelua. Nostamme seuraavaksi esille muutamia yleisimpiä määritelmiä, joiden avulla pääainevaihtoehtojen eroja on helpompi hahmottaa:
* Psykologia tutkii mielen sisältöjä ja tapahtumia eri osa-alueidensa näkökulmista. Näitä erilaisia osa-alueita ovat mm. kliininen psykologia (sis. mm. terapeuttisen keskusteluavun antamista), kognitiivinen psykologia, kehityspsykologia, persoonallisuuspsykologia, neuropsykologia, evoluutiopsykologia, positiivinen psykologia sekä työ- ja organisaatiopsykologia. (Nämä erilaiset psykologian osa-alueet näkyvät vahvasti myös sosiaalipsykologiassa, tosin kliininen ja neuropsykologia useimmiten hieman muita vähemmän.) Tiivistetysti voidaan siis määritellä, että psykologiassa ihmistä pyritään ymmärtämään psyykkisenä, sosiaalisena ja fyysisenä olentona oman elämänhistoriansa kanssa ainutlaatuisena yksilönä. Psykologit työllistyvät useimmiten erilaisiin psykologien virkoihin, joista löydät lisää tämän postauksen lopusta.
* Sosiaalipsykologia on itsenäinen tieteenala, jossa korostuu psykologinen ote käytännön vuorovaikutuksen monisäikeisessä tarkastelussa. Sosiaalipsykologit soveltavat työelämässä vahvaa teoriapohjaista osaamistaan mm. ihmisten koetun hyvinvoinnin, elämänkulun, arkiajattelun, sosiaalisen vuorovaikutuksen sekä ryhmäilmiöiden problematiikan parissa. Alalta valmistuneilla on käytössään laajasti erilaisia työkaluja ymmärtää ja kehittää luovasti ihmisten sosiaalista hyvinvointia yhteiskunnassa. Osa sosiaalipsykologeista on kiinnostuneempia kahdenkeskisistä ja pienryhmätilanteista, sekä näiden psykologisesta tarkastelusta. Toiset ovat kiinnostuneempia toimimaan isojen organisaatioiden, jopa koko yhteiskunnan tasolla.
Kun psykologia voidaan määritellä akateemiseksi ammatilliseksi tutkinnoksi, voidaan sosiaalipsykologia määritellä generalistitutkinnoksi, joka ei valmista yhteen tiettyyn ammattipätevyyteen, vaan antaa avaimet toimia hyvin laajalla kentällä erilaisissa asiantuntijatöissä (postauksen loppuun on listattu näitä kattavasti). Tiivistetysti voidaan kiteyttää, että sosiaalipsykologiassa ihmistä ja ihmisiä pyritään ymmärtämään erityisesti sosiaalisen ulottuvuuden kautta: mm. kiintymyssuhteiden ja ryhmädynamiikan näkökulmasta, miten ihmiset vaikuttavat toinen toisiinsa ja miten heidän omat elämänhistoriansa ovat heitä elämän varrella muovanneet. Tällä fokusoinnilla pyritään vahvistamaan ihmisten yhdessä ja yksin koettua hyvinvointia. Tämä sosiaalipsykologinen ote näkyy myös psykologiassa, mutta ei vastaavalla intensiteetillä. Hyvin yksinkertaistetusti sosiaalipsykologia voidaan siis käsittää ”ihmissuhteiden psykologiaksi”.
OPISKELU Miten sosiaalipsykologian ja psykologian opiskelu sitten eroavat toisistaan? Tähänkin on varmasti yhtä monta vastausta kuin on opiskelijaakin, mutta kerromme seuraavaksi omia havaintojamme:
Turkoosihaalaristen psykalaisten ainejärjestö on Oidipus ry ja keltaisissa haalareissa vastaan voi tulla Socius ry:n sospsykalaisia.
Sosiaalipsykologian opinnoissa painottuu selkeästi sosiaalipsykologisten teorioiden opiskeleminen, koska iso osa sosiaalipsykologeista työllistyy asiantuntijatehtäviin, joissa tärkeää on kyetä hahmottamaan laajoja kokonaisuuksia erityisesti sosiaalisen ja psyykkisen hyvinvoinnin näkökulmista. Lisäksi opinnoissa otetaan huomioon koko yhteiskunnan konteksti ja se, miten yhteiskunnan rakenteet vaikuttavat ihmisten hyvinvointiin. Sosiaalipsykologiaan tieteenalana voit tutustua lisää esimerkiksi Suonisen, Pirttilä-Backmanin, Lahikaisen ja Ahokkaan teoksen ”Arjen sosiaalipsykologia” kautta. Teorian opiskelun rinnalla meillä on myös muutamia käytännönläheisempiä kursseja, kuten esimerkiksi seuraavat:
* Ammatillista vuorovaikutusta harjoitellaan mm. puheviestinnän kurssilla, jossa aiempina vuosina on aina yhdellä tapaamiskerralla ollut mukana myös näyttelijöitä. He ovat esittäneet työpaikkakiusaamistilannetta, johon puuttumista tunnilla harjoitellaan.
* Ryhmän ohjaamisesta meillä on teoriakurssin lisäksi myös käytännön kurssi, jossa vaihtoehtoina on ollut ohjata mielenterveyskuntoutujien keskusteluryhmää, opiskelijoiden uraohjausryhmää yliopistolla tai suunnitella sekä toteuttaa vapaaehtoiskoulutus eräässä järjestössä. Tämän järjestössä toteutettavan koulutusrungon on tarkoitus kehittää koulutettavien vapaaehtoisten substanssiosaamisen lisäksi heidän ryhmänohjaus- ja vuorovaikutustaitojaan.
* Ryhmät ja vuorovaikutus -kurssilla teorialuentojen ohella jalkaudutaan pienryhmässä julkiselle paikalle havaitsemaan vapaavalintaista sosiaalista tilannetta. Havainnoinnissa ja sen raportoinnissa pyritään hahmottamaan ja ymmärtämään arjen ryhmäilmiöitä sosiaalipsykologisia teorioita soveltamalla.
* Lisäksi sekä sosiaalipsykologian että psykologian opiskelijat voivat UEF:ssa opiskella ainutlaatuisia moniammatillisen vuorovaikutusosaamisen kursseja, joihin sisältyy myös simulaatio-opetusta. Koska työelämässä työskennellään usein moniammatillisissa tiimeissä, on MOVU-kurssien osaamisella paljon käyttöä työelämässä. Kursseilla opetellaan mm. ryhmä-, tiimi- ja verkostotyön perustaitoja sekä neuvottelu- ja johtamistaitoja käytännön tilanteissa.
Pääasiassa sosiaalipsykologian opinnoissa kuitenkin painottuu teoreettinen osaaminen ja sen syvällinen ymmärtäminen, jota työelämässä voidaan soveltaa käytännössä kaikkialla, missä on ihmisiä.
Psykologian opiskelu eroaa sosiaalipsykologian opiskelusta ainakin siinä, että psykologian puolella opiskellaan myös kliiniseen asiakastyöhön valmistavia kursseja. Opiskelemme muun muassa teoriaa mielenterveyden häiriöistä sekä niiden hoidosta. Lisäksi meillä on joitakin käytännöllisempiäkin kursseja. Kursseilla on esimerkiksi tehty vuorovaikutusharjoituksia, harjoiteltu kuntoutusryhmän suunnittelua ja tehty elämäkertahaastattelu itse rekrytoidulle ”asiakkaalle”. Viidentenä vuonna pääsemme opiskelemaan psykologisten testien tekemistä käytännössä. Vaikka psykologin maisterin koulutus ei annakaan psykoterapeutin pätevyyttä, opiskelemme kuitenkin myös psykoterapian perusteita. Psykologi voi käyttää työssään apuna terapiamenetelmiä, vaikka ei pitäisikään psykoterapeutin vastaanottoa.
Sosiaalipsykologian opinnot kestävät 3+2 vuotta. Itä-Suomen yliopistossa hakukohteen nimi on ”Yhteiskuntatieteet, Kuopio” ja kandivaiheen alussa kaikilla opiskelijoilla on alkuun yhteisiä opintoja (sis. sosiaalipsykologiaa ja hyvinvointi yhteiskunnassa -kursseja). Varsinainen pääainevalinta tehdään vasta toisen vuoden keväällä, mutta opinnoissa on paljon valinnanvapautta jo ensimmäisinäkin vuosina. Mikäli opiskelija tietää jo opintojensa alkumetreillä, että haluaa suunnata opintojaan juuri sosiaalipsykologiaa kohti, voi hän halutessaan itsenäisesti painottaa opintojaan psykologisilla opinnoilla heti alusta asti. Valinnanvapautta on etenkin aineopinnoissa ja sivuaineissa, joista voi valita esimerkiksi psykologian tai työ- ja organisaatiopsykologian laajoja opintokokonaisuuksia. Vaikka itse olen tiennyt jo 12-vuotiaasta asti oman intohimoni olevan psykologian parissa ja ihmismielessä, koen, että kaikki tutkintomme kurssit (myös ne enemmän yhteiskunnallisesti painottuneet) ovat olennaisesti tukeneet kasvua sosiaalipsykologian ammattilaiseksi. Koen, että näiden kurssien myötä erityisesti näkökulman vaihtamisen taito ja kyky hahmottaa laajoja kokonaisuuksia on vahvistunut. Kandidaatin tutkintoon kuuluu vapaaehtoinen työharjoittelu, joka kestää vähintään kuukauden (150h – 5 opintopistettä) ja maisterivaiheeseen sisältyy pakollisena sosiaalipsykologian käytännön harjoittelu, joka kestää vähintään kaksi kuukautta (10 opintopistettä).
Psykologin maisterin tutkinto on puoli vuotta pidempi kuin sosiaalipsykologian opiskelijoilla. Tutkintoa pidentää harjoittelu, joka suoritetaan tutkinnon lopuksi. Harjoittelussa pääsee tekemään psykologin töitä ohjauksen alaisena. Harjoittelu on hyvin pidetty opintojakso ja odotan sitä itsekin innolla. Pakollisen harjoittelun lisäksi opiskelija voi halutessaan suorittaa kolmen viikon orientoivan harjoittelun kandivaiheessa. Orientoivassa harjoittelussa ei vielä tehdä psykologin töitä vaan lähinnä tutustutaan työpaikkaan ja tehdään avustavia työtehtäviä.
Tiivistetysti: Psykologian ja sosiaalipsykologian opintojen sisällöt ovat joiltain osin päällekkäisiä, mutta valmistavat lähtökohtaisesti suhteellisen erilaisiin työtehtäviin, mikä näkyy melko vahvasti myös opintojen sisällöissä.
TYÖELÄMÄ
KUVIO 1. Psykologit voivat työskennellä myös samoissa tehtävissä kuin sosiaalipsykologit, mutta osa töistä on rajattu vain psykologeille. Pääasiassa psykologit sijoittuvat kuitenkin juuri psykologin virkoihin.
Psykologian opiskelijat oppivat tekemään psykologisia testejä, joita käytetään erityisesti mielenterveyteen, persoonallisuuteen tai kognitiivisiin kykyihin liittyvien kysymysten arvioimisessa. Testaaminen on osa psykologin työtä monessa paikassa, kuten esimerkiksi työterveyshuollossa, koulupsykologilla ja sairaaloissa. Testaamisen lisäksi psykologin tehtäviin voi kuulua muun muassa psykologisen asiantuntemuksen esiin tuominen moniammatillisissa tiimeissä, terapiaryhmien vetäminen, keskusteluavun antaminen sekä ohjaus ja neuvonta.
Sosiaalipsykologian opiskelu valmistaa opiskelijoita hyvinvoinnin edistämiseen erilaisissa asiantuntijatehtävissä, joissa työskennellään tyypillisesti erilaisten psykologisten ilmiöiden, kuten vuorovaikutuksen ja ryhmien käyttäytymisen, asiantuntijoina. Sosiaalipsykologista asiantuntijatyötä tehdään tyypillisesti etenkin yritysten henkilöstöhallinnossa, jolloin työ voi sisältää kognitiivisen työergonomian kehittämistä, työntekijöiden kouluttamista, sosiaalisten konfliktien sekä muiden ristiriitojen ratkomista, rekrytoimista ja työhyvinvoinnin laaja-alaista vahvistamista sen monilla eri osa-alueilla. Osa sosiaalipsykologeista työskentelee kolmannella sektorilla tuomalla asiantuntijuuttaan erilaisten järjestöjen, projektien ja hankkeiden käyttöön: Monia kiinnostaa erityisesti mielenterveyden kentällä asiantuntijana toimiminen, jolloin keskeisiä teemoja voivat olla mielen haasteiden ennaltaehkäisy ja mielenterveyden vahvistaminen, esimerkiksi resilienssin, psykologisen joustavuuden ja arvotyöskentelyn keinoin. Psykologisen tutkimustiedon soveltaminen käytäntöön voi tällöin konkretisoitua esimerkiksi erilaisina koulutuksina, ryhmien ohjaamisena, kriisituen antamisena (kriisityöntekijä), markkinointina, suunnitteluna ja/tai viestintänä. Työpaikasta riippumatta sosiaalipsykologin työnkuva on usein laaja ja monipuolinen. Useimmiten se sisältää ihmisläheistä työtä ja sosiaalipsykologisen osaamisen hyödyntämistä ihmisten hyvinvoinnin vahvistamiseksi. Sosiaalipsykologian koulutus antaa valmiudet ymmärtää, selittää ja kehittää sekä kahdenkeskistä että isompienkin ihmisryhmien vuorovaikutusta.
Hyvin karkeasti ottaen voisi sanoa, että sosiaalipsykologi työskentelee hyvinvoinnin edistämisen parissa ja psykologi taas auttaa ihmisiä muutosten ja vaikeuksien keskellä. Tämä yksinkertaistus ei kuitenkaan aina päde, sillä sosiaalipsykologi voi työskennellä esimerkiksi kriisityössä ja psykologi puolestaan tarjota hyvin matalan kynnyksen apua pienissä pulmissa. Psykologin asiakkaita ovat usein yksilöt, pariskunnat ja perheet, mutta osa psykologeista toimii myös laajempien kokonaisuuksien, kuten organisaatioiden tasolla. Sosiaalipsykologien kohderyhmään kuuluvat erityisesti dyadit (2 hlöä), eri kokoiset ryhmät ja tiimit, organisaatiot sekä koko yhteiskunta – kuitenkaan yksilönäkökulmaa unohtamatta. Sekä psykologi että sosiaalipsykologi voivat toimia todella monissa työtehtävissä, kuten seuraavaksi huomataan.
MAHDOLLISIA AMMATTINIMIKKEITÄ
* Psykologi voi tehdä töitä hyvin erilaisissa paikoissa, kuten esimerkiksi kouluissa, työterveyshuollossa, psykiatrisissa sairaaloissa, kuntoutuslaitoksissa ja terveyskeskuksissa. Psykologiliiton sivuilta löytyy erittäin hyvä listaus erilaisista ammattinimikkeistä, mitä psykologilla voi olla.
Psykologian maisterin tutkinto ei anna psykoterapeutin pätevyyttä. Se on kuitenkin hyvä pohja psykoterapiakoulutukseen haluavalle. Psykologeille on tarjolla paljon muitakin lisäkoulutusmahdollisuuksia maisteriksi valmistumisen jälkeen. (Tällä hetkellä myös sosiaalipsykologi voi hakea tähän pitkään täydennyskoulutukseen, josta valmistutaan psykoterapeutiksi. Ajankohtaiset hakukelpoisuusvaatimukset löydät Valviran sivuilta.)
* Sosiaalipsykologi voi työskennellä hyvin laajasti erilaisissa työnkuvissa, joihin ei tarvita psykologin pätevyyttä. (Myös psykologit voivat työskennellä näissä työtehtävissä, vaikkakin he sijoittuvat pääasiassa psykologin virkoihin.) Sosiaalipsykologien tehtävissä psykologista osaamista sovelletaan luovasti yhteiskunnan erilaisiin tarpeisiin. Tässä listattuna niistä muutamia:
KUVIO 2. Sosiaalipsykologi työelämässä
– Työ- ja organisaatiopsykologian parissa: kouluttaja, henkilöstöasiantuntija, rekrytoija, rekrytointipäällikkö, uravalmentaja, työyhteisövalmentaja, community developer, työhyvinvointiasiantuntija, kehittämispäällikkö, henkilöstökonsultti, henkilöstösuunnittelija, henkilöstöpäällikkö, koordinaattori, johdon assistentti, viestinnän asiantuntija, työhyvinvointipäällikkö, toimitusjohtaja, organisaatiokonsultti, …
– Järjestöissä, projekteissa ja hankkeissa: projektisuunnittelija, projektipäällikkö, järjestösuunnittelija, hankekoordinaattori, tiiminvetäjä, kehittämisasiantuntija, hankeasiantuntija, projektiasiantuntija, vapaaehtoistyön tai vertaistuen koordinaattori (esim. mielenterveysjärjestöissä), …
– Asiakasluonteisissa töissä: yksilö- ja/tai ryhmävalmentaja, kriisityöntekijä, koulukuraattori, perheneuvoja, kuntoutussuunnittelija, kuntoutusasiantuntija, kuntoutusohjaaja, ryhmätoiminnan kehittäjä, päihdetyön erityisohjaaja, kriisikeskuksen johtaja, …
– Yrittäjyyden parissa: työnohjaaja, jatkokoulutuksen jälkeen psykoterapeutti, freelancer-toimittaja, tietokirjailija, kouluttaja, valmentaja, … (vain taivas on rajana!)
Erilaisiin teemoihin liittyen asiantuntijoille järjestetään moniammatillisesti täydennyskoulutuksia, joihin sekä psykologit että sosiaalipsykologit voivat osallistua. Tällaisia ovat esimerkiksi kriisityön erikoistumisopinnot, työnohjaajakoulutus ja jo aiemmin mainittu psykoterapeuttikoulutus. Näistä ja yllä lueteltujen ammattinimikkeiden sisällöistä löydät lisää googlaamalla.
Kaiken kaikkiaan sekä psykologian että sosiaalipsykologian aloilta valmistuu ammattilaisia, jotka kykenevät soveltamaan psykologista osaamista ja asiantuntijuutta vahvistaakseen ja rikastaakseen laaja-alaisesti ihmisten hyvinvointia.
Himoitsemani haalarit ja jo pääsykokeesta tuttu aula
Olen jo pienestä asti ollut intohimoinen ihmismielen koukeroita kohtaan. Sama intohimo on kohdistunut myös sosiaalisiin kohtaamisiin ja tieteeseen ihmisten välisen vuorovaikutuksen taustalla. Isoissa porukoissa tarkkailen mielelläni ihmisten toimintaa ja mietin, miten kaikkien ryhmän jäsenten psykologista turvallisuutta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta voisin lempeästi vahvistaa. Kuinka olla mukana rakentamassa maailmaa, jossa ihmiset kokisivat tulevansa aidommin kohdatuiksi ja hyväksytyiksi inhimillisesti keskeneräisinä ja haavoittuvaisina – mutta silti täysin rakastettavina?
Tämän ydinkysymykseni lisäksi olen flow’ssa etsinyt vastauksia myös seuraavaan kysymyslitanjaan:
Miten mielenterveyden haasteita voidaan ennaltaehkäistä yhteiskunnassa? Miten itsemyötätunto vaikuttaa läheisiin ihmissuhteisiin? Mitä on kognitiivinen työergonomia ja miten sitä voidaan konkreettisesti psyykkisin työkaluin vahvistaa tiimissä?
Miten antaa korjaavaa ja myönteistä palautetta onnistuneesti?
Minkälaisia vaikutuksia yhteenkuuluvuuden tunteella on hyvinvointiin ja ihmisen mieleen?
Kuinka luoda ja tukea työyhteisön yhteenkuuluvuutta?
Mitä tekijöitä on introversion ja ekstroversion taustalla?
Entä minkälaisia vaikutuksia yksinäisyydellä on ja miten siihen voidaan vaikuttaa?
Kuinka tukea mielenterveyden ongelmista kärsivää läheistä?
Mikä merkitys haavoittuvaisuudella on ihmissuhteissa?
Minkälaiset asiat vuorovaikutuksessa vahvistavat aitojen ihmiskohtaamisten muodostumista?
Kuinka luoda inhimillisempää työelämää?
Tässä pintaraapaisu erilaisista sosiaalipsykologisista teemoista, jotka kaikki kiehtovat mua valtavan paljon. Lukion psykologian tunnilla kuulin, että myös sosiaalipsykologiaa voi opiskella pääaineena. Välillä ihmiselämän suunnat ovat kovin pienestä kiinni ja mulle tää opettajan sivulause oli yksi sellainen.
Koska en – ainakaan tässä vaiheessa elämää – unelmoi kliinisen psykologin työstä, johon vaaditaan psykologin pätevyys, oli sosiaalipsykalle hakeminen lopulta helppo valinta. Haaveilen asiantuntijatyöstä, jossa pääsisin jollain tavalla kouluttamaan ihmisiä niin, että heidän olisi mahdollisimman helppoa soveltaa psykologista tietoa käytännön tasolla omassa (työ)elämässään oman ja muiden hyvinvoinnin tueksi.
Lukion jälkeisen välivuoden ajan omistauduin pääsykokeeseen lukemiselle ja kävin samalla täyspäiväisesti töissä helmikuuhun asti. Silloiseen pääsykokeeseen koin hyödylliseksi kerrata lukion psykologian kirjat huolellisesti. Koska pääsykokeessa painottui myös yhteiskunnallisempi puoli, koin hyödylliseksi lukea samalla säännöllisemmin myös uutisia. Tällä tavoin varauduin myös soveltavampiin kysymyksiin ajankohtaisten ilmiöiden parissa. Kevättalvella ilmestyi artikkeliaineisto. Sen sisäistämisessä käytin monia luovia metodeja, joista muutamia paljastin Oudot opiskelutekniikat -postauksessani. Ilokseni löysin myös toisen hakijan, joka valmistautui samaan pääsykokeeseen. WhatsApissa kävimme ääniviestein pitkiä keskusteluja aineiston hankalista kohdista. Koin vertaistuen helpottavaksi tekijäksi muuten niin yksinäiseen puurtamiseen painottuvassa pääsykoekeväässä.
Hakijakaverini kanssa pyrimme ymmärtämään artikkeleita myös laajemmassa yhteiskunnallisessa kontekstissa ja erityisesti tässä toisen ihmisen näkökulma oli arvokas. Laajaa kokonaisuutta hahmottelin tapettirullan sileälle puolelle suuriin ja värikkäisiin ajatuskarttoihin, joita levittelin silloisen kotini lattioille. Erilaisia teorioita ja käsitteitä määritelmineen opettelin ulkoa muistilappujen avulla. Lisäksi tein artikkeleista laajat muistiinpanot, jotka luin puhelimeeni äänitteille. Näitä kuunnellen kertaaminen oli näppärää myös silloin, kun ei olisi enää jaksanut lukea artikkeleiden pientä printtiä.
Odotin paniikissa pääsykoepäivää, vaikka olin valmistautunut johdonmukaisesti ja intohimolla. Pääsykoeaamuna huimasi ja aamupala ei meinannut maistua. Olin käynyt etukäteen katsomassa reitin yliopistolle ja pääsykoesaliin. Aulassa oli käsinkosketeltavan jännittynyt tunnelma. (Nyt istun täällä Kuopion kampuksella samaisen aulan vaaleansinisillä sohvilla isojen ikkunoiden ääressä kirjoittamassa tätä tekstiä.) Tuutoreiden keltaisiin haalareihin tiivistyi kaikki se mitä halusin:
t ä n n e.
Silloin pääsykoe koostui esseistä, enää en tosin voi luvata sitä varmaksi. Salissa katsoin kauhulla papereihin printattuja kysymyksiä ja päässä löi tyhjää. Hiljalleen palaset kuitenkin loksahtelivat paikalleen ja olin lopulta ihan tyytyväinen esseisiini. Vuosi takaperin olin tehnyt yo-kokeita, joten koeajan aikatauluttaminen ja nopeatempoinen esseiden tehtaileminen oli vielä muistissa. Kevät mateli loppuun ja lämpimät kesäpäivät etenivät yksi kerrallaan iltaan. Päivitin ahkerasti Opintopolkua joka päivä tuloksetta.
Lopulta pitkäjänteinen työ palkittiin, kun läppärin näytölle aukesi teksti: “Opiskelupaikka myönnetty”. En ole vieläkään löytänyt oikeita sanoja kuvailemaan sen hetken pohjattoman onnellista tunnetilaa edes kaukaisesti. Ja edelleen näillä yliopiston sohvilla saan kylmiä väreitä muistellessani sitä hetkeä, kun epäuskoisena tavasin näytöllä komeilevia sanoja kerta toisensa perään.
– Ja jos jäit miettimään, kuinka opiskelukaverilleni kävi: hän pääsi myös!
♥
Mikäli sulle tulee mieleen kysymyksiä Kuopion yhteiskuntatieteisiin liittyen, niin lämpimästi suosittelen ottamaan yhteyttä Instagramissa meidän ainejärjestöön @sociusry tai UEF-lähettiläisiin @ueflahettilas. Myös laitoksen henkilökuntaan voit olla yhteydessä, jos jokin asia mietityttää. Tarkemmat yhteystiedot löydät netistä uef.fi.
Lämpimästi tsemppiä ja intoa sun matkalle yliopistoon ja sosiaalipsykologian tai muiden meidän pääaineiden pariin! Ehkä törmätään täällä?
Vaikka uuden vuoden alkumetreillä opiskelumotivaatio on monilla huipussaan, voi silti käsillä oleva kaamos nakertaa sitä salakavalasti. Opiskelen itse sosiaalipsykologiaa Kuopiossa neljättä vuotta ja mun paras vinkki opintojensa suuntaa vielä pohtivalle on se, että kannattaa ehdottomasti hakea opiskelemaan just sitä, mikä sua inspiroi eniten ja saa sun silmät säihkymään! Opintovaihtoehtoja pähkäillessä ei siis kannata kuunnella liikaa vanhempien ja isovanhempien mielipiteitä ja toiveita, koska sisäinen motivaatio kantaa yleensä ulkoista motivaatiota huomattavasti pidemmälle.
Tästä huolimatta jokaisella on päiviä, kun motivaatio tuntuu olevan hukassa, eikä opiskelusta jaksa innostua. Motivaation laskuun voivat vaikuttaa monet erilaiset kuormittavat tekijät, kuten oma vireystila, stressi ja kaamos. Opiskelussa toisto on kuitenkin tärkeää, eikä opiskelua kannata jättää vain niihin päiviin, kun motivaatio on kirkkaimmillaan, vaikkakin samalla myös armollisuus ja itsemyötätunto kannattaa pitää matkassa mukana!
Oppimisessa säännöllisyyden tarpeellisuus perustuu aivojemme toimintaan: Aivot ovat plastiset eli muovautuvat, mikä mahdollistaa uuden oppimisen. Kun opiskeltava asia hiljalleen toistojen − eli säännöllisen harjoittelun − myötä automatisoituu aivoissa, säästyy kapasiteettia taas uuden oppimiseen. Aivojen muovautuvuusperiaate mahdollistaa sen, miksi voit aivan hyvin menestyä valintakokeessa keväällä 2020, vaikka aiemmin opiskelupaikka olisikin jäänyt saamatta. Aivot oppivat uutta ja toistojen myötä opitut asiat alkavat automatisoitua. Aivot ovat sun puolellasi.
Yliopisto-opiskelussa yksi parhaista ja ehkä myös haastavimmista puolista on mielestäni opintojen itsenäisyys, joka tosin vaihtelee aloittain. Vaikka toimivien rutiinien luominen on välillä vaativaa, saa siihen hyvää harjoitusta jo ennen yliopisto-opintojen alkua ylppäreihin ja valintakokeeseen valmistautuessa. Myös silloin tulee todennäköisesti vastaan joitakin pimeitä kaamospäiviä, jolloin tuntuu, että päivälläkin on yö ja aamulla herätyskellon soidessa tekisi vain mieli käpertyä peittoon tortillaksi.
Miten sitten innostua opiskelusta joka päivä uudestaan?
Mikäli mahdollista, kannattaa omat rutiinit luoda omalle oppimiselle edullisiksi. Opiskelu kannattaa mm. ajoittaa aikaan, jolloin koet olevasi virkeimmilläsi. Piristävää voi olla myös hyödyntää eri aisteja mahdollisimman laajasti, jolloin lisäksi muodostuu useampia muistijälkiä opeteltavan asian luo. Ja kukaan ei ole sanonut, että opiskelun pitäisi olla tylsää! Erityisesti silloin, kun opiskelu tuntuu puuduttavalta, suosin hauskoja opiskelumenetelmiä:
Piirrän usein muistivihjeitä, joiden avulla voi olla helpompi palauttaa myöhemmin mieleen esimerkiksi erilaisia listoja ja teorioita. Muistivihjeiden piirtämistä voi metodina laajentaa ja piirtää opeteltavasta alueesta isommankin värikkään piirroksen tai sarjakuvan, joka kokoaa useita muistivihjeitä kokonaisuudeksi. Muistamista saattaa helpottaa, jos piirroksen yksityiskohdat ovat hauskoja ja yllättäviä. Parhaimmassa tapauksessa piirros saa sut jopa hymähtelemään sitä tehdessä.
Kertaamisessa yksi mun suosikkiopiskelutekniikka on puhua omia muistiinpanoja puhelimeen äänitteelle, jonka jälkeen voi laittaa kuulokkeet korville ja lähteä samalla vaikka leppoisalle kävelylle raikkaaseen ulkoilmaan tai treenaamaan salille.
Myös musiikkia voi hyödyntää opiskelussa. Keskittymistä voi kokeilla tukea esimerkiksi miellyttävän taustamusiikin avulla. Välillä opiskeluun voi kuulua myös ulkoa opettelua: Opeteltavista listoista voi riimitellä rap-lyriikoita tai niillä voi maustaa tuttujen kappaleiden sanoituksia. Esimerkiksi R-A-K-A-S -biisin tarttuva melodia voisi taipua moneksi eri muistisäännöksi.
Monet tutkimukset ovat tuoneet esille nukkumisen ja meditoinnin hyötyjä oppimisen näkökulmasta. Erityisesti nukkumiseen kannattaa panostaa! Lisäksi aiemmin vähän hölynpölynä pidetty meditointi voi tutkimusten mukaan mm. tukea muistia, parantaa unen laatua sekä vähentää stressiä ja ahdistusta. Tietoisuustaitojen opetteluun on tehty erilaisia sovelluksia, joiden avulla täysin aloittelijakin pääsee helposti alkuun.
Tiivistettynä suosittelen siis pitämään kiinni opiskelurytmistä, jotta opiskelu ei rajaudu vain päiviin, jolloin olet parhaimmillasi. Rutiinien ei kuitenkaan tarvitse olla puuduttavia tai tylsiä. Kommentoi alle sun oudoin ja hauskin opiskeluvinkki tai paljasta se meidän Instagramissa yksityisviestillä @ueflahettilas. Ja kuten kuvista huomaa, täällä Itä-Suomessa on usein kauniita lumisia talvia, jolloin valoakin riittää.
Intoa ja inspiraatiota sun uuteen vuoteen!
Roosa // sosiaalipsykologia
Lähteet ja lisää ideoita opiskeluun seuraavissa teoksissa:
Minna Huotilainen (kasvatustieteen professori) 2019. Näin aivot oppivat.
Ilkka Virolainen & Harri Virolainen (molemmilla neljä maisterin tutkintoa ja yksi tohtorin tutkinto) 2018. Mielen voima oppimisessa.
Minä miinus muutama vuosi. Näen itseni selailemassa erilaisia koulutusvaihtoehtoja netissä.
Ajatus korkeakouluopinnoista tuntuu jotenkin kaukaiselta. Tuohon aikaan, eli lukiossa ja sen jälkeen, näin yliopiston ja siellä opiskelun erilaisena kuin nyt, mikä ei kylläkään yllätä.
Mielessäni pyöri ajatuksia, kuten:
“uskallanko kohdata stressaavan hakuprosessin, kuinka tulen jaksamaan?”
“olenko tarpeeksi älykäs?”
“elämäni muuttuu täysin, kun muutan uudelle paikkakunnalle opiskelemaan, onko se hyvä vai huono asia?”.
No, en päässyt tai edes hakenut yliopistoon tosissani lukiosta valmistuttuani. Mikään ala ei tuntunut itselleni riittävän konkreettiselta. Uskon, että ongelmana oli myös se, etten tuntenut itseäni vielä riittävästi.
Päädyin nykyiseen koulutusohjelmaani opiskeltuani ensin vuoden Medianomin opintoja ammattikorkeakoulussa. Siellä totesin, että haluan elämääni enemmän teoriaa ja ajattelua.
Sen aikainen mediakulttuurin opettaja inspiroi minua harkitsemaan mediaan liittyviä yliopistotason opintoja. Tässä sitä nyt ollaan! Ajatustapani yliopisto-opinnoista on tosiaankin muuttunut vuoden aikana hieman.
Kokemus yliopistosta riippuu paljon siitä mitä ja kenen kanssa opiskelee. Itse opiskelen humanistista alaa, jossa opintojen sisällöt ja kulku ovat vahvasti omissa käsissä.
Esittämäni kohdat kuitenkin liittyvät itse yliopistossa opiskeluun laajemmin, eivät vain kokemukseeni omista opinnoistani Mediakulttuurissa ja viestinnässä.
Miten yliopistossa opiskelu sitten yllätti minut?
Alla näistä ajatuksista viisi, olkaa hyvä!
1. Yliopisto-opiskelija voi olla millainen tahansa
En yllättyisi, jos sanoisit ajattelevasi tietyllä tavalla yliopisto-opiskelijoista. Meillä kaikilla on jonkinlainen tapa käsittää itselle tuntemattomia asioita. Itse ainakin nuorempana koin, että yliopisto-opiskelu olisi tieteellisen korkealentoista ja suunnattu erityisen kypsille ja aikuismaisille ihmisille.
Nyt täällä opiskelevana voin kyllä todeta, että omat, suhteellisen kankeat stereotypiani ja ennakkoluuloni eivät olleet todellisia.
On totta, että opiskelijan on oltava suhteellisen ahkera selvitäkseen opinnoista, mutta siihen oma rajoittunut käsitykseni jääkin. Sekaan mahtuu monenlaisia.
Koulutus kasvattaa ihmistä ja tietynlaisen elämänkokemuksen voi aistia. Sana yliopisto-opiskelija on kuitenkin vain kattotermi kaikille yliopistossa itseään kiinnostavaa alaa opiskeleville ihmisille.
Meillä valittavia pääaineita on tuhoton määrä ja voit varmaan kuvitella, miten paljon vaihtelua joukkoon mahtuu. Yliopisto ole vain tietynlaisille tyypeille, vaan kaikille.
Itseni yllätti esimerkiksi se, että luovana ihmisenä monilla aloilla on soveltamiselle, luovuudelle ja omaperäisyydelle oma ja kaivattu paikkansa teorian ja faktojen ohessa. Mahdollisuuksia on paljon erilaisia!
2. Kaikki aloittavat samasta
Kun ilmoitus myönnetystä opiskelupaikasta saapuu sähköpostiin, jännittävät kaikki syksyllä aloittavat yhtä paljon.
Ala, kaupunki, yliopiston kampusalue ja opiskelutavat ja -välineet voivat olla täysin uusia. Yliopiston henkilökunta on kuitenkin pyrkinyt tekemään opintojen aloituksesta mahdollisimman pehmeän ja jopa kädestä pitäen avustetun, jotta jokaisen uusi alku sujuisi toivotusti.
Opoja ei yliopistossa varsinaisesti ole, mutta sen tehtävän hoitaa käytännössä tiedekuntien amanuenssit ja monilla aloilla toimivat Oma-opet. Yksinään ei jää, ja myös samoja asioita miettivät opiskelijatoverit toimivat suurena tukena.
Lisäksi yliopiston aloittavat tulevat monesti ihan eri taustoista ja ikähaarukka voi olla todella laaja! Olin itse ajatellut tuon ikäasian olevan jokin poikkeus, mutta ei, se on ihan tavallista.
3. Päätöksen vaikeuksia
Tämä on ehkä suurin syy, miksen osannut hakea yliopistoon toisessa yhteishaussani. En ymmärtänyt, että Suomen yliopistoissa opiskeltavia aloja on yli 400. Jo Itä-Suomen yliopistossa erilaisia pääainevaihtoehtoja on liki 100 erilaista.
Siis sata!
Vaihtoehtojen määrä on tajuton, ja moni pienempi ala jää helposti suurten ja monia kiinnostavien alojen taakse piiloon koulutusesittelyissä.
Mikäli et ole aivan varma mikä ala sinua kiinnostaa, mutta yliopisto-opinnot houkuttelevat, niin suosittelen kaivamaan tietoa ja tutustumaan erilaisiin tutkintosuuntauksiin netissä.
Hyviä sivuja koulutuksien selailuun ovat esimerkiksi Itä-Suomen yliopiston hakusivut sekä Studentumin kandidaattiopintojen hakukone, jossa on listattuna kaikki Suomen yliopistotutkinnot.
Huomaa, että mainitun alan alla saattaa olla myös lisää erikoistumisaloja eli pääaineita.
Itselläni päätöksen vaikeus on korostunut tänä syksynä yrittäessäni valita tutkintooni kuuluvaa vapaata sivuainetta. Toivottavasti asiat selkenevät tälläkin kertaa omalla painollaan.
4. Harrastus tai kilpaura? No problem!
Mediakulttuuria ja viestintää opiskelevana olen innoissani siitä, että voin tutkia ilmiöitä, jotka ovat kiinnostaneet minua harrastusmielessä jo kauan. Muistoissani kulkee lapsena Miniclipissä viettämäni aika tai teininä Gossip Girliin ja Skinsiin hurahtaminen, netissä juttelua unohtamatta.
Omien kiinnostuksen kohteiden jalostaminen opiskeltavaksi alaksi onnistuu mielestäni kaikilla aloilla, ja tämä ajatus on itselleni uusi.
Esimerkiksi ihmistyyppi, joka nauttii luonnosta tai ruuasta, voisi perehtyä metsiin ja leipomiseen syvällisemmin vaikka ympäristö- ja biotieteitä tai kotitalouden opettajaksi opiskelemalla.
Voit myös sovittaa koulun ulkopuoliset harrastukset aikatauluihisi melko mutkattomasti. Itse olen esimerkiksi tanssinut ja urheillut vapaa-ajallani. Joskus olen ehtinyt tehdä myös vähän töitä.
Kilpaurheilijana voit edistää uraasi korkeakouluopintojen ohella liittymällä esimerkiksi Urheiluakatemiaan, joka tekee opintojen ja urheilun yhdistämisestä saumattomampaa.
5. Uusia reittejä
Suurena yllätyksenä ja ehkä myös tietynlaisena hallinnollisen rakenteen muutoksena ovat erilaiset ja uudet tavat päästä yliopistoon.
En aiemmin tiennyt, että voisin avittaa itseni korkeakouluun käymällä Avoimessa yliopistossa minua kiinnostavia opintoja kurssimaksuja vastaan. Joillakin hakukohteilla tämä Avoimen väylä löytyy nimellä “Toinen reitti yliopistoon” (TRY).
Käytännössä voit olla korkeakouluopiskelija, vaikket olisi vielä saanut koulupaikkaa. Opittu tieto on aina kotiin päin!
Jos olisin tiennyt tämän aiemmin, niin olisin ehkä tehnyt enemmän tiedonhankintaa ja kokeillut suorittaa suurempiakin opintokokonaisuuksia avoimen kautta ennen varsinaisia yhteishakujani.
Tsemppiä!
Ihanaa syksyn aikaa kaikille. Paljon tsemppiä kestävän ja omanlaisen arjen ja opintopolun luomiseen.
Tällä kertaa ajattelin kertoa teille kaikille ja etenkin tänä keväänä oikeustieteelliseen hakeville, että minkälaista vastaustekniikkaa teiltä odotetaan valintakokeessa, sekä myös tenteissä kun sisään pääsette. Oikiksen tehtävätyypit vaihtelevat aivan laidasta laitaan ja kullakin tehtävän laatijalla/professorilla on omat suosikkinsa mitä tehtävätyyppeihin tulee. Tässä on esimerkkinä muutamia yleisimpiä tehtävätyyppejä, joita esimerkiksi valintakokeissa on esiintynyt.
Yleisesti ottaen oikeustieteellisessä vastauksilta odotetaan selkeää rakennetta, tiivistä ilmaisua ja terminologian hallintaa.
Oikeustapaus
Pääsääntönä voidaan yleisesti pitää tällaista rakennetta: sääntö-sisältö-sovellus. Aluksi nimetään ne lait ja termit jotka soveltuvat kyseiseen tapaukseen. Tämän jälkeen kerrotaan, miksi juuri kyseiset termit ja lait soveltuvat ja lopuksi sovelletaan säännöksiä tapaukseen sen faktojen pohjalta. Pääpaino vastauksessa on sen osoittamisessa, kuinka hyvin vastaaja hallitsee termit ja siihen liittyvän sääntelyn. Lopuksi ilmaistu sovellus muodostaakin vastauksesta vain melko marginaalisen osan.
Oikeustapauksiin vastatessa ei kannata pelästyä esimerkiksi niiden pituutta, sillä yleensä kysymysten tekijät haluavat teitä hämätäkseen lisätä tapaukseen kaikkea kummallista ja epäolennaista tietoa. Näitä ei vastauksessa tarvitse kommentoida, vaan riittää että mainitset tapauksen ratkaisemiseen olennaiset asiat. Pohdi kuitenkin tarkasti, mitkä ovat vastauksen kannalta olennaiset faktat, ettet sivuuta mitään relevanttia.
Essee
Esseetehtävät ovat oikeustieteellisessä n. 1-2 sivun kirjoituksia, joiden tehtävänannot koskevat erilaisten tiiviiden oikeudellisten seikkojen aukikirjoittamista. Esimerkkinä voisi olla, että esseesi otsikko olisi: kiinteistöpantti, lähestymiskielto-asia tai mitkä ovat ne kriteerit, joiden pohjalta suullisen käsittelyn tarpeellisuutta hallintolainkäytössä arvioidaan. Nämä kaikki ovat esimerkkejä omista suorittamistani tenteistä.
Esseeseen vastatessasi tärkeintä on suunnitella huolellisesti vastauksesi rakenne, sillä se saattaa vaikuttaa vastauksesi pistearvioon. Oikeustapaustyyppisesti on hyvä lähteä avaamaan esseen aiheeseen liittyvät säännöt ja siihen liittyvät käsitteet. Esseessä tila saattaa loppua helposti, joten vastausta on hyvä luonnostella erilliselle paperille, ja todella miettiä, mitkä seikat voisivat tuoda sinulle pisteitä. Jos tilaa jää, kannattaa paperille kirjoittaa kaikki, mitä sinulle tulee kysymyksestä mieleen. Huomioi kuitenkin se, jos kysymyksen tehtävänannossa mainitaan mahdolliset pistevähennykset. Tällöin on syytä jättää kirjoittamatta vastaukseen mitään, mistä et ole varma.
Termin määrittely
Kaikista kysymyksistä tarkimmin rajattu vastausmuoto. Vastaustilaa on yleensä muutama rivi, vaikka asiaa sinulla varmasti olisikin huomattavasti enemmän. Tiivistä siis käsitteen ydinasiat muutamaan napakkaan lauseeseen. Pysy annetussa vastaustilassa, sillä muutoin saat pistevähennyksiä. Vastaustilasta ylimenevää osaa ei lueta.
Aineistotehtävä
Aineistotehtävät vastaavat ehkä parhaiten oikiksesta valmistuvien työtehtäviä, sillä niiden tarkoitus on testata vastaajan keskittymis- ja luentunymmärtämistaitoja. Aineisto on tavallisesti varsin laaja ja sisältää sekä olennaista että ylimääräistä tietoa. Vastausaika ei usein mahdollista koko aineiston lukemista, vaan vastaajan oletetaan haravoivan vastauksen kannalta olennaisen tiedon ja soveltavan sitä tehtävän edellyttämällä tavalla. Aineistotehtävissä on syytä olla tarkkana, sillä tieto voi olla pirstaloitunut ympäri aineistoa, eikä vain tietyn kohdan referointi ole riittävää. Aineistotehtävissä keskittymisen tulisi kohdistua ajanhallintaan ja tarkkuuteen. Suurta ja vaikean näköistä aineistoa ei tule säikähtää, sillä vastaukset löytyvät kyllä rauhallisella tutkimisella.
Monivalintatehtävä
Pääsykokeissa lähes aina esiintyvä tehtävätyyppi on monivalinta. Monivalintatehtävät vaihtelevat rakenteeltaan ja pisteytykseltään runsaasti, joten tehtävänanto on syytä lukea huolella. Osa monivalintatehtävistä sisältää oikein-väärin väittämiä ja osa erilaisia kombinaatioita useammasta vastausvaihtoehdosta. Oikeita vastauksia voikin olla yksi tai useampia (joskus ei yhtäkään). Oikeustieteellisen pääsykokeissa käytössä ovat usein myös miinuspisteet, mitkä hankaloittavat arvaamista ja edellyttävät tietynlaista riskien välttelyä. Miinuspisteiden kanssa nyrkkisääntönä itselläni on, että mikäli et tiedä, et vastaa. Monivalintatehtävät ovat hyvin usein erittäin yksityiskohtaisia, joten niihin vastaaminen edellyttää vähintäänkin perusasioiden erinomaista hallintaa.
Heippa kaikille! Tällä hetkellä moni varmasti jo hieman miettii kevään valintakokeita. Osa on jo saattanut aloittaa valmistautumisen unelma-alansa valintakokeeseen, ja osa vielä keskittyy täysillä esimerkiksi kevään ylioppilaskokeisiin. Lukiovierailuilla juurikin pääsykokeisiin liittyvät neuvot ovat saaneet lukiolaiset höristelemään korviaan, joten päätin jakaa niitä tänne bloginkin puolelle. Kyseessä on tapoja, joita olen itse käyttänyt ja käytän osin vieläkin, mutta myös sellaisia tapoja, joita esimerkiksi ystäväni ovat aikoinaan käyttäneet ja kokeneet hyviksi. Kaikki ei toimi kaikilla, mutta tässä muutamia keinoja, joita kukin voi testata lukuprosessissaan, jos näistä olisi hyötyä. 🙂
Miten oikiksen valintakoe eroaa monista muista valintakokeista, on se, että kirjat ovat ainakin tähän mennessä olleet joka vuosi uudet ja lukemiselle on varattu melko lyhyt aika. Valintakoekirjoissa täysin uutta informaatiota on valtava määrä omaksuttavana ja osaamisen on oltava erittäin tarkkaa. Silti, näitä vinkkejä voi aivan varmasti soveltaa jokainen omaan lukuprosessiinsa alasta riippumatta!
Lukusuunnitelma Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Tee itsellesi esimerkiksi kalenteri/kaavio/minkä ikinä haluat, ja merkitse siihen kaikki päivät jotka sinulla on käytettävinäsi ennen valintakoettasi. Merkitse suunnitelmaan vapaapäivät ja tärkeät tapahtumat lukuaikana, ja jokaiselle “työpäivälle” tuntimäärä jonka aiot lukea. Noudata lukusuunnitelmaasi! Hyvä itsekuri on äärimmäisen tärkeää.
Älä huijaa itseäsi, ja laske lukemaasi aikaa siten että jos olet tullut kirjastolle 9:00 aamulla ja lähdet klo 15:00, että olisit tällä välillä lukenut sen 6h, jos olet välillä myös näpertänyt puhelinta ja pitänyt kahvitaukoja. Minulla on ystäviä, jotka kellottivat puhelimella tunnit jotka he lukivat tehokkaasti, jotta he olivat varmoja lukemiseen käyttämästään ajasta. Itse laskin melko suuripiirteisesti lukuaikani, jättämällä kuitenkin itse myös tauot laskematta ”lukuaikaan”.
Lukupaikka Mieti hyvin, missä aiot lukea. Itse olin varma lukevani koko käytettävissä olevan ajan kotona, mutta muutaman viikon päästä vaihdoin kirjastoon. Kotona vai kirjastossa, molemmissa on omat hyvät ja huonot puolensa, mutta tee päätös sillä perusteella, missä lukeminen sujuu juuri sinulla tehokkaimmiten. Kotona minulle liian suuria houkutuksia tuotti mm. puhelin ja jääkaappi. Pyri eliminoimaan kaikki ylimääräiset houkutukset, itse esimerkiksi sammutin kirjastolla puhelimeni ja olen kuullut myös tapauksia, joissa joku on poistanut koko valintakoeprosessin ajaksi puhelimestaan kaikki sosiaalisen median ohjelmat.
Ole järkevä Jos et ole koskaan ennen lukenut Baselin pankkisääntelystrategioita, ei sinun heti ensimmäisellä lukukerralla kannata takertua jokaiseen desimaaliin ja matemaattiseen kaavaan. Luota tiedon kumuloitumiseen. Lue kirjat ensin vaikka nopeasti läpi siten, että saat niistä yleiskuvan. Tämän jälkeen voit jokaisella kierroksella lukea kirjan entistä tarkemmin ja aivan lopuksi opetella ulkoa kaikki kaikista pienimmät poikkeukset. Näin muodostat myös itsellesi selkeän kokonaiskuvan kirjan sisällöstä.
Tauot Opiskelun laatu merkitsee aina enemmän kuin sen määrä! Jos huomaat että sivut vaihtuvat ilman että mitään jää mieleesi, pidä tauko! Säilytä kuitenkin itsekuri äläkä venytä taukoasi useamman tunnin mittaiseksi. Kirjastolla lukiessani kävin itse esimerkiksi kahvilla kirjaston kahvilassa ystäväni kanssa, ja soveimme, että tauko saa kestää max. 30 min.
Muistikortit Tee kirjoissa olevista käsitteistä muistikortit esimerkiksi eri värisille post it-lapuille. Kirjoita toiselle puolelle käsite, ja toiselle puolelle selitys. Näin voit kätevästi kerrata käsitteitä yksin tai kaverin kanssa.
Merkinnät Tee kirjoihin merkintöjä. Omat kirjani ovat täysin sutattu lyijykynäkirjoituksella ja erivärisillä yliviivaustusseilla. Koodaa yliviivausvärisi, jolloin voit nopealla silmäyksellä saada hyvän yleiskuvan sivun sisällöstä. Omassa koodauksessani esimerkiksi lait ovat vihreällä ja pääsäännöt pinkillä yliviivattuja. Käytän itse myös erivärisiä sivumerkkejä erottamaan kappaleita ja osia kirjoista. Tästä oli aikoinaan suuri hyöty kertaamisessa, kun kirjaa ei tarvitse edes avata nähdäkseen kaikkien kappaleiden sisällön. Kirjoittelin lyijykynällä kirjojen sivupaneeleihin vaikeita asioita omin sanoin, ja nämä kirjoitukset olivat myös kätevä tapa kerrata kirjojen asioita loppuvaiheessa prosessia.
Muistisäännöt Oikeustieteen valintakokeessa on muistettava kaikki kirjoissa esiintyvät listat, ja kyse harvoin on edes vain muutamakohtaisista, vaan sellaisista, joissa saattaa olla 11 eri kohtaa muotoiltuna pitkiksi lauseiksi. Muistamista helpottaa suuresti muistisäännöt. Muistisääntöjä on monia, ja voit lukiessasi kehitellä myös omia, mutta tässä on tavat joita itse käytin:
1. Ota jokaisesta sanasta ensimmäinen kirjain. Tämä on kätevä tapa jos opettelet ulkoa esimerkiksi monimutkaista lakia.
”Tämä säädös on pätevä” = TSOP
2. Ota ensimmäinen tavu sanasta, jolla on lauseessa eniten merkitystä ja muodosta tavuista muistilause.
ESIM: 1) KOIRAT eivät saa mennä leikkipuistoon
2) Uimahallissa ei saa JUOSTA
3) Kaupasta ei saa VARASTAA
KOI JUOS VA = KOIperhonen JUOSkenteli VAroittamatta
Mitä älyttömämpi muistilauseesi on, sitä helpompi se yleensä on muistaa. Tavallisesti listojen avainsanat ainakin oikeustieteessä ovat melko monimutkaisia joten on helpompi muistaa listojen sanojen ensimmäinen tavu, kuin itse ”avainsana”, varsinkin jos kyseessä on
pitkä lista.
Ole luova Jos jokin tapa ei tunnu toimivan, kokeile uusia keinoja oppia. Minua helpotti värit ja sivujen silmäily, mutta yksi ystäväni koki parhaaksi tavaksi sen, että luki kirjan vaikeita kohtia nauhalle puhelimelleen ja lenkillä kuunteli nauhoitetta. Itse jätin ympäri asuntoa post it-lappuja, joissa oli lakeja tai termejä valintakoekirjoista. Yksi oli esimerkiksi jääkaapin ovessa, joten aina kun menin jääkaapille, tuli myös termi kerrattua.
Pidä pää kylmänä Muista että asiat ovat yhtä vaikeita kaikille! Ne avautuvat pikku hiljaa kun luet kirjoja, ja en usko että loppujen lopuksi kukaan muistaa koko kirjoja valintakokeessa lause lauseelta. Tee parhaasi, mutta älä hylkää ystäviäsi lukuprosessin aikana. Muista siis pitää vapaapäiviä lukemisesta, jotta lukupäivinäsi jaksat keskittyä itse lukemiseen.
KERTAA Aidossa oppimisessa tämä on kaikista tärkeintä! Kertaa jokaisen lukukerran jälkeen mitä olet lukenut. Itselleni tämä tuotti sanoinkuvaamatonta tuskaa, mutta oli sitäkin hyödyllisempää. Säästä myös lukusuunnitelmassasi vähintään viimeinen viikko pelkälle pelkälle kertaamiselle. Älä päästä itseäsi liian helpolla kerratessasi, jollet samantien muista asiaa sanatarkasti niin älä heti katso sitä kirjasta; vaan muistele! Kertaamisen tärkeyttä ei voi mielestäni korostaa liikaa.
Kevään yo-kokeiden ja yhteishaun jo häämöttäessä lähitulevaisuudessa haluaisin jakaa oman tarinani farmasialle hakeutumisesta.
Lukiossa päätin vasta abivuonna, että aikoisin suuntautua terveystieteille. Päätös oli suhteellisen helppo, koska olen aina ollut kiinnostunut biologiasta ja halusin hakeutua alalle, joka työllistää tulevaisuudessa. Kaikki terveysalat kiinnostivat ja kiinnostavat edelleen. Käytinkin suurimman osan abivuodesta pähkäillessäni eri vaihtoehtoja. Lääkis ja hammaslääkis oli suoraan poissuljettu vaihtoehto, koska tulen huonovointiseksi veren ja avattujen kudosten näkemisestä, en halua olla niin kiinteässä kontaktissa potilaiden kanssa, eikä fysiikan opiskelu pääsykoetta varten kiinnostanut. Ravitsemustieteistä olisi kiinnostanut ravitsemusterapia, mutta inhokkiaineeni lukiossa oli psykologia. Biolääketiedettä mietin farmasian lisäksi kaikista pisimpään, mutta abivuonna asiakaspalvelutyössä ollessani tajusin, että haluan tehdä töitä tulevaisuudessa ainakin suurimmaksi osaksi (elävien)ihmisten parissa.
Ja näin lopulta päädyin farmasiaan, koska en osannut keksiä siitä huonoja puolia: työllistymistilanne on todella hyvä, opiskellaan paljon myös biologiaa, ala on tarpeeksi haastava ja tulevaisuudessa luultavasti tullaan työskentelmään asiakkaiden (ei potilaiden) kanssa. Myös tutkimuspuoli kiinnostaa, sillä farmasian alan tutkimuksella voidaan vaikuttaa ja pelastaa ihan oikeasti ihmishenkiä! Niinkuin ala-asteella opettajani tapasi sanoa ”eihän sitä koskaan tiedä, vaikka joku teistä kehittäisi joskus tulevaisuudessa lääkkeen syöpään”.
ALERT! Luin lukiossa vain ykköskurssin kemiasta ja siitäkin oli abivuoteen mennessä kulunut jo kolme vuotta, eli kemian/biologian kirjoittaminen lukiossa tai kurssien käyminen ei ole elinehto farmasialle pääsemiseen. En myöskään aloittanut pääsykokeeseen lukemista ennen kevään yo-kirjoituksia. Siispä: itseopiskelin ennen pääsykokeita lukion kemian, sekä pääsykoekirjan. Kemian kanssa meinasin välillä mennä hermot, kun ei oikein voinut kysyä keneltäkään selvennystä, mutta nettivideot ja asioiden uudelleen lukeminen auttoivat kummasti. Pääsykoekirjana meillä on teos Ihminen fysiologia ja anatomia, jossa jatketaan lukion ihmisen biologia -kurssista olematta kuitenkaan vaikeasti ymmärrettävää tekstiä. Kirjaa käytetään jatkossa ainakin farmasian ja ravitsemustieteen ensimmäisenä vuonna.
H2 = kaksi vetyatomia yhdessä. Näin alkeista todellakin lähdin tahkoamaan kemiaa kirjoitusten jälkeen. Jouduinpa jopa hakemaan kirjastosta yläasteen kemian kirjan ja selvittämään, mitä tarkoittaa vaikkapa neutroni.Myös kemiaa lukiossa lukeneille niinkin itsestään selvät asiat, kun alkuaineiden nimet piti opetella alusta alkaen.
Jopa koira alkoi tullemaan mustasukkaiseksi, kun vietin niin paljon aikaa pääsykoekirjani kanssa
Asia, mitä abit kyselevät usein on, että kuinka paljon luit päivässä valmistautuessasi pääsykokeeseen? Olen opiskelutyyliltäni hyvin perinpohjainen ja teen todella paljon muistiinpanoja, joten opiskelu-urakkaani olisi selvästi nopeuttanut, jos olisin osannut kirjoittaa nopeammin. Kuitenkin luin siis päivässä noin 8-10 tuntia, enkä siis käynyt töissä tuona aikana. Ihmiselle, jolle asiat tarttuvat helpommin päähän olisi varmasti selvinnyt vähemmälläkin ja osa nykyisistä opiskelutovereistani onkin kauhistellut tekemääni työmäärää. Lisäksi mikäli kemia on jo hanskassa, niin työmäärä on meikäläisen työmäärästä -50%!
Voitte vaan kuvitella, miten hyvältä tuntui astella ulos tuosta salista melkein kolmen kuukauden työurakan jälkeen! Niin ja tietysti vieläkin paremmalta, kun opintopolku.fi ilmoitti parin kuukauden päästä, että olin päässyt sisään!
After all olen sitä mieltä, että avain yliopistoon pääsemiseen ja pääsykokeisiin lukemiseen on motivaatio. Itse olen hyvin määrätietoinen, joten se tietty kunnianhimo auttoi jaksamaan päivästä toiseen ja auttaa vielä tänäkin päivänä jokapäiväisissä opinnoissa. Löytääkseen sen motivaation on tietysti löydettävä se itseään kiinnostava ala, joka voi olla oikeasti se prosessin vaikein kohta.
Nyt jälkikäteen oli hauska katsella puhelimesta vanhoja kuvia tuolta pääsykokeeseen lukemisen ajalta ja huomata, että miten paljon sitä oikeasti on kehittynyt. Yläasteella jopa vihasin kemiaa. Nykyisin kemia on mielestäni yksi mukavimmista aineista ja numeroiden perusteella kemia näyttääkin olevan vahvin aineeni farmasialla. Alussa pelkäsin, että olisin kemian taustani takia jotenkin alakynnessä kaikkiin muihin nähden, mutta asia ei todellakaan ole niin, sillä osa porukasta on parempia jossain toisessa osa-alueessa kun toisessa. Farmasiaa opiskelevat voivat olla kiinnostuneita hyvinkin erilaisista asioista ja farmasia on todellisuudessa niin paljon laajempi ala, kun alussa kuvittelisi. Farmasialla voi proviisorivaiheessa suuntautua esimerkiksi enemmän lääkkeiden biologiseen, fysikaaliseen, sosiaalifarmaseuttiseen tai kemialliseen aspektiin ja näitä kaikkia opiskellaan myös jo farmaseuttivaiheessa. Oma vahvuuteni on biologia ja olenkin harkinnut suuntautuvani siihen tulevaisuudessa esimerkiksi vaikkapa farmakologian, toksikologian tai biofarmasian kautta.
