Valintakoe lähestymässä – vinkkejä valmistautumiseen

Moikka! Koska valintakokeet lähestyvät kovaa vauhtia, ajattelinkin jakaa teille vinkkejä valintakokeeseen valmistautumiseen. Nämä koin hyödyllisiksi silloin, kun itse luin lääkiksen valintakokeeseen. Täytyy kuitenkin muistaa, että kaikki ovat yksilöitä ja se mikä toimi minulla, ei välttämättä toimi kaikilla.

Voisin alkuun kertoa omasta hakutarinastani. Heti kirjoitusten jälkeen en vielä hakenut tosissani eli en siis lukenut ollenkaan valintakokeeseen. Kävin kuitenkin katsomassa kokeen rakenteen ja koetilaisuuden kokemusmielessä. Syyskuun lopussa aloitin projektin opettelemalla alkuun itselle toimivat opiskelutekniikat. Pyrin aina opiskelemaan tehokkaasti eli käytin aktiivisesti aivoja ja vältin passiivista lukemista. Laadin tarkan etenemissuunnitelman ja tein lukemisesta rutiininomaista.

Vaikka teinkin paljon töitä ja kehityin todella paljon, eivät pisteet riittäneet sisäänpääsyyn ensimmäisellä hakukerralla. Sain kuitenkin erittäin hyvän pohjan seuraavaa hakuvuotta ajatellen ja lähdinkin hyvillä mielin yrittämään uudestaan. Ymmärsin, että itselläni heikkous oli hitaudessa ja panostinkin toisella kerralla enemmän laskurutiinin parantamiseen laskemalla ja tekemällä tehtäviä. Päätin, että tällä kertaa sisäänpääsyni ei jää mistään kiinni. Motivaationi vain kasvoi kokeen lähestyessä ja tein paljon kehitystä nopeudessa sekä osaamisessa. Kokeeseen mentäessä oli itsevarma olo ja hyvinhän siinä sitten kävi.

Opintopolkuun ilmestyi pitkän odotuksen jälkeen iloinen uutinen.

 

 

 

 

 

 

 

Motivaatio ja jaksaminen

Erityisesti lääkiksen valintakokeeseen riittävä valmistautuminen on yleensä monia kuukausia. Kuinka sitten ylläpitää motivaatiota koko hakuajan? Kysyin itseltäni, miksi haluan päästä juuri tälle alalle ja kirjoitin motiiveja ylös. Halusin sitä niin paljon, että olin valmis antamaan kaikkeni ja priorisoimaan sen kaiken muun edelle. Jos ei ole valmis antamaan itsestään kaikkea, tuskin tulee onnistumaankaan. Tiedostin, ettei hakuaika kestä ikuisesti, joten voin hetkellisesti uhrata pienen osan elämästäni tähän.

Huonoina päivinä, kun väsytti, piti luottaa itsekuriin. Motivaatiota ei kannattanut silloin odottaa, piti vain ryhtyä toimeen ja unohtaa tekosyyt. Käänsin ajatuksen ”opiskelisin, mutta minua väsyttää liikaa” ajatukseen ”minua väsyttää ja opiskelen silti”. Toki on tärkeää erottaa aito väsymys laiskuudesta. Jotta väsymys ei pääse valloilleen, on syytä merkata vapaapäivät ja lepo kalenteriin lukutuntien lisäksi. Vapaapäivät kannattaa käyttää sellaisten tekemisten parissa, mitkä edesauttavat palautumista.

Sitä on lopulta itse vastuussa siitä, miten aikansa käyttää. Ketään tai mitään muuta ei voi syyttää, jos ei opiskele tarpeeksi. Selvitä, mikä motivoi juuri sinua ja palaa siihen aina kun tuntuu vaikealta aloittaa. Itseäni motivoi ajatus, että mieluummin opiskelen nyt tehokkaasti, jotta voin illalla mennä treenaamaan. Opiskelutuntien kirjaaminen ylös oli palkitsevaa päivän päätteeksi.

Kirjasin Exceliin jokaisen lukutunnin ylös eri värikoodein, koska se lisäsi motivaatiotani. Muistutan, että toisten lukutunteja ei kannata verrata omiin. Laatu on määrää tärkeämpää.

Oman kehityksen huomaaminen motivoi paljon. Oli palkitsevaa huomata, kuinka esimerkiksi laskunopeus tehtävissä kehittyi koko ajan. Välillä pysähdyin miettimään, kuinka edellinen kuukausi oli sujunut ja kirjoitinkin päiväkirjaa matkalla heränneistä ajatuksista. Pidin myös oppimispäiväkirjaa, johon kirjoitin, mitä konkreettista olin päivän aikana oppinut. Minulla oli tapana analysoida myös jokainen harjoituskoe tarkasti. Pohdin, mitkä asiat menivät erityisen hyvin ja missä taas oli kehitettävää. Itsensä kriittinen arvioiminen oli merkittävä osa onnistumista. On myös tärkeää uskaltaa tehdä tarvittaessa muutoksia, jos huomaa ettei jokin asia toimi.

Tässä tulikin paljon asiaa henkisestä valmistautumisesta. Se oli ainakin minulle lähes yhtä tärkeää kuin laskunopeus ja osaaminen (jotka kehittyvät vain ahkerasti tehtäviä tekemällä). Henkistä valmistautumista tukivat myös lukuisat mielikuvaharjoitukset ja rentoutumisharjoitukset erityisesti kokeen lähestyessä. Koejännitys ja riittävä itseluottamus pitää myös ottaa huomioon. Kirjoitinkin erillisen blogin kyseisestä aiheesta jo aiemmin (koejännitys hallintaan). February 2023 – UEF-lähettiläät

Ennen valintakoetta

Viimeisinä viikkoina on tärkeää pysyä terveenä. Riittävä uni, ruoka ja liikunta auttavat tässä. Arjen kokonaiskuormitustakin kannattaa vähentää, koska kokeen lähestyessä jännitys itsessään kuormittaa huomattavasti kehoa. Lopetin lukemisen kolme päivää ennen valintakoetta, jotta olisin kokeessa virkeimmilläni. Kuten urheilun, myös opiskelun suhteen pätee, että kehitys tapahtuu levossa, koska yön aikana aivot muokkaavat ja tallentavat aiemmin opittua.

Viimeisinä päivinä vietin aikaa läheisteni kanssa, harrastin kevyttä liikuntaa ja tein kaikkea, mistä nautin. Kävin myös katsomassa koepaikan, jotta pystyin visualisoimaan paremmin koetilaisuuden mielessäni. Toki se myös lievensi stressiä, kun tiesi osaavansa varmasti oikeaan paikkaan.

Vuonna 2021 Turussa osa teki kokeen teltassa, minä mukaan lukien.

Kävellessäni koesaliin tiesin, että olin tehnyt ihan kaikkeni ja nyt vain piti antaa parhaansa juuri siinä hetkessä. Kuuntelin omia voimabiisejäni ja hymyilin. Luotin siihen, että osaan tarpeeksi paljon ja olen tarpeeksi nopea, kunhan pidän pään kylmänä ja teen kaiken niin kuin harjoituskokeissakin. Taidot tulevat automaattisesti rutiineista, joten niitä ei kannata liikaa miettiä suorituksen aikana. Päätin, että en luovuta, vaikka koe olisi kuinka hankala tahansa. Yksikin piste voi olla ratkaiseva sisäänpääsyn kannalta, joten yritin loppuun asti saada kaiken irti paperiin.

Lääkikseen hakeminen oli heittämällä elämäni rankin suoritus tähän mennessä, mutta se oli todellakin kaiken sen työn arvoista.

-Nelli / lääketiede

Suurin unelma tuntuu aina mahdottomalta, kunnes se on saavutettu.

 

Lisää konkreettisia vinkkejä kerroin Instagramissa ja ne löytyvät Lääketiede – kohokohdasta. IG: @ueflahettilas

Mikä ihmeen matemaattisten aineiden opettaja ja luokanopettaja -linja?

Kirjoittajan kuva.

Moikka! Tällä kertaa täällä kirjoittelee Riikka, ja mä opiskelen matikan ja fysiikan aineenopettajaksi sekä luokanopettajaksi. Kun itse kerroin hakeneeni opiskelemaan matematiikan aineenopettajaksi ja luokanopettajaksi, sain kuulla monta kertaa opettajiltakin, ettei sellaista linjaa ole olemassa. Onko tuo nyt ihmekään, kun itsestänikin tuntui, ettei juuri kukaan koskaan puhunut siitä, että yliopistossa voisi opiskella sekä matemaattisten aineiden opettajaksi että luokanopettajaksi yhdellä kerralla. Nyt olenkin siis tuomassa selkeyttä siihen, mitä matemaattisten aineiden aineenopettaja ja luokanopettaja -linjan opiskelijat oikeasti opiskelevat.

Eniten hämmästystä herättää se, miten tämän linjan opiskelijoiden opinnot eroavat pelkkien matemaattisten aineiden opettajista tai luokanopettajista. Suurin ero luokanopettajiin nähden on pääaine. Matemaattisten aineiden aineenopettaja ja luokanopettaja -linjalla pääaine on jokin seuraavista: matematiikka, fysiikka tai kemia. Esimerkiksi mun pääaine on matematiikka, joten valmistuttuani saan opettaa matematiikkaa yläkoulussa ja toisella asteella, mutta voin toimia myös luokanopettajana alakoulussa. Luokanopettajaksi opiskelevilla pääaine on taasen kasvatustiede. Sekä luokanopettajien että aineenopettaja ja luokanopettaja -linjan opintoihin kuuluvat opettajan pedagogiset opinnot, joissa sivutaan osittain samoja teemoja kuin kasvatustieteenkin opinnoissa.

Luokanopettajaksi opiskelevien kanssa täysin yhteisiä opintoja ovat luokanopettajan monialaiset opinnot. Näissä opinnoissa opiskelijoille opetetaan, kuinka opetetaan luokanopettajan opettamia aineita aina taitoaineista luonnontieteisiin. Lisäksi varmistetaan, että jokaisella opiskelijalla on itsellään tarvittava tietotaso näiden oppiaineiden opetukseen.

Musiikin luokan kosketinsoittimia.
Luokanopettajan monialaisissa opinnoissa päästään mm. harjoittelemaan soittamista.

Pääainetta opiskellaan opinnoissa eniten, kuten nimestäkin voi päätellä, mutta sen lisäksi opiskellaan myös sivuaineita. Sivuaineiden avulla on mahdollista sisällyttää omiin opintoihin muita mielenkiinnon kohteita ja vaikuttaa työllistymismahdollisuuksiin. Matemaattisten aineiden aineenopettaja ja luokanopettaja -linjan opiskelijoilla tulee varsin paljon opintopisteitä jo pelkästään pääaineesta, opettajan pedagogisista opinnoista ja luokanopettajaopinnoista, joten he monesti suorittavat tutkintoonsa yhden toisen opetettavan aineen opinnot sivuaineena. Esimerkiksi minulla sivuaineena on fysiikka, eli voin opettaa myös sitä yläkoulussa sekä toisella asteella. Aineenopettaja -linjalaiset opiskelevat myös opettajan pedagogisia opintoja sekä pääaineensa opintoja. Lisäksi hekin opiskelevat sivuaineina monesti yhden tai kahden muun opetettavan aineen opintoja. Yleisimpiä sivuaineita ovat matematiikka, fysiikka, kemia ja tietojenkäsittelytiede, mutta osa on opiskellut myös erityispedagogiikkaa tai rehtorin pätevyyden antavia opintoja sivuaineena. Sivuaineopintoja ei kuitenkaan rajoiteta kummallakaan linjalla, eli aineenopettajaksi opiskelevat voivat lukea vaikkapa kolmen opetettavan aineen sivuaineopinnot tai toisaalta aineenopettaja ja luokanopettaja -linjalaiset voivat opiskella pääaineen lisäksi kaksikin opetettavaa ainetta. Toki tällöin opintopisteitä voi kertyä reilusti.

Muistiinpanoja fysiikan kurssilta.
Koska sivuaineeni on fysiikka, niin valmistuttuani olen myös pätevä fysiikan aineenopettaja.

Miksi sitten kannattaa valita matemaattisten aineiden opettaja ja luokanopettaja -linja? Tällä linjalla pääset heti opintojen alusta asti opiskelemaan niin aineenopettajan kuin luokanopettajan opintoja. Lisäksi saat useamman pätevyyden yhdellä tutkinnolla, eli työllistymismahdollisuutesi ovat erinomaiset. Mikäli joskus työurasi aikana kaipaat vaihtelua työtehtäviin, niin pystyt helposti vaihtamaan esimerkiksi luokanopettajasta lukioon opettajaksi. Itse olen aina ollut kiinnostunut monipuolisesti eri oppiaineista ja aiheista, ja siksi nämä opinnot ovat olleet täydelliset just mulle. Mun arkipäivä saattaa koostua liikunnan tunnista, fysiikan laskujen tekemisestä ja matematiikan opetuksen analysoinnista, eli päivässä on kivasti vaihtelua.

 

//Riikka, matematiikan ja fysiikan aineenopettaja ja luokanopettaja

Hakutarinoita ja parhaita paloja

Moikka!

Yhteishaku lähestyy kovaa vauhtia, ja sen myötä päätin haastatella kahta psykologian opiskelijaa heidän matkastaan psykologian pääaineopiskelijoiksi. Lisäksi käydään läpi opiskelun parhaita paloja. Haastatteluun osallistuivat toisen vuoden opiskelijat Riina ja Emmi.

Haastattelu:

Miksi halusit opiskelemaan psykologiaa?

R: Vaikea sanoa yhtä syytä, mutta kiinnostuin psykologiasta yhdeksännellä luokalla vapaavalinnaisen kurssin myötä, ja lukiossa kiinnostus syventyi entisestään. Olin hyvin kiinnostunut ihmismielen toiminnasta ja sen selittämisestä, ja koen, että psykologia vastaa hyvin näihin kysymyksiin. Lisäksi halu auttaa ihmisiä vaikutti myös alavalintaani. Välivuosista huolimatta kiinnostus psykologiaa kohtaan on säilynyt vahvana näihin päiviin asti.

E: Ensisijaisesti halusin ihmisläheisen alan, jonka kautta pystyisin auttamaan ihmisiä. Lisäksi aito kiinnostus ihmismieleen ja kiinnostus siitä, minkä takia ihmiset toimivat itselleen ominaisella tavalla. Myös suoraan ammattiin valmistuminen ja monipuoliset työvaihtoehdot houkuttelivat hakeutumaan psykologian opiskelijaksi.

Kuvassa kaksi opiskelijaa turkooseissa haalareissa.

Millä valintatavalla pääsit sisälle:

R: Useamman vuoden yrittämisen jälkeen tulin valituksi valintakokeen kautta.

E: Pääsin sisälle yhden välivuoden jälkeen todistusvalinnan kautta. Kävin korottamassa muutamaa arvosanaa välivuoden aikana.

Parasta psykologian opinnoissa?

R: Kanssaopiskelijat ja ylipäätään opiskelijayhteisö. Myös se, että saa opiskella ja syventyä nimenomaan psykologiaan. Minua motivoi myös ajatus siitä, että tiedän valmistuvani psykologiksi opintojen myötä, mikä toisaalta tuntuu myös ajoittain uskomattomalta.

E: Parasta on, että opinnot ovat antaneet minulle perspektiiviä sekä auttaneet ymmärtämään ihmismieltä ja yksilöiden toimintaa paremmin. Koen, että opinnoista on ollut hyötyä ihan arjessakin ja ne ovat valmistaneet työelämään. Lisäksi olen nauttinut vapaudesta suunnitella omannäköinen opiskelupolku. Tietysti myös hyvät opiskelijakaverit saavat maininnan.

Mielipide Joensuun opiskelijaelämästä sekä ainejärjestötoiminnasta?

R: Mielestäni opiskelijaelämä on täällä hyvin aktiivista. Toimintaa on laidasta laitaan, ja uskoisin, että kaikille löytyy mielekästä tekemistä. Kadut täyttyvät usein iloisesta haalarikansasta, ja tuovat sitä kautta kaupunkiin eloa. Olen kokenut, että psykalaisten ainejärjestö on lämmin ja aktiivinen, sekä kaikki ovat tervetulleita mukaan toimintaan. Ainejärjestö pitää monin tavoin huolta meidän hyvinvoinnistamme ja luo ympärilleen yhteisön.

E: Joensuun opiskelijaelämä oli positiivinen yllätys ennakkoluuloista huolimatta. Meidän ainejärjestömme Oidipus on ollut mielestäni ihanan aktiivinen ja yhteisöllinen.

Kuvassa opiskelija turkooseissa haalareissa.

Vinkit yhteishakuun?

R: Aloita selkeän ja realistisen suunnitelman teolla. Suosittelen opiskelun lisäksi aikatauluttamaan myös vapaapäivät ja huolehtimaan omasta hyvinvoinnista sekä jaksamisesta. Panosta enemmin laatuun eikä määrään, ja keskity opiskelemaan itsellesi sopivalla tyylillä. Lisäksi itselleni oli tärkeä pitää kiinni myös arjen kivoista jutuista kuten harrastuksista.

E: Tee itsellesi selkeät tavoitteet ja ole määrätietoinen. Tärkeintä on luottaa itseensä ja omiin kykyihinsä. Kannattaa myös kääntyä opinto-ohjaajan puoleen, jos jokin asia askarruttaa.

Kivoin muisto opiskelusta?

R: Sanoisin, että kohtaamiset erilaisten ihmisten kanssa ja heidän kanssaan käydyt keskustelut. Myös monista tapahtumista on jäänyt lämpimiä muistoja, ja tuutorointi oli minulle hyvin antoisaa.

E: Vaikea valita mitään tiettyä hetkeä, sillä opiskelijaelämä on ollut mahtavaa. Ehkä se hetki, kun tajusin miten hienon porukan olen löytänyt ympärilleni opiskelujen myötä. Päivällä opiskelemme yhdessä kirjastolla ja illalla menemme yhdessä opiskelijatapahtumiin.

Kiitos molemmille haastattelusta! Opiskelijaelämää voi seurata myös UEF-lähettiläiden Instagramissa: ueflahettilas.

Lisätietoa psykologian opinnoista löydät osoitteesta: https://www.uef.fi/fi/koulutus/psykologia

Hakuaika on 15-30.3.2023

//Tuuli psykologia

Avoimen yliopiston kulmakivet

Avoin yliopisto, avoimen väylä, TRY-hanke… Niin että mitä?

Yritän selittää.

Mahdollisimman yksinkertaisesti muotoillen: Itä-Suomen avoin yliopisto, Aducate, tarjoaa ihka oikeita yliopisto-opintoja opintomaksuja vastaan.
Avoin yliopisto käy useimpien yliopistossa opiskeltavien aineiden osalta kaikille. Se tarjoaa opinnoista haaveileville mahdollisuuden oppia uutta ja päästä tavoitteisiinsa.

Avoimen väylä on yksi reitti yliopistoon. Joka alalle ei voi päästä avoimen opintojen kautta, mutta avoimen yliopiston väylän tarjoaviin hakukohteisiin voi.  Itä-Suomen yliopiston väyläopintojen hakukohteet löytyvät Hae yliopistoon -sivuilta.  Suosittelen pienen salapoliisityön tekemistä!

Avoimen väylän kautta hakeminen tarkoittaa käytännössä yliopisto-opintojen tekemistä avoimessa yliopistossa. Periaatteessa voit siis opiskella itsellesi paikan yliopistosta. Tämä kuulostaa niin hassulta, mutta siten se nykyään myös onnistuu. Ei vaan minun aikanani, mutta onneksi edes nyt!

Väylähaun lisäksi yliopistoon voi hakea todistusvalinnalla ja perinteiseen tyyliin valintakokeella.

TRY-hanke, eli toinen reitti yliopistoon,  on se koulutussuunnittelun elin, joka kehittää erilaisia reittejä tutkintokoulutukseen todistusvalinnan ja valintakokeiden lisäksi. Väylähaku on yksi hankkeen aikaansaannoksista erilaisten väylien lisäämisen ja väyläopiskeluun liittyvän neuvonnan ja ohjauksen antamisen lisäksi. Hankkeessa on mukana 11 yliopistoa ja useita eri oppiaineita.

Avoimessa yliopistossa on mielestäni parasta, että sen avulla voi kokeilla itseään kiinnostavaa alaa ja ylipäänsä yliopisto-opintojen sopivuutta. Olen itse vaihtanut jo kerran alaa, koska en tiennyt mihin olin menossa tai mitä olin tekemässä. Se on elämää, ja varmasti tulevaisuudessa useamman alan händlääminen on yhtä lailla arkipäivää. Avoimen opinnot olisivat ehkä tehneet lukion jälkeisestä opintopolustani vain hieman suoremman.

Avoimen yliopiston “reality check” voi antaa paljon:

1. Avoimessa voit kartuttaa osaamistasi yliopistotasolla, olit sitten alasta muuten vain kiinnostunut tai sinne kovasti haluamassa. Pääset tekemään töitä unelmiesi eteen, vaikkei opiskelupaikka irtoaisi heti lukion jälkeen.

2. Voit edistää korkeakouluopintojasi ja valmistumistasi jo ennen virallisen opiskelupaikan saamista. Avoimessa tehdyt opinnot kirjautuvat yliopiston rekisteriin.

3. Voit tunnustella itseäsi kiinnostavaa alaa ilman suurta sitoutumista ja ensikertalaisuuden menettämistä. (Jo muutama avoimessa tehty kurssi voi kertoa paljon!)

4. Saat varmuutta tehdä lopullisen hakupäätöksen ja kokeilla muitakin opintomahdollisuuksia. Tämä on hyvä asia myös esimerkiksi toista tutkintoa harkitessa.

5. Kun pääset opiskelemaan avoimen yliopiston tai väyläopintojen jälkeen, tiedät vallan paremmin, mitä sinulle on luvassa.

6. Avoimessa tutustut yliopistossa opiskelun perusasioihin. Opit akateemisia taitoja, joiden avulla selviät korkeakoulussa ja opiskelet itsellesi tutkinnon.

+1 Saat opintojen tarjoamien näkökulmien ja taitojen ansiosta valmiuksia menestyä myöhemmissä opinnoissa, työelämässä ja muidenkin alojen pääsykokeissa.

Uuden opiskelu kannattaa! Erilaisista kokemuksista on hyötyä, vaikka suunnitelmiin tulisikin muutoksia ja oma suunta tekisi yllättäen täyskäännöksen. Lisäksi jokainen askel vie eteenpäin.
Uutta oppimalla voit myös löytää itsestäsi sellaisia puolia, joiden olemassaolosta ei ollut tietoakaan.
Terveisin minä, psykologiasta haaveillut, tällä hetkellä miettimässä töitä toimittajana, käsikirjoittajana, tutkijana tai runoilijana.

Avoimen opinnoille on määritelty hinnat, joissa yksi opintopiste maksaa 12 euroa. Opintojaksot, eli yksittäiset kurssit, ovat tavallisesti 5 opintopisteen suuruisia kokonaisuuksia.
Mikäli tarkoituksesi on hakea yliopistoon väylähaulla, valitset opinnoiksi perusopintokokonaisuuksia. Näiden suuruus on vähintään 25 opintopistettä, ja paketin hinta lähtee 250 eurosta. 25 opintopistettä vastaa noin puolen vuoden yliopisto-opintojen työmäärää.

Avoimen väylässä hakeminen ei edellytä aiempia toisen asteen opintoja, eli ilman lukiota ja ammattikouluakin pääsee opiskelemaan.

Loppukaneettina panoitan, että avoimessa opiskelemalla ei tarvitse katsella menneitä esimerkiksi ylioppilastodistuksen arvosanoja korottamalla, vaan suunnan voi kääntää tulevaisuuden koulutuspolun suunnitteluun.

Lisää aiheeseen liittyviä postauksia on tulossa meiltä myöhemmin, joten katsele meidän somea sillä silmällä! Olemme suunnitelleet juttuja mm. väylähausta, väyläopinnoista ja TRY-hankkeesta, mahdollisimman kivasti käytäntöön kiedottuina.

 

Aurinkoista kesää ja intoa tulevan suunnitteluun! ☀️

– Kerttuli, kulttuurintutkimuksen opiskelija

Matkani sosiaalipsykalle +vinkkejä!

Himoitsemani haalarit ja jo pääsykokeesta tuttu aula

Olen jo pienestä asti ollut intohimoinen ihmismielen koukeroita kohtaan. Sama intohimo on kohdistunut myös sosiaalisiin kohtaamisiin ja tieteeseen ihmisten välisen vuorovaikutuksen taustalla. Isoissa porukoissa tarkkailen mielelläni ihmisten toimintaa ja mietin, miten kaikkien ryhmän jäsenten psykologista turvallisuutta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta voisin lempeästi vahvistaa. Kuinka olla mukana rakentamassa maailmaa, jossa ihmiset kokisivat tulevansa aidommin kohdatuiksi ja hyväksytyiksi inhimillisesti keskeneräisinä ja haavoittuvaisina – mutta silti täysin rakastettavina?

Tämän ydinkysymykseni lisäksi olen flow’ssa etsinyt vastauksia myös seuraavaan kysymyslitanjaan:

Miten mielenterveyden haasteita voidaan ennaltaehkäistä yhteiskunnassa?
Miten itsemyötätunto vaikuttaa läheisiin ihmissuhteisiin?
Mitä on kognitiivinen työergonomia ja miten sitä voidaan konkreettisesti psyykkisin työkaluin vahvistaa tiimissä?
Miten antaa korjaavaa ja myönteistä palautetta onnistuneesti?
Minkälaisia vaikutuksia yhteenkuuluvuuden tunteella on hyvinvointiin ja ihmisen mieleen?
Kuinka luoda ja tukea työyhteisön yhteenkuuluvuutta?
Mitä tekijöitä on introversion ja ekstroversion taustalla?
Entä minkälaisia vaikutuksia yksinäisyydellä on ja miten siihen voidaan vaikuttaa?
Kuinka tukea mielenterveyden ongelmista kärsivää läheistä?
Mikä merkitys haavoittuvaisuudella on ihmissuhteissa?
Minkälaiset asiat vuorovaikutuksessa vahvistavat aitojen ihmiskohtaamisten muodostumista?
Kuinka luoda inhimillisempää työelämää?

Tässä pintaraapaisu erilaisista sosiaalipsykologisista teemoista, jotka kaikki kiehtovat mua valtavan paljon. Lukion psykologian tunnilla kuulin, että myös sosiaalipsykologiaa voi opiskella pääaineena. Välillä ihmiselämän suunnat ovat kovin pienestä kiinni ja mulle tää opettajan sivulause oli yksi sellainen.

Koska en – ainakaan tässä vaiheessa elämää – unelmoi kliinisen psykologin työstä, johon vaaditaan psykologin pätevyys, oli sosiaalipsykalle hakeminen lopulta helppo valinta. Haaveilen asiantuntijatyöstä, jossa pääsisin jollain tavalla kouluttamaan ihmisiä niin, että heidän olisi mahdollisimman helppoa soveltaa psykologista tietoa käytännön tasolla omassa (työ)elämässään oman ja muiden hyvinvoinnin tueksi.

Lukion jälkeisen välivuoden ajan omistauduin pääsykokeeseen lukemiselle ja kävin samalla täyspäiväisesti töissä helmikuuhun asti. Silloiseen pääsykokeeseen koin hyödylliseksi kerrata lukion psykologian kirjat huolellisesti. Koska pääsykokeessa painottui myös yhteiskunnallisempi puoli, koin hyödylliseksi lukea samalla säännöllisemmin myös uutisia. Tällä tavoin varauduin myös soveltavampiin kysymyksiin ajankohtaisten ilmiöiden parissa. Kevättalvella ilmestyi artikkeliaineisto. Sen sisäistämisessä käytin monia luovia metodeja, joista muutamia paljastin Oudot opiskelutekniikat -postauksessani. Ilokseni löysin myös toisen hakijan, joka valmistautui samaan pääsykokeeseen. WhatsApissa kävimme ääniviestein pitkiä keskusteluja aineiston hankalista kohdista. Koin vertaistuen helpottavaksi tekijäksi muuten niin yksinäiseen puurtamiseen painottuvassa pääsykoekeväässä.

Hakijakaverini kanssa pyrimme ymmärtämään artikkeleita myös laajemmassa yhteiskunnallisessa kontekstissa ja erityisesti tässä toisen ihmisen näkökulma oli arvokas. Laajaa kokonaisuutta hahmottelin tapettirullan sileälle puolelle suuriin ja värikkäisiin ajatuskarttoihin, joita levittelin silloisen kotini lattioille. Erilaisia teorioita ja käsitteitä määritelmineen opettelin ulkoa muistilappujen avulla. Lisäksi tein artikkeleista laajat muistiinpanot, jotka luin puhelimeeni äänitteille. Näitä kuunnellen kertaaminen oli näppärää myös silloin, kun ei olisi enää jaksanut lukea artikkeleiden pientä printtiä.

Odotin paniikissa pääsykoepäivää, vaikka olin valmistautunut johdonmukaisesti ja intohimolla. Pääsykoeaamuna huimasi ja aamupala ei meinannut maistua. Olin käynyt etukäteen katsomassa reitin yliopistolle ja pääsykoesaliin. Aulassa oli käsinkosketeltavan jännittynyt tunnelma. (Nyt istun täällä Kuopion kampuksella samaisen aulan vaaleansinisillä sohvilla isojen ikkunoiden ääressä kirjoittamassa tätä tekstiä.) Tuutoreiden keltaisiin haalareihin tiivistyi kaikki se mitä halusin:

t ä n n e.

Silloin pääsykoe koostui esseistä, enää en tosin voi luvata sitä varmaksi. Salissa katsoin kauhulla papereihin printattuja kysymyksiä ja päässä löi tyhjää. Hiljalleen palaset kuitenkin loksahtelivat paikalleen ja olin lopulta ihan tyytyväinen esseisiini. Vuosi takaperin olin tehnyt yo-kokeita, joten koeajan aikatauluttaminen ja nopeatempoinen esseiden tehtaileminen oli vielä muistissa. Kevät mateli loppuun ja lämpimät kesäpäivät etenivät yksi kerrallaan iltaan. Päivitin ahkerasti Opintopolkua joka päivä tuloksetta.

Lopulta pitkäjänteinen työ palkittiin, kun läppärin näytölle aukesi teksti: “Opiskelupaikka myönnetty”. En ole vieläkään löytänyt oikeita sanoja kuvailemaan sen hetken pohjattoman onnellista tunnetilaa edes kaukaisesti. Ja edelleen näillä yliopiston sohvilla saan kylmiä väreitä muistellessani sitä hetkeä, kun epäuskoisena tavasin näytöllä komeilevia sanoja kerta toisensa perään.

– Ja jos jäit miettimään, kuinka opiskelukaverilleni kävi: hän pääsi myös!

Mikäli sulle tulee mieleen kysymyksiä Kuopion yhteiskuntatieteisiin liittyen, niin lämpimästi suosittelen ottamaan yhteyttä Instagramissa meidän ainejärjestöön @sociusry tai UEF-lähettiläisiin @ueflahettilas. Myös laitoksen henkilökuntaan voit olla yhteydessä, jos jokin asia mietityttää. Tarkemmat yhteystiedot löydät netistä uef.fi.

Lämpimästi tsemppiä ja intoa sun matkalle yliopistoon ja sosiaalipsykologian tai muiden meidän pääaineiden pariin! Ehkä törmätään täällä?

Roosa // sosiaalipsykologia

Määrittääkö lukio tulevaisuutesi?

Minusta piti tulla balettitanssija.

Sitten minusta pitikin tulla toimittaja. Kahvilan kassaneiti. Poliisi. Milloin mitäkin.

Nykyisin yliopisto-opiskelijana en oikeastaan edes tiedä, mikä minusta tulee, vaikka valmistuminen lähestyy opintopiste opintopisteeltä. Pitääkö minun nyt jo tarkalleen tietää, mitä haluan loppuelämäni työelämässä tehdä? Ja ennen kaikkea, olisiko minun pitänyt tietää jo lukiossa?

Tässä kirjoituksessa pohdiskelen kuulemiani lausahduksia lukiomaailmasta liittyen jatko-opiskeluun ja tulevaisuuden suunnitelmiin.

 

”Valitse lukiokurssit sen mukaan, mikä hyödyttää pääsykokeissa ja tulevaisuuden ammatissa”

Ensinnäkin: apua?! Jos minä olisin kuullut tämän lauseen lukion ensimmäisenä päivänä, olisin varmaan kerännyt kimpsuni ja kampsuni ja lähtenyt kotiin itkemään. Lukion piti olla koulu, joka antaa lisäaikaa miettiä, mitkä oppiaineet kiinnostavat ja mikä se oma ala nyt voisi olla. Sen EI pitänyt olla koulu, joka painostaa jo opintojen alkaessa valitsemaan kurssit, joilla ne tulevaisuuden tavoitteet sitten saavutetaan. Ei kaikilla ole nämä tavoitteet ihan niin selkeänä mielessä.

Se on kuitenkin totta, että itsekin jouduin lukion KOLMANTENA vuotena tekemään valinnan pitkän matikan ja terveystiedon kurssien välillä, koska ne olivat päällekkäin. Piti valita, kumman kursseja otan ja ”kumpi hyödyttää minua tulevaisuudessa enemmän”.

Kaikille teille, jotka olette tekemässä valintaa, sanon rohkaisuksi: valitkaa se, joka motivoi. Minä valitsin terveystiedon, koska se kiinnosti minua enemmän.

Jos esimerkiksi siihen matikkaan ei löydy suurta intoa (kuten ehkä minulla), voi sen valitseminen alkaa kaduttaa ja opiskelu tuntua ikävältä. Jos tulevaisuuden haaveesi kuitenkin vaatii tällaisten aineiden opiskelua, kannattaa siinä tilanteessa alkaa uudelleen arvioimaan, onko tämä ala sitten oikeasti se, mitä haluat. Jos tulevaisuuden ”haaveammattiisi” valmistautumiseen kuuluu niin paljon sellaista, joka tuntuu pakonomaiselta ulkoa opettelulta ja kärsimykseltä, ei ala välttämättä ole sinulle se kaikkein sopivin.

 

”Kirjoita ne aineet, josta saat eniten pisteitä hakemasi kohteen pääsykokeista”

Sanotaanko näin, että jos hakukohteesi on suuri intohimosi, todennäköisesti olet kiinnostunut siihen liittyvistä oppiaineista jo lukiossa ja päädyt kirjoittamaan ne. Joten kääntäisin tämän toisinpäin: ”hei, lukiossa kiinnostaa psykologia ja yhteiskuntaoppi, voisiko jatko-opiskelutavoitteesi olla sosiaalitieteet?”

Tietty strateginen suunnittelu kirjoitettavien aineiden suhteen voi olla ihan järkevää, mutta itse tein valinnat kyllä ihan puhtaasti sen pohjalta, mikä motivoi opiskelemaan. Ja no, äidille perustelin matematiikan kirjoittamatta jättämistä sillä, että ”en minä tule tekemään sellaista työtä, missä numeroita tarvitsisi”. Ja eihän se nyt ihan paikkaansa pidä, kun tutkijan uraa olen miettinyt yhtenä vaihtoehtona, mutta selitys kelpasi silloin (ja meillä on ihan omat tilastomatematiikan kurssit ynnä muut yliopistossa), joten koen tehneeni ihan oikeutetun valinnan. 😀

 

”Todistusvalinta tulee 2020, panostakaa kirjoituksiin entistä enemmän”

Todistusvalinta eli haku-uudistus, jossa noin puolet hakijoista tullaan valitsemaan suoraan ylioppilastutkinnolla jatko-opiskelujen pariin on todellisuutta. Olen kuitenkin huolissani niistä paineista, mitä kirjoituksiin ladataan. Minun aikanani todistusvalintaa ei vielä ollut, mutta stressasin kirjoituksista silti niin pahasti, että syksyn kirjoituksiin minulle nousi lähes 40 asteen kuume. Yritäpä siinä antaa itsestäsi paras mahdollinen suoritus, vielä kun takaraivossa painaa ajatus, tuleeko tämä nyt määrittämään tulevaisuuteni.

Ylioppilaskokeiden tulokset kertovat kuitenkin vain siitä, miten juuri tämä kyseinen hetki ja koekerta on mennyt. Aina osaaminen ei pääse esimerkiksi jännityksen, paniikin tai sairastumisen vuoksi ulos paperille. Tai siis tietokoneen näytölle.

Siispä lohdutuksen sanana sinulle, joka koet ahdistusta kirjoituksista: arvosanoja voi aina korottaa, jos ne eivät tunnu itseä miellyttäviltä. Sitä paitsi, valintakoeväylä tulee säilymään edelleen toisena keinona päästä opiskelemaan niillä aloilla, joissa se on käytössä (ja soveltuvuuskokeet säilyvät niissä kohteissa, joissa se nykyisinkin vaaditaan). Muista että myös avoimen yliopiston väylä on yksi mahdollisuus päästä yliopistoon opiskelemaan.

(Lue lisää hakukohteiden valintaperusteista ja hakemisen muutoksista esim. opintopolusta )

 

Jos opiskelet (noin) viisi vuotta ihan vain sen eteen, että saisit työn, missä on hyvä palkka tai jolla saa arvostusta, voivat ne viisi vuotta äkkiä alkaa tuntua aika raskailta. Sen takia itse suosittelen kaikkia kuuntelemaan itseänne (ei äitiänne, isäänne tai kummin kaimaanne) sen suhteen, mitä teidän kannattaisi tai pitäisi lähteä opiskelemaan.

Aina opiskeluvalinta ei kuitenkaan mene nappiin, eikä ala tunnukaan omalta. Sekään ei ole maailmanloppu, sillä alan vaihtaminenkin onnistuu. Älkää siis asettako itsellenne liikaa paineita sen suhteen, että pitäisi löytää heti ensi yrittämällä ”se oikea ala”. Minä en henkilökohtaisesti edes usko, että jokaiselle olisi olemassa vain se yksi ja oikea opiskeluala, sillä monia ihmisiä kiinnostaa hyvin monenlaiset asiat. Sen vuoksi on hyvä pitää mielessä, että aina voi kouluttautua uudelleen ja suuntautua erilaisiin asioihin. Ja tätähän tulevaisuuden työelämäkin tulee olemaan useimmilla aloilla: uudelleen kouluttautumista ja työpaikkojen ja -tehtävien vaihtelua.

Joten huoli pois ja hengittäkää syvään. Selatkaa opintopolkua, tehkää uravalintatestejä, kyselkää, googlailkaa, ottakaa selvää, mitä kaikkia vaihtoehtoja teillä ylipäätään on!

 

Rauhallista joulun aikaa!

Mitä tehdä, kun et tiedä mitä tehdä?

Kohtaamme elämämme aikana useita tilanteita, jolloin meidän oletetaan vastaavan kysymykseen: mikä sinusta tulee isona? Ensimmäisen kerran kysytään kun olemme vielä ihan pieniä. Vastaus on silloin äärimmäisen helppo: astronautti tai olympiavoittaja. Mutta kun meiltä kysytään samaa kysymystä kevään yhteishaun ollessa ajankohtainen, ei suuri osa ihmisistä osaakaan enää vastata kysymykseen. Minä en ainakaan aikoinani osannut. Tiesin, että haluan yliopistoon opiskelemaan, mutta mitä, siihen en en osannutkaan enää vastata. Nyttemmin osaan: minusta tulee isona sosiaalityöntekijä.

Oletko kenties samassa tilanteessa kuin minä silloin?Olen teitä varten kerännyt hyödyllisen listan sivustoja sekä eri tahoja, jotka auttoivat minua aikoinaan päätöksen tekemisessä ja joiden toivon auttavan myös sinua tänä keväänä tai tulevaisuudessa!


1. Haeyliopistoon.fi (https://haeyliopistoon.fi/)

 

 

Tältä sivulta löydät kaiken liittyen Itä-Suomen yliopiston koulutustarjontaan ja hakemiseen! Jos et esimerkiksi tiedä, mikä ala sinua voisi kiinnostaa,voit tehdä täällä hauskan uratestin! Uratesti seuloo vastauksiesi perusteella sinulle sopivan alan UEFin tarjonnasta ja saat ainakin jotain, mistä lähteä liikkeelle. Tämän lisäksi voit selailla kaikkia koulutusaloja ja pääainevaihtoehtoja. Suurimmalle osalle pääaineista on tehty myös oma YouTube-video ja nämä videot löydät koulutusalojen alta (suosittelen hyödyntämään!).

+ Uratesti (leikkimielinen, mutta on siinä silti jotakin perää)

+  Koulutusalakohtaiset videot

+ Mahdollisuudet ja ohjeet myös jo esimerkiksi jatko-opiskeluita miettiville

– Koska listattuna on koko UEFin koulutustarjonta, niin vaihtoehtojen kirjo on valtava


2. Töissä.fi (https://toissa.fi/)

Yliopistossa on monta sellaistakin pääainetta, josta ei ainakaan ihan nimen perusteella osaa heti sanoa, minkälaiseen ammattiin siitä voisi työllistyä. Ei hätää! Joku vielä meitäkin viisaampi ihminen on kehittänyt tämän Töissä.fi-sivuston, jonka ideana on kertoa, mihin korkeakoulusta valmistuneet ovat työllistyneet. Sivuston hakuun voit kirjoittaa sinua kiinnostavan alan (esimerkkinä vaikka tietojenkäsittelytiede) ja sivusto antaa sinulle kattavan kuvion siitä, mihin jo valmistuneet ovat työllistyneet. Omasta mielestäni tämän sivuston parhaita puolia on se, että nämä työllistymistarinat ovat oikeiden ihmisten kirjoittamia, eikä pelkästään tilastojen valossa saatua tietoa. Tämän lisäksi voit lukea sinua kiinnostavasta aiheesta nippelitietoa, kuten palkkauksesta tai työllistymisprosenteista. Selaimiston kautta voit selailla kaikkia korkeakoulututkintoja ja tutustua sinua kiinnostaviin!

+ Oikeiden ihmisten kirjoittamia tarinoita työllistymisestä tietyltä alalta

+ Koko  Suomen korkeakoulujen kaikki alat edustettuina

+ Sivusto toimii myös toisinpäin, eli voit kirjoittaa hakukenttään sinua kiinnostavan ammatin ja sivusto kertoo, millä koulutuksella sinun on mahdollista päästä tähän työhön

– Joistakin koulutusaloista valmistuneiden työllistymistarinoita on verrattain vähän


3. Aducate-avoin yliopisto (http://www.uef.fi/fi/web/aducate/avoin-yliopisto)

 

“Avoimen yliopisto-opetuksen periaatteena on tarjota kaikille aikuisille, koulutustaustasta riippumatta mahdollisuus yliopisto-opintoihin, jotka ovat yliopistotutkinnon osia. ” 

Jos yliopistoon hakeminen ei välttämättä vielä ole ajankohtaista, voit suorittaa opintoja omaan tahtiin myös avoimen yliopiston kautta. Itä-Suomen yliopiston avoimessa yliopistossa on laaja tarjonta kaikenlaisia kursseja ja varmasti jokaiselle löytyy tarjonnasta jotakin sopivaa. Avoimen yliopiston kurssit ovat useimmiten maksullisia (12€/opintopiste), mutta esimerkiksi perus- tai aineopintokokonaisuuksille löytyy räätälöityjä könttähintoja. Avoimen yliopiston opinnoissa on myös se hyvä puoli, että jos myöhemmin haet suorittamaan tutkintoa niin monille aloille sinun on mahdollista päästä avoimen väylän-kautta ilman pääsykokeita. Tai sitten aikaisemmin avoimessa yliopistossa käymiäsi kursseja voidaan hyväksilukea tutkinnossasi.

+ Niin laaja tarjonta, että lähes mitä vaan koulutusalaa pääsee “kokeilemaan”

+ Mahdollisuudet myöhemmin hakemiseen/hyväksilukuihin

– Opintojen maksullisuus, joskaan ei kovin tyyris


4. Oma opo

Toivottavasti olette muistaneet haastaa myös omia opinto-ohjaajianne, sillä he ovat kouluissanne juurikin teitä varten:

“Opinto-ohjaus (peruskouluissa oppilaanohjaus) on peruskouluissa, lukioissa ja ammattikouluissa toteutettava toiminta ja oppiaine, joka pyrkii ohjaamaan oppilaita ja opiskelijoita opiskelussa ja jatko-opintoja koskevissa kysymyksissä sekä ohjaamaan opiskelijat työelämään. ” (wikipedia)

Opoilla on yleensä rutkasti henkilökohtaista kokemusta kaikenlaisesta jatko-opintotarjonnasta Suomessa, mutta heillä on myös arvokasta kokemusta oppilaiden erilaisista valinnoista ja urapoluista. Kaikki tietävät, että lukion tai ammattikoulun  jälkeen voi mennä opiskelemaan esimerkiksi lääketiedettä tai oikeustiedettä yliopistoon, mutta opopa tietää myös ne tuhannet muut vaihtoehdot, jotka odottavat vastavalmistunutta.

+ Henkilökohtainen ohjaus ja neuvonta, jossa varmasti näkyy sekä opon koulutuksellinen kokemus että henkilökohtainen kokemus

+ Yleensä aina omasta koulusta saavutettavissa ja hihan nykäisyn päässä

YHTEISHAKU ALKAA 14.3.2018, TOIVOTTAVASTI OLET VALMIS!

 

 

Pääsykoe-survivor vuosimallia 2015

Kevään yo-kokeiden ja yhteishaun jo häämöttäessä lähitulevaisuudessa haluaisin jakaa oman tarinani farmasialle hakeutumisesta.

Lukiossa päätin vasta abivuonna, että aikoisin suuntautua terveystieteille. Päätös oli suhteellisen helppo, koska olen aina ollut kiinnostunut biologiasta ja halusin hakeutua alalle, joka työllistää tulevaisuudessa. Kaikki terveysalat kiinnostivat ja kiinnostavat edelleen. Käytinkin suurimman osan abivuodesta pähkäillessäni eri vaihtoehtoja. Lääkis ja hammaslääkis oli suoraan poissuljettu vaihtoehto, koska tulen huonovointiseksi veren ja avattujen kudosten näkemisestä, en halua olla niin kiinteässä kontaktissa potilaiden kanssa, eikä fysiikan opiskelu pääsykoetta varten kiinnostanut. Ravitsemustieteistä olisi kiinnostanut ravitsemusterapia, mutta inhokkiaineeni lukiossa oli psykologia. Biolääketiedettä mietin farmasian lisäksi kaikista pisimpään, mutta abivuonna asiakaspalvelutyössä ollessani tajusin, että haluan tehdä töitä tulevaisuudessa ainakin suurimmaksi osaksi (elävien)ihmisten parissa.

Ja näin lopulta päädyin farmasiaan, koska en osannut keksiä siitä huonoja puolia: työllistymistilanne on todella hyvä, opiskellaan paljon myös biologiaa, ala on tarpeeksi haastava ja tulevaisuudessa luultavasti tullaan työskentelmään asiakkaiden (ei potilaiden) kanssa. Myös tutkimuspuoli kiinnostaa, sillä farmasian alan tutkimuksella voidaan vaikuttaa ja pelastaa ihan oikeasti ihmishenkiä! Niinkuin ala-asteella opettajani tapasi sanoa ”eihän sitä koskaan tiedä, vaikka joku teistä kehittäisi joskus tulevaisuudessa lääkkeen syöpään”.

ALERT! Luin lukiossa vain ykköskurssin kemiasta ja siitäkin oli abivuoteen mennessä kulunut jo kolme vuotta, eli kemian/biologian kirjoittaminen lukiossa tai kurssien käyminen ei ole elinehto farmasialle pääsemiseen. En myöskään aloittanut pääsykokeeseen lukemista ennen kevään yo-kirjoituksia. Siispä: itseopiskelin ennen pääsykokeita lukion kemian, sekä pääsykoekirjan. Kemian kanssa meinasin välillä mennä hermot, kun ei oikein voinut kysyä keneltäkään selvennystä, mutta nettivideot ja asioiden uudelleen lukeminen auttoivat kummasti. Pääsykoekirjana meillä on teos Ihminen fysiologia ja anatomia, jossa jatketaan lukion ihmisen biologia -kurssista olematta kuitenkaan vaikeasti ymmärrettävää tekstiä. Kirjaa käytetään jatkossa ainakin farmasian ja ravitsemustieteen ensimmäisenä vuonna.

H2 = kaksi vetyatomia yhdessä. Näin alkeista todellakin lähdin tahkoamaan kemiaa kirjoitusten jälkeen. Jouduinpa jopa hakemaan kirjastosta yläasteen kemian kirjan ja selvittämään, mitä tarkoittaa vaikkapa neutroni.
Myös kemiaa lukiossa lukeneille niinkin itsestään selvät asiat, kun alkuaineiden nimet piti opetella alusta alkaen.

Jopa koira alkoi tullemaan mustasukkaiseksi, kun vietin niin paljon aikaa pääsykoekirjani kanssa

Asia, mitä abit kyselevät usein on, että kuinka paljon luit päivässä valmistautuessasi pääsykokeeseen? Olen opiskelutyyliltäni hyvin perinpohjainen ja teen todella paljon muistiinpanoja, joten opiskelu-urakkaani olisi selvästi nopeuttanut, jos olisin osannut kirjoittaa nopeammin. Kuitenkin luin siis päivässä noin 8-10 tuntia, enkä siis käynyt töissä tuona aikana. Ihmiselle, jolle asiat tarttuvat helpommin päähän olisi varmasti selvinnyt vähemmälläkin ja osa nykyisistä opiskelutovereistani onkin kauhistellut tekemääni työmäärää. Lisäksi mikäli kemia on jo hanskassa, niin työmäärä on meikäläisen työmäärästä -50%!

Voitte vaan kuvitella, miten hyvältä tuntui astella ulos tuosta salista melkein kolmen kuukauden työurakan jälkeen! Niin ja tietysti vieläkin paremmalta, kun opintopolku.fi ilmoitti parin kuukauden päästä, että olin päässyt sisään!

After all olen sitä mieltä, että avain yliopistoon pääsemiseen ja pääsykokeisiin lukemiseen on motivaatio. Itse olen hyvin määrätietoinen, joten se tietty kunnianhimo auttoi jaksamaan päivästä toiseen ja auttaa vielä tänäkin päivänä jokapäiväisissä opinnoissa. Löytääkseen sen motivaation on tietysti löydettävä se itseään kiinnostava ala, joka voi olla oikeasti se prosessin vaikein kohta.

Nyt jälkikäteen oli hauska katsella puhelimesta vanhoja kuvia tuolta pääsykokeeseen lukemisen ajalta ja huomata, että miten paljon sitä oikeasti on kehittynyt. Yläasteella jopa vihasin kemiaa. Nykyisin kemia on mielestäni yksi mukavimmista aineista ja numeroiden perusteella kemia näyttääkin olevan vahvin aineeni farmasialla. Alussa pelkäsin, että olisin kemian taustani takia jotenkin alakynnessä kaikkiin muihin nähden, mutta asia ei todellakaan ole niin, sillä osa porukasta on parempia jossain toisessa osa-alueessa kun toisessa. Farmasiaa opiskelevat voivat olla kiinnostuneita hyvinkin erilaisista asioista ja farmasia on todellisuudessa niin paljon laajempi ala, kun alussa kuvittelisi. Farmasialla voi proviisorivaiheessa suuntautua esimerkiksi enemmän lääkkeiden biologiseen, fysikaaliseen, sosiaalifarmaseuttiseen tai kemialliseen aspektiin ja näitä kaikkia opiskellaan myös jo farmaseuttivaiheessa. Oma vahvuuteni on biologia ja olenkin harkinnut suuntautuvani siihen tulevaisuudessa esimerkiksi vaikkapa farmakologian, toksikologian tai biofarmasian kautta.

-Laura, future proviisori

Opiskelu on paljon muutakin kuin luentoja

Maaliskuisiin opintoihin kuuluvat omalta osaltani huomenna alkava oikeustapausharjoitus, sekä parin luentokurssin ja tenttien lisäksi oman alan kesätyöpaikan etsiminen. Kesätyöpaikan löytäminen opintojen alkuvaiheessa on haasteellista puuhaa, mutta ovat useat vuosikurssikaverinitkin siinä onnistuneet.

20160315_155318_resized_1
Tiistai-iltapäivä kului vakuusoikeuden luennoilla.

Toteamalla opiskelun olevan paljon muutakin kuin luentoja, en suinkaan puhu UEFin monipuolisista oppimis- ja opetusmenetelmistä tai tavoiteesta olla Suomen paras yliopistollinen oppimisympäristö vuoteen 2020 mennessä. Tarkoitan tällä kertaa opiskelijoista ja akateemikoista koostuvaa yhteisöä, jonka osaksi opiskelija pääsee kasvamaan yliopisto-opintojensa varrella. Opiskelijakaverit tarjoavat apua ja tukea, sekä haastavat keskustelemaan. Tästä kaikesta on hyötyä ajatellen tulevaisuudessa häämöttävää työelämää. Omat kokemukseni UEFin opiskeluyhteisöstä ja ilmapiiristä ovat hyvin positiiviset 🙂

Aurinko paistaa ja kevät tulloo.
Aurinko paistaa ja kevät tulee. Kävin viikonloppuna kotona bussilla. Hintaa Jyväskylä-Joensuu-välille tuli 5e/suunta.

Viikko sitten viikonloppuna pääsimme juhlimaan oikeustieteen ainejärjestömme Judican 2. vuosijuhlia. Joensuulaisten oikkareiden lisäksi paikalla oli alan opiskelijoita muista yliopistoista, koulutushenkilökuntaa ja järjestön yhteistyökumppaneita. Kuten aina, vuosijuhlat olivat tälläkin kertaa ikimuistoiset.

Vuosijuhlatunnelmia. Konjakkikorvat taitellaan lautasliinasta pääruoan jälkeen.
Vuosijuhlatunnelmia. Konjakkikorvat taitellaan  lautasliinasta päähän vasta pääruoan jälkeen.

Yhteishaku on käynnissä! Hae nyt – se tarjoaa sinulle mahdollisuuden päästä unelmiesi opiskelupaikkaan. Karim kirjoitteli edellisessä postauksessa hyviä vinkkejä, mitkä kannattaa ottaa huomioon hakukohdetta valitessaan – katso ne tästä!

Haku kannattaa tehdä mahdollisimman pian, eikä jättää sitä viimetinkaan. Itse tein haun noin hakuajan puolessa välissä.

Jos oman alan pääsykoemateriaali ilmestyy ennen yhteishaun loppua kannattaa pääsykokeisiin valmistautuminen aloittaa mahdollisimman pian. Kuitenkin tämän vuoden abiturienteille sanoisin, että kannattaa nauttia yo-kirjoitusten jälkeen edes muutama päivä ihan vain lomaillen. Olette sen ansainneet 🙂

Mukavaa kevättä!

-Veikko

Yhteishaku lähestyy!

Yhteishaku alkaa jo ensi viikon keskiviikkona, 16.3. klo 8. Silloin voi Opintopolun kautta hakea sitä koulutuspaikkaa, joka on ehkä kiinnostanut alaluokilta asti. Kirjoitan tähän muutamia asioita, joita kannattaa pohtia ennen hakukaavakkeen täyttämistä.

  1. Mihin korkeakouluun?

Valittavana on kymmeniä ammattikorkeakouluja ja yliopistoja. Niiden sisällä voi valita alemman tai ylemmän korkeakoulututkinnon välillä. Alempi ei välttämättä tarkoita mitenkään huonompaa. Alempikin voi alasta riippuen tarjota suurella todennäköisyydellä töitä hyvällä palkalla. Toisaalta ylempää korkeakoulututkintoa arvostetaan työmarkkinoilla ja monella alalla se on välttämätön työpaikan saamiselle. Lisäksi ylempi korkeakoulututkinto yliopiston kautta on helpoin tie tutkijaksi ja jatkokoulutukseen tohtoriksi.

  1. Mikä järjestys?

Hakukaavakkeen vaihtoehtojen järjestystä kannattaa miettiä tarkkaan. Ennen tarjottiin useampaa korkeakoulupaikkaa jos pääsykokeen tai ylioppilaskirjoitusten perusteella pisteet riittivät. Nyt tarjotaan enintään yhtä, eli prioriteettilistalla ylimpänä olevaa. Jos siis pisteet oikeuttavat listalla ensimmäisenä olevaan vaihtoehtoon, et voi päästä toisena tai kolmantena vaihtoehtona olevaan koulutusohjelmaan. Harkitse siis tarkoin.

  1. Mikä pääaine?

Kiinnostaako useampi ala? Silloin kannattaa pohtia, voisiko niitä opiskella yhtä aikaa. Yliopistossa voi opiskella pääaineen lisäksi sivuaineita, jolloin voi opiskella samoja kursseja kuin kyseisen alan pääaineopiskelijat. UEFilla voi opiskella myös monia Avoimen yliopiston (Aducate) tarjoamia aineita, kuten esimerkiksi liikuntalääketiedettä.

  1. Miksi UEFille?

UEF on Suomen monialaisin tiedeyliopisto. Yliopistolla on edelliseen kohtaan liittyen vapaa sivuaineoikeus monille aloille, eli alaa pääsee opiskelemaan sivuaineena suoraan ilman erillistä pääsykoetta ja hakuprosessia. Yhdistettynä monialaisuuteen se on valtava etu. Monia aloja ei voi opiskella muualla kuin UEFilla, esimerkiksi ravitsemusterapeutiksi ei voi valmistua Suomessa mistään muualta. UEFilla on kolme kampusta, jotka sijaitsevat keskustassa tai heti lähettyvillä, luonnon ollessa silti lähellä. Itä-Suomessa asuminen on verraten edullista. Lisäksi UEFin tavoitteena on olla Suomen paras oppimisympäristö vuoteen 2020 mennessä.

Puijo-7

  1. Mikä on unelmasi?

Ravitsemustieteen opiskelupaikka on minun kolmas korkeakoulupaikka. Ennen sitä opiskelin englantilaista filologiaa yliopistossa ja sen jälkeen opiskelin fysioterapeutiksi ammattikorkeakoulussa. Vaimoni asuu Helsingissä ja minä Kuopiossa. Olen opiskellut korkeakoulussa kohta melkein kahdeksan vuotta putkeen. Miksi hain vielä opiskelemaan? Unelman vuoksi.

Mieti mikä on sinun unelmasi. Juuri sinun unelmasi, ei tyttö- tai poikaystävän, kaverin tai vanhempien unelma. Tavoittele sitä. Vaikka unelmasi tuntuisi saavuttamattomalta, pyri silti sitä kohti. Koulutusohjelmaan ei kannata jättää hakematta sen takia, että sinne on vaikea päästä. Vaikeaa se on kaikille muillekin ja aina joku pääsee opiskelemaan. Kova työ palkitaan.

Tässä vähän ajatuksia, ensi viikolla voi laittaa jo hakemuksen menemään! Tsemppiä kaikille suurten päätösten äärellä ja voimia pääsykoeurakkaan!

Karim//ravitsemustiede

P.S. Kuvat on Puijon ulkoilualueelta, © Inka Khanji