Mikä ihmeen kandidaatintutkielma?

Kuva tutkintotodistuksen kannesta pöydän päällä

Kandidaatintutkielma on kirjallinen tutkielma, jossa syvennetään ensimmäisten opiskeluvuosien aikana omaksuttuja asioita sekä harjoitellaan tieteellistä kirjoittamista, tutkimuskysymysten muotoilua, tiedonhankintaa, aineiston analyysiä, vertaisarviointia sekä tieteellisen keskustelun käymistä. Kandidaatintutkielma on siis kandidaatin tutkinnon päättötyö, jolla osoitetaan, että opiskelijalla on riittävät valmiudet tieteelliseen työskentelyyn. Valmistuin itse yhteiskuntatieteiden kandiksi keväällä 2020 (koronakevät never forget), eli kandidaatintutkielman (tuttavallisemmin ihan vaan kandi tai kandityö) kirjoittaminen on edelleen kirkkaana mielessä. Teksti on kirjoitettu oman alani näkökulmasta, eli kaikissa oppiaineissa opinnäytetöiden kirjoittaminen ei noudata aivan samaa kaavaa, kuin meillä. Fun fact: kaikilla aloilla ei itseasiassa edes kirjoiteta kandia! 😮 On myös hyvä muistaa, että jokaisen opiskelijan kandiprosessi on erilainen: joskus työ valmistuu hyvinkin nopeasti ja kivuttomasti, ja joskus työn kirjoittaminen vaatii enemmän ponnistelua.

Omassa oppiaineessani eli ympäristöpolitiikassa kandityön rakenne on hyvin perinteinen: työhön tarvitaan aineisto, joka analysoidaan käyttäen sopivaa analyysimenetelmää ja teoreettisessa viitekehyksessä avataan työn keskeisiä käsitteitä ja teorioita työn taustalla.  Yksinkertaista? Ei ehkä kuulosta siltä, mutta kun työn aiheisiin pääsi sisään, soljui kirjoitustyö eteenpäin kuin itsestään , vaikka jännitinkin kandin kirjoittamista etukäteen aika paljon. Pelkoni siitä, että en osaa kirjoittaa akateemista tekstiä, analysoida hankkimaani aineistoa tai edes valita työn aihetta, olivat onneksi aivan turhia. Yksikään opiskelija ei nimittäin lähde soitellen sotaan kandidaatintutkielmaa tai muita opinnäytetöitä aloittaessaan, vaan kaikkia tutkielman tekemiseen vaadittavia taitoja harjoitellaan kursseilla jo ihan ensimmäisestä opiskeluvuodesta lähtien. Lisäksi jokainen saa työlleen myös ohjaajan, joka vastaa jokaiseen hölmöönkin kysymykseen ja tönäisee oikeaan suuntaan, jos työ jää junnaamaan paikalleen.

Kandityön aineiston voi hankkia monella eri tavalla: opiskelijat voivat toteuttaa itse esimerkiksi haastatteluja, tehdä kyselyitä tai mittauksia tai käyttää vaikka valmiiksi kerättyä aineistoa. Itse käytin kandityöni aineistona erään kansalaisopiston kurssin kirjoittamia kierrätyselämäkertoja, joista tutkin kirjoittajien kierrätyskäyttäytymisen muutoksia heidän elämänsä aikana. Elämäkertojen tutkiminen oli itselleni mieluisaa, sillä olen luonteeltani aika utelias, minkä lisäksi rakastan kuulla ihmisten tarinoita. Opinnäytetöihin ja muihin suurempiin kurssitöihin kannattaakin valita aihe, joka aidosti kiinnostaa sinua: kirjoitustyö soljuu mukavammin eteenpäin, kun tutkimusta tekee aiheesta, joka on sinulle tärkeä ja josta olet kiinnostunut. Maantieteen ja ympäristöpolitiikan ehdoton valtti (ja välillä kirous…) on alojen laajuus, minkä ansiosta lähes mitä vaan aihetta tai ilmiötä voidaan tutkia maantieteellisestä tai ympäristöpoliittisesta näkökulmasta. Meillä monet opiskelijat valitsevatkin kandityönsä aiheen juuri omien mielenkiinnonkohteidensa kautta, ja aiheet vaihtelevatkin aina liikuntapalveluiden saavutettavuudesta metsäteollisuuden kautta Zero Waste-liikkeeseen ja Unicafen naudanlihakeskusteluun. Aiheet ovat siis yhtä yksilöllisiä, kuin me opiskelijatkin!

Kuva tutkinotodistuksen kannesta pöydän päällä
Opiskelija saa virallisen tutkintotodistuksen silloin, kun kaikki kandidaatin tutkintoon vaadittavat opinnot on käyty ja kandidaatintutkielma on kirjoitettu.

Oliko kandin kirjoittaminen sitten yksinäistä puurtamista kirjaston nurkassa? No ei ihan. Korona laittoi omaan kirjoitustyöhöni voimakkaasti kapuloita rattaisiin, ja kirjastojen ja yliopiston sulkeminen olivatkin ehdottomasti oman työni suurin takaisku. Yksin kandia ei onneksi tarvinnut koronasta huolimatta kuitenkaan väkertää, sillä kandiohjaajani oli aina vain sähköpostiviestin päässä, ja viikoittain etänä kokoontuvat kandiseminaarit mahdollistivat myös muiden työtään samaan aikaan kirjoittavien opiskelijoiden konsultoimisen ja vertaistuen. Oli koronakaranteenissa jotain hyvääkin: joskus aika kävi niin pitkäksi, etten yksinkertaisesti keksinyt muuta tekemistä, kuin kandin kirjoittamisen 😀

Mitä prosessista sitten jäi käteen? Ainakin opin sen, että jännittäminen on turhaa: kandi on harjoitustyö, jossa opiskelija saa nimenomaan harjoitella tutkimuksen tekemistä. Kukaan ei ole valmis tutkija syntyessään, eikä kukaan sitä sinulta myöskään odota. Kokonaisuudessaan sain ainakin itse paljon varmuutta omasta osaamisestani, alavalinnastani, sekä myös luottamusta siihen, että saan myös tulevaisuudessa häämöttävän maisterintutkinnon päättötyön, eli pro gradun, joskus kirjoitettua. Innostuin hommasta lopulta niinkin paljon, että voisin  tulevaisuudessa joskus harkita jopa tutkijan uraa!

//Sanni, maantiede ja ympäristöpolitiikka

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *