Valintakoe lähestymässä – vinkkejä valmistautumiseen

Moikka! Koska valintakokeet lähestyvät kovaa vauhtia, ajattelinkin jakaa teille vinkkejä valintakokeeseen valmistautumiseen. Nämä koin hyödyllisiksi silloin, kun itse luin lääkiksen valintakokeeseen. Täytyy kuitenkin muistaa, että kaikki ovat yksilöitä ja se mikä toimi minulla, ei välttämättä toimi kaikilla.

Voisin alkuun kertoa omasta hakutarinastani. Heti kirjoitusten jälkeen en vielä hakenut tosissani eli en siis lukenut ollenkaan valintakokeeseen. Kävin kuitenkin katsomassa kokeen rakenteen ja koetilaisuuden kokemusmielessä. Syyskuun lopussa aloitin projektin opettelemalla alkuun itselle toimivat opiskelutekniikat. Pyrin aina opiskelemaan tehokkaasti eli käytin aktiivisesti aivoja ja vältin passiivista lukemista. Laadin tarkan etenemissuunnitelman ja tein lukemisesta rutiininomaista.

Vaikka teinkin paljon töitä ja kehityin todella paljon, eivät pisteet riittäneet sisäänpääsyyn ensimmäisellä hakukerralla. Sain kuitenkin erittäin hyvän pohjan seuraavaa hakuvuotta ajatellen ja lähdinkin hyvillä mielin yrittämään uudestaan. Ymmärsin, että itselläni heikkous oli hitaudessa ja panostinkin toisella kerralla enemmän laskurutiinin parantamiseen laskemalla ja tekemällä tehtäviä. Päätin, että tällä kertaa sisäänpääsyni ei jää mistään kiinni. Motivaationi vain kasvoi kokeen lähestyessä ja tein paljon kehitystä nopeudessa sekä osaamisessa. Kokeeseen mentäessä oli itsevarma olo ja hyvinhän siinä sitten kävi.

Opintopolkuun ilmestyi pitkän odotuksen jälkeen iloinen uutinen.

 

 

 

 

 

 

 

Motivaatio ja jaksaminen

Erityisesti lääkiksen valintakokeeseen riittävä valmistautuminen on yleensä monia kuukausia. Kuinka sitten ylläpitää motivaatiota koko hakuajan? Kysyin itseltäni, miksi haluan päästä juuri tälle alalle ja kirjoitin motiiveja ylös. Halusin sitä niin paljon, että olin valmis antamaan kaikkeni ja priorisoimaan sen kaiken muun edelle. Jos ei ole valmis antamaan itsestään kaikkea, tuskin tulee onnistumaankaan. Tiedostin, ettei hakuaika kestä ikuisesti, joten voin hetkellisesti uhrata pienen osan elämästäni tähän.

Huonoina päivinä, kun väsytti, piti luottaa itsekuriin. Motivaatiota ei kannattanut silloin odottaa, piti vain ryhtyä toimeen ja unohtaa tekosyyt. Käänsin ajatuksen ”opiskelisin, mutta minua väsyttää liikaa” ajatukseen ”minua väsyttää ja opiskelen silti”. Toki on tärkeää erottaa aito väsymys laiskuudesta. Jotta väsymys ei pääse valloilleen, on syytä merkata vapaapäivät ja lepo kalenteriin lukutuntien lisäksi. Vapaapäivät kannattaa käyttää sellaisten tekemisten parissa, mitkä edesauttavat palautumista.

Sitä on lopulta itse vastuussa siitä, miten aikansa käyttää. Ketään tai mitään muuta ei voi syyttää, jos ei opiskele tarpeeksi. Selvitä, mikä motivoi juuri sinua ja palaa siihen aina kun tuntuu vaikealta aloittaa. Itseäni motivoi ajatus, että mieluummin opiskelen nyt tehokkaasti, jotta voin illalla mennä treenaamaan. Opiskelutuntien kirjaaminen ylös oli palkitsevaa päivän päätteeksi.

Kirjasin Exceliin jokaisen lukutunnin ylös eri värikoodein, koska se lisäsi motivaatiotani. Muistutan, että toisten lukutunteja ei kannata verrata omiin. Laatu on määrää tärkeämpää.

Oman kehityksen huomaaminen motivoi paljon. Oli palkitsevaa huomata, kuinka esimerkiksi laskunopeus tehtävissä kehittyi koko ajan. Välillä pysähdyin miettimään, kuinka edellinen kuukausi oli sujunut ja kirjoitinkin päiväkirjaa matkalla heränneistä ajatuksista. Pidin myös oppimispäiväkirjaa, johon kirjoitin, mitä konkreettista olin päivän aikana oppinut. Minulla oli tapana analysoida myös jokainen harjoituskoe tarkasti. Pohdin, mitkä asiat menivät erityisen hyvin ja missä taas oli kehitettävää. Itsensä kriittinen arvioiminen oli merkittävä osa onnistumista. On myös tärkeää uskaltaa tehdä tarvittaessa muutoksia, jos huomaa ettei jokin asia toimi.

Tässä tulikin paljon asiaa henkisestä valmistautumisesta. Se oli ainakin minulle lähes yhtä tärkeää kuin laskunopeus ja osaaminen (jotka kehittyvät vain ahkerasti tehtäviä tekemällä). Henkistä valmistautumista tukivat myös lukuisat mielikuvaharjoitukset ja rentoutumisharjoitukset erityisesti kokeen lähestyessä. Koejännitys ja riittävä itseluottamus pitää myös ottaa huomioon. Kirjoitinkin erillisen blogin kyseisestä aiheesta jo aiemmin (koejännitys hallintaan). February 2023 – UEF-lähettiläät

Ennen valintakoetta

Viimeisinä viikkoina on tärkeää pysyä terveenä. Riittävä uni, ruoka ja liikunta auttavat tässä. Arjen kokonaiskuormitustakin kannattaa vähentää, koska kokeen lähestyessä jännitys itsessään kuormittaa huomattavasti kehoa. Lopetin lukemisen kolme päivää ennen valintakoetta, jotta olisin kokeessa virkeimmilläni. Kuten urheilun, myös opiskelun suhteen pätee, että kehitys tapahtuu levossa, koska yön aikana aivot muokkaavat ja tallentavat aiemmin opittua.

Viimeisinä päivinä vietin aikaa läheisteni kanssa, harrastin kevyttä liikuntaa ja tein kaikkea, mistä nautin. Kävin myös katsomassa koepaikan, jotta pystyin visualisoimaan paremmin koetilaisuuden mielessäni. Toki se myös lievensi stressiä, kun tiesi osaavansa varmasti oikeaan paikkaan.

Vuonna 2021 Turussa osa teki kokeen teltassa, minä mukaan lukien.

Kävellessäni koesaliin tiesin, että olin tehnyt ihan kaikkeni ja nyt vain piti antaa parhaansa juuri siinä hetkessä. Kuuntelin omia voimabiisejäni ja hymyilin. Luotin siihen, että osaan tarpeeksi paljon ja olen tarpeeksi nopea, kunhan pidän pään kylmänä ja teen kaiken niin kuin harjoituskokeissakin. Taidot tulevat automaattisesti rutiineista, joten niitä ei kannata liikaa miettiä suorituksen aikana. Päätin, että en luovuta, vaikka koe olisi kuinka hankala tahansa. Yksikin piste voi olla ratkaiseva sisäänpääsyn kannalta, joten yritin loppuun asti saada kaiken irti paperiin.

Lääkikseen hakeminen oli heittämällä elämäni rankin suoritus tähän mennessä, mutta se oli todellakin kaiken sen työn arvoista.

-Nelli / lääketiede

Suurin unelma tuntuu aina mahdottomalta, kunnes se on saavutettu.

 

Lisää konkreettisia vinkkejä kerroin Instagramissa ja ne löytyvät Lääketiede – kohokohdasta. IG: @ueflahettilas

Koejännitys hallintaan

Moikka,

Täällä kirjoittelee Nelli, lääketieteen opiskelija. Pidin taannoin Instagram liveä, jossa tuli puheeksi koejännitys sekä itseluottamus kokeeseen valmistautuessa ja haluankin palata tärkeään aiheeseen vielä täällä. Minulta löytyy omaa kokemusta koejännityksestä, joka aikoinaan vaikutti negatiivisesti ylioppilaskirjoituksiini. Lisäksi kilpailen voimanostossa ja alkuun kilpailutilanteet jännittivät todella paljon. Olen kuitenkin oppinut hallitsemaan jännitystä, minkä vuoksi haluankin jakaa omia ajatuksia ja vinkkejä siihen.

Mitä jännitys oikeastaan on?

Jännitys ilmenee kaikilla eri tavoin. Minulla itsellä ilmenee sekä fyysisiä että psyykkisiä oireita. Jo ennen koetta, kilpailua tai mitä vaan tärkeätä suoritusta huomaan muuttuvani todella levottomaksi. Hengitys muuttuu pinnalliseksi, hartiat jäykistyvät ja alan näpertämään sormia ahdistuneesti. Lisäksi sisäinen ääni alkaa puhumaan nopeammin ja ajatukset kääntyvät negatiiviseen suuntaan. Suorituksen alkaessa fyysiset oireet saattavat rauhoittua, mutta pään sisällä tilanne jatkuu tai jopa pahenee.

Muistan, että ylioppilaskirjoitusten jälkeen olin hyvin hämmentynyt, koska en edes muistanut paljoa koetilanteesta ja pään sisällä oli ollut koko ajan jotenkin sumea tila. Keho oli selkeästi asettautunut tietynlaiseen uhkatilanteeseen ja reaktiotkin olivat sen mukaisia.

Ratkaisu ongelmaan onkin juuri siinä, että ajattelee tilannetta enemmänkin haasteena eikä uhkana. Haasteeseen on luontevampaa suhtautua rennommin mielin saaden silti aikaan kehossa riittävän adrenaliinin erityksen. Viestitä siis keholle tietoisilla eleillä ettei ole mitään hätää. Rauhallinen ja tietoinen hengitys, hartioiden rentouttaminen, ryhdin kohennus ja hymy kasvoilla voi rauhoittaa tilanteen. Asia ei kuitenkaan ole aina niin yksinkertainen ja siksi henkisellä valmistautumisella onkin merkittävä rooli kovemmassa jännityksessä.

Minulla itsellä on huonona tapana stressata asioista, joihin en pysty vaikuttamaan. Stressaaminen lietsoo jännitystä ja kerää turhia paineita, jotka voivat purkautua ikävästi juuri suorituksen aikana. Kun huomaan sortuvani tähän, yritän ajatella että vaikka jotain sattuisikin, aion varmasti yrittää parhaani ja selviytyä vaikeuksista huolimatta. Syvälle juurtuneiden tapojen muuttaminen vie aikaa, mutta pelkästään ongelman tiedostamisella huomasin olevan myönteisiä vaikutuksia.

Stressiä voi lieventää myös siten, että pyrkii keskittymään niihin asioihin, mihin oikeasti pystyykin vaikuttamaan, esimerkiksi suunnittelemalla tarkkaan koetta edeltävät viimeiset viikot. Toisaalta, liika suunnittelu voi joillain aiheuttaa vielä enemmän stressiä, mutta itsellä tarkat suunnitelmat rentouttavat mielen. Pahin huoli liittyy usein siihen pysynkö terveenä. Ei ehkä ole järkevää käydä juhlimassa tai muutenkaan hengailla isossa väkijoukossa, mutta muuten sitä ollaankin luonnon armoilla asian suhteen ja se on vain hyväksyttävä.

Myös itseluottamus liittyy olennaisesti jännityksen hallintaan. Kun olet itsevarma ja uskot aidosti pystyväsi onnistuneeseen suoritukseen, sisäinen ääni muuttuukin positiiviseksi ja kannustavaksi. Tällöin ajatuksen juoksu on selkeämpää ja negatiiviset äänet pään sisällä ikään kuin katoavat häiritsemästä suoritusta. Itseluottamuksen kerryttäminen tapahtuu pitkällä aikavälillä jo kokeeseen valmistautuessa.

Kehityksen huomaaminen esimerkiksi harjoituskokeissa nostaa itseluottamusta. Määrätietoinen ja sinnikäs harjoittelu tuo tunteen, että on antanut kaikkensa ja yrittänyt parhaansa. Silloin voi mennä kokeeseen tai mihin tahansa tilanteeseen itsevarmasti ja luottavaisin mielin. “Se riittää mihin riittää ja enempää ei olisikaan voinut tehdä.” Sinnikäs tekeminen vaatii vahvaa motivaatiota ja toisinaan sen puuttuessa myös itsekuria.

Loppuun voisin jakaa konkreettisia keinoja, jotka ovat auttaneet ainakin minua jännityksen hallinnassa. Jo pelkkä hengitys vaikuttaa valtavasti omaan tietoisuuteen ja läsnäoloon. Hengityksen avulla pystyt hallitsemaan omaa kehoasi. Tykkäänkin tehdä aina silloin tällöin hengitysharjoituksia, joissa keskityn pelkästään hengittämiseen. Teen harjoituksia ennen koetta ja tarvittaessa myös kokeen aikana. Netistä löytyy monia erilaisia hengitystekniikoita ja rentoutumisharjoituksia. Rentoutan mieltä myös kirjoittamalla stressaavia ajatuksia ylös.

Minulla on tapana tehdä myös mielikuvaharjoituksia useita kertoja ennen tärkeää suoritusta. Harjoituksissa on ideana visualisoida mielessä tilanne hyvin tarkasti sekä kuvitella suorituksen eteneminen yksityiskohtaisesti. Käy läpi mahdollinen koetekniikka ja suoriutuminen kokeessa. Kuvittele koeympäristö, kaikki ajatukset ja tuntemukset ennen koetta, kokeen aikana ja sen jälkeen. Miten esimerkiksi aiot palkita itsesi kokeen päätyttyä?

Mielikuvaharjoitusten ansiosta olet kokenut tilanteen jo entuudestaan mielessä eikä tilanne olekaan enää uusi ja pelottava. Tämän opin Erik Bertrand Larssenin kirjasta “Paras”, jossa puhuttiin henkisestä valmistautumisesta tärkeään suoritukseen. Voin lämpimästi suositella kirjaa.

On kuitenkin tärkeä muistaa, että hyvänlaatuinen jännitys ja adrenaliini veressä edesauttaa suoritusta ja virittää kehon optimaaliseen tilaan. Joskus jännitys voi kuitenkin edetä lamaannuttavaksi ja suoritusta heikentäväksi tilaksi. Tällöin juuri nämä vinkit toivottavasti auttavat. Nämä ovat kuitenkin vain omia kokemuksiani, joten mieti tarkkaan mikä toimii juuri sinulla. Psykologilla käyntiä kannattaa myös ehdottomasti harkita, mikäli se vain on mahdollista.

Hirmuisesti tsemppiä kaikille, joilla on edessä koe tai jokin muu jännittävä tilanne!

– Nelli / Lääketiede

Kaunis Kuopion satama helmikuussa.

TERVEYSTIETEIDEN LÄHETTILÄÄT ESITTÄYTYVÄT!

Uusi lukuvuosi on pärähtänyt käyntiin ja sen myötä myös uudet lähettiläät ovat päässeet hommiin! Ensimmäisenä itsensä esittelevät Kuopion terveystieteiden tiedekunnan lähettiläät Sanni, Niko ja Kia!

Sanni, 24, lääketiede

Heippa!

Olen Sanni Särkkä, 24-vuotias toisen vuoden lääketieteen opiskelija Kuopiosta. Olen kotoisin Etelä-Pohjanmaan sydämestä Seinäjoelta, ja Kuopiolaistumista olen treenannut nyt reilun vuoden verran. Lääkikseen päädyin muutaman mutkan ja välivuoden kautta. Lukiossa lääkärin ammatti oli yksi haave muiden joukossa, ja ainevalinnat tein siihen tähdäten. Kuitenkin kirjoitusten jälkeen tuntui, ettei paukut riittäneet lääkikseen hakemiseen, ja päädyinkin ns. helppoon ratkaisuun, Jyväskylään opiskelemaan musiikkikasvatusta. Mukaan tarttui myös fysiikka toiseksi pääaineeksi. Vuoden opiskeltuani tajusin ettei kumpikaan aloista ollut sitä mitä oikeasti halusin, joten kaivoin esiin vanhan unelman ja päätin hakea lääkikseen. Kului kokonaista kolme vuotta joihin sisältyi töitä, muutama kuukausi Australiassa, sekä sitkeää lukemista. Lopulta sinnikkyys palkittiin ja täällä ollaan!

Alusta asti tiesin, että haluan hakea juuri Itä-Suomen yliopistoon. Etelä-Suomen vilinä ei innostanut, ja jo Jyväskylässä opiskellessani olin ihastunut kauniisiin metsä- ja järvimaisemiin. Lisäksi rakastan lunta ja kunnon talvea ja Kuopiossahan niistä saa nauttia. UEFissa lääketieteen opiskelu on käytännönläheistä, ja opiskelijoiden kliinisten taitojen harjoitteluun panostetaan. Kuopion kampusalue on kaunis ja täällä on mukava lämminhenkinen tunnelma. Opiskelijat tulevat ihan ympäri Suomen, joten täyttä savolaistumista ei tarvitse pelätä 😉

Olen touhukas ja menevä tyyppi varustettuna positiivisella asenteella elämään. Liikunta on lähellä sydäntäni, ja opiskelujen paineita purankin säbää pelaillen ja lukkopainissa vääntäen. Jäljelle jäävän vapaa-ajan vietän mieluiten ulkoillen ja viettäen aikaa ystävien kanssa. Lähettilään hommia alottelen myös suurella innolla! Jos mikä tahansa lääkikseen hakemisessa tai yliopisto-opiskeluissa askarruttaa, muhun saa ottaa yhteyttä ja kysellä rohkeasti esim. Instagramin tai Snapchatin välityksellä. Haluan olla tsemppaamassa jokaista just sen oman unelman tavoittelemisessa.

Niko, 21, lääketiede

Moi!

Nimeni on Niko ja olen toisen vuoden lääketieteen opiskelija. Ikää mulla on kertynyt 21 vuotta. Kuopioon muutin viime syksyllä opintojen alkaessa ja kotoisin olen Jämsästä (vinkki: Himos!) ja Kotkasta. Oma tieni yliopistoon ja lääkikseen on aika sieltä klassisesta päästä, ensimmäinen yritys ei ollut lähelläkään sisäänpääsyä valmennuskurssista huolimatta. Yo-kirjoituksista ei omalla kohdallani ollut oikeastaan hyötyä (lue: menivät hieman liian keskiverrosti) valintakoetta ajatellen. Oh well, ensi vuonna uudestaan.

Välivuonna kävin puolen vuoden intin ja kevään luku-urakan jälkeen se kauan odotettu hyväksymisviesti odotti Opintopolussa. Lääkis oli kiinnostanut jo lukiossa vaikkei sitä loppujen lopuksi tiennytkään mitä opiskelulta odottaisi, tiedossa oli vain että paljon lukemista olisi edessä. Syksyllä latinan litaniat upposivatkin sitten kalloon paljon paremmin kuin iänikuiset lukiokirjat, ja kotoutuminen uuteen maailmaan alkoi mukavasti Snellmanian ja Canthian käytäviä mittaillen. Vuosi täällä on hujahtanut ohi vauhdilla ja tuntuu että todella kuulun tälle alalle!

Koulun ulkopuolella aika kuluu tällä hetkellä musiikin ja liikunnan parissa; kitaransoitto ja boulderointi ovat lähellä sydäntä. Mun ongelma taitaa olla se että mielenkiinnon kohteet vaihtelee sen verran usein ettei aika vain yksinkertaisesti riitä tehdä kaikkea mitä kiinnostaisi. Kuopiossa kyllä riittää aktiviteetteja ja varsinkin Sykettä-kokonaisuuden liikuntamahdollisuuksia on tullut kokeiltua ahkerasti. Sykettä on siis Itä-Suomen korkeakoulujen oma liikuntapalvelukokonaisuus, jossa pääsee oikeasti halvalla harrastamaan vaikka mitä lajeja!

Miksi juuri Itä-Suomen yliopisto? Meidän haussa 2017 ei vielä ollut yhteishakua, eli hakuvaihtoehtoja voi olla vain yksi. Ehkä itse alun perin halusin hieman etäisyyttä kotikaupunkiin, kai se oli sitä kuuluisaa itsenäisyyden etsimistä. Olin kuullut että Kuopio on hieno opiskelijakaupunki ja se valloitti omankin sydämeni enkä ole katunut UEFiin hakemista hetkeäkään! Omalla vuosikurssillani on tosi hyvä yhteishenki ja olen saanut mahtavia kavereita vuoden aikana.

Odotan innolla tulevaa lähettiläsvuottani ja uusiin ihmisiin ja hakijoihin tutustumista! Jos tulee kysyttävää niin ottakaa yhteyttä!

Kia, 21, terveyden edistäminen

Heippa!

Mun nimi on Kia ja oon toisen vuoden terveyden edistämisen sekä liikuntalääketieteen opiskelija Kuopion kampukselta. Ikää mulla on 21-vuotta ja ensimmäiset kaksikymmentä vuotta elämästäni olen viettänyt pääkaupunkiseudulla Helsingissä. Kuitenkin reilu vuosi sitten opiskelut johdattivat minut tänne Savoon, jossa olen viihtynyt paremmin kuin hyvin.

UEFiin päädyin opiskelemaan vietettyäni välivuoden ylioppilaaksi valmistumisen jälkeen. En vielä lukiossa oikein tiennyt mitä lähtisin opiskelemaan ja välivuosi antoi lisäaikaa oman alan etsimisille. Yliopisto oli ollut haaveeni jo niin kauan kuin muistan, joten päätin lähteä rohkeasti tavoittelemaan unelmaani.  Välivuoden aikana minulle selkeni, että terveystiede on se mun juttu. Hakukohteita selaillessa silmiini osui Itä-Suomen yliopiston terveyden edistämisen tutkinto-ohjelma ja silloin tiesin löytäneeni oman alani. Pääsykoesalissa istuessani en voinut kuvitellakaan tulevani hyväksytyksi, sillä hakijoita tuntui olevan niin paljon! Kesäkuussa 2017 kuitenkin sain kuulla tulleeni valituksi ja kiivas valmistautuminen opiskeluun sekä 400km päähän muuttamiseen alkoi.

Aloitin tosiaan tänä syksynä toisen opiskeluvuoteni UEFissa ja valitsin suuntautumisvaihtoehdoksi liikuntalääketieteen. Viime talven aikana mieleni kamppaili kovasti eri suuntautumisvaihtoehtojen välillä, mutta lopulta valinta oli kuitenkin helppo ja itsestään selvä. Minua on jo pitkään kiehtonut terveys, hyvinvointi ja liikunta sekä ihmiskehon toiminta ja opinnoissani pääsen syventymään kaikkiin näihin aiheisiin. Sivuaineena kandidaattivaiheessa on urheiluravitsemus. Ravitsemus on toinen lähellä sydäntäni oleva aihe ja siksi on huippua, että pääsen yhdistämään myös ravitsemustiedettä opintoihini.

Opiskelun lisäksi on monta juttua, jotka pitävät minut kiireisenä: tapahtumavastaavan hommat ainejärjestössäni, urheilu, ystävät, reissaaminen kahden kodin välillä sekä nyt lähettilästyöt tulevan lukuvuoden aikana. Kiire ei minua haittaa, sillä koen olevani onnekas saadessani olla mukana monessa jutussa. Silloin arki tuntuu mielekkäälle ja uutta viikkoa odottaa aina innolla. Aikatauluttaminen ja ajanhallinta on tullut tärkeäksi osaksi arkea, jotta kaikelle tärkeälle löytyy aikaa. Tärkeintä on nauttia siitä mitä tekee, eikä stressata liikaa.

Lähettiläskaudessa odotan eniten lukiovierailuja, messuja ja uusien ihmisten tapaamista. Toivon, että voin olla avuksi, joten ottakaa rohkeasti yhteyttä, jos jokin askarruttaa!

Lähettiläisiin voit ottaa yhteyttä somekanavien tai blogin kautta!

Instagram: @ueflahettilas

Facebook: UEF-lähettiläät

Pääsykoevinkit – Lääketiede

Huhtikuu vaihtuu pian toukokuuksi ja pääsykokeet lähestyvät uhkaavasti. Kirjoitan tämän postauksen lääkiksen pääsykokeen näkökulmasta, mutta varmasti monet asiat pätevät myös muihin pääsykokeisiin.

Jos olet ensimmäistä kertaa menossa pääsykokeisiin, niin kaikki on uutta ja koejännityksen lisäksi itse tilanne jännittää. Jos tulet tekemään pääsykokeen toiselta paikkakunnalta, kannattaa joko varata reilusti aikaa matkustamiselle tai mahdollisesti yöpyä pääsykoepaikkakunnalla. Aikaa kannattaa varata, jotta yllätykset, kuten junan myöhästyminen, ei aiheuta ongelmia.

Yliopistolle tullessa joka paikassa on paljon ihmisiä ja jännitys on käsin kosketeltavaa. Tässä vaiheessa kannattaa keskittyä omaan tekemiseen, eikä lietsoa omaa jännitystä. Opintopolusta ja lääketieteelliset.fi-nettisivulta löydät ohjeistukset, missä ilmoittaudut ja mitä saat ottaa kokeeseen mukaan. Noudata virallisia ohjeistuksia, sillä kaveri saattaa muistaa väärin tai jotain voi olla muuttunut aiemmista vuosista.

Kun vihdoin pääset koesaliin, alkaa pakokauhu iskeä paksun paperinivaskan edessä. Älä huoli, siinä on erilliset tehtävä- ja vastauspaperit ja siksi nippu on paksu. Kaikki tekevät saman kokeen, joten kaikilla on täysin sama urakka edessä. Tässä vaiheessa kannattaa istua omalla paikallaan ja rauhoittua tilanteeseen. Kuuntele myös valvojien ohjeet huolella.

Kun paperit saa kääntää, alkaa hirveä härdelli! Ensimmäisenä laita nimi kaikkiin tarvittaviin papereihin ja silmäile koe läpi. Tilanne kyllä rauhoittuu, kun kaikki pääsevät tekemään tehtäviä. Aloita itsellesi helpoimmasta tehtävästä, jotta jännitys helpottaa ja saat hyvän vireen tehdä koetta. Merkitse esimerkiksi tehtäväpaperiin jo tekemäsi tehtävät tai jos joku on jäänyt kesken. Se helpottaa kokeen loppupuolella, kun näet suoraan mitkä tehtävistä sinulla on tekemättä.

Pääsykokeen selättämisen jälkeen pääsee opiskelemaan itselle mielenkiintoisia aiheita!

Jos jokin tehtävä ei aukea, siirry rohkeasti toiseen. Tässä kokeessa on kuitenkin tarkoituksena kerätä mahdollisimman paljon pisteitä.  Ainakin minulle tuli sitten aivan toista tehtävää tehdessä toisen tehtävän ratkaisu mieleen! 5 tuntia on pitkä aika, joten kannattaa olla jotain pientä evästä mukana ja juotavaa. Siinä vaiheessa, kun alkaa ajatus tökkiä, on hyvä hetki syödä jotain. Minulle tuli jossain vaiheessa koetta, kun oli niin montaa tehtävää pyöritellyt, sellainen olo etten saa mistään tehtävästä oikein kiinni ja ajatukset pyöri ylikierroksilla. Siinä vaiheessa oli hyvä käydä vessatauolla ja jaloittelun jälkeen, kun palasi takaisin omalle paikalle, ajatukset olivat taas kirkkaina.

Pääsykokeessa on tärkeää tehdä parhaansa, sillä se on näytön paikka. Huolellinen valmistautuminen on tärkeää ja paljon opiskellaankin koetta varten. Kuitenkin usein kertaaminen meinaa unohtua, joten nyt viimeistään kannattaa alkaa kertaamaan, mitä kaikkea olet opiskellut pääsykoetta varten ja miten hyvin asiat ovat muistissa. Lisäksi tiedä vastustajasi, eli tutustu aiempien vuosien pääsykokeisiin! http://www.laaketieteelliset.fi on hyvä sivusto, jossa on kerrottu paljon sekä hakemisesta, että lääkiksessä opiskelusta. Sivulta löydät niin vanhat valintakokeet vastauksineen, että ohjeistukset itse pääsykoepäivää varten.

Tsemppiä viimeisten viikkojen rutistukseen!

Miten päädyin opiskelemaan alaani?

Lähettiläät esittelevät omia kokemuksiaan, miten ovat päätyneet omalla alalleen. Mitkä asiat ovat vaikuttaneet hakemiseen ja mitä kaikkea mutkia matkaan on mahtunut!

 

Kirsi – Ympäristötiede

Olen pienestä lähtien ollut kiinnostunut luonnosta, avaruudesta ja niihin liittyvistä tieteen asioista. Ala- ja yläasteella halusin päästä tutkijaksi ja kartoittaa maailmankaikkeuden ihmeitä. Lukiossa ajatusmaailma oli vielä sillä tiellä, mutta mukaan tulivat ympäristönsuojelu sekä lääketiede. Vaihtoehtoina mietin silloin lääkärin uraa sekä fysiikan opiskelujen kautta meteorologiksi joko tutkimaan sääilmiöitä tai pienhiukkasten vaikutusta ilmastonmuutokseen.

Opon tunneilla tutustuin muihin vaihtoehtoihin, jotka olivat biologian ja ympäristön puolelta. Jostakin testistä tuli vaihtoehtona ympäristötiede, mutta olin käynyt vain yhden kurssin kemiaa ja pääsykokeessa vaadittiin kemian laajan oppimäärän tuntemus. Ajatus jäi taka-alalle, kun aloin lukemaan fysiikan kirjoituksiin. Panostin siihen paljon, mutta opiskellessa tuli sellainen tunne, että työskentely fysiikan parissa tulisi olemaan todella matikkapainoista. Kaipasin tulevalta uralta suuntaa, missä työ olisi konkreettista ja työn jälkeä pystyisi näkemään. Lisäksi fysiikan opiskelut olisivat olleet Helsingissä, eikä muutto suurkaupunkiin houkutellut tutusta Kuopiosta. Päädyin siis hakemaan ympäristötieteisiin Kuopioon ja toisena vaihtoehtona sovellettuun fysiikkaan, jonka suuntauksina olisivat olleet ympäristöfysiikka tai lääketieteellinen fysiikka.

Opiskelin abikeväänä kolme kemian kurssia lukiokursseilla muiden ollessa lukulomalla, ja yhden kurssin kävin itsenäisesti läpi. Panostaminen kannatti, sillä sain pistettä vaille täydet pisteet kemian osuudesta valintakokeissa! Olen ollut todella tyytyväinen valintaani, sillä suuntautumisvaihtoehtoja on todella monia. Olen löytänyt mieleisen suunnan ympäristöterveyden puolelta, painottuen esimerkiksi kemikaalien ja ilmansaasteiden terveysvaikutuksiin. Tulevat työtehtävät voivat olla esimerkiksi tutkimuspuolelta yliopistoissa tai erilaisissa tutkimuslaitoksissa (kuten THL), ympäristöasiantuntijana kunnilla, valtiolla tai yksityisissä yrityksissä sekä erityisasiantuntijana valitsemallaan painotuksella (kuten sisäilma-asiantuntija).

 

Erika – Biolääketiede

Opiskelen tällä hetkellä toista vuotta biolääketiedettä, ja Kuopioon päädyin vasta monen mutkan kautta.

Yläasteen jälkeen lähdin opiskelemaan graafista suunnittelua amikseen Pekka Halosen akatemiaan, koska silloin taide kiinnosti enemmän kuin tiede, ja olin varma, että päädyn töihin johonkin lehteen tai mainostoimistoon. Olen kuitenkin aina ollut kiinnostunut myös ihmisen terveydestä, ja jo graafikon opintojen aikana heräsi ajatus ravitsemustieteen opinnoista. Graafikoksi valmistumisen jälkeen lähdin viettämään välivuotta Uuteen Seelantiin, ja tarkoituksena oli hakea opiskelemaan Helsinkiin, kun palaan. Sain kuitenkin mahdollisuuden aloittaa ravitsemustieteen opinnot Aucklandissa, ja jäin sille tielle kolmeksi vuodeksi. Opiskelin aluksi ravitsemustieteen ja urheilutieteiden tuplatutkintoa, mutta jo ensimmäisen lukukauden jälkeen urheilutieteet vaihtuivat genetiikkaan, ja solu- ja molekyylibiologia sekä ura tutkijana alkoi kiinnostaa entistä enemmän. Jouduin kuitenkin jättämään opintoni kesken ja palaamaan Suomeen. Suomessa etsin yliopistoa jossa voisin jatkaa genetiikan opintojani, kun törmäsin biolääketieteen koulutusohjelmaan. Luettuani koulutusohjelman kuvauksen olin myyty – lääketiedettä ilman potilaita! Jouduin hakemaan kaksi kertaa ennen kuin pääsin sisään, mutta täällä ollaan, ja olen erittäin tyytyväinen opintoihini. Urasuunnitelmat ovat kuitenkin taas ehtineet vaihtua, ja tutkijan uran sijaan aion suuntautua terveys- ja lääkealan myyntiin ja markkinointiin. UEFilla on onneksi mahdollisuus opiskella kauppatieteitä sivuaineena, ja kauppiksen kurssit tukevat hyvin uusia suunnitelmiani.

 

Sohvi – matematiikan aineenopettaja ja luokanopettajakoulutus

Minulla oli nuoresta asti paljon ajatuksia siitä, mikä minusta tulee isona. Pienenä haaveilin balleriinan urasta, vähän isompana halusin lakimieheksi, lukion ekalla mietin minusta tuleman hammaslääkäri ja lukion tokalla mietin rupeavani proviisoriksi. Lopulta en hakenut mihinkään näistä koulutuksista vaan totesin, että mitä jos sittenkin minusta tulisi opettaja.

Muistan ensimmäistä kertaa ehkä kahdeksannella luokalla miettineeni, että voisin isona ruveta matematiikan opettajaksi. Sen jälkeen tähän pohdintaan tuli vuosien tauko, mutta abivuonna rupesin uudelleen pohtimaan voisiko minusta sittenkin tulla matematiikan opettaja. Olin aina ollut hyvä matematiikassa ja pitänyt siitä, joten päätin hakea opiskelemaan sitä. UEF:iin lopulta päädyin, koska siellä sain monipuolisimman koulutuksen, koska matematiikan aineenopettajan opintojen kylkeen sain suoraan luokanopettajanopinnot. Näin valmistumisen kynnyksellä, en kyllä kadu valintaani. Mutta toisaalta, eihän sitä voi ikinä tietää, minne tie vie.

 

Heidi – Lääketiede

Päädyin lääkikseen aikoinaan monen mutkan kautta. Koko alakoulun (ja vielä seiskaluokallakin) haaveilin opettajan ammatista. Kuitenkin luonnontieteet alkoivat kiinnostaa ja ajatukset omasta alasta siirtyivät farmasian kautta lääkärin ammattiin. Lukiossa tähtäsin kurssivalinnoillani lääkistä kohti. Kirjoitukset menivät hyvin, mutta silti en saanut opiskelupaikkaa tuoreena valkolakin omistajana vuonna 2013. Kesätöiden jälkeen piti miettiä välivuoden suunnitelmia, ja päädyinkin tekemään koko vuoden töitä pääsykokeisiin valmistautumisen lisäksi. Vuosi antoi paljon ja opin paljon uutta itsestäni. Myös työnteko antoi lisää motivaatiota opiskeluun ja yhteishaussa hain lääkiksen lisäksi opiskelemaan ravitsemustiedettä. Kutsun ravitsemusta toiseksi intohimokseni, jota pääsinkin opiskelemaan välivuoden jälkeen. Kuitenkin opintojen mielenkiinnosta huolimatta koin, että minulle ei sopisi työ ravitsemusterapeuttina, vaan se valkotakki kutsui minua edelleen. Ehdin viettää kaksi vuotta ravitsemustiedettä opiskellen, ennen kuin ovet lääketieteen maailmaan avautuivat ja aloitin opinnot syksyllä 2016.

Hetkeäkään en ole katunut neljän kerran hakuprosessia. Matkan varrella opin paljon uutta, tapasin nykyisin itselleni tärkeitä ystäviä ja koen, että sekä muista opinnoista, että vuoden työputkestani on hyötyä tulevaisuudessa. Ensimmäisellä hakukerralla sisäänpääsyni oli alle pisteen päässä ja muillakin kerroilla aivan rajan tuntumassa. Tämä valoi uskoa, että sisäänpääsy on mahdollista. Nyt opiskellessa tämä tuntuu omalta paikalta, enkä voisi kuvitella valmistuvani muuhun ammattiin. Kiinnostus ihmisen biologiaan on vahva ja koen tärkeäksi roolin ihmisten auttajana, vaativasta ammatista huolimatta. Tällä omalla tarinallani haluan tsempata kaikkia teitä tavoittelemaan omia unelmia. Kovan työn ansiosta unelma on mahdollista saavuttaa ja se on kaiken vaivan arvoista! 🙂

 

Jussi – Oikeustiede

Se on Jussi tässä moro! Lukion alussa en vielä tiennyt yhtään, mitä haluaisin ”isona” tehdä. Lukion aikana päätös pikku hiljaa kypsyi ja abivuonna vaihtoehtoja oli jäljellä oikeastaan enää vain kaksi: oikis ja kauppis. En ole koskaan ollut kiinnostunut erityisesti jostakin yhdestä alasta, vaan ennemminkin vähän siitä sun tästä. Kauppiksesta minulla oli yksipuolisempi kuva: ”kaikista niistä tulee jotain businessmiehiä.” Sen takia oikis oli minulle se parempi vaihtoehto. Tutkinto itsessään on sen verran monipuolinen, ettei minun ole vieläkään tarvinnut päättää, millaisissa työtehtävissä haluan sitten aikanaan olla.

Sen ohella, että oikis antaa lisää miettimisaikaa uravalinnan suhteen, koulutusalavalintaan vaikutti sekin, että tykkään haastaa itseäni. ”Oikeustieteellinen” kuulosti lukiolaisen minun korvaani lähes Tylypahkalta, kun sinne on tilastollisesti niin ja niin vaikea päästä. Halusin siis myös haastaa itseäni ja kokeilla, onko minun mahdollista päästä sinne. Toisella kerralla sitten pääsinkin!

Laiska ja laskelmoiva kun olen luonteeltani, ajattelin koulutusvalinnassa myös sitä, että järkevintä on valita kerralla oikein, ettei mene ”aikaa hukkaan” opiskellessa väärää alaa. Ei mikään opiskelu toki koskaan hukkaan mene, mutta ajattelin oikeustieteen olevan sen verran monipuolinen ala, että vaikka jokin yksittäinen oikeudenala alkaisi tökkiä, niin löytäisin kuitenkin saman tutkinnon puitteista jotakin muuta mielenkiintoista. Otin lisäksi huomioon sen, että alallani on hyvä työllisyys sekä palkkaus, mutta myös sen, että jos haluankin jo valmistuneena sitten jossain kohtaa vaihtaa työtehtäviä, se onnistuu tällä tutkinnolla suhteellisen hyvin.

Pääsykoevinkkejä

Pääsykokeet lähestyvät ja stressi kasvaa, etkä yhtään tiedä mistä ja miten aloittaa? Tällä kertaa terveystieteiden lähettiläät jakavat vinkkinsä siitä, miten pääsykoerumbaan kannattaa valmistautua.

SAARA, TERVEYDEN EDISTÄMINEN

1. MOTIVAATIO
Mielestäni ihan kaiken ydin niin pääsykokeissa kuin itse opiskelussakin on motivaatio. Jos motivaatio on hukassa, on itseään todella hankala saada hommiin. Jos sinä etsit vielä omaasi, sanon vinkiksi: ajattele sitä tilannetta, kun olet päässyt yliopistoon ja voit opiskella vain niitä asioita, jotka oikeasti kiehtovat sinua! Ei enää kaikkia aineita laajasti, kuten lukiossa piti tehdä. Motivaatio läpi opiskelujen avaa sinulle ovet ihan mihin vaan uskallatkin ryhtyä!

2. MUU ALAN KIRJALLISUUS
Terveyden edistämisen pääsykokeessa ei ole ennakkomateriaalia tai pääsykoekirjoja, vaan materiaali jaetaan suoraan koetilanteessa. Tämä tarkoittaa sitä, että mitään virallista kokeeseen ei tarvitse etukäteen lukea. Täysin lukematta ei kuitenkaan kannata olla, vaan esimerkiksi muu aihepiirin/alan kirjallisuus vie sinua reippaasti eteenpäin aineistomuotoisessa pääsykokeessa. Lue vaikkapa terveysalan lehtiä, artikkeleita, tutkimuksia, nettisivuja, terveystiedon kirjoja tai seuraa mielenkiintoisia sosiaalisen median kanavia. Tämä pätee tietysti myös kaikkiin muidenkin alojen pääsykokeisiin – mitä kiinnostuneempi koko aihepiiristä olet, sitä paremman menestyksen kokeessa luultavasti saavutat!

3. ÄIDINKIELI
Myös äidinkielen osaaminen auttaa huomattavasti aineistomuotoisessa kokeessa, jossa aineisto tuodaan eteen vasta koetilanteessa. Äidinkielen osaamisella hahmotat tekstistä ydinkohdat, osaat käsitellä lukemaasi, ymmärtää tekstin sekä tiivistää oleellisen esimerkiksi referaatin muotoon. Kokeessa on takuuvarmasti monivalintaa, ja monivalinnan onnistumisen avaimena on lukutaito. Älä siis missään nimessä pidä äidinkielen tunteja lukion turhimpina, sillä niitä ne todellakaan eivät ole! Voisinkin jopa sanoa, että äidinkieli on ollut tärkein opiskelemani oppiaine.

4. ÄLÄ VERTAA ITSEÄSI MUIHIN!
Seuraavana aivan huomattavan tärkeä vinkki. Älä koskaan vertaa itseäsi muihin! Älä pääsykoetilanteen muihin kokelaisiin, älä ystäviisi, jotka lukevat pääsykokeisiin, äläkä niihin, jotka ovat jo päässeet opiskelemaan. Sinä itse luot oman urapolkusi ja elämäsi, ja se on kaikista tärkeintä! Itseään vastaan on myös ihan parasta kilpailla, sillä itsensä voittamisen fiilistä parempaa tunnetta ei ole olemassakaan.

5. KOETILANNE
Muista ottaa rennosti koetilanteessa! Varsinkin ensikertalaiselle pääsykoe on varmastikin jännittävä ja tuntematon tilanne, mutta me kokeneet konkarit voimme vakuuttaa, että ei se sen kummallisempi tilanne ole. Jos sinua jännittää, mene paikalle jo hyvissä ajoin, niin ehdit rauhoittua. Koesaliin päästyäsi tarkastele paikkaasi ja omaa tilaasi ihan rauhassa, hengittele ja yritä vaikka tyhjentää mielesi pääsykokeen asioista hetkeksi. Sitten kun aika lähtee käyntiin, muista tehdä parhaasi, sillä se riittää. Enempää ei tarvitse tehdä! Älä hätiköi, aikaa on kyllä runsaasti. Niin, ja luota itseesi siellä pääsykoesalissakin! Tsemppiä!

 

ERIKA, BIOLÄÄKETIEDE

Kuva: Laura Ylönen

1. HYVISSÄ AJOIN VALMISTAUTUMINEN
Pääsykokeisiin valmistautuminen kannattaa aloittaa hyvissä ajoin – koepäivä tulee vastaan yllättävän äkkiä! Itse pääsin opiskelemaan vasta toisen hakukerran jälkeen, ja ensimmäisen pieleen menneen pääsykokeen takia sisuunnuin niin, että aloitin lukemisen jo kahdeksan kuukautta aikaisemmin. Vähempikin riittää, mutta kannattaa kuitenkin varata tarpeeksi aikaa. Hyvä alku on, jos lukee aluksi edes tunnin tai kaksi päivässä. Ajoissa valmistautumisesta tulee myös itsevarmempi olo kuin siitä, että yrittää paniikissa omaksua suuren tietomäärän parissa viikossa ja menee pääsykokeeseen toivoen, että muistaisi edes jotain.

2. POMODORO-TEKNIIKKA
Itse havaitsin Pomodoro-tekniikan erittäin toimivaksi pääsykokeisiin lukiessa, ja käytän sitä edelleen nyt yliopistossa. Pomodoron avulla työnteko jaetaan osiin seuraavalla tavalla:

1) Valitse tehtävä
2) Säädä ajastimeen 25 minuuttia
3) Työskentele keskeytyksettä, kunnes ajastin soi
(puhelin äänettömälle ja pois näkyvistä!)
4) Pidä viiden minuutin tauko
5) Neljän jakson jälkeen pidä pidempi tauko (15-30 minuuttia)

Tekniikka helpottaa isommankin luku-urakan aloittamista, kun tekemisen paloittelee selkeästi osiin. Voit esimerkiksi päättää, että luet neljä jaksoa biologiaa, sen jälkeen pidät ruokatauon, ja sen jälkeen lasket seuraavat neljä jaksoa kemian laskuja, jne. On tärkeää muistaa, että sen 25 minuuttia pyhittää vain opiskelulle ja jättää kännykän ja muut häiriötekijät takavasemmalle.

3. HYVÄT RUTIINIT
Pääsykokeisiin valmistautuminen on iso urakka. Itse huomasin, että selkeän rutiinin luominen helpotti töihin ryhtymistä, eikä vapaa-ajalla tullut huono omatunto siitä, että pitäisi olla lukemassa. Voit esimerkiksi päättää, että aloitat heti aamusta ja luet 6-8 tuntia päivässä, jonka jälkeen pidät loppupäivän vapaata, tai sitten luet illalla pari tuntia ennen nukkumaanmenoa. Kunhan luot rutiinin, joka sopii parhaiten sinulle. Jos päivän rytmittää huolellisesti, jää aikaa vielä muuhunkin.

4. LIIKUNTA JA MUU VAPAA-AIKA
Pääsykokeisiin valmistautuminen voi olla raskasta niin henkisesti kuin fyysisestikin, joten omasta kunnostaan kannattaa pitää huolta. Itselläni jäi päälle helposti ajatus, että on pakko lukea kellon ympäri, muuten jää liikaa tekemättä ja rupeaa stressaamaan vielä enemmän. Tämä johti siihen, että väsyin ja kyllästyin pänttäämiseen niin, että ei tehnyt enää ollenkaan mieli avata pääsykoekirjoja. Sen jälkeen opettelin itselleni toimivan opiskelurytmin (kuten edellisessä kohdassa jo mainitsinkin), ja aikaa jäi myös liikuntaan ja kavereiden näkemiseen. Tauot tekevät hyvää, ja sen jälkeen ajatus kulkee taas paljon paremmin. Muista pitää välillä myös kokonaisia vapaapäiviä!

5. ITSENSÄ PALKITSEMINEN
Jos pääsykokeisiin on valmistautunut tosissaan, voin luvata, että kokeen jälkeen väsyttää. Myös kokeisiin valmistautuessa voi väsyttää ja motivaatio meinaa loppua. Kannattaakin asettaa itselleen tavoitepalkinto, jonka saat heti kun pääsykokeet ovat ohi (opiskelupaikan saamiselle on sitten oma palkintonsa!), ja joka kannustaa jaksamaan. Palkinto voi olla mitä tahansa leffaillasta kavereiden kanssa uusiin vaatteisiin tai ulkomaanmatkaan. Itse menin syömään hienoon ravintolaan ja ostin kalliit kengät, joita olin himoinnut koko kevään.

 

HEIDI, LÄÄKETIEDE

1. KERTAAMINEN
Etenkin kun aineistoa on paljon ja pääsykokeisiin opiskelee monta kuukautta, niin ensimmäisinä viikkoina opiskellut asiat pyyhkiytyvät helposti mielestä. Kertaamiseksi sopii hyvin lyhyt mieleen palauttelu, kuten keskeisimpien käsitteiden tai kirjan sisällysluettelon katsominen ajatuksella läpi. Laskemista vaativissa aineissa kertaukseen sopii muutama laskutehtävä, jotka olet merkinnyt itsellesi hyviksi tehtäviksi lukuprojektin aikana.

2. LUKUPIIRI
Lukupiirissä voi perinteisesti opiskella yhdessä samaa asiaa, ihan eri juttuja tai olla sitten puhelimen päässä. Vertaistuki on tärkeää ja esimerkiksi kirjastolla opiskellessa on kiva käydä yhdessä syömässä tai kahvilla ja jutella aivan muuta. Myös itselle vaikeista asioista keskustelu kaverin kanssa auttaa, kun toinen saattaa osata juuri sen asian tai voitte pohtia vaikeaa kohtaa yhdessä. Itse tuli lähetettyä (ja myös vastaanotettua) kuvia vaikeista tehtävistä, joihin sai sitten kaverilta apua.

3. OMALLE EPÄMUKAVUUSALUEELLE MENEMINEN
Opiskelu on kivaa, etenkin silloin kun asian osaa hyvin ja lukeminen tai laskut rullaavat kevyesti. Kuitenkin pääsykokeisiin opiskellessa on tavoitteena osata kaikki mahdollisimman hyvin. Tämä tarkoittaa, että opiskellessa pitää tasaisin väliajoin hakata päätä seinään. Kun epämukavuusalueella on tarpeeksi pitkään, se muuttuukin oppimisen myötä mukavuusalueeksi. Ei siis ole järkevää lukea paljon sellaisesta aiheesta, jonka osaat jo hyvin.

4. SOPIVAN LUKURYTMIN LÖYTÄMINEN
Arkirytmityksen lisäksi myös opiskeluaiheita on hyvä rytmittää. Luetko mieluummin samaa aihetta koko päivän vai vaihdatko kirjaa tai ainetta kesken päivän? Kertaatko heti ensimmäisenä vai päivän loppu puolella? Löydä oma rytmisi!

5. TIEDÄ MITÄ ON LUVASSA
Tutustu huolella ja ajoissa, millaiset hakemasi alan pääsykokeet ovat. Netistä löytyy paljon vanhoja pääsykokeita ja vastaukset niihin. Toki joku kannattaa jättää itselleen harjoituskokeeksi, mutta osaat paremmin kohdistaa, millaisiin asioihin opiskellessa kannattaa keskittyä. Onko tiettyjä aihepiirejä, joista kysytään usein tai suositaanko tiettyjä tehtävätyyppejä (monivalinta, essee, laskut, täydennystehtävä…)? Olet siis jo askeleen muita askeleen edellä, kun tiedät mitä tuleman pitää!

 

————————————————————————–

Sitten vain oikea asenne ja pääsykoemateriaalin kimppuun! Tsemppiä meiltä kaikilta, toivottavasti nähdään syyskuussa!

<3: Erika, Saara ja Heidi

Terveystieteilijät esittäytyvät!

Unelmien tavoittelija  Heidi

Heips!

Olen Heidi Puharinen, 23-vuotias lääketieteen opiskelija. Opiskelen tällä hetkellä toista vuotta, joten opinnot ovat aivan alussa ja paljon on vielä edessä. Kuopion katuja olen tallannut ja vuosituhannen vaihteesta, mutta sukujuureni ovat Pohjois-Karjalassa.

Lääketieteen opinnot ovat olleet minulla jo lukion alusta asti selvillä, mutta opiskelemaan päädyin lopulta monen mutkan kautta. Lukion jälkeen ovet eivät auenneet muutamaan hakemaani opiskelupaikkaan, joten vietin välivuoden töitä tehden ja pääsykokeisiin lukien. Vieläkään en päässyt lääkikseen, mutta pääsin opiskelemaan ravitsemustiedettä Itä-Suomen yliopistoon. Kaksi kokonaista vuotta niitä opintoja vierähti ja sain lääketieteen lisäksi toiseen intohimooni ravitsemukseen osaamista ja syvällisempää tietoa. Ja tottakai mukaan tarttui ihania kavereita! Vaikka ravitsemustiede tuntui kiehtovalta, niin ammattiurana se lääkärin työ tuntui edelleen omalta paikalta.

Viime syksynä pääsin aloittamaan unelmaopintoni ja tämä on ehdottomasti tuntunut omalta jutulta. Ihmiskeho ja sen toiminta on mielenkiintoinen kokonaisuus, jota opiskelee edelleenkin innolla. Sain kuitenkin todella paljon hyväksilukuja ravitsemustieteen opinnoistani, joten piti keksiä jotain, että Kelan tädit ei suutu opintojen vähyydestä. Päätin ja sain luvankin suorittaa loppuun kandin tutkintoni ravitsemustieteiltä. Tosin normaalisti yhden vuoden opintoihin käytän kaksi vuotta ja toivottavasti saan kandin paperit lunastettua ensi kevään aikana.

 Terveyskeskuspäivillä pääsi fiilistelemään THE takkia. 😀

Vapaa-ajalla tulee käytyä salilla ja ryhmäliikunnoissa ja olen myös mukana partiotoiminnassa. Partion kautta pääsee tottakai liikkumaan luonnossa, mutta olen järjestänyt paljon myös tapahtumia ja sitä kautta löytänyt uusia puolia itsestäni. Aivan uutta ei ole myöskään blogin kirjoittaminen, sillä olen kirjoittanut omaa blogia jo useamman vuoden verran. Pääpainona toki kuulumiset opiskelurintamalla ja lifestyle-henkiset postaukset. Omaan blogiini pääset tutustumaan tästä.  Näiden lisäksi osallistun kaiken maailman ainejärjestön ja kurssin järjestämiin kissan ristiäisiin. Ja toki poikkitieteellisiinkin tapahtumiin! Yksi opiskelijaelämän parhaista puolista onkin erilaiset tapahtumat, joissa törmää uusiin tyyppeihin 🙂

UEF-lähettiläs vuodelta odotan eniten opiskelijamessuja ja lukiovierailuja. Toivottavasti saan sytytettyä jollekin kipinän tulevasta opiskelupaikasta!

♥: Heidi

 Hymyilevä terveystieteilijä Saara

Moikka kaikille!

Olen Saara Närä, pian kaksikymppinen melko tuore kuopiolainen. Opiskelen terveyden edistämistä nyt toista vuotta Kuopion kampuksella. Juuriltani olen paljasjalkainen oululainen, ja Kuopioon päädyin asuttuani pitkään äitini kotikunnassa Sonkajärvellä. Minulla on siis oikeastaan kolme kotia, niin pohjoisessa Oulussa kuin nyt täällä Savossakin!

Kuva: Atte Mäläskä

Terveyden edistämistä lähdin opiskelemaan, sillä terveelliset elintavat, aktiivinen elämä, liikkuminen ja hyvinvointi ovat aina olleet minulle tärkeitä arvoja ja lähellä sydäntäni. En oikeastaan vielä abivuoden alussakaan tiennyt, mitä tulevaisuudessa haluaisin tehdä – kun sitten luin terveystiedon kirjoituksiin, sain lopullisen vahvistuksen sille, että siinä on tosiaan aine, joka kiehtoo minua valtavasti. Hain Itä-Suomen yliopistoon, pääsin sisään ja ihastuin ikihyviksi. On ollut unelmien täyttymys päästä rakentamaan elämäntavastani ja minulle tärkeistä asioista tulevaisuuden ammattiani.

Tällä hetkellä opiskelen siis toista vuotta, ja tänä vuonna olen valinnut pääaineekseni kansanterveystieteen. Sivuaineekseni olen suunnitellut lukevani mediakulttuuria ja viestintää, joka on ehkä vähän yllättäväkin valinta – sen avulla saan kuitenkin tutkinnostani luotua juuri omannäköiseni ja vahvuuksieni mukaisen. Olenkin työskennellyt pitkään toimittajana eri lehdille, tehnyt markkinointitehtäviä sekä toiminut pari kesää kunnallisviestinnässä.

Elämäni Kuopiossa on toki paljon muutakin kuin opiskelua! Voisi sanoa, että olen todella monessa mukana, eikä minulla juuri koskaan ole tylsää hetkeä. Toimin ainejärjestömme varapuheenjohtajana, urheilen paljon, tanssin aina kun ehdin, reissaan, vietän opiskelijaelämää sekä tietysti hoidan uusia UEF-lähettilään tehtäviäni. Rakas teatteriharrastukseni on nyt joutunut jäämään sivuun, mutta toivon voivani palata harrastuksen pariin myöhemmin.

Odotan innolla tulevaa lähettiläsvuottani sekä sitä, että voisin antaa tulevaisuuttaan miettivälle ajattelemisen aihetta sekä herättää haaveita tulevaisuuden suunnasta.

Nähdään lukiovierailuilla ja messuilla!

♥: Saara

Maailmanmatkaaja Erika

Waiheke Islandin rannalla

Olen Erika, 26-vuotias toisen vuoden biolääketieteen opiskelija. Kuopioon päädyin monen mutkan kautta.

Yläasteen jälkeen hain ammattikouluun opiskelemaan graafista suunnittelua, sillä tykkäsin piirtää, enkä vielä siinä vaiheessa tiennyt mikä minusta tulee isona. Silloin taide kiinnosti enemmän kuin tiede, ja päädyin Tuusulaan Pekka Halosen akatemiaan. Olen kuitenkin aina ollut kiinnostunut biologiasta ja ihmisen terveydestä, ja amiksessa ajatus ravitsemusterapeutin työstä rupesi kiinnostamaan. Paperit käteen saatuani lähdin Uuteen-Seelantiin, jossa tarkoituksenani oli viettää välivuosi au pairina ja hakea opiskelemaan, kun palaan kotiin. Reissu venyikin kolmen ja puolen vuoden mittaiseksi, kun sain mahdollisuuden aloittaa ravitsemustieteen opinnot Aucklandissa. Matkan varrella pääaine vaihtui genetiikkaan ja unelma-ammatti tutkijaksi. (Kerron enemmän ulkomailla opiskelusta omassa postauksessaan, joten pysykää kuulolla ;))

Valitettavasti elämä ei aina mene niin kuin elokuvissa (tai sitten se on kuin huono komedia, kuten minun tapauksessani), ja jouduin jättämään opinnot kesken ja palaamaan Suomeen. Työskentelin baristana ja tarjoilijana Helsingissä, samalla kun luin biolääketieteen pääsykokeisiin. Ensimmäisellä kerralla ei onnistanut, ja itkuisen viikon jälkeen piti keksiä tekemistä seuraaviin pääsykokeisiin asti. Ajatus toisesta vuodesta tarjoilijana oli liian hirveä, joten päätin karata maasta ja lähdin jälleen au pairiksi, tällä kertaa Lyoniin, Ranskaan.

 Amaury ja Erika

Ranskassa ollessani pidin seuraa 12-vuotiaalle Amaurylle ja pänttäsin pääsykokeeseen kuin hullu. Päätin että nyt mennään yliopistoon – vaikka väkisin! Raataminen tuotti tulosta, ja tällä hetkellä saan ihailla eksoottista Itä-Suomea Kuopiossa.

Suurin osa ajasta menee kouluhommien parissa, ja tänä vuonna tietenkin myös UEF-lähettilään hommissa! Olen myös jäsen Suomen ylioppilaskuntien liiton kehitysyhteistyöneuvottelutoimikunta KENKKU:ssa.
Vapaa-ajan aktiviteetit liittyvät lähinnä urheiluun, ja olenkin ehkä vähän tylsä opiskelija, kun en ravaa jatkuvasti opiskelijabileissä vaan mieluummin käyn salilla, lenkkeilen, harrastan kick boxingia ja istun iltaa kavereiden kanssa. Välillä saatan heittäytyä jopa niinkin villiksi, että käyn yksin leffassa.

Biolääketieteen opinnot ovat olleet just eikä melkein sitä mitä haluan. Rakastan näpertämistä ja pieniä yksityiskohtia ja sitä, kun ne voi liittää yhteen suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Pienten yksityiskohtien opettelun lisäksi biolääketieteen opintoihin kuuluu paljon käytännön työskentelyä laboratoriossa, mikä tasapainottaa opiskelua kivasti. Koska olen saanut hyväksiluettua jonkin verran aiempia opintoja, tämän lukuvuoden jälkeen pakollisia kursseja jää enää kolme ensi syksylle. Tämän takia ajattelin täyttää kolmannen vuoden kauppiksen kursseilla. Unelma-ammatti on nimittäin taas ehtinyt vaihtua – tutkijan uran sijaan aion suuntautua lääke- ja diagnostiikka-alan myyntiin ja markkinointiin. Kandin opintojen jälkeen haen opiskelemaan Tukholmaan Karolinska Institutenin Bioentrepreneurship-maisteriohjelmaan, sieltä sitten jälleen maailmalle, sillä kertaa ehkä Kanadaan.

♥:Erika

Muistakaa seurata meitä myös muilla some-kanavilla! Facebook: UEF-Lähettiläät, Instagram @ueflahettilas ja Snapchat: UniUEF 🙂

Opiskelijaelämän parhaat tapahtumat

Opiskeluelämän suola on (opiskelujen ohella tietenkin…) erilaiset tapahtumat! Tapahtumia on hurja määrä erilaisia: suuria koko kampuksen tapahtumia, ystävien illanistujaisia, urheilutapahtumia ja bileitä erilaisilla teemoilla yms.

UEF-lähettiläät olemme käyneet ahkerasti erilaisissa tapahtumissa ja osa ollut jopa järjestämässä niitä. Täältä pesee meidän lempitapahtumat koko yliopistoelämän ajalta!

Katso mitä kaikkea yliopistossa tehdään vapaa-ajalla tai vilkaise onko oma lempitapahtuma mukana 🙂

PAULA – KASTAJAISET aka TOOGAT

Oma lempitapahtumani on ylivoimaisesti perinteiset toogat. Jokaisella ainejärjestöllä on oma tapansa kastaa uudet opiskelijat osaksi ainejärjestöä. Lääkiksellä kaste on perinteisesti toogajuhlissa, johon kuuluu menoa ja melskettä ensin Kuopion torilla, Snellmannin puistossa ja lopuksi kerhotalolla Vitriinillä.

LAURA – GANGSTA SITSIT

Gangstat valmiina sitsaamaan. JOU

Sitsit on akateeminen pöytäjuhla, jossa syödään, juodaan, lauletaan ja pidetään kivaa. Gangsta-sitsit järjestettiin farmasian, lääkiksen, ravitsemustieteilijöiden ja tietojenkäsittelytieteiden opiskelijoiden kesken.

“Paras tapahtuma, koska illan fiilis oli rento ja hyvä, sai jutustella myös toisten alojen opiskelijoiden kanssa ja ilta päättyi pöydillä tanssimiseen.”

SAMU – AINEJÄRJESTÖJEN VÄLISET TURNAUKSET

Ainejärjestöt mittaa paremmuuttaan monilla tavoin, yksi niistä on urheliturnaukset. Esimerkiksi Samun lempitapahtuma on jalkapalloturnaus Filosofian tiedekunnan ainejärjestöjen välillä. “Joukkuehenki, kilpailu ja kavereiden kanssa pelaaminen on parasta ajanvietettä. Tapahtumat on itsessään mukavia vaikka ei aina itse pelaisikaan.”

ESSI & HEIDI- KAUPUNKISUUNNISTUS

Kaupunkisuunnistus on heti lukuvuoden alussa järjestettävä tapahtuma fukseille. Tuutorryhmiin jaetut fuksit saavat omalta tuutoriltaan viestikapulan ja lähtevät kiertämään vanhojen opiskelijoiden pitämiä rasteja kaupungille. Ryhmäytyminen ja uusiin opiskelukavereihin tutustuminen tapahtuu hauskojen tehtävien lomassa.

Essin mielestä: “Rastien kiertäminen ja tehtävien tekeminen on kivaa, mutta erityisesti tuomareiden lahjominen ja uusien opiskelijoiden näkeminen on hauskaa. Monipuolinen tapahtuma!”

Heidi puolestaan tykkää pitää rastia fuksipalleroisille. “Rastin vetäjänä näki ja tutustui yliopiston fukseihin joka alalta. Tapahtuma on paras koska se on koko yliopiston yhteinen”

 

ELINA – VIIKONLOPPU TAHKOLLA

Monet ainejärjestöt ja vuosikurssit järjestävät yhteisiä matkoja ja retkiä. Elinan lempitapahtuma onkin Sociuksen (sosiaalitieteiliöiden ainejärjestö) ja Servereiden (tietojenkäsittelytieteiden ainejärjestö)  järjestämä Tahkon viikonloppu. “Viikonlopun aikana ollaan tiviisti yhdessä, joten on helppo tutustua uusiin ihmisiin ja toisaalta syventää entuudestaan muodostettuja kaverisuhteita. Onneksi vuosittainen Tahko-viikonloppu on taas kohta edessä!!”

SIIRI – KUORON KEVÄT- JA JOULUKONSERTTI

“Kuorossa laulaminen on ollut rakas harrastukseni koko yliopiston ajan. Olen tutustunut kuorossa ihaniin ihmisiin, saan siellä ajatukset irti opiskelusta ja laulaminen piristää minua aina. Laulutreenit itsessään ovat ihania, mutta kevät- ja joulukonsertit ovat todellisia kohokohtia.”

JENNA – KAHVITTELU YSTÄVIEN KANSSA

Vapaa-ajalla ei aina tarvitse tehdään mitään hienoa ja erityistä. Joskus parasta tekemistä on rento oleminen ystävien kanssa. Jennan lempitapahtumia ovatkin kahvitteluhetket tärkeiden ystävien kanssa. “Yliopiston alkaessa en tuntenut paikkakunnalta ketään ja oli ihana saada opiskelujen myötä uusia samanhenkisiä ystäviä. Kahvittelu ystävien kanssa piristää arkea aina!”

CHRISTIAN – HERKKUAPPRO

Appro on perinteinen yliopistotapahtuma, jossa kierretään yleensä kaupungin ravintoloita ja baareja. Herkkuappro on kuitenkin omiaan herkkusuille, koska siinä kierretään kahviloita ja ravintoloita erilaisten ihanien herkkujen perässä. Se on järjestetty Joensuussa muutaman vuoden ajan, ollut hyvin suosittu ja todennäköisesti tullut jäädäkseen. “Herkkuappro on vuoden ykköstapahtuma, koska kaikenlaiset herkut karkeista kakkuihin ovat parasta mitä tiedän!”

JASMINE & LIINA – VUOSIJUHLAT

Vuosijuhlilla eli vujuilla juhlitaan ainejärjestön täyttämiä vuosia hienoissa iltajuhlissa! Vujuilla palkitaan ainejärjestön toimijoita, pukeudutaan iltapukuihin ja onnitellaan ainejärjestöä. Upeat juhlat on varmasti monen opiskelijan suosikki ja myös lähettiläiden keskuudessa pidetty.

Liinan mielestä tapahtuma on yliopisto-opiskelujen paras, koska se on arvoikkain ja juhlavin tapahtuma.

Jasminekin pitää vuosijuhlissa nimenomaan vujujen arvokkuudesta. “Piristää arkea kun saa laittautua tavallista hienommin. Juhlissa huomasi myös kaikkien nauttivat hetkestä täysillä.”

Jasmine Judican vuosijuhlilla. Kuvaaja: Risto Takala

HENRI – 40V VUOSIJUHLAT   

Henkan mielestä paras tapahtuma on myös ollut vuosijuhlat, nimittäin Hyeenan 40v eeppiset vujut. “Kyseisiltä vujuilta on legendaarisia muistoja! Hienot juhlat, joissa oli myös laitoksen professorit paikalla. Sain itse pitää miesten puheen naisille, joka keräsi paljon kehuja (vaikka jännitinkin hurjasti). Koko ilta meni liian nopeasti ja jatkojen sekä jatkojen jatkot olivat ohi yhdessä hujauksessa.”

Henrin eeppinen jätkäseurue vujuilemassa.

Kaksi uraa – tavoitteena jalkapalloileva lääkäri

Yliopisto-opiskelun ja kilpaurheilun yhdistäminen, onko kyseessä mahdollisuus vai mahdottomuus?

UEF-lähettiläiden joukkoon on (vihdoin) tullut mukaan kilpaurheilija eli minä! Ajattelinkin heti kertoa omia kokemuksia kahden uran yhdistämisestä. Jos urheilu ei kiinnosta tippaakaan älä vielä klikkaa oikean yläreunan rastia vaan kuvittele sanan jalkapallo/treenit tilalle työnteko, lasten hoitaminen tai kuorolaulu niin voit saada yleisesti vinkkejä yliopistoelämän yhdistämisestä kiireiseen arkeen.

Pelaan jalkapalloa Naistenliigassa, joka on naisten pääsarja, Pallokissojen riveissä. Itä-Suomen yliopistossa taas opiskelen lääketiedettä toista vuotta. Vaikkakin Naistenliigasta ammattilaisia löytyy, suurin osa pelaajista opiskelee tai tekee töitä pelaamisen ohella. Pärjääminen sarjassa vaatii kuitenkin ammattimaista harjoittelua ja sitoutumista. Omalla kohdallani opiskelun ohelle kertyy yleensä n. 9 harjoitusta viikossa. Lisäksi pelireissut ovat pitkiä: paikalliskamppailu pelataan Tampereella ja Ahvenanmaalle reissataan koko viikonlopun verran.

Kaverit sekä koulussa että treeneissä tekevät kaikesta hauskempaa.
Kaverit sekä koulussa että treeneissä tekevät kaikesta hauskempaa.

Turha kieltää etteikö opiskelu & urheilu -kombo veisi aikaa, se kuitenkin onnistuu hyvin! Mielestäni avaimet tähän kiireiseen elämäntapaan ovat suunnitelmallisuus, joustavuus ja panostaminen laatuun. Suunnitelmallisuus konkretisoituu kalenterissani, jonne merkitsen kaikki menoni: treenit, pakolliset oppitunnit, luennot, vapaapäivät, tapaamiset yms. Monien luentojen akateeminen vapaus helpottaa päivien suunnittelua. Luennoilla ei ole läsnäolopakkoa, joten aamutreenien osuessa päällekkäin luennon kanssa voin mennä potkimaan jalkapalloa ja opiskella luennon asiat diojen tai kirjojen avulla kotona.

Joustavuudella tarkoitan itsensä kuuntelemista ja hetkessä elämistä. Vaikka päivän suunnitelmiin kuuluisi paljon opiskelua ja kahdet treenit, on osattava levätä tilanteen niin vaatiessa, esimerkiksi huonojen yöunien tai sairastumisen vuoksi. Sama idea pätee laatuun panostamisessa. Väsyneenä yömyöhällä ei kannata kahlata kirjoja läpi, vaikka opiskeltavaa olisi paljon. Lyhyet tehokkaat jaksot sataprosenttisesti keskittyen toimivat paljon paremmin, ja opettavat myös keskittymään olennaiseen. Tentit ovat yliopistossa haastavampia kuin lukion kokeet, mutta usean viikon aamusta iltaan rupeamaa ne eivät vaadi. Keskittymällä tärkeisiin asioihin ja opiskelemalla yhtäjaksoisesti kurssin mittaan opinnoissa pärjää hyvin.

Kotona opiskeluun kuuluu aina kahvi ja välipala
Kotona opiskeluun kuuluu kahvi ja välipala

Jaksamisen ydin on sama kuin kaikessa tekemisessä: motivaatio. Hain Kuopion lääkikseen, koska haluan valmistua lääkäriksi ja pelaan jalkapalloa, koska rakastan pelaaamista ja haluan menestyä. Yhdistämällä nämä urat keskenään  minun ei tarvitse luopua kummastakaan ja saan akateemisen koulutuksen ohella haastaa itseni kentällä sekä tavoitella kirkkaita mitaleita.

Kannustankin akateemisesta urasta kiinnostuneita urheilijoita hakemaan yliopistoon jo urheilu-uran aikana. Ainakin  Itä-Suomen yliopistossa ohjeistus, koulutuksen rytmittäminen ja tukipalvelut pelaavat hyvänä tiiminä urheilijan ympärillä.

Vastaus vielä tärkeään kysymykseen ”Kerkeääkö käymään opiskelijatapahtumissa?”

  • Kyllä. Osa tapahtumista on jätettävä väliin, mutta se tekee lopuista vaan ikimuistoisempia. 😉

Paula // Lääketiede

Tutustumista, tutkimista ja tiedonjanoa pajapäivässä

Perjantaina 15.4. monilla Itä-Suomen alueen lukiolaisilla oli mielenkiintoinen päivä edessään yliopistomme Joensuun ja Kuopion kampuksilla. Kyseessä oli siis UEFin järjestämä pajapäivä, jossa viiden tunnin aikana lukiolaiset pääsivät tutustumaan lähemmin kahteen heitä kiinnostavaan alaan. Luvassa oli suuren tietotulvan ja kampuksilla eksymisen lisäksi myös pientä kisailua ja tieteeseen tutustumista ihan kokeellisten töiden parissa.

Hmm jännittävää, mitähän täältä yliopiston sisältä oikein löytyykään?
Hmm jännittävää, mitähän täältä yliopiston sisältä oikein löytyykään?

Joensuun kampuksilla oli esittelyssä fysiikan, matematiikan, historian, oikeutieteen, kauppatieteen, ohjauksen, psykologian ja erityispedagogiikan alat. Esimerkiksi fysiikan pajassa lukiolaiset pääsivät tutustumaan muutamiin kokeellisiin eksperimentteihin, oikeustieteen pajassa lukiolaiset ratkoivat erilaisia kuvitteellisia rikosoikeudellisia tapauksia ja psykologian pajassa pohdittiin yhdessä mielenterveyshäiriöiden häpeäleimaa. Kuopion kampuksella esittelyssä olivat taas sosiaalitieteet ja sosiaalityö, farmasia, lääketiede, ravitsemustiede sekä biolääketiede. Sosiaalitieteen ja sosiaalityön pajassa lukiolaiset pohtivat mm. monikulttuurisuutta, ravitsemustieteen pajassa pureuduttiin ravitsemussuosituksiin ja biolääketieteen pajassa lukiolaiset pääsivät eristämään DNA:taan suun limakalvolta laboratoriossa.

No tältähän siellä yliopiston sisällä näyttääkin! Ja niin paljon eri aloja, joita voi opiskella!
No tältähän siellä yliopiston sisällä näyttääkin! Ja niin paljon eri aloja, joita voi opiskella!

Itse olin pitämässä lääketieteen UEF-lähettilään Villen kanssa lääketieteen pajaa. Lääketieteen opiskeluun ja lääkikseen pääsemiseen liittyviä kysymyksiä on lukiolaisilla aina paljon, joten päätimme Villen kanssa käyttää aikaa lääkiksestä kertomiseen lukiolaisille meidän opiskelijoiden näkökulmasta. Lääketieteen lisäksi kerroin myös omien kokemusteni kautta hampaalla opiskelusta, sillä se liittyy myös läheisesti lääketieteeseen, mutta on kuitenkin oma alansa. Itsehän myös haaveilin koko lukioaikani abivuoden talveen saakka lääkiksestä, sillä en ollut koskaan edes tullut ajatelleeksi, että sellainenkin koulutusohjelma on kuin hammaslääketiede.  Pitkän pohdinnan jälkeen hammaslääketiede tuntuikin enemmän minun jutultani, ja nyt kaksi vuotta täällä opiskelleena en voi todellakaan sanoa katuvani tuota päätöstä.

 

Pajamme rennossa ilmapiirissä lukiolaiset kyselivät ahkerasti mieltään painavia kysymyksiään lääkikseen liittyen. Usein kysymykset liittyivät valintakokeeseen ja kirjoituksiin valmistautumiseen, ja siihen, kuinka hyvin kirjoituksissa pitäisi menestyä päästäkseen lääkikseen. Lyhyesti tiivistettynä kaikille lääkikseen/hampaalle hakeville neuvoksi: kirjoitusten arvosanasta ei kannata ottaa stressiä, vaan ajatella se lähinnä pääsykokeeseen valmistautumisena. YO-kirjoituksissa täytyy menestyä todella hyvin, jotta siitä saisi pisteitä yhteispistekiintiössä, ja niilläkään pisteillä ei ole oikeastaan mitään merkitystä, jos et anna parastasi valintakokeessa. Valintakoe on se, joka ratkaisee. Panosta siihen, mutta aloita panostuksesi jo kirjotuksiin lukiessasi, sillä niitä samoja asioita kysytään sinulta myös valintakokeessa.

 

Lopuksi lukiolaiset pääsivät pajassamme myös haastamaan itsensä ihmisen anatomiaan liittyvässä tietokilpailussa. Lääkiksessä ja hampaalla opiskelu alkaa ensimmäisenä vuonna anatomian opiskelulla, ja haastetta siihen luo termien opiskelu latinaksi. Tästä esimakua lukiolaiset saivatkin meidän tietokilpailussa, ja termien arvailun lisäksi he pääsivät myös tunnustelemaan omia kylkiään vapaiden kylkiluiden määrän selvittämiseksi.

Tietokilpailu alkakoon!
Tietokilpailu alkakoon!
Osaisitko sinä vastata tähän?
Osaisitko sinä vastata tähän?

Lukiolaiset tuntuvat usein olevan kovin pelokkaita lääkistä kohtaan ja monet eivät usko kykenevänsä siihen. Toivon, että me Villen kanssa saimme heidät vakuuttuneeksi, että jos opiskelijalla itsellään vain mielenkiintoa lääketiedettä ja sen opiskelun kohtaan riittää, on valintakokeessa ja itse lääkiksessä menestyminen täysin mahdollista. Kyselin iltapäivän pajakävijöiltä myös kokemuksia muista pajoista, ja monet tuntuivat olevan hyvin tyytyväisiä pajapäiväänsä. Ainakin meidän pajassa he jaksoivat vielä hymyillä ja naurahdella meidän jutuille ja kokemuksille lääkiksestä.

 

Katriina // Hammaslääketiede