Terveisiä työkentältä – laaja-alaisen erityisopettajan ammatissa

 

Oletko joskus miettinyt millaista erityisopettajan työ käytännössä voisi olla? Kiinnostaisiko sinua hakea kyseiselle alalle?

Sain haastatteluuni Mari Lepistön Seinäjoelta, joka toimii laaja-alaisena erityisopettajana peruskoulussa vuosiluokilla 5-9. Haastattelun myötä hän avaa hieman kokemuksiaan sekä terveisiään siitä millaista erityisopettajan työ on käytännössä.

Mikä on ammattisi? 

Laaja-alainen erityisopettaja.

Kouluaste tai luokka, jossa opetat? 

Peruskoulun 5-9 luokat.

Mikä sai sinut hakeutumaan alalle?

Elämä on kuljettanut minut erityisopettajaksi. Työskentelin pitkään erilaisissa keittiöissä, kunnes pohdin ammatillisen opettajan työtä. Hain avoimilla hauilla kouluihin. Eräänä kesäpäivänä 2006 sain puhelun, että olisi työhaastattelu espoolaisessa ammattikoulussa. Samalle päivälle oli lentoliput Savonlinnaan OKL:n (opettajankoulutus) pääsykokeisiin. Päätin mennä työhaastatteluun tietämättä tarkemmin työstä. Sain sijaisuuden ammatillisena erityisopettajana. Siitä se kipinä erityisopetukseen lähti. Työnohella olen pätevöitynyt pikkuhiljaa kulloisenkin koulutusasteen vaatimusten mukaisesti.

Millainen on työnkuvasi? Kerro millainen on tavallinen työpäiväsi ja mitä siihen kuuluu? 

Työnkuvani on laaja, mutta ydin tehtäväni on oppilaiden tukeminen opinnoissaan. Työpäiväni alkaa klo:8.00 opettajanhuoneessa juoden kahvia ja toisten kuulumisia kuunnellen. Tunnit alkavat klo:8.20, jolloin siirryn omaan tilaani. Tällä hetkellä aamuja piristävät ne ysit, joiden opinnot laahaavat jäljessä. Ysien töiden aloituksen jälkeen kerään lukkarin mukaiset oppilaat luokista. Halukkaita luokissa on runsaasti, mutta aineenopettajien/luokanopettajien kanssa yhdessä pohdimme tärkeysjärjestyksen. Samalla pohdin, että ketkä oppilaat pystyvät työskentelemään tehokkaasti yhdessä. Päivän mittaan hoidan välkkävalvonnat, s-postit, Helmi-viestit koteihin, tuen opettajia ja annan vinkkejä tarpeen mukaan. Kollegiaalinen tuki myös koulun KOTR:n kanssa on tärkeää työtä. Työni on todella vaihtelevaa ja monipuolista.

(KOTR =Koulunkäynnin ja oppimisen tuen ryhmä. Ryhmään kuuluvat useimmiten rehtori, erityisopettaja, oppilaan opettaja ja yksi koulun oppilashuollon henkilöistä kuten koulupsykologi, kuraattori tai terveydenhoitaja.)

 Mikä on parasta työssäsi? 

Nuoret on parasta. Saan Pruukissa nähdä nuorten kasvavan pienistä 5lk:n oppilaista isoiksi yseiksi. Kollegat ja työyhteisö ovat myös työssäni kantavia voimia.

Entä mikä on haastavinta työssäsi?

Riittämättömyys. Tuen tarvitsijoita on paljon, joten resurssia saisi olla enemmän.

Millainen tyyppi soveltuisi mielestäsi tähän ammattiin?

Meitä erityisopettajia on monen moisia, kuten oppilaitakin. Erilaisiin pienluokkiin tarvitaan erilaisia opettajia. Tärkeintä on kyky tehdä yhteistyötä opettajien, oppilaiden ja huoltajien kanssa.

Mitä haluaisit sanoa alasta kiinnostuneelle nuorelle? 

Mikäli koet vetoa alaa kohtaan, niin ehdottomasti kannattaa lähteä opiskelemaan alaa. Ala on itsessään kiehtova.

Vinkkisi tai terveiset nuorelle, joka on hakemassa alalle?

Käy seuraamassa kollegoiden tunteja, sillä niistä saa hyviä vinkkejä omaan työhön. Lisäksi kannattaa käydä tutustumassa erilaisiin lastensuojelu yksiköihin, sairaalakouluihin ja 2. asteen opetukseen. Kaikki luokka-asteet on myös hyvä kiertää jossain vaiheessa läpi, jota saa laajan kuvan oppilaan koulupolusta (mitä milläkin luokka-asteella vaaditaan).

Kiitokset Marille haastatteluun osallistumisesta ja siitä, että saimme kurkata hetkeksi erityisopettajan kiehtovaan työmaailmaan!

Tällä viikolla pääsemme vielä tutustumaan erityisluokanopettajan työhön toisen blogipostauksen myötä. Kannattaa siis olla kuulolla!

// Karoliina, Erityispedagogiikka

 

 

Muutama sananen tuutoroinnista

On taas se aika vuodesta, kun UEFin uudet tuutorit valitaan tärkeään tehtäväänsä, eli ohjaamaan uudet fuksit sujuvaan alkuun opinnoissaan. Itä-Suomen yliopistossa toimii neljänlaisia tuutoreita: vertaistuutoreita, seniorituutoreita, maisterituutoreita ja kansainvälisiä, eli kv-tuutoreita. Tuutoreiden tehtävänä on huolehtia, että uusien opiskelijoiden ensimmäiset viikot uudessa kotikaupungissa ja opinnoissa sujuvat mahdollisimman jouhevasti. Itselläni on kokemusta sekä vertais- että seniorituutoroinnista, ja ajattelinkin tässä blogipostauksessa muistella hieman omia tuutorointiaikojani ja jakaa teille mun omia kokemuksia tuutoroinnista!

Ensimmäinen muistoni omista tuutoreistani on kesältä 2017 muutama kuukausi ennen opintojen alkua. Tuutorit olivat kirjoittaneet meille kirjeen, jossa he esittelivät itsensä sekä muistuttelivat käytännön asioiden, kuten yliopistoon ilmoittautumisen ja asunnon etsimisen hoitamisesta. Nähtiin meidän tuutorit jo elokuun puolella, kun tuutorit järjestivät meidän vuosikurssille fuksipiknikin, jossa pääsimme tutustumaan jo hieman etukäteen toisiimme ennen opiskelun virallista alkua. Muistan, että mua jännitti ihan sairaasti yliopistossa aloittaminen, minkä vuoksi oli ihan huippua päästä tuutorien johdolla tutustumaan opiskelukavereihin jo ennen ensimmäistä virallista opiskelupäivää. Eka päivä kampuksella ei jännittänyt yhtään niin paljoa, kun tiesi jo millaisia naamoja ylpällä odottaa vastassa! Tuutorit olivatkin tiiviisti mukana meidän ensimmäisissä opiskeluviikoissa järjestäen vaikka minkälaisia erilaisia tapahtumia ja opettaen meille kaiken tarpeellisen yliopistosta ja opiskelijaelämästä.

Mulla jäi omasta fuksivuodestani niin hyvä fiilis, että halusin myös itse hakea vertaistuutoriksi. Suurin osa tuutoroinnista tehdään fuksien ensimmäisten opiskeluviikkojen aikana, mutta taustatyöt ja suunnittelu on hoidettava kuntoon ennen sitä. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty jne 😀 Jokainen UEFin tuutori koulutetaan tehtäviinsä, ja itse osallistuin muistaakseni kolmeen erilaiseen koulutukseen ennen syyskuuta ja uusien fuksien tuloa. Koulutuksissa tuutorit harjoittelevat erilaisia tutustumisharjoitteita ja ryhmänohjausta sekä tutustuvat tarkemmin yliopistoon, sen tarjoamiin palveluihin ja tuutorin tehtäviin.  Oma lempikoulutukseni oli tuutorileiri, joka oli käytännössä kuin aikuisten kesäleiri: leirillä harjoiteltiin erilaisten leikkien vetämistä ja tuutorilaulun laulamista, saunottiin, syötiin ja tutustuttiin poikkitieteellisesti muiden oppiaineiden tuutoreihin ihanan aurinkoisessa leirikeskuksessa. Ei ehkä kaikkien juttu, mutta oikealla asenteella ihan tosi hauskaa!

Syksyn tullen itse tuutorointi tuntui menevän ohi nopeammin kun kerkesi kissaa sanoa. Tuutoroinnissa parasta oli erilaisten tapahtumien järjestäminen, omat tuutorikaverit, uusiin fukseihin tutustuminen sekä se, että sai oikeasti auttaa uusia opiskelijoita pääsemään alkuun opinnoissaan. Yliopisto-opintojen alkaminen on suuri elämänmuutos, ja tuutoreilla on iso rooli fuksien ryhmäytymisessä ja kampuskaupunkiin kotiutumisessa. Oli huippua päästä soveltamaan käytäntöön kaikkea tuutorikoulutuksissa opittua sekä jakamaan eteenpäin omia ensimmäisen opiskeluvuoden aikana hankittuja viisauksia sekä parhaita Joensuu-tipsejä.

Tuutorien haalarimerkki vuodelta 2018.

Osa vertaistuutoreista voi jatkaa tuutorointiuraansa vielä seniorituutorina eli sennuna. Itse tuutorointivuoden jälkeen mulle jäi semmoinen olo, että vielä olisi annettavaa, joten päätin vielä hakea mukaan sennuhommiin. Seniorituutorit ovat vähän niin kuin vertaistuutoreiden tuutoreita: he jakavat eteenpäin omia tuutorointikokemuksiaan ja hyväksi havaittuja käytänteitä uusille vertaistuutoreille ja pääsevät myös osallistumaan itse tuutorikoulutusten suunnitteluun ja toteutukseen. Sennut esimerkiksi toteuttavat ja vetävät erilaisia rasteja tuutorileirillä, järjestävät tuutorisitsit ja päivystävät syksyn ensimmäisten viikkojen aikana yliopistolla neuvomassa uusia fukseja ja tuutoreita kaikissa eteen tulevissa kysymyksissä ja ongelmissa.

Palkkioksi tuutoroinnista vertaistuutorit saavat haalarimerkit, opintopisteitä sekä kiitosillallisen, jossa hyvän ruoan ja juoman äärellä palkitaan myös erityisen ansioituneita tuutoreita.  Sennut saavat työstään kiitokseksi myös tuutorihupparit ja kunniakirjat. Tuutorointi ei myöskään näytä hassummalta CV:ssä!

//Sanni, maantiede ja ympäristöpolitiikka

Laboratoriotyöskentely fysiikassa

Labrasta tulee itselleni ensimmäisenä mieleen kemia ja valkoiset työtakit. Fysiikan labrat eroavat aika paljon perinteisistä kemian labroista, ja meillä ei yleensä ole työtakkia tai suojalaseja. Työt liittyvät usein erilaisiin laitteisiin ja harvemmin aineisiin kuten kemiassa.

Fysiikan opiskeluun meillä Joensuun kampuksella, niin kuin monien muidenkin luonnontieteiden opiskeluun, kuuluu lukuisia laboratorioharjoitteluja. Fysiikan laboratoriotöissä tehdään erilaisiin fysikaalisiin ilmiöihin liittyviä mittauksia ja sitten tulosten perusteella kirjoitetaan töistä raportit.

Raporttien kirjoittamisessa päästään harjoittelemaan tieteellisten tekstien ja -julkaisuiden kirjoittamista. Raporttien rakenne on hyvin samankaltainen, kuin kandidaatintutkielmassa, gradussa ja väitöskirjassakin. Näin ollen niistä saa hyvää harjoitusta opintojen myöhempien vaiheiden kirjoitusurakoita ajatellen.

Raportin perusrakenne noudattaa aina samantyylistä kaavaa. Ensimmäisenä esitellään tutkimuskohde ja keskeisin tulos, joka on saatu mitattua. Useimmiten harjoitustöissä selvitetään jokin ennalta tunnettu asia, esim. putoamiskiihtyvyys, Planckin vakio tai vaikkapa radioaktiivisen näytteen sisältämä alkuaine.

Seuraava osio on teoriaosuus, jossa kerrotaan mihin fysiikan lakeihin tutkimusmetodit perustuvat ja millaisia kaavoja tarvittavien asioiden laskemiseen käytetään. Tässä osassa voidaan myös johtaa joitakin tarvittavia kaavoja.

Kolmannessa osassa esitellään käytetty mittalaitteisto ja mahdolliset kytkennät. Tässä on yleensä kuva/kuvia laitteistosta ja kytkentäkaavioista. Kerrotaan myös lyhyesti laitteiston toimintaperiaate.

Neljäs osio on ehkä kaikkein keskeisin. Siinä esitellään kaikki mitatut tulokset, yleensä taulukoituina. Lisäksi tässä osassa tehdään kaikki tarvittavat laskut ja yleensä myös piirretään havainnollistavia kuvaajia mittaustulosten pohjalta. Myös mahdolliset virhearviot tehdään tässä osiossa.

Lopuksi vielä pohditaan tulosten järkevyyttä ja mahdollisia poikkeamia kirjallisuusarvoista tai teoreettisista tuloksista. Kerrotaan myös oma näkemys mahdollisten poikkeamien aiheuttajista.

Jokaiseen laboratoriotyöhön liittyy työohje, joka saadaan joko paperisena tai sähköisenä. Siinä kerrotaan selkeästi työn eri vaiheet ja se, mitä raportin täytyy sisältää. Työohjeen lisäksi labraan kannattaa ottaa mukaan muistiinpanovälineet, sillä mittaustulokset kirjataan ylös ja näin saatu työpöytäkirja liitetään mukaan raporttiin.

 

Ohjaaja tarkistaa palauttamasi raportin ja kertoo, jos siinä on jotain korjattavaa. Korjausosio lisätään alkuperäisen raportin loppuun tarvittaessa.

Joensuun fyysikon koulutusohjelmaan sisältyy yhteensä kolme erillistä laboratoriokurssia:

  1. Fysiikan perustyöt yhteensä 6 op (jakautunut muutamaan pienempään kokonaisuuteen).
  2. Aineopintojen laboratoriotyöt I, 5 op.
  3. Aineopintojen laboratoriotyöt II, 6 op.

Aineopintojen labratyö II:seen on kuulunut nyt useamman vuoden myös virtuaalilasien rakentelu! Itsekin pääsin ennen joulua rakentamaan omat lasit ja se oli todella hauskaa ja opettavaista.

Lasien toiminta on melko alkeellista, mutta keskeisintä oli rakentaminen ja toimintaperiaatteeseen tutustuminen. Laseissa on valmiina kaksi ominaisuutta: Etäisyyden mittaaminen ja pyörivän 3D-kuution katselu. Laseihin on myös mahdollista ohjelmoida itse eri toimintoja, jos kiinnostusta ja taitoa löytyy!

Meillä Joensuussa kandivaiheeseen ei kuulu harjoittelua, mutta nämä laboratoriotyöt toimivat vastaavassa asemassa. Pääsee tutustumaan käytännössä moniin ilmiöihin, sekä harjoittelemaan erilaisten laskentaohjelmien käyttöä.

 

//Sini, fysiikka