Tag Archives: Joensuu

Filosofisen tiedekunnan lähettiläät Juuli, Pekko ja Tiia esittäytyvät!

Moikka!

Miun nimi on siis Juuli Solja. Opiskelen erityispedagogiikkaa nyt toista vuotta, eli miusta tulee erityis-, luokan-, ja erityisluokanopettaja. Olen Imatralta kotoisin, mutta tänne Joensuuhun muutin opiskelemaan nyt reilu vuosi sitten. No miten mie sitten tänne Joensuuhun päädyin? Tässäpä teille vähän siitä.

Lukion jälkeen tarttesin yhden välivuoden, jonka aikana tein melko paljon sijaisuuksia kouluilla. Olin sijaisena pienistä ekaluokkalaisista aina lukion abeihin asti, ja siitä se innostus sitten lähti. Seurasin siellä erityisopettajan työtä ja kyselin paljon, ja totesin että tuollanen miusta vielä joku päivä tulee, kouluun on päästävä.

Niin siinä sitten kävi, että yhden välivuoden jälkeen hain tänne Joensuuhun erityisopettajaksi. Miuta jännitti ihan kauheesti, ja pelkäsin etten mie mitenkään pääse yliopistoon. Se oli kuitenkin kesäkuuta 2016 kun yhtenä päivänä kesätöissä ruokatauolla sain tiedon, että koulupaikka on auennut; erityisopettajan opinnot kutsuvat. Muistan vieläkin sen tunteen mikä sillon oli; itketti, nauratti, helpotus iski, muutos pelotti, silti en halunnut mitään muuta enempää. Vedet silmissä otin koulupaikkani välittömästi vastaan, ja tiesin, että olin päässyt sinne minne halusin. Muutto pikkuiselta kotipaikkakunnaltani läheni ja muuttui todeksi.

Joensuusta mie tykkään ihan älyttömästi. Täällä on tiivis kampusalue, paljon aktiviteetteja, hyvät harrastusmahollisuudet ihan yliopiston vieressä ja paljon erilaisia tapahtumia! Täällä opiskelu on tosi käytännön läheistä, ja koulupäiviin sisältyy niin aapisten selailua kuin liikuntatuntejakin. Oon myös saanut täältä ihan huisin ihania ystäviä, ja se onkin ehkä se juttu, miksi täällä viihdyn niin hyvin. Ympärillä on ihania ihmisiä, ja saan samalla opiskella just sitä alaa, mistä mie ite tykkään.

Toivon että tämän lähettiläsvuoden aikana pääsen auttamaan oppilaita, jotka vielä miettivät sitä omaa suuntaustaan jatko-opiskeluihin. Toivon että kaikki löytävät itselleen just sen mieluisen opiskelupaikan, ja pääsevät nauttimaan opiskeluelämän parasta antia. Koska niin kävi miulle itelleen, ja jos nyt totta puhutaan, nii mie en vaihtaisi tästä Joensuusa opiskelusta päivääkään. Olen täällä onnellinen. <3

Toivottavasti nähdään messuilla ja kouluilla, hihaan saa aina tarrata ja apua kysyä! 🙂 Jaksuja pimeeseen syksyyn!

 

Terve vaan kaikille!

Olen Pekko, kolmannen vuoden opinto-ohjaaja-opiskelija täällä Joensuun kampuksella. Ikää on 23 vuotta ja kotoisin olen Ruokolahdelta, Imatran kauniin paperitehtaan piippujen varjosta. Joensuu on ollut kotipaikkana nyt reilut kaksi vuotta ja voin todeta kotiutuneeni tänne todella hyvin! Edelliset opiskeluvuodet ovat kuluneet kompaktissa ja vilkkaassa yliopistokaupungissa kuin siivillä.

Fyysisestä kunnosta huolehtiminen on minulle eräänlainen henkireikä. Opintojen ulkopuolella tykkään treenailla monipuolisesti: harrastan säännöllisen epäsäännöllisesti ja vuodenajasta riippuen juoksua, pyöräilyä, uintia, hiihtoa ja kuntosalilla käyntiä. Olenkin varsin tuttu näky Joensuun kampusalueen läheisyydessä sijaitsevilla liikuntapaikoilla! Kuntoilun lisäksi rämpyttelen kitaraa ja luen kirjoja, aina silloin kun aikaa riittää.

Ohjaus-alassa minua kiehtoo ensisijaisesti työn ihmisläheisyys, mutta myös ohjaajan työnkuvan monipuolisuus ja haasteellisuus. Digitalisaatio ja työelämän automatisoituminen muokkaavat tulevaisuuden ammattikenttää sekä käsityksiämme työstä rankalla kädellä. Siksi nuoret tarvitsevatkin tulevaisuuden työelämään ja opintoihin suuntautuessaan tuekseen osaavaa ja ammattitaitoista ohjaajaa.

UEF kiinnitti huomioni ylivoimaisen laajalla opetustarjonnallaan. Opinto-oppaista löytyi useita mielenkiintoisia hakukohteita, joista houkuttelevimmalta vaikutti juuri opinto-ohjaajan koulutus. Se olikin nk. ”viimeinen niitti”, joka varmisti hakukohteeksi juuri Itä-Suomen yliopiston. UEF tarjoaa ainoana yliopistona suomessa pitkää, kandidaatin ja maisterin tutkinnon sisältävää opinto-ohjaajan koulutusta.

Parasta UEFissa on mielestäni ehdottomasti se, että kampus sijaitsee kaupungin keskustan välittömässä läheisyydessä: asuminen ja opiskeleminen Joensuussa on naurettavan helppoa, kun minnekään ei ole pitkä matka! Yliopiston läheisyys tekee kaupungista paljon eloisamman.

 

Moikka!

Mä (ei mie, vaan MÄ!) oon Tiia, 24-vuotias kotitalousopettajaopiskelija Savonlinnan kampukselta. Kotoisin olen Etelä-Pohjanmaalta, Jalasjärveltä. Opiskelua Savossa on nyt takana reilu vuosi, ja ensi syksynä opiskelupaikkakuntani vaihtuu Savonlinnasta Joensuuksi Savonlinnan kampuksen sulkeuduttua. Olen aikaisemmalta koulutukseltani Restonomi (AMK), joka mahdollistaa opintojeni nopeuttamisen hyväksilukujen kautta. Sivuaineenani opinnoissani on terveystieto, ja etäisenä haaveena lisäksi oppilaan ohjaus.

UEFin valitsin, koska pienellä paikkakunnalla aina asuneena en halunnut muuttaa isolle paikkakunnalle. Omat vaihtoehtoni olivat kotitalousopettajaopinnot Helsingissä tai Savonlinnassa, joten valinta näiden paikkakuntien välillä oli helppo.  Enkä kyllä missään vaiheessa opintojani ole paikkakuntavalintaa katunut, vaikka kotipaikkakunnalla kulkeminen poikkisuomen ei ole mikään helpoin vaihtoehto.

Oma opintopolkuni ei siis ole ollut täysin yksiselitteinen, vaan lukiosta valmistuttuani hakeuduin ammattikorkeakouluun restonomi-opintoihin. En ollut täysin varma mitä haluaisin opiskella, ja koska arvosanani olivat lukiossa keskivertoa huonommat koin, etten tulisi pärjäämään yliopisto-opinnoista, ja jätin yliopistojen tarjoamat opinnot täysin huomioimatta. Pääsin ensimmäisellä yrittämällä restonomi-opintoihin sisälle, ja olin niistä erittäin innoissani ja kiitollinen mahdollisuudesta korkeakouluopintoihin. Ehkä puolessa välissä opintojani kuitenkin havaitsin, etteivät opinnot olleet täysin minua varten, vaan haaveet opettajana toimimisesta tulivat vahvasti mieleen. Hakeuduin restonomi-opintojeni loppuvaiheilla kotitalousopettajaopintoihin, ja täällä sitä nyt ollaan! Tällä hetkellä olen erittäin innoissani ja mielissäni opinnoistani, ja odotankin keväällä alkavaa harjoitteluani innolla!

Yliopisto-opinnot vaativat taitoa oman ajan käytön suunnitteluun, sekä stressinsietokykyä. Vaikka lukio-opinnoissa ei täysin onnistuisikaan, mielestäni on kuitenkin täysin mahdollista pärjätä yliopisto-opinnoissa, mikäli niihin on valmis käyttämään aikaa. Kannustan myös siis Teitä, jotka erityisesti pohtivat pärjäisivätkö yliopisto-opinnoissa, että varmasti pärjäätte, mikäli oma mielenkiintonne on kohdallaan ja olette valmiita tekemään unelmanne eteen töitä!

Ihanaa syksyä kaikille!

Omaa opettajuutta etsimässä

Terveisiä harjoittelusta! Olin viime kuun tekemässä luokanopettajaopintoihin kuuluvaa harjoittelua, kuten joku saattoi Instagramistamme bongatakin. Harjoittelut ovat mielestäni olleet antoisimpia jaksoja opinnoissani, joten ajattelin kertoa vähäsen niistä. Essi jo kertoikin harjoitteluiden tärkeydestä aikaisemmin, mutta voisin nyt kertoa luokanopettajaopintojen harjoitteluista ja siitä, mitä niihin kuuluu.

Asioita, joita tein viimeisen harjoittelun eteen: Maalasin joutsenen, luin myyteistä, suunnittelin tunteja ja rakensin legoilla!

Luokanopettajaopintoihin kuuluu neljä harjoittelua. Ensimmäinen on orientoiva harjoittelu, jossa ikään kuin tutustutaan koulumaailmaan ja opetetaan ainoastaan muutama tunti. Aloitin orientoivan harjoittelun miettien, että miksi meillä on tällainen harjoittelu, kyllähän nyt kaikki tietävät kuinka koulussa toimitaan. Harjoittelun lopussa huomasin kuitenkin oppineeni kaikenlaista. Seurantatunteja ja niihin liittyviä tehtäviä oli paljon ja ne avasivat silmäni siihen, mitä kaikkea luokassa tapahtuukaan samanaikaisesti! Opettaja ei ainoastaan opeta, vaan tekee jatkuvasti huomioita luokasta. Jos välitunnilla on tapahtunut jotain, heijastuu se heti luokan ilmapiiriin, tai jos joku on toisia nopeampi opetettavassa aiheessa, tulee hänelle keksiä lisää motivoivaa tekemistä. Omana kouluaikanani keskityin vain opetettavaan aiheeseen, mutta orientoivassa harjoittelussa keskityin ennemminkin opettajaan ja luokkaan.

Toisessa harjoittelussa painotetaan jakson suunnittelua. Meidän piti suunnitella toimiva jakso jostakin aiheesta ja pidimme ne tunnit sitten yhdelle luokalle. Itse opetin kuvataidetta ja historiaa. Oli mielenkiintoista miettiä, millaisia opetusmenetelmiä käyttää jakson aikana ja miten saa opetuksestaan mielenkiintoista oppilaita ajatellen.

Kolmannessa harjoittelussa opetin yhdelle luokalle hetken aikaa kaikkia aineita. Harjoittelussa sai kokeilla sitä, miltä opettajan arki tuntuu, kun pitää valmistautua kaikkien aineiden tunteihin.

Neljännen harjoittelun sai suorittaa missä tahansa koulussa. Opetustunneista piti muodostua opetettava jakso, mutta muita rajoitteita ei harjoittelulla ollut. Neljäs harjoittelu oli äärimmäisen mielenkiintoinen, sillä kaikki muut harjoittelut suoritettiin Normaalikoululla. Nyt paikkana olikin ”tavallinen koulu”. Itse toteutin jakson, jossa teemana olivat Pohjoismaat. Oli hauska ideoida ja keksiä harjoituksia Pohjoismaihin liittyen, esimerkiksi matematiikassa teimme rahalaskuja kruunuilla!

Mitä olen sitten oppinut harjoitteluiden aikana? Ohjaavien opettajien palautteen avulla olen oppinut sitä, mikä toimii opetuksessa ja mikä ei. Olen oppinut huomaamaan jännitteet luokassa ja keksinyt keinoja, joilla voin parantaa tilannetta. Viimeisessä harjoittelussa huomasin, että olen oppinut improvisoimaan, sillä ensimmäisen harjoittelun tunnilla en uskaltanut edes kysyä oppilailta mitään suunnitelman ulkopuolelta.

Tärkeintä mitä olen oppinut on kuitenkin se, että olen oppinut oman tyylini opettaa. Ensimmäisillä oppitunneilla kopioin vain sitä, mitä ohjaava opettajani teki. Nyt voin sanoa löytäneeni oman opettajuuteni ja sen millainen opettaja haluan olla. Jokainen tekee työtä omalla persoonallaan. Nyt voin olla vapautuneesti oma itseni luokan edessä ja se tuntuu upealta!

Oikiksen vastaustekniikka – joko se tila loppui?

Tällä kertaa ajattelin kertoa teille kaikille ja etenkin tänä keväänä oikeustieteelliseen hakeville, että minkälaista vastaustekniikkaa teiltä odotetaan valintakokeessa, sekä myös tenteissä kun sisään pääsette. Oikiksen tehtävätyypit vaihtelevat aivan laidasta laitaan ja kullakin tehtävän laatijalla/professorilla on omat suosikkinsa mitä tehtävätyyppeihin tulee. Tässä on esimerkkinä muutamia yleisimpiä tehtävätyyppejä, joita esimerkiksi valintakokeissa on esiintynyt.

Yleisesti ottaen oikeustieteellisessä vastauksilta odotetaan selkeää rakennetta, tiivistä ilmaisua ja terminologian hallintaa.

Oikeustapaus

Pääsääntönä voidaan yleisesti pitää tällaista rakennetta:  sääntö-sisältö-sovellus. Aluksi nimetään ne lait ja termit jotka soveltuvat kyseiseen tapaukseen. Tämän jälkeen kerrotaan, miksi juuri kyseiset termit ja lait soveltuvat ja lopuksi sovelletaan säännöksiä tapaukseen sen faktojen pohjalta. Pääpaino vastauksessa on sen osoittamisessa, kuinka hyvin vastaaja hallitsee termit ja siihen liittyvän sääntelyn. Lopuksi ilmaistu sovellus muodostaakin vastauksesta vain melko marginaalisen osan.

Oikeustapauksiin vastatessa ei kannata pelästyä esimerkiksi niiden pituutta, sillä yleensä kysymysten tekijät haluavat teitä hämätäkseen lisätä tapaukseen kaikkea kummallista ja epäolennaista tietoa. Näitä ei vastauksessa tarvitse kommentoida, vaan riittää että mainitset tapauksen ratkaisemiseen olennaiset asiat. Pohdi kuitenkin tarkasti, mitkä ovat vastauksen kannalta olennaiset faktat, ettet sivuuta mitään relevanttia.

Essee

Esseetehtävät ovat oikeustieteellisessä n. 1-2 sivun kirjoituksia, joiden tehtävänannot koskevat erilaisten tiiviiden oikeudellisten seikkojen aukikirjoittamista. Esimerkkinä voisi olla, että esseesi otsikko olisi: kiinteistöpantti, lähestymiskielto-asia tai mitkä ovat ne kriteerit, joiden pohjalta suullisen käsittelyn tarpeellisuutta hallintolainkäytössä arvioidaan. Nämä kaikki ovat esimerkkejä omista suorittamistani tenteistä.

Esseeseen vastatessasi tärkeintä on suunnitella huolellisesti vastauksesi rakenne, sillä se saattaa vaikuttaa vastauksesi pistearvioon. Oikeustapaustyyppisesti on hyvä lähteä avaamaan esseen aiheeseen liittyvät säännöt ja siihen liittyvät käsitteet. Esseessä tila saattaa loppua helposti, joten vastausta on hyvä luonnostella erilliselle paperille, ja todella miettiä, mitkä seikat voisivat tuoda sinulle pisteitä. Jos tilaa jää, kannattaa paperille kirjoittaa kaikki, mitä sinulle tulee kysymyksestä mieleen. Huomioi kuitenkin se, jos kysymyksen tehtävänannossa mainitaan mahdolliset pistevähennykset. Tällöin on syytä jättää kirjoittamatta vastaukseen mitään, mistä et ole varma.

Termin määrittely

Kaikista kysymyksistä tarkimmin rajattu vastausmuoto. Vastaustilaa on yleensä muutama rivi, vaikka asiaa sinulla varmasti olisikin huomattavasti enemmän. Tiivistä siis käsitteen ydinasiat muutamaan napakkaan lauseeseen. Pysy annetussa vastaustilassa, sillä muutoin saat pistevähennyksiä. Vastaustilasta ylimenevää osaa ei lueta.

Aineistotehtävä

Aineistotehtävät vastaavat ehkä parhaiten oikiksesta valmistuvien työtehtäviä, sillä niiden tarkoitus on testata vastaajan keskittymis- ja luentunymmärtämistaitoja. Aineisto on tavallisesti varsin laaja ja sisältää sekä olennaista että ylimääräistä tietoa. Vastausaika ei usein mahdollista koko aineiston lukemista, vaan vastaajan oletetaan haravoivan vastauksen kannalta olennaisen tiedon ja soveltavan sitä tehtävän edellyttämällä tavalla. Aineistotehtävissä on syytä olla tarkkana, sillä tieto voi olla pirstaloitunut ympäri aineistoa, eikä vain tietyn kohdan referointi ole riittävää. Aineistotehtävissä keskittymisen tulisi kohdistua ajanhallintaan ja tarkkuuteen. Suurta ja vaikean näköistä aineistoa ei tule säikähtää, sillä vastaukset löytyvät kyllä rauhallisella tutkimisella.

Monivalintatehtävä

Pääsykokeissa lähes aina esiintyvä tehtävätyyppi on monivalinta. Monivalintatehtävät vaihtelevat rakenteeltaan ja pisteytykseltään runsaasti, joten tehtävänanto on syytä lukea huolella. Osa monivalintatehtävistä sisältää oikein-väärin väittämiä ja osa erilaisia kombinaatioita useammasta vastausvaihtoehdosta. Oikeita vastauksia voikin olla yksi tai useampia (joskus ei yhtäkään). Oikeustieteellisen pääsykokeissa käytössä ovat usein myös miinuspisteet, mitkä hankaloittavat arvaamista ja edellyttävät tietynlaista riskien välttelyä. Miinuspisteiden kanssa nyrkkisääntönä itselläni on, että mikäli et tiedä, et vastaa. Monivalintatehtävät ovat hyvin usein erittäin yksityiskohtaisia, joten niihin vastaaminen edellyttää vähintäänkin perusasioiden erinomaista hallintaa.

Kun kotiin on 400 kilometriä

Saatuani tietää opiskelupaikastani Joensuussa, en oikeastaan osannut aluksi sisäistää, miten elämäni tulee muuttumaan. Olen kotoisin Hyvinkäältä, Etelä-Suomesta, ja muutin opiskelemaan suoraan vanhempieni luota lapsuuden kodistani. Hyvinkäälle jäivät kaikki läheiset ja suurin osa lukiokavereistanikin asuu huomattavasti lähempänä kotia kuin allekirjoittanut.

Hyvinkäällä asuessani olin tottunut siihen, että kaikki on lähellä. Lentokentälle tai vaikka Ikeaan ajaa reilut puoli tuntia, Helsinkiin pääsi puolestaan oikeastaan niin usein kun halusi. Kaikki isommat tapahtumat jotka yleensä aina ovat Helsingissä, oli helppo järjestellä kun asui niin lähellä. Joensuussa asia ei ole näin. Junalla kestää reilut 4 tuntia päästä etelään ja Ikeakin löytyy 1,5 tunnin ajomatkan päästä Kuopiosta. Ylipäätään välimatkat ovat huomattavasti pidemmät. Jos jotakin ei Joensuussa ole, seuraava vaihtoehto onkin yleensä huomattavasti kauempana kuin puolen tunnin ajomatkan päässä.

img_2888

Johtuen suuresta muutoksesta arjessani, muutto Joensuuhun tuntui aluksi hieman epätodelliselta. Onko tämä pieni yksiö nyt oikeasti uusi kotini, eikä vain väliaikainen vuokrahuone? Olenko oikeasti nyt joensuulainen, tämäkö on uusi kotikaupunkini?

No onko elämä oikeasti niin radikaalin erilaista Joensuussa kuin Hyvinkäällä? Ei suinkaan. Etelään pääsee niin helposti ja kiitos opintojen joustavuuden, melko useastikkin. En ole tähän mennessä missannut yksiäkään kavereiden synttäreitä, siskon vanhojen tansseja tai vaikkapa ensi viikolla koittavaa Slush-tapahtumaa vain sen takia, että asun pääsääntöisesti Joensuussa. Kun tärkeät tapahtumat tietää etukäteen, niille on mahdollista järjestää aikaa. Joensuusta löytyy myös kaikki arkielämään tarvittavat palvelut ja kaupat, isompia ostoksia varten riittää se että pääsee säännöllisin väliajoin esimerkiksi Kuopioon tai Helsinkiin.

img_2889

Tässä vielä Liinan vinkit miten selvitä kun kotikaupunki on kaukana opiskelukaupungista:

  • Osta VR:n sarjalippuja kun ne tulevat alennukseen (yleensä elokuussa)! Itse säästin lähes 15€/lippu välillä Hyvinkää-Joensuu, kun ostin 10-matkan sarjalipun
  • Jos tiedät kauan etukäteen esimerkiksi milloin lähdet joululomille, ja asut lähellä pk-seutua, kannattaa harkita lentämistä! Finnairilla on Youth-lippuja alle 25-vuotiaille jotka ovat kilpailukykyisiä hinnoiltaan ajoissa varattuna. Ja samalla säästät aikaa, kun lento kestää vain tunnin!
  • Yliopistolla on mahdollista suorittaa etätenttejä muissa korkeakouluissa ja kansalaisopistoissa ympäri Suomen! Tentti siis suoritetaan jollain muulla koululla samaan aikaan kuin se olisi opiskelupaikkakunnallakin, mutta pelkän tentin takia ei tarvitse matkustaa
  • Hyödynnä matkustamisen opiskelumahdollisuudet! Itse luen, katson luentotallenteita ja teen tehtäviä junamatkoilla, Näin saat enemmän aikaa itse vierailuun
  • Toinen vaihtoehto on matkustaa yöaikaan ja nukkua matkat läpi! Meiltä ainakin Joensuusta lähtee esimerkiksi Onnibusseja välillä yölläkin, jolloin ne ovat heti aamusta perillä Helsingissä. Mukaan korvatulpat, unimaski ja esimerkiksi paksu huivi tyynyksi niin uni tulee helpommin!
  • Pyydä ihmisiä käymään myös uudessa opiskelukaupungissasi! Pieneen yksiöön saa yllättävän monta henkeä samalla kertaa yöksi, ja muut saavat pienen loman samalla!

Mietityttääkö muutto iloiseen Itä-Suomeen?  Itseäni jännitti aluksi kovastikin, mutta en olisi voinut viihtyä paremmin. Joensuussa on niin paljon hyviä puolia joista en tiennyt tai tullut ajatelleeksi ennen kuin tulin tänne, mutta niiden takia olen viihtynyt loistavasti!

Työ, harrastus vai elämäntapa?

Matematiikan aineenopettajaksi, sivussa luokanopettajaksi. Monesti sitä miettii, että mihin tulikaan taas se oma nenä työnnettyä ja mentiinkö ensin ja mietittiin sitten.

Opiskeluaikojen alussa sitä oli vielä ihan erilaisessa kuplassa missä mietti maailmaa, sillä silloin opiskeltiin vasta sitä omaa ainetta ja luokanopettajan opinnoista ei ollut vielä tietoakaan. Sai lukea pelkästään matematiikkaa ilman huolta pienistä tai isommista lapsista keitä pitäisi ehkä tulevaisuudessa opettaa. Sitten tuli toinen vuosi ja todellisuus iski, luokanopettajan monialaiset opinnot alkoivat ja harjoittelut lähtivät rullaamaan. Kun opiskeltiin taito- ja taideaineiden opettamista alakoulussa niin alkoi tuntua jo enemmän aikuiselta. Pikku hiljaa todellisuus siitä, että vielä joskus minä olen niiden pienten ja koulusta innostuneiden ykkösluokkalaisten kanssa tekemässä näitä juttuja alkoi valjeta.

sunrise

Keväällä se koitti, sain harjoitteluluokakseni maailman parhaan 1-2 sekaluokan ja yhteensä vietin heidän kanssa opettajana 34h, joista yhtäkään en vaihtaisi pois! Tämän harjoittelun aikana todella tuntui siltä, että onneksi laitoin alussa sen nenäni sinne ja menin ensin ja mietin jälkeen. Ohjaava opettajani oli kannustavampi ja luottavaisempi kuin olisin voinut ikinä toivoa. Vaikka välillä vaikutti varmasti ulospäin siltä, että homma taitaa olla nyt kaukana lapasesta niin sain viedä omat visioni loppuun ja lopussa se kiitos sitten seisoi. Viimeinen niitti oman uravalinnan valitsemisessa tuli, kun viimeinen tunti oli pidetty ja pari ykkösluokkalaista tuli vilpittömästä halaamaan ja kertoi kuinka kivaa minun kanssa oli ollut.

Mutta vaikka miten päin asiaa miettii niin onhan opettaja akateemisista ammateista se kaikkein alipalkatuin. Samalla luennolla istuva matemaatikoksi tähtäävä luokkakaveri valmistuu ensin samanlaiseksi kandiksi ja sitten samaksi maisteriksi, ainoana erona tulevaisuudessa tuplasti enemmän liksaa. Olen joskus kuullut puhuttavan työstä mikä on kuin harrastus. Opettajan ammatti tosin ei ole kumpikaan näistä vaan opettaminen on enemmän elämäntapa ja henkilökohtainen kutsumus. Vaikka sitä sanotaan, että kesä-, heinä- ja elokuu ovat ne syyt miksi opettajaksi kannattaa ryhtyä, niin kyllä tästä täytyy vielä sen lisäksi tykätä, sillä elokuun alusta on pitkä matka kesäkuun alkuun, mikäli jokainen päivä on ylämäkeen nousua.

Minulle on sattunut monta onnekasta yhteensattumaa ja näiden summana olen saanut tilaisuuden olla vuoden sijainen yläkoululaisille matemaattisten aineiden opettajana. Vaikka en ole opettanut näitä oppilaita kuin vasta pienen hetken niin sitä hyvää mieltä ei mikään korvaa kun huomaa, että jälleen kerran olen voinut vaikuttaa niin monen nuoren elämään ja antaa heille työkaluja oman ajattelun tueksi joiden kanssa he sitten lähtevät maailmalle rakentamaan parempaa yhteiskuntaa.

Ja kaikki tämä on tapahtunut niin nopeasti, että välillä sitä miettii miten sitä ollaankin juuri tässä tällä hetkellä.

wtf

Viimeistä vuotta opiskelemassa.. ehkä!

Miten nopeasti aika on mennyt! Aloitin tänä vuonna viidennen vuoteni luokanopettajaopinnoissa ja ensi keväänä mahdollisesti valmistun. Mahdollisesti. Jos en keksi vielä jotain muuta opiskeltavaa.. Suomen kielen syventävät opinnot todella kiinnostaisivat!

UEF-lähettilääksi hain, koska olin seurannut kaverini työskentelyä lähettiläänä aiemmin ja silloin jo tuumailin, että tuohan voisi olla kivaa. Hakiessa tähän hommaan ajattelin, että nyt tai ei milloinkaan. Kiitokset siis tälle kaverille homman suosittelusta! Muutamalla koululla olen jo käynyt toisen lähettilään Samun kanssa ja hienostihan tämä homma lähti sujumaan!

Olen siis siinä vaiheessa opintoja, että olen alkanut laskea, kuinka monta kurssia on enää käymättä ja montako sivua gradua vielä pitää kirjoittaa. Suomen kielen sekä kirjallisuuden opinnoissa, jotka valitsin sivuaineekseeni, riittää vielä onneksi tekemistä. Pikku hiljaa alan valmistautua siihen, että kohta pitäisi olla valmis työelämään. Pelottava ajatus.

image
Kirjallisuuden opintoihini kuuluu esimerkiksi kirjallisuuden klassikkojen lukemista ja niiden analysoimista. Takana oleva lukujärjestys on auki kevään kohdalta ja melko tyhjältähän se näyttää.

Hetkeäkään en ole katunut, että valitsin opiskella juuri luokanopettajaksi. Valinta ei ollut helppo ja siinä oli monta mutkaa matkassa ja niistä voin kertoa seuraavassa tekstissäni. Opiskelut ovat sujuneet hyvin ja olen saanut Joensuusta läheisiä ystäviä, joihin pidän varmasti yhteyttä myöhemminkin. Joensuu kaiken kaikkiaan on hieno kaupunki ja täällä olen viihtynyt. Alunperin olen kotoisin pieneltä paikkakunnalta, joten halusin muuttaa kaupunkiin, joka ei ole liian iso. Onnistuin siltikin eksymään muutaman kerran ensimmäisen kuukauden aikana.

Harrastuksenani minulla on teatteri, jota harrastan Joensuun ylioppilasteatterissa. Harrastus on joskus hieman työläs, kun ennen ensi-iltaa läpimenoja saatetaan tehdä melkein päivittäin. Kuitenkin harrastus on minulle niin rakas, että ei haittaa jos siihen meneekin enemmän aikaa. Teatterimme kautta olen päässyt kokeilemaan muutakin kuin näyttelemistä. Olen nimittäin ollut ohjaamassa näytelmää sekä toiminut tanssikoreografina. Kuitenkin näytteleminen on vielä eniten se oma juttu.

Viime keväänä Joensuun ylioppilasteatterilla oli näytelmä Momotaro, jossa olin syksyn henkenä ja tanssikoreografina.
Viime keväänä Joensuun ylioppilasteatterilla oli näytelmä Momotaro, jossa olin syksyn henkenä ja tanssikoreografina.

Kaikki tämä on pyörinyt paljon päässä viime aikoina. Entäs sitten, mitä teen ensi vuonna. Joensuusta lähtö tuntuu jännittävältä ja kun minulta kysysttiin missä olen ensi elokuussa, en osannut vastata. Harrastustani haluaisin jatkaa tavalla tai toisella minne tahansa olenkin suuntaamassa.

Tulevaa vuotta odotan siis sekavin tuntein. Innostuneesti, mutta samalla hieman haikeanakin.

Tutustumista, tutkimista ja tiedonjanoa pajapäivässä

Perjantaina 15.4. monilla Itä-Suomen alueen lukiolaisilla oli mielenkiintoinen päivä edessään yliopistomme Joensuun ja Kuopion kampuksilla. Kyseessä oli siis UEFin järjestämä pajapäivä, jossa viiden tunnin aikana lukiolaiset pääsivät tutustumaan lähemmin kahteen heitä kiinnostavaan alaan. Luvassa oli suuren tietotulvan ja kampuksilla eksymisen lisäksi myös pientä kisailua ja tieteeseen tutustumista ihan kokeellisten töiden parissa.

Hmm jännittävää, mitähän täältä yliopiston sisältä oikein löytyykään?
Hmm jännittävää, mitähän täältä yliopiston sisältä oikein löytyykään?

Joensuun kampuksilla oli esittelyssä fysiikan, matematiikan, historian, oikeutieteen, kauppatieteen, ohjauksen, psykologian ja erityispedagogiikan alat. Esimerkiksi fysiikan pajassa lukiolaiset pääsivät tutustumaan muutamiin kokeellisiin eksperimentteihin, oikeustieteen pajassa lukiolaiset ratkoivat erilaisia kuvitteellisia rikosoikeudellisia tapauksia ja psykologian pajassa pohdittiin yhdessä mielenterveyshäiriöiden häpeäleimaa. Kuopion kampuksella esittelyssä olivat taas sosiaalitieteet ja sosiaalityö, farmasia, lääketiede, ravitsemustiede sekä biolääketiede. Sosiaalitieteen ja sosiaalityön pajassa lukiolaiset pohtivat mm. monikulttuurisuutta, ravitsemustieteen pajassa pureuduttiin ravitsemussuosituksiin ja biolääketieteen pajassa lukiolaiset pääsivät eristämään DNA:taan suun limakalvolta laboratoriossa.

No tältähän siellä yliopiston sisällä näyttääkin! Ja niin paljon eri aloja, joita voi opiskella!
No tältähän siellä yliopiston sisällä näyttääkin! Ja niin paljon eri aloja, joita voi opiskella!

Itse olin pitämässä lääketieteen UEF-lähettilään Villen kanssa lääketieteen pajaa. Lääketieteen opiskeluun ja lääkikseen pääsemiseen liittyviä kysymyksiä on lukiolaisilla aina paljon, joten päätimme Villen kanssa käyttää aikaa lääkiksestä kertomiseen lukiolaisille meidän opiskelijoiden näkökulmasta. Lääketieteen lisäksi kerroin myös omien kokemusteni kautta hampaalla opiskelusta, sillä se liittyy myös läheisesti lääketieteeseen, mutta on kuitenkin oma alansa. Itsehän myös haaveilin koko lukioaikani abivuoden talveen saakka lääkiksestä, sillä en ollut koskaan edes tullut ajatelleeksi, että sellainenkin koulutusohjelma on kuin hammaslääketiede.  Pitkän pohdinnan jälkeen hammaslääketiede tuntuikin enemmän minun jutultani, ja nyt kaksi vuotta täällä opiskelleena en voi todellakaan sanoa katuvani tuota päätöstä.

 

Pajamme rennossa ilmapiirissä lukiolaiset kyselivät ahkerasti mieltään painavia kysymyksiään lääkikseen liittyen. Usein kysymykset liittyivät valintakokeeseen ja kirjoituksiin valmistautumiseen, ja siihen, kuinka hyvin kirjoituksissa pitäisi menestyä päästäkseen lääkikseen. Lyhyesti tiivistettynä kaikille lääkikseen/hampaalle hakeville neuvoksi: kirjoitusten arvosanasta ei kannata ottaa stressiä, vaan ajatella se lähinnä pääsykokeeseen valmistautumisena. YO-kirjoituksissa täytyy menestyä todella hyvin, jotta siitä saisi pisteitä yhteispistekiintiössä, ja niilläkään pisteillä ei ole oikeastaan mitään merkitystä, jos et anna parastasi valintakokeessa. Valintakoe on se, joka ratkaisee. Panosta siihen, mutta aloita panostuksesi jo kirjotuksiin lukiessasi, sillä niitä samoja asioita kysytään sinulta myös valintakokeessa.

 

Lopuksi lukiolaiset pääsivät pajassamme myös haastamaan itsensä ihmisen anatomiaan liittyvässä tietokilpailussa. Lääkiksessä ja hampaalla opiskelu alkaa ensimmäisenä vuonna anatomian opiskelulla, ja haastetta siihen luo termien opiskelu latinaksi. Tästä esimakua lukiolaiset saivatkin meidän tietokilpailussa, ja termien arvailun lisäksi he pääsivät myös tunnustelemaan omia kylkiään vapaiden kylkiluiden määrän selvittämiseksi.

Tietokilpailu alkakoon!
Tietokilpailu alkakoon!
Osaisitko sinä vastata tähän?
Osaisitko sinä vastata tähän?

Lukiolaiset tuntuvat usein olevan kovin pelokkaita lääkistä kohtaan ja monet eivät usko kykenevänsä siihen. Toivon, että me Villen kanssa saimme heidät vakuuttuneeksi, että jos opiskelijalla itsellään vain mielenkiintoa lääketiedettä ja sen opiskelun kohtaan riittää, on valintakokeessa ja itse lääkiksessä menestyminen täysin mahdollista. Kyselin iltapäivän pajakävijöiltä myös kokemuksia muista pajoista, ja monet tuntuivat olevan hyvin tyytyväisiä pajapäiväänsä. Ainakin meidän pajassa he jaksoivat vielä hymyillä ja naurahdella meidän jutuille ja kokemuksille lääkiksestä.

 

Katriina // Hammaslääketiede

Pyörällä pääsee, mutta kävellenkin kerkeää

Miten opiskeluaikana pääsee kulkemaan? Varsinkin Joensuun kokoisessa pienessä kaupungissa välimatkat ovat lyhyitä, joten kulkeminen paikasta toiseen on helppoa ja nopeaa.

Monet opiskelijat asuvat mieluiten keskustassa, koska silloin kaikki on kävelymatkan päässä. Joensuussa yliopistokin on aivan keskustan vieressä. Silloin oikeastaan millekään kulkuneuvolle ei ole tarvetta, koska juna-asemallekin pääsee kätevästi kävellen. Keskustassa asuminen on siis välimatkojen suhteen hyvä valinta.

kävely
Tätä kaunista kulkuväylää kävellen pääsee yliopistolta ydinkeskustaan.

Itse olen kuitenkin asunut koko opiskeluaikana keskustan ulkopuolella. Matkaa keskustaan on n. 3 kilometriä ja yliopistolle n. 4 kilometriä. Kuljen pääsääntöisesti pyörällä, vuoden ympäri. Päivittäin tulee siis automaattisesti edes vähän hyötyliikuntaa jos pyöräilee yliopistolle ja takaisin. Liikun paljon joka tapauksessa, mutta pyöräily on hyvä peruskunnon ylläpitäjä. Matka ei kuitenkaan loppujen lopuksi ole pitkä, joten se menee kevyesti ja nopeasti.

Pyöräily onnistuu vuoden ympäri. Syksyn sadekeleillä lippis päähän ja vedenkestävät päällyshousut jalkaan, niin matkan aikana ei edes kastu. Talvella riittävän lämpimät, mutta hengittävät vaatteet päälle ja pyöräily onnistuu silloinkin. Talvella ja kevään loskakeleillä täytyy vain muistaa varata enemmän aikaa kulkemiseen, koska tieolosuhteet saattavat silloin tällöin olla hieman haastavat.

pyörä
Käsilaukku on köytettynä tarakalle, joten sekään ei ole tiellä pyöräillessä.

Tarvittaessa myös bussilla pääsee liikkumaan. Lähimmälle bussipysäkille on kotioveni edestä alle 100 metriä ja siitä pääsee kätevästi keskustaan tai juna-asemalle. Itse kuljen todella harvoin bussilla, mutta esimerkiksi silloin se on kätevä kulkupeli, kun on tarkoitus päästä juna-asemalle ja mukana on iso matkalaukku, käsilaukku ja tietokonelaukku.

pyörä
Pyöräillessä on hyvä muistaa jonkinnäköinen varovaisuus, että pyörä pysyy pystyssä…

Jenna // Englannin kieli

Opiskelijan arkipäivä kuvina

Millainen yliopisto-opiskelijan arkipäivä voisi olla? Kun olin lukiossa, pohdin usein, mitä se yliopisto-opiskelu oikeastaan on. Tämän vuoksi kuvasin eilisen päiväni aamusta iltaan, joten yksi opiskelupäivistäni näyttää tältä. Voin tosin luvata, että jokainen päiväni on kuitenkin erilainen, sillä opiskelu on vapaata ja kaikenlaista tekemistä on runsaasti tarjolla.

IMG_20160324_104637
Aamupalaa nautin puoli kahdeksan aikaan.

On aika harvinaista, että luento alkaa yliopistossa kahdeksalta aamulla (akateemisen vartin huomioiden se alkaa oikeasti 8.15). Eilen tapahtui kuitenkin poikkeus ja pääsin heti aamusta tehokkaaseen opiskelun makuun, mikä sopii minunlaiselleni aamuvirkulle.

IMG_20160323_080423
Koulumatka kuluu mukavasti kävellen, koska välimatkat ovat lyhyitä ja tykkään kovasti kulkea joka paikkaan jalan. Polkupyörän olen unohtanut varastoon ties kuinka kauaksi.

Aamun luento Asiantuntijuus, koulutus ja työelämä -kurssiin liittyen alkoi mielenkiintoisesti luento-osuudella, jossa pohdittiin työelämään liittyviä teemoja. Tämän jälkeen keskustelimme etukäteen luetuista artikkeleista pienryhmissä, joissa saimme jakaa kokemuksia ja omia pohdintojamme. Luento oli siis mielenkiintoinen ja se kului nopeasti.

IMG_20160323_215643
Esimerkkiartikkeli, jonka sisällöistä keskustelimme.
IMG_20160323_215549
Pohdinnan avuksi annettuja kysymyksiä.

Luennon jälkeen minulla oli pari tuntia aikaa ennen kuin olin sopinut lounastreffit kaverini kanssa.  Päätin käyttää ajan hyödyksi ja hoitaa koulujuttuja yliopiston koneilla.  Erääseen kurssiin tulee lukea kiinnostava väitöskirja, joten sen valintaan kului jonkin verran aikaa. Tämän lisäksi kirjoitin aamun kurssin oppimispäiväkirjaa, joten aika kului nopeasti klo. 12 sovittuun lounastapaamiseen saakka.

IMG_20160323_215414
Yliopistolla on mahdollista työskennellä koneella myös seisaallaan, mikä sopii hyvin tällaiselle opiskelijalle, joka ei jaksa istua paikallaan pitkiä aikoja.
IMG_20160323_215130
Kaveria odotellessani ruokalan aulassa istuskelin näissä superkivoissa kuoppatuoleissa ja höpöttelin ohi kulkevien tuttujen ja kavereiden kanssa.

Kaverini tulikin pian ja menimme syömään yliopiston opiskelijaruokalaan, jossa lounas salaatteineen, leipineen ja useine ruokavaihtoehtoineen maksaa vain hiukan yli kaksi euroa. Opiskelijan lompakko siis kiittää!

IMG_20160324_130729
Kaverini ja minä syömässä.

Ei ole harvinaista, että ruokatauko venähtää reiluksi tunniksi, eikä eilenkään tapahtunut poikkeusta. Tähän lienee syynä se, että mielestäni opiskelussa on parasta se, että aikaa voi viettää kavereiden kanssa luentojen lisäksi muuallakin ja ruuan parissa se onkin oikein kannattavaa.

Ruokailun jälkeen ehdin vielä kipaista yliopiston kirjaston Oppituvassa kysymässä apua e-lomakkeen käytössä. Kerään sillä parhaillani kandidaatin tutkielmani aineistoa ja minulla oli sen käyttöön liittyvä kysymys, johon sain ystävälliseltä henkilökunnalta apua. Sain myös muita neuvoja lomakkeen käytössä, mikä vahvistaa ajatusta, että yliopistossa saa aina apua ja ohjausta kaikenlaisiin asioihin.

Tämän pikaisen neuvonnan jälkeen suuntasin nenäni kohti Seniorituutorien (=tuutorien tuutori) tapaamista, jossa suunnittelimme yhdessä tuutorisitsejä. Sitsit ovatkin akateeminen pöytäjuhla, jossa lauletaan, syödään ja juodaan sekä tutustutaan toisiin opiskelijoihin erilaisen ohjelman merkeissä. Tämmöisen tapahtuman järjestämme siis tuutoreille, jotka ovat ensi syksynä vastassa ja auttamassa uusia opiskelijoita yliopistouransa alkuun.

Tämän jälkeen kävin kaverini kanssa palaverissa, jossa meille kerrottiin pienryhmän ohjauksesta, jota voisimme mahdollisesti alkaa vetämään yhdessä syksyllä. Tästä olisi opo-opiskelijalle varmasti hyötyä, joten katsotaan mitä syksy tuo tullessaan!

Sen jälkeen päivän viralliset opiskelut ja palaverit alkoivat olla takana päin ja lähdin ennen neljää keskustaan tapaamaan erästä toista kaveriani kahvittelun merkeissä.

IMG_20160323_215004
Kaverin kanssa vapaata aikaa keskustassa. Ihana jakaa kuulumisia!
IMG_20160323_214745
Kaupungilla tuli vastaan myös iloista opiskelijakansaa, jotka viettivät iltaansa pääsiäistä edeltävässä Munanmetsästys-tapahtumassa.

Kahvittelun jälkeen päätin lähteä kotiin tältä päivältä. Siellä söin edellisen päivän kokkailujani ja päätin olla sinnikäs ja hoitaa vielä ihan vähän koulujuttuja ennen illan tankotanssituntia, jonka yliopistoliikunta tarjoaa.

IMG_20160324_212057
Katsaus koulujuttuihin ja ehkä tuolla alla pilkottavaan lehteenkin, kun hommat ovat valmiina.
IMG_20160324_210431
Illan tankotanssitunnin jälkeen olo on hiukan räjähtänyt, mutta pääasia, että oli kivaa!

Nyt päivä alkaakin olla pulkassa ja edessä on enää kämppiksen kanssa iltapalailua ja hömpötystä sekä pakkaamista, sillä huomenna lähden kotipaikkakunnalleni pääsiäisen viettoon.

IMG_20160324_203613
Kamat kasassa ja eväät valmiina -matka kohti Pohjanmaata voi alkaa heti huomenna aamulla.

Kiva päivä pulkassa! Toivottavasti myös teillä oli antoisa päivä, koska minulla ainakin oli 🙂 Ja huomio: en käy joka päivä palavereissa, vaikka niitä eilen olikin kaksi. On kuitenkin hyvä huomioida se, että mahdollisuuksia kaikenlaiseen osallistumiseen ja erilaisten tapahtumien järjestämiseen on yliopistossa valtavasti!

Sanna // Ohjaus