Koejännitys hallintaan

Moikka,

Täällä kirjoittelee Nelli, lääketieteen opiskelija. Pidin taannoin Instagram liveä, jossa tuli puheeksi koejännitys sekä itseluottamus kokeeseen valmistautuessa ja haluankin palata tärkeään aiheeseen vielä täällä. Minulta löytyy omaa kokemusta koejännityksestä, joka aikoinaan vaikutti negatiivisesti ylioppilaskirjoituksiini. Lisäksi kilpailen voimanostossa ja alkuun kilpailutilanteet jännittivät todella paljon. Olen kuitenkin oppinut hallitsemaan jännitystä, minkä vuoksi haluankin jakaa omia ajatuksia ja vinkkejä siihen.

Mitä jännitys oikeastaan on?

Jännitys ilmenee kaikilla eri tavoin. Minulla itsellä ilmenee sekä fyysisiä että psyykkisiä oireita. Jo ennen koetta, kilpailua tai mitä vaan tärkeätä suoritusta huomaan muuttuvani todella levottomaksi. Hengitys muuttuu pinnalliseksi, hartiat jäykistyvät ja alan näpertämään sormia ahdistuneesti. Lisäksi sisäinen ääni alkaa puhumaan nopeammin ja ajatukset kääntyvät negatiiviseen suuntaan. Suorituksen alkaessa fyysiset oireet saattavat rauhoittua, mutta pään sisällä tilanne jatkuu tai jopa pahenee.

Muistan, että ylioppilaskirjoitusten jälkeen olin hyvin hämmentynyt, koska en edes muistanut paljoa koetilanteesta ja pään sisällä oli ollut koko ajan jotenkin sumea tila. Keho oli selkeästi asettautunut tietynlaiseen uhkatilanteeseen ja reaktiotkin olivat sen mukaisia.

Ratkaisu ongelmaan onkin juuri siinä, että ajattelee tilannetta enemmänkin haasteena eikä uhkana. Haasteeseen on luontevampaa suhtautua rennommin mielin saaden silti aikaan kehossa riittävän adrenaliinin erityksen. Viestitä siis keholle tietoisilla eleillä ettei ole mitään hätää. Rauhallinen ja tietoinen hengitys, hartioiden rentouttaminen, ryhdin kohennus ja hymy kasvoilla voi rauhoittaa tilanteen. Asia ei kuitenkaan ole aina niin yksinkertainen ja siksi henkisellä valmistautumisella onkin merkittävä rooli kovemmassa jännityksessä.

Minulla itsellä on huonona tapana stressata asioista, joihin en pysty vaikuttamaan. Stressaaminen lietsoo jännitystä ja kerää turhia paineita, jotka voivat purkautua ikävästi juuri suorituksen aikana. Kun huomaan sortuvani tähän, yritän ajatella että vaikka jotain sattuisikin, aion varmasti yrittää parhaani ja selviytyä vaikeuksista huolimatta. Syvälle juurtuneiden tapojen muuttaminen vie aikaa, mutta pelkästään ongelman tiedostamisella huomasin olevan myönteisiä vaikutuksia.

Stressiä voi lieventää myös siten, että pyrkii keskittymään niihin asioihin, mihin oikeasti pystyykin vaikuttamaan, esimerkiksi suunnittelemalla tarkkaan koetta edeltävät viimeiset viikot. Toisaalta, liika suunnittelu voi joillain aiheuttaa vielä enemmän stressiä, mutta itsellä tarkat suunnitelmat rentouttavat mielen. Pahin huoli liittyy usein siihen pysynkö terveenä. Ei ehkä ole järkevää käydä juhlimassa tai muutenkaan hengailla isossa väkijoukossa, mutta muuten sitä ollaankin luonnon armoilla asian suhteen ja se on vain hyväksyttävä.

Myös itseluottamus liittyy olennaisesti jännityksen hallintaan. Kun olet itsevarma ja uskot aidosti pystyväsi onnistuneeseen suoritukseen, sisäinen ääni muuttuukin positiiviseksi ja kannustavaksi. Tällöin ajatuksen juoksu on selkeämpää ja negatiiviset äänet pään sisällä ikään kuin katoavat häiritsemästä suoritusta. Itseluottamuksen kerryttäminen tapahtuu pitkällä aikavälillä jo kokeeseen valmistautuessa.

Kehityksen huomaaminen esimerkiksi harjoituskokeissa nostaa itseluottamusta. Määrätietoinen ja sinnikäs harjoittelu tuo tunteen, että on antanut kaikkensa ja yrittänyt parhaansa. Silloin voi mennä kokeeseen tai mihin tahansa tilanteeseen itsevarmasti ja luottavaisin mielin. “Se riittää mihin riittää ja enempää ei olisikaan voinut tehdä.” Sinnikäs tekeminen vaatii vahvaa motivaatiota ja toisinaan sen puuttuessa myös itsekuria.

Loppuun voisin jakaa konkreettisia keinoja, jotka ovat auttaneet ainakin minua jännityksen hallinnassa. Jo pelkkä hengitys vaikuttaa valtavasti omaan tietoisuuteen ja läsnäoloon. Hengityksen avulla pystyt hallitsemaan omaa kehoasi. Tykkäänkin tehdä aina silloin tällöin hengitysharjoituksia, joissa keskityn pelkästään hengittämiseen. Teen harjoituksia ennen koetta ja tarvittaessa myös kokeen aikana. Netistä löytyy monia erilaisia hengitystekniikoita ja rentoutumisharjoituksia. Rentoutan mieltä myös kirjoittamalla stressaavia ajatuksia ylös.

Minulla on tapana tehdä myös mielikuvaharjoituksia useita kertoja ennen tärkeää suoritusta. Harjoituksissa on ideana visualisoida mielessä tilanne hyvin tarkasti sekä kuvitella suorituksen eteneminen yksityiskohtaisesti. Käy läpi mahdollinen koetekniikka ja suoriutuminen kokeessa. Kuvittele koeympäristö, kaikki ajatukset ja tuntemukset ennen koetta, kokeen aikana ja sen jälkeen. Miten esimerkiksi aiot palkita itsesi kokeen päätyttyä?

Mielikuvaharjoitusten ansiosta olet kokenut tilanteen jo entuudestaan mielessä eikä tilanne olekaan enää uusi ja pelottava. Tämän opin Erik Bertrand Larssenin kirjasta “Paras”, jossa puhuttiin henkisestä valmistautumisesta tärkeään suoritukseen. Voin lämpimästi suositella kirjaa.

On kuitenkin tärkeä muistaa, että hyvänlaatuinen jännitys ja adrenaliini veressä edesauttaa suoritusta ja virittää kehon optimaaliseen tilaan. Joskus jännitys voi kuitenkin edetä lamaannuttavaksi ja suoritusta heikentäväksi tilaksi. Tällöin juuri nämä vinkit toivottavasti auttavat. Nämä ovat kuitenkin vain omia kokemuksiani, joten mieti tarkkaan mikä toimii juuri sinulla. Psykologilla käyntiä kannattaa myös ehdottomasti harkita, mikäli se vain on mahdollista.

Hirmuisesti tsemppiä kaikille, joilla on edessä koe tai jokin muu jännittävä tilanne!

– Nelli / Lääketiede

Kaunis Kuopion satama helmikuussa.

Omaa alaa etsimässä

Moikka!

Toivottavasti kaikilla on alkanut uusi vuosi hyvin, sekä opintojen ohella on ehditty myös lomailla. Uusi vuosi tuo varmasti monille ajatuksia erilaisista tavoitteista, mitä kohti edetä vuoden aikana. Monilla on unelmana saada opiskelupaikka tänä vuonna, johon tunteeseen pystyn edelleen myös itse samaistumaan parin vuoden takaa. Itselle suurimpana kysymyksenä olikin siihen aikaan se, että mihin alalle sitä oikeasti voisi hakea ja mikä opiskelupaikka siihen olisi kaikista parhain.

Itse olin lapsuudessa ja nuoruudessa unelmoinut monta vuotta eläinlääkärin ammatista, koska se vaikutti merkitykselliselle työlle eläinten parissa. Kuitenkin lukiossa aloin todella pohtimaan ja tutustumaan eri aloihin vielä tarkemmin. Tutkin pitkään eri opettajakoulutuksia, insinöörilinjoja, sekä terveystieteellisiä vaihtoehtoja. Näissä kaikissa opinnoissa tuntui olevan selkeä tutkintorakenne, sekä selkeät työllistymisnäkymät, jotka tuntuivat turvalliselle jatkumolle lukion jälkeen. Minusta kuitenkin tuntui pitkään, etten löytänyt täydellisesti omaa alaani, vaikka kaikki kuulostivat mielenkiintoisille.

Kuvituskuva kalliolla pohtimisesta
Välivuonna tuli paljon retkeiltyä ja mietittyä samalla lähestyvää yhteisvalintaa, sekä eri koulutusvaihtoehtoja.

Vastaan tulikin yliopistoon tutustumispäivänä kansanterveystiede, joka kuulosti mielenkiintoiselle. Tuntui, että siinä yhdistyi erilaiset yhteiskunnalliset kysymykset, mutta samalla myös terveyden näkökulmasta monet eri osa-alueet. Selaamalla eri vaihtoehtoja, löytyi Itä-Suomen yliopistosta Terveyden edistämisen-tutkinto, joka tuntui osuvan erityisesti omiin kiinnostuksen kohteisiin, sekä etäpainotteinen opetustyyli kiehtoi minua. En kuitenkaan täysin ymmärtänyt sitä, että mikä minusta voisi tulla isona, jos tutkinnon jälkeen saan taskuuni asiantuntijapätevyyden.

Minusta tuntuu, että monesti lukiolaisilta kysyttäessä unelma-ammateiksi tulee lääkäri, juristi, psykologi, opettaja tai insinööri. Ne kaikki ovat tärkeitä ammatteja, joihin tarvitaan ammattitaitoisia ja motivoituneita osaajia. Koen silti, että nuorille on tärkeää tuoda myös pienempien alojen vaihtoehtoja pohdittavaksi. Kuinka moni on esimerkiksi kuullut terveyden edistämisestä tai liikuntalääketieteestä?

Lukioaikana esitellään monia eri aloja ja vaihtoehtoja, jotta jokainen saisi tietoa eri mahdollisuuksista ja voisi samalla löytää oman juttunsa. Sen valtavan tietomäärän seurauksena voi kuitenkin mennä lukkoon ja iskeä paniikki oman alan löytämisestä. Meillä nuorilla on valtavia paineita jo muutenkin, joten haluan muistuttaakin armollisuudesta tässä elämänvaiheessa. Uskon, että jokainen voi löytää oman alansa, eikä lukion jälkeen välivuosi ole maailmanloppu. Osa tarvitsee enemmän aikaa ja elettyä elämää, osa käy kokeilemassa toista, jonka jälkeen valitsee toisen. Se on ihan okei!

Kannustankin vielä kerran jokaista tutkimaan eri aloihin liittyviä opintoja ja miettimään, voisiko joku ala tuntua oikeasti omalta. Jos niin ei tapahdu, älä säikähdä. Jokaiselle löytyy varmasti oma ala ja paikkansa tässä elämässä. Jos taas joku ala tuntuu oikealle, usko siihen ja unelmoi. Olen valtavan ylpeä itsestäni, että uskalsin valita terveyden edistämisen tutkinnon, vaikka se ei alkuun ollut se tutuin vaihtoehto. Uskalsin unelmoida, että vielä joku päivä voisin opiskella sitä tutkinto-opiskelijana ja teinkin välivuonna Itä-Suomen avoimen yliopiston kautta kansanterveystieteen perusopinnot tutustuakseni lisää aiheeseen liittyen. Uskalsin valita tämän alan ja Itä-Suomen yliopiston, joista on tullut tärkeä osa nuoruuttani ja asiantuntijaksi kasvamista.

Ole siis avoin eri aloja kohtaan, tutki rohkeasti, mitä eri koulutukset pitävät sisällään, usko unelmiisi, sekä ole armollinen omaa alaa etsiessäsi!

Koulutusalaesitteitä pöydällä
Eri yliopistoihin ja niiden vaihtoehtoihin tuli perehdyttyä lukioaikoina. Meidänkin lukiossamme pidettiin monia eri alaesittelyjä.

// Heidi, terveyden edistäminen

Kurkistus ravitsemustieteen opintoihin

Mitä ravitsemustieteen opinnot sisältävät?

Ravitsemustieteen opinnoissa opiskellaan itse ravitsemustieteen lisäksi muun muassa elintarviketieteitä, lääketiedettä, luonnontieteitä ja käyttäytymistieteitä. Kolmen ensimmäisen vuoden aikana pinnoissa pureudutaan elimistön toimintaan aina solutasolta lähtien, mistä edetään kohti suurempia kokonaisuuksia. Mitä pidemmälle opinnot etenevät, sitä syvemmin pureudutaan siihen, miten ravitsemus vaikuttaa terveyteen ja miten opittua voidaan soveltaa käytännön työelämässä ja ihmisten arjessa.

 

Kandidaatin tutkinto

…eli opintojen ensimmäiset kolme vuotta

Kandivaiheessa suurin osa opinnoista koostuu yhteisistä opinnoista, mutta mukaan mahtuu myös sivuaineopintoja, jotka jokainen opiskelija voi valita oman mielenkiintonsa mukaan. Sivuaineopinnot voivat olla esimerkiksi kauppatieteitä, psykologiaa, urheiluravitsemusta tai kansainvälisiä opintoja.

Tässä muutamia palasia kaikille yhteisistä kurrseista, mitä kolme ensimmäistä vuotta pitävät sisällään: 

  • Solun ja kudoksen rakenne ja toiminta 
  • Sydämen, keuhkojen ja munuaisten toiminta 
  • Ruoansulatus ja aineenvaihdunta 
  • Elintarviketurvallisuus 
  • Ravitsemustieteen tutkimusmenetelmät
  • Terveystieteelliset tutkimusongelmat ja tiedonhallinta 
  • Ruoanvalinta ja syömiskäyttäytyminen 
  • Terveyden psykologia 

Maisterin tutkinto

…eli viimeiset kaksi opiskeluvuotta

Terveystieteiden maisterin tutkinnossa (TtM) ravitsemustieteellä on monta eri mahdollisuutta koostaa opinnot. Terveystieteiden maisterin tutkinto on laajuudeltaan 120 opintopistettä, eli ajallisesti noin kaksi vuotta opiskelua. Maisterin tutkinnosta noin puolet opinnoista on kaikille yhteisiä, ja loput opinnot voi valita oman mielenkiinnon mukaan! Erikoistua voi esimerkiksi ravitsemusterapiaan, urheiluravitsemukseen tai elintarviketeollisuuteen. Nyt kerron lisää ravitsemusterapiaopinnoista, sillä se on ylivoimaisesti suosituin suuntautumisvaihtoehto maisterivaiheessa.

Harkka opetuskeittiöllä, missä laskettiin ja havainnollistettiin eri ruokien sisältämiä hiilihydraattimääriä
Ravitsemusterapiaopinnot

Ravitsemusterapiaopinnot koostuvat pääsääntöisesti kahdesta isosta kokonaisuudesta: perusterveydenhuollon osiosta (ravitsemusterapia 1, 30 op) ja erikoissairaanhoidon osiosta (ravitsemusterapia 2, 30 op). Nämä opinnot suoritettuaan, on oikeutettu hakemaan laillistetun ravitsemusterapeutin pätevyyttä Valviralta. Laillistetuksi ravitsemusterapeutiksi voi Suomessa valmistua vain Itä-Suomen yliopistosta! Ja vain tämän pätevyyden omaavat saavat käyttää ravitsemusterapeutin nimikettä.Mitä ravitsemusterapiaopinnot sitten sisältävät? Tässä kurssiesimerkkejä:

  • Ravitsemushoidon lähtökohdat eli mm. ravitsemustilan arviointi ja verikokeiden ja labrojen tulkinta
  • Elintapasairaudet ja tyypin 1 diabetes eli mm. dyslipidemiat, sydänsairaudet, diabetes
  • Perusterveydenhuollon erityisosa-alueet eli mm. IBS, keliakia, allergiat, tulehdukselliset suolistosairaudet
  • Vajaaravitsemus ja tehostettu ravitsemushoito eli mm. syöpäsairaiden, kirurgisten, trauma-, palovamma- ja keuhkopotilaiden ravitsemushoito
  • Vaativan tason ravitsemushoidon erityisosa-alueet eli mm. munuaispotilaiden, kasvuhäiriöisten lasten ja keskoslasten ravitsemushoito
  • Psykiatriset sairaudet ja syömiskäyttäytymisen häiriöt eli mm. syömishäiriöt, masennus ja muut mielialahäiriöt, addiktiot ja autismin kirjon sairaudet ja niiden ravitsemushoito
  • Harjoittelut perusterveydenhuollossa 6 vkoa ja erikoissairaanhoidossa 8 vkoa

Kehonkoostumuksen arviointia ja antropometrisia mittauksia

Käytännönläheisyys

Maisterivaiheessa kandivaiheessa opittuja asioita aletaan syventämään, soveltamaan ja viemään käytäntöön. Paitsi että perinteinen luento-opetus on edelleen läsnä, korostuu luennoilla opittujen asioiden vieminen käytäntöön esimerkiksi potilasharjoitusten kautta. Myös opetuskeittiöllä päästään viettämään enemmän aikaa ja harjoitellaan esimerkiksi erilaisiin ruokavalioihin sopivien tuotteiden käyttöä ja maistuvuutta. Tämä on erittäin tärkeää, sillä käytännön ohjauksessa meidän tulee osata kertoa tuotteista ja niiden käytöstä arjessa potilaille, joilla on todettu esimerkiksi keliakia tai jokin allergia.

Maisterivaiheen opinnoissa korostuu lisäksi asiakkaan/potilaan kohtaaminen, asiakaslähtöinen ohjaus ja yksilö- sekä ryhmäohjaus. Potilaan kohtaamista ja ravitsemusohjausta päästää harjoittelemaan niin näyttelijöiden, kurssikavereiden kuin myös sairaalassa ja tk:ssa potilaiden kanssa opettajan ohjauksessa. Vaikka nämä potilasohjaukset jännittävät aina aluksi, oppii niistä ihan hurjasti ja saa tärkeää kokemusta. Käytännönläheisyys on yksi opintojen parhaista puolista!

Valmistautumassa ensimmäiseen potilasharkkaan ja ohjaukseen.
Opinnoissa ollaan myös melko paljon opetuskeittiöllä, missä on esimerkiksi allergialeivontaa. Tässä kuvassa erilaisia erityisruokavalioihin soveltuvia leivonnaisia.

Aikamoinen setti, eikö? Tiesitkö, mitä kaikkea opiskellaan vai tuliko yllärinä? 

Maija // ravitsemustiede

Miten päädyin opiskelemaan biolääketiedettä – ja mitä se edes oikeastaan on?

Vuosi on 2017 ja jännitän valintakoesalin ulkopuolella Kuopiossa. Tämä ei ollut ensimmäinen valintakokeeni, joten käytännön asiat eivät hirveästi jännittäneet. Tähän hetkeen olin valmistautunut ja tiesin, että teen parhaani.

Miten päädyin tekemään biolääketieteen valintakoetta Kuopioon? Lukioaikoina en ollut edes kuullut koko alasta (joka tuolloin kulki vielä nimellä terveyden biotieteet). Lukiossa ajatusmaailmani oli kapea – näkökenttääni mahtui silloin vain lääketiede. En kuitenkaan missään vaiheessa pysähtynyt miettimään mitä todella haluan tehdä elämälläni. Lääketieteen opiskelu on erinomainen vaihtoehto, jos lääkärin työ tai lääketiede kiinnostaa. Itse olisin kuitenkin halunnut lukiossa kuulla myös muista vaihtoehdoista. Tai ehkä kuulinkin, mutta suljin korvani.

Palataan vuoteen 2017. Tuolloin olin löytänyt biolääketieteen. En ole täysin varma edes mitä kautta, todennäköisesti opintopolkua selaamalla. Biolääketiede on ala, joka yhdistää luonnontieteitä (mm. kemiaa, biologiaa) lääketieteeseen. Biolääketieteilijä (tai biomedisiinari niin kuin monesti sanotaan) on molekyyli- ja solubiologian, genetiikan, ihmisen biologian, bioinformatiikan ja molekyylilääketieteen osaaja. Opinnot yhdistävät teoriaa ja käytännön labraharkkoja. Työllistymisvaihtoehtoja on lukuisia esimerkiksi tutkimuksen tai yritysmaailman parissa. Valintakoetta tehdessäni en totta puhuakseni ollut tästä kovinkaan tietoinen, mutta halu päästä sisään oli kova. Tätä ennen olin kaksi vuotta opiskellut kemiantekniikkaa ja pitänyt yhden välivuoden – halusin kovasti suunnan elämälleni. Ja sen sain.

En usko, että minkään alan opiskelu tai työnteko on pelkkää ruusuilla tanssimista. Jokainen kohtaa varmasti opinnoissaan hetkiä, jolloin motivaatio on hukassa (Roosan edellisessä postauksessa muuten hyviä vinkkejä tähän!) tai mikään ei tunnu kiinnostavalta. Niin olen minäkin kohdannut. Erona kuitenkin esimerkiksi kemiantekniikan opintoihini tai kuvitteellisesti kliinisen lääketieteen opintoihin biolääketieteen opinnoissa voin nähdä itseni tekemässä alalla töitä tulevaisuudessa. Löydän opinnoista useita mielenkiintoisia aihepiirejä. Kukaan ei lupaa minulle mainetta ja mammonaa tai edes varmoja työpaikkoja valitsemallani alalla, mutten sitä kaipaakaan. Ehkä se tässä onkin parasta (ja jännittävintä) – tulevaisuus on omissa käsissäni.

Sara // biolääketiede

Ps. Käy tsekkaamassa miten UEFissa opiskellaan ihmisen biologiaa:
https://youtu.be/4pEdT3S87JY

Opiskelijan päivä kuvina

Eräällä aamuluennolla pohdin, miten kiva olisi näyttää teille, mitä mun päivä pitää sisällään. Vaikka Snapchat ja Instagram päivittyvätkin ahkeraan meidän lähettiläiden arjesta, ajattelin koota kasaan pienen kuvakollaasin, miltä minun perinteinen päiväni näyttää ravitsemustieteen maisteriopinnoissa. Tässä pääsette kuvien avulla sukeltamaan mukaan mun maanantaihin!

 

1. Aamu alkaa aina puurolla. Viime aikoina puuron kaveriksi on löytänyt tiensä kesällä noukitut viinimarjat, pellavansiemenrouhe ja raejuusto. Varma combo, joka maistuu päivästä toiseen. Ja vitamiinit taattu! Aamupalan kaverina selailen digihesaria (kiitti äiti!) ja nautin kämppiksen kirkasvalolampusta. // 2. Opinnot on sisältäneet paljon uutta ja mielenkiintoista asiaa. Meillä on ollut useita eri luennoitsijoita, ja on ollut huippua kuulla eri alan ammattilaisia ja oppia uutta. Tietokone kulkee mukana joka päivä. // 3. Meidän ainejärjestön huoneen kahvinkeitin on kovassa käytössä ja huoneella tulee juotua joka päivä kahvit kavereiden kanssa luentojen välissä. Ihan paras breikki päivään, kun saa nauraa ja rentoutua koulupäivän keskellä huikean porukan kanssa. Kiireisimpinä päivinä kahvikupillinen napataan mukaan luennolle. Joskus myös silloin, kun tarvii ekstra-annoksen kofeiinia… // 4. Tänä syksynä ollaan ravitsemusterapiaopintojen myötä päästy tekemään paljon juttuja käytännössä. Kuvassa mun kämppis mittaa verensokeria diabeetikoille tarkoitetulla verensokerimittarilla. Ollaan oltu myös paljon opetuskeittiössä tutustumassa erilaisiin elintarvikkeisiin ja tuotteisiin sekä niiden ominaisuuksiin. 

 

1. Kotiin koulusta. Tänä syksynä oon kävellyt koulumatkat mielelläni, Yleensä pyöräilen, mutta rauhallinen kävely ennen ja jälkeen koulupäivän on tuntunut jotenkin tosi tarpeelliselta hengähdystauolta päivään. // 2. Välipalaa! Vaikka koulussa syö hyvän lounaan, on yleensä kotiin tullessa taas nälkä. Ensi hätään pyöräytän monesti smoothien tai syön pari leipää tai riisikakkua. Myös satsumat on ollut tänä syksynä in! // 3. Valmis smoothie lautasella (ei todellakaan aina näytä noin herkulliselta ja viimeistellyltä…). // 4. Kotona tulee yleensä tehtyä vielä kouluhommia, vastailtua sähköposteihin tai valmistauduttua seuraavaan koulupäivään. Ravitsemusterapiaopinnoissa meillä on paljon ennakkomateriaalia tutustuttavana, jonka parissa on saanut viettää useamman illan. Oon kuitenkin tykännyt siitä, että saa kotona orientoitua jo seuraavaan aiheeseen ennen varsinaisia luentoja.

 

1. Minä ja koko Kuopioelämän, eli yli neljä vuotta, mukana kulkenut Lidlistä hankittu palmuvehka (vai vehkapalmu?). Tää ihmekasvi on selvinnyt kolmesta muutosta ja pitkistä loma-ajoista hengissä, että ansaitsee erityismaininnan tässä postauksessa. // 2. Kotona tulee syötyä hyvä päivällinen ennen tai jälkeen päivän treenin. Yleensä lautaselle löytää helpot arkiruoat, kuten erilaiset wokit, mihin voi laittaa kaikkea mitä kaapista löytyy. Kasvisruokaa tulee välillä syötyä vahingossa useampi viikko putkeen, mutta broileri on myös tuttu ja turvallinen arkiruoka hiilarilähteellä höystettynä, jos ruokainspiraatio on muuten hukassa. // 3. Maanantai-iltaisin käyn kaverin kanssa Kuopion reippaan järjestämässä akrobatiassa, missä pääsee ylittämää itsensä lähes joka kerta. Viime aikoina ollaan harjoteltu muun muassa puolivoltteja, voltteja, kiintopyörähdyksiä ja arabialaisia. Huiii! // 4. Rakastan syksyä vuodenaikana, mutta tänä syksynä on ollut jotenkin poikkeuksellisen raskasta elää tässä pimeääkin pimeämmässä syksyssä. Kuopiossa aurinko on pysytellyt visusti piilossa viime kuukaudet. Onneksi päivä alkaa pian pidentymään, kun mennään kevättä kohti. Rakastan silti pimeitä iltoja, tunnelmallisia valoja ja kynttilöitä, joiden ääressä on ihana rentoutua kotona teekupin kanssa.

Herättikö perus opiskelijan maanantaipäivä kysymyksiä? Tai millaista ajattelit ravitsemustieteen opiskelun olevan? Kerro mulle kommenteissa ajatuksia!

Maija // ravitsemustiede 

Miten opiskelijat asuvat?

Törmään paljon kysymyksiin liittyen opiskelijoiden asumiseen, ja kokosin kyselyiden pohjalta tähän postaukseen lyhyitä vertailuja eri vaihtoehdoista asumiseen liittyen. On hyvä muistaa, että asumismuotoja ja -tyylejä on yhtä monta kuin asujia. Ei ole yhtä oikeaa tapaa asua opiskelijana, vaan omasta asumisesta voi tehdä juuri oman näköistä! Toiset muuttavat useamman kerran opintojen aikana, kun taas toiset pysyvät ensimmäisessä asunnossaan läpi opintojen. Itselläni muuttoja on takana neljä, ja vihdoin tuntuu, että olen löytänyt itselle sopivan asumismuodon, nimittäin kimppakämpän parhaan kaverin kanssa!

Opiskelija-asunto vai yksityinen?

Opiskelija-asuntoja Kuopiossa tarjoaa Kuopion Opiskelija-asunnot Oy eli tuttavallisemmin Kuopas. Joensuussa vastaava on Opiskelija-asunnot Joensuun Elli Oy, tuttavallisemmin Elli. Opiskelija-asunnoista löytyy sekä yksiöitä, kaksioita, perheasuntoja että soluja. Myös yhteisöasuminen on yleistynyt ja uusimmat opiskelija-asunnot koostuvatkin pienistä yksiöistä. Niiden lisäksi taloista voi löytyä muun muassa kuntosali, erilaisia yhteiskeittiöitä, elokuvahuone, chillailuhuone tai pelihuone. Kuopas ja Elli tarjoavat asuntoja opiskelijoille ja yleensä hinnat ovat edullisempia kuin yksityisillä markkinoilla. Asuntoa voi hakea heti opiskelupaikan saatuaan, eli jo ennen opintojen varsinaista alkamista. Jokaiselle uudelle ja vanhalle opiskelijalle on aina löytynyt asunto, mutta jonot yksiöihin voivat olla jopa vuoden pituisia. Monet aloittavatkin opinnot asuen soluasunnoissa tai vuokraavat asunnon yksityisiltä markkinoilta. Suurin osa opiskelija-asunnoista sijaitsee lähellä yliopistoa tai keskustaa, mikä helpottaa arkea mukavasti.

Yksityisiltä markkinoilta vuokraaminen on yleistä myös opiskelijoiden keskuudessa, vaikka hinnat saattavatkin olla hieman korkeampia. Itä-Suomen kampuskaupunkien hintataso ei ole Suomen mittakaavassa korkeimmasta päästä, mutta esimerkiksi keskustan yksiöiden hinnat pyörivät 500 euron tuntumassa. Kaksioiden hinnat puolestaan lähentelevät 750-800 euroa. Yksityiseltä vuokratessa on asuntojen sijainnissa ja kunnossa hurjasti valinnan varaa. Yksityisten vuokra-asuntojen hintatasoa ja tarjontaa voi käydä kurkkimassa esimerkiksi Vuokraoven ja Oikotien sivuilta.

Yksin, kaverin kanssa vai solussa?

Monet opiskelijat muuttavat opintojen alussa soluasuntoon, mikä on monelle kevyt laskeutuminen yksinasumiseen muuttaessa pois vanhempien luota. Jotkut viihtyvät soluasunnoissa koko opiskelu ajan, kun taas toiset alkavat suunnitella yksiöön muuttoa pian opiskelujen alettua. Sekä yksityiseltä että opiskelija-asunnoista löytyy myös perheasuntoja, joissa asustaa mukavasti niin pariskunta kuin useampikin perheenjäsen. Myös kavereiden kanssa kimppakämpässä asuminen on yleistä ja kun opiskelukaupungista löytyy saman henkisiä kavereita, voi kimppakämppä olla hyvä ja edullinen vaihtoehto. Tai miksei kimppakämppään voisi muuttaa myös tuntemattomien kanssa? Kaksioita ja kolmioita löytyy sekä Kuopakselta ja Elliltä että yksityisiltä markkinoilta. Paitsi että kaverin kanssa asuminen on kivaa, vuokran jakaminen useamman kesken pienentää asumismenoja mukavasti.

Omistusasunto vai vuokra-asunto?

Suurin osa opiskelijoista asuu vuokralla, mutta myös omistusasumiseen törmää. Itse olen kokenut vuokralla asumisen huolettomaksi ja kannattavaksi vaihtoehdoksi opiskeluaikana. Omistusasunto tuo mukanaan monenlaista vastuuta, mutta oman asunnon hankkiminen voi olla taloudellisesti, esimerkiksi sijoitusmielessä, järkevä vaihtoehto. Kela tukee opiskelijoiden vuokralla asumista, mutta myös omistusasunnon kuluihin voi saada tukea. Opiskelijat ovat oikeutettuja yleiseen asumistukeen samoin kuin muutkin tuen saajat. Näistä asioista kannattaa ottaa selvää Kelan sivuilta, mistä löytyy kattavasti tietoa kaikista opiskelijoiden tuista.

Kurkkaa vielä muutaman vuoden vanha postaus Mitä ekaan omaan asuntoon? , joka on edelleen ajankohtainen!

Maija // ravitsemustiede

Kausi käyntiin koulutuspäivillä

Uusien UEF-lähettiläiden kausi starttasi vauhdilla varhain syyskuisena maanantaiaamuna, kun Kuopion porukka kokoontui kampuksen pihaan valmiina hyppäämään bussiin kohti Joensuuta. Osa lähettiläistä oli ehtinyt jo aloittaa lukuvuoden, toiset olivat vasta muuttaneet takaisin Kuopioon kesän jälkeen ja toiset vielä nauttivat kesäloman viimeisistä päivistä. Tutustuminen aloitettiin pikkubussissa ja lähes kahden tunnin matka Joensuuhun taittuikin nopeasti uusiin (työ)kavereihin tutustuessa.

Perillä Joensuussa tie vei aamukahvien kautta luokkaan, jossa Joensuun lähettiläsporukka otti kuopiolaiset ilolla vastaan. Lyhyen esittäytymiskierroksen jälkeen pääsivät kouluttajamme ääneen. Päivän aikana saimme kuulla asiaa markkinoinnista, UEFista yliopistona ja lähettiläiden sosiaalisen median kanavista. Oli kiva huomata, että toiset lähettiläät olivat tottuneempia Snapchatin käyttäjiä, kun taas toisille Youtube oli arkipäivää. Itse taisin asettua jonnekin tuonne välimaastoon. Saimme myös kuulla paljon ajankohtaista infoa hakupalveluista ja Opintopolusta, mikä oli ainakin itselle todella tärkeää, sillä omasta hakuprosessista on vierähtänyt jo useampi vuosi aikaa…

Ennen lounasta meille esittäytyivät viime kauden lähettiläät Viivi ja Henna ja saimme kuulla heidän ajatuksiaan lähettiläskaudesta. He toivottelivat meille rattoisia ajokilometrejä tsemppien kera. Tämä viime vuoden lähettiläiden ”puhe” oli päivän parasta antia! Iltapäivällä pikkubussillinen väsyneitä kuopiolaisia lähti takaisin kotia kohti UEFin varustekassit olalla.

Perjantaina oli joensuulaisten vuoro matkata kohti Kuopiota ja toista koulutuspäivää. Tunnelma oli jo huomattavasti rennompi, kun ympärillä alkoi olla tuttuja naamoja ja muiden lähettiläiden nimetkin muistuivat mieleen. Ujostelulle ei ollut muutenkaan varaa, sillä yhtenä aiheena oli vloggaus, videoiden kuvaaminen ja editointi. Pitihän tätä sitten päästä (tai joutua) myös käytännössä harjoittelemaan. Ei muuta kuin kamera käymään ja kaverin kanssa kameran eteen höpöttelemään. Itselleni kameran edessä oleminen ei ole mitenkään luontevaa puuhaa ja filmille päätyi lopulta naurun lisäksi pieni pätkä hieman epäröivää jutustelua. Mutta harjoitus tekee mestarin tässäkin, eikö?

Päivä jatkui Avoimen yliopiston esittelyllä ja Prezi-esitysten valmistelulla. Myös perjantaina vuorossa oli viime kauden lähettilään puheenvuoro, kun Kia tuli kertomaan meille kokemuksistaan UEF-lähettiläänä. Perjantain päivä päätettiin ryhmäkuvien ottamiseen, jonka jälkeen Kuopion porukka pääsi viikonlopun viettoon ja joensuulaiset aloittivat paluumatkan kohti kotia.

Koulutuspäivien jälkeen lähettiläiden viestikanavat ovat olleet aktiivisia, kun kysymyksiä, ideoita ja ajatuksia on heitelty ilmoille. Tämän vuoden lähettiläsporukalla on varmasti paljon annettavaa, emmekä malta odottaa, että pääsemme kiertämään lukioita ja tapaamaan nuoria ympäri Suomen! Ota pikimmiten meidän somekanavat haltuun, niin pysyt kärryillä, mitä UEF-lähettiläiden arjessa tapahtuu ja missä päin ollaan milloinkin liikkeellä!

Instagram: @ueflahettilas

Facebook: UEF-lähettiläät

Snapchat: UniUEF

YouTube: UEF-lähettiläät

 

Maija // ravitsemustiede

 

 

Uudet lähettiläät esittäytyvät: Terveystieteiden tiedekunta

Uusien UEF-lähettiläiden esittelyt jatkuvat!

Voit kurkata luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunnan lähettiläiden esittelyn tästä linkistä. Tänään esittelyvuorossa ovat terveystieteiden tiedekunnan lähettiläät Maija, Sara ja Viivi.

“Tiedekuntamme on ainutlaatuinen kokonaisuus Suomessa.  Koulutamme osaajia useille keskeisille terveydenhuollon aloille edistyksellisissä oppimisympäristöissä –. Tutkimuksemme vastaa ikääntymisen, terveyden ja hyvinvoinnin maailmanlaajuisiin haasteisiin.” uef.fi/uef/ttdk

Terveystieteiden tiedekuntaan kuuluvat farmasian laitos, lääketieteen laitos ja hoitotieteen laitos sekä A.I. Virtanen -instituutti. Tiedekunta toimii pääsääntöisesti Kuopion kampuksella.

Maija Ristimäki, ravitsemustiede

Heipsun!

Olen Maija, 24 vuotta ja kotoisin Etelä-Pohjanmaalta Seinäjoelta. Opiskelen Kuopiossa neljättä vuotta ravitsemustieteitä, joten maisterivaiheessa mennään! Tänne Pohjois-Savon sydämeen muutin jo vuotta ennen opiskelujen aloittamista vuonna 2015, kaupunki on siis ehtinyt tulla tutuksi. Olen sosiaalinen ja aktiivinen, mutta omaa rauhaa rakastava tyyppi, jonka kalenteri tuppaa täyttymään huomaamatta kivoista jutuista ympäri vuoden. Vapaa-ajalla minut löytää kavereiden perästä milloin minkäkin urheilulajin parista, tällä hetkellä kokeilussa on akrobatia.

Ravitsemustiede valikoitui pääaineeksi melko nopeasti sen jälkeen, kun sain tietää alasta. Taisi olla äiti, joka oli ensimmäisenä kuullut, että tällaistakin olisi mahdollista opiskella. Pienen selvittelyn jälkeen ala ja UEF tuntuivat kuin juuri minulle tehdyiltä; töitä ihmisten ja terveyden parissa, mielenkiintoiset uramahdollisuudet ja monipuoliset suuntautumisvaihtoehdot. Avoimen yliopiston opiskelujen ja muutaman pääsykoerupeaman jälkeen sähköpostiin kilahti se odotettu viesti opiskelupaikan vastaanottamisesta.

Kuopio oli luonnollinen vaihtoehto opiskelukaupungiksi, sillä olemme ainoa ravitsemusterapeutteja kouluttava yliopisto Suomessa. En ollut koskaan ennen käynyt Kuopiossa, mutta kaupunki vaikutti lupaavalta ja Kuopio on kyllä lunastanut kaikki odotukset. Rakastan Puijon jylhiä metsiä, lukuisia liikuntamahdollisuuksia ja sitä, että liikkumisvälineeksi riittää oma rakas pyörä.

Parasta UEFissa opiskelussa on monipuolisuus, käytännönläheisyys ja se, että itse voi vaikuttaa paljon omien opintojen suunniteluun. Yksiä mieleenpainuvimpia hetkiä ovat varmasti olleet joka syksyn ensimmäiset päivät, kun kesän jälkeen koko vuosikurssi on koolla tuttuun tapaan ainejärjestön huoneella. Puheensorina, nauru ja kahvin tuoksu kantautuvat käytävään asti, halauksia jaetaan puolin ja toisin ja kaikki odottavat innoissaan tulevia kursseja ja opiskelija-arkea. Ehdottomasti paras tapa aloittaa lukuvuosi!

Sara Leskinen, biolääketiede

Moi!

Olen Sara, 24-vuotias biolääketieteen opiskelija Kuopiosta. Opinnoissani olen kandi- ja maisterivaiheiden rajamaastossa. Kotoisin olen Savonlinnasta, ja vapaa-ajalla minut löytää todennäköisimmin salilta tai erilaisista tapahtumista. Kotihiirikin minussa asuu, ja tasapainotan menevää elämäntyyliä rentoutumalla kotona.

Tieni biolääketieteen koulutusohjelmaan ei ollut suora tai selkeä. Lukion jälkeen matemaattisena ihmisenä päädyin opiskelemaan kemiantekniikkaa haaveillen kuitenkin lääketieteen opinnoista. Tuohon aikaan lääketiede kiinnosti minua paljon ja ajattelin lääkärin ammatin olevan ainoa keino toteuttaa unelmiani työskennellä minua kiinnostavien aiheiden parissa. Parin teekkarivuoteni aikana kuitenkin törmäsin sattumalta biolääketieteeseen ja ihastuin. Tutkiessani kyseistä pääainetta minulle valkeni samalla, etten oikeastaan todella halunnut kliinikoksi, vaan tutkimuspuoli veti puoleensa vahvemmin. Biolääketieteessä viehätti alan ajankohtaisuus, mahdollisuus suunnata itseä kiinnostavaan aihealueeseen ja mahdollisuus myös käyttää omaa kiinnostusta laskennalliseen puoleen.

Opintojen ulkopuolella nautin erilaisista aktiviteeteistä, kuten ainejärjestötoiminnasta ja opiskelijatapahtumista haalaribileistä hienoihin vuosijuhliin. Opiskelijana olen Kuopion lisäksi tutustunut hieman ainakin Helsingin, Lappeenrannan, Turun, Tampereen ja Itämeren opiskelijamenoihin. Ehkä parasta opiskelijana onkin hyvät mahdollisuudet tutustua ihmisiin yli tiedekunta- ja kaupunkirajojen. Odotan innolla tulevia seikkailuja UEF-lähettiläänä ja innostavia kohtaamisia, toivottavasti törmätään näissä merkeissä!

Viivi Kaaronen, lääketiede

Heippa!

Olen Viivi Kaaronen 20-vuotias toisen vuoden lääketieteen opiskelija Kuopiosta! Muutin reilu vuosi sitten Savon järvimaisemiin meren ääreltä Kotkasta. Kuopioon oli helppo sopeutua ja täällä tunnen olevani kotona.

Olen yksi niistä, jotka ovat aina halunneet lääkäriksi. Lukiossa tuli pohdittua myös muita alavaihtoehtoja, mutta kutsumus lääketieteeseen oli niin kova, että päätin hakea. Kova työ palkittiin ja sain unelmien opiskelupaikan.

Tuntuu, että vasta myöhemmin olen sisäistänyt opiskelevani lääketieteellisessä ja olen itselleni todella kiitollinen jokaisesta tehtävästä, jonka tein valmistautuessani pääsykokeeseen. Haluan kannustaa hakijoita ja olla esimerkkinä, että myös ensimmäisellä hakukerralla voi tärpätä, vaikka 2020 onkin uudenlainen vuosi todistusvalinnan myötä.

Päädyin hakemaan Itä-Suomen yliopistoon, koska Kuopio houkutti lääkiskaupungeista eniten ja en ole katunut hetkeäkään! Täällä on käytännönläheistä opetusta, etelästä on tänne hyvät kulkuyhteydet junalla ja koulutus kaikin puolin vaikutti täällä minulle sopivimmalta. Meillä on hyvä yhteishenki ja olen löytänyt ympärilleni ihania ystäviä.

Maija // ravitsemustiede

TERVEYSTIETEIDEN LÄHETTILÄÄT ESITTÄYTYVÄT!

Uusi lukuvuosi on pärähtänyt käyntiin ja sen myötä myös uudet lähettiläät ovat päässeet hommiin! Ensimmäisenä itsensä esittelevät Kuopion terveystieteiden tiedekunnan lähettiläät Sanni, Niko ja Kia!

Sanni, 24, lääketiede

Heippa!

Olen Sanni Särkkä, 24-vuotias toisen vuoden lääketieteen opiskelija Kuopiosta. Olen kotoisin Etelä-Pohjanmaan sydämestä Seinäjoelta, ja Kuopiolaistumista olen treenannut nyt reilun vuoden verran. Lääkikseen päädyin muutaman mutkan ja välivuoden kautta. Lukiossa lääkärin ammatti oli yksi haave muiden joukossa, ja ainevalinnat tein siihen tähdäten. Kuitenkin kirjoitusten jälkeen tuntui, ettei paukut riittäneet lääkikseen hakemiseen, ja päädyinkin ns. helppoon ratkaisuun, Jyväskylään opiskelemaan musiikkikasvatusta. Mukaan tarttui myös fysiikka toiseksi pääaineeksi. Vuoden opiskeltuani tajusin ettei kumpikaan aloista ollut sitä mitä oikeasti halusin, joten kaivoin esiin vanhan unelman ja päätin hakea lääkikseen. Kului kokonaista kolme vuotta joihin sisältyi töitä, muutama kuukausi Australiassa, sekä sitkeää lukemista. Lopulta sinnikkyys palkittiin ja täällä ollaan!

Alusta asti tiesin, että haluan hakea juuri Itä-Suomen yliopistoon. Etelä-Suomen vilinä ei innostanut, ja jo Jyväskylässä opiskellessani olin ihastunut kauniisiin metsä- ja järvimaisemiin. Lisäksi rakastan lunta ja kunnon talvea ja Kuopiossahan niistä saa nauttia. UEFissa lääketieteen opiskelu on käytännönläheistä, ja opiskelijoiden kliinisten taitojen harjoitteluun panostetaan. Kuopion kampusalue on kaunis ja täällä on mukava lämminhenkinen tunnelma. Opiskelijat tulevat ihan ympäri Suomen, joten täyttä savolaistumista ei tarvitse pelätä 😉

Olen touhukas ja menevä tyyppi varustettuna positiivisella asenteella elämään. Liikunta on lähellä sydäntäni, ja opiskelujen paineita purankin säbää pelaillen ja lukkopainissa vääntäen. Jäljelle jäävän vapaa-ajan vietän mieluiten ulkoillen ja viettäen aikaa ystävien kanssa. Lähettilään hommia alottelen myös suurella innolla! Jos mikä tahansa lääkikseen hakemisessa tai yliopisto-opiskeluissa askarruttaa, muhun saa ottaa yhteyttä ja kysellä rohkeasti esim. Instagramin tai Snapchatin välityksellä. Haluan olla tsemppaamassa jokaista just sen oman unelman tavoittelemisessa.

Niko, 21, lääketiede

Moi!

Nimeni on Niko ja olen toisen vuoden lääketieteen opiskelija. Ikää mulla on kertynyt 21 vuotta. Kuopioon muutin viime syksyllä opintojen alkaessa ja kotoisin olen Jämsästä (vinkki: Himos!) ja Kotkasta. Oma tieni yliopistoon ja lääkikseen on aika sieltä klassisesta päästä, ensimmäinen yritys ei ollut lähelläkään sisäänpääsyä valmennuskurssista huolimatta. Yo-kirjoituksista ei omalla kohdallani ollut oikeastaan hyötyä (lue: menivät hieman liian keskiverrosti) valintakoetta ajatellen. Oh well, ensi vuonna uudestaan.

Välivuonna kävin puolen vuoden intin ja kevään luku-urakan jälkeen se kauan odotettu hyväksymisviesti odotti Opintopolussa. Lääkis oli kiinnostanut jo lukiossa vaikkei sitä loppujen lopuksi tiennytkään mitä opiskelulta odottaisi, tiedossa oli vain että paljon lukemista olisi edessä. Syksyllä latinan litaniat upposivatkin sitten kalloon paljon paremmin kuin iänikuiset lukiokirjat, ja kotoutuminen uuteen maailmaan alkoi mukavasti Snellmanian ja Canthian käytäviä mittaillen. Vuosi täällä on hujahtanut ohi vauhdilla ja tuntuu että todella kuulun tälle alalle!

Koulun ulkopuolella aika kuluu tällä hetkellä musiikin ja liikunnan parissa; kitaransoitto ja boulderointi ovat lähellä sydäntä. Mun ongelma taitaa olla se että mielenkiinnon kohteet vaihtelee sen verran usein ettei aika vain yksinkertaisesti riitä tehdä kaikkea mitä kiinnostaisi. Kuopiossa kyllä riittää aktiviteetteja ja varsinkin Sykettä-kokonaisuuden liikuntamahdollisuuksia on tullut kokeiltua ahkerasti. Sykettä on siis Itä-Suomen korkeakoulujen oma liikuntapalvelukokonaisuus, jossa pääsee oikeasti halvalla harrastamaan vaikka mitä lajeja!

Miksi juuri Itä-Suomen yliopisto? Meidän haussa 2017 ei vielä ollut yhteishakua, eli hakuvaihtoehtoja voi olla vain yksi. Ehkä itse alun perin halusin hieman etäisyyttä kotikaupunkiin, kai se oli sitä kuuluisaa itsenäisyyden etsimistä. Olin kuullut että Kuopio on hieno opiskelijakaupunki ja se valloitti omankin sydämeni enkä ole katunut UEFiin hakemista hetkeäkään! Omalla vuosikurssillani on tosi hyvä yhteishenki ja olen saanut mahtavia kavereita vuoden aikana.

Odotan innolla tulevaa lähettiläsvuottani ja uusiin ihmisiin ja hakijoihin tutustumista! Jos tulee kysyttävää niin ottakaa yhteyttä!

Kia, 21, terveyden edistäminen

Heippa!

Mun nimi on Kia ja oon toisen vuoden terveyden edistämisen sekä liikuntalääketieteen opiskelija Kuopion kampukselta. Ikää mulla on 21-vuotta ja ensimmäiset kaksikymmentä vuotta elämästäni olen viettänyt pääkaupunkiseudulla Helsingissä. Kuitenkin reilu vuosi sitten opiskelut johdattivat minut tänne Savoon, jossa olen viihtynyt paremmin kuin hyvin.

UEFiin päädyin opiskelemaan vietettyäni välivuoden ylioppilaaksi valmistumisen jälkeen. En vielä lukiossa oikein tiennyt mitä lähtisin opiskelemaan ja välivuosi antoi lisäaikaa oman alan etsimisille. Yliopisto oli ollut haaveeni jo niin kauan kuin muistan, joten päätin lähteä rohkeasti tavoittelemaan unelmaani.  Välivuoden aikana minulle selkeni, että terveystiede on se mun juttu. Hakukohteita selaillessa silmiini osui Itä-Suomen yliopiston terveyden edistämisen tutkinto-ohjelma ja silloin tiesin löytäneeni oman alani. Pääsykoesalissa istuessani en voinut kuvitellakaan tulevani hyväksytyksi, sillä hakijoita tuntui olevan niin paljon! Kesäkuussa 2017 kuitenkin sain kuulla tulleeni valituksi ja kiivas valmistautuminen opiskeluun sekä 400km päähän muuttamiseen alkoi.

Aloitin tosiaan tänä syksynä toisen opiskeluvuoteni UEFissa ja valitsin suuntautumisvaihtoehdoksi liikuntalääketieteen. Viime talven aikana mieleni kamppaili kovasti eri suuntautumisvaihtoehtojen välillä, mutta lopulta valinta oli kuitenkin helppo ja itsestään selvä. Minua on jo pitkään kiehtonut terveys, hyvinvointi ja liikunta sekä ihmiskehon toiminta ja opinnoissani pääsen syventymään kaikkiin näihin aiheisiin. Sivuaineena kandidaattivaiheessa on urheiluravitsemus. Ravitsemus on toinen lähellä sydäntäni oleva aihe ja siksi on huippua, että pääsen yhdistämään myös ravitsemustiedettä opintoihini.

Opiskelun lisäksi on monta juttua, jotka pitävät minut kiireisenä: tapahtumavastaavan hommat ainejärjestössäni, urheilu, ystävät, reissaaminen kahden kodin välillä sekä nyt lähettilästyöt tulevan lukuvuoden aikana. Kiire ei minua haittaa, sillä koen olevani onnekas saadessani olla mukana monessa jutussa. Silloin arki tuntuu mielekkäälle ja uutta viikkoa odottaa aina innolla. Aikatauluttaminen ja ajanhallinta on tullut tärkeäksi osaksi arkea, jotta kaikelle tärkeälle löytyy aikaa. Tärkeintä on nauttia siitä mitä tekee, eikä stressata liikaa.

Lähettiläskaudessa odotan eniten lukiovierailuja, messuja ja uusien ihmisten tapaamista. Toivon, että voin olla avuksi, joten ottakaa rohkeasti yhteyttä, jos jokin askarruttaa!

Lähettiläisiin voit ottaa yhteyttä somekanavien tai blogin kautta!

Instagram: @ueflahettilas

Facebook: UEF-lähettiläät

5 tapaa lievittää opiskelustressiä

Joululomailu on takanapäin ja on aika palata takaisin opintojen ääreen. Lukiossa se tarkoittaa lähestyviä kevään ylioppilaskirjoituksia, ja monelle abiturientille sitä myötä kauan odotettua valmistumista ja valkolakkia. Yliopistossa kevätlukukausi tarkoittaa ainakin minulle hieman kiireisempää aikaa kuin syyslukukausi. Keväällä tavoitteenani on saada mahdollisimman paljon opintopisteitä kasaan, päättää lukuvuosi hyvillä mielin ja hyvin arvosanoin ja tietysti siinä samalla nauttia monista kevään opiskelijaperinteistä, kuten vapusta.

Kevätlukukausi on monelle stressaavaa aikaa, joten mikä olisikaan parempi tapa aloittaa tämä vuosi, kuin listaamalla 5 toimivaa tapaa lievittää opiskelustressiä! Nämä vinkit voit hyödyntää lukiessasi vaikkapa ylioppilaskirjoituksiin, pääsykokeisiin, kokeisiin tai tentteihin. Nämä viisi asiaa toimivat minulla – voit testata niitä, mutta tärkeintä on, että löydät itsellesi omat viisi sopivinta. Olen aina ollut niin stressaavaa tyyppiä (ja aina menossa joka suuntaan), että stressinhallintataitojen oppiminen on ollut kultaakin kalliimpaa.

Mutta nyt asiaan!

  1. KALENTERI

Ihan kaikista tärkein ykkösvinkkini on yksinkertainen – kalenteri. Itselläni se toimii parhaiten paperisena, mutta sinulla se voi olla missä muodossa tahansa. Kun olen stressaantunut ja kiireinen, miljoonat tekemättömät asiat pyörivät päässäni ja pahimmillaan varastavat kallisarvoiset yöuneni. Olen oppinut kirjoittamaan kaikki tekemättömät asiat listoiksi kalenteriin. Tätä listaa kutsun ”To do -listakseni”. Kun tekemätön asia on tehty, viivaan sen yli listalta, eikä sitä tarvitse enää ajatella.

To do –listan lisäksi suosittelen värien käyttämistä, ns. värikoodaamista! Opiskeluun liittyvät asiat, kuten luennot ja palautettavien tehtävien deadlinet, kirjaan kalenteriin vihreällä, työjutut keltaisella ja vapaa-ajan pinkillä. Näin on helpompi erottaa nopeasti, missä pitää olla ja milloin. Milloin se seuraava työjuttu nyt olikaan? Moneltako ehtisinkään kuntosalille tänään? Jos olet kiireinen kuten minä, on myös erittäin tärkeää kirjata vapaa-ajan menoja ylös. Näin elintärkeät asiat kuten ystävät tai liikunta eivät huku kiireen alle!

Tiivistettynä – hanki kalenteri, se pelastaa sinut monesta pulasta! Opettele aikatauluttamisen taito ja opettele kirjaamaan aikataulut kalenteriin, sillä silloin ehdit tehdä yllättävän paljon, vaikka vuorokaudessa onkin vain 24 tuntia.

  1. TERVEELLISET ELINTAVAT

Tämä on ehdoton kakkosvinkkini. Terveellisistä elintavoista puhuminen voi tuntua paasaamiselta, mutta turhaa se ei missään nimessä ole. Kun ihminen on stressaantunut, on koko ihmiskeho niin sanotussa hälytystilassa, ja se voi vaikuttaa pitkällisesti jopa ihmisen terveyteen. Siksi onkin ehdottoman tärkeää muistaa tämä pyhä kolminaisuus: lepää tarpeeksi, syö terveellisesti ja muista liikkua. Levossa ihminen omaksuu valtavasti oppimaansa tietoa, terveellisellä ruokavaliolla koko keho saa energiaa ja tarvitsemaansa puhdasta ravintoa, ja liikunnan avulla tuulettuu myös pääkoppa. Tämä kolmikko myös lievittää stressiä – ihan huomaamatta!

  1. YSTÄVÄT

Yllämainittujen kolmen asian lisäksi terveellisen elämän tasapainoon kuuluvat mielestäni myös ystävät, perhe ja muut sosiaaliset suhteet. Jos esimerkiksi liikunnalle ei ole aikaa, pelkkä juttutuokio ystävän kanssa voi lievittää stressiä valtavasti! Opiskelukaverit voivat auttaa sinulle kinkkisten asioiden kanssa, ja kaverille opettamalla oppii aiheesta myös itse. Ystävät tietävät, millaista on stressata, joten vertaistukea on varmasti saatavilla. Itse en selviäisi kovinkaan kauan ilman pieniä hyviä naurun hetkiä ystävieni kanssa.

  1. LOMA

Joululoma meni jo, ja toivon, että jokainen jaksoi levätä ja ladata akkujaan tarpeeksi sen aikana. Olen kantapään kautta oppinut, että lomalla kuuluu levätä – ja se tarkoittaa lepoa ihan kaikesta, kuten opiskelusta ja työstä. Välillä sinä ja aivosi tarvitsevat ihan täydellistä lepotaukoa kaikesta stressaavasta. Levon ei tarvitse olla edes pitkä, kunhan sen ottaa ihan lomailun kannalta: tekee kaikkea sellaista, mistä tulee hyvä olo, kuten liikkuu, lukee kirjoja, näkee ystäviä, nukkuu tai vaikka vaan katsoo telkkaria. Sama sääntö pätee mielestäni myös vapaa-aikaan: Anna joka päivä aivoillesi lepoa ja tilaa oppia. Älä esimerkiksi lue tenttiin koko yötä, vaan aikatauluta lukemisesi siten, että joka päivä saat hetken myös levätä.

Muista myös, että elämä ei ole tehty pelkkää opiskelemista, työtä tai suorittamista varten. Pysähdy välillä ajattelemaan ja nauttimaan elämästä!

  1. ASENNE

Viimeisenä ehkä kuitenkin yksi tärkeimmistä, eli asenne. Ole itsellesi armollinen, yritä suhtautua positiivisesti ja muista ennen kaikkea yksi juttu – sinä pystyt siihen kyllä! Yes, you can.

Ihanaa kevättä ja valtavasti tsemppiä opiskeluun!

// Saara, Terveyden edistäminen