Matkani sosiaalipsykalle +vinkkejä!

Himoitsemani haalarit ja jo pääsykokeesta tuttu aula

Olen jo pienestä asti ollut intohimoinen ihmismielen koukeroita kohtaan. Sama intohimo on kohdistunut myös sosiaalisiin kohtaamisiin ja tieteeseen ihmisten välisen vuorovaikutuksen taustalla. Isoissa porukoissa tarkkailen mielelläni ihmisten toimintaa ja mietin, miten kaikkien ryhmän jäsenten psykologista turvallisuutta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta voisin lempeästi vahvistaa. Kuinka olla mukana rakentamassa maailmaa, jossa ihmiset kokisivat tulevansa aidommin kohdatuiksi ja hyväksytyiksi inhimillisesti keskeneräisinä ja haavoittuvaisina – mutta silti täysin rakastettavina?

Tämän ydinkysymykseni lisäksi olen flow’ssa etsinyt vastauksia myös seuraavaan kysymyslitanjaan:

Miten mielenterveyden haasteita voidaan ennaltaehkäistä yhteiskunnassa?
Miten itsemyötätunto vaikuttaa läheisiin ihmissuhteisiin?
Mitä on kognitiivinen työergonomia ja miten sitä voidaan konkreettisesti psyykkisin työkaluin vahvistaa tiimissä?
Miten antaa korjaavaa ja myönteistä palautetta onnistuneesti?
Minkälaisia vaikutuksia yhteenkuuluvuuden tunteella on hyvinvointiin ja ihmisen mieleen?
Kuinka luoda ja tukea työyhteisön yhteenkuuluvuutta?
Mitä tekijöitä on introversion ja ekstroversion taustalla?
Entä minkälaisia vaikutuksia yksinäisyydellä on ja miten siihen voidaan vaikuttaa?
Kuinka tukea mielenterveyden ongelmista kärsivää läheistä?
Mikä merkitys haavoittuvaisuudella on ihmissuhteissa?
Minkälaiset asiat vuorovaikutuksessa vahvistavat aitojen ihmiskohtaamisten muodostumista?
Kuinka luoda inhimillisempää työelämää?

Tässä pintaraapaisu erilaisista sosiaalipsykologisista teemoista, jotka kaikki kiehtovat mua valtavan paljon. Lukion psykologian tunnilla kuulin, että myös sosiaalipsykologiaa voi opiskella pääaineena. Välillä ihmiselämän suunnat ovat kovin pienestä kiinni ja mulle tää opettajan sivulause oli yksi sellainen.

Koska en – ainakaan tässä vaiheessa elämää – unelmoi kliinisen psykologin työstä, johon vaaditaan psykologin pätevyys, oli sosiaalipsykalle hakeminen lopulta helppo valinta. Haaveilen asiantuntijatyöstä, jossa pääsisin jollain tavalla kouluttamaan ihmisiä niin, että heidän olisi mahdollisimman helppoa soveltaa psykologista tietoa käytännön tasolla omassa (työ)elämässään oman ja muiden hyvinvoinnin tueksi.

Lukion jälkeisen välivuoden ajan omistauduin pääsykokeeseen lukemiselle ja kävin samalla täyspäiväisesti töissä helmikuuhun asti. Silloiseen pääsykokeeseen koin hyödylliseksi kerrata lukion psykologian kirjat huolellisesti. Koska pääsykokeessa painottui myös yhteiskunnallisempi puoli, koin hyödylliseksi lukea samalla säännöllisemmin myös uutisia. Tällä tavoin varauduin myös soveltavampiin kysymyksiin ajankohtaisten ilmiöiden parissa. Kevättalvella ilmestyi artikkeliaineisto. Sen sisäistämisessä käytin monia luovia metodeja, joista muutamia paljastin Oudot opiskelutekniikat -postauksessani. Ilokseni löysin myös toisen hakijan, joka valmistautui samaan pääsykokeeseen. WhatsApissa kävimme ääniviestein pitkiä keskusteluja aineiston hankalista kohdista. Koin vertaistuen helpottavaksi tekijäksi muuten niin yksinäiseen puurtamiseen painottuvassa pääsykoekeväässä.

Hakijakaverini kanssa pyrimme ymmärtämään artikkeleita myös laajemmassa yhteiskunnallisessa kontekstissa ja erityisesti tässä toisen ihmisen näkökulma oli arvokas. Laajaa kokonaisuutta hahmottelin tapettirullan sileälle puolelle suuriin ja värikkäisiin ajatuskarttoihin, joita levittelin silloisen kotini lattioille. Erilaisia teorioita ja käsitteitä määritelmineen opettelin ulkoa muistilappujen avulla. Lisäksi tein artikkeleista laajat muistiinpanot, jotka luin puhelimeeni äänitteille. Näitä kuunnellen kertaaminen oli näppärää myös silloin, kun ei olisi enää jaksanut lukea artikkeleiden pientä printtiä.

Odotin paniikissa pääsykoepäivää, vaikka olin valmistautunut johdonmukaisesti ja intohimolla. Pääsykoeaamuna huimasi ja aamupala ei meinannut maistua. Olin käynyt etukäteen katsomassa reitin yliopistolle ja pääsykoesaliin. Aulassa oli käsinkosketeltavan jännittynyt tunnelma. (Nyt istun täällä Kuopion kampuksella samaisen aulan vaaleansinisillä sohvilla isojen ikkunoiden ääressä kirjoittamassa tätä tekstiä.) Tuutoreiden keltaisiin haalareihin tiivistyi kaikki se mitä halusin:

t ä n n e.

Silloin pääsykoe koostui esseistä, enää en tosin voi luvata sitä varmaksi. Salissa katsoin kauhulla papereihin printattuja kysymyksiä ja päässä löi tyhjää. Hiljalleen palaset kuitenkin loksahtelivat paikalleen ja olin lopulta ihan tyytyväinen esseisiini. Vuosi takaperin olin tehnyt yo-kokeita, joten koeajan aikatauluttaminen ja nopeatempoinen esseiden tehtaileminen oli vielä muistissa. Kevät mateli loppuun ja lämpimät kesäpäivät etenivät yksi kerrallaan iltaan. Päivitin ahkerasti Opintopolkua joka päivä tuloksetta.

Lopulta pitkäjänteinen työ palkittiin, kun läppärin näytölle aukesi teksti: “Opiskelupaikka myönnetty”. En ole vieläkään löytänyt oikeita sanoja kuvailemaan sen hetken pohjattoman onnellista tunnetilaa edes kaukaisesti. Ja edelleen näillä yliopiston sohvilla saan kylmiä väreitä muistellessani sitä hetkeä, kun epäuskoisena tavasin näytöllä komeilevia sanoja kerta toisensa perään.

– Ja jos jäit miettimään, kuinka opiskelukaverilleni kävi: hän pääsi myös!

Mikäli sulle tulee mieleen kysymyksiä Kuopion yhteiskuntatieteisiin liittyen, niin lämpimästi suosittelen ottamaan yhteyttä Instagramissa meidän ainejärjestöön @sociusry tai UEF-lähettiläisiin @ueflahettilas. Myös laitoksen henkilökuntaan voit olla yhteydessä, jos jokin asia mietityttää. Tarkemmat yhteystiedot löydät netistä uef.fi.

Lämpimästi tsemppiä ja intoa sun matkalle yliopistoon ja sosiaalipsykologian tai muiden meidän pääaineiden pariin! Ehkä törmätään täällä?

Roosa // sosiaalipsykologia

Joensuussa opiskelija liikkuu pyörällä

Yksi tärkeistä kaupunkivalintaani vaikuttaneista tekijöistä oli helppo kevyen liikenteen hyödyntäminen. Itse omistan auton, mutta ilmastosyistä en halua joutua käyttämään sitä päivittäiseen liikkumiseeni yliopiston, harrasteiden ja kodin välillä. Tärkeä kriteeri opiskelukaupungin suhteen olikin minulle se, että kampus on tiivis, ja pyöräilymahdollisuudet ovat hyvät. Siinä Joensuu onkin onnistunut ihailtavasti!

Joensuun talvipyöräilyn valtavat mahdollisuudet on huomannut myöskin Patrik Kronqvist ruotsalaisessa Ledare-verkkolehdessä artikkelissaan Stan är kallare än Moskva – och full av vintercyklister. Uutisessa kehutaan muun muassa Ylisoutajansiltaa, joka on varattu kokonaan kevyen liikenteen väyläksi. Keskustan pyörätiet on lämmitetty, joka jouduttaa liikkumista erityisesti pahimman loskasään aikana. Erityisen tärkeitä hyvät pyöräilymahdollisuudet ovat opiskelijoille, joita Joensuussa onkin 13 prosenttia aikuisista. Myös kaupungin kohtalainen litteys on avuksi pyöräilijälle.

Joensuussa pyöräilyreitit ulottuvat keskustan lisäksi muun muassa rannoille

Ilmasto, ja etenkin sen lämpeneminen, nousee artikkelissakin esiin. Itseasiassa leutona talvena talvipyöräily on haastavampaa, kuin kunnon  lumisena pakkastalvena. Loskan jäätyessä pyöräily muuttuu vaikeammaksi, joskin Joensuussa katuja huolletaan merkittävän hyvin myös kevyen liikenteen väylien osalta. Pyöräilyreittejä on pääteiden lisäksi paljon myös pururatojen läheisyydessä metsässä, rantareiteillä, sekä maastopyöräilyreitteinä metsässä. Maastopyöräilyreitit pysyvät ajokuntoisina talvisinkin, koska harrastajamäärä on riittävän suuri.

Maastopyöräilyreitti Linnunlahdella

Artikkeli mainitsee lastenkin opettelevan talvipyöräilyä Joensuussa. Rohkaisun sanana voin kertoa, että itsekin opin talvipyöräilijäksi ihan aikuisena, vaikka en ennen 22 vuoden ikää talvisin pyöräillytkään. Pyöräily Joensuussa on kuitenkin niin kätevää, ettei mikään muu liikkumismuoto vedä sille vertoja.

// Reetta, metsätiede

Opekoulutusten pääsykokeet – koska, mitä, miten?

Moikka!

Nyt olis vuorossa asiaa opettajakoulutuksen valintauudistuksesta ja pääsykokeista, eli lue ajatuksella tää teksti, jos aihe kiinnostaa!

Tänä vuonna opekoulutusten valintamenettelyä siis uudistetaan verrattuna aiempiin vuosiin. Ihan alkuun huomautuksena näin Itä-Suomen yliopiston näkökulmasta se, että tämä teksti ei koske kasvatustieteen asiantuntijakoulutusta. Sinne on oma aineistokokeensa, josta tarkemmat tiedot löytyvät opintopolusta. Jos opintopolusta ei tunnu löytyvän selkeää tietoa, voit laittaa viestiä esimerkiksi Instagramissa @ueflahettilas tai snäpissa @uniuef, niin selvitetään asia yhdessä!

 

VALINNAN RAKENNE JA TODISTUSVALINTA

Valintamenettely kaikkiin opettajankoulutuksiin on ensinnäkin kaksivaiheinen. Ensimmäisessä vaiheessa hakijat valitaan soveltuvuuskokeeseen joko VAKAVA-kokeen tai todistusvalinnan perusteella. Tästä sen verran, että VAKAVA-koe kannattaa ehdottomasti käydä tekemässä, koska todistusvalinnan tulokset eivät ehdi valmistua VAKAVA-kokeeseen mennessä. VAKAVA-koe järjestetään tänä vuonna kaikissa valintayhteistyössä mukana olevissa kaupungeissa to 23.4.2020. Tarkempia tietoja todistusvalinnasta, esimerkiksi pisteytyksestä, löytyy opintopolusta. Etsi ensin haun kautta haluamasi koulutus, ja valitse sen jälkeen ’’hakeminen’’. Tästä osiosta löytyy myös tarkka selvitys valintamenettelystä, sekä pääsy- ja soveltuvuuskokeesta. Pisteytystaulukot löytyvät kohdasta ’’lisätietoa hakemisesta’’. Todistusvalinnan osalta muuten en osaa ottaa kantaa siihen, miten se tänä vuonna vaikuttaa juuri sinun sisäänpääsymahdollisuuksiisi, koska uudistus toteutuu ensimmäistä kertaa.  Ei kannata kuitenkaan antaa todistusvalinnan lannistaa, joku pääsee aina sisään, ja kasvatusaloille on onneksi edelleen mahdollista tulla valituksi myös VAKAVA-kokeen kautta!

 

VAKAVA-KOKEESTA

VAKAVA-koe, ja sen uudistuminen mietityttää tänä vuonna varmasti eniten. Aiempina vuosina koe on perustunut noin kuukautta ennen julkaistuun Samalta viivalta -materiaaliin, mutta tänä vuonna jokainen kokeen tekijä saa aineiston käsiinsä ensimmäistä kertaa vasta koetilanteessa. Uudistus kuulostaa hurjalta, mutta positiivista on se, että kaikki ovat samassa tilanteessa! Etenkin ylioppilaskirjoitusten tai töiden ohella pääsykokeisiin lukeminen saattaisi tuntua työläältä, joten siinä mielessä uudistus on hyvä juttu. Toisaalta paineita aiheuttaa se, että on mahdotonta sanoa tarkalleen, minkälainen materiaali tulee olemaan, enkä voi antaa teille siihen kysymykseen varmaa vastausta. 30.1.2020 on kuitenkin vahvistettu, että tänäkin vuonna koe on aiempien vuosien tapaan monivalintakoe.

 

MITEN VOIN VALMISTAUTUA?

Kun ennakkomateriaalia ei ole, voisin ainoana vinkkinä valmistautumiseen sanoa, että kirjastosta kannattaa lainata aiempien vuosien Samalta viivalta -aineistoja, ja lueskella niitä läpi. Niitä ei missään nimessä kannata lähteä opettelemaan ulkoa, mutta kokeessa saattaa tulla eteen esimerkiksi tutkimusartikkeli, jonka kirjoitustyyli ja rakenne ovat hyvin samankaltaisia, kuin aiempien vuosien ennakkoaineistoissa. Niiden kautta tutustuu myös mahdollisesti kokeessa eteen tuleviin teemoihin. Kun on jo etukäteen lueskellut kasvatusalaan liittyviä artikkeleita, niihin on helpompi koetilanteessa tarttua. Sen lisäksi kannattaa toki levätä ja syödä sopivasti ennen koetta, ja yrittää mennä tilanteeseen mahdollisimman rennosti ja rauhallisena. Kannattaa ajatella, että uusi yhteishaku tulee joka vuosi, jos tällä kertaa koe ei sujuisikaan ihan toivotulla tavalla. Silloin paineet mennä koetilanteeseen ovat pienemmät, pystyt olemaan tilanteessa rauhallisena, ja saattaa olla, että pian huomaatkin saaneesi kutsun soveltuvuuskokeisiin! Voit myös valita, millä valintayhteistyössä mukana olevalla, eli opettajankoulutusta tarjoavalla, paikkakunnalla haluat tehdä kokeen.

 

SOVELTUVUUSKOE

Soveltuvuuskokeen osalta hakumenettely on myös uudistunut. Tänä vuonna kaikkiin opettajakoulutuksiin haetaan yhdellä ja samalla soveltuvuuskokeella, joka on haastattelu. Soveltuvuuskokeet järjestetään 9.-11.6.2020, ne ovat jokaiselle hakijalle yksipäiväiset. Koekutsussa määrättyä päivämäärää ei voi valitettavasti muuttaa. Kannattaa siis varata nuo päivät vapaaksi, koska loppu elämäsi suunta saattaa olla niistä päivistä kiinni. Soveltuvuuskokeen teet siinä kaupungissa, jonka olet hakulomakkeella priorisoinut korkeimmalle, ja jonne valinnan ensimmäisen vaiheen pisteet riittävät. Tuo soveltuvuuskokeen tulos otetaan huomioon kaikissa opekoulutuksissa, joihin olet hakenut. Tämä uudistus on mielestäni ihan huippu, koska ravasin itse ympäri Suomea eri opekoulutusten ja yliopistojen soveltuvuuskokeissa 2016 kesällä.

 

MITEN VOIN VALMISTAUTUA?

Lyhyesti sanottuna soveltuvuuskokeeseen ei myöskään voi oikeastaan ennalta valmistautua. Kannattaa kuitenkin miettiä esimerkiksi miksi haluaisit olla opettaja, minkälaisia arvoja sinulla on ja miten aiot toteuttaa niitä työssäsi, miksi opettajuus on sinulle tärkeää, minkälainen opettaja haluaisit olla, miten lähtisit ratkaisemaan erilaisia ongelmatilanteita, ja minkälaisia haasteita työssä voisi tulla vastaan. Toki kannattaa muistaa, että koulutus tarjoaa nimenomaan valmiuksia työelämään, eikä hakijalla tarvitse olla selkeää toimintamallia esimerkiksi siihen, miten kiusaamistilanne koulussa hoidetaan. Kuitenkin miettimällä näitä asioita etukäteen pystyt haastattelutilanteessa itsevarmasti tuomaan esiin omia vahvuuksiasi ja osoittamaan motivaatiotasi hakeutua alalle. Haastatteluun kannattaa mennä avoimesti, rennosti ja omana itsenään, koska opekoulutuksiin etsitään erilaisia persoonia, eikä ole olemassa yhtä oikeaa tapaa olla opettaja. Ei siis kannata muodostaa omassa päässä kuvaa täydellisestä opettajasta, ja pyrkiä esiintymään sellaisena, vaan osoittamaan oma persoona ja sen vahvuudet työssä.

 

VALMENNUSKURSSI? KANNATTAAKO HAKEA?

Vielä loppuun täytyy todeta, että on vaikeaa ottaa kantaa siihen, kannattaako osallistua valmennuskurssille tai esimerkiksi hakea, jos ei ole aivan varma siitä, onko kasvatusala itseä varten. Valmennuskurssien suhteen oma henkilökohtainen mielipiteeni on se, että valintamenettelyn uudistusten jälkeen en koe, että valmennuskurssista olisi ratkaisevaa hyötyä sisäänpääsyn kannalta. Hakeutuminen alalle ylipäätään on asia, josta tulen varmasti puhumaan lisää joko Youtubessa tai omalla someviikollani maaliskuun puolivälissä. Instagramissa @ueflahettilas kohokohdissa löytyykin jo vähän pohdintojani asiasta. Sanoisin kuitenkin tähän loppuun, että opetusalalle voi ehdottomasti hakeutua, vaikka ei olisi 5-vuotiaasta lähtien halunnut opettaa; löysin itse alan esimerkiksi vasta toisen välivuoteni aikana. Kuitenkin mielestäni mille tahansa alalle hakeutuessa olisi tärkeää tuntea, että ala aidosti kiinnostaa, inspiroi ja tuntuu itselle työnä arvokkaalta ja tärkeältä.

 

Jos siis vielä tuntuu, että on hukassa sen kanssa, mikä itseä aidosti kiinnostaa, kannattaa ottaa vielä rauhassa. Opetusalaan voi tutustua tekemällä esimerkiksi opettajan sijaisuuksia tai toimimalla koulunkäyntiavustajana. Näihin tehtäviin saattaa hyvinkin päästä lukiopohjalla, kun on itse aktiivinen ja ottaa yhteyttä vaikkapa koulujen rehtoreihin.

 

Lisää luotettavaa tietoa VAKAVA-kokeesta, ohjeet koetilanteeseen ja myöhemmin esimerkiksi kokeen salijaot löytyvät täältä: VAKAVA-koe – Kasvatusalan valintayhteistyöverkosto

 

Toivottavasti tämä pitkä teksti selvensi teille opekoulutusten valintamenettelyä. Pohdin pitkään teenkö tämän videon vai tekstin muodossa, koska asiaa tuli paljon, mutta päädyin siihen, että tekstistä asiat on ehkä helpompi poimia. Jos sulle jäi mieleen jotain kysyttävää, niin laita viestiä meidän someissa, vastailen siellä mielelläni. Myös videotoiveita kasvatusaloihin liittyen saa laittaa! Kasvatusaloihin liittyvää sisältöä on jo kevääksi suunnitteilla, ja omalla someviikollani tulen varmasti näyttämään paljon juttuja etenkin opetusharjoitteluun liittyen.

Tsemppiä viikkoon!

//Essi

Hammaslääketieteen opetustilat Kuopiossa

Terveystieteiden tiedekunnan lähettiläät kävivät tutustumassa hammaslääketieteen opetustiloihin. Kuopion kampuksella Canthialla sijaitsee taitopaja ja opetusklinikka, jotka ovat valmistuneet vuonna 2013. Myös Savonia ammattikorkeakoulun suuhygienistiopiskelijat harjoittelevat samoissa tiloissa.

SIMULA ELI TAITOPAJA

Hammaslääketieteen opiskelijat pääsevät harjoittelemaan Simulaan jo ensimmäisenä vuonna omilla kursseillaan. Kliinisen vaiheen alkaessa eli kolmannen vuoden syksyllä opiskelijat siirtyvät Simulaan harjoittelemaan toimenpiteitä ennen oikeiden potilaiden kohtaamista opetusklinikan puolella.

Hoitoyksiköt ovat identtisiä opetusklinikan kanssa mutta potilaana on kurssikaveri tai anatominen harjoitusnukke. Jokainen hammaslääketieteen opiskelija saa omat nukelle vaihdettavat harjoitusleuat. Simulaan pääsee harjoittelemaan myös opetuksen ulkopuolella.

Kuopio on ainoa kaupunki Suomessa, jossa harjoitusnuket ovat hoitoyksikköä vastaavassa tilassa, mikä tekee harjoittelusta oikeaa tilannetta vastaavaa. Myös esimerkiksi ergonomiaa saadaan yhdistettyä harjoitteluun jo alusta alkaen ainutlaatuisella tavalla.

OPETUSKLINIKKA

Klinikalla käy potilaita Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin alueelta. Kun toimenpiteitä on harjoiteltu Simulan puolella, samoja toimenpiteitä päästään tekemään klinikan puolelle. Kolmannen vuoden keväällä opiskelijat siirtyvät opetusklinikalle, mutta uusia toimenpiteitä harjoitellaan opintojen loppuun saakka myös Simulassa.

Klinikalta löytyy myös yksittäisiä hoitohuoneita, joissa mm. erikoislääkärit tekevät toimenpiteitä opiskelijoiden avustuksella.

Klinikka ja simula yleislääkiksen opiskelijan näkökulmasta?

Klinikka oli hieno, moderni ja viihtyisä! Hoitoyksiköt olivat värikkäitä ja itseasiassa opiskelijat ovat valinneet värit sekä Simulaan että klinikalle!

Tilat olivat todella isot! Hampaalla opiskelijoita on huomattavasti vähemmän kuin yleislääkiksessä (esim. 2020 haussa yleisellä aloituspaikkoja 155 ja hampaalla 40), joten kuvittelin, että harjoitustilat olisivat olleet pienemmät. Tämä oli ehdottomasti positiivinen yllätys, sillä on hienoa, että myös muilla aloilla on otettu hyvin huomioon opiskelijoiden tarpeet!

Melkein iski kateus mutta onneksi meidänkin tiloihin saa olla enemmän kuin tyytyväinen! Kevään aikana onkin luvassa vielä postausta lääkiksen simulaatio-opetustiloista sekä hammaslääkiksen, biolääkiksen ja lääkiksen itseopiskelutiloista

Viivi // lääketiede