Muutama sananen tuutoroinnista

On taas se aika vuodesta, kun UEFin uudet tuutorit valitaan tärkeään tehtäväänsä, eli ohjaamaan uudet fuksit sujuvaan alkuun opinnoissaan. Itä-Suomen yliopistossa toimii neljänlaisia tuutoreita: vertaistuutoreita, seniorituutoreita, maisterituutoreita ja kansainvälisiä, eli kv-tuutoreita. Tuutoreiden tehtävänä on huolehtia, että uusien opiskelijoiden ensimmäiset viikot uudessa kotikaupungissa ja opinnoissa sujuvat mahdollisimman jouhevasti. Itselläni on kokemusta sekä vertais- että seniorituutoroinnista, ja ajattelinkin tässä blogipostauksessa muistella hieman omia tuutorointiaikojani ja jakaa teille mun omia kokemuksia tuutoroinnista!

Ensimmäinen muistoni omista tuutoreistani on kesältä 2017 muutama kuukausi ennen opintojen alkua. Tuutorit olivat kirjoittaneet meille kirjeen, jossa he esittelivät itsensä sekä muistuttelivat käytännön asioiden, kuten yliopistoon ilmoittautumisen ja asunnon etsimisen hoitamisesta. Nähtiin meidän tuutorit jo elokuun puolella, kun tuutorit järjestivät meidän vuosikurssille fuksipiknikin, jossa pääsimme tutustumaan jo hieman etukäteen toisiimme ennen opiskelun virallista alkua. Muistan, että mua jännitti ihan sairaasti yliopistossa aloittaminen, minkä vuoksi oli ihan huippua päästä tuutorien johdolla tutustumaan opiskelukavereihin jo ennen ensimmäistä virallista opiskelupäivää. Eka päivä kampuksella ei jännittänyt yhtään niin paljoa, kun tiesi jo millaisia naamoja ylpällä odottaa vastassa! Tuutorit olivatkin tiiviisti mukana meidän ensimmäisissä opiskeluviikoissa järjestäen vaikka minkälaisia erilaisia tapahtumia ja opettaen meille kaiken tarpeellisen yliopistosta ja opiskelijaelämästä.

Mulla jäi omasta fuksivuodestani niin hyvä fiilis, että halusin myös itse hakea vertaistuutoriksi. Suurin osa tuutoroinnista tehdään fuksien ensimmäisten opiskeluviikkojen aikana, mutta taustatyöt ja suunnittelu on hoidettava kuntoon ennen sitä. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty jne 😀 Jokainen UEFin tuutori koulutetaan tehtäviinsä, ja itse osallistuin muistaakseni kolmeen erilaiseen koulutukseen ennen syyskuuta ja uusien fuksien tuloa. Koulutuksissa tuutorit harjoittelevat erilaisia tutustumisharjoitteita ja ryhmänohjausta sekä tutustuvat tarkemmin yliopistoon, sen tarjoamiin palveluihin ja tuutorin tehtäviin.  Oma lempikoulutukseni oli tuutorileiri, joka oli käytännössä kuin aikuisten kesäleiri: leirillä harjoiteltiin erilaisten leikkien vetämistä ja tuutorilaulun laulamista, saunottiin, syötiin ja tutustuttiin poikkitieteellisesti muiden oppiaineiden tuutoreihin ihanan aurinkoisessa leirikeskuksessa. Ei ehkä kaikkien juttu, mutta oikealla asenteella ihan tosi hauskaa!

Syksyn tullen itse tuutorointi tuntui menevän ohi nopeammin kun kerkesi kissaa sanoa. Tuutoroinnissa parasta oli erilaisten tapahtumien järjestäminen, omat tuutorikaverit, uusiin fukseihin tutustuminen sekä se, että sai oikeasti auttaa uusia opiskelijoita pääsemään alkuun opinnoissaan. Yliopisto-opintojen alkaminen on suuri elämänmuutos, ja tuutoreilla on iso rooli fuksien ryhmäytymisessä ja kampuskaupunkiin kotiutumisessa. Oli huippua päästä soveltamaan käytäntöön kaikkea tuutorikoulutuksissa opittua sekä jakamaan eteenpäin omia ensimmäisen opiskeluvuoden aikana hankittuja viisauksia sekä parhaita Joensuu-tipsejä.

Tuutorien haalarimerkki vuodelta 2018.

Osa vertaistuutoreista voi jatkaa tuutorointiuraansa vielä seniorituutorina eli sennuna. Itse tuutorointivuoden jälkeen mulle jäi semmoinen olo, että vielä olisi annettavaa, joten päätin vielä hakea mukaan sennuhommiin. Seniorituutorit ovat vähän niin kuin vertaistuutoreiden tuutoreita: he jakavat eteenpäin omia tuutorointikokemuksiaan ja hyväksi havaittuja käytänteitä uusille vertaistuutoreille ja pääsevät myös osallistumaan itse tuutorikoulutusten suunnitteluun ja toteutukseen. Sennut esimerkiksi toteuttavat ja vetävät erilaisia rasteja tuutorileirillä, järjestävät tuutorisitsit ja päivystävät syksyn ensimmäisten viikkojen aikana yliopistolla neuvomassa uusia fukseja ja tuutoreita kaikissa eteen tulevissa kysymyksissä ja ongelmissa.

Palkkioksi tuutoroinnista vertaistuutorit saavat haalarimerkit, opintopisteitä sekä kiitosillallisen, jossa hyvän ruoan ja juoman äärellä palkitaan myös erityisen ansioituneita tuutoreita.  Sennut saavat työstään kiitokseksi myös tuutorihupparit ja kunniakirjat. Tuutorointi ei myöskään näytä hassummalta CV:ssä!

//Sanni, maantiede ja ympäristöpolitiikka

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *