Mahtavia tyyppejä, uusia paikkoja, taitojen oppimista, esiintymiskokemusta, mieleenpainuvia kokemuksia, jotka muistat koko loppuelämäsi – tätä kaikkea UEF-lähettiläänä oleminen tarjoaa!
Moikka! Täällä kirjoittelee Emma. UEF-lähettiläshaku on nyt käynnissä, joten ajattelin kertoa teille, mikä on mielestäni ollut parasta UEF-lähettiläänä toimimisessa.
1. No kaikki tyypit, daa!
Listaamani asiat eivät ole missään tietyssä järjestyksessä, paitsi tämän kohdan osalta. Nimittäin uusien ihmisten tapaaminen on ollut lähettilään hommissa kyllä se ykkösjuttu, ihan parasta bestiä!
Lähettiläsjoukossa saa aina olla oma itsensä. Vaikka emme yleensä näe toisiamme päivittäin, tuntuu, kuin olisimme aina tavatessamme parhaita kavereita. Ihan huippu työporukka siis! Turvallisen työyhteisön lisäksi lähettiläänä pääsee tutustumaan kaikenikäisiin yliopistoelämästä kiinnostuneisiin ihmisiin. Tiedän jo nyt, että lähettiläskauden inspiroivat kohtaamiset tulevat kulkemaan mukanani koko loppuelämäni ajan.
Työkavereina on huipputyyppejä <3
2. New skills, who dis?
Myönnän: en ollut koskaan ennen lähettiläskautta vuokrannut itse autoa, saati ajanut yksin pitkää matkaa. Nyt olen tehnyt molempia, jes! Lähettilästyön myötä olen oppinut myös esimerkiksi aikatauluttamaan tekemisiäni, kun olen harjoitellut sovittamaan kalenteriin opinnot, työt ja vapaa-ajan.
3. En oo muuten ikinä käynyt täällä ennen!
Olen sanonut kyseiset sanat monta kertaa kuluneen lukuvuoden aikana, samoin kuin varmasti jokainen lähettiläistä. Lukiovierailujen, messujen ja muiden eri tilaisuuksien myötä pääsee käymään uusissa kaupungeissa ja näkemään Suomea työn ohessa.
UEF-lähettiläänä pääsee työskentelemään monipuolisissa työtehtävissä ja -paikoissa!
4. Tuolloin ei valitettavasti sovi, mutta entäs tällöin? Mahtava juttu!
Tämän fraasin avulla haluan kuvata työn joustavaa luonnetta. Opiskelen itse logopediaa, jonka opintoihin kuuluu paljon yliopistolla läsnäoloa vaativaa lähiopetusta. Tästä huolimatta olen pystynyt sulauttamaan työt kätevästi osaksi opiskelija-arkea. Esimerkiksi aikoina, jolloin en ole ehtinyt matkustamaan kauas, olen sopinut enemmän esittelyjä Joensuun lähiympäristöön tai toteuttanut niitä etäyhteyksien välityksellä. Jos kalenterissa on ollut paljon vapaata, olen yrittänyt sopia tuolle ajalle enemmän esittelyjä, kun puolestaan kaikista kiireisempinä opiskeluaikoina olen tehnyt töitä hieman kevyemmällä tahdilla.
5. Alussa jännitti tosi paljon, nyt on jo rennompaa!
Lähettilään hommien myötä saa paljon esiintymiskokemusta. Muistan, että ensimmäisiä esittelyjä pitäessäni minua jännitti tosi paljon. Toistojen, toisilta lähettiläiltä saatujen vinkkien ja toimivien esittelytapojen löytämisen myötä esittelyjen pitämisestä on kuitenkin tullut koko ajan helpompaa. Olen ehkä myös oppinut tietynlaista armollisuutta ja luottamusta itseäni kohtaan. Aina ei nimittäin ehdi harjoitella esitystä niin paljon kuin haluaisi. Tällöin pitää luottaa siihen, että osaa asiat. Aina voi myös selvittää ja tarkistaa, joten on ok, jos ei muista ihan kaikkea.
Jännitän itse myös uusien ihmisten tapaamista ja small talkia, mutta tunnen, että lähettiläshommien ansiosta olen saanut näiden asioiden suhteen lisää itsevarmuutta.
Lähettiläskauden aikana saa paljon esiintymiskokemusta!
6. Muista, että oot hyvä just semmosena kun oot!
On kultaa, että lähettiläinä toimii erilaisia ihmisiä! Älä siis ajattele, että sinun pitäisi olla tietynlainen, jotta voisit hakea lähettilääksi. Ystävällisyydellä, uteliaisuudella ja reippaalla asenteella pääsee mielestäni tässä hommassa pitkälle!
7. Tekemällä oppii!
Kaikkea ei myöskään tarvitse osata valmiiksi. Lähettiläskauden alussa on perehdytys, keskeisimpiä asioita varten on koostettu ohjeet ja apua saa aina kysyessä.
Instagramin ja Snapchatin tarinoiden, Instagramin feedin sekä PowerPointin käyttö ovat mielestäni keskeisimmät perustaidot, joita jokainen lähettiläs tulee työssään tarvitsemaan. Olen kuitenkin ainakin itse oppinut sovellusten käytöstä paljon lisää lähettiläskauden aikana.
8. Työ, joka ei tunnu työltä!
Tämän lauseen lainasin suoraan meidän tämän kauden lähettiläältä Nikolta, koska hän kiteytti mielestäni asian niin hyvin! Kiitos Nikolle!
Mikä siis voisikaan olla parempaa kuin opiskelijalle varmasti tärkeän lisätienestin saaminen työstä, joka on niin hauskaa, ettei tunnu työltä 🙂
9. Hyvä fiilis!
UEF-lähettilään työ on ollut todella palkitsevaa. Jokaisessa työssä, myös tässä, pääsee haastamaan itseään ja astumaan välillä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Itselläni on kuitenkin ollut ainoastaan positiivinen fiilis jokaisen esittelyn ja tapahtuman jälkeen, enkä oikeasti huijaa, kun sanon niin.
10. Hae!
Lähettiläshaku on käynnissä torstaihin 6.4. asti! Suosittelen sydämeni pohjasta hakemaan mukaan osaksi ensi vuoden lähettiläsporukkaa! 🙂
Moikka! Tällä kertaa täällä kirjoittelee Riikka, ja mä opiskelen matikan ja fysiikan aineenopettajaksi sekä luokanopettajaksi. Kun itse kerroin hakeneeni opiskelemaan matematiikan aineenopettajaksi ja luokanopettajaksi, sain kuulla monta kertaa opettajiltakin, ettei sellaista linjaa ole olemassa. Onko tuo nyt ihmekään, kun itsestänikin tuntui, ettei juuri kukaan koskaan puhunut siitä, että yliopistossa voisi opiskella sekä matemaattisten aineiden opettajaksi että luokanopettajaksi yhdellä kerralla. Nyt olenkin siis tuomassa selkeyttä siihen, mitä matemaattisten aineiden aineenopettaja ja luokanopettaja -linjan opiskelijat oikeasti opiskelevat.
Eniten hämmästystä herättää se, miten tämän linjan opiskelijoiden opinnot eroavat pelkkien matemaattisten aineiden opettajista tai luokanopettajista. Suurin ero luokanopettajiin nähden on pääaine. Matemaattisten aineiden aineenopettaja ja luokanopettaja -linjalla pääaine on jokin seuraavista: matematiikka, fysiikka tai kemia. Esimerkiksi mun pääaine on matematiikka, joten valmistuttuani saan opettaa matematiikkaa yläkoulussa ja toisella asteella, mutta voin toimia myös luokanopettajana alakoulussa. Luokanopettajaksi opiskelevilla pääaine on taasen kasvatustiede. Sekä luokanopettajien että aineenopettaja ja luokanopettaja -linjan opintoihin kuuluvat opettajan pedagogiset opinnot, joissa sivutaan osittain samoja teemoja kuin kasvatustieteenkin opinnoissa.
Luokanopettajaksi opiskelevien kanssa täysin yhteisiä opintoja ovat luokanopettajan monialaiset opinnot. Näissä opinnoissa opiskelijoille opetetaan, kuinka opetetaan luokanopettajan opettamia aineita aina taitoaineista luonnontieteisiin. Lisäksi varmistetaan, että jokaisella opiskelijalla on itsellään tarvittava tietotaso näiden oppiaineiden opetukseen.
Luokanopettajan monialaisissa opinnoissa päästään mm. harjoittelemaan soittamista.
Pääainetta opiskellaan opinnoissa eniten, kuten nimestäkin voi päätellä, mutta sen lisäksi opiskellaan myös sivuaineita. Sivuaineiden avulla on mahdollista sisällyttää omiin opintoihin muita mielenkiinnon kohteita ja vaikuttaa työllistymismahdollisuuksiin. Matemaattisten aineiden aineenopettaja ja luokanopettaja -linjan opiskelijoilla tulee varsin paljon opintopisteitä jo pelkästään pääaineesta, opettajan pedagogisista opinnoista ja luokanopettajaopinnoista, joten he monesti suorittavat tutkintoonsa yhden toisen opetettavan aineen opinnot sivuaineena. Esimerkiksi minulla sivuaineena on fysiikka, eli voin opettaa myös sitä yläkoulussa sekä toisella asteella. Aineenopettaja -linjalaiset opiskelevat myös opettajan pedagogisia opintoja sekä pääaineensa opintoja. Lisäksi hekin opiskelevat sivuaineina monesti yhden tai kahden muun opetettavan aineen opintoja. Yleisimpiä sivuaineita ovat matematiikka, fysiikka, kemia ja tietojenkäsittelytiede, mutta osa on opiskellut myös erityispedagogiikkaa tai rehtorin pätevyyden antavia opintoja sivuaineena. Sivuaineopintoja ei kuitenkaan rajoiteta kummallakaan linjalla, eli aineenopettajaksi opiskelevat voivat lukea vaikkapa kolmen opetettavan aineen sivuaineopinnot tai toisaalta aineenopettaja ja luokanopettaja -linjalaiset voivat opiskella pääaineen lisäksi kaksikin opetettavaa ainetta. Toki tällöin opintopisteitä voi kertyä reilusti.
Koska sivuaineeni on fysiikka, niin valmistuttuani olen myös pätevä fysiikan aineenopettaja.
Miksi sitten kannattaa valita matemaattisten aineiden opettaja ja luokanopettaja -linja? Tällä linjalla pääset heti opintojen alusta asti opiskelemaan niin aineenopettajan kuin luokanopettajan opintoja. Lisäksi saat useamman pätevyyden yhdellä tutkinnolla, eli työllistymismahdollisuutesi ovat erinomaiset. Mikäli joskus työurasi aikana kaipaat vaihtelua työtehtäviin, niin pystyt helposti vaihtamaan esimerkiksi luokanopettajasta lukioon opettajaksi. Itse olen aina ollut kiinnostunut monipuolisesti eri oppiaineista ja aiheista, ja siksi nämä opinnot ovat olleet täydelliset just mulle. Mun arkipäivä saattaa koostua liikunnan tunnista, fysiikan laskujen tekemisestä ja matematiikan opetuksen analysoinnista, eli päivässä on kivasti vaihtelua.
//Riikka, matematiikan ja fysiikan aineenopettaja ja luokanopettaja
Toisen lukiovuoteni keväällä 2020 korona rantautui Suomeen. Korona oli uusi tauti, josta ei tiedetty vielä juurikaan mitään, paitsi että oli kyse jostakin vakavasta. Toisen lukiovuoteni loppukevät oli automaattisesti kaikilla opiskelijoilla etänä ja kun abivuoteni syksyllä olisi ollut aika palata lähiopiskeluun, koin siitä kovaa ahdistusta. Tunsin, että pystyisin keskittymään opintoihin paremmin kotona, ilman jatkuvaa huolta siitä, että saisin koulusta tartunnan ja tartuttaisin sen läheisiini, joista osa kuuluu riskiryhmään. Siispä päätin anoa rehtorilta lupaa käydä loput lukiostani etänä, mihin ilokseni sain suostumuksen.
Kun oli kuitenkin aika palata ihmisten ilmoille syksyllä 2021 yliopisto-opintojeni alkaessa, olin innoissani, mutta minua jännitti ihan valtavasti. Olin ollut puolitoista vuotta kotona juurikaan ikätovereitani tapaamatta ja ajatukset alkoivat pyöriä päässäni: entä jos en enää osaakaan olla muiden ihmisten kuin perheeni kanssa?
Kun yliopisto alkoi, huomasin väistämättömän totuuden: kyllä, sosiaaliset taitoni olivat kärsineet merkittävästi. Vaikka perheeni keskuudessa olen puhelias ja lähes “papupadan” maineessa, jännitin uusien ihmisten tapaamista ja koin, etten hallinnut juuri lainkaan small talkin jaloa aitoa. Jos joku muu ei avannut keskustelua, minun oli todella vaikea keksiä mistä kysyä ja jutella ja tunsin reagoinnin toisten ihmisten tarinoihin haastavaksi. En myöskään monesti tiedä, mitä mieltä olen mistäkin asiasta. Tämä vaikeuttaa merkittävästi keskusteluihin osallistumista. Lisäksi ylianalysoin jatkuvasti sitä, mitä muut minusta ajattelevat. Yliopiston alkaessa mielessäni pyörikin jatkuvasti kysymykset: ”Entä jos en löydäkään ystäviä? Entä jos kukaan ei tahdo olla ystäväni?”
Uskokaa tai älkää, tällä itsereflektoinnilla on jokin tarkoituskin. Vaikka tuntisitte samankaltaisia tuntemuksia kuin minä, niin uskokaa kun sanon: älkää huoliko. Yliopiston aloista osa on sellaisia, että jokaisella vuosikurssilla on hyvin pieni ryhmä opiskelijoita, osalle aloista puolestaan otetaan vuosittain paljon porukkaa sisään. Koen, että molemmissa on omat hyvät puolensa kavereiden löytämistä ajatellen: pienessä ryhmässä yhteishenki on usein todella tiivis ja kaikki tulevat toimeen keskenään, isossa porukassa on sen sijaan paljon opiskelijoita, joiden joukosta löytää omanhenkisiä ihmisiä. Lisäksi yliopiston alkaessa opiskelijat ovat yleensä samassa tilanteessa: kaupunki on uusi, kampuksella ei ole lainkaan tuttuja ja on valtavasti uutta opittavaa ja muistettavaa. Vertaistuen kaipuu innostaakin itsesi lisäksi myös muita etsimään kavereita, joten toisiin tutustuminen käy usein yllättävänkin helposti!
Maantieteiden ja ympäristöpolitiikan fuksit Kaapo (vas.) ja Miikka tutustuivat toisiinsa opintojen alkaessa viime syksynä ja ovat nyt hyviä ystäviä.
Ja vaikka sydänystäviä ei löytyisikään oman alan porukasta, tarjoaa yliopisto myös paljon muita mahdollisuuksia sosiaalistumiseen: opiskelijatapahtumat, Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunnan (ISYY) kerhotoiminta ja hankkeet (esimerkiksi aamupaloja ja brunsseja, yhteiskävelylenkkejä, kaverikahvilatapaamisia, retkiä, lautapeli-iltoja ja paljon muuta!), tuutoritoiminta, tai vaikkapa nämä UEF-lähettilään hommat. Esimerkiksi edellä mainituissa voit tavata uutta porukkaa matalalla kynnyksellä. Itse en ole käynyt kovinkaan paljoa yliopistourani aikana opiskelijatapahtumissa. Pystyn itse asiassa laskemaan kaikki tapahtumat yhden käden sormilla. Olen silti löytänyt upeita tyyppejä ympärilleni ja huomannut, että ihmiset ottavat minut vastaan ja hyväksyvät sellaisena kuin olen ja se on mahtavaa! Jännitän edelleen, mutta tunnen sisälläni kasvavaa paloa uusiin tapahtumiin osallistumisesta ja ihmisiin tutustumisesta sekä jo löytyneiden kaverisuhteiden vahvistamisesta. Ehkä olenkin pikkuhiljaa omaksunut tietynlaista pohjoiskarjalaista rempseyttä: olen sellainen kuin olen, sillä sipuli ja se riittää.
UEF-lähettiläänä on tutustunut helposti upeisiin tyyppeihin.
Kaipa se, mitä tällä kirjoituksella haluan kertoa on, että oletpa luonteeltasi sitten ujo tai sosiaalinen, tykkäät käydä tapahtumissa tai et, uusien ihmisten tapaaminen on sinulle helppoa tai niin jännittävää että meinaat pökertyä, tulet pärjäämään yliopistossa siitä huolimatta erinomaisesti ja löytämään epäilemättäkin uusia ystäviä! Tai vaikka et viihtyisikään vapaa-ajan riennoissa, vaan tarvitsisit kaiken luentojen ulkopuolisen ajan sosiaalisten akkujen lataamiseen, niin Joensuun ja Kuopion rempseä väki ottaa sinut varmasti joka tapauksessa avosylin porukkaan mukaan.
Meillä on tiivis ja ihana opiskelijaporukka, jossa saa aina olla oma itsensä.
Jos teillä on jakaa vinkkejä tai kokemuksia kavereiden löytämiseen ja ihmisiin tutustumiseen liittyen, niin jättäkää niitä ehdottomasti kommentteihin!
Lopuksi haluan vielä muistuttaa, että olette ihania juuri sellaisina kuin olette, joten olkaa rohkeasti omia itsejänne! Tsemppiä kaikille siihen, mitä ikinä teillä onkaan meneillään tai edessä ja muistakaa, että asioilla on aina tapana järjestyä! <3
Toivottavasti kaikilla on alkanut uusi vuosi hyvin, sekä opintojen ohella on ehditty myös lomailla. Uusi vuosi tuo varmasti monille ajatuksia erilaisista tavoitteista, mitä kohti edetä vuoden aikana. Monilla on unelmana saada opiskelupaikka tänä vuonna, johon tunteeseen pystyn edelleen myös itse samaistumaan parin vuoden takaa. Itselle suurimpana kysymyksenä olikin siihen aikaan se, että mihin alalle sitä oikeasti voisi hakea ja mikä opiskelupaikka siihen olisi kaikista parhain.
Itse olin lapsuudessa ja nuoruudessa unelmoinut monta vuotta eläinlääkärin ammatista, koska se vaikutti merkitykselliselle työlle eläinten parissa. Kuitenkin lukiossa aloin todella pohtimaan ja tutustumaan eri aloihin vielä tarkemmin. Tutkin pitkään eri opettajakoulutuksia, insinöörilinjoja, sekä terveystieteellisiä vaihtoehtoja. Näissä kaikissa opinnoissa tuntui olevan selkeä tutkintorakenne, sekä selkeät työllistymisnäkymät, jotka tuntuivat turvalliselle jatkumolle lukion jälkeen. Minusta kuitenkin tuntui pitkään, etten löytänyt täydellisesti omaa alaani, vaikka kaikki kuulostivat mielenkiintoisille.
Välivuonna tuli paljon retkeiltyä ja mietittyä samalla lähestyvää yhteisvalintaa, sekä eri koulutusvaihtoehtoja.
Vastaan tulikin yliopistoon tutustumispäivänä kansanterveystiede, joka kuulosti mielenkiintoiselle. Tuntui, että siinä yhdistyi erilaiset yhteiskunnalliset kysymykset, mutta samalla myös terveyden näkökulmasta monet eri osa-alueet. Selaamalla eri vaihtoehtoja, löytyi Itä-Suomen yliopistosta Terveyden edistämisen-tutkinto, joka tuntui osuvan erityisesti omiin kiinnostuksen kohteisiin, sekä etäpainotteinen opetustyyli kiehtoi minua. En kuitenkaan täysin ymmärtänyt sitä, että mikä minusta voisi tulla isona, jos tutkinnon jälkeen saan taskuuni asiantuntijapätevyyden.
Minusta tuntuu, että monesti lukiolaisilta kysyttäessä unelma-ammateiksi tulee lääkäri, juristi, psykologi, opettaja tai insinööri. Ne kaikki ovat tärkeitä ammatteja, joihin tarvitaan ammattitaitoisia ja motivoituneita osaajia. Koen silti, että nuorille on tärkeää tuoda myös pienempien alojen vaihtoehtoja pohdittavaksi. Kuinka moni on esimerkiksi kuullut terveyden edistämisestä tai liikuntalääketieteestä?
Lukioaikana esitellään monia eri aloja ja vaihtoehtoja, jotta jokainen saisi tietoa eri mahdollisuuksista ja voisi samalla löytää oman juttunsa. Sen valtavan tietomäärän seurauksena voi kuitenkin mennä lukkoon ja iskeä paniikki oman alan löytämisestä. Meillä nuorilla on valtavia paineita jo muutenkin, joten haluan muistuttaakin armollisuudesta tässä elämänvaiheessa. Uskon, että jokainen voi löytää oman alansa, eikä lukion jälkeen välivuosi ole maailmanloppu. Osa tarvitsee enemmän aikaa ja elettyä elämää, osa käy kokeilemassa toista, jonka jälkeen valitsee toisen. Se on ihan okei!
Kannustankin vielä kerran jokaista tutkimaan eri aloihin liittyviä opintoja ja miettimään, voisiko joku ala tuntua oikeasti omalta. Jos niin ei tapahdu, älä säikähdä. Jokaiselle löytyy varmasti oma ala ja paikkansa tässä elämässä. Jos taas joku ala tuntuu oikealle, usko siihen ja unelmoi. Olen valtavan ylpeä itsestäni, että uskalsin valita terveyden edistämisen tutkinnon, vaikka se ei alkuun ollut se tutuin vaihtoehto. Uskalsin unelmoida, että vielä joku päivä voisin opiskella sitä tutkinto-opiskelijana ja teinkin välivuonna Itä-Suomen avoimen yliopiston kautta kansanterveystieteen perusopinnot tutustuakseni lisää aiheeseen liittyen. Uskalsin valita tämän alan ja Itä-Suomen yliopiston, joista on tullut tärkeä osa nuoruuttani ja asiantuntijaksi kasvamista.
Ole siis avoin eri aloja kohtaan, tutki rohkeasti, mitä eri koulutukset pitävät sisällään, usko unelmiisi, sekä ole armollinen omaa alaa etsiessäsi!
Eri yliopistoihin ja niiden vaihtoehtoihin tuli perehdyttyä lukioaikoina. Meidänkin lukiossamme pidettiin monia eri alaesittelyjä.
Vuoden 2016 syksyllä ympäristötieteen ja biologian koulutusohjelmat yhdistyivät ympäristö- ja biotieteet –hakukohteeksi, jossa on kaksi pääainetta: biologia ja ympäristötiede. Biologian opetus järjestetään Joensuun kampuksella ja ympäristötieteen opetus Kuopion kampuksella. Mutta mitä muita eroja ja mitä yhteistä näillä koulutuksilla on?
Aineopintojen sisältö
Maastoharjoituksiin kuuluu esimerkiksi vesinäytteenottoa. Sohjo pitää poistaa ennen noutimen laskemista veteen.
Ympäristötieteellä ja biologialla perusopinnot (30 op) ovat yhteiset. Ympäristötieteen aineopinnot ovat läpileikkaus ympäristön eri osa-alueisiin, kuten maahan, veteen, ilmaan sekä ympäristöterveyteen, mittaamiseen ja analytiikkaan.
Biologian aineopinnot liittyvät eliökuntaan, eli kasveihin, eläimiin, evoluutioon ja monimuotoisuuteen. Molemmissa koulutuksissa pääsee tekemään maasto- ja laboratorioharjoituksia.
Sivuaineet
Ympäristötieteilijöillä on pakollisena sivuaineena luonnontieteiden perusteet -kokonaisuus, johon kuuluu muun muassa fysiikkaa, kemiaa, tilastotiedettä ja matematiikkaa. Sivuaineen tavoitteena on antaa opiskelijalle laaja-alainen luonnontieteiden pohja, jonka päälle on helppo rakentaa osaamista ympäristöön liittyvistä ilmiöistä ja ympäristöaltisteiden terveysvaikutuksista. Tämän lisäksi kokonaisuudesta saa hyvät valmiudet ympäristöteknologian ymmärtämiseen. Toisen asiantuntijuutta tukevan sivuaineen ympäristötieteilijät saavat valita vapaasti laajasta sivuainevalikoimasta.
Biologian opiskelijoilla ei ole pakollista sivuainetta, vaan he saavat itse valita kaksi lyhyttä (30 op + 30 op) sivuainetta tai yhden pitkän (60 op) sivuaineen. Itä-Suomen yliopistolla on vapaa sivuaineoikeus, joten valinnanvaraa on. Biologian puolelta löytyy myös kaksi omaa sivuainetta: hydrobiologia ja biokemia. Sivuaineen voi valita kummalta kampukselta vain.
Sivuaineeksi voi ottaa esimerkiksi kemian. Laboratorioharjoituksissa voi päästä käyttämään muun muassa kuvassa näkyvää kiertohaihdutinta.
Suuntautumisvaihtoehdot
Biologian opinnoissa on mahdollisuus suuntautua joko biologian aineenopettajaksi tai asiantuntijaksi. Opettajalinjan koulutukseen kuuluu 60 opintopistettä pedagogisia opintoja ja sen lisäksi opiskelijan tulee valita toinen opetettava aine. Toiseksi aineeksi valitaan usein maantiede, koska tavallisesti kouluissa biologian opettaja opettaa myös maantiedettä, mutta opiskelijoita on valmistunut myös muilla yhdistelmillä. Aineenopettajalinjalle pyrkivät tekevät soveltuvuuskokeen ensimmäisen vuoden keväällä.
Soveltuvuuskokeita järjestetään joka vuosi, joten jos asiantuntijalinjaa käyvä opiskelija huomaakin vasta myöhemmin haluavansa käydä sittenkin opettajalinjan, niin vaihtaminen on mahdollista.
Biologian asiantuntijalinjalainen voi erikoistua joko ekologiaan tai molekyylibiologiaan ja biokemiaan. Ekologian puolella on enemmän maastossa tehtäviä harjoituksia ja molekyylibiologian ja biokemian puolella enemmän laboratoriotöitä.
Ympäristötieteilijä voi suuntautua joko ympäristönmuutoksen biologiaan tai ympäristöterveyteen ja -teknologiaan. Ympäristönmuutoksen biologiassa tarkastellaan sitä, kuinka ihmisen toiminta ja ympäristönmuutos vaikuttavat ympäristöön, minkälaisia ongelmia syntyy ja miten niitä voidaan ratkaista. Ympäristöterveydessä ja -teknologiassa syvennytään siihen, miten ympäristön muutokset ja erilaiset altisteet vaikuttavat ihmiseen ja miten näitä vaikutuksia voidaan estää. Kursseja voi ottaa molemmista suuntauksista. Ympäristötieteillä ei ole mahdollisuutta kouluttautua aineenopettajaksi.
Ympäristötieteen pakollisiin kursseihin kuuluu meluntorjunta, jossa päästään mittaamaan ohi ajavien autojen aiheuttamaa melutasoa.
Mitä yhteistä?
Perusopintojen lisäksi ympäristötieteillä ja biologialla on myös yhteinen valintakoe. Perusopinnoissa on kursseja, joissa pääsee tutustumaan molempiin aloihin. Pääaineen voi vaihtaa, jos toinen koulutus tuntuukin enemmän omalta jutulta.
Molemmissa opinnoissa tarkoitus on ymmärtää laajoja kokonaisuuksia ja oppia soveltamaan tietoa. Tietty ammattisanasto tulee ottaa opintojen aikana haltuun, mutta sanaston oppii yleensä melkein huomaamatta, kun toistoa tulee useilta kursseilta. Teorian lisäksi opinnoissa on paljon käytännön harjoituksia, joissa pääsee oppimaan työelämässä tarvittavia taitoja. Pääaineet tekevät paljon yhteistyötä ja monet kurssit järjestetään yhtä aikaa molemmilla kampuksilla etäyhteyden avulla. Molemmissa koulutuksissa opintojen tavoiteaika on viisi vuotta. Kahden viimeisen vuoden aikana maisteriopinnoissa on myös englanninkielisiä opintoja. Samoille opintojaksoille osallistuu kansainvälisten maisteriohjelmien opiskelijoita, joten ilmapiiri on hyvin kansainvälinen. Kansainvälisyyteen kannustetaan ja vaihtoon pääseekin kaikki halukkaat.
Työelämässä sekä biologeilla että ympäristötieteilijöillä on laaja valikoima erilaisia mahdollisuuksia. Kummasta vain koulutuksesta valmistunut voi päätyä esimerkiksi viranomais- tai hallintotehtäviin, asiantuntijaksi, konsultiksi, kouluttajaksi, terveystarkastajaksi, koordinaattoriksi tai tutkijaksi. Työpaikkoja on tarjolla esimerkiksi järjestöissä, säätiöissä, yliopistoissa, kouluissa (biologian opettaja), kunnilla, yrityksissä ja kaupungeilla niin kotimaassa kuin ulkomaillakin.
Sekä ympäristötieteen että biologian opiskeijat pääsevät tekemään paljon käytännön harjoituksia sekä laboratoriossa että maastossa.
Eli mitä eroja on ympäristötieteen ja biologian opinnoilla?
Biologian puolella on enemmän kouluista tuttua biologiaa, kuin ympäristötieteillä, mutta opintoihin kuuluu myös jonkin verran muita luonnontieteitä. Ympäristötieteessä painotetaan yleensä enemmän ihmisen ja ympäristön vuorovaikutusta, kun biologialla keskiössä ovat muut eliöt. Pakollisissa opinnoissa ympäristötieteilijöillä on enemmän laboratorioharjoituksia ja biologeilla enemmän maastoharjoituksia. Valinnaisilla kursseilla pääsee kuitenkin vaikuttamaan paljon siihen, viettääkö aikaa mieluummin suolla kumisaappaat jalassa, vai laboratoriotakki päällä mikroskoopin äärellä.
Biologian opinnoissa painotetaan enemmän muita eliöitä, kun taas ympäristötieteessä ihmisen ja ympäristön vuorovaikutusta.
Kampuskaupungeissa on myös jonkin verran eroja, vaikka molemmista kaupungeista löytyy paljon tekemistä niin liikunnan kuin kulttuurinkin parissa sekä kauniita luontokohteita. Joensuun kampus sijaitsee hyvin lähellä kaupungin keskustaa ja opiskelijoita on noin 2000 enemmän kuin Kuopion kampuksella. Kuopion kampukselta matkaa ydinkeskustaan on noin 2,5 kilometriä. Linja-autoja kulkee hyvin, joten keskustaan ja muihinkin kaupunginosiin on helppo liikkua. Ympäristötieteen ainejärjestö Hyeena ry on suurempi, kuin biologian Mikrovillus ry, sillä ympäristötieteilijöiden lisäksi ainejärjestöön kuuluu sovelletun fysiikan opiskelijat.
Molemmissa kaupungeissa on kulttuurin ja harrastusmahdollisuuksien lisäksi myös paljon luontoa. Tämä kuva on otettu Kuopion Neulamäessä.
Kirjoitusta varten haastateltiin Anna-Maria Veijalaista, joka on ympäristötieteen oppiainevastaava ja Sari Kontunen-Soppelaa, joka on biologian oppiainevastaava sekä Vilma Vihavaista, joka aloitti opintonsa ympäristötieteillä, mutta vaihtoi pääaineensa biologiaan.
Suorinta tietä yliopistoon – tuo lausahdus kuvaa niin reittiäni yliopistoon kuin omaa ajatusmaailmaani lukiolaisena. Tiesin että haluan yliopistoon opiskelemaan, tarkalleen mitä tai minne olivat sivuseikkoja.
Ylioppilaskuvani keväältä 2017. Kuva on otettu Kouvolan kaupungintalon portailla.
Varmuus siitä että yliopisto on se oma paikkani alkoi vahvistua lukion aikana. Lopulta löysin Sovelletun fysiikan koulutuksen Kuopiosta toisen lukiovuoteni aikana. Se tuntui itselleni oikealta vaihtoehdolta ja päädyinkin hakeutumaan Sovelletulle fysiikalle lukio-opintojeni päätteeksi.
Ylioppilastodistuksella suoraan yliopistoon
Olen kirjoittanut pienestä ja rakkaasta Valkealan lukiosta keväällä 2017 ylioppilaaksi. Tuolloin yliopistoon hakiessa oli suhteellisen harvinaista päästä suoraan pelkällä ylioppilastodistuksella sisään yliopistoon . Luonnontieteellisillä aloilla suoravalinta todistuksella on kuitenkin ollut jo pitkään käytössä. Myös omalle alalleni yleisin reitti jo 2017 oli suoravalinta ylioppilastulosten perusteella. Siispä Sovelletulle fysiikalle hakiessani jännitin kevään ylioppilastuloksia pääsykoetulosten sijaan. Sisään päästäkseni minun tuli kirjoittaa pitkästä matematiikasta vähintään Magna ja fysiikasta Eximia.
“Jännitin kevään ylioppilastuloksia pääsykoetulosten sijaan”
Näistä fysiikan kirjoituksiin luotin enemmän, mutta matematiikkaa jännitin kovasti. Saavuttaakseni tarvittavan arvosanan tein kuten matematiikan lehtorini oli meitä kertauskurssilla neuvonut -laskin koko pitkän matematiikan oppimäärän käsittelevän kertauskirjan kaikki 600 tehtävää valmistautuessani ylioppilaskokeeseen. Laskurutiinia, laskurutiinia, sitä haettiin. Ja se tuotti tulosta. Kirjoitin pitkän matematiikan magnan. Vaikka tuo tulos oli lopullisen ylioppilastodistukseni huonoin arvosanan, se on kaikista arvosanoistani se mistä olen kaikkein ylpein. Tein paljon työtä saavuttaakseni arvosanan ja se tuotti tulosta. Se oli niin sanotusti -riittävän hyvä. Ja joskus riittävän hyvä on juuri täydellinen.
Unelmista totta -minusta tuli yliopisto-opiskelija
Myös fysiikan ylioppilastuloksen varmistuttua Eximiaksi olin täyttänyt sisäänpääsyn alimmaisvaatimukset Sovelletulle fysiikalle ja pian sähköpostiini kilahtikin odotettu tieto varmistuneesta opiskelupaikasta Kuopiossa. En ikinä unohda tuota fiilistä. Toki se tarkoitti myös että ylioppilastodistus kahdeksan kirjoitetun aineen kera jota en ollut vielä edes saanut käteeni oli tehnyt tehtävänsä jo ennen kuin vedin valkolakin päähäni.
Vappua 2018 juhlin Sovelletun fysiikan ylioppilaana. Valkolakkiin on ommeltuna KYY-nauha akateemisen kasteen jälkeen.
Muutin Kuopioon vuoden 2017 heinäkuussa ja aloitin kotikaupunkiini tutustumisen töiden parissa. Syyskuun koittaessa pääsin toteuttamaan unelmiani -olin yliopisto-opiskelija! Näin neljä vuotta myöhemmin olen edelleen innoissani ja ylpeä tuon kevään suorituksistani, ne toivat minut opiskelemaan unelma-alaani.
Muista että unelmiesi opiskelupaikkaan voi olla monta reittiä!
Lemmikkien omistamisen ja opiskelun yhdistäminen on aihe, joka herättää paljon kysymyksiä. Oma kokemukseni lemmikeistä rajoittuu koiriin, joten tämäkin teksti on pitkälti koiranomistajan näkökulmasta laadittu. Kun pääsin viisi vuotta sitten opiskelemaan, minulla oli jo kaksi labradorinnoutajaa, neljävuotias Hugo ja vuoden ikäinen Huima. Minulle oli itsestään selvää, että pojat muuttavat mukaani Joensuuhun, sillä sen lisäksi, että koirat ovat minulle rakkaita perheenjäseniä, niin myös harrastukseni pyörivät pitkälti niiden ympärillä.
Tähän tekstiin kokoan asioita, joihin olen itse törmännyt, kun ihmiset ovat miettineet, onnistuuko opiskelun ja lemmikkien omistamisen yhdistäminen. Nämä ovat pelkästään minun omia kokemuksiani, mutta toivottavasti niistä on asiaa pohtiville apua! Lisäksi tulee muistaa, että opiskelualakohtaiset erot vaikuttavat siihen, kuinka paljon opiskelu rajoittaa kotona vietettyä aikaa.
Tässä tuore kuva minusta ja meidän nykyisistä koirista, 10 viikkoisesta Varjosta ja 6-vuotiaasta Huimasta. Hugosta jouduimme valitettavasti luopumaan helmikuussa.
ASUMINEN
Joensuussa opiskelija-asuntoja tarjoava Joensuun Elli ja Kuopion Opiskelija-Asunnot Oy Kuopas sallivat lemmikkien asumisen yksiöissä ja perheasunnoissa. Soluasuntoihin lemmikkejä ei saa ottaa. Yksityisillä vuokranantajilla käytännöt vaihtelevat. Joensuussa opiskelija-asunnot sijaitsevat koiran omistamisen kannalta mukavilla paikoilla. Itse asun aivan Joensuun keskustassa, mutta lyhyen kävelymatkan päästä löytyy useita kivoja lenkkireittejä.
OPISKELIJAELÄMÄ
Lemmikit vaativat aikaa ja huolenpitoa, jotkut toisia enemmän. Opiskelujen alussa halusin itse osallistua opiskelijatapahtumiin murehtimatta kotiin jääviä koiria, joten Hugo ja Huima jäivät vanhemmilleni muutamaksi ensimmäiseksi opiskeluviikoksi. Tämä oli toimiva ratkaisu, sillä alussa ainejärjestön tapahtumista oli helppo löytää ystäviä. Syksyn ensimmäinen opiskeluviikko sekä vappu ovat aina täynnä erilaista tekemistä, mutta muutoin tapahtumia on harvemmassa. Jos koirasta siis haaveilee, niin opiskelujen alku ei ehkä ole paras aika sen ottamiselle, jos haluaa osallistua aktiivisesti myös tapahtumiin!
Sosiaalisena koirana Huima on kulkenut välillä mukanani opiskelijatapahtumissa. Tässä Huima toimittamassa rastikoiran tehtävää vuoden 2017 kaupunkisuunnistuksessa.
AIKA
Lemmikit ja erityisesti koirat vaativat omistajaltaan aikaa ja olenkin usein törmännyt väitteeseen, että opiskeluaika ei sovi koiran hankkimiseen ajanpuutteen vuoksi. Tässä kohtaa haluan erityisesti korostaa, että se, paljonko aikaa on opiskelujen ulkopuolella käytettäväksi, riippuu paljon opiskelualasta. Biologian opiskelijana koen, että tällä hetkellä minulla on enemmän aikaa koirilleni, kuin koskaan työelämässä tulee todennäköisesti olemaan.
Labradorinnoutajien kanssa tarvitsee harvoin opiskella yksin.
Pystyn suunnittelemaan viikkoni läsnäolopakollisten opintojen ympärille siten, että meillä on rauhallisempia päiviä ja päiviä, jolloin käydään pitkillä metsäretkillä ja puuhaillaan paljon yhdessä. Koirat pakottavat minut kolmasti päivässä pihalle kiireisinäkin opiskelupäivinä, mikä on hyvä, sillä raikkaassa ilmassa käymisen jälkeen ajatus kulkee ja jaksan keskittyä paremmin. Toki on myös viikkoja, kun mietin, miten ehdin lenkittää koirat, nähdä kavereita ja lisäksi vielä opiskella, mutta pääasiassa aikaa koirille riittää paljon. Kannattaa kuitenkin miettiä, mihin itse haluaa aikansa käyttää!
RAHA
Lemmikkien omistaminen vaatii rahaa. Lemmikin laji ja koko vaikuttavat suuresti esimerkiksi siihen, kuinka paljon rahaa täytyy varata kuukausittain ruokkimista varten. Minulle on tärkeä, että koirani saavat laadukasta ruokaa syödäkseen. Seuraan ajankohtaisia tarjouksia ja saatan ostaa kerralla useammankin säkin ruokaa. Ruoan lisäksi tulee huomioida eläinlääkäriin menevät kulut. Omat koirani ovat aina olleet vakuutettuja, sillä isommat terveysongelman koittaessa haluan olla varma, että minulla on rahaa koiran hoitamiseen. Yleisesti pääkaupunkiseutuun verrattuna Joensuussa eläinlääkärillä koiran käyttäminen on huomattavasti halvempaa.
Itse olen ollut kesätöissä, ja lisäksi olen työskennellyt epäsäännöllisesti opintojen ohessa. Olen myös nostanut opintolainaa silloin, kun olen kokenut tarpeelliseksi. Rahaa ei ole aina ollut paljoa ylimääräistä, ja joskus olen joutunut tekemään kompromisseja omien hankintojen ja koirille tarpeellisten asioiden välillä, mutta en ole kokenut tätä ongelmana.
YSTÄVÄT
Yhteisten kiinnostuksen kohteiden kautta on helppo löytää ystäviä ja tämän olen saanut kokea myös koirien suhteen. Fuksiaisissa aloin juttelemaan muutaman vanhemman vuosikurssilaisen kanssa, jolla oli koiria, ja nykyään olemme hyviä ystäviä! Myös paikallisen koiraharrastusseuran kautta olen saanut paljon uusia kavereita. Ainejärjestömme Mikrovillus ry järjestää vuosittain fukseilla harrastusinfon, johon vanhemmat opiskelijat tulevat esittelemään omia harrastuksiaan, joten sieltäkin voi löytää samoista asioista kiinnostuneita ihmisiä.
Hugo ja Huima Vapun vietossa!
Toivottavasti tästä oli apua sellaisille, jotka harkitsevat lemmikin hankkimista opiskeluaikana. Vaikka aikaa ja rahaa saa kulumaan, niin lemmikit antavat paljon iloa ja jaksamista arkeen!
Ihmismieli ja sen koukerot kiinnostavat yhä useampia. Itä-Suomen yliopistossa psykologian teemoja voit opiskella Joensuun kampuksella pääaineenasi psykologia tai Kuopion kampuksella yhteiskuntatieteiden alla pääaineenasi sosiaalipsykologia. Vain psykologiaa pääaineenasi opiskelleena voit saada laillistetun psykologin pätevyyden. Kuitenkin psykologista osaamista tarvitaan yhteiskunnassa laajasti mitä erilaisemmissa työnkuvissa, joihin myös sosiaalipsykologit voivat työllistyä omine vahvuuksineen. Tässä postauksessa käsittelemme näiden pääaineiden eroavaisuuksia ja päällekkäisyyksiä sekä opiskelun että työelämän näkökulmista. Kirjoittajina ovat psykologian opiskelija Riikka Lindholm ja sosiaalipsykologian opiskelija Roosa Tähtinen.
TIETEENALAT Molemmat tieteenalat voidaan määritellä eri tavoin näkökulmista ja koulukunnista riippuen. Jyrkkää jaottelua voidaan pitää hieman keinotekoisena, emmekä pyri tässä luomaan alojen välille tarpeetonta vastakkainasettelua. Nostamme seuraavaksi esille muutamia yleisimpiä määritelmiä, joiden avulla pääainevaihtoehtojen eroja on helpompi hahmottaa:
* Psykologia tutkii mielen sisältöjä ja tapahtumia eri osa-alueidensa näkökulmista. Näitä erilaisia osa-alueita ovat mm. kliininen psykologia (sis. mm. terapeuttisen keskusteluavun antamista), kognitiivinen psykologia, kehityspsykologia, persoonallisuuspsykologia, neuropsykologia, evoluutiopsykologia, positiivinen psykologia sekä työ- ja organisaatiopsykologia. (Nämä erilaiset psykologian osa-alueet näkyvät vahvasti myös sosiaalipsykologiassa, tosin kliininen ja neuropsykologia useimmiten hieman muita vähemmän.) Tiivistetysti voidaan siis määritellä, että psykologiassa ihmistä pyritään ymmärtämään psyykkisenä, sosiaalisena ja fyysisenä olentona oman elämänhistoriansa kanssa ainutlaatuisena yksilönä. Psykologit työllistyvät useimmiten erilaisiin psykologien virkoihin, joista löydät lisää tämän postauksen lopusta.
* Sosiaalipsykologia on itsenäinen tieteenala, jossa korostuu psykologinen ote käytännön vuorovaikutuksen monisäikeisessä tarkastelussa. Sosiaalipsykologit soveltavat työelämässä vahvaa teoriapohjaista osaamistaan mm. ihmisten koetun hyvinvoinnin, elämänkulun, arkiajattelun, sosiaalisen vuorovaikutuksen sekä ryhmäilmiöiden problematiikan parissa. Alalta valmistuneilla on käytössään laajasti erilaisia työkaluja ymmärtää ja kehittää luovasti ihmisten sosiaalista hyvinvointia yhteiskunnassa. Osa sosiaalipsykologeista on kiinnostuneempia kahdenkeskisistä ja pienryhmätilanteista, sekä näiden psykologisesta tarkastelusta. Toiset ovat kiinnostuneempia toimimaan isojen organisaatioiden, jopa koko yhteiskunnan tasolla.
Kun psykologia voidaan määritellä akateemiseksi ammatilliseksi tutkinnoksi, voidaan sosiaalipsykologia määritellä generalistitutkinnoksi, joka ei valmista yhteen tiettyyn ammattipätevyyteen, vaan antaa avaimet toimia hyvin laajalla kentällä erilaisissa asiantuntijatöissä (postauksen loppuun on listattu näitä kattavasti). Tiivistetysti voidaan kiteyttää, että sosiaalipsykologiassa ihmistä ja ihmisiä pyritään ymmärtämään erityisesti sosiaalisen ulottuvuuden kautta: mm. kiintymyssuhteiden ja ryhmädynamiikan näkökulmasta, miten ihmiset vaikuttavat toinen toisiinsa ja miten heidän omat elämänhistoriansa ovat heitä elämän varrella muovanneet. Tällä fokusoinnilla pyritään vahvistamaan ihmisten yhdessä ja yksin koettua hyvinvointia. Tämä sosiaalipsykologinen ote näkyy myös psykologiassa, mutta ei vastaavalla intensiteetillä. Hyvin yksinkertaistetusti sosiaalipsykologia voidaan siis käsittää ”ihmissuhteiden psykologiaksi”.
OPISKELU Miten sosiaalipsykologian ja psykologian opiskelu sitten eroavat toisistaan? Tähänkin on varmasti yhtä monta vastausta kuin on opiskelijaakin, mutta kerromme seuraavaksi omia havaintojamme:
Turkoosihaalaristen psykalaisten ainejärjestö on Oidipus ry ja keltaisissa haalareissa vastaan voi tulla Socius ry:n sospsykalaisia.
Sosiaalipsykologian opinnoissa painottuu selkeästi sosiaalipsykologisten teorioiden opiskeleminen, koska iso osa sosiaalipsykologeista työllistyy asiantuntijatehtäviin, joissa tärkeää on kyetä hahmottamaan laajoja kokonaisuuksia erityisesti sosiaalisen ja psyykkisen hyvinvoinnin näkökulmista. Lisäksi opinnoissa otetaan huomioon koko yhteiskunnan konteksti ja se, miten yhteiskunnan rakenteet vaikuttavat ihmisten hyvinvointiin. Sosiaalipsykologiaan tieteenalana voit tutustua lisää esimerkiksi Suonisen, Pirttilä-Backmanin, Lahikaisen ja Ahokkaan teoksen ”Arjen sosiaalipsykologia” kautta. Teorian opiskelun rinnalla meillä on myös muutamia käytännönläheisempiä kursseja, kuten esimerkiksi seuraavat:
* Ammatillista vuorovaikutusta harjoitellaan mm. puheviestinnän kurssilla, jossa aiempina vuosina on aina yhdellä tapaamiskerralla ollut mukana myös näyttelijöitä. He ovat esittäneet työpaikkakiusaamistilannetta, johon puuttumista tunnilla harjoitellaan.
* Ryhmän ohjaamisesta meillä on teoriakurssin lisäksi myös käytännön kurssi, jossa vaihtoehtoina on ollut ohjata mielenterveyskuntoutujien keskusteluryhmää, opiskelijoiden uraohjausryhmää yliopistolla tai suunnitella sekä toteuttaa vapaaehtoiskoulutus eräässä järjestössä. Tämän järjestössä toteutettavan koulutusrungon on tarkoitus kehittää koulutettavien vapaaehtoisten substanssiosaamisen lisäksi heidän ryhmänohjaus- ja vuorovaikutustaitojaan.
* Ryhmät ja vuorovaikutus -kurssilla teorialuentojen ohella jalkaudutaan pienryhmässä julkiselle paikalle havaitsemaan vapaavalintaista sosiaalista tilannetta. Havainnoinnissa ja sen raportoinnissa pyritään hahmottamaan ja ymmärtämään arjen ryhmäilmiöitä sosiaalipsykologisia teorioita soveltamalla.
* Lisäksi sekä sosiaalipsykologian että psykologian opiskelijat voivat UEF:ssa opiskella ainutlaatuisia moniammatillisen vuorovaikutusosaamisen kursseja, joihin sisältyy myös simulaatio-opetusta. Koska työelämässä työskennellään usein moniammatillisissa tiimeissä, on MOVU-kurssien osaamisella paljon käyttöä työelämässä. Kursseilla opetellaan mm. ryhmä-, tiimi- ja verkostotyön perustaitoja sekä neuvottelu- ja johtamistaitoja käytännön tilanteissa.
Pääasiassa sosiaalipsykologian opinnoissa kuitenkin painottuu teoreettinen osaaminen ja sen syvällinen ymmärtäminen, jota työelämässä voidaan soveltaa käytännössä kaikkialla, missä on ihmisiä.
Psykologian opiskelu eroaa sosiaalipsykologian opiskelusta ainakin siinä, että psykologian puolella opiskellaan myös kliiniseen asiakastyöhön valmistavia kursseja. Opiskelemme muun muassa teoriaa mielenterveyden häiriöistä sekä niiden hoidosta. Lisäksi meillä on joitakin käytännöllisempiäkin kursseja. Kursseilla on esimerkiksi tehty vuorovaikutusharjoituksia, harjoiteltu kuntoutusryhmän suunnittelua ja tehty elämäkertahaastattelu itse rekrytoidulle ”asiakkaalle”. Viidentenä vuonna pääsemme opiskelemaan psykologisten testien tekemistä käytännössä. Vaikka psykologin maisterin koulutus ei annakaan psykoterapeutin pätevyyttä, opiskelemme kuitenkin myös psykoterapian perusteita. Psykologi voi käyttää työssään apuna terapiamenetelmiä, vaikka ei pitäisikään psykoterapeutin vastaanottoa.
Sosiaalipsykologian opinnot kestävät 3+2 vuotta. Itä-Suomen yliopistossa hakukohteen nimi on ”Yhteiskuntatieteet, Kuopio” ja kandivaiheen alussa kaikilla opiskelijoilla on alkuun yhteisiä opintoja (sis. sosiaalipsykologiaa ja hyvinvointi yhteiskunnassa -kursseja). Varsinainen pääainevalinta tehdään vasta toisen vuoden keväällä, mutta opinnoissa on paljon valinnanvapautta jo ensimmäisinäkin vuosina. Mikäli opiskelija tietää jo opintojensa alkumetreillä, että haluaa suunnata opintojaan juuri sosiaalipsykologiaa kohti, voi hän halutessaan itsenäisesti painottaa opintojaan psykologisilla opinnoilla heti alusta asti. Valinnanvapautta on etenkin aineopinnoissa ja sivuaineissa, joista voi valita esimerkiksi psykologian tai työ- ja organisaatiopsykologian laajoja opintokokonaisuuksia. Vaikka itse olen tiennyt jo 12-vuotiaasta asti oman intohimoni olevan psykologian parissa ja ihmismielessä, koen, että kaikki tutkintomme kurssit (myös ne enemmän yhteiskunnallisesti painottuneet) ovat olennaisesti tukeneet kasvua sosiaalipsykologian ammattilaiseksi. Koen, että näiden kurssien myötä erityisesti näkökulman vaihtamisen taito ja kyky hahmottaa laajoja kokonaisuuksia on vahvistunut. Kandidaatin tutkintoon kuuluu vapaaehtoinen työharjoittelu, joka kestää vähintään kuukauden (150h – 5 opintopistettä) ja maisterivaiheeseen sisältyy pakollisena sosiaalipsykologian käytännön harjoittelu, joka kestää vähintään kaksi kuukautta (10 opintopistettä).
Psykologin maisterin tutkinto on puoli vuotta pidempi kuin sosiaalipsykologian opiskelijoilla. Tutkintoa pidentää harjoittelu, joka suoritetaan tutkinnon lopuksi. Harjoittelussa pääsee tekemään psykologin töitä ohjauksen alaisena. Harjoittelu on hyvin pidetty opintojakso ja odotan sitä itsekin innolla. Pakollisen harjoittelun lisäksi opiskelija voi halutessaan suorittaa kolmen viikon orientoivan harjoittelun kandivaiheessa. Orientoivassa harjoittelussa ei vielä tehdä psykologin töitä vaan lähinnä tutustutaan työpaikkaan ja tehdään avustavia työtehtäviä.
Tiivistetysti: Psykologian ja sosiaalipsykologian opintojen sisällöt ovat joiltain osin päällekkäisiä, mutta valmistavat lähtökohtaisesti suhteellisen erilaisiin työtehtäviin, mikä näkyy melko vahvasti myös opintojen sisällöissä.
TYÖELÄMÄ
KUVIO 1. Psykologit voivat työskennellä myös samoissa tehtävissä kuin sosiaalipsykologit, mutta osa töistä on rajattu vain psykologeille. Pääasiassa psykologit sijoittuvat kuitenkin juuri psykologin virkoihin.
Psykologian opiskelijat oppivat tekemään psykologisia testejä, joita käytetään erityisesti mielenterveyteen, persoonallisuuteen tai kognitiivisiin kykyihin liittyvien kysymysten arvioimisessa. Testaaminen on osa psykologin työtä monessa paikassa, kuten esimerkiksi työterveyshuollossa, koulupsykologilla ja sairaaloissa. Testaamisen lisäksi psykologin tehtäviin voi kuulua muun muassa psykologisen asiantuntemuksen esiin tuominen moniammatillisissa tiimeissä, terapiaryhmien vetäminen, keskusteluavun antaminen sekä ohjaus ja neuvonta.
Sosiaalipsykologian opiskelu valmistaa opiskelijoita hyvinvoinnin edistämiseen erilaisissa asiantuntijatehtävissä, joissa työskennellään tyypillisesti erilaisten psykologisten ilmiöiden, kuten vuorovaikutuksen ja ryhmien käyttäytymisen, asiantuntijoina. Sosiaalipsykologista asiantuntijatyötä tehdään tyypillisesti etenkin yritysten henkilöstöhallinnossa, jolloin työ voi sisältää kognitiivisen työergonomian kehittämistä, työntekijöiden kouluttamista, sosiaalisten konfliktien sekä muiden ristiriitojen ratkomista, rekrytoimista ja työhyvinvoinnin laaja-alaista vahvistamista sen monilla eri osa-alueilla. Osa sosiaalipsykologeista työskentelee kolmannella sektorilla tuomalla asiantuntijuuttaan erilaisten järjestöjen, projektien ja hankkeiden käyttöön: Monia kiinnostaa erityisesti mielenterveyden kentällä asiantuntijana toimiminen, jolloin keskeisiä teemoja voivat olla mielen haasteiden ennaltaehkäisy ja mielenterveyden vahvistaminen, esimerkiksi resilienssin, psykologisen joustavuuden ja arvotyöskentelyn keinoin. Psykologisen tutkimustiedon soveltaminen käytäntöön voi tällöin konkretisoitua esimerkiksi erilaisina koulutuksina, ryhmien ohjaamisena, kriisituen antamisena (kriisityöntekijä), markkinointina, suunnitteluna ja/tai viestintänä. Työpaikasta riippumatta sosiaalipsykologin työnkuva on usein laaja ja monipuolinen. Useimmiten se sisältää ihmisläheistä työtä ja sosiaalipsykologisen osaamisen hyödyntämistä ihmisten hyvinvoinnin vahvistamiseksi. Sosiaalipsykologian koulutus antaa valmiudet ymmärtää, selittää ja kehittää sekä kahdenkeskistä että isompienkin ihmisryhmien vuorovaikutusta.
Hyvin karkeasti ottaen voisi sanoa, että sosiaalipsykologi työskentelee hyvinvoinnin edistämisen parissa ja psykologi taas auttaa ihmisiä muutosten ja vaikeuksien keskellä. Tämä yksinkertaistus ei kuitenkaan aina päde, sillä sosiaalipsykologi voi työskennellä esimerkiksi kriisityössä ja psykologi puolestaan tarjota hyvin matalan kynnyksen apua pienissä pulmissa. Psykologin asiakkaita ovat usein yksilöt, pariskunnat ja perheet, mutta osa psykologeista toimii myös laajempien kokonaisuuksien, kuten organisaatioiden tasolla. Sosiaalipsykologien kohderyhmään kuuluvat erityisesti dyadit (2 hlöä), eri kokoiset ryhmät ja tiimit, organisaatiot sekä koko yhteiskunta – kuitenkaan yksilönäkökulmaa unohtamatta. Sekä psykologi että sosiaalipsykologi voivat toimia todella monissa työtehtävissä, kuten seuraavaksi huomataan.
MAHDOLLISIA AMMATTINIMIKKEITÄ
* Psykologi voi tehdä töitä hyvin erilaisissa paikoissa, kuten esimerkiksi kouluissa, työterveyshuollossa, psykiatrisissa sairaaloissa, kuntoutuslaitoksissa ja terveyskeskuksissa. Psykologiliiton sivuilta löytyy erittäin hyvä listaus erilaisista ammattinimikkeistä, mitä psykologilla voi olla.
Psykologian maisterin tutkinto ei anna psykoterapeutin pätevyyttä. Se on kuitenkin hyvä pohja psykoterapiakoulutukseen haluavalle. Psykologeille on tarjolla paljon muitakin lisäkoulutusmahdollisuuksia maisteriksi valmistumisen jälkeen. (Tällä hetkellä myös sosiaalipsykologi voi hakea tähän pitkään täydennyskoulutukseen, josta valmistutaan psykoterapeutiksi. Ajankohtaiset hakukelpoisuusvaatimukset löydät Valviran sivuilta.)
* Sosiaalipsykologi voi työskennellä hyvin laajasti erilaisissa työnkuvissa, joihin ei tarvita psykologin pätevyyttä. (Myös psykologit voivat työskennellä näissä työtehtävissä, vaikkakin he sijoittuvat pääasiassa psykologin virkoihin.) Sosiaalipsykologien tehtävissä psykologista osaamista sovelletaan luovasti yhteiskunnan erilaisiin tarpeisiin. Tässä listattuna niistä muutamia:
KUVIO 2. Sosiaalipsykologi työelämässä
– Työ- ja organisaatiopsykologian parissa: kouluttaja, henkilöstöasiantuntija, rekrytoija, rekrytointipäällikkö, uravalmentaja, työyhteisövalmentaja, community developer, työhyvinvointiasiantuntija, kehittämispäällikkö, henkilöstökonsultti, henkilöstösuunnittelija, henkilöstöpäällikkö, koordinaattori, johdon assistentti, viestinnän asiantuntija, työhyvinvointipäällikkö, toimitusjohtaja, organisaatiokonsultti, …
– Järjestöissä, projekteissa ja hankkeissa: projektisuunnittelija, projektipäällikkö, järjestösuunnittelija, hankekoordinaattori, tiiminvetäjä, kehittämisasiantuntija, hankeasiantuntija, projektiasiantuntija, vapaaehtoistyön tai vertaistuen koordinaattori (esim. mielenterveysjärjestöissä), …
– Asiakasluonteisissa töissä: yksilö- ja/tai ryhmävalmentaja, kriisityöntekijä, koulukuraattori, perheneuvoja, kuntoutussuunnittelija, kuntoutusasiantuntija, kuntoutusohjaaja, ryhmätoiminnan kehittäjä, päihdetyön erityisohjaaja, kriisikeskuksen johtaja, …
– Yrittäjyyden parissa: työnohjaaja, jatkokoulutuksen jälkeen psykoterapeutti, freelancer-toimittaja, tietokirjailija, kouluttaja, valmentaja, … (vain taivas on rajana!)
Erilaisiin teemoihin liittyen asiantuntijoille järjestetään moniammatillisesti täydennyskoulutuksia, joihin sekä psykologit että sosiaalipsykologit voivat osallistua. Tällaisia ovat esimerkiksi kriisityön erikoistumisopinnot, työnohjaajakoulutus ja jo aiemmin mainittu psykoterapeuttikoulutus. Näistä ja yllä lueteltujen ammattinimikkeiden sisällöistä löydät lisää googlaamalla.
Kaiken kaikkiaan sekä psykologian että sosiaalipsykologian aloilta valmistuu ammattilaisia, jotka kykenevät soveltamaan psykologista osaamista ja asiantuntijuutta vahvistaakseen ja rikastaakseen laaja-alaisesti ihmisten hyvinvointia.
Ainejärjestö on samassa kaupungissa samaa alaa opiskelevien opiskelijoiden järjestö, joka järjestää jäsenilleen erilaisia tapahtumia sekä valvoo jäsentensä etuja. Edunvalvonta tarkoittaa esimerkiksi sitä, että osallistutaan yliopistotasolla päätöksentekoon ja tiedotetaan opiskelijoita heitä koskevista asioista. Ainejärjestöt pitävät usein yhteyttä myös ammattiliittoihin. Edunvalvonta on ainejärjestöjen tärkeä tehtävä, vaikka se ei aina olekaan kovin näkyvää toimintaa.
Ainejärjestöjen järjestämät tapahtumat sen sijaan näkyvät (ja kuuluvat) usein hyvinkin selvästi opiskelukaupungeissa, kun opiskelijat kulkevat värikkäissä haalareissaan bilettämässä tai kisailemassa keskenään. Bileistä puhutaan paljon, mutta ainejärjestöt järjestävät paljon muitakin tapahtumia kuin vain bileitä. Opiskelijat käyvät yhdessä luontoretkillä, avantouimassa, pelaavat lautapelejä ja urheilevat. Lisäksi monet ainejärjestöt järjestävät koulutuksia, joissa jäsenet oppivat lisää omasta alastaan tai vaikkapa työnhausta.
Ainejärjestön toiminnasta huolehtii sen hallitus. Hallitukseen valitaan vuosittain edustajat opiskelijoiden keskuudesta. Eri ainejärjestöillä on erilaisia hallituspestejä, mutta kaikissa on ainakin puheenjohtaja, varapuheenjohtaja, sihteeri ja taloudenhoitaja. Lisäksi hallituksissa on mm. edunvalvontaa ja yhteistyösuhteita hoitavia edustajia, tapahtumavastaavia, jotka järjestävät ainejärjestön hauskat tapahtumat ja viestintävastaava, joka päivittelee somea.
Oma ainejärjestöni Oidipus ry on ollut minulle todella tärkeä osa opiskelijaelämää. Muuttaessani Joensuuhun en tuntenut täältä ketään, joten kävin ahkerasti tapahtumissa tutustuakseni muihin opiskelijoihin. Tutustuinkin moniin ihaniin ihmisiin ja koin hulvattoman hauskoja hetkiä heidän kanssaan. Myöhemmin olin vuoden mukana hallituksessa taloudenhoitajana, mikä oli myös tärkeä kokemus. Hallituksen pesteissä pääsee harjoittelemaan vastuun kantamista hyvässä ja kannustavassa ilmapiirissä. Hallituksessa pääsee vaikuttamaan oman ainejärjestönsä päätöksiin sekä saa ainutlaatuisen tilaisuuden tutustua tarkemmin yliopiston toimintaan.
Olen tavannut yhden läheisimmistä ystävistäni ainejärjestön tapahtumassa. Kuvassa olemme sonnustautuneina Oidipuksen haalareihin sekä naamiaisasuihin. Eri teemojen mukaan pukeutuminen on usein osa opiskelijatapahtumia.
Suosittelen lämpimästi ainejärjestöjen aktiviteetteja! Ainejärjestöt panostavat paljon siihen, että niiden tapahtumat ovat monipuolisia ja kaikki pääsevät mukaan. Ainakin oma kokemukseni on, että ainejärjestöissä on hyvä yhteishenki ja iloinen meininki. Jos haaveilet yliopisto-opinnoista, ainejärjestöihin tutustuminen on hyvä keino fiilistellä opiskelijaelämää etukäteen 🙂
Himoitsemani haalarit ja jo pääsykokeesta tuttu aula
Olen jo pienestä asti ollut intohimoinen ihmismielen koukeroita kohtaan. Sama intohimo on kohdistunut myös sosiaalisiin kohtaamisiin ja tieteeseen ihmisten välisen vuorovaikutuksen taustalla. Isoissa porukoissa tarkkailen mielelläni ihmisten toimintaa ja mietin, miten kaikkien ryhmän jäsenten psykologista turvallisuutta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta voisin lempeästi vahvistaa. Kuinka olla mukana rakentamassa maailmaa, jossa ihmiset kokisivat tulevansa aidommin kohdatuiksi ja hyväksytyiksi inhimillisesti keskeneräisinä ja haavoittuvaisina – mutta silti täysin rakastettavina?
Tämän ydinkysymykseni lisäksi olen flow’ssa etsinyt vastauksia myös seuraavaan kysymyslitanjaan:
Miten mielenterveyden haasteita voidaan ennaltaehkäistä yhteiskunnassa? Miten itsemyötätunto vaikuttaa läheisiin ihmissuhteisiin? Mitä on kognitiivinen työergonomia ja miten sitä voidaan konkreettisesti psyykkisin työkaluin vahvistaa tiimissä?
Miten antaa korjaavaa ja myönteistä palautetta onnistuneesti?
Minkälaisia vaikutuksia yhteenkuuluvuuden tunteella on hyvinvointiin ja ihmisen mieleen?
Kuinka luoda ja tukea työyhteisön yhteenkuuluvuutta?
Mitä tekijöitä on introversion ja ekstroversion taustalla?
Entä minkälaisia vaikutuksia yksinäisyydellä on ja miten siihen voidaan vaikuttaa?
Kuinka tukea mielenterveyden ongelmista kärsivää läheistä?
Mikä merkitys haavoittuvaisuudella on ihmissuhteissa?
Minkälaiset asiat vuorovaikutuksessa vahvistavat aitojen ihmiskohtaamisten muodostumista?
Kuinka luoda inhimillisempää työelämää?
Tässä pintaraapaisu erilaisista sosiaalipsykologisista teemoista, jotka kaikki kiehtovat mua valtavan paljon. Lukion psykologian tunnilla kuulin, että myös sosiaalipsykologiaa voi opiskella pääaineena. Välillä ihmiselämän suunnat ovat kovin pienestä kiinni ja mulle tää opettajan sivulause oli yksi sellainen.
Koska en – ainakaan tässä vaiheessa elämää – unelmoi kliinisen psykologin työstä, johon vaaditaan psykologin pätevyys, oli sosiaalipsykalle hakeminen lopulta helppo valinta. Haaveilen asiantuntijatyöstä, jossa pääsisin jollain tavalla kouluttamaan ihmisiä niin, että heidän olisi mahdollisimman helppoa soveltaa psykologista tietoa käytännön tasolla omassa (työ)elämässään oman ja muiden hyvinvoinnin tueksi.
Lukion jälkeisen välivuoden ajan omistauduin pääsykokeeseen lukemiselle ja kävin samalla täyspäiväisesti töissä helmikuuhun asti. Silloiseen pääsykokeeseen koin hyödylliseksi kerrata lukion psykologian kirjat huolellisesti. Koska pääsykokeessa painottui myös yhteiskunnallisempi puoli, koin hyödylliseksi lukea samalla säännöllisemmin myös uutisia. Tällä tavoin varauduin myös soveltavampiin kysymyksiin ajankohtaisten ilmiöiden parissa. Kevättalvella ilmestyi artikkeliaineisto. Sen sisäistämisessä käytin monia luovia metodeja, joista muutamia paljastin Oudot opiskelutekniikat -postauksessani. Ilokseni löysin myös toisen hakijan, joka valmistautui samaan pääsykokeeseen. WhatsApissa kävimme ääniviestein pitkiä keskusteluja aineiston hankalista kohdista. Koin vertaistuen helpottavaksi tekijäksi muuten niin yksinäiseen puurtamiseen painottuvassa pääsykoekeväässä.
Hakijakaverini kanssa pyrimme ymmärtämään artikkeleita myös laajemmassa yhteiskunnallisessa kontekstissa ja erityisesti tässä toisen ihmisen näkökulma oli arvokas. Laajaa kokonaisuutta hahmottelin tapettirullan sileälle puolelle suuriin ja värikkäisiin ajatuskarttoihin, joita levittelin silloisen kotini lattioille. Erilaisia teorioita ja käsitteitä määritelmineen opettelin ulkoa muistilappujen avulla. Lisäksi tein artikkeleista laajat muistiinpanot, jotka luin puhelimeeni äänitteille. Näitä kuunnellen kertaaminen oli näppärää myös silloin, kun ei olisi enää jaksanut lukea artikkeleiden pientä printtiä.
Odotin paniikissa pääsykoepäivää, vaikka olin valmistautunut johdonmukaisesti ja intohimolla. Pääsykoeaamuna huimasi ja aamupala ei meinannut maistua. Olin käynyt etukäteen katsomassa reitin yliopistolle ja pääsykoesaliin. Aulassa oli käsinkosketeltavan jännittynyt tunnelma. (Nyt istun täällä Kuopion kampuksella samaisen aulan vaaleansinisillä sohvilla isojen ikkunoiden ääressä kirjoittamassa tätä tekstiä.) Tuutoreiden keltaisiin haalareihin tiivistyi kaikki se mitä halusin:
t ä n n e.
Silloin pääsykoe koostui esseistä, enää en tosin voi luvata sitä varmaksi. Salissa katsoin kauhulla papereihin printattuja kysymyksiä ja päässä löi tyhjää. Hiljalleen palaset kuitenkin loksahtelivat paikalleen ja olin lopulta ihan tyytyväinen esseisiini. Vuosi takaperin olin tehnyt yo-kokeita, joten koeajan aikatauluttaminen ja nopeatempoinen esseiden tehtaileminen oli vielä muistissa. Kevät mateli loppuun ja lämpimät kesäpäivät etenivät yksi kerrallaan iltaan. Päivitin ahkerasti Opintopolkua joka päivä tuloksetta.
Lopulta pitkäjänteinen työ palkittiin, kun läppärin näytölle aukesi teksti: “Opiskelupaikka myönnetty”. En ole vieläkään löytänyt oikeita sanoja kuvailemaan sen hetken pohjattoman onnellista tunnetilaa edes kaukaisesti. Ja edelleen näillä yliopiston sohvilla saan kylmiä väreitä muistellessani sitä hetkeä, kun epäuskoisena tavasin näytöllä komeilevia sanoja kerta toisensa perään.
– Ja jos jäit miettimään, kuinka opiskelukaverilleni kävi: hän pääsi myös!
♥
Mikäli sulle tulee mieleen kysymyksiä Kuopion yhteiskuntatieteisiin liittyen, niin lämpimästi suosittelen ottamaan yhteyttä Instagramissa meidän ainejärjestöön @sociusry tai UEF-lähettiläisiin @ueflahettilas. Myös laitoksen henkilökuntaan voit olla yhteydessä, jos jokin asia mietityttää. Tarkemmat yhteystiedot löydät netistä uef.fi.
Lämpimästi tsemppiä ja intoa sun matkalle yliopistoon ja sosiaalipsykologian tai muiden meidän pääaineiden pariin! Ehkä törmätään täällä?
Tässä tuore kuva minusta ja meidän nykyisistä koirista, 10 viikkoisesta Varjosta ja 6-vuotiaasta Huimasta. Hugosta jouduimme valitettavasti luopumaan helmikuussa.
Sosiaalisena koirana Huima on kulkenut välillä mukanani opiskelijatapahtumissa. Tässä Huima toimittamassa rastikoiran tehtävää vuoden 2017 kaupunkisuunnistuksessa.
Labradorinnoutajien kanssa tarvitsee harvoin opiskella yksin.
Hugo ja Huima Vapun vietossa!
