Tag Archives: luokanopettaja

FILOSOFISEN TIEDEKUNNAN LÄHETTILÄÄT ESITTÄYTYVÄT!

Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä esittäytyvät filosofisen tiedekunnan lähettiläät Henna, Kaisa ja Viivi.

Henna, 22, luokanopettaja

Moi!

Olen Henna, 22-vuotias toisen vuoden luokanopettajaopiskelija Joensuusta. Ennen kuin edes sain koulupaikkaa yliopistosta, aloittelin opintoja avoimen yliopiston puolella ja siitä syystä opinnot ovat edenneet joutuisasti ja pääsen kirjoittelemaan kandia nyt tämän lukuvuoden aikana.

Tieni luokanopettajaksi ei ollut se helpoin, tökäten kahdesti Vakava-kokeeseen. Kolmannella hakukerralla päätin läpäistä Vakavan keinolla millä hyvänsä ja päästä opiskelemaan unelma-ammattiini. Jo alakoulun kolmosluokalla syntyi ajatus luokanopettajan ammatista, ja sitä en ole tähän päivään mennessä muuttanut. Hyvä niin, sillä rakastan käytännönläheistä yliopisto-opiskelua, joka on minun mielestä paljon leikkiä ja laulua ja joskus ihan oikeasti myös tentteihin lukemista oikein urakalla.

Itä-Suomen yliopisto opiskelupaikaksi on ihan huippuhyvä valinta, meininki on yhteisöllinen ja opettajankoulutuksessa pidetään taito- ja taideaineita tärkeinä. Lisäksi meillä on neljä harjoittelua, joten käytännössä pääsee hyvinkin treenaamaan opittua.

Koulun lisäksi tykkään nähdä kavereita, nauttia musiikista, hengailla kotona, ja toivottavasti ehdin pian myös tutustumaan Joensuun laajaan Sykettä-liikuntatarjontaan. Olen vähän sellainen kaikki tai ei mitään -tyyppi, joten uskon, että tullaan paljonkin törmäilemään messuilla ja lukiovierailuilla. Kalenteri onkin jo täyttynyt mukavasti reissuista! Ihan mahtavaa tehdä näin siistiä duunia UEF-lähettiläänä; reissata ympäri Suomea, nähdä erilaisia kouluja ja opiskelijoita, kertoa meidän yliopiston ja koulutusalojen parhaat palat, eipä siistiä!

Jos ikinä mitään kysyttävää tulee, niin laita rohkeasti somessa vaan viestiä meille, sitä varten me täällä ollaan 🙂

Kaisa, 23, englannin kieli ja kääntäminen

Moikka moi!

Olen Kaisa, 23, ja opiskelen viidettä vuotta englannin kieltä ja kääntämistä. Alun perin olen kotoisin Etelä-Pohjanmaan Kuortaneelta, mistä muutin tänne Joensuuhun opintojen perässä syksyllä 2014. Englantia päädyin opiskelemaan pidettyäni ensin välivuoden, josta suurimman osan vietin Irlannissa au pairina.

Välivuosi Irlannissa oli itselleni todella tärkeä kokemus, koska lukion jälkeen jäi harmittamaan, etten ollut lähtenyt vaihtoon. Siispä au pairiksi lähteminen oli oiva tilaisuus sekä tienata vähän taskurahaa että nähdä maailmaa. Kokemus toi mulle lisää varmuutta sekä itsenäisesti reissaamisesta että kielitaidostani, jota testasin ensimmäistä kertaa kunnolla luokkahuoneen ulkopuolella – ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin ilmaista asiat englanniksi ja ymmärtää, mitä muut halusivat kertoa mulle. Välivuosi siis ei todellakaan ole maailmanloppu!

Päätös hakea lukemaan englantia syntyi vasta abivuonna vähän ennen yhteishakua, kun tajusin, etten taidakaan haluta arkkitehdiksi, niin kuin olin luullut lukion ekat vuodet. Sitten tulikin vähän kiire keksiä uusi uratavoite. Ajatus englannin kielen opiskelusta syntyi kuitenkin nopeasti mietittyäni missä olen hyvä ja mitkä asiat ovat musta kiinnostavia. Enkkuhan tuo oli sujunut mallikkaasti, ja vapaa-ajalla olen aina tykännyt lukea kirjoja sekä katsoa elokuvia ja sarjoja, joten aloin pohtia miten voisin yhdistää nämä asiat. Kääntäminen tuntui luontevalta vastaukselta. En kuitenkaan ollut varma halusinko kääntäjäksi vaiko sittenkin englannin opettajaksi, koska samalla pääsykokeella pystyi silloin hakemaan kahteen kohteeseen UEFissa ja yhteen Tampereen yliopistossa. Päädyin kuitenkin kääntäjäpuolelle UEFiin, ja se on tuntunut oikealta ratkaisulta. 

Vapaa-ajalla käyn Itä-Suomen korkeakoulujen Sykettä-ryhmäliikunnoissa ja palloiluvuoroilla mätkimässä sulkapalloa. Liikunnan vastapainoksi rentoudun parhaiten kavereiden kanssa sekä Netflixiä tuijottaessa. Graduhan on myös työn alla, joten mut voikin arkiaamupäivisin löytää kampuskirjastolta näpertämässä koneella. 

Odotankin jo kovasti lukiovierailuja ja muita lähettiläshommia, ja totta kai uusien ihmisten tapaamista! Olen myös aika sosiaalinen ja uskoakseni helposti lähestyttävä, joten saa ottaa yhteyttä tai tulla juttelemaan, jos on jotain mielen päällä!  

Viivi, 25, opinto-ohjaus

Moikka kaikille!

Mie oon Viivi ja opiskelen kolmatta vuotta opinto-ohjaajaksi Joensuun kampuksella. Olen paljasjalkainen pohjoiskarjalainen, joka näkyy minussa ainakin puheliaisuutena sekä leppoisana elämänasenteena. Vaikka olen elämässäni päässyt kiertelemään monessa paikkaa sekä Suomessa että ulkomailla, oli ihanaa jäädä opiskelemaan yliopistoon ihan omille kulmille, kun laajasta tarjonnasta löytyi juuri opinto-ohjaajan koulutus. UEF on nimittäin ainoa yliopisto Suomessa, joka tarjoaa pitkää kandidaatin ja maisterin tutkintoa sisältävää opinto-ohjaajan koulutusta.

Lukiossa olin aika hukassa sen kanssa, mikä minusta tulee isona. Aineista minua kiinnosti erityisesti psykologia ja terveystieto, ja halusin painottua näihin aiheisiin myös tulevaisuuden työssäni. Lukiossa olin jumissa siinä ajatuksessa, ettei minusta ole yliopisto-opiskelijaksi, koska ajatuksissani yliopisto-opiskelu oli todella vaikeaa ja raskasta.

Lukion jälkeen päädyin opiskelemaan sosionomiksi ammattikorkeakouluun. Opiskeluaika oli opettavaista, mutta tiesin, että haluan jatkaa opiskelujani vielä myöhemmin ja kehittää omaa osaamistani eteenpäin. Onneksi uskalsin hakea valmistumisen jälkeen yliopistolle, sillä nyt saan opiskella unelmieni alaa, jonka en ajatellut olevan minulle edes mahdollinen. Hommaan tarvittiin rohkeutta ja halua panostaa omiin unelmiin. Opo-opinnot ovat olleet ehdottomasti huikeinta aikaa elämässäni, enkä ole katunut päiväkään päätöstäni jatkaa opintojani.

Yliopisto-opiskeluissa parasta on samanhenkisten opiskelukavereiden lisäksi ollut mahdollisuus vaikuttaa omien opintojen sisältöön. Tänä vuonna käyn ohjauksen opintojen lisäksi opetushallinnon sivuainetta oikeustieteiden puolella, ja niiden kautta olen päässyt haastamaan itseäni taas ihan uudella tavalla. Arkeni koostuu luennoista, erilaisista ryhmätöistä ja itseopiskelusta. Ja tietenkin kahvitauoista, jotka venyvät hyvässä seurassa usein ihan liian pitkiksi.

Opintojen ulkopuolella käyn osa-aikatöissä, Sykkeen jumpissa ja vietän aikaa rakkaimpien tyyppien kanssa. Elämä yliopisto-opiskelijana on siis paljon muutakin kuin tentteihin lukua tai luennoilla töröttämistä, ja tätä haluan nostaa esiin UEF-lähettiläänä toimiessani.

Ihan parasta päästä kiertämään messuja ja lukioita tulevan vuoden aikana, joten heitetäänhän morot kun tavataan! Kuten meille kaikille lähettiläille niin myös minulle voi laittaa koodia esimerkiksi meidän someissa. Me vastataan kaikkeen mihin osataan ja selvitellään sitten loput yhdessä. Hulluna tsemppiä syksyyn, toivottavasti siitä tulee paras miesmuistiin!

Miten päädyin opiskelemaan alaani?

Lähettiläät esittelevät omia kokemuksiaan, miten ovat päätyneet omalla alalleen. Mitkä asiat ovat vaikuttaneet hakemiseen ja mitä kaikkea mutkia matkaan on mahtunut!

 

Kirsi – Ympäristötiede

Olen pienestä lähtien ollut kiinnostunut luonnosta, avaruudesta ja niihin liittyvistä tieteen asioista. Ala- ja yläasteella halusin päästä tutkijaksi ja kartoittaa maailmankaikkeuden ihmeitä. Lukiossa ajatusmaailma oli vielä sillä tiellä, mutta mukaan tulivat ympäristönsuojelu sekä lääketiede. Vaihtoehtoina mietin silloin lääkärin uraa sekä fysiikan opiskelujen kautta meteorologiksi joko tutkimaan sääilmiöitä tai pienhiukkasten vaikutusta ilmastonmuutokseen.

Opon tunneilla tutustuin muihin vaihtoehtoihin, jotka olivat biologian ja ympäristön puolelta. Jostakin testistä tuli vaihtoehtona ympäristötiede, mutta olin käynyt vain yhden kurssin kemiaa ja pääsykokeessa vaadittiin kemian laajan oppimäärän tuntemus. Ajatus jäi taka-alalle, kun aloin lukemaan fysiikan kirjoituksiin. Panostin siihen paljon, mutta opiskellessa tuli sellainen tunne, että työskentely fysiikan parissa tulisi olemaan todella matikkapainoista. Kaipasin tulevalta uralta suuntaa, missä työ olisi konkreettista ja työn jälkeä pystyisi näkemään. Lisäksi fysiikan opiskelut olisivat olleet Helsingissä, eikä muutto suurkaupunkiin houkutellut tutusta Kuopiosta. Päädyin siis hakemaan ympäristötieteisiin Kuopioon ja toisena vaihtoehtona sovellettuun fysiikkaan, jonka suuntauksina olisivat olleet ympäristöfysiikka tai lääketieteellinen fysiikka.

Opiskelin abikeväänä kolme kemian kurssia lukiokursseilla muiden ollessa lukulomalla, ja yhden kurssin kävin itsenäisesti läpi. Panostaminen kannatti, sillä sain pistettä vaille täydet pisteet kemian osuudesta valintakokeissa! Olen ollut todella tyytyväinen valintaani, sillä suuntautumisvaihtoehtoja on todella monia. Olen löytänyt mieleisen suunnan ympäristöterveyden puolelta, painottuen esimerkiksi kemikaalien ja ilmansaasteiden terveysvaikutuksiin. Tulevat työtehtävät voivat olla esimerkiksi tutkimuspuolelta yliopistoissa tai erilaisissa tutkimuslaitoksissa (kuten THL), ympäristöasiantuntijana kunnilla, valtiolla tai yksityisissä yrityksissä sekä erityisasiantuntijana valitsemallaan painotuksella (kuten sisäilma-asiantuntija).

 

Erika – Biolääketiede

Opiskelen tällä hetkellä toista vuotta biolääketiedettä, ja Kuopioon päädyin vasta monen mutkan kautta.

Yläasteen jälkeen lähdin opiskelemaan graafista suunnittelua amikseen Pekka Halosen akatemiaan, koska silloin taide kiinnosti enemmän kuin tiede, ja olin varma, että päädyn töihin johonkin lehteen tai mainostoimistoon. Olen kuitenkin aina ollut kiinnostunut myös ihmisen terveydestä, ja jo graafikon opintojen aikana heräsi ajatus ravitsemustieteen opinnoista. Graafikoksi valmistumisen jälkeen lähdin viettämään välivuotta Uuteen Seelantiin, ja tarkoituksena oli hakea opiskelemaan Helsinkiin, kun palaan. Sain kuitenkin mahdollisuuden aloittaa ravitsemustieteen opinnot Aucklandissa, ja jäin sille tielle kolmeksi vuodeksi. Opiskelin aluksi ravitsemustieteen ja urheilutieteiden tuplatutkintoa, mutta jo ensimmäisen lukukauden jälkeen urheilutieteet vaihtuivat genetiikkaan, ja solu- ja molekyylibiologia sekä ura tutkijana alkoi kiinnostaa entistä enemmän. Jouduin kuitenkin jättämään opintoni kesken ja palaamaan Suomeen. Suomessa etsin yliopistoa jossa voisin jatkaa genetiikan opintojani, kun törmäsin biolääketieteen koulutusohjelmaan. Luettuani koulutusohjelman kuvauksen olin myyty – lääketiedettä ilman potilaita! Jouduin hakemaan kaksi kertaa ennen kuin pääsin sisään, mutta täällä ollaan, ja olen erittäin tyytyväinen opintoihini. Urasuunnitelmat ovat kuitenkin taas ehtineet vaihtua, ja tutkijan uran sijaan aion suuntautua terveys- ja lääkealan myyntiin ja markkinointiin. UEFilla on onneksi mahdollisuus opiskella kauppatieteitä sivuaineena, ja kauppiksen kurssit tukevat hyvin uusia suunnitelmiani.

 

Sohvi – matematiikan aineenopettaja ja luokanopettajakoulutus

Minulla oli nuoresta asti paljon ajatuksia siitä, mikä minusta tulee isona. Pienenä haaveilin balleriinan urasta, vähän isompana halusin lakimieheksi, lukion ekalla mietin minusta tuleman hammaslääkäri ja lukion tokalla mietin rupeavani proviisoriksi. Lopulta en hakenut mihinkään näistä koulutuksista vaan totesin, että mitä jos sittenkin minusta tulisi opettaja.

Muistan ensimmäistä kertaa ehkä kahdeksannella luokalla miettineeni, että voisin isona ruveta matematiikan opettajaksi. Sen jälkeen tähän pohdintaan tuli vuosien tauko, mutta abivuonna rupesin uudelleen pohtimaan voisiko minusta sittenkin tulla matematiikan opettaja. Olin aina ollut hyvä matematiikassa ja pitänyt siitä, joten päätin hakea opiskelemaan sitä. UEF:iin lopulta päädyin, koska siellä sain monipuolisimman koulutuksen, koska matematiikan aineenopettajan opintojen kylkeen sain suoraan luokanopettajanopinnot. Näin valmistumisen kynnyksellä, en kyllä kadu valintaani. Mutta toisaalta, eihän sitä voi ikinä tietää, minne tie vie.

 

Heidi – Lääketiede

Päädyin lääkikseen aikoinaan monen mutkan kautta. Koko alakoulun (ja vielä seiskaluokallakin) haaveilin opettajan ammatista. Kuitenkin luonnontieteet alkoivat kiinnostaa ja ajatukset omasta alasta siirtyivät farmasian kautta lääkärin ammattiin. Lukiossa tähtäsin kurssivalinnoillani lääkistä kohti. Kirjoitukset menivät hyvin, mutta silti en saanut opiskelupaikkaa tuoreena valkolakin omistajana vuonna 2013. Kesätöiden jälkeen piti miettiä välivuoden suunnitelmia, ja päädyinkin tekemään koko vuoden töitä pääsykokeisiin valmistautumisen lisäksi. Vuosi antoi paljon ja opin paljon uutta itsestäni. Myös työnteko antoi lisää motivaatiota opiskeluun ja yhteishaussa hain lääkiksen lisäksi opiskelemaan ravitsemustiedettä. Kutsun ravitsemusta toiseksi intohimokseni, jota pääsinkin opiskelemaan välivuoden jälkeen. Kuitenkin opintojen mielenkiinnosta huolimatta koin, että minulle ei sopisi työ ravitsemusterapeuttina, vaan se valkotakki kutsui minua edelleen. Ehdin viettää kaksi vuotta ravitsemustiedettä opiskellen, ennen kuin ovet lääketieteen maailmaan avautuivat ja aloitin opinnot syksyllä 2016.

Hetkeäkään en ole katunut neljän kerran hakuprosessia. Matkan varrella opin paljon uutta, tapasin nykyisin itselleni tärkeitä ystäviä ja koen, että sekä muista opinnoista, että vuoden työputkestani on hyötyä tulevaisuudessa. Ensimmäisellä hakukerralla sisäänpääsyni oli alle pisteen päässä ja muillakin kerroilla aivan rajan tuntumassa. Tämä valoi uskoa, että sisäänpääsy on mahdollista. Nyt opiskellessa tämä tuntuu omalta paikalta, enkä voisi kuvitella valmistuvani muuhun ammattiin. Kiinnostus ihmisen biologiaan on vahva ja koen tärkeäksi roolin ihmisten auttajana, vaativasta ammatista huolimatta. Tällä omalla tarinallani haluan tsempata kaikkia teitä tavoittelemaan omia unelmia. Kovan työn ansiosta unelma on mahdollista saavuttaa ja se on kaiken vaivan arvoista! 🙂

 

Jussi – Oikeustiede

Se on Jussi tässä moro! Lukion alussa en vielä tiennyt yhtään, mitä haluaisin ”isona” tehdä. Lukion aikana päätös pikku hiljaa kypsyi ja abivuonna vaihtoehtoja oli jäljellä oikeastaan enää vain kaksi: oikis ja kauppis. En ole koskaan ollut kiinnostunut erityisesti jostakin yhdestä alasta, vaan ennemminkin vähän siitä sun tästä. Kauppiksesta minulla oli yksipuolisempi kuva: ”kaikista niistä tulee jotain businessmiehiä.” Sen takia oikis oli minulle se parempi vaihtoehto. Tutkinto itsessään on sen verran monipuolinen, ettei minun ole vieläkään tarvinnut päättää, millaisissa työtehtävissä haluan sitten aikanaan olla.

Sen ohella, että oikis antaa lisää miettimisaikaa uravalinnan suhteen, koulutusalavalintaan vaikutti sekin, että tykkään haastaa itseäni. ”Oikeustieteellinen” kuulosti lukiolaisen minun korvaani lähes Tylypahkalta, kun sinne on tilastollisesti niin ja niin vaikea päästä. Halusin siis myös haastaa itseäni ja kokeilla, onko minun mahdollista päästä sinne. Toisella kerralla sitten pääsinkin!

Laiska ja laskelmoiva kun olen luonteeltani, ajattelin koulutusvalinnassa myös sitä, että järkevintä on valita kerralla oikein, ettei mene ”aikaa hukkaan” opiskellessa väärää alaa. Ei mikään opiskelu toki koskaan hukkaan mene, mutta ajattelin oikeustieteen olevan sen verran monipuolinen ala, että vaikka jokin yksittäinen oikeudenala alkaisi tökkiä, niin löytäisin kuitenkin saman tutkinnon puitteista jotakin muuta mielenkiintoista. Otin lisäksi huomioon sen, että alallani on hyvä työllisyys sekä palkkaus, mutta myös sen, että jos haluankin jo valmistuneena sitten jossain kohtaa vaihtaa työtehtäviä, se onnistuu tällä tutkinnolla suhteellisen hyvin.

Omaa opettajuutta etsimässä

Terveisiä harjoittelusta! Olin viime kuun tekemässä luokanopettajaopintoihin kuuluvaa harjoittelua, kuten joku saattoi Instagramistamme bongatakin. Harjoittelut ovat mielestäni olleet antoisimpia jaksoja opinnoissani, joten ajattelin kertoa vähäsen niistä. Essi jo kertoikin harjoitteluiden tärkeydestä aikaisemmin, mutta voisin nyt kertoa luokanopettajaopintojen harjoitteluista ja siitä, mitä niihin kuuluu.

Asioita, joita tein viimeisen harjoittelun eteen: Maalasin joutsenen, luin myyteistä, suunnittelin tunteja ja rakensin legoilla!

Luokanopettajaopintoihin kuuluu neljä harjoittelua. Ensimmäinen on orientoiva harjoittelu, jossa ikään kuin tutustutaan koulumaailmaan ja opetetaan ainoastaan muutama tunti. Aloitin orientoivan harjoittelun miettien, että miksi meillä on tällainen harjoittelu, kyllähän nyt kaikki tietävät kuinka koulussa toimitaan. Harjoittelun lopussa huomasin kuitenkin oppineeni kaikenlaista. Seurantatunteja ja niihin liittyviä tehtäviä oli paljon ja ne avasivat silmäni siihen, mitä kaikkea luokassa tapahtuukaan samanaikaisesti! Opettaja ei ainoastaan opeta, vaan tekee jatkuvasti huomioita luokasta. Jos välitunnilla on tapahtunut jotain, heijastuu se heti luokan ilmapiiriin, tai jos joku on toisia nopeampi opetettavassa aiheessa, tulee hänelle keksiä lisää motivoivaa tekemistä. Omana kouluaikanani keskityin vain opetettavaan aiheeseen, mutta orientoivassa harjoittelussa keskityin ennemminkin opettajaan ja luokkaan.

Toisessa harjoittelussa painotetaan jakson suunnittelua. Meidän piti suunnitella toimiva jakso jostakin aiheesta ja pidimme ne tunnit sitten yhdelle luokalle. Itse opetin kuvataidetta ja historiaa. Oli mielenkiintoista miettiä, millaisia opetusmenetelmiä käyttää jakson aikana ja miten saa opetuksestaan mielenkiintoista oppilaita ajatellen.

Kolmannessa harjoittelussa opetin yhdelle luokalle hetken aikaa kaikkia aineita. Harjoittelussa sai kokeilla sitä, miltä opettajan arki tuntuu, kun pitää valmistautua kaikkien aineiden tunteihin.

Neljännen harjoittelun sai suorittaa missä tahansa koulussa. Opetustunneista piti muodostua opetettava jakso, mutta muita rajoitteita ei harjoittelulla ollut. Neljäs harjoittelu oli äärimmäisen mielenkiintoinen, sillä kaikki muut harjoittelut suoritettiin Normaalikoululla. Nyt paikkana olikin ”tavallinen koulu”. Itse toteutin jakson, jossa teemana olivat Pohjoismaat. Oli hauska ideoida ja keksiä harjoituksia Pohjoismaihin liittyen, esimerkiksi matematiikassa teimme rahalaskuja kruunuilla!

Mitä olen sitten oppinut harjoitteluiden aikana? Ohjaavien opettajien palautteen avulla olen oppinut sitä, mikä toimii opetuksessa ja mikä ei. Olen oppinut huomaamaan jännitteet luokassa ja keksinyt keinoja, joilla voin parantaa tilannetta. Viimeisessä harjoittelussa huomasin, että olen oppinut improvisoimaan, sillä ensimmäisen harjoittelun tunnilla en uskaltanut edes kysyä oppilailta mitään suunnitelman ulkopuolelta.

Tärkeintä mitä olen oppinut on kuitenkin se, että olen oppinut oman tyylini opettaa. Ensimmäisillä oppitunneilla kopioin vain sitä, mitä ohjaava opettajani teki. Nyt voin sanoa löytäneeni oman opettajuuteni ja sen millainen opettaja haluan olla. Jokainen tekee työtä omalla persoonallaan. Nyt voin olla vapautuneesti oma itseni luokan edessä ja se tuntuu upealta!

Vaikea VAKAVA ja superpelottava soveltuvuuskoe

Lähettiläskauden aikana olen saanut paljon kysymyksiä siitä, millainen on pelottava VAKAVA-koe ja miten soveltuvuuskokeisiin tulee valmistautua. VAKAVA eli valtakunnallinen kasvatusalan valintayhteistyöverkosto toteuttaa kasvatusalan pääsykokeen. Kuulin itse kokeesta jo kauan ennen kuin olin edes päättänyt hakea luokanopettajakoulutukseen. Mielessäni sana kajahteli pelottavana ja pelkäsin, että en pääse koetta läpi. Varmasti monella lukiolaisella on sama huoli juuri nyt. Siksi alla tiivistetysti muutama vinkki niin VAKAVA-kokeisiin, että sen jälkeen oleviin soveltuvuuskokeisiin.

1. Merkkaa kalenteriisi VAKAVA-koe 3.5!
VAKAVA-koe järjestetään siis 3.5. ja sinne saavutaan ilman kutsua, joten merkkaa nyt jo päivämäärä kalenteriisi! Paikkakunnan, jossa kokeen tekee saa valita, itse esimerkiksi tein kokeen Savonlinnassa, vaikka hain opiskelemaan Joensuuhun. Tarkista siis, mikä on lähin paikkakunta, jolla voit tehdä kokeen ja laita se hakulomakkeeseen.

Facebook-päivitykseni pääsykoerumban  keskeltä.

2. VAKAVA-aineiston julkaisu 28.3.2017, lue, lue ja lue!
Aineisto VAKAVAAN julkaistaan maaliskuussa ja lukeminen kannattaa aloittaa samantien. Aineisto sisältää vuodesta riippuen yleensä kuusi tai seitsemän artikkelia. Viime vuosina kokeessa on korostunut taito vastata kysymyksiin soveltaen aineiston pohjalta. Kannattaa kuitenkin osata asiat aika tarkasti. Vanhat VAKAVA-kysymykset löytyvät tästä linkin takaa ja suosittelen ehdottomasti katsomaan millaisia kokeita on aikaisempina vuosina tehty.

VAKAVA-kokeen etusivu vuodelta 2012. Kyllä jännitti kun tuon koevihkosen avasi!

3. Oma tapasi opiskella
Tärkeää on, että löydät juuri sen oman tavan opiskella. Itselle riitti aikanaan se, että luin aineiston kolme kertaa, mutta olen kuullut, että joku on lukenut aineiston läpi kymmenenkin kertaa. Parhaan lopputuloksen saat, kun luotat itseesi ja tiedät varmasti osaavasi asiat.

4. Soveltuvuuskokeiden ryhmätilanne
“Apua, mikä ryhmätilanne, mitä siinä pitää tehdä?!” VAKAVAN pisteiden ja hakutoiveiden perusteella tulee kutsu yksipäiväisiin soveltuvuuskokeisiin, jotka järjestetään esimerkiksi Joensuussa 5.6.-6.6.2017. Kokeissa on kaksi osaa, ykislöhaastattelu sekä ryhmätilanne. ”Kaksiosaisessa soveltuvuuskokeessa arvioidaan hakijan edellytyksiä suoriutua koulutuksen opinnoista sekä soveltuvuutta, motivoituneisuutta ja sitoutuneisuutta koulutukseen ja opetustyöhön. Kokeessa keskitytään erityisesti luokanopettajan ja/tai erityisopettajan tehtäviin ja koulutukseen liittyviin teemoihin. Lisäksi kiinnitetään huomiota hakijan yhteistyö-, vuorovaikutus-, kommunikaatio- ja ongelmanratkaisutaitoihin.” Ryhmätilannetta ei tule pelätä, siinä ryhmällenne annetaan jokin helppo tehtävä, joka ratkaistaan yhdessä. Aikanaan meidän ryhmällemme annettiin pino kuvia, joista piti yhdessä päättää ja keskustella, mitkä kuvista kuvaavat meidän mielestämme yliopisto-opiskelua parhaiten. Tilannetta tarkastelee kaksi arvioijaa, jotka pisteyttävät tilanteen. Kannattaa olla motivoitunut, kiinnostunut ja aktiivinen, mutta antaa myös toisille puheenvuoro, esimerkiksi kysymällä heidän mielipidettään asiasta.

5. Yksilöhaastattelu
Yksilöhaastattelussa kaksi haastattelija kyselevät asioita sinusta ja tekemästäsi ennakkotehtävästä. Ohjeet ennakkotehtävään ja sen palautukseen löytyvät kutsusta soveltuvuuskokeisiin. Kannattaa miettiä etukäteen vastauksia esimerkiksi siihen, miksi olet valinnut juuri kyseisen alan ja paikkakunnan sekä mikä sinua motivoi.  Erikoisempiakin kysymyksiä voi tulla eteen, esimerkiksi itse menin lukkoon kun haastattelija kysyi yhtäkkiä lempikirjaani. Olin autossa lukenut ylioppilaslahjaksi saatua Lokki Joonatania, niin vastasin sen. Onneksi luin matkalla sitä enkä esimerkiksi jotakin vampyyrihömppäkirjaa..

6. Älä panikoi, mutta jännittää saa!
Itseä jännitti ennen pääsykokeita ihan älyttömästi. Veikkaan, että niin suurinta osaa muistakin hakijoista. Älä stressaa siitä liikaa, pärjäät kyllä. Ennen ryhmätilannetta auttaa, jos pystyt keskustelemaan ryhmäsi kanssa ennakkoon. Yksilöhaastattelussa ihan hyvin voi vaikka todetakin että jännittää, sehän on vain normaalia.

7. Tee parhaasi ja se riittää
Ole siis oma itsesi ja luota taitoihisi. Aina joku pääsee opiskelemaan, eli sinulla on yhtä suuri mahdollisuus päästä kuin muillakin. Tiedän että tämä kuulostaa perinteiseltä sanahelinältä, mutta totta se on silti 🙂

Ja kun valmistautuu pääsykokeisiin hyvin, voi lopputulos olla tämä!

Studia-messut kahdesta eri näkökulmasta

Tiistaina ja keskiviikkona oli meillä lähettiläillä edessä uusi ja rankka koetus. Studia-messut. Etukäteen tunnelma jännittynyt ja odotukset olivat korkealla. Emmekä joutuneet pettymään. Kaiken kaikkiaan messuilla vietetyt pari päivää olivat äärimmäisen antoisia ja meillä oli kivaa. Kiitos kaikille teille, jotka kävitte meitä jututtamassa, teitte messuistamme todella onnistuneet!

Kun ensimmäisen messupäivän jälkeen väsyneinä laahustimme hotellillemme lepäämään, aloin miettiä omaa Studia-messuvierailuani vuonna 2011. Vertasin sitä kokemuksiini messujen esittelijänä.

Itä-Suomen yliopiston, Savonian ja Karelian yhteinen esittelypiste
Itä-Suomen yliopiston, Savonian ja Karelian yhteinen esittelypiste. You Me East!

Abiturienttina olin vielä kovin eksyksissä ja epävarma siitä, minne suuntaisin opiskelemaan. Paikkakunta oli selvillä, sillä halusin Joensuuhun. Messuilla kyselin esittelijöiltä paljon ja suorastaan hamstrasin erilaisia esitteitä (ja karkkia). Jos en olisi ollut aivan varma siitä, että haluan Joensuuhun, olisin saanut ehkä enemmän irti muista esittelypisteistä ja suhtautunut niihin avoimemmin. Paikkakunta kuitenkin rajoitti vaihtoehtoja. Vaikka niitä muuten kyllä riittikin. Hakujen alkaessa hain moneen eri hakukohteeseen: englannin kieli ja kääntäminen, venäjä, opinto-ohjaaja, matkailuala, sosionomi.. Ja tottakai luokanopettaja. Pääsykokeisiin lukemiselle jäi liian vähän aikaa ja siksi mokasin niistä muutaman. Pääsin sisään AMK:n puolelle sekä luokanopettajaksi. Valitsin yliopiston, koska koin sen olevan enemmän minua varten. Enkä ole valintaani katunut.

Nyt tällä viikolla Studia-messuilla kiertelin myös muilla esittelypisteillä. Opintoni ovat nyt loppusuoralla ja mieli on hieman haikea. Katselin pisteitä avoimin mielin ja moni koulutusohjelmista herätti mielenkiintoni. Huomasin miettiväni, kuinka monia kiinnostavia opiskeluvaihtoehtoja onkaan ja löysin sellaisiakin aloja, joista en ennen ole kuullut. Messut olivat hyvin järjestetty ja esittelypisteet  houkuttelevamman näköisiä kuin silloin 2011.

Esitepöydältä löytyi kaikkien kolmen korkeakoulun esitteet.
Esitepöydältä löytyi kaikkien kolmen korkeakoulun esitteet.

Olin iloinen siitä, kuinka moni tuli kyselemään aloista, jotka heitä kiinnostivat. Toivottavasti osasin auttaa teitä mietinnöissänne! Paljon kysymyksistä koski luokanopettajakoulutuksen pääsykokeita, VAKAVAA ja soveltuvuuskokeita. Voin kerota niistä seuraavassa tekstissäni. Osa kyselijöistä oli varmoja siitä, mikä on juuri heille sopiva ala, osa puolestaan oli vielä hieman hukassa. Itse aikanaan toivoin myös, että olisin ollut jo aivan varma päätöksestäni. Joten lohdutuksen sana teille, vielä saa olla hämmentynyt, silti voit päätyä alalle, joka on juuri sinulle sopiva!

Vinkkinä siis nyt hukassa oleville abeille. Pitäkää mieli avoimena ja katselkaa myös niiden korkeakoulujen tarjontaa, joka ei ihan ensin tuntuisi omalta. Älkää lähtekö opiskelemaan sillä perusteella, että paras kaveri tai poikaystävä on tulossa samalle paikkakunnalle. Tämän olette varmaan kuulleet monta kertaa varmasti aiemminkin. Valitkaa opiskelupaikka sen mukaan, mikä juuri sinua kiinnostaa. Sillä parastahan opiskelu on, kun tuntee alan omakseen.

Työ, harrastus vai elämäntapa?

Matematiikan aineenopettajaksi, sivussa luokanopettajaksi. Monesti sitä miettii, että mihin tulikaan taas se oma nenä työnnettyä ja mentiinkö ensin ja mietittiin sitten.

Opiskeluaikojen alussa sitä oli vielä ihan erilaisessa kuplassa missä mietti maailmaa, sillä silloin opiskeltiin vasta sitä omaa ainetta ja luokanopettajan opinnoista ei ollut vielä tietoakaan. Sai lukea pelkästään matematiikkaa ilman huolta pienistä tai isommista lapsista keitä pitäisi ehkä tulevaisuudessa opettaa. Sitten tuli toinen vuosi ja todellisuus iski, luokanopettajan monialaiset opinnot alkoivat ja harjoittelut lähtivät rullaamaan. Kun opiskeltiin taito- ja taideaineiden opettamista alakoulussa niin alkoi tuntua jo enemmän aikuiselta. Pikku hiljaa todellisuus siitä, että vielä joskus minä olen niiden pienten ja koulusta innostuneiden ykkösluokkalaisten kanssa tekemässä näitä juttuja alkoi valjeta.

sunrise

Keväällä se koitti, sain harjoitteluluokakseni maailman parhaan 1-2 sekaluokan ja yhteensä vietin heidän kanssa opettajana 34h, joista yhtäkään en vaihtaisi pois! Tämän harjoittelun aikana todella tuntui siltä, että onneksi laitoin alussa sen nenäni sinne ja menin ensin ja mietin jälkeen. Ohjaava opettajani oli kannustavampi ja luottavaisempi kuin olisin voinut ikinä toivoa. Vaikka välillä vaikutti varmasti ulospäin siltä, että homma taitaa olla nyt kaukana lapasesta niin sain viedä omat visioni loppuun ja lopussa se kiitos sitten seisoi. Viimeinen niitti oman uravalinnan valitsemisessa tuli, kun viimeinen tunti oli pidetty ja pari ykkösluokkalaista tuli vilpittömästä halaamaan ja kertoi kuinka kivaa minun kanssa oli ollut.

Mutta vaikka miten päin asiaa miettii niin onhan opettaja akateemisista ammateista se kaikkein alipalkatuin. Samalla luennolla istuva matemaatikoksi tähtäävä luokkakaveri valmistuu ensin samanlaiseksi kandiksi ja sitten samaksi maisteriksi, ainoana erona tulevaisuudessa tuplasti enemmän liksaa. Olen joskus kuullut puhuttavan työstä mikä on kuin harrastus. Opettajan ammatti tosin ei ole kumpikaan näistä vaan opettaminen on enemmän elämäntapa ja henkilökohtainen kutsumus. Vaikka sitä sanotaan, että kesä-, heinä- ja elokuu ovat ne syyt miksi opettajaksi kannattaa ryhtyä, niin kyllä tästä täytyy vielä sen lisäksi tykätä, sillä elokuun alusta on pitkä matka kesäkuun alkuun, mikäli jokainen päivä on ylämäkeen nousua.

Minulle on sattunut monta onnekasta yhteensattumaa ja näiden summana olen saanut tilaisuuden olla vuoden sijainen yläkoululaisille matemaattisten aineiden opettajana. Vaikka en ole opettanut näitä oppilaita kuin vasta pienen hetken niin sitä hyvää mieltä ei mikään korvaa kun huomaa, että jälleen kerran olen voinut vaikuttaa niin monen nuoren elämään ja antaa heille työkaluja oman ajattelun tueksi joiden kanssa he sitten lähtevät maailmalle rakentamaan parempaa yhteiskuntaa.

Ja kaikki tämä on tapahtunut niin nopeasti, että välillä sitä miettii miten sitä ollaankin juuri tässä tällä hetkellä.

wtf

Viimeistä vuotta opiskelemassa.. ehkä!

Miten nopeasti aika on mennyt! Aloitin tänä vuonna viidennen vuoteni luokanopettajaopinnoissa ja ensi keväänä mahdollisesti valmistun. Mahdollisesti. Jos en keksi vielä jotain muuta opiskeltavaa.. Suomen kielen syventävät opinnot todella kiinnostaisivat!

UEF-lähettilääksi hain, koska olin seurannut kaverini työskentelyä lähettiläänä aiemmin ja silloin jo tuumailin, että tuohan voisi olla kivaa. Hakiessa tähän hommaan ajattelin, että nyt tai ei milloinkaan. Kiitokset siis tälle kaverille homman suosittelusta! Muutamalla koululla olen jo käynyt toisen lähettilään Samun kanssa ja hienostihan tämä homma lähti sujumaan!

Olen siis siinä vaiheessa opintoja, että olen alkanut laskea, kuinka monta kurssia on enää käymättä ja montako sivua gradua vielä pitää kirjoittaa. Suomen kielen sekä kirjallisuuden opinnoissa, jotka valitsin sivuaineekseeni, riittää vielä onneksi tekemistä. Pikku hiljaa alan valmistautua siihen, että kohta pitäisi olla valmis työelämään. Pelottava ajatus.

image
Kirjallisuuden opintoihini kuuluu esimerkiksi kirjallisuuden klassikkojen lukemista ja niiden analysoimista. Takana oleva lukujärjestys on auki kevään kohdalta ja melko tyhjältähän se näyttää.

Hetkeäkään en ole katunut, että valitsin opiskella juuri luokanopettajaksi. Valinta ei ollut helppo ja siinä oli monta mutkaa matkassa ja niistä voin kertoa seuraavassa tekstissäni. Opiskelut ovat sujuneet hyvin ja olen saanut Joensuusta läheisiä ystäviä, joihin pidän varmasti yhteyttä myöhemminkin. Joensuu kaiken kaikkiaan on hieno kaupunki ja täällä olen viihtynyt. Alunperin olen kotoisin pieneltä paikkakunnalta, joten halusin muuttaa kaupunkiin, joka ei ole liian iso. Onnistuin siltikin eksymään muutaman kerran ensimmäisen kuukauden aikana.

Harrastuksenani minulla on teatteri, jota harrastan Joensuun ylioppilasteatterissa. Harrastus on joskus hieman työläs, kun ennen ensi-iltaa läpimenoja saatetaan tehdä melkein päivittäin. Kuitenkin harrastus on minulle niin rakas, että ei haittaa jos siihen meneekin enemmän aikaa. Teatterimme kautta olen päässyt kokeilemaan muutakin kuin näyttelemistä. Olen nimittäin ollut ohjaamassa näytelmää sekä toiminut tanssikoreografina. Kuitenkin näytteleminen on vielä eniten se oma juttu.

Viime keväänä Joensuun ylioppilasteatterilla oli näytelmä Momotaro, jossa olin syksyn henkenä ja tanssikoreografina.
Viime keväänä Joensuun ylioppilasteatterilla oli näytelmä Momotaro, jossa olin syksyn henkenä ja tanssikoreografina.

Kaikki tämä on pyörinyt paljon päässä viime aikoina. Entäs sitten, mitä teen ensi vuonna. Joensuusta lähtö tuntuu jännittävältä ja kun minulta kysysttiin missä olen ensi elokuussa, en osannut vastata. Harrastustani haluaisin jatkaa tavalla tai toisella minne tahansa olenkin suuntaamassa.

Tulevaa vuotta odotan siis sekavin tuntein. Innostuneesti, mutta samalla hieman haikeanakin.

Kirjastossa

Onko kirjasto paikka, jossa asut koko yliopistourasi ajan? Todennäköisesti (ja toivottavasti) ei, mutta se on paikka, jossa tulet varmasti viettämään opintojesi varrella aikaa.

Kaikista kampuskaupungeistamme löytyy kaupunginkirjastojensa lisäksi myös yliopiston kirjastot. Kuopiossa on kampuskirjaston lisäksi myös KYSin eli Kuopion yliopistollisen sairaalan tieteellinen kirjasto. Kaupunginkirjastoja lukuunottamatta kaikkia edellä mainittuja voi käyttää samalla kirjastokortilla. Kirjastokortin voi hankkia kampuskirjastoihimme myös ilman, että on yliopistomme opiskelija tai henkilökuntaa.

IMG_20151028_133655

Kampuskirjastomme sijaitsevat nimensä mukaisesti kampuksilla, joten kynnys niissä vierailemiseen ei voi johtua pitkästä välimatkasta. Kynnystä madaltaa myös tieto siitä, että kirjastojemme henkilökunta on erittäin ystävällistä ja he palvelevat hyllyjen väleissä harhailevia opiskelijoita enemmän kuin mielellään. Ethän siis epäröi pyytää apua!

Kolmen kampuksen yliopisto näyttää hyviä puoliaan myös kirjastoja tarkastellessa. Jos etsimäsi kirja ei löydy omasta kampuskirjastostasi (tai kaikki kyseisen kirjan kopiot ovat lainassa), voit saada sen lainaan toisesta kampuskirjastosta niin, että se toimitetaan toivomaasi toimipisteeseen. Jos haluamaasi teosta ei löydy kampuskirjastoistamme, on se mahdollista myös kaukolainata jostain muualta.

IMG_20151015_150902

Kirjastosta on mahdollista lainata kirja normaalisti useamman viikon lainaan, viikonloppulainaan tai vaikkapa yölainaan. Osa kirjoista on lukusalikappaleita eli niitä voi lukea ainoastaan kirjaston seinien sisäpuolella.

Paperisen materiaalin lisäksi meillä on käytettävissä kirjaston e-kokoelmat sekä valtavat tietokannat. On siis melko mahdotonta selittää tekemättömiä esseitä tai huonoa tenttimenestystä sillä, ettei tietoa olisi ollut saatavilla… 😉

Oodi Savonlinnalle

“Yhteisöllisyys, yhteisöllisyys ja yhteisöllisyys <3 kuvaa ehkä kampusta eniten mutta kyllä myös kaupunkia opiskelijanäkökulmasta opiskelijameiningein.”

Muistan lapsena käyneeni useammankin kerran Savonlinnassa erilaisten retkien merkeissä. Yhtenä muistona lapsuuteni retkistä mieleeni on jäänyt Olavinlinnaan järjestetty ”kummituslinna”, jonka aikana mm. eräästä kaapista paljastui vampyyri. Olin silloin ehkä 9-vuotias.

Tuota vampyyriakin paremmin muistan kuitenkin sen kesäkuisen päivän vuonna 2011 (apua, onko siitä jo niin kauan?!), jolloin olin Savonlinnan kampuksella soveltuvuuskokeissa ystäväni tukemana. Päivä sisälsi aurinkoa ja auton hajoamisen, jännitystä ja lähes liftaamisen seuraavan päivän pääsykoekaupunkiin… mutta se olisi jo oman blogipäivityksensä mittainen tarina. Heinäkuussa sain tietää päässeeni opiskelemaan Itä-Suomen yliopiston Savonlinnan kampukselle luokanopettajaksi ja syyskuun alussa minusta tuli savonlinnalainen.

581942_3796166703862_872087155_n
Savonlinna tunnetaan ennen kaikkea Olavinlinnasta ja siellä järjestettävistä Oopperajuhlista, Saimaasta ja norpista. Monien muiden suomalaiskaupunkien tavoin sen sanotaan olevan ”kiva kesäkaupunki”, mutta viidettä vuotta täällä asuvana voin paljastaa, että se on paljon muutakin.

“Joo kyllä näin kahden yliopiston nähneenä (vaikkakin toisesta vain pieni murunen tällä hetkellä) Savonlinnassa korostuu yhteishenki, laadukas opetus ja mahtava meininki ylipäätänsä!”

Kampuksemme on taito- ja taidepainotteinen, mutta niin on itse kaupunkikin. Kaupungillamme on kaksi elokuvateatteria, useampi museo sekä Savonlinnasali, jonka lavalla vierailee paljon muusikoita, Stand up-koomikoita ja muita monipuolisia esiintyjiä. Myös Savonlinnan teatterin väki esiintyy tämän salin lavalla. Jos kulttuuria haluaa harrastaa katsomisen sijaan tekemällä, on sekin Savonlinnassa mahdollista. Esimerkiksi näyttelemään pääsee Ylioppilasteatteri Kansankynttilän riveissä, taiteilemaan Linnalan kuvataidekoulussa ja musisoimaan kampuksen kuorossa tai COMBO- orkesterissa. Kampuksellamme on mahdollista lukea pitkänä sivuaineena musiikkia, tekstiili- ja teknistä käsityötä ja kotitaloutta. Lyhyenä sivuaineena on tarjolla mm. kuvataidetta, liikuntaa ja integroivaa taide- ja taitokasvatusta.

383295_2788078862296_934547100_n

249150_10201014039214341_1454449308_n

“Missä muualla voit kävellä yliopistolle jään yli tai missä muualla kesken tentin katsotaan norppaa ikkunasta porukalla? Tai missä muualla mahtuu samalle lavalle opettajat, opiskelijat ja oppilaat :)”

Kuntokaan ei Savonlinnassa pääse rapistumaan, onhan kaupungissa usean kuntosalin lisäksi myös upeat luonnossa liikkumisen mahdollisuudet. Itse olen kokeillut täällä esimerkiksi miekkailua, suosittelen!

Myös kampus tarjoaa meille monipuolisia liikuntamahdollisuuksia erilaisten kerhojen merkeissä aina aikuisbaletista kaukalopalloon ja zumbasta lentopalloon. Tammikuusta alkaen liikuntatarjontamme monipuolistuu entisestään Sykettä- hankkeen rantautuessa muiden kampuskaupunkien tavoin myös Savonlinnaan

164411_10200605567082793_967764425_n

Asunnon löytäminen Savonlinnasta on helppoa. Savonlinnan opiskelija-asunnot Oy:n eli SAO:n lisäksi asuntoja löytyy myös yksityisiltä tarjoajilta. Itse olen koko opiskeluaikani asunut SAO:n vuokraamassa yksiössä, joka toimii kesäisin hotellina. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että asun kalustetussa asunnossani syyskuusta toukokuuhun, muutan tavarani pois kesäksi ja takaisin samaan asuntoon jälleen syyskuussa. Tällöin en maksa kesältä ”turhaa vuokraa” työskennellessäni muualla.

“Opetushenkilöstön ja opiskelijoiden välillä ei ole suurta kuilua vaan työskentely on tasa-arvoista ja kynnys kysyä neuvoa/tukea on matala, kun yhteisö kampuksella on pieni. :)”

“Mainitsemisen arvoista ehdottomasti yhteen hiileen puhaltaminen yli pääainerajojen!”

“Savonlinnasta löytyy uutta vielä viidentenäkin opiskeluvuonna ! Ja kaikkeen kivaan ei ees kerkee :D”

12342764_10207948234404887_2016766424395799306_n

Kaupungin tapahtumatarjonnan lisäksi myös kampuksemme tarjoaa parastaan mm. ainejärjestöjen kautta. Viikko sitten Karim kirjoitti ainejärjestöjen toiminnasta erityisesti oman ainejärjestönsä Retikan näkövinkkelistä käsin. Meidän ainejärjestömme Pedary, Sulo ja Kotex tekevät yhteistyötä sekä toistensa, kuin myös kaupungissa sijaitsevan ammattikorkeakoulun kampuksen väen kanssa. Vuoden aikana tapahtumia järjestetään laidasta laitaan aina kaupunkisuunnistuksesta Olavinkadun approon ja linnanjuhlista mauttomiin.

Näiden vuosien aikana Savonlinnan kampuksen lisäksi myös Savonlinnan kaupungista on tullut minulle rakas, enkä ole ainut. Violetilla tekstillä kirjoitetut tekstinpätkät ovat opiskelutovereideni kommentteja kampuksestamme ja kotikaupungistamme.

Enpä olisi 9-vuotiaana vampyyria pelästyessäni arvannut, että joskus vielä kirjoittaisin oodia tälle ihanalle kaupungille.

IMG_6042

Intoa ja positiivisesti kuplivaa jännitystä


Kesällä 2014 aloin katselemaan ”sillä silmällä” UEF-lähettiläiden hakumainoksia. Pesti kuulosti todella hyvältä, mutten vaihtosyksyni takia voinut sitä vielä sinä syksynä hakea. Kului vuosi ja fiilis oli edelleen sama.

Syyskuussa 2015 kirjoitinkin hakemuksen ja aloin toivomaan haastattelukutsua. Parin viikon päästä tästä olin Edinburghin lentokentällä viemässä matkatavaroitani ruumaan laitettavaksi, kun huomasin tuntemattoman numeron soittaneen minulle. Langattomaan nettiyhteyteen päästessäni sain tietää, että minua oli yrittänyt tavoittaa UEF-lähettiläitä koordinoiva Marko Junkkarinen. Hetken asiaa ihmeteltyäni lähetin samaiseen numeroon viestin, jossa kerroin olevani ulkomailla ja palaavani myöhemmin samana päivänä. Vastausviestissä kysyttiin ”pääsisitkö haastatteluun Savonlinnan kampukselle pe 11.9 klo.10.45?” Voinette jo arvata, mitä vastasin.

Haastattelu tuli ja haastattelu meni, jonka jälkeen alkoi piinaava tulosten odotus. En ole ehkä ikinä pompannut ylös sängystä niin nopeasti kuin sinä aamuna, kun Marko soitti ja kertoi minun päässeeni UEF-lähettiläiden Savonlinnan edustajaksi.

11987169_10207397938687838_7585575540049086507_n
Skotlannin tuulisilla rannoilla vailla tietoa tulevasta

Olen halunnut opettajaksi niin kauan kuin muistan. Tiedän olevani tässä suhteessa onnekas, oman mielenkiinnonkohteen ja alan löytäminen kun ei ole yksinkertaista. UEF-lähettiläänä haluan antaa vaihtoehtoja ja kertoa rehellisesti omista kokemuksistani niin opiskeluajasta kuin välivuosistani ennen opiskeluja. Haluan olla korvina ja ihmettelyjen vastaanottajana, kokemusten ja faktatietojen kertojana, tukena suurten pohdintojen äärellä. Lukiovierailuilta ja tapahtumilta odotankin erityisesti erilaisten ihmisten kohtaamista ja mielenkiintoisia keskusteluja.

Takanani ei ole vielä ensimmäistäkään vierailua, mutta suunnitteilla niitä on jo toistakymmentä. Viikon päästä tähän aikaan olen ”lukiokiertueella” lähettiläskollegani Eelin kanssa, jolloin kierrämme useita lukioita melkein viikon ajan. Odotan ensimmäisiä vierailuja innolla, mutta positiivisesti kuplivalta jännitykseltäkään en ole voinut välttyä. Entä jos en osaakaan kertoa oikeita asioita tai pysty vastata jokaiseen kysymykseen? Entä jos en osaa paikan päälle tai takeltelen sanoissani? Niin UEF-lähettiläänä kuin tulevaisuuden opettajanakin pitää kuitenkin hyväksyä se, että me kaikki olemme ihmisiä eikä kukaan tiedä kaikkea.  Onneksi tukenamme on UEFin verkkosivut ja pääsääntöisesti myös toinen lähettiläs. Vanha sananlasku “oppia ikä kaikki” pitänee paikkansa myös lähettiläspestin kohdalla.

12106892_10207619688711450_1025895802777310730_n
Tunnelmointia Timpparisteilyltä, yhdeltä Savonlinnan kampuksen perinteikkäimmistä tapahtumista

Ensi viikolla nähdään Kellokoski, Kerava, Helsinki, Sipoo, Jokela, Järvenpää ja Espoo, tuskin maltan odottaa!

Mira// luokanopettaja