Valintakoe lähestymässä – vinkkejä valmistautumiseen

Moikka! Koska valintakokeet lähestyvät kovaa vauhtia, ajattelinkin jakaa teille vinkkejä valintakokeeseen valmistautumiseen. Nämä koin hyödyllisiksi silloin, kun itse luin lääkiksen valintakokeeseen. Täytyy kuitenkin muistaa, että kaikki ovat yksilöitä ja se mikä toimi minulla, ei välttämättä toimi kaikilla.

Voisin alkuun kertoa omasta hakutarinastani. Heti kirjoitusten jälkeen en vielä hakenut tosissani eli en siis lukenut ollenkaan valintakokeeseen. Kävin kuitenkin katsomassa kokeen rakenteen ja koetilaisuuden kokemusmielessä. Syyskuun lopussa aloitin projektin opettelemalla alkuun itselle toimivat opiskelutekniikat. Pyrin aina opiskelemaan tehokkaasti eli käytin aktiivisesti aivoja ja vältin passiivista lukemista. Laadin tarkan etenemissuunnitelman ja tein lukemisesta rutiininomaista.

Vaikka teinkin paljon töitä ja kehityin todella paljon, eivät pisteet riittäneet sisäänpääsyyn ensimmäisellä hakukerralla. Sain kuitenkin erittäin hyvän pohjan seuraavaa hakuvuotta ajatellen ja lähdinkin hyvillä mielin yrittämään uudestaan. Ymmärsin, että itselläni heikkous oli hitaudessa ja panostinkin toisella kerralla enemmän laskurutiinin parantamiseen laskemalla ja tekemällä tehtäviä. Päätin, että tällä kertaa sisäänpääsyni ei jää mistään kiinni. Motivaationi vain kasvoi kokeen lähestyessä ja tein paljon kehitystä nopeudessa sekä osaamisessa. Kokeeseen mentäessä oli itsevarma olo ja hyvinhän siinä sitten kävi.

Opintopolkuun ilmestyi pitkän odotuksen jälkeen iloinen uutinen.

 

 

 

 

 

 

 

Motivaatio ja jaksaminen

Erityisesti lääkiksen valintakokeeseen riittävä valmistautuminen on yleensä monia kuukausia. Kuinka sitten ylläpitää motivaatiota koko hakuajan? Kysyin itseltäni, miksi haluan päästä juuri tälle alalle ja kirjoitin motiiveja ylös. Halusin sitä niin paljon, että olin valmis antamaan kaikkeni ja priorisoimaan sen kaiken muun edelle. Jos ei ole valmis antamaan itsestään kaikkea, tuskin tulee onnistumaankaan. Tiedostin, ettei hakuaika kestä ikuisesti, joten voin hetkellisesti uhrata pienen osan elämästäni tähän.

Huonoina päivinä, kun väsytti, piti luottaa itsekuriin. Motivaatiota ei kannattanut silloin odottaa, piti vain ryhtyä toimeen ja unohtaa tekosyyt. Käänsin ajatuksen ”opiskelisin, mutta minua väsyttää liikaa” ajatukseen ”minua väsyttää ja opiskelen silti”. Toki on tärkeää erottaa aito väsymys laiskuudesta. Jotta väsymys ei pääse valloilleen, on syytä merkata vapaapäivät ja lepo kalenteriin lukutuntien lisäksi. Vapaapäivät kannattaa käyttää sellaisten tekemisten parissa, mitkä edesauttavat palautumista.

Sitä on lopulta itse vastuussa siitä, miten aikansa käyttää. Ketään tai mitään muuta ei voi syyttää, jos ei opiskele tarpeeksi. Selvitä, mikä motivoi juuri sinua ja palaa siihen aina kun tuntuu vaikealta aloittaa. Itseäni motivoi ajatus, että mieluummin opiskelen nyt tehokkaasti, jotta voin illalla mennä treenaamaan. Opiskelutuntien kirjaaminen ylös oli palkitsevaa päivän päätteeksi.

Kirjasin Exceliin jokaisen lukutunnin ylös eri värikoodein, koska se lisäsi motivaatiotani. Muistutan, että toisten lukutunteja ei kannata verrata omiin. Laatu on määrää tärkeämpää.

Oman kehityksen huomaaminen motivoi paljon. Oli palkitsevaa huomata, kuinka esimerkiksi laskunopeus tehtävissä kehittyi koko ajan. Välillä pysähdyin miettimään, kuinka edellinen kuukausi oli sujunut ja kirjoitinkin päiväkirjaa matkalla heränneistä ajatuksista. Pidin myös oppimispäiväkirjaa, johon kirjoitin, mitä konkreettista olin päivän aikana oppinut. Minulla oli tapana analysoida myös jokainen harjoituskoe tarkasti. Pohdin, mitkä asiat menivät erityisen hyvin ja missä taas oli kehitettävää. Itsensä kriittinen arvioiminen oli merkittävä osa onnistumista. On myös tärkeää uskaltaa tehdä tarvittaessa muutoksia, jos huomaa ettei jokin asia toimi.

Tässä tulikin paljon asiaa henkisestä valmistautumisesta. Se oli ainakin minulle lähes yhtä tärkeää kuin laskunopeus ja osaaminen (jotka kehittyvät vain ahkerasti tehtäviä tekemällä). Henkistä valmistautumista tukivat myös lukuisat mielikuvaharjoitukset ja rentoutumisharjoitukset erityisesti kokeen lähestyessä. Koejännitys ja riittävä itseluottamus pitää myös ottaa huomioon. Kirjoitinkin erillisen blogin kyseisestä aiheesta jo aiemmin (koejännitys hallintaan). February 2023 – UEF-lähettiläät

Ennen valintakoetta

Viimeisinä viikkoina on tärkeää pysyä terveenä. Riittävä uni, ruoka ja liikunta auttavat tässä. Arjen kokonaiskuormitustakin kannattaa vähentää, koska kokeen lähestyessä jännitys itsessään kuormittaa huomattavasti kehoa. Lopetin lukemisen kolme päivää ennen valintakoetta, jotta olisin kokeessa virkeimmilläni. Kuten urheilun, myös opiskelun suhteen pätee, että kehitys tapahtuu levossa, koska yön aikana aivot muokkaavat ja tallentavat aiemmin opittua.

Viimeisinä päivinä vietin aikaa läheisteni kanssa, harrastin kevyttä liikuntaa ja tein kaikkea, mistä nautin. Kävin myös katsomassa koepaikan, jotta pystyin visualisoimaan paremmin koetilaisuuden mielessäni. Toki se myös lievensi stressiä, kun tiesi osaavansa varmasti oikeaan paikkaan.

Vuonna 2021 Turussa osa teki kokeen teltassa, minä mukaan lukien.

Kävellessäni koesaliin tiesin, että olin tehnyt ihan kaikkeni ja nyt vain piti antaa parhaansa juuri siinä hetkessä. Kuuntelin omia voimabiisejäni ja hymyilin. Luotin siihen, että osaan tarpeeksi paljon ja olen tarpeeksi nopea, kunhan pidän pään kylmänä ja teen kaiken niin kuin harjoituskokeissakin. Taidot tulevat automaattisesti rutiineista, joten niitä ei kannata liikaa miettiä suorituksen aikana. Päätin, että en luovuta, vaikka koe olisi kuinka hankala tahansa. Yksikin piste voi olla ratkaiseva sisäänpääsyn kannalta, joten yritin loppuun asti saada kaiken irti paperiin.

Lääkikseen hakeminen oli heittämällä elämäni rankin suoritus tähän mennessä, mutta se oli todellakin kaiken sen työn arvoista.

-Nelli / lääketiede

Suurin unelma tuntuu aina mahdottomalta, kunnes se on saavutettu.

 

Lisää konkreettisia vinkkejä kerroin Instagramissa ja ne löytyvät Lääketiede – kohokohdasta. IG: @ueflahettilas

Parasta bestiä UEF-lähettilään työssä

Mahtavia tyyppejä, uusia paikkoja, taitojen oppimista, esiintymiskokemusta, mieleenpainuvia kokemuksia, jotka muistat koko loppuelämäsi – tätä kaikkea UEF-lähettiläänä oleminen tarjoaa!

Moikka! Täällä kirjoittelee Emma. UEF-lähettiläshaku on nyt käynnissä, joten ajattelin kertoa teille, mikä on mielestäni ollut parasta UEF-lähettiläänä toimimisessa.

 

1. No kaikki tyypit, daa!

Listaamani asiat eivät ole missään tietyssä järjestyksessä, paitsi tämän kohdan osalta. Nimittäin uusien ihmisten tapaaminen on ollut lähettilään hommissa kyllä se ykkösjuttu, ihan parasta bestiä!

Lähettiläsjoukossa saa aina olla oma itsensä. Vaikka emme yleensä näe toisiamme päivittäin, tuntuu, kuin olisimme aina tavatessamme parhaita kavereita. Ihan huippu työporukka siis! Turvallisen työyhteisön lisäksi lähettiläänä pääsee tutustumaan kaikenikäisiin yliopistoelämästä kiinnostuneisiin ihmisiin. Tiedän jo nyt, että lähettiläskauden inspiroivat kohtaamiset tulevat kulkemaan mukanani koko loppuelämäni ajan.

Joukko tämän kauden UEF-lähettiläitä seisoo UEF-messuständin takana vierekkäin ja hymyilee kameralle.
Työkavereina on huipputyyppejä <3

 

2. New skills, who dis?

Myönnän: en ollut koskaan ennen lähettiläskautta vuokrannut itse autoa, saati ajanut yksin pitkää matkaa. Nyt olen tehnyt molempia, jes! Lähettilästyön myötä olen oppinut myös esimerkiksi aikatauluttamaan tekemisiäni, kun olen harjoitellut sovittamaan kalenteriin opinnot, työt ja vapaa-ajan.

 

3. En oo muuten ikinä käynyt täällä ennen!

Olen sanonut kyseiset sanat monta kertaa kuluneen lukuvuoden aikana, samoin kuin varmasti jokainen lähettiläistä. Lukiovierailujen, messujen ja muiden eri tilaisuuksien myötä pääsee käymään uusissa kaupungeissa ja näkemään Suomea työn ohessa.

UEF-lähettiläs Tuuli seisoo Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksen aulaan pystytetyn UEF-messuständin takana ja esittelee takanaan olevaa UEF-plakaattia.
UEF-lähettiläänä pääsee työskentelemään monipuolisissa työtehtävissä ja -paikoissa!

 

4. Tuolloin ei valitettavasti sovi, mutta entäs tällöin? Mahtava juttu!

Tämän fraasin avulla haluan kuvata työn joustavaa luonnetta. Opiskelen itse logopediaa, jonka opintoihin kuuluu paljon yliopistolla läsnäoloa vaativaa lähiopetusta. Tästä huolimatta olen pystynyt sulauttamaan työt kätevästi osaksi opiskelija-arkea. Esimerkiksi aikoina, jolloin en ole ehtinyt matkustamaan kauas, olen sopinut enemmän esittelyjä Joensuun lähiympäristöön tai toteuttanut niitä etäyhteyksien välityksellä. Jos kalenterissa on ollut paljon vapaata, olen yrittänyt sopia tuolle ajalle enemmän esittelyjä, kun puolestaan kaikista kiireisempinä opiskeluaikoina olen tehnyt töitä hieman kevyemmällä tahdilla.

 

5. Alussa jännitti tosi paljon, nyt on jo rennompaa!

Lähettilään hommien myötä saa paljon esiintymiskokemusta. Muistan, että ensimmäisiä esittelyjä pitäessäni minua jännitti tosi paljon. Toistojen, toisilta lähettiläiltä saatujen vinkkien ja toimivien esittelytapojen löytämisen myötä esittelyjen pitämisestä on kuitenkin tullut koko ajan helpompaa. Olen ehkä myös oppinut tietynlaista armollisuutta ja luottamusta itseäni kohtaan. Aina ei nimittäin ehdi harjoitella esitystä niin paljon kuin haluaisi. Tällöin pitää luottaa siihen, että osaa asiat. Aina voi myös selvittää ja tarkistaa, joten on ok, jos ei muista ihan kaikkea.

Jännitän itse myös uusien ihmisten tapaamista ja small talkia, mutta tunnen, että lähettiläshommien ansiosta olen saanut näiden asioiden suhteen lisää itsevarmuutta.

UEF-lähettiläs Linnea pitämässä luentosalissa esittelyä opiskelusta luokanopettajakoulutuksessa.
Lähettiläskauden aikana saa paljon esiintymiskokemusta!

 

6. Muista, että oot hyvä just semmosena kun oot!

On kultaa, että lähettiläinä toimii erilaisia ihmisiä! Älä siis ajattele, että sinun pitäisi olla tietynlainen, jotta voisit hakea lähettilääksi. Ystävällisyydellä, uteliaisuudella ja reippaalla asenteella pääsee mielestäni tässä hommassa pitkälle!

 

7. Tekemällä oppii!

Kaikkea ei myöskään tarvitse osata valmiiksi. Lähettiläskauden alussa on perehdytys, keskeisimpiä asioita varten on koostettu ohjeet ja apua saa aina kysyessä.

Instagramin ja Snapchatin tarinoiden, Instagramin feedin sekä PowerPointin käyttö ovat mielestäni keskeisimmät perustaidot, joita jokainen lähettiläs tulee työssään tarvitsemaan. Olen kuitenkin ainakin itse oppinut sovellusten käytöstä paljon lisää lähettiläskauden aikana.

 

8. Työ, joka ei tunnu työltä!

Tämän lauseen lainasin suoraan meidän tämän kauden lähettiläältä Nikolta, koska hän kiteytti mielestäni asian niin hyvin! Kiitos Nikolle!

Mikä siis voisikaan olla parempaa kuin opiskelijalle varmasti tärkeän lisätienestin saaminen työstä, joka on niin hauskaa, ettei tunnu työltä 🙂

  

9. Hyvä fiilis! 

UEF-lähettilään työ on ollut todella palkitsevaa. Jokaisessa työssä, myös tässä, pääsee haastamaan itseään ja astumaan välillä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Itselläni on kuitenkin ollut ainoastaan positiivinen fiilis jokaisen esittelyn ja tapahtuman jälkeen, enkä oikeasti huijaa, kun sanon niin.

 

10. Hae!

Lähettiläshaku on käynnissä torstaihin 6.4. asti! Suosittelen sydämeni pohjasta hakemaan mukaan osaksi ensi vuoden lähettiläsporukkaa! 🙂

 

Terkuin

Emma/logopedia

Psykologian opiskelu Joensuussa

Moikka! Tänään täällä on kirjoittamassa Tuuli ja opiskelen toista vuotta psykologiaa Joensuun kampuksella. Korkeakoulujen yhteishaku on parhaillaan käynnissä, ja monet varmasti pohtivat hakukohteita ja niiden järjestystä. Muistan itsekin tuskailleeni kolme kertaa yhteishaun kanssa. Minulle oli aina selvää, että psykologia on ensimmäinen vaihtoehto hakulomakkeella, mutta välillä hakukohteista löytyi myös muita aloja vaihtoehtoina. Tosin lopulta aina hylkäsin muilta aloilta tarjotut opiskelupaikat, sillä psykologian opiskelu oli unelmani. Toinen asia mitä hakiessani pohdin, oli eri kaupunkien järjestys ja vaihdoinkin kaupunkien järjestystä useasti hakuaikana. Hakiessani psykalle minulla oli aina kolme kaupunkia vaihtoehtoina, joiden välillä pohdin, mutta tärkein kriteeri oli minulla ala. Olin siis valmis muuttamaan minne tahansa psykologian opiskelun perässä. Lopulta kolmen välivuoden ja valtavan uurastuksen jälkeen sähköpostiin tuli unelmieni viesti: Onneksi olkoon, sinulle on myönnetty opiskelupaikka.

Sen myötä aloitin opinnot syksyllä 2021 Joensuussa. Joensuu oli minulle ennen tänne muuttoa melko tuntematon kaupunki, enkä tuntenut kaupungista juuri ketään. Nyt noin kahden vuoden jälkeen voin todeta viihtyneeni täällä hienosti, enkä haluaisi vaihtaa opiskelupaikkaa, vaikka siihen tarjottaisiin mahdollisuus. Seuraavaksi avaan keskeisimmät syyt, minkä takia olen ollut psykologian opiskeluun Joensuussa niin tyytyväinen:

Yhteisöllinen ilmapiiri ja aktiivinen ainejärjestö

Löysin melko nopeasti omasta ainejärjestöstä ihanan ja samanhenkisen ystäväporukan. Suurin osa opiskelijoista muuttaa tänne jostain muualta, jolloin valmiita porukoita ei ole ja ihmisillä on suuri motivaatio tutustua uusiin ihmisiin. Lisäksi tapahtumia on ollut paljon, ja myös poikkitieteellisiä kavereita on tarttunut matkaan. Ainejärjestömme Oidipus on ollut yksi isoimmista tekijöistä siinä, että olen löytänyt itselleni mielekästä tekemistä ja tutustunut uusiin ihmisiin. Eri vuosikurssit ovat myös paljon tekemisissä toistensa kanssa, eikä esimerkiksi opiskelijoiden välillä ole kilpailua tai vertailua keskenään.

Kuusi naista kuvassa.

Vapaa sivuaineoikeus sekä työ- ja organisaatiopsykologia

Vapaa sivuaineoikeus on yksi parhaita juttuja yliopistolla. Sivuaineita voi psykalla valita oman mielenkiinnon mukaan myös muista tiedekunnista, ja tarjonta on todella laaja. Kavereillani on esimerkiksi seuraavia sivuaineita: oikeuspsykologia, johtaminen, japanin kieli, urheiluravitsemus, historia ja terveyden monikulttuuriset ulottuvuudet. Lisäksi opiskelen itse työ- ja organisaatiopsykologiaa, joka on yksi laitoksen painotuksista. Minua kiinnostaa työhyvinvointi ja siihen liittyvät ilmiöt, sekä haluaisin tulevaisuudessa työskennellä työterveydessä, joten koen sivuaineen mielekkääksi myös työuraa ajatellen.

Kliinisen psykologian painotus

Opinnoissa meillä näkyy vahva kliinisen psykologian painotus, joka mahdollistaa laaja-alaisen ymmärryksen mielenterveydestä ja sen haasteista. Opintojen alkuvaiheesta lähtien ymmärrys mielenterveyden häiriöiden esiintyvyydestä, synnystä ja hoidosta karttuu. Olen ollut itse tähän painotukseen hyvin tyytyväinen, sillä mielenterveyden haasteet ja niiden hoitaminen ovatkin yksi psykologian mielenkiintoisimpia teemoja.

Kaksi opiskelijaa turkoosit haalarit päällä.

Aktiivinen ja helposti lähestyttävä henkilökunta

Opettajat ja laitos ovat läpi opintojen olleet minusta helposti lähestyttäviä ja aktiivisia. Ohjausta ja tukea on ollut tarjolla vaivattomasti, ja viesteihin on aina vastattu nopeasti. Opettajat ovat olleet joustavia suoritustapojen ja aikataulujen suhteen, sillä esimerkiksi useilla opintojaksoilla voi valita haluaako osallistua opetukseen etänä vai lähiopetuksessa. Lisäksi amanuenssit ja ohjaajat auttavat opintojen suunnittelussa.

Jatkuvan oppijan opinto-oikeus 

Yliopisto tarjoaa mahdollisuuden täydentää omaa koulutustaan ja osaamistaan vielä valmistumisen jälkeen. Valmistumisen jälkeen opiskelijalla on aikaa kahden lukuvuoden verran opiskella laajasti opintoja valitsemistaan aiheista. Itse olen suunnitellut lukevani opintoja kauppatieteiden puolelta, sillä myös yrittäjyys on mahdollinen vaihtoehto minulle tulevaisuudessa. Lisäksi ravitsemustieteiden opiskelu voisi olla kiinnostavaa.

Turkoosit haalarit

Mikäs sen hienompaa kuin turkoosit haalarit opiskelijaelämässä. Tätä kohtaa ei varmaan tarvitse avata enempää? 🙂

Kuvassa on turkoosit opiskelijahaalrit.

Tässä keskeisimmät syyt, miksi en vaihtaisi muualle. Lisäksi listaa voisi jatkaa vielä monilla syillä, esimerkiksi harrastusmahdollisuudet ovat todella hyvät, vaihtokohteita on ympäri maailmaa ja vaihtoon on helppo lähteä, Joensuun luonto ja ulkoilumahdollisuudet ovat vertaansa vailla sekä kampus sijaitsee keskustassa. Näiden tekijöiden myötä uskon, että opiskeluajoistani tulee ikimuistoiset!

Instagramin puolella voi laittaa viestiä, jos opiskelusta herää kysymyksiä, vastailen mielelläni. Lisätietoa psykologian opinnoista löydät osoitteesta: https://www.uef.fi/fi/koulutus/psykologia. Tsemppiä kaikille yhteishakuun ja toivottavasti tavataan syksyllä! Yhteishaku on käynnissä 30.3 asti.

IG: ueflahettilas

//Tuuli, psykologia

Mikä ihmeen matemaattisten aineiden opettaja ja luokanopettaja -linja?

Kirjoittajan kuva.

Moikka! Tällä kertaa täällä kirjoittelee Riikka, ja mä opiskelen matikan ja fysiikan aineenopettajaksi sekä luokanopettajaksi. Kun itse kerroin hakeneeni opiskelemaan matematiikan aineenopettajaksi ja luokanopettajaksi, sain kuulla monta kertaa opettajiltakin, ettei sellaista linjaa ole olemassa. Onko tuo nyt ihmekään, kun itsestänikin tuntui, ettei juuri kukaan koskaan puhunut siitä, että yliopistossa voisi opiskella sekä matemaattisten aineiden opettajaksi että luokanopettajaksi yhdellä kerralla. Nyt olenkin siis tuomassa selkeyttä siihen, mitä matemaattisten aineiden aineenopettaja ja luokanopettaja -linjan opiskelijat oikeasti opiskelevat.

Eniten hämmästystä herättää se, miten tämän linjan opiskelijoiden opinnot eroavat pelkkien matemaattisten aineiden opettajista tai luokanopettajista. Suurin ero luokanopettajiin nähden on pääaine. Matemaattisten aineiden aineenopettaja ja luokanopettaja -linjalla pääaine on jokin seuraavista: matematiikka, fysiikka tai kemia. Esimerkiksi mun pääaine on matematiikka, joten valmistuttuani saan opettaa matematiikkaa yläkoulussa ja toisella asteella, mutta voin toimia myös luokanopettajana alakoulussa. Luokanopettajaksi opiskelevilla pääaine on taasen kasvatustiede. Sekä luokanopettajien että aineenopettaja ja luokanopettaja -linjan opintoihin kuuluvat opettajan pedagogiset opinnot, joissa sivutaan osittain samoja teemoja kuin kasvatustieteenkin opinnoissa.

Luokanopettajaksi opiskelevien kanssa täysin yhteisiä opintoja ovat luokanopettajan monialaiset opinnot. Näissä opinnoissa opiskelijoille opetetaan, kuinka opetetaan luokanopettajan opettamia aineita aina taitoaineista luonnontieteisiin. Lisäksi varmistetaan, että jokaisella opiskelijalla on itsellään tarvittava tietotaso näiden oppiaineiden opetukseen.

Musiikin luokan kosketinsoittimia.
Luokanopettajan monialaisissa opinnoissa päästään mm. harjoittelemaan soittamista.

Pääainetta opiskellaan opinnoissa eniten, kuten nimestäkin voi päätellä, mutta sen lisäksi opiskellaan myös sivuaineita. Sivuaineiden avulla on mahdollista sisällyttää omiin opintoihin muita mielenkiinnon kohteita ja vaikuttaa työllistymismahdollisuuksiin. Matemaattisten aineiden aineenopettaja ja luokanopettaja -linjan opiskelijoilla tulee varsin paljon opintopisteitä jo pelkästään pääaineesta, opettajan pedagogisista opinnoista ja luokanopettajaopinnoista, joten he monesti suorittavat tutkintoonsa yhden toisen opetettavan aineen opinnot sivuaineena. Esimerkiksi minulla sivuaineena on fysiikka, eli voin opettaa myös sitä yläkoulussa sekä toisella asteella. Aineenopettaja -linjalaiset opiskelevat myös opettajan pedagogisia opintoja sekä pääaineensa opintoja. Lisäksi hekin opiskelevat sivuaineina monesti yhden tai kahden muun opetettavan aineen opintoja. Yleisimpiä sivuaineita ovat matematiikka, fysiikka, kemia ja tietojenkäsittelytiede, mutta osa on opiskellut myös erityispedagogiikkaa tai rehtorin pätevyyden antavia opintoja sivuaineena. Sivuaineopintoja ei kuitenkaan rajoiteta kummallakaan linjalla, eli aineenopettajaksi opiskelevat voivat lukea vaikkapa kolmen opetettavan aineen sivuaineopinnot tai toisaalta aineenopettaja ja luokanopettaja -linjalaiset voivat opiskella pääaineen lisäksi kaksikin opetettavaa ainetta. Toki tällöin opintopisteitä voi kertyä reilusti.

Muistiinpanoja fysiikan kurssilta.
Koska sivuaineeni on fysiikka, niin valmistuttuani olen myös pätevä fysiikan aineenopettaja.

Miksi sitten kannattaa valita matemaattisten aineiden opettaja ja luokanopettaja -linja? Tällä linjalla pääset heti opintojen alusta asti opiskelemaan niin aineenopettajan kuin luokanopettajan opintoja. Lisäksi saat useamman pätevyyden yhdellä tutkinnolla, eli työllistymismahdollisuutesi ovat erinomaiset. Mikäli joskus työurasi aikana kaipaat vaihtelua työtehtäviin, niin pystyt helposti vaihtamaan esimerkiksi luokanopettajasta lukioon opettajaksi. Itse olen aina ollut kiinnostunut monipuolisesti eri oppiaineista ja aiheista, ja siksi nämä opinnot ovat olleet täydelliset just mulle. Mun arkipäivä saattaa koostua liikunnan tunnista, fysiikan laskujen tekemisestä ja matematiikan opetuksen analysoinnista, eli päivässä on kivasti vaihtelua.

 

//Riikka, matematiikan ja fysiikan aineenopettaja ja luokanopettaja

”Entä jos kukaan ei tahdo olla ystäväni?” – Vertaistukea yliopiston aloitusjännitykseen <3

Toisen lukiovuoteni keväällä 2020 korona rantautui Suomeen. Korona oli uusi tauti, josta ei tiedetty vielä juurikaan mitään, paitsi että oli kyse jostakin vakavasta. Toisen lukiovuoteni loppukevät oli automaattisesti kaikilla opiskelijoilla etänä ja kun abivuoteni syksyllä olisi ollut aika palata lähiopiskeluun, koin siitä kovaa ahdistusta. Tunsin, että pystyisin keskittymään opintoihin paremmin kotona, ilman jatkuvaa huolta siitä, että saisin koulusta tartunnan ja tartuttaisin sen läheisiini, joista osa kuuluu riskiryhmään. Siispä päätin anoa rehtorilta lupaa käydä loput lukiostani etänä, mihin ilokseni sain suostumuksen.

Kun oli kuitenkin aika palata ihmisten ilmoille syksyllä 2021 yliopisto-opintojeni alkaessa, olin innoissani, mutta minua jännitti ihan valtavasti. Olin ollut puolitoista vuotta kotona juurikaan ikätovereitani tapaamatta ja ajatukset alkoivat pyöriä päässäni: entä jos en enää osaakaan olla muiden ihmisten kuin perheeni kanssa?

Kun yliopisto alkoi, huomasin väistämättömän totuuden: kyllä, sosiaaliset taitoni olivat kärsineet merkittävästi. Vaikka perheeni keskuudessa olen puhelias ja lähes “papupadan” maineessa, jännitin uusien ihmisten tapaamista ja koin, etten hallinnut juuri lainkaan small talkin jaloa aitoa. Jos joku muu ei avannut keskustelua, minun oli todella vaikea keksiä mistä kysyä ja jutella ja tunsin reagoinnin toisten ihmisten tarinoihin haastavaksi. En myöskään monesti tiedä, mitä mieltä olen mistäkin asiasta. Tämä vaikeuttaa merkittävästi keskusteluihin osallistumista. Lisäksi ylianalysoin jatkuvasti sitä, mitä muut minusta ajattelevat. Yliopiston alkaessa mielessäni pyörikin jatkuvasti kysymykset: ”Entä jos en löydäkään ystäviä? Entä jos kukaan ei tahdo olla ystäväni?”

Uskokaa tai älkää, tällä itsereflektoinnilla on jokin tarkoituskin. Vaikka tuntisitte samankaltaisia tuntemuksia kuin minä, niin uskokaa kun sanon: älkää huoliko. Yliopiston aloista osa on sellaisia, että jokaisella vuosikurssilla on hyvin pieni ryhmä opiskelijoita, osalle aloista puolestaan otetaan vuosittain paljon porukkaa sisään. Koen, että molemmissa on omat hyvät puolensa kavereiden löytämistä ajatellen: pienessä ryhmässä yhteishenki on usein todella tiivis ja kaikki tulevat toimeen keskenään, isossa porukassa on sen sijaan paljon opiskelijoita, joiden joukosta löytää omanhenkisiä ihmisiä. Lisäksi yliopiston alkaessa opiskelijat ovat yleensä samassa tilanteessa: kaupunki on uusi, kampuksella ei ole lainkaan tuttuja ja on valtavasti uutta opittavaa ja muistettavaa. Vertaistuen kaipuu innostaakin itsesi lisäksi myös muita etsimään kavereita, joten toisiin tutustuminen käy usein yllättävänkin helposti!

Kaksi vaaleanvihreisiin haalareihin pukeutunutta poikaa hymyilevät kameralle ja pitävät käsiään toistensa hartioiden ympärillä.
Maantieteiden ja ympäristöpolitiikan fuksit Kaapo (vas.) ja Miikka tutustuivat toisiinsa opintojen alkaessa viime syksynä ja ovat nyt hyviä ystäviä.

Ja vaikka sydänystäviä ei löytyisikään oman alan porukasta, tarjoaa yliopisto myös paljon muita mahdollisuuksia sosiaalistumiseen: opiskelijatapahtumat, Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunnan (ISYY) kerhotoiminta ja hankkeet (esimerkiksi aamupaloja ja brunsseja, yhteiskävelylenkkejä, kaverikahvilatapaamisia, retkiä, lautapeli-iltoja ja paljon muuta!), tuutoritoiminta, tai vaikkapa nämä UEF-lähettilään hommat. Esimerkiksi edellä mainituissa voit tavata uutta porukkaa matalalla kynnyksellä. Itse en ole käynyt kovinkaan paljoa yliopistourani aikana opiskelijatapahtumissa. Pystyn itse asiassa laskemaan kaikki tapahtumat yhden käden sormilla. Olen silti löytänyt upeita tyyppejä ympärilleni ja huomannut, että ihmiset ottavat minut vastaan ja hyväksyvät sellaisena kuin olen ja se on mahtavaa! Jännitän edelleen, mutta tunnen sisälläni kasvavaa paloa uusiin tapahtumiin osallistumisesta ja ihmisiin tutustumisesta sekä jo löytyneiden kaverisuhteiden vahvistamisesta. Ehkä olenkin pikkuhiljaa omaksunut tietynlaista pohjoiskarjalaista rempseyttä: olen sellainen kuin olen, sillä sipuli ja se riittää.

Neljä UEF-lähettilästä seisovat vierekkäin ja hymyilevät. Yksi heistä pitää peukkujaan pystyssä.
UEF-lähettiläänä on tutustunut helposti upeisiin tyyppeihin.

Kaipa se, mitä tällä kirjoituksella haluan kertoa on, että oletpa luonteeltasi sitten ujo tai sosiaalinen, tykkäät käydä tapahtumissa tai et, uusien ihmisten tapaaminen on sinulle helppoa tai niin jännittävää että meinaat pökertyä, tulet pärjäämään yliopistossa siitä huolimatta erinomaisesti ja löytämään epäilemättäkin uusia ystäviä! Tai vaikka et viihtyisikään vapaa-ajan riennoissa, vaan tarvitsisit kaiken luentojen ulkopuolisen ajan sosiaalisten akkujen lataamiseen, niin Joensuun ja Kuopion rempseä väki ottaa sinut varmasti joka tapauksessa avosylin porukkaan mukaan.

Ulkona oleva, vaaleansinisiin haalareihin pukeutunut ryhmä tyttöjä pitää käsiään ilmassa ja hymyilee kameralle.
Meillä on tiivis ja ihana opiskelijaporukka, jossa saa aina olla oma itsensä.

Jos teillä on jakaa vinkkejä tai kokemuksia kavereiden löytämiseen ja ihmisiin tutustumiseen liittyen, niin jättäkää niitä ehdottomasti kommentteihin!

Lopuksi haluan vielä muistuttaa, että olette ihania juuri sellaisina kuin olette, joten olkaa rohkeasti omia itsejänne! Tsemppiä kaikille siihen, mitä ikinä teillä onkaan meneillään tai edessä ja muistakaa, että asioilla on aina tapana järjestyä! <3

Terkuin

Emma / logopedia

Mihin sosiaalityön opinnoilla voi työllistyä?

Moikka!

Tällä kertaa täällä on äänessä Suvi, kolmannen vuoden sosiaalityön opiskelija. Halusin tulla tänne kertomaan hieman siitä millaisia työllistymisvaihtoehtoja sosiaalityön opiskelijoilla on. Toivon, että tästä kirjoituksesta on hyötyä teille, jotka pohditte sosiaalityötä mahdollisena alavaihtoehtonanne. Minulla itsellään ei nimittäin ollut minkäänlaista käsitystä siitä mitä sosiaalityö on, kun aloin ensimmäisen kerran lukiossa kunnolla pohtimaan mihin hakisin jatko-opiskelemaan. Uskon, että en ole ainoa tämän asian kanssa. Yleistä on myös se, että käsitys sosiaalityöstä on rakentunut mediassa kirjoitettujen negatiivissävytteisten kirjoitusten perusteella esimerkiksi lastensuojelusta. Tämä ei ole kuitenkaan koko totuus sosiaalityöstä, koska kyseessä on niin monipuolinen ja laaja ala.

Sosiaalityöntekijäksi voi työllistyä käymällä sosiaalityön yliopistokoulutuksen. Itä-Suomen Yliopistossa sosiaalityötä pääaineena opiskelleet valmistuvat yhteiskuntatieteiden maisteriksi. Yhteiskuntatieteiden maisteriksi valmistumisen jälkeen Valvira voi hakemuksesta myöntää oikeuden harjoittaa sosiaalityöntekijän ammattia laillistettuna ammattihenkilönä. Valmistumisen jälkeen sosiaalityöntekijät työllistyvät hyvin erilaisiin tehtäviin. Mainittavan arvoista on myös se, että sosiaalityöntekijöiden työllisyystilanne on tällä hetkellä todella hyvä eli harvat jäävät kokonaan työttömiksi.

Sosiaalityöntekijöitä työskentelee mm. perheneuvoloissa, sairaaloissa, vankiloissa, päihde- ja mielenterveyspalveluissa, vammaispalveluissa, vastaanottokeskuksissa sekä sosiaalipäivystyksessä. Hyvinvointialueilla on myös eri ikäryhmille suunnattuja sosiaalipalveluja, joissa sosiaalityöntekijät työskentelevät esimerkiksi lapsi- ja perhesosiaalityön, lastensuojelun, aikuissosiaalityön ja vanhussosiaalityön kysymysten parissa. Myös esimerkiksi lastenvalvojan sekä koulukuraattorin tehtäviin voi työllistyä sosiaalityöntekijän pätevyydellä.

Sosiaalityöntekijän työtehtävät voivat vaihdella paljon riippuen työpaikasta. Perheneuvoloissa työskentelevien sosiaalityöntekijöiden työ on usein psykososiaalista eli edustaa sosiaalityön terapeuttisempaa työotetta. Siellä keskiössä on vanhemmuuden, kasvatuksen ja perheen vuorovaikutussuhteiden asiantuntijuus. Tästä vastakkaista työnkuvaa tarjoaa esimerkiksi lastenvalvojan työ, jossa sosiaalityöntekijä valmistelee avioerotilanteissa huoltajien välisiä sopimuksia mm. lasten tapaamisoikeudesta ja huoltajuudesta. Tässä työssä korostuu enemmän juridinen osaaminen. Kolmas esimerkkini erilaisesta työnkuvasta on terveyssosiaalityö. Terveyssosiaalityöntekijät eli terveydenhuollon puolella työskentelevät sosiaalityöntekijät voivat mm. neuvoa ja ohjata asiakkaille heidän tilanteeseensa sopivia palveluita, jos asiakas on esimerkiksi vammautunut onnettomuudessa eikä pärjää kotonaan samalla tavalla kuin ennen.

Toisin sanoen, jo sosiaalityöntekijä ammattinimikkeen sisällä on todella erilaisia työnkuvia ja työmahdollisuuksia. Näiden lisäksi, sosiaalityötä opiskelleet ovat päteviä useisiin erilaisiin asiantuntijatehtäviin. Sosiaalityön opinnoissa kartutetaan asiantuntijuutta mm. yhteiskunnasta, sosiaalipalveluista sekä eriarvoisuutta aiheuttavista tekijöistä. Asiantuntijatehtäviä voi saada esimerkiksi erilaisista hankkeista, valtionvirastoista, ministeriöistä tai yksityisistä sosiaalialan yrityksistä. Osa sosiaalityön opiskelijoista työllistyy myös yliopistolle opetus- ja tutkimustehtäviin.

Tässä oli koottuna joitakin mieleeni tulleita työvaihtoehtoja sosiaalityön opiskelijoille. Vaihtoehtoja jäi varmasti myös tämän listauksen ulkopuolelle, sillä en itsekään vielä tiedä kaikkia mahdollisuuksia, mitä sosiaalityön opinnot tarjoavat. Mielestäni tämä on yksi sosiaalityön parhaita puolia ja onkin helpottavaa ajatella, että on niin paljon erilaisia töitä, mitä tällä tutkinnolla voi kokeilla, jos vaikka omat kiinnostuksen kohteet muuttuisivat joissain vaiheessa. Sosiaalityön opinnoissa ei siis erikoistuta mihinkään tiettyyn asiakasryhmään tms., vaan kaikki valmistuneet voivat hakea samoihin työtehtäviin. Tietenkin omilla sivuaineopinnoilla voi vaikuttaa oman tutkintonsa rakenteeseen ja oman asiantuntijuuteensa kehittymiseen. Omien havaintojeni mukaan suosittuja sivuainevaihtoehtoja sosiaalityön rinnalle on mm. psykologia, oikeustiede tai johtamiseen liittyvät opinnot kauppiksesta.

Toivottavasti tästä kirjoituksesta oli apua edes jollekin teistä. Kaiken kaikkiaan, voin suositella sosiaalityön opiskelua niille, joita kiinnostaa ihmisten auttaminen ja/tai yhteiskunnan rakenteisiin vaikuttaminen. Nämä ovat kaksi teemaa, jotka näyttäytyvät jossain määrin useimmissa sosiaalityön työmahdollisuuksissa. Muistutan vielä lopuksi, että sosiaalityön opintoihin voi hakea yhteishaussa 15.-30.03.2023. Toivottavasti nähdään UEF:illa ensi syksynä <3

 

//Suvi, Sosiaalityö

 

Koejännitys hallintaan

Moikka,

Täällä kirjoittelee Nelli, lääketieteen opiskelija. Pidin taannoin Instagram liveä, jossa tuli puheeksi koejännitys sekä itseluottamus kokeeseen valmistautuessa ja haluankin palata tärkeään aiheeseen vielä täällä. Minulta löytyy omaa kokemusta koejännityksestä, joka aikoinaan vaikutti negatiivisesti ylioppilaskirjoituksiini. Lisäksi kilpailen voimanostossa ja alkuun kilpailutilanteet jännittivät todella paljon. Olen kuitenkin oppinut hallitsemaan jännitystä, minkä vuoksi haluankin jakaa omia ajatuksia ja vinkkejä siihen.

Mitä jännitys oikeastaan on?

Jännitys ilmenee kaikilla eri tavoin. Minulla itsellä ilmenee sekä fyysisiä että psyykkisiä oireita. Jo ennen koetta, kilpailua tai mitä vaan tärkeätä suoritusta huomaan muuttuvani todella levottomaksi. Hengitys muuttuu pinnalliseksi, hartiat jäykistyvät ja alan näpertämään sormia ahdistuneesti. Lisäksi sisäinen ääni alkaa puhumaan nopeammin ja ajatukset kääntyvät negatiiviseen suuntaan. Suorituksen alkaessa fyysiset oireet saattavat rauhoittua, mutta pään sisällä tilanne jatkuu tai jopa pahenee.

Muistan, että ylioppilaskirjoitusten jälkeen olin hyvin hämmentynyt, koska en edes muistanut paljoa koetilanteesta ja pään sisällä oli ollut koko ajan jotenkin sumea tila. Keho oli selkeästi asettautunut tietynlaiseen uhkatilanteeseen ja reaktiotkin olivat sen mukaisia.

Ratkaisu ongelmaan onkin juuri siinä, että ajattelee tilannetta enemmänkin haasteena eikä uhkana. Haasteeseen on luontevampaa suhtautua rennommin mielin saaden silti aikaan kehossa riittävän adrenaliinin erityksen. Viestitä siis keholle tietoisilla eleillä ettei ole mitään hätää. Rauhallinen ja tietoinen hengitys, hartioiden rentouttaminen, ryhdin kohennus ja hymy kasvoilla voi rauhoittaa tilanteen. Asia ei kuitenkaan ole aina niin yksinkertainen ja siksi henkisellä valmistautumisella onkin merkittävä rooli kovemmassa jännityksessä.

Minulla itsellä on huonona tapana stressata asioista, joihin en pysty vaikuttamaan. Stressaaminen lietsoo jännitystä ja kerää turhia paineita, jotka voivat purkautua ikävästi juuri suorituksen aikana. Kun huomaan sortuvani tähän, yritän ajatella että vaikka jotain sattuisikin, aion varmasti yrittää parhaani ja selviytyä vaikeuksista huolimatta. Syvälle juurtuneiden tapojen muuttaminen vie aikaa, mutta pelkästään ongelman tiedostamisella huomasin olevan myönteisiä vaikutuksia.

Stressiä voi lieventää myös siten, että pyrkii keskittymään niihin asioihin, mihin oikeasti pystyykin vaikuttamaan, esimerkiksi suunnittelemalla tarkkaan koetta edeltävät viimeiset viikot. Toisaalta, liika suunnittelu voi joillain aiheuttaa vielä enemmän stressiä, mutta itsellä tarkat suunnitelmat rentouttavat mielen. Pahin huoli liittyy usein siihen pysynkö terveenä. Ei ehkä ole järkevää käydä juhlimassa tai muutenkaan hengailla isossa väkijoukossa, mutta muuten sitä ollaankin luonnon armoilla asian suhteen ja se on vain hyväksyttävä.

Myös itseluottamus liittyy olennaisesti jännityksen hallintaan. Kun olet itsevarma ja uskot aidosti pystyväsi onnistuneeseen suoritukseen, sisäinen ääni muuttuukin positiiviseksi ja kannustavaksi. Tällöin ajatuksen juoksu on selkeämpää ja negatiiviset äänet pään sisällä ikään kuin katoavat häiritsemästä suoritusta. Itseluottamuksen kerryttäminen tapahtuu pitkällä aikavälillä jo kokeeseen valmistautuessa.

Kehityksen huomaaminen esimerkiksi harjoituskokeissa nostaa itseluottamusta. Määrätietoinen ja sinnikäs harjoittelu tuo tunteen, että on antanut kaikkensa ja yrittänyt parhaansa. Silloin voi mennä kokeeseen tai mihin tahansa tilanteeseen itsevarmasti ja luottavaisin mielin. “Se riittää mihin riittää ja enempää ei olisikaan voinut tehdä.” Sinnikäs tekeminen vaatii vahvaa motivaatiota ja toisinaan sen puuttuessa myös itsekuria.

Loppuun voisin jakaa konkreettisia keinoja, jotka ovat auttaneet ainakin minua jännityksen hallinnassa. Jo pelkkä hengitys vaikuttaa valtavasti omaan tietoisuuteen ja läsnäoloon. Hengityksen avulla pystyt hallitsemaan omaa kehoasi. Tykkäänkin tehdä aina silloin tällöin hengitysharjoituksia, joissa keskityn pelkästään hengittämiseen. Teen harjoituksia ennen koetta ja tarvittaessa myös kokeen aikana. Netistä löytyy monia erilaisia hengitystekniikoita ja rentoutumisharjoituksia. Rentoutan mieltä myös kirjoittamalla stressaavia ajatuksia ylös.

Minulla on tapana tehdä myös mielikuvaharjoituksia useita kertoja ennen tärkeää suoritusta. Harjoituksissa on ideana visualisoida mielessä tilanne hyvin tarkasti sekä kuvitella suorituksen eteneminen yksityiskohtaisesti. Käy läpi mahdollinen koetekniikka ja suoriutuminen kokeessa. Kuvittele koeympäristö, kaikki ajatukset ja tuntemukset ennen koetta, kokeen aikana ja sen jälkeen. Miten esimerkiksi aiot palkita itsesi kokeen päätyttyä?

Mielikuvaharjoitusten ansiosta olet kokenut tilanteen jo entuudestaan mielessä eikä tilanne olekaan enää uusi ja pelottava. Tämän opin Erik Bertrand Larssenin kirjasta “Paras”, jossa puhuttiin henkisestä valmistautumisesta tärkeään suoritukseen. Voin lämpimästi suositella kirjaa.

On kuitenkin tärkeä muistaa, että hyvänlaatuinen jännitys ja adrenaliini veressä edesauttaa suoritusta ja virittää kehon optimaaliseen tilaan. Joskus jännitys voi kuitenkin edetä lamaannuttavaksi ja suoritusta heikentäväksi tilaksi. Tällöin juuri nämä vinkit toivottavasti auttavat. Nämä ovat kuitenkin vain omia kokemuksiani, joten mieti tarkkaan mikä toimii juuri sinulla. Psykologilla käyntiä kannattaa myös ehdottomasti harkita, mikäli se vain on mahdollista.

Hirmuisesti tsemppiä kaikille, joilla on edessä koe tai jokin muu jännittävä tilanne!

– Nelli / Lääketiede

Kaunis Kuopion satama helmikuussa.

Hakutarinoita ja parhaita paloja

Moikka!

Yhteishaku lähestyy kovaa vauhtia, ja sen myötä päätin haastatella kahta psykologian opiskelijaa heidän matkastaan psykologian pääaineopiskelijoiksi. Lisäksi käydään läpi opiskelun parhaita paloja. Haastatteluun osallistuivat toisen vuoden opiskelijat Riina ja Emmi.

Haastattelu:

Miksi halusit opiskelemaan psykologiaa?

R: Vaikea sanoa yhtä syytä, mutta kiinnostuin psykologiasta yhdeksännellä luokalla vapaavalinnaisen kurssin myötä, ja lukiossa kiinnostus syventyi entisestään. Olin hyvin kiinnostunut ihmismielen toiminnasta ja sen selittämisestä, ja koen, että psykologia vastaa hyvin näihin kysymyksiin. Lisäksi halu auttaa ihmisiä vaikutti myös alavalintaani. Välivuosista huolimatta kiinnostus psykologiaa kohtaan on säilynyt vahvana näihin päiviin asti.

E: Ensisijaisesti halusin ihmisläheisen alan, jonka kautta pystyisin auttamaan ihmisiä. Lisäksi aito kiinnostus ihmismieleen ja kiinnostus siitä, minkä takia ihmiset toimivat itselleen ominaisella tavalla. Myös suoraan ammattiin valmistuminen ja monipuoliset työvaihtoehdot houkuttelivat hakeutumaan psykologian opiskelijaksi.

Kuvassa kaksi opiskelijaa turkooseissa haalareissa.

Millä valintatavalla pääsit sisälle:

R: Useamman vuoden yrittämisen jälkeen tulin valituksi valintakokeen kautta.

E: Pääsin sisälle yhden välivuoden jälkeen todistusvalinnan kautta. Kävin korottamassa muutamaa arvosanaa välivuoden aikana.

Parasta psykologian opinnoissa?

R: Kanssaopiskelijat ja ylipäätään opiskelijayhteisö. Myös se, että saa opiskella ja syventyä nimenomaan psykologiaan. Minua motivoi myös ajatus siitä, että tiedän valmistuvani psykologiksi opintojen myötä, mikä toisaalta tuntuu myös ajoittain uskomattomalta.

E: Parasta on, että opinnot ovat antaneet minulle perspektiiviä sekä auttaneet ymmärtämään ihmismieltä ja yksilöiden toimintaa paremmin. Koen, että opinnoista on ollut hyötyä ihan arjessakin ja ne ovat valmistaneet työelämään. Lisäksi olen nauttinut vapaudesta suunnitella omannäköinen opiskelupolku. Tietysti myös hyvät opiskelijakaverit saavat maininnan.

Mielipide Joensuun opiskelijaelämästä sekä ainejärjestötoiminnasta?

R: Mielestäni opiskelijaelämä on täällä hyvin aktiivista. Toimintaa on laidasta laitaan, ja uskoisin, että kaikille löytyy mielekästä tekemistä. Kadut täyttyvät usein iloisesta haalarikansasta, ja tuovat sitä kautta kaupunkiin eloa. Olen kokenut, että psykalaisten ainejärjestö on lämmin ja aktiivinen, sekä kaikki ovat tervetulleita mukaan toimintaan. Ainejärjestö pitää monin tavoin huolta meidän hyvinvoinnistamme ja luo ympärilleen yhteisön.

E: Joensuun opiskelijaelämä oli positiivinen yllätys ennakkoluuloista huolimatta. Meidän ainejärjestömme Oidipus on ollut mielestäni ihanan aktiivinen ja yhteisöllinen.

Kuvassa opiskelija turkooseissa haalareissa.

Vinkit yhteishakuun?

R: Aloita selkeän ja realistisen suunnitelman teolla. Suosittelen opiskelun lisäksi aikatauluttamaan myös vapaapäivät ja huolehtimaan omasta hyvinvoinnista sekä jaksamisesta. Panosta enemmin laatuun eikä määrään, ja keskity opiskelemaan itsellesi sopivalla tyylillä. Lisäksi itselleni oli tärkeä pitää kiinni myös arjen kivoista jutuista kuten harrastuksista.

E: Tee itsellesi selkeät tavoitteet ja ole määrätietoinen. Tärkeintä on luottaa itseensä ja omiin kykyihinsä. Kannattaa myös kääntyä opinto-ohjaajan puoleen, jos jokin asia askarruttaa.

Kivoin muisto opiskelusta?

R: Sanoisin, että kohtaamiset erilaisten ihmisten kanssa ja heidän kanssaan käydyt keskustelut. Myös monista tapahtumista on jäänyt lämpimiä muistoja, ja tuutorointi oli minulle hyvin antoisaa.

E: Vaikea valita mitään tiettyä hetkeä, sillä opiskelijaelämä on ollut mahtavaa. Ehkä se hetki, kun tajusin miten hienon porukan olen löytänyt ympärilleni opiskelujen myötä. Päivällä opiskelemme yhdessä kirjastolla ja illalla menemme yhdessä opiskelijatapahtumiin.

Kiitos molemmille haastattelusta! Opiskelijaelämää voi seurata myös UEF-lähettiläiden Instagramissa: ueflahettilas.

Lisätietoa psykologian opinnoista löydät osoitteesta: https://www.uef.fi/fi/koulutus/psykologia

Hakuaika on 15-30.3.2023

//Tuuli psykologia

Omaa alaa etsimässä

Moikka!

Toivottavasti kaikilla on alkanut uusi vuosi hyvin, sekä opintojen ohella on ehditty myös lomailla. Uusi vuosi tuo varmasti monille ajatuksia erilaisista tavoitteista, mitä kohti edetä vuoden aikana. Monilla on unelmana saada opiskelupaikka tänä vuonna, johon tunteeseen pystyn edelleen myös itse samaistumaan parin vuoden takaa. Itselle suurimpana kysymyksenä olikin siihen aikaan se, että mihin alalle sitä oikeasti voisi hakea ja mikä opiskelupaikka siihen olisi kaikista parhain.

Itse olin lapsuudessa ja nuoruudessa unelmoinut monta vuotta eläinlääkärin ammatista, koska se vaikutti merkitykselliselle työlle eläinten parissa. Kuitenkin lukiossa aloin todella pohtimaan ja tutustumaan eri aloihin vielä tarkemmin. Tutkin pitkään eri opettajakoulutuksia, insinöörilinjoja, sekä terveystieteellisiä vaihtoehtoja. Näissä kaikissa opinnoissa tuntui olevan selkeä tutkintorakenne, sekä selkeät työllistymisnäkymät, jotka tuntuivat turvalliselle jatkumolle lukion jälkeen. Minusta kuitenkin tuntui pitkään, etten löytänyt täydellisesti omaa alaani, vaikka kaikki kuulostivat mielenkiintoisille.

Kuvituskuva kalliolla pohtimisesta
Välivuonna tuli paljon retkeiltyä ja mietittyä samalla lähestyvää yhteisvalintaa, sekä eri koulutusvaihtoehtoja.

Vastaan tulikin yliopistoon tutustumispäivänä kansanterveystiede, joka kuulosti mielenkiintoiselle. Tuntui, että siinä yhdistyi erilaiset yhteiskunnalliset kysymykset, mutta samalla myös terveyden näkökulmasta monet eri osa-alueet. Selaamalla eri vaihtoehtoja, löytyi Itä-Suomen yliopistosta Terveyden edistämisen-tutkinto, joka tuntui osuvan erityisesti omiin kiinnostuksen kohteisiin, sekä etäpainotteinen opetustyyli kiehtoi minua. En kuitenkaan täysin ymmärtänyt sitä, että mikä minusta voisi tulla isona, jos tutkinnon jälkeen saan taskuuni asiantuntijapätevyyden.

Minusta tuntuu, että monesti lukiolaisilta kysyttäessä unelma-ammateiksi tulee lääkäri, juristi, psykologi, opettaja tai insinööri. Ne kaikki ovat tärkeitä ammatteja, joihin tarvitaan ammattitaitoisia ja motivoituneita osaajia. Koen silti, että nuorille on tärkeää tuoda myös pienempien alojen vaihtoehtoja pohdittavaksi. Kuinka moni on esimerkiksi kuullut terveyden edistämisestä tai liikuntalääketieteestä?

Lukioaikana esitellään monia eri aloja ja vaihtoehtoja, jotta jokainen saisi tietoa eri mahdollisuuksista ja voisi samalla löytää oman juttunsa. Sen valtavan tietomäärän seurauksena voi kuitenkin mennä lukkoon ja iskeä paniikki oman alan löytämisestä. Meillä nuorilla on valtavia paineita jo muutenkin, joten haluan muistuttaakin armollisuudesta tässä elämänvaiheessa. Uskon, että jokainen voi löytää oman alansa, eikä lukion jälkeen välivuosi ole maailmanloppu. Osa tarvitsee enemmän aikaa ja elettyä elämää, osa käy kokeilemassa toista, jonka jälkeen valitsee toisen. Se on ihan okei!

Kannustankin vielä kerran jokaista tutkimaan eri aloihin liittyviä opintoja ja miettimään, voisiko joku ala tuntua oikeasti omalta. Jos niin ei tapahdu, älä säikähdä. Jokaiselle löytyy varmasti oma ala ja paikkansa tässä elämässä. Jos taas joku ala tuntuu oikealle, usko siihen ja unelmoi. Olen valtavan ylpeä itsestäni, että uskalsin valita terveyden edistämisen tutkinnon, vaikka se ei alkuun ollut se tutuin vaihtoehto. Uskalsin unelmoida, että vielä joku päivä voisin opiskella sitä tutkinto-opiskelijana ja teinkin välivuonna Itä-Suomen avoimen yliopiston kautta kansanterveystieteen perusopinnot tutustuakseni lisää aiheeseen liittyen. Uskalsin valita tämän alan ja Itä-Suomen yliopiston, joista on tullut tärkeä osa nuoruuttani ja asiantuntijaksi kasvamista.

Ole siis avoin eri aloja kohtaan, tutki rohkeasti, mitä eri koulutukset pitävät sisällään, usko unelmiisi, sekä ole armollinen omaa alaa etsiessäsi!

Koulutusalaesitteitä pöydällä
Eri yliopistoihin ja niiden vaihtoehtoihin tuli perehdyttyä lukioaikoina. Meidänkin lukiossamme pidettiin monia eri alaesittelyjä.

// Heidi, terveyden edistäminen