Iiiks! Muutto uuteen kaupunkiin – Mitä ajatella?

Muutto =  muutos. Siinä tiivistyy kaiken tutun taakseen jättäminen, uusien kavereiden ja harrastusten löytäminen, itsensä löytäminen, uuden elinympäristön rakentaminen. Oikeastaan, muuttaessa uuteen kaupunkiin koko oma arki täytyy ikään kuin löytää uudestaan.

Uuden alussa on aina samaan aikaan ihanuutta ja pelottavuutta, eikö niin? Se on jännittävää, mutta täynnä kymmeniä, upeita mahdollisuuksia tehdä omasta elämästä enemmän oman näköistä ja ihanaa. Been there, done that. Ja sama muutos on edessä varmasti läpi elämän. Halu mennä eteenpäin ja kehittyä ei lopu koskaan.

Jos olet nyt muuttamassa, niin onneksi olkoon uudesta alusta! Siitä tulee varmasti upeaa.

Kerttulin muuttokokemus

Muutin ensimmäiseen omaan kotiin asuessani kotikaupungissani Lappeenrannassa. Se oli hyvä veto, mutta varsinaisen itsenäistymisen koin vasta Joensuuhun muutettuani.

Ensimmäisen Joensuu-kotini sain “sika säkissä”.  Olin löytänyt  torista ilmoituksen, jossa etsittiin kahta korkeakouluopiskelijaa vuokralle. En siis muuttaessani tiennyt, kuka oli tuleva asuinkaverini. Tietämättömyys sai jännittämään uutta kotiani yhä enemmän.

Ennen kämppikseeni tutustumista olin Joensuussa kaksi viikkoa yksin. Opintojen alkuun oli sen verran aikaa, ja olin ihan uudessa kaupungissa, joten rauhallinen tutustumisaika teki hyvää. Siinä olisi voinut tulla paniikki, mutta pidin ystäviini yhteyttä ja yksi pääsi jopa käymään luonani Helsingistä.

Kämppikseni tavattuani olin helpottunut. Uuteen kaupunkiin totuttelu oli mukavaa ja turvallista, kun tiesi, että kotona asuisi joku toinenkin.

Olin tutustunut kesän reissulla uusiin ihmisiin ja loppukesästä aikani kului myös heille viestitellessä.  Ensimmäisten viikkojen aikana ihastelin myös kaupungin keskellä virtaavaa jokea, se oli oikeasti kunnon joki! Elokuussa Joensuussa oli vielä myös ihana kesäsää ja luonnon vihreys hymyilytti kovin.

Lenkkeilin intuition ja GoogleMapsin avulla, kävin tutustumassa vähän kauempana oleviin kuntosaleihin pyörällä ja yritin tehdä Joensuusta mahdollisimman tutun seikkailemalla joka puolella, esimerkiksi ihan keskustan läheltä löytyvässä Kuhasalossa, missä on muuten upeat järviulapan maisemat.

En varannut kalenteriani täyteen, vaan jätin aikaa itselleni ja päähänpistoille. Se oli mahtava tapa tutustua Joensuuhun.

Syksy ja opinnot alkavat

Opintojen alkaessa oloni oli latautunut. Olin osannut viettää aikaa itsekseni ja tiesin, että selviäisin uudenlaisesta arjesta. Opintojen kautta tulin myös ihmisenä uudeksi. Panostin olemaan mahdollisimman aito itseni ja jutustelin rohkeasti jo ensimmäisenä päivänä uusille luokkalaisilleni.

Koitin käydä kaikissa opiskelijabileissä ja tapahtumissa, mikä oli alkuvaiheessa kannattavaa. Eikä niissä tarvitse edes juoda! Hyvällä porukalla on hauskaa muutenkin. Ja niin, swaippailinhan mie innoissani myös Tinderiä, mistä sain suurta hupia juuri kaupunkiin muuttaneena.

Oma kaksio, solu ja yksiö (jep, todella yksinkertaista)

Oma koti on aina oma koti. Kämppistelyn jälkeen muutin Joensuun Ellin perheasuntoon, joka oli valtava! En pitänyt sen sijainnista ja vanhoista puitteista, joten irtisanouduin ja muutin viiden hengen soluun. Viiden hengen! Se oli aikamoinen villitys itseltäni.

En saanut purettua solun asumissopimusta ennen seuraavan vuoden heinäkuuta, joten sitkuttelin pienessä 10 neliön huoneessa lähes koko vuoden. Se oli huono, mutta kiitollisuutta opettava päätös.

Kun pääsin viimein pois solusta, niin sain muutaman kerran Ellille soiteltuani tarjouksen omaan yksiöön (olin ollut Ellin asuntojonossa varmaan jo vuoden). Siinä  yksiössä olenkin asunut nyt yli vuoden, ja tykkään! Toisaalta haaveilen  nykyään jatkuvasti uusista kodeista, mutta se on toinen asia.

Tällä hetkellä asuntotilanne on Joensuussa muuten todella hyvä.

Summattuna sanoisin, että koti on siellä missä itsekin on. Kun asenne omaa arkea ja elämää kohtaan on hyvä, niin missä tahansa pystyy asumaan. Ja joka paikasta jää käteen jotain mahtavaa: uusia ihmisiä, arvostusta ennen vähäpätöisiltä tuntuneita asioita kohtaan, taitoa ymmärtää muita paremmin, ja ennen kaikkea muistoja!

Fiilikset Joensuuhun muuttamisesta

Muuttaessani Lappeenrannasta Joensuuhun vuonna 2017 kaupunki oli minulle täysin tuntematon. En tiennyt siitä mitään! Joensuu vaikutti kaukaiselta, hiljaiselta ja mystiseltä pikkukaupungilta. Muuttaminen jännitti, mutta olin lukiosta valmistuneena, töitä tehneenä ja vastaeronneena valmis aloittamaan tyhjältä pöydältä. Minulla oli tunne, että uudessa kaupungissa voisin olla kuka vaan.

Nyt huomaan, että muutto ihan uuteen kaupunkiin on tehnyt minulle paljon. Se, että sain muuttaa jonnekin, missä kukaan ei minua tunne, antoi mahdollisuuden luoda itseni etenkin sosiaalisesti uudelleen. Kotikaupungissani olin saanut tietyn roolin, mutta Joensuussa minusta tuli kuin toinen minä.

Olen Joensuussa asuessani kaverustunut olemalla avoin ja ystävällinen uusia ihmisiä kohtaan. En toki kaikkia, mutta niitä, jotka ovat olleet opintojen takia lähimäpänä minua. Olen osoittanut ihmisille mielenkiintoni  kyselemällä heidän taustojaan ja tarinoitaan. Avoimuudella ja sopivalla itsevarmuudella pääsee pitkälle. Se, että luottaa itseensä, on paras ase muuttuvissa tilanteissa. Pystyt mihin vaan, ja siihen voi luottaa. Ja mokailutkin ovat inhimillisiä, niistäkin oppii.

Lisäksi, kun minulla oli hyvä olo itsestä, niin en tarvinnut muita tunteakseni oloani hyväksi. Sillä fiiliksellä asiat tavallaan vain tapahtuivat, ja tapahtuvat toki edelleen.

Niin elämä Joensuussa alkoi. Paljon on tapahtunut, mutta mielestäni nuo muutokset kertovat niiden tarpeesta ja siitä, että itsestä voi löytää jatkuvasti uusia asioita.

Nyt mielessäni pyörii kolmas kaupunki, mutta kiitän opintoja, että saan asua Joensuussa vielä ainakin vuoden. Palaan todennäköisesti myös jatkamaan maisteriopintoja Itä-Suomen yliopistoon. Nyt keskityn alkavaan syksyyn, raivaan kalenterista taas tilaa itselleni ja ympäristöön tutustumiselle. Vapautuneena löytää itselleen tärkeät asiat parhaiten. Ja mikä olisi paras hetki aloittaa puhtaalta pöydältä, kuin alkava syksy.

– Kerttuli