Tag Archives: uef-lähettiläs

Miten opiskelijat asuvat?

Törmään paljon kysymyksiin liittyen opiskelijoiden asumiseen, ja kokosin kyselyiden pohjalta tähän postaukseen lyhyitä vertailuja eri vaihtoehdoista asumiseen liittyen. On hyvä muistaa, että asumismuotoja ja -tyylejä on yhtä monta kuin asujia. Ei ole yhtä oikeaa tapaa asua opiskelijana, vaan omasta asumisesta voi tehdä juuri oman näköistä! Toiset muuttavat useamman kerran opintojen aikana, kun taas toiset pysyvät ensimmäisessä asunnossaan läpi opintojen. Itselläni muuttoja on takana neljä, ja vihdoin tuntuu, että olen löytänyt itselle sopivan asumismuodon, nimittäin kimppakämpän parhaan kaverin kanssa!

Opiskelija-asunto vai yksityinen?

Opiskelija-asuntoja Kuopiossa tarjoaa Kuopion Opiskelija-asunnot Oy eli tuttavallisemmin Kuopas. Joensuussa vastaava on Opiskelija-asunnot Joensuun Elli Oy, tuttavallisemmin Elli. Opiskelija-asunnoista löytyy sekä yksiöitä, kaksioita, perheasuntoja että soluja. Myös yhteisöasuminen on yleistynyt ja uusimmat opiskelija-asunnot koostuvatkin pienistä yksiöistä. Niiden lisäksi taloista voi löytyä muun muassa kuntosali, erilaisia yhteiskeittiöitä, elokuvahuone, chillailuhuone tai pelihuone. Kuopas ja Elli tarjoavat asuntoja opiskelijoille ja yleensä hinnat ovat edullisempia kuin yksityisillä markkinoilla. Asuntoa voi hakea heti opiskelupaikan saatuaan, eli jo ennen opintojen varsinaista alkamista. Jokaiselle uudelle ja vanhalle opiskelijalle on aina löytynyt asunto, mutta jonot yksiöihin voivat olla jopa vuoden pituisia. Monet aloittavatkin opinnot asuen soluasunnoissa tai vuokraavat asunnon yksityisiltä markkinoilta. Suurin osa opiskelija-asunnoista sijaitsee lähellä yliopistoa tai keskustaa, mikä helpottaa arkea mukavasti.

Yksityisiltä markkinoilta vuokraaminen on yleistä myös opiskelijoiden keskuudessa, vaikka hinnat saattavatkin olla hieman korkeampia. Itä-Suomen kampuskaupunkien hintataso ei ole Suomen mittakaavassa korkeimmasta päästä, mutta esimerkiksi keskustan yksiöiden hinnat pyörivät 500 euron tuntumassa. Kaksioiden hinnat puolestaan lähentelevät 750-800 euroa. Yksityiseltä vuokratessa on asuntojen sijainnissa ja kunnossa hurjasti valinnan varaa. Yksityisten vuokra-asuntojen hintatasoa ja tarjontaa voi käydä kurkkimassa esimerkiksi Vuokraoven ja Oikotien sivuilta.

Yksin, kaverin kanssa vai solussa?

Monet opiskelijat muuttavat opintojen alussa soluasuntoon, mikä on monelle kevyt laskeutuminen yksinasumiseen muuttaessa pois vanhempien luota. Jotkut viihtyvät soluasunnoissa koko opiskelu ajan, kun taas toiset alkavat suunnitella yksiöön muuttoa pian opiskelujen alettua. Sekä yksityiseltä että opiskelija-asunnoista löytyy myös perheasuntoja, joissa asustaa mukavasti niin pariskunta kuin useampikin perheenjäsen. Myös kavereiden kanssa kimppakämpässä asuminen on yleistä ja kun opiskelukaupungista löytyy saman henkisiä kavereita, voi kimppakämppä olla hyvä ja edullinen vaihtoehto. Tai miksei kimppakämppään voisi muuttaa myös tuntemattomien kanssa? Kaksioita ja kolmioita löytyy sekä Kuopakselta ja Elliltä että yksityisiltä markkinoilta. Paitsi että kaverin kanssa asuminen on kivaa, vuokran jakaminen useamman kesken pienentää asumismenoja mukavasti.

Omistusasunto vai vuokra-asunto?

Suurin osa opiskelijoista asuu vuokralla, mutta myös omistusasumiseen törmää. Itse olen kokenut vuokralla asumisen huolettomaksi ja kannattavaksi vaihtoehdoksi opiskeluaikana. Omistusasunto tuo mukanaan monenlaista vastuuta, mutta oman asunnon hankkiminen voi olla taloudellisesti, esimerkiksi sijoitusmielessä, järkevä vaihtoehto. Kela tukee opiskelijoiden vuokralla asumista, mutta myös omistusasunnon kuluihin voi saada tukea. Opiskelijat ovat oikeutettuja yleiseen asumistukeen samoin kuin muutkin tuen saajat. Näistä asioista kannattaa ottaa selvää Kelan sivuilta, mistä löytyy kattavasti tietoa kaikista opiskelijoiden tuista.

Kurkkaa vielä muutaman vuoden vanha postaus Mitä ekaan omaan asuntoon? , joka on edelleen ajankohtainen!

Maija // ravitsemustiede

5 asiaa yliopistosta, joita et ehkä tiennyt

Minä miinus muutama vuosi. Näen itseni selailemassa erilaisia koulutusvaihtoehtoja netissä. 

Ajatus korkeakouluopinnoista tuntuu jotenkin kaukaiselta. Tuohon aikaan, eli lukiossa ja sen jälkeen, näin yliopiston ja siellä opiskelun erilaisena kuin nyt, mikä ei kylläkään yllätä.

Mielessäni pyöri ajatuksia, kuten:

“uskallanko kohdata stressaavan hakuprosessin, kuinka tulen jaksamaan?”

“olenko tarpeeksi älykäs?”

“elämäni muuttuu täysin, kun muutan uudelle paikkakunnalle opiskelemaan, onko se hyvä vai huono asia?”.

No, en päässyt tai edes hakenut yliopistoon tosissani lukiosta valmistuttuani. Mikään ala ei tuntunut itselleni riittävän konkreettiselta. Uskon, että ongelmana oli myös se, etten tuntenut itseäni vielä riittävästi.

Päädyin nykyiseen koulutusohjelmaani opiskeltuani ensin vuoden Medianomin opintoja ammattikorkeakoulussa. Siellä totesin, että haluan elämääni enemmän teoriaa ja ajattelua.

Sen aikainen mediakulttuurin opettaja inspiroi minua harkitsemaan mediaan liittyviä yliopistotason opintoja. Tässä sitä nyt ollaan! Ajatustapani yliopisto-opinnoista on tosiaankin muuttunut vuoden aikana hieman.

Kokemus yliopistosta riippuu paljon siitä mitä ja kenen kanssa opiskelee. Itse opiskelen humanistista alaa, jossa opintojen sisällöt ja kulku ovat vahvasti omissa käsissä.

Esittämäni kohdat kuitenkin liittyvät itse yliopistossa opiskeluun laajemmin, eivät vain kokemukseeni omista opinnoistani Mediakulttuurissa ja viestinnässä.

Miten yliopistossa opiskelu sitten yllätti minut?

Alla näistä ajatuksista viisi, olkaa hyvä!

1. Yliopisto-opiskelija voi olla millainen tahansa

En yllättyisi, jos sanoisit ajattelevasi tietyllä tavalla yliopisto-opiskelijoista. Meillä kaikilla on jonkinlainen tapa käsittää itselle tuntemattomia asioita. Itse ainakin nuorempana koin, että yliopisto-opiskelu olisi tieteellisen korkealentoista ja suunnattu erityisen kypsille ja aikuismaisille ihmisille.

Nyt täällä opiskelevana voin kyllä todeta, että omat, suhteellisen kankeat stereotypiani ja ennakkoluuloni eivät olleet todellisia.

On totta, että opiskelijan on oltava suhteellisen ahkera selvitäkseen opinnoista, mutta siihen oma rajoittunut käsitykseni jääkin. Sekaan mahtuu monenlaisia.

Koulutus kasvattaa ihmistä ja tietynlaisen elämänkokemuksen voi aistia.  Sana yliopisto-opiskelija on kuitenkin vain kattotermi kaikille yliopistossa itseään kiinnostavaa alaa opiskeleville ihmisille.

Meillä valittavia pääaineita on tuhoton määrä ja voit varmaan kuvitella, miten paljon vaihtelua joukkoon mahtuu. Yliopisto ole vain tietynlaisille tyypeille, vaan kaikille.

Itseni yllätti esimerkiksi se, että luovana ihmisenä monilla aloilla on soveltamiselle, luovuudelle ja omaperäisyydelle oma ja kaivattu paikkansa teorian ja faktojen ohessa. Mahdollisuuksia on paljon erilaisia!

2. Kaikki aloittavat samasta

Kun ilmoitus myönnetystä opiskelupaikasta saapuu sähköpostiin, jännittävät kaikki syksyllä aloittavat yhtä paljon.

Ala, kaupunki, yliopiston kampusalue ja opiskelutavat ja -välineet voivat olla täysin uusia. Yliopiston henkilökunta on kuitenkin pyrkinyt tekemään opintojen aloituksesta mahdollisimman pehmeän ja jopa kädestä pitäen avustetun, jotta jokaisen uusi alku sujuisi toivotusti.

Opoja ei yliopistossa varsinaisesti ole, mutta sen tehtävän hoitaa käytännössä tiedekuntien amanuenssit ja monilla aloilla toimivat Oma-opet. Yksinään ei jää, ja myös samoja asioita miettivät opiskelijatoverit toimivat suurena tukena.

Lisäksi yliopiston aloittavat tulevat monesti ihan eri taustoista ja ikähaarukka voi olla todella laaja! Olin itse ajatellut tuon ikäasian olevan jokin poikkeus, mutta ei, se on ihan tavallista.

3. Päätöksen vaikeuksia

Tämä on ehkä suurin syy, miksen osannut hakea yliopistoon toisessa yhteishaussani. En ymmärtänyt, että Suomen yliopistoissa opiskeltavia aloja on yli 400. Jo Itä-Suomen yliopistossa erilaisia pääainevaihtoehtoja on liki 100 erilaista.

Siis sata! 

Vaihtoehtojen määrä on tajuton, ja moni pienempi ala jää helposti suurten ja monia kiinnostavien alojen taakse piiloon koulutusesittelyissä.

Mikäli et ole aivan varma mikä ala sinua kiinnostaa, mutta yliopisto-opinnot houkuttelevat, niin suosittelen kaivamaan tietoa ja tutustumaan erilaisiin tutkintosuuntauksiin netissä.

Itse löysin oman juttuni kokeilemalla eri asioita. Käytännön ajatusta voit saada esimerkiksi Avoimen yliopiston kaikille avoimista yliopisto-opinnoista.

Hyviä sivuja koulutuksien selailuun ovat esimerkiksi Itä-Suomen yliopiston hakusivut sekä Studentumin kandidaattiopintojen hakukone, jossa on listattuna kaikki Suomen yliopistotutkinnot.

Huomaa, että mainitun alan alla saattaa olla myös lisää erikoistumisaloja eli pääaineita.

Itselläni päätöksen vaikeus on korostunut tänä syksynä yrittäessäni valita tutkintooni kuuluvaa  vapaata sivuainetta. Toivottavasti asiat selkenevät tälläkin kertaa omalla painollaan.

4. Harrastus tai kilpaura? No problem!

Mediakulttuuria ja viestintää opiskelevana olen innoissani siitä, että voin tutkia ilmiöitä, jotka ovat kiinnostaneet minua harrastusmielessä jo kauan. Muistoissani kulkee lapsena Miniclipissä viettämäni aika tai teininä Gossip Girliin ja Skinsiin hurahtaminen, netissä juttelua unohtamatta.

Omien kiinnostuksen kohteiden jalostaminen opiskeltavaksi alaksi onnistuu mielestäni kaikilla aloilla, ja tämä ajatus on itselleni uusi.

Esimerkiksi ihmistyyppi, joka nauttii luonnosta tai ruuasta, voisi perehtyä metsiin ja leipomiseen syvällisemmin vaikka ympäristö- ja biotieteitä tai kotitalouden opettajaksi opiskelemalla.

Voit myös sovittaa koulun ulkopuoliset harrastukset aikatauluihisi melko mutkattomasti. Itse olen esimerkiksi tanssinut ja urheillut vapaa-ajallani. Joskus olen ehtinyt tehdä myös vähän töitä.

Kilpaurheilijana voit edistää uraasi korkeakouluopintojen ohella liittymällä esimerkiksi Urheiluakatemiaan, joka tekee opintojen ja urheilun yhdistämisestä saumattomampaa.

5. Uusia reittejä

Suurena yllätyksenä ja ehkä myös tietynlaisena hallinnollisen rakenteen muutoksena ovat erilaiset ja uudet tavat päästä yliopistoon.

En aiemmin tiennyt, että voisin avittaa itseni korkeakouluun käymällä Avoimessa yliopistossa minua kiinnostavia opintoja kurssimaksuja vastaan. Joillakin hakukohteilla tämä Avoimen väylä löytyy nimellä “Toinen reitti yliopistoon” (TRY).

Käytännössä voit olla korkeakouluopiskelija, vaikket olisi vielä saanut koulupaikkaa. Opittu tieto on aina kotiin päin!

Jos olisin tiennyt tämän aiemmin, niin olisin ehkä tehnyt enemmän tiedonhankintaa ja kokeillut suorittaa suurempiakin opintokokonaisuuksia avoimen kautta ennen varsinaisia yhteishakujani.

Tsemppiä!

Ihanaa syksyn aikaa kaikille. Paljon tsemppiä kestävän ja omanlaisen arjen ja opintopolun luomiseen.

 

– Kerttuli

UUDET LÄHETTILÄÄT ESITTÄYTYVÄT: FILOSOFINEN TIEDEKUNTA

Vielä olisi viimeisenkin tiedekunnan aika esittäytyä, eli tänään siis vuorossa filosofinen tiedekunta. Tänä vuonna filoa edustaa psykologiaa opiskeleva Riikka, kulttuurintutkimusta opiskeleva Kerttuli, ja kasvatustieteitä luokanopekoulutuksessa opiskeleva Essi. Meidän tiedekuntaan kuuluu laaja kirjo eri pääaineita aina teologiasta kasvatustieteisiin, ja väliin mahtuu monenlaista muutakin, joten käy kurkkaamassa meidän tiedekunnan tarjontaa tarkemmin täällä: https://www.uef.fi/uef/filo

 

Riikka Lindholm, psykologia

Olen Riikka, 22 -vuotias psykologian opiskelija. Muutin Ähtäristä Joensuuhun kolme vuotta sitten, enkä ole katunut päätöstäni päivääkään! Rakastan omaa alaani sekä Joensuuta. Tänä vuonna minua odottaa suuri, mutta myös antoisa urakka, sillä kirjoitan graduni. Kerron varmasti siitä lisää vuoden kuluessa. Opiskelun lisäksi tykkään harrastaa liikuntaa, viettää aikaa läheisteni kanssa, lukea ja osallistua erilaisiin opiskelijarientoihin.

Vietin viime kevään vaihto-oppilaana Ohio Northern Universityssä Yhdysvalloissa. Tykkäsin vaihdosta kovasti. Erityisen hienoa oli päästä seikkailemaan esimerkiksi New Yorkissa viikon verran. Myös opiskelu ulkomaisessa yliopistossa oli todella kiinnostavaa.

Odotan innolla, että pääsen kertomaan teille opiskelijaelämästä! Muistan, kun itse haaveilin yliopistoon pääsemisestä, ja yritin epätoivoisesti haalia tietoa opiskelusta, pääsykokeista ja oikeastaan mistä tahansa unelmaani vähänkään liittyvästä. Jos sinä olet nyt samassa tilanteessa, olet löytänyt juuri oikean sivuston!

 

Kerttuli Karels, kulttuurintutkimus

Hei vain!

Nimeni on Kerttuli ja opiskelen toista vuotta kulttuurintutkimusta Joensuun kampuksella. 23 vuoden aikana olen ehtinyt pohtia suuntaani niin opinnoissa kuin elämässä kohtalaisen paljon.

Haluankin UEF-lähettiläänä kertoa, että kärsivällisyydellä ja rohkeasti asioista selvää ottamalla ja kokeilemalla voi löytää itselleen oikean suunnan. Tekemisessä inspiraatio on miun mielestä tärkeintä!

Olen kasvanut Etelä-Karjalassa, Lappeenrannassa. Olisin yllättynyt, jos vielä reilu kaksi vuotta sitten joku olisi kertonut minun opiskelevan yliopistossa täällä päin Suomea. Tässä seisoessani en voi kuitenkaan todeta muuta kuin olevani tyytyväinen siihen, mihin valintani ovat minut tuoneet.

Kulttuurintutkimuksen opinnot olivat itselleni täysin vieras asia vielä lukiota käydessä. Kulttuuri ulottuu elämän jokaiselle alueella ja juuri alan laajuus kiehtoo minua. Mielestäni kulttuurintutkimus sopii ihmiselle, joka on utelias ja aina miettimässä seuraavia seikkailuja.

Arvostan vapaa-aikaa todella paljon, vaikka nautin myös opiskelusta ja uuden oppimisesta. Jos en opiskele, niin teen yleensä jotakin rentouttavaa, esimerkiksi treenaan, luen, katson sarjoja, näen kavereita, juhlin tai siivoan (en vitsaile, siivous on yllättävän hyvää meditaatiota!).

Meidän lähettiläiden somessa voi rohkeesti laittaa viestiä, autamme parhaan osaamisemme mukaan ja kerromme mielellämme yliopisto-opiskelijan arjesta ja erilaisista opiskeluvaihtoehdoista. Tervetuloo mukaan!

 

Essi Holmberg, luokanopettajakoulutus

Moikka!
Oon Essi, 24-vuotias luokanopeopiskelija, ja aloittelen parhaillaan neljättä vuotta yliopistossa.

Oon kotoisin Etelä-Suomesta Forssasta, ja valmistuin lukiosta keväällä 2014. Parin välivuoden aikana haaveilin oikiksesta ja ehdin muuttaa au pairiksi Australiaan, mutta pikkuhiljaa kiinnostus kasvatustieteisiin alkoi kuitenkin heräillä. Päädyin lopulta parin välivuoden jälkeen täysin päinvastaiselle alalle, kuin mihin olin kaavaillut tulevaisuuttani abivuonna.

Mun päätös valita kasvatustieteet ei siis ollut ollenkaan itsestäänselvyys, enkä kuulu niihin tyyppeihin, jotka on aina halunnut olla opettajia. Omat mielenkiinnonkohteet löydettyäni mun alavalinta on kuitenkin osunut ihan nappiin, ja se on ollut helpottavaa huomata. Mun mielestä sen oman alan löytämiseks kaikki lähtee itseen tutustumisesta, siitä että kiinnostuu avoimesti ympäröivästä maailmasta ja kokeilee eri juttuja oman mukavuusalueen ulkopuolella. Oon ite oppinu paljon uutta tän vinkin avulla!

Hain Itä-Suomen yliopistoon, koska halusin lähteä Etelä-Suomesta hieman kauemmas kaupunkiin, jossa olis selkeästi opiskelijakaupungin fiilis, lämmin tunnelma ja hyvä yhteishenki. Päädyin Joensuuhun, ja sain just sitä, mitä olin etsinytkin. En vois olla tyytyväisempi koulutusalavalintaani, tai päätökseeni muuttaa Joensuuhun, ja sen takia työ UEF-lähettiläänä on mulle tosi tärkeetä. Haluun kannustaa kaikkia etsimään omaa juttua ja poistumaan mukavuusalueelta, koska sillon useimmiten päätyy tekemään itselle oikeita valintoja.

Ootan innolla, että pääsen tapaamaan teitä tän lukuvuoden aikana lukioilla, messuilla ja yliopistolla. Nähdään siis pian!

 

Nyt kaikki tämän vuoden uudet UEF-lähettiläät on siis esitelty, ja osa meistä onkin jo päässyt tapaamaan teitä lukioilla. Me päivitellään aktiivisesti meidän eri somekanavia, etenkin snäppiä (UniUEF) ja Instagramia (@ueflahettilas), joten ota meidät siellä seurantaan! Voit laittaa meille kysymyksiä tai toiveita missä tahansa somekanavassa, otetaan niitä tosi mielellään vastaan.

Nyt pidemmittä puheitta hauskaa ja rentouttavaa viikonloppua!

// Essi, luokanopettajakoulutus

Uudet lähettiläät esittäytyvät: Yhteiskunta- ja kauppatieteiden tiedekunta

Seuraavaksi itsensä esittelevät yhteiskunta- ja kauppatieteiden tiedekunnan lukuvuoden 2019 – 2020 lähettiläät: Jannariina kauppiksesta, Aino oikiksesta ja Roosa yhteiskuntatieteistä. Tiedekunnan pitkä nimi lyhentyy helpommin YHKAksi ja laajemmin sen monipuolisiin opiskeluvaihtoehtoihin pääset tutustumaan täältä: https://www.uef.fi/fi/uef/yhka.   

Jannariina Nissinen, kauppatieteet

Moikka!

Olen Jannariina, 20-vuotias syntyperäinen savolainen ja toisen vuoden kauppatieteiden opiskelija. Opinnot aloitin suoraan lukion jälkeen syksyllä 2018, ja viime vuosi kuluikin hurjaa vauhtia uuden koulun, kaupungin ja ihanien ystävien parissa!

Vielä abivuoden puolivälissä minulle oli täysin epäselvää minne aion lukion jälkeen suunnata, mutta kiitos kärsivällisen opinto-ohjaajani sain yhteishakuun mennessä tulevaisuuden suunnitelmani hieman selkeämmiksi. Yliopisto-opinnot olivat olleet haaveena jo pidemmän aikaa, ja kauppatieteet valikoitui hakukohteekseni pääasiassa alan monipuolisuuden vuoksi. Opiskelupaikka irtosi, ja opinnot ovat osoittautuneet paljon mielenkiintoisimmiksi kuin mitä osasin edes odottaa.

Eroan ehkä perinteiseksi katsotusta kauppatieteiden opiskelijasta siinä, ettei matematiikka ole minulle se vahvin ja omin juttu, joten pääaineekseni valikoitui johtaminen ja markkinointi. Lisäksi esimerkiksi oikeustieteet ovat kiinnostaneet minua aina, ja valitsinkin sivuaineekseni yhden oikeustieteiden opintokokonaisuuden, jonka muuten pystyy opiskelemaan ihan Kuopiostakin käsin vaikka oikeustieteiden laitos Joensuun puolella sijaitseekin!

Koulun ulkopuolella minut voi bongata parhaimmalla todennäköisyydellä töistä, kuntosalilta taikka pitämässä ystävien kanssa palaveria kahvilassa milloin mistäkin aiheesta. Menevän luonteeni vuoksi olen myös melko usein mukana erilaisissa opiskelijatapahtumissa niin Joensuun kuin Kuopionkin kampuksella, ja opintojen ajalta parhaimmat muistot onkin vietetty juuri noissa yhteisöllisissä tapahtumissa tutustuen uusiin, upeisiin tyyppeihin.

Toivottavasti nähdään messuilla ja lukioissa tulevan vuoden aikana!

Aino Koskivirta, oikeustieteet

Moi,

Olen Aino, 20-vuotias oikeustieteen opiskelija Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampukselta.

Ylioppilaskirjoitukseni eivät menneet alkuunkaan niin kuin olin suunnitellut. Syksyn kirjoitusten arvosanat olivat pettymys, ja keväänkin alustavat arvioinnit antoivat osviittaa samansuuntaisesta linjasta. Pidän kuitenkin näitä pettymyksiä tärkeimpänä syynä siihen, miksi löysin itseni jo abikevään jälkeisenä syksynä opiskelemasta oikeustiedettä Itä-Suomen yliopistosta, sillä ne saivat ponnistelemaan pääsykoekirjojen kanssa entistä enemmän ja näyttämisen halu vain kasvoi. Tajusin pääsykoelukemisen jälkeen, että en ollut aikaisemmin edes ymmärtänyt, mitä oikeasti tarkoitetaan lukemisella, olin vain toivonut saavuttavani haluamani arvosanat ilman, että olin konkreettisesti hahmottanut sen vaatimaa työmäärää.

Opiskeluja UEF:ssa minulla on siis takana jo reilu vuosi, jonka aikana olen kokenut, että täällä meille todellakin halutaan opettaa asioita, eikä vain kaataa tietoa päähämme. Jo ensimmäisellä kurssilla saimme henkilökohtaista palautetta tehtävistämme niin kauan kunnes ne olivat täydellisen oikein. Täällä viettämäni aikana olen myös löytänyt susirajalta toisen perheen, ihanan ainejärjestömme, jossa yli vuosikurssirajojen luodaan verkostoja ja pidetään yllä mahtavaa Judica-henkeä.

Roosa Tähtinen, sosiaalipsykologia /yhteiskuntatieteet

Moikka! 

Olen Roosa, 23-vuotias neljännen vuoden sosiaalipsykologian pääaineopiskelija. Sosiaalipsykologia on ikään kuin ihmissuhteiden psykologiaa, erilaisia ilmiöitä kahden tai useamman ihmisen välillä. Itä-Suomen yliopistossa sosiaalipsykologiaa opiskellaan Kuopion kampuksella yhteiskuntatieteiden hakukohteen alla. 

Kaikki alkoi siitä, kun kutosluokalla luin yhden syksyisen aamun Turun Sanomista psykologian emeritusprofessorin, Markku Ojasen, urasta onnellisuustutkijana ja tiesin, että tässä se on − mun unelma-ammatti! Haluan urallani edistää ihmisten onnellisuutta mahdollisimman laajasti koko yhteiskunnan tasolla. Aloin ahmia psykologiaan liittyvää kirjallisuutta ja olin varma, että musta tulee psykologi. Yllättävän lähelle osuin ja mielenterveysteematkin ovat edelleen suosikkejani. 

Yläkoulun ja lukion aikana psykologian eri teemat vaihtelivat mun lemppareissa, mutta hyvinvoinnin edistäminen säilyi. Siksi oli luontevaa valita hakukohteeksi ykkösenä Itä-Suomen yliopisto, koska erityisesti täällä opinnoissa painotetaan hyvinvoinnin edistämisen näkökulmaa. Ajatuksena tuntui myös jännittävältä muuttaa toiselle puolelle Suomea itään, jossa ihmiset ovat kuulemma leppoisia ja tuntemattomat saattaa jutella sulle ruokakaupassa small talkia!

Yksilökeskeisempien näkökulmien sijaan inspiroiduin yhä enemmän ihmissuhteiden ymmärtämisestä, eikä psykologin pätevyyttä vaativa potilastyö tuntunut omalta. Näiden perusteella tein valinnan sosiaalipsykan ja psykan välillä. Vielä näin neljäntenäkin vuonna herään uudestaan ja uudestaan siihen, että oon löytänyt niin oikeaan paikkaan tänne sosiaalipsykalle! Opiskelijaelämään mahtuu meillä myös paljon kaikkea muuta, eikä opiskelu täällä vie kaikkea aikaa ja energiaa.

Meidän näköistä opiskeluarkea pääsette seuraamaan tämän blogin, instan ja snäpin kautta kuluvan lukuvuoden aikana – lämpimästi tervetuloa mukaan just sä! 

 

Roosa // sosiaalipsykologia

Uudet lähettiläät esittäytyvät: Terveystieteiden tiedekunta

Uusien UEF-lähettiläiden esittelyt jatkuvat!

Voit kurkata luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunnan lähettiläiden esittelyn tästä linkistä. Tänään esittelyvuorossa ovat terveystieteiden tiedekunnan lähettiläät Maija, Sara ja Viivi.

“Tiedekuntamme on ainutlaatuinen kokonaisuus Suomessa.  Koulutamme osaajia useille keskeisille terveydenhuollon aloille edistyksellisissä oppimisympäristöissä –. Tutkimuksemme vastaa ikääntymisen, terveyden ja hyvinvoinnin maailmanlaajuisiin haasteisiin.” uef.fi/uef/ttdk

Terveystieteiden tiedekuntaan kuuluvat farmasian laitos, lääketieteen laitos ja hoitotieteen laitos sekä A.I. Virtanen -instituutti. Tiedekunta toimii pääsääntöisesti Kuopion kampuksella.

Maija Ristimäki, ravitsemustiede

Heipsun!

Olen Maija, 24 vuotta ja kotoisin Etelä-Pohjanmaalta Seinäjoelta. Opiskelen Kuopiossa neljättä vuotta ravitsemustieteitä, joten maisterivaiheessa mennään! Tänne Pohjois-Savon sydämeen muutin jo vuotta ennen opiskelujen aloittamista vuonna 2015, kaupunki on siis ehtinyt tulla tutuksi. Olen sosiaalinen ja aktiivinen, mutta omaa rauhaa rakastava tyyppi, jonka kalenteri tuppaa täyttymään huomaamatta kivoista jutuista ympäri vuoden. Vapaa-ajalla minut löytää kavereiden perästä milloin minkäkin urheilulajin parista, tällä hetkellä kokeilussa on akrobatia.

Ravitsemustiede valikoitui pääaineeksi melko nopeasti sen jälkeen, kun sain tietää alasta. Taisi olla äiti, joka oli ensimmäisenä kuullut, että tällaistakin olisi mahdollista opiskella. Pienen selvittelyn jälkeen ala ja UEF tuntuivat kuin juuri minulle tehdyiltä; töitä ihmisten ja terveyden parissa, mielenkiintoiset uramahdollisuudet ja monipuoliset suuntautumisvaihtoehdot. Avoimen yliopiston opiskelujen ja muutaman pääsykoerupeaman jälkeen sähköpostiin kilahti se odotettu viesti opiskelupaikan vastaanottamisesta.

Kuopio oli luonnollinen vaihtoehto opiskelukaupungiksi, sillä olemme ainoa ravitsemusterapeutteja kouluttava yliopisto Suomessa. En ollut koskaan ennen käynyt Kuopiossa, mutta kaupunki vaikutti lupaavalta ja Kuopio on kyllä lunastanut kaikki odotukset. Rakastan Puijon jylhiä metsiä, lukuisia liikuntamahdollisuuksia ja sitä, että liikkumisvälineeksi riittää oma rakas pyörä.

Parasta UEFissa opiskelussa on monipuolisuus, käytännönläheisyys ja se, että itse voi vaikuttaa paljon omien opintojen suunniteluun. Yksiä mieleenpainuvimpia hetkiä ovat varmasti olleet joka syksyn ensimmäiset päivät, kun kesän jälkeen koko vuosikurssi on koolla tuttuun tapaan ainejärjestön huoneella. Puheensorina, nauru ja kahvin tuoksu kantautuvat käytävään asti, halauksia jaetaan puolin ja toisin ja kaikki odottavat innoissaan tulevia kursseja ja opiskelija-arkea. Ehdottomasti paras tapa aloittaa lukuvuosi!

Sara Leskinen, biolääketiede

Moi!

Olen Sara, 24-vuotias biolääketieteen opiskelija Kuopiosta. Opinnoissani olen kandi- ja maisterivaiheiden rajamaastossa. Kotoisin olen Savonlinnasta, ja vapaa-ajalla minut löytää todennäköisimmin salilta tai erilaisista tapahtumista. Kotihiirikin minussa asuu, ja tasapainotan menevää elämäntyyliä rentoutumalla kotona.

Tieni biolääketieteen koulutusohjelmaan ei ollut suora tai selkeä. Lukion jälkeen matemaattisena ihmisenä päädyin opiskelemaan kemiantekniikkaa haaveillen kuitenkin lääketieteen opinnoista. Tuohon aikaan lääketiede kiinnosti minua paljon ja ajattelin lääkärin ammatin olevan ainoa keino toteuttaa unelmiani työskennellä minua kiinnostavien aiheiden parissa. Parin teekkarivuoteni aikana kuitenkin törmäsin sattumalta biolääketieteeseen ja ihastuin. Tutkiessani kyseistä pääainetta minulle valkeni samalla, etten oikeastaan todella halunnut kliinikoksi, vaan tutkimuspuoli veti puoleensa vahvemmin. Biolääketieteessä viehätti alan ajankohtaisuus, mahdollisuus suunnata itseä kiinnostavaan aihealueeseen ja mahdollisuus myös käyttää omaa kiinnostusta laskennalliseen puoleen.

Opintojen ulkopuolella nautin erilaisista aktiviteeteistä, kuten ainejärjestötoiminnasta ja opiskelijatapahtumista haalaribileistä hienoihin vuosijuhliin. Opiskelijana olen Kuopion lisäksi tutustunut hieman ainakin Helsingin, Lappeenrannan, Turun, Tampereen ja Itämeren opiskelijamenoihin. Ehkä parasta opiskelijana onkin hyvät mahdollisuudet tutustua ihmisiin yli tiedekunta- ja kaupunkirajojen. Odotan innolla tulevia seikkailuja UEF-lähettiläänä ja innostavia kohtaamisia, toivottavasti törmätään näissä merkeissä!

Viivi Kaaronen, lääketiede

Heippa!

Olen Viivi Kaaronen 20-vuotias toisen vuoden lääketieteen opiskelija Kuopiosta! Muutin reilu vuosi sitten Savon järvimaisemiin meren ääreltä Kotkasta. Kuopioon oli helppo sopeutua ja täällä tunnen olevani kotona.

Olen yksi niistä, jotka ovat aina halunneet lääkäriksi. Lukiossa tuli pohdittua myös muita alavaihtoehtoja, mutta kutsumus lääketieteeseen oli niin kova, että päätin hakea. Kova työ palkittiin ja sain unelmien opiskelupaikan.

Tuntuu, että vasta myöhemmin olen sisäistänyt opiskelevani lääketieteellisessä ja olen itselleni todella kiitollinen jokaisesta tehtävästä, jonka tein valmistautuessani pääsykokeeseen. Haluan kannustaa hakijoita ja olla esimerkkinä, että myös ensimmäisellä hakukerralla voi tärpätä, vaikka 2020 onkin uudenlainen vuosi todistusvalinnan myötä.

Päädyin hakemaan Itä-Suomen yliopistoon, koska Kuopio houkutti lääkiskaupungeista eniten ja en ole katunut hetkeäkään! Täällä on käytännönläheistä opetusta, etelästä on tänne hyvät kulkuyhteydet junalla ja koulutus kaikin puolin vaikutti täällä minulle sopivimmalta. Meillä on hyvä yhteishenki ja olen löytänyt ympärilleni ihania ystäviä.

Maija // ravitsemustiede

EROJA JA YHTÄLÄISYYKSIÄ – SOSIAALITYÖ (yliopisto) VS. SOSIONOMI (amk)

SOSIAALITYÖ

Tutkintonimike: Yhteiskuntatieteiden kandidaatti (YTK) ja yhteiskuntatieteiden maisteri (YTM)
joissain yliopistoissa valtiotieteiden kandidaatti (VTK) ja valtiotieteiden maisteri (VTM)

Opintojen tyypillinen kesto: 3v + 2v

Opintopistemäärä: 180 op + 120 op

Tutkinnon taso: Alempi + ylempi korkeakoulututkinto

 

SOSIONOMI

Tutkintonimike: Sosionomi

Opintojen tyypillinen kesto: 3,5v

Opintopistemäärä: 210 op

Tutkinnon taso: Alempi korkeakoulututkinto

 

AMK-tutkinnon hankkimisen jälkeen kolme vuotta työelämässä oltuaan on mahdollisuus hakea opinto-oikeutta ylempään amk-tutkintoon (yamk). Sosionomi voi kuitenkin halutessaan hakea opiskelemaan myös sosiaalityön opintoja ylemmän korkeakoulututkinnon suorittamiseksi ja saa joitakin opintoja hyväksiluettuja sosionomiopinnoilla.

 

Eroja opinnoissa

Suurin eroavaisuus sosionomin ja sosiaalityöntekijän koulutuksessa on se, että sosionomiopinnot suoritetaan ammattikorkeakoulussa ja sosiaalityön opinnot yliopistossa. Yliopisto-opinnoissa tieteellisen tutkimuksen tekemisen taidot korostuvat amk-tutkintoja enemmän. Lisäksi yliopistossa opiskeluaika on pidempi ja maisterin tutkinto on ylempi korkeakoulututkinto, eikä sen suorittaminen vaadi työkokemusta (toisin kuin yamk).

Sosionomikoulutuksessa painottuu käytännönläheisyys ja ihmisten kanssa toimiminen. Katse suunnataan opinnoissa vahvasti työelämään ja ammattitaidon kehittämiseen. Asiakastyö ja palvelujärjestelmän tuntemus ovat tärkeitä teemoja. Esimerkiksi Savonialla (Iisalmi) sosionomiopinnoissa voi suuntautua varhaiskasvatukseen tai palveluohjaukseen.

Sosiaalityön opinnoissa taas käytäntö ja teoria yhdistyvät: pääset tekemään sekä yhteiskunnallista muutostyötä että käytännönläheistä ihmisten auttamistyötä. Esimerkiksi Itä-Suomen yliopistossa (Kuopio) näissä opinnoissa sivuaineeksi voi valita joko yhteiskuntapolitiikan tai sosiaali- ja terveyshallintotieteen, jonka lisäksi valitaan toinen haluamansa sivuaine. Sivuaineilla voi suunnata asiantuntijuuttaan haluamaansa suuntaan.

 

Eroja työelämässä

Sosiaalityön opiskelusta saa sosiaalityöntekijän pätevyyden, jonka lisäksi työelämässä voi toimia erilaisissa asiantuntijatehtävissä. Sosiaalityöntekijä voi suuntautua työelämässä esimerkiksi lapsi- tai nuorisososiaalityöhön, aikuis- tai perhesosiaalityöhön. Sosiaalityöntekijöitä toimii kaikilla sektoreilla: yrityksissä, järjestöissä ja valtion tai kuntien työtehtävissä. Töissä-sivustolta selviää, että suurin osa valmistuneista sosiaalityöntekijöistä ilmoitti työskentelevänsä asiakas- ja potilastyössä (kuten lastensuojelun sosiaalityöntekijänä, lastenvalvojana, palveluohjaajana) ja toisiksi eniten johto- ja esimiestehtävissä. Suunnittelu ja hallintotehtävät (kuten projektipäällikkö, oppilashuollon suunnittelija) olivat kolmanneksi suurin osuus.

Myös sosionomin työllistymismahdollisuudet ovat hyvin laajat. Tehtävänimikkeitä voivat olla esimerkiksi sosiaaliohjaaja, lastensuojelulaitoksen ohjaaja, perhetyöntekijä, nuorisotyöntekijä… Töissä-sivustolla kerrotaan, että sosionomiksi valmistuneet työskentelevät suurimmilta osin asiakas- ja potilastyössä (kuten palveluohjaajana, kuraattorina, työvoimaneuvojana) ja toisiksi eniten opetus- ja kasvatustehtävissä, kuten varhaiskasvatuksen parissa. Valmistuneet ilmoittivat kolmanneksi eniten työskentelevänsä johto- ja esimiestehtävissä.

Tehtävänimikkeet niin sosiaalityöntekijöiksi kuin sosionomiksi valmistuneilla voivat siis olla hyvin samankaltaisia. Pienet painotuserot työelämään suuntautumisessa on kuitenkin edeltä mainitusta erottelusta havaittavissa.

Lue lisää: www.toissa.fi

 

Palkkaus

Työnimikkeet ovat siis sekä sosiaalityöntekijöillä että sosionomeilla hyvin monipuoliset. Palkkavertailukin on aika haastavaa, sillä eri tehtävissä ja eri sektoreilla voi olla hyvin erilaiset palkkauskäytännöt. Esimerkiksi sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentian palkkatutkimuksesta selviää, että palkkauksessa on jonkin verran eroja kuntien ja yritysten sosiaalialan työntekijöiden välillä.

Mediaanipalkkaus* kokopäivätyössä käyvillä oli Talentian tutkimuksessa alla luetelluilla tehtävänimikkeillä seuraavanlainen (pyöristettynä, €/kk):

Johtava sosiaalityöntekijä: 3 200 – 3 400 €

Sosiaalityöntekijä: 3 000 – 3 200 €

Sosiaaliohjaaja / sosionomi: 2 300 – 2 400 €

Perhetyöntekijä / ohjaaja: 2 300 – 2 500 €

*Mediaanipalkkaus = jos ilmoitetut palkat laitetaan jonoon alimmasta korkeimpaan, mediaanipalkka on jonon keskimmäinen. Puolet ilmoitetuista palkoista ovat siis sitä suurempia, puolet pienempiä.

Lue lisää:

https://www.talentia.fi/uutiset/talentian-palkkatutkimus-palkkausjarjestelma-on-otettava-kayttoon/

https://www.talentia.fi/tyoelamainfo/palkkaus/palkkasuositukset/

 

Sosiaalityöntekijät ja sosionomit siis muistuttavat monilta osin toisiaan, mutta toivottavasti tämän listauksen kautta hahmottuu myös niiden eroavaisuuksia.

HUOM! Mikäli ihmisten auttaminen ja yhteiskunnalliset asiat kiinnostavat, mutta käytännönläheisyys ei tunnu omalta jutulta, kannattaa tsekata teoriapainotteisemmat sosiaalitieteiden ja yhteiskuntatieteiden hakukohteet. Niistäkin valmistuu yhteiskuntatieteiden maistereiksi (YTM) Itä-Suomen yliopistosta.
Sosiaalitieteissä painottuu muun muassa vuorovaikutuksen ja hyvinvoinnin tutkimus, kun taas yhteiskuntatieteet pohtii enemmän eriarvoisuuden ja yhteiskunnallisen päätöksenteon teemoja.

Lisää koulutuksista ja hakemisesta www.opintopolku.fi

Tutkinnosta työelämään

Jokaisella yliopistoon hakevalla löytyy oma syy lähteä opiskelemaan. Monilla syy on sama, esimerkiksi kiinnostus tiettyä koulutusohjelmaa kohtaan tai halu työllistyä tietylle alalle. Useat hakijat pohtivatkin, mitä koulutuksella sitten tulee tekemään valmistumisen jälkeen ja onko alalla töitä tarjolla. Itse pohdin näitä kysymyksiä vielä parhaillaankin näin viidentenä opintovuonna.

Aito kiinnostus tiettyä alaa kohtaan on erinomainen syy hakea opiskelemaan. Se johtaa hyviin oppimistuloksiin, koska opiskeltavat asiat käsittelevät juuri sitä, mikä on itselle kiinnostavaa ja mielekästä. Luonnollisesti moni miettii myös sitä, mikä olisi myös kiinnostava ja mielekäs työ, jota jaksaisi sitten tehdä pidemmän aikaa. Ainakin omaa alanvalintaprosessiani ohjasi kysymys ”mikä kiinnostaa niin paljon, että haluan tehdä kyseisellä alalla töitä eläkeikään asti ilman, että se alkaa maistua sahajauholta?”. Tietenkin on mahdollista vaihtaa alaa, jatko-opiskella ja kouluttautua uudelleen. Nuoruudessa tehdyt suunnitelmat voivat muuttua ja todennäköisesti muuttuvatkin ainakin joissain määrin, eikä kaikilla edes ole selkeää suunnitelmaa omalle tulevaisuudelle. Jotkut tietävät jo lapsena varmuudella, että haluavat vaikkapa lääkäriksi tai opettajaksi, kun taas toiset pohtivat ja pyörittelevät vaihtoehtoja pidempään. Kummassakaan ei ole mitään vikaa.

Yliopistossa alat voidaan jakaa professio- ja generalistialoihin. Professioala tarkoittaa, että koulutuksella valmistutaan tiettyyn ammattiin, esimerkiksi lääkäriopiskelijasta tulee lääkäri. Generalistiala puolestaan tarkoittaa, että opiskelija valmistuu alansa asiantuntijaksi, eikä saa suoraan tiettyä ammattinimikettä. Tällöin työllistymismahdollisuudet ovat erityisen laajat. Esimerkiksi kieliaineet kuuluvat generalistialoihin, eli itse englannin kielen ja kääntämisen opiskelijana voin hakea periaatteessa mihin tahansa työhön, jossa tarvitaan kieli- ja viestintätaitoa.

Sekä professio- että generalistialoissa on omat etunsa. Toisaalta voi olla huojentavaa tietää, mitä tulee tekemään työkseen ja millä ammattinimikkeellä, mutta toisaalta joillekin ihmisille sopii paremmin rajattomat vaihtoehdot. Itse olen ollut koko opintoajan enemmän tai vähemmän huolissani tulevaisuudestani, koska en tiedä tarkalleen mitä tulen tekemään työkseni ja missä, mutta on kuitenkin helpottavaa tietää, että viestinnän ja vieraiden kielten asiantuntijoita tarvitaan. Työllistyä voi täällä koto-Suomessa, mutta monet saattavat myös harkita ulkomaille lähtemistä töiden perässä. Vaihtoehtoja on runsaasti. Omaan työllistymiseen on mahdollista vaikuttaa pääainevalinnan lisäksi sivuaineilla, eli niillä opinnoilla, joilla täydennetään omaa tutkintoa ja räätälöidään se itselle sopivaksi. On siis mahdollista tulla asiantuntijaksi useammassa aineessa yliopisto-opintojen myötä oman kiinnostuksen mukaan.

Työelämään siirtymistä opintojen jälkeen voi alkaa suunnitella jo opintojen aikana, ja sitä käsitellään toki kursseillakin. Esimerkiksi itse olen monilla kursseilla harjoitellut yhteydenottamista potentiaalisiin asiakkaisiin ja ollut kuuntelemassa vierailijaluennoitsijoita, jotka ovat käyneet kampuksella kertomassa omasta urastaan ja kuinka ovat päätyneet työhönsä. Lisäksi osalla aloista työharjoittelu on pakollinen osa opintoja, ja toisilla se on valinnainen. Siihen on myös mahdollista saada tukea yliopistolta.

Monet myös hakevat kesä- tai osa-aikatöitä alalta, jolle haluaisivat työllistyä. On kuitenkin sanottava, että maailma ei kaadu siihenkään, jos ei suorita (valinnaista) työharjoittelua tai saa omalta alalta töitä opintojen aikana. Jälleen esimerkki omasta elämästäni: en ole suorittanut työharjoittelua, ja kesätöitä olen tehnyt siivoojana ja marjanmyyjänä. Eli oman alan työelämästä ei ole vielä autenttista kokemusta, mikä myös tuo jännitystä elämään, kun en ole päässyt vielä omakohtaisesti kokemaan oman alan todellisesta työelämää luokkahuoneen ulkopuolella. On kuitenkin pidettävä mielessä vanha sanonta ”kukaan ei ole seppä syntyessään” eli kaikki muutkin ovat uransa alussa olleet kokemattomia uusissa työtehtävissä.

TL;DR: Yliopistokoulutuksella työllistyy. Pelko pois!

P.S. Mikäli et vielä tiedä mitä alaa hakisit opiskelemaan, tee leikkimielinen uravalintatesti ja ota selvää 😉

Lisätietoa työharjoittelusta löytyy täältä, ja yliopistojen työelämä- ja urapalveluiden verkoston Aarresaaren sivuille pääset kätevästi tästä linkistä.

Tsemppiä hakemiseen, opintoihin ja työnhakuun toivotellen

Kaisa // englannin kieli ja kääntäminen

Määrittääkö lukio tulevaisuutesi?

Minusta piti tulla balettitanssija.

Sitten minusta pitikin tulla toimittaja. Kahvilan kassaneiti. Poliisi. Milloin mitäkin.

Nykyisin yliopisto-opiskelijana en oikeastaan edes tiedä, mikä minusta tulee, vaikka valmistuminen lähestyy opintopiste opintopisteeltä. Pitääkö minun nyt jo tarkalleen tietää, mitä haluan loppuelämäni työelämässä tehdä? Ja ennen kaikkea, olisiko minun pitänyt tietää jo lukiossa?

Tässä kirjoituksessa pohdiskelen kuulemiani lausahduksia lukiomaailmasta liittyen jatko-opiskeluun ja tulevaisuuden suunnitelmiin.

 

”Valitse lukiokurssit sen mukaan, mikä hyödyttää pääsykokeissa ja tulevaisuuden ammatissa”

Ensinnäkin: apua?! Jos minä olisin kuullut tämän lauseen lukion ensimmäisenä päivänä, olisin varmaan kerännyt kimpsuni ja kampsuni ja lähtenyt kotiin itkemään. Lukion piti olla koulu, joka antaa lisäaikaa miettiä, mitkä oppiaineet kiinnostavat ja mikä se oma ala nyt voisi olla. Sen EI pitänyt olla koulu, joka painostaa jo opintojen alkaessa valitsemaan kurssit, joilla ne tulevaisuuden tavoitteet sitten saavutetaan. Ei kaikilla ole nämä tavoitteet ihan niin selkeänä mielessä.

Se on kuitenkin totta, että itsekin jouduin lukion KOLMANTENA vuotena tekemään valinnan pitkän matikan ja terveystiedon kurssien välillä, koska ne olivat päällekkäin. Piti valita, kumman kursseja otan ja ”kumpi hyödyttää minua tulevaisuudessa enemmän”.

Kaikille teille, jotka olette tekemässä valintaa, sanon rohkaisuksi: valitkaa se, joka motivoi. Minä valitsin terveystiedon, koska se kiinnosti minua enemmän.

Jos esimerkiksi siihen matikkaan ei löydy suurta intoa (kuten ehkä minulla), voi sen valitseminen alkaa kaduttaa ja opiskelu tuntua ikävältä. Jos tulevaisuuden haaveesi kuitenkin vaatii tällaisten aineiden opiskelua, kannattaa siinä tilanteessa alkaa uudelleen arvioimaan, onko tämä ala sitten oikeasti se, mitä haluat. Jos tulevaisuuden ”haaveammattiisi” valmistautumiseen kuuluu niin paljon sellaista, joka tuntuu pakonomaiselta ulkoa opettelulta ja kärsimykseltä, ei ala välttämättä ole sinulle se kaikkein sopivin.

 

”Kirjoita ne aineet, josta saat eniten pisteitä hakemasi kohteen pääsykokeista”

Sanotaanko näin, että jos hakukohteesi on suuri intohimosi, todennäköisesti olet kiinnostunut siihen liittyvistä oppiaineista jo lukiossa ja päädyt kirjoittamaan ne. Joten kääntäisin tämän toisinpäin: ”hei, lukiossa kiinnostaa psykologia ja yhteiskuntaoppi, voisiko jatko-opiskelutavoitteesi olla sosiaalitieteet?”

Tietty strateginen suunnittelu kirjoitettavien aineiden suhteen voi olla ihan järkevää, mutta itse tein valinnat kyllä ihan puhtaasti sen pohjalta, mikä motivoi opiskelemaan. Ja no, äidille perustelin matematiikan kirjoittamatta jättämistä sillä, että ”en minä tule tekemään sellaista työtä, missä numeroita tarvitsisi”. Ja eihän se nyt ihan paikkaansa pidä, kun tutkijan uraa olen miettinyt yhtenä vaihtoehtona, mutta selitys kelpasi silloin (ja meillä on ihan omat tilastomatematiikan kurssit ynnä muut yliopistossa), joten koen tehneeni ihan oikeutetun valinnan. 😀

 

”Todistusvalinta tulee 2020, panostakaa kirjoituksiin entistä enemmän”

Todistusvalinta eli haku-uudistus, jossa noin puolet hakijoista tullaan valitsemaan suoraan ylioppilastutkinnolla jatko-opiskelujen pariin on todellisuutta. Olen kuitenkin huolissani niistä paineista, mitä kirjoituksiin ladataan. Minun aikanani todistusvalintaa ei vielä ollut, mutta stressasin kirjoituksista silti niin pahasti, että syksyn kirjoituksiin minulle nousi lähes 40 asteen kuume. Yritäpä siinä antaa itsestäsi paras mahdollinen suoritus, vielä kun takaraivossa painaa ajatus, tuleeko tämä nyt määrittämään tulevaisuuteni.

Ylioppilaskokeiden tulokset kertovat kuitenkin vain siitä, miten juuri tämä kyseinen hetki ja koekerta on mennyt. Aina osaaminen ei pääse esimerkiksi jännityksen, paniikin tai sairastumisen vuoksi ulos paperille. Tai siis tietokoneen näytölle.

Siispä lohdutuksen sanana sinulle, joka koet ahdistusta kirjoituksista: arvosanoja voi aina korottaa, jos ne eivät tunnu itseä miellyttäviltä. Sitä paitsi, valintakoeväylä tulee säilymään edelleen toisena keinona päästä opiskelemaan niillä aloilla, joissa se on käytössä (ja soveltuvuuskokeet säilyvät niissä kohteissa, joissa se nykyisinkin vaaditaan). Muista että myös avoimen yliopiston väylä on yksi mahdollisuus päästä yliopistoon opiskelemaan.

(Lue lisää hakukohteiden valintaperusteista ja hakemisen muutoksista esim. opintopolusta )

 

Jos opiskelet (noin) viisi vuotta ihan vain sen eteen, että saisit työn, missä on hyvä palkka tai jolla saa arvostusta, voivat ne viisi vuotta äkkiä alkaa tuntua aika raskailta. Sen takia itse suosittelen kaikkia kuuntelemaan itseänne (ei äitiänne, isäänne tai kummin kaimaanne) sen suhteen, mitä teidän kannattaisi tai pitäisi lähteä opiskelemaan.

Aina opiskeluvalinta ei kuitenkaan mene nappiin, eikä ala tunnukaan omalta. Sekään ei ole maailmanloppu, sillä alan vaihtaminenkin onnistuu. Älkää siis asettako itsellenne liikaa paineita sen suhteen, että pitäisi löytää heti ensi yrittämällä ”se oikea ala”. Minä en henkilökohtaisesti edes usko, että jokaiselle olisi olemassa vain se yksi ja oikea opiskeluala, sillä monia ihmisiä kiinnostaa hyvin monenlaiset asiat. Sen vuoksi on hyvä pitää mielessä, että aina voi kouluttautua uudelleen ja suuntautua erilaisiin asioihin. Ja tätähän tulevaisuuden työelämäkin tulee olemaan useimmilla aloilla: uudelleen kouluttautumista ja työpaikkojen ja -tehtävien vaihtelua.

Joten huoli pois ja hengittäkää syvään. Selatkaa opintopolkua, tehkää uravalintatestejä, kyselkää, googlailkaa, ottakaa selvää, mitä kaikkia vaihtoehtoja teillä ylipäätään on!

 

Rauhallista joulun aikaa!

FILOSOFISEN TIEDEKUNNAN LÄHETTILÄÄT ESITTÄYTYVÄT!

Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä esittäytyvät filosofisen tiedekunnan lähettiläät Henna, Kaisa ja Viivi.

Henna, 22, luokanopettaja

Moi!

Olen Henna, 22-vuotias toisen vuoden luokanopettajaopiskelija Joensuusta. Ennen kuin edes sain koulupaikkaa yliopistosta, aloittelin opintoja avoimen yliopiston puolella ja siitä syystä opinnot ovat edenneet joutuisasti ja pääsen kirjoittelemaan kandia nyt tämän lukuvuoden aikana.

Tieni luokanopettajaksi ei ollut se helpoin, tökäten kahdesti Vakava-kokeeseen. Kolmannella hakukerralla päätin läpäistä Vakavan keinolla millä hyvänsä ja päästä opiskelemaan unelma-ammattiini. Jo alakoulun kolmosluokalla syntyi ajatus luokanopettajan ammatista, ja sitä en ole tähän päivään mennessä muuttanut. Hyvä niin, sillä rakastan käytännönläheistä yliopisto-opiskelua, joka on minun mielestä paljon leikkiä ja laulua ja joskus ihan oikeasti myös tentteihin lukemista oikein urakalla.

Itä-Suomen yliopisto opiskelupaikaksi on ihan huippuhyvä valinta, meininki on yhteisöllinen ja opettajankoulutuksessa pidetään taito- ja taideaineita tärkeinä. Lisäksi meillä on neljä harjoittelua, joten käytännössä pääsee hyvinkin treenaamaan opittua.

Koulun lisäksi tykkään nähdä kavereita, nauttia musiikista, hengailla kotona, ja toivottavasti ehdin pian myös tutustumaan Joensuun laajaan Sykettä-liikuntatarjontaan. Olen vähän sellainen kaikki tai ei mitään -tyyppi, joten uskon, että tullaan paljonkin törmäilemään messuilla ja lukiovierailuilla. Kalenteri onkin jo täyttynyt mukavasti reissuista! Ihan mahtavaa tehdä näin siistiä duunia UEF-lähettiläänä; reissata ympäri Suomea, nähdä erilaisia kouluja ja opiskelijoita, kertoa meidän yliopiston ja koulutusalojen parhaat palat, eipä siistiä!

Jos ikinä mitään kysyttävää tulee, niin laita rohkeasti somessa vaan viestiä meille, sitä varten me täällä ollaan 🙂

Kaisa, 23, englannin kieli ja kääntäminen

Moikka moi!

Olen Kaisa, 23, ja opiskelen viidettä vuotta englannin kieltä ja kääntämistä. Alun perin olen kotoisin Etelä-Pohjanmaan Kuortaneelta, mistä muutin tänne Joensuuhun opintojen perässä syksyllä 2014. Englantia päädyin opiskelemaan pidettyäni ensin välivuoden, josta suurimman osan vietin Irlannissa au pairina.

Välivuosi Irlannissa oli itselleni todella tärkeä kokemus, koska lukion jälkeen jäi harmittamaan, etten ollut lähtenyt vaihtoon. Siispä au pairiksi lähteminen oli oiva tilaisuus sekä tienata vähän taskurahaa että nähdä maailmaa. Kokemus toi mulle lisää varmuutta sekä itsenäisesti reissaamisesta että kielitaidostani, jota testasin ensimmäistä kertaa kunnolla luokkahuoneen ulkopuolella – ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin ilmaista asiat englanniksi ja ymmärtää, mitä muut halusivat kertoa mulle. Välivuosi siis ei todellakaan ole maailmanloppu!

Päätös hakea lukemaan englantia syntyi vasta abivuonna vähän ennen yhteishakua, kun tajusin, etten taidakaan haluta arkkitehdiksi, niin kuin olin luullut lukion ekat vuodet. Sitten tulikin vähän kiire keksiä uusi uratavoite. Ajatus englannin kielen opiskelusta syntyi kuitenkin nopeasti mietittyäni missä olen hyvä ja mitkä asiat ovat musta kiinnostavia. Enkkuhan tuo oli sujunut mallikkaasti, ja vapaa-ajalla olen aina tykännyt lukea kirjoja sekä katsoa elokuvia ja sarjoja, joten aloin pohtia miten voisin yhdistää nämä asiat. Kääntäminen tuntui luontevalta vastaukselta. En kuitenkaan ollut varma halusinko kääntäjäksi vaiko sittenkin englannin opettajaksi, koska samalla pääsykokeella pystyi silloin hakemaan kahteen kohteeseen UEFissa ja yhteen Tampereen yliopistossa. Päädyin kuitenkin kääntäjäpuolelle UEFiin, ja se on tuntunut oikealta ratkaisulta. 

Vapaa-ajalla käyn Itä-Suomen korkeakoulujen Sykettä-ryhmäliikunnoissa ja palloiluvuoroilla mätkimässä sulkapalloa. Liikunnan vastapainoksi rentoudun parhaiten kavereiden kanssa sekä Netflixiä tuijottaessa. Graduhan on myös työn alla, joten mut voikin arkiaamupäivisin löytää kampuskirjastolta näpertämässä koneella. 

Odotankin jo kovasti lukiovierailuja ja muita lähettiläshommia, ja totta kai uusien ihmisten tapaamista! Olen myös aika sosiaalinen ja uskoakseni helposti lähestyttävä, joten saa ottaa yhteyttä tai tulla juttelemaan, jos on jotain mielen päällä!  

Viivi, 25, opinto-ohjaus

Moikka kaikille!

Mie oon Viivi ja opiskelen kolmatta vuotta opinto-ohjaajaksi Joensuun kampuksella. Olen paljasjalkainen pohjoiskarjalainen, joka näkyy minussa ainakin puheliaisuutena sekä leppoisana elämänasenteena. Vaikka olen elämässäni päässyt kiertelemään monessa paikkaa sekä Suomessa että ulkomailla, oli ihanaa jäädä opiskelemaan yliopistoon ihan omille kulmille, kun laajasta tarjonnasta löytyi juuri opinto-ohjaajan koulutus. UEF on nimittäin ainoa yliopisto Suomessa, joka tarjoaa pitkää kandidaatin ja maisterin tutkintoa sisältävää opinto-ohjaajan koulutusta.

Lukiossa olin aika hukassa sen kanssa, mikä minusta tulee isona. Aineista minua kiinnosti erityisesti psykologia ja terveystieto, ja halusin painottua näihin aiheisiin myös tulevaisuuden työssäni. Lukiossa olin jumissa siinä ajatuksessa, ettei minusta ole yliopisto-opiskelijaksi, koska ajatuksissani yliopisto-opiskelu oli todella vaikeaa ja raskasta.

Lukion jälkeen päädyin opiskelemaan sosionomiksi ammattikorkeakouluun. Opiskeluaika oli opettavaista, mutta tiesin, että haluan jatkaa opiskelujani vielä myöhemmin ja kehittää omaa osaamistani eteenpäin. Onneksi uskalsin hakea valmistumisen jälkeen yliopistolle, sillä nyt saan opiskella unelmieni alaa, jonka en ajatellut olevan minulle edes mahdollinen. Hommaan tarvittiin rohkeutta ja halua panostaa omiin unelmiin. Opo-opinnot ovat olleet ehdottomasti huikeinta aikaa elämässäni, enkä ole katunut päiväkään päätöstäni jatkaa opintojani.

Yliopisto-opiskeluissa parasta on samanhenkisten opiskelukavereiden lisäksi ollut mahdollisuus vaikuttaa omien opintojen sisältöön. Tänä vuonna käyn ohjauksen opintojen lisäksi opetushallinnon sivuainetta oikeustieteiden puolella, ja niiden kautta olen päässyt haastamaan itseäni taas ihan uudella tavalla. Arkeni koostuu luennoista, erilaisista ryhmätöistä ja itseopiskelusta. Ja tietenkin kahvitauoista, jotka venyvät hyvässä seurassa usein ihan liian pitkiksi.

Opintojen ulkopuolella käyn osa-aikatöissä, Sykkeen jumpissa ja vietän aikaa rakkaimpien tyyppien kanssa. Elämä yliopisto-opiskelijana on siis paljon muutakin kuin tentteihin lukua tai luennoilla töröttämistä, ja tätä haluan nostaa esiin UEF-lähettiläänä toimiessani.

Ihan parasta päästä kiertämään messuja ja lukioita tulevan vuoden aikana, joten heitetäänhän morot kun tavataan! Kuten meille kaikille lähettiläille niin myös minulle voi laittaa koodia esimerkiksi meidän someissa. Me vastataan kaikkeen mihin osataan ja selvitellään sitten loput yhdessä. Hulluna tsemppiä syksyyn, toivottavasti siitä tulee paras miesmuistiin!

YHTEISKUNTA- JA KAUPPATIETEIDEN LÄHETTILÄÄT ESITTÄYTYVÄT!

Seuraavana esittelyvuoroon pääsevät yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnan lähettiläät Johanna, Anni ja Hilma.

Johanna, 22, oikeustiede

Moikka kaikille!

Olen Johanna, 22-vuotias toisen vuoden oikeustieteiden opiskelija. Alun perin olen kotoisin Kehäradan ja lentokentän välistä Vantaalta, mutta koen, että reilun vuoden Joensuussa asuneena olen osittain juurtunut myös tänne susirajalle.

Kun lukioaikana mietin jatko-opiskelupaikkaa, minulla oli selkeästi kaksi haavetta; oikeustieteiden tai historian opinnot. Olen aina ollut kiinnostunut yhteiskunnallisista ja ajankohtaisista asioista, joten lukio-opintoni suuntautuivat vahvasti historiaan ja yhteiskuntaoppiin. Lapsena haaveilin ammatista, jossa saan työskennellä jakkupuvussa hienossa toimistossa. Alkuperäinen idea oikeustieteistä sai alkunsa tv-sarjasta ja hankittuani lisää tietoa opiskelusta ja uramahdollisuuksista, jatkokoulutusvalintaani tehdessä päädyin hakemaan oikikseen.

Hakuprosessi oikeustieteelliseen vaati paljon työtä, itsekuria ja epätoivon hetkiä (sekä kaksi välivuotta). Hain ensin kaksi kertaa Helsinkiin, mutta kolmannella kerralla vaihdoin taktiikkaa; päätin hakea yhteisvalinnassa Turkuun, Joensuuhun ja Rovaniemelle (Huom. nykyään voit hakea kaikkiin kaupunkeihin samalla valintakokeella). Spontaani itkuhan siinä pääsi, kun sain tiedon sisäänpääsystä Itä-Suomen yliopistoon; sitä onnen määrää ei pysty sanoin kuvailemaan. Pitkä uurastus palkittiin mahdollisuudella päästä opiskelemaan unelma-alaani. Toki muutto Joensuuhun jännitti; en tuntenut täältä ketään ja kaupunki oli vieras. Näin jälkeenpäin ajatellen huoleni olivat aivan turhia. Saman henkisiä kavereita löytyi heti ensimmäisenä päivänä ja ryhmähenki ainejärjestössämme Judicassa on mahtava.

Vuoden aikana tutuksi on tullut niin Joensuun kaupunki kuin Itä-Suomen yliopisto. Oikiksen tenttialueet saattavat välillä olla laajoja ja kirjaston penkkejä on tullut kulutettua tunti, jos toinenkin. Opiskelun vastapainona toimivat Joensuun upea luonto ja ulkoilumahdollisuudet sekä tietenkin opiskelijaelämä. Omaa vapaa-aikaani vietän ulkoillen, ystävien kanssa tai Sykettä-liikuntatunneilla. Odotan myös innolla, mitä tuleva kausi UEF-lähettiläänä tuo tullessaan! Jos opinnot oikiksessa kiinnostavat, ota rohkeasti yhteyttä esimerkiksi UEF-lähettiläiden instagramissa!

Anni, 20, kauppatieteet

Morjesta moi vaan kaikille!

Perusfaktoina voisin itsestäni tähän alkuun sen verran kertoa, että nimeni on Anni Miettinen ja opiskelen kauppatieteitä nyt toista vuotta Itä-Suomen yliopistossa, Joensuun kampuksella. Joensuun omana tyttönä pääsin yliopistoon opiskelemaan heti ylioppilaaksi valmistumiseni jälkeen, vaikka oma polkuni kohti kauppatieteitä on ollutkin kaikkea muuta kuin mutkaton.

Vielä lukiossa opiskellessani lukujärjestykseni täyttyi pääosin terveystiedon ja biologian kursseista, ja olin kuin olinkin suuntaamassa myös jatko-opintojani näiden teemojen pariin. Toisin kuitenkin kävi ja ylioppilaskirjoitusten sekä yhteishakujen lähestyessä tunne sisälläni sen kuin vain vahvistui, ettei paikkani enää yliopistossa olisi terveysaiheiden parissa. En kuitenkaan ottanut asiasta sen suuremmin paineita, vaan ajattelin, että ehdin sitten välivuonna paneutumaan asiaan tarkemmin – ”kunhan nyt vain jonkun pääsykokeen käyn tekemässä, mietitään sitten vuoden päästä”. Noh, kävikin sitten niin, ettei myöskään suunnitelmani välivuodesta koskaan toteutunut, vaan pääsin opiskelemaan kauppatieteitä yhtenä onnekkaana suoraan papereideni perusteella.

Pähkinänkuoressa olen siis ajautunut juuri sinne, minne en koskaan uskaltanut edes kuvitella päätyväni, mutta tälläpä tiellä sitä ollaan edelleen ja voin sanoa, että juuri näin kuuluikin tapahtua. Pääaineekseni olen valinnut laskentatoimen ja verotuksen, sekä opintojeni ohella olen mukana myös rakkaan ainejärjestömme Optimin toiminnassa.

Siinä missä arkeni koostuu pitkälti luennoista, harkoista, demo-tehtävistä – ja mitä näitä nyt on, sitä tärkeämmässä roolissa ystävät ja vapaa-aika arjessani esiintyvät. En voi tarpeeksi korostaa, millainen merkitys ystävilläni yliopisto-opiskelun ja muun arjen vilinän ohella on, ja kuinka he kaikessa yksinkertaisuudessaan ovat se, mikä pitää pääni kasassa, kun arjen stressi ja kiire alkavat painaa päälle. Toki ystävyyssuhteita on tarttunut mukaan elämän varrelta jo aiemminkin, mutta itselleni ehdottomasti suurin yllätys yliopisto-opinnot UEF:illa aloittaessani oli se, kuinka läheisiä ja rakkaita omista opiskelukavereista todellisuudessa voikaan tulla. Ja kun sanon niin, myös tarkoitan sitä – ei ole yks taikka kaks kertaa, kun ollaan biletetty aamuun asti ja sit taas vastapainosesti hajoiltu yhessä harkkatehtävien parissa. Niiden ihmisten kanssa jaetaan niin ilot kuin surut ja voin rehellisesti sanoa, että tuntuu kuin oisin tuntenu nuo ihmiset jo vuosia, love you guys!

Siispä, koska oma kokemukseni UEF:illa on ollut mitä antoisin, haluan olla nyt myös itse mukana tuomassa tätä UEF:in ilosanomaa teille muille. Tämä kaikki on vasta alkusoittoa, enkä malta odottaa, mitä vuosi tuo tullessaan – stay tuned!

Hilma, 20, sosiaalitieteet

Moikkelis!

Olen Hilma, parikymppinen kolmannen vuoden sosiaalitieteiden opiskelija Kuopion kampukselta. Valitsin pääaineekseni sosiologian ja kirjoittelen tänä vuonna kandidaatin tutkintoa. Olen kotoisin Siilinjärven Toivalasta, joten en päätynyt kovin pitkälle synnyinsijoiltani opiskelemaan. Se ei kuitenkaan tuntunut missään vaiheessa epämiellyttävältä, sillä onhan sekin rikkaus, että huippuyliopisto löytyy läheltä. Meillä UEFissa on kuitenkin opiskelijoita ihan eri puolilta Suomea (ja maailmaa), joten kulttuurien ja murteiden paljous on kyllä ilahduttanut toisiin opiskelijoihin tutustuessa.

Päädyin sosiaalitieteiden pariin aikoinaan UEF-lähettilään lukiovierailusta heränneiden ajatusten siivittämänä. Olen aina halunnut ymmärtää ihmisten käyttäytymistä ja sitä, miten yhteiskunta toimii, ja näistä syistä sosiaalitieteet alkoivat tuntua itseä kiinnostavalta alalta. Toisaalta myös työllistymismahdollisuuksien moninaisuus kiehtoo – sosiaalitieteistähän ei valmistu mihinkään tiettyyn ammattiin eli professioon vaan asiantuntijaksi.

Opiskelijaelämä on maistunut minulle varsin hyvin ja olen oppinut opiskeluvuosien aikana paljon ajankäytön ja elämän eri osa-alueiden yhteensovittamisesta. Vinkkinä tahdonkin jakaa kaikille, että on hyvä opetella järjestämään sopivasti aikaa opiskelujen lisäksi myös urheilulle (lue: Sykettä-tunneille <3 ), ystäville ja yleiselle koomailulle.

UEF-lähettiläänä toivon antavani yliopisto-opiskeluja pohtiville samaa innostusta ja valaistumisen kokemusta, jota itsekin pääsin kokemaan, kun löysin itseä kiinnostavia opiskeluvaihtoehtoja. Nykikää hihasta tai laittakaa viestiä, jos jokin asia yliopisto-opiskelussa mietityttää ja ottakaa meidän UEF-lähettiläiden kaikki mahdolliset somet haltuun – siellä jaetaan tärkeää infoa ja kaikkea kivaa yliopistoelämään liittyvää sisältöä.

Mukavaa syksyn jatkoa kaikille!