Tag Archives: uef-lähettiläs

Usein kysytyt kysymykset osa 4

Neljännessä kysymyspostauksessa paneudutaan matematiikan, fysiikan, kemian ja tietojenkäsittelytieteiden opintoihin.

Matematiikka, fysiikka ja kemia

Mitä eroa on fysiikalla ja sovelletulla fysiikalla?

Joensuussa fysiikalla voi opiskella joko opettajaksi tai tutkijaksi. Tutkijalinjalla pääaineena on fotoniikka ja se painottuu opinnoissa vahvasti. Kuopiossa sovelletulla fysiikalla pääainevaihtoehdot ovat lääketieteellinen fysiikka, laskennallinen fysiikka ja ympäristöfysiikka. Ensimmäisten vuosien opinnot ovat hyvin samanlaiset sekä Kuopiossa että Joensuussa, mutta varsinkin maisterivaiheen opinnoissa tulee isompia eroavaisuuksia. Selkeimmin kaikista eroaa opettajalinjan opinnot. Eli kannattaa valita kiinnostuksen mukaan, kumpi tuntuu enemmän omalle. Onneksi kuitenkin Kuopiosta on helppo vaihtaa Joensuuhun ja toisinpäin.

Kuinka paljon matematiikan opinnoissa tarvitsee käyttää tietotekniikkaa?

Matemaatikon peruslaskuvälineet ovat ehdottomasti kynä ja paperi. Suurin osa matematiikan opinnoista on siis mahdollista selvittää hyvinkin vähällä tietotekniikan käytöllä. Halutessaan tehtävät kuitenkin pystyy tekemään ja palauttamaan sähköisesti. Opettajaopinnoissa tietotekniikan käytön osuus on suurempi, koska koulumaailma sähköistyy kovaa vauhtia, joten myös opettajaopiskelijoiden tulee olla sähköisistä järjestelmistä perillä.

Millaisia työskentelytapoja matematiikan, fysiikan ja kemian opinnoissa käytetään?

Opintojen alkuvaiheessa aineiden opinnot koostuvat suurimmaksi osaksi luentokursseista, mihin kuuluu muutaman kerran viikossa luennot, kerran viikossa laskuharjoitukset ja kurssin lopussa tentti. Laskuharjoituksia varten kaikki kurssin opiskelijat saavat ”läksyt”, jotka tarkastetaan ja käydään läpi laskuharjoituksissa. Laskuharjoituksiin ahkerasti osallistuneet saavat yleensä lisäpisteitä kurssin lopussa olevaan tenttiin. Luentokurssien lisäksi fysiikalla ja kemialla on useita labrakursseja, joissa perehdytään enemmän käytäntöön ja tehdään erilaisia tutkimuksia. Sen lisäksi laitoksella voi olla erilaisia tutoriaaleja, voidaan hyödyntää erilaisia opetusmetodeja esim. flipped learning sekä soveltaa opintoja esimerkiksi opetuspuolelle. Näiden pääaineopintojen lisäksi opiskellaan sivuaineita ja niissä työskentelytavat riippuvat ihan aineesta esim. opettajan pedagogisissa opinnossa tehdään neljä opetusharjoittelua.

Mihin tutkijalinjalta voi työllistyä?

Tutkijalinjalta valmistuu joko matemaatikoksi, fyysikoksi, kemistiksi tai kemistitutkijaksi. Työllistyminen riippuu paljon omista mielenkiinnon kohteista sekä sivuainevalinnoista. Esimerkiksi matemaatikolla yleisiä sivuaineita ovat esimerkiksi kauppatieteet ja tilastotieteet, jolloin on helppo työllistyä tilastomatemaatikoksi tai finanssialalle. Nämä eivät ole kuitenkaan ainoat vaihtoehdot vaan näissä kaikissa aineissa mahdollisuuksia on monia kuten yliopistolle tutkijaksi työllistyminen, erilaisiin kaupallisiin yrityksiin työllistyminen sekä työllistyminen asiantuntijaksi esimerkiksi kunnalle. Paljon on siis sinusta ja sinun valinnoista kyse, mihin lopulta työllistyt.

Tietojenkäsittelytiede

Mitä tietojenkäsittelytiede on?

Tietojenkäsittelytieteen opinnoissa tutkitaan tiedon esittämistä, tietojenkäsittelymenetelmiä ja tietojärjestelmiä. Näiden lisäksi opintoihin kuuluu tietokoneita ja niiden hyödyntämistä osana tietojärjestelmiä.

Mitä voisin tehdä tulevaisuudessa?

Tietojenkäsittelytieteen opinnoissa voit paneutua esimerkiksi opetus- ja kehitysteknologiaan, älykääseen medialaskentaan, jossa perehdytään digitaalisen kuvan, äänen ja tekstin muokkaamiseen ja hyödyntämiseen tai datatieteisiin, jossa tarkastellaan datavirtoja ja muodostetaan niistä näkemyksiä päätöksenteon tueksi.

Voit työllistyä ohjelmisto- ja elektroniikkateollisuuteen, yrityksiin, julkishallintoon, opetukseen tai tutkijaksi.

Missä voin opiskella ja mitä pääsykokeessa vaaditaan?

Tietojenkäsittelytiedettä voit opiskella sekä Kuopiossa, että Joensuussa. Joensuun kampuksella on mahdollisuus myös tietotekniikan aineenopettajan opintoihin.  Pääsykoe toteutetaan valintakoeyhteistyössä ja siihen ei ole ennakkoon opiskeltavaa materiaalia, vaan aineisto jaetaan valintakokeessa.

5 tapaa lievittää opiskelustressiä

Joululomailu on takanapäin ja on aika palata takaisin opintojen ääreen. Lukiossa se tarkoittaa lähestyviä kevään ylioppilaskirjoituksia, ja monelle abiturientille sitä myötä kauan odotettua valmistumista ja valkolakkia. Yliopistossa kevätlukukausi tarkoittaa ainakin minulle hieman kiireisempää aikaa kuin syyslukukausi. Keväällä tavoitteenani on saada mahdollisimman paljon opintopisteitä kasaan, päättää lukuvuosi hyvillä mielin ja hyvin arvosanoin ja tietysti siinä samalla nauttia monista kevään opiskelijaperinteistä, kuten vapusta.

Kevätlukukausi on monelle stressaavaa aikaa, joten mikä olisikaan parempi tapa aloittaa tämä vuosi, kuin listaamalla 5 toimivaa tapaa lievittää opiskelustressiä! Nämä vinkit voit hyödyntää lukiessasi vaikkapa ylioppilaskirjoituksiin, pääsykokeisiin, kokeisiin tai tentteihin. Nämä viisi asiaa toimivat minulla – voit testata niitä, mutta tärkeintä on, että löydät itsellesi omat viisi sopivinta. Olen aina ollut niin stressaavaa tyyppiä (ja aina menossa joka suuntaan), että stressinhallintataitojen oppiminen on ollut kultaakin kalliimpaa.

Mutta nyt asiaan!

  1. KALENTERI

Ihan kaikista tärkein ykkösvinkkini on yksinkertainen – kalenteri. Itselläni se toimii parhaiten paperisena, mutta sinulla se voi olla missä muodossa tahansa. Kun olen stressaantunut ja kiireinen, miljoonat tekemättömät asiat pyörivät päässäni ja pahimmillaan varastavat kallisarvoiset yöuneni. Olen oppinut kirjoittamaan kaikki tekemättömät asiat listoiksi kalenteriin. Tätä listaa kutsun ”To do -listakseni”. Kun tekemätön asia on tehty, viivaan sen yli listalta, eikä sitä tarvitse enää ajatella.

To do –listan lisäksi suosittelen värien käyttämistä, ns. värikoodaamista! Opiskeluun liittyvät asiat, kuten luennot ja palautettavien tehtävien deadlinet, kirjaan kalenteriin vihreällä, työjutut keltaisella ja vapaa-ajan pinkillä. Näin on helpompi erottaa nopeasti, missä pitää olla ja milloin. Milloin se seuraava työjuttu nyt olikaan? Moneltako ehtisinkään kuntosalille tänään? Jos olet kiireinen kuten minä, on myös erittäin tärkeää kirjata vapaa-ajan menoja ylös. Näin elintärkeät asiat kuten ystävät tai liikunta eivät huku kiireen alle!

Tiivistettynä – hanki kalenteri, se pelastaa sinut monesta pulasta! Opettele aikatauluttamisen taito ja opettele kirjaamaan aikataulut kalenteriin, sillä silloin ehdit tehdä yllättävän paljon, vaikka vuorokaudessa onkin vain 24 tuntia.

  1. TERVEELLISET ELINTAVAT

Tämä on ehdoton kakkosvinkkini. Terveellisistä elintavoista puhuminen voi tuntua paasaamiselta, mutta turhaa se ei missään nimessä ole. Kun ihminen on stressaantunut, on koko ihmiskeho niin sanotussa hälytystilassa, ja se voi vaikuttaa pitkällisesti jopa ihmisen terveyteen. Siksi onkin ehdottoman tärkeää muistaa tämä pyhä kolminaisuus: lepää tarpeeksi, syö terveellisesti ja muista liikkua. Levossa ihminen omaksuu valtavasti oppimaansa tietoa, terveellisellä ruokavaliolla koko keho saa energiaa ja tarvitsemaansa puhdasta ravintoa, ja liikunnan avulla tuulettuu myös pääkoppa. Tämä kolmikko myös lievittää stressiä – ihan huomaamatta!

  1. YSTÄVÄT

Yllämainittujen kolmen asian lisäksi terveellisen elämän tasapainoon kuuluvat mielestäni myös ystävät, perhe ja muut sosiaaliset suhteet. Jos esimerkiksi liikunnalle ei ole aikaa, pelkkä juttutuokio ystävän kanssa voi lievittää stressiä valtavasti! Opiskelukaverit voivat auttaa sinulle kinkkisten asioiden kanssa, ja kaverille opettamalla oppii aiheesta myös itse. Ystävät tietävät, millaista on stressata, joten vertaistukea on varmasti saatavilla. Itse en selviäisi kovinkaan kauan ilman pieniä hyviä naurun hetkiä ystävieni kanssa.

  1. LOMA

Joululoma meni jo, ja toivon, että jokainen jaksoi levätä ja ladata akkujaan tarpeeksi sen aikana. Olen kantapään kautta oppinut, että lomalla kuuluu levätä – ja se tarkoittaa lepoa ihan kaikesta, kuten opiskelusta ja työstä. Välillä sinä ja aivosi tarvitsevat ihan täydellistä lepotaukoa kaikesta stressaavasta. Levon ei tarvitse olla edes pitkä, kunhan sen ottaa ihan lomailun kannalta: tekee kaikkea sellaista, mistä tulee hyvä olo, kuten liikkuu, lukee kirjoja, näkee ystäviä, nukkuu tai vaikka vaan katsoo telkkaria. Sama sääntö pätee mielestäni myös vapaa-aikaan: Anna joka päivä aivoillesi lepoa ja tilaa oppia. Älä esimerkiksi lue tenttiin koko yötä, vaan aikatauluta lukemisesi siten, että joka päivä saat hetken myös levätä.

Muista myös, että elämä ei ole tehty pelkkää opiskelemista, työtä tai suorittamista varten. Pysähdy välillä ajattelemaan ja nauttimaan elämästä!

  1. ASENNE

Viimeisenä ehkä kuitenkin yksi tärkeimmistä, eli asenne. Ole itsellesi armollinen, yritä suhtautua positiivisesti ja muista ennen kaikkea yksi juttu – sinä pystyt siihen kyllä! Yes, you can.

Ihanaa kevättä ja valtavasti tsemppiä opiskeluun!

// Saara, Terveyden edistäminen

Luonnon- ja metsätieteiden tiedekunnan lähettiläät esittäytyvät!

Luonnon- ja metsätieteiden tiedekunnan lähettiläät esittäytyvät – Kirsi, Riikka ja Sohvi!

Minä oon Kirsi, 22-vuotias neljännen vuoden ympäristö- ja biotieteiden opiskelija. Olen pienestä pitäen ollut kiinnostunut luonnosta. Vapaa-aika kului ulkona, joko kiviä keräillen ja murskaten (jos sisällä olisi ollut timanttiesiintymä), koiran kanssa lenkkeillen tai tähtitaivasta tuijotellen. Olisin halunnut NASAan avaruustutkijaksi tai astronautiksi, mutta en olisi uskaltanut mennä avaruusaluksen kyytiin. Myöhemmällä iällä minua alkoi kiinnostaa ilmastonmuutos sekä kestävä kehitys, sillä uutisia mitä kauheimmista asioista alkoi ilmestyä lehtiin ja nettiin. Monet asiat tuntuivat olevan sellaisia, mitkä olisi voinut esimerkiksi lainsäädännöllä kieltää. Halusin päästä alalle, jonka kautta voin saada uusia tuulia ennaltaehkäisemiseen niin, että luonto ei kärsi ja ihmiset eivät saa haitallisia terveysvaikutuksia.

Ympäristötieteen koulutusohjelma tuli vastaan lukiossa alanavalintatestejä tehdessä. Olen koko elämäni asunut Kuopiossa ja Itä-Suomen yliopisto tuntui luonnolliselta paikalta opiskella. Katselin vaihtoehtoja myös muualta Suomesta, mutta meidän yliopistossa tuntui olevan laadukkainta ja laaja-alaisinta opetusta muihin yliopistoihin verrattuna. Meidän alalla on monia suuntautumisvaihtoehtoja ja haluaisin suuntautua niin, että pääsisin työskentelemään esimerkiksi lainsäädännön tai valvonnan parissa. Niin pääsisin varmistamaan, että ympäristöä eikä ihmisiä vahingoiteta.

Paras hetki UEF:ssä on ollut samojen mielenkiinnon kohteiden jakaminen uusien kavereiden kanssa. On mahtavaa jutella itselleen tärkeistä asioista ja lähellä olevat ihmiset jakavat samat arvot. Olen saanut sitä kautta ihania uusia kavereita, joiden kanssa tykkään puuhailla vapaa-ajalla kaikkea, ompeluilloista sushintekoiltoihin ja prinsessajuhliin!

 

Täällä kirjoittelee toisen vuoden biologian opiskelija Riikka. Ikää on minulle kertynyt kaksikymmentä vuotta, joista nyt reilu vuosi on mennyt Joensuussa asustaen ja opiskellen. Olen alunperin kotoisin Nilsiästä, Pohjois-Savosta. Reitti SavostaKarjalaan on kulkenut Kanadan kautta, jossa kävin IB-lukion. Kanadaan minut sai lähtemään kiinnostus ympäristöasioista ja yhteiskunnalliseta vaikuttamisesta, joihin kouluni siellä painottui hyvin paljon.

Lukion jälkeen olin varma, että haluan jatkaa opiskelua ympäristöasioiden parissa. Parin vuoden ulkomaanreissun jälkeen tuntui myös siltä, että haluan takaisin Suomeen yliopistoon. Päädyin valitsemaan ympäristö- ja biotieteiden hakukohteen, mutta en aluksi ollut varma, hakisinko Kuopioon ympäristötieteisiin vai Joensuuhun biologiaan; molemmat vaihtoehdot vaikuttivat kiinnostavilta. Lopullisen valinnan tein, kun huomasin, että Joensuussa oli mahdollista opiskella myös aineenopettajaksi. Luonnon lisäksi kiinnostuksenkohteisiini on aina kuulunut myös lapsi ja -nuorisotyö, joten opettajan ammatti oli ollut harkinnassa pitkään.

Nyt kun on vähän yli vuosi biologian pääaineen ja maantieteen sivuaineen opintoja takana, olen edelleen todella tyytyväinen valintaani. Joensuu on osoittautunut mukavaksi kaupungiksi ja biologian laitos Natura-rakennuksessa muotoutunut kuin toiseksi kodiksi.

Paras hetki UEF:issa: Vaikea valita yhtä tiettyä hetkeä, mutta varmasti kaikki top 3 hetket sijoittuvat ainejärjestömme Mikrovilluksen tapahtumiin ja arkisiin kahvitteluhetkiin ainejärjestömme huoneella, kopilla.

 

Mie oon Sohvi, 24-vuotias kuudennen vuoden matematiikan aineenopettaja- ja luokanopettajaopiskelija. Kotoisin olen Kuopiosta, joten olen syntyperältäni kiero savolainen. Joensuuhun olen kuitenkin kotiutunut niin hyvin, että karjalan murre on nykyisin osa minua, vaikka se kuopiolaisia kavereitani hiukan naurattaakin.

Lukion jälkeen olin päättänyt haluavani opiskelemaan Jyväskylään tai Tampereelle, mutta hain kuitenkin myös Joensuuhun. Vanhassa hakusysteemissä pystyi saamaan monta opiskelupaikkaa ja lopulta päädyin opiskelemaan Joensuuhun, koska siellä matematiikan opettajakoulutus tarjosi kaikista monipuolisimman opettajanpätevyyden luokanopettajan sivuaineesta johtuen. Hetkeäkään en ole valintaani katunut. Joensuussa parasta on ollut se, että pääsee pyörällä liikkumaan paikasta toiseen, kampus on hyvin tiivis ja ihmiset ovat todella mukavia.

Opintojeni ohella olen työskennellyt oman lajini uinnin parissa valmentajana. Valmentaminen on ollut minulle hyvää vastapainoa opinnoilleni, koska valmentaessa on ollut pakko unohtaa omat huolet ja keskittyä täysillä kehittämään muita. Opintoni ovat antaneet minulle myös varaa joustaa ja kouluttaa itseäni myös valmentamisen saralla, joten olen pystynyt opintojeni ohella opiskelemaan ammattivalmentajaksi.

Parasta UEFissa on se, että voin lukea sivuaineeksi lähes mitä vaan. Opintoasioissa myös autetaan tehokkaasti esimerkiksi minun lukihäiriöni on huomioitu kurssieni opetuksessa. Opintoni ovat myös tarjonneet minulle mahdollisuuden tehdä harjoittelun ulkomailla ja näin pystyin viettämään syyskuun Belgiassa tehden viimeistä opetusharjoitteluani.

 

Odotamme kaikki innolla lähettiläsvuotta ja tulevia lukiovierailuja!

<3: Kirsi, Riikka ja Sohvi

Filosofisen tiedekunnan lähettiläät Juuli, Pekko ja Tiia esittäytyvät!

Moikka!

Miun nimi on siis Juuli Solja. Opiskelen erityispedagogiikkaa nyt toista vuotta, eli miusta tulee erityis-, luokan-, ja erityisluokanopettaja. Olen Imatralta kotoisin, mutta tänne Joensuuhun muutin opiskelemaan nyt reilu vuosi sitten. No miten mie sitten tänne Joensuuhun päädyin? Tässäpä teille vähän siitä.

Lukion jälkeen tarttesin yhden välivuoden, jonka aikana tein melko paljon sijaisuuksia kouluilla. Olin sijaisena pienistä ekaluokkalaisista aina lukion abeihin asti, ja siitä se innostus sitten lähti. Seurasin siellä erityisopettajan työtä ja kyselin paljon, ja totesin että tuollanen miusta vielä joku päivä tulee, kouluun on päästävä.

Niin siinä sitten kävi, että yhden välivuoden jälkeen hain tänne Joensuuhun erityisopettajaksi. Miuta jännitti ihan kauheesti, ja pelkäsin etten mie mitenkään pääse yliopistoon. Se oli kuitenkin kesäkuuta 2016 kun yhtenä päivänä kesätöissä ruokatauolla sain tiedon, että koulupaikka on auennut; erityisopettajan opinnot kutsuvat. Muistan vieläkin sen tunteen mikä sillon oli; itketti, nauratti, helpotus iski, muutos pelotti, silti en halunnut mitään muuta enempää. Vedet silmissä otin koulupaikkani välittömästi vastaan, ja tiesin, että olin päässyt sinne minne halusin. Muutto pikkuiselta kotipaikkakunnaltani läheni ja muuttui todeksi.

Joensuusta mie tykkään ihan älyttömästi. Täällä on tiivis kampusalue, paljon aktiviteetteja, hyvät harrastusmahollisuudet ihan yliopiston vieressä ja paljon erilaisia tapahtumia! Täällä opiskelu on tosi käytännön läheistä, ja koulupäiviin sisältyy niin aapisten selailua kuin liikuntatuntejakin. Oon myös saanut täältä ihan huisin ihania ystäviä, ja se onkin ehkä se juttu, miksi täällä viihdyn niin hyvin. Ympärillä on ihania ihmisiä, ja saan samalla opiskella just sitä alaa, mistä mie ite tykkään.

Toivon että tämän lähettiläsvuoden aikana pääsen auttamaan oppilaita, jotka vielä miettivät sitä omaa suuntaustaan jatko-opiskeluihin. Toivon että kaikki löytävät itselleen just sen mieluisen opiskelupaikan, ja pääsevät nauttimaan opiskeluelämän parasta antia. Koska niin kävi miulle itelleen, ja jos nyt totta puhutaan, nii mie en vaihtaisi tästä Joensuusa opiskelusta päivääkään. Olen täällä onnellinen. <3

Toivottavasti nähdään messuilla ja kouluilla, hihaan saa aina tarrata ja apua kysyä! 🙂 Jaksuja pimeeseen syksyyn!

 

Terve vaan kaikille!

Olen Pekko, kolmannen vuoden opinto-ohjaaja-opiskelija täällä Joensuun kampuksella. Ikää on 23 vuotta ja kotoisin olen Ruokolahdelta, Imatran kauniin paperitehtaan piippujen varjosta. Joensuu on ollut kotipaikkana nyt reilut kaksi vuotta ja voin todeta kotiutuneeni tänne todella hyvin! Edelliset opiskeluvuodet ovat kuluneet kompaktissa ja vilkkaassa yliopistokaupungissa kuin siivillä.

Fyysisestä kunnosta huolehtiminen on minulle eräänlainen henkireikä. Opintojen ulkopuolella tykkään treenailla monipuolisesti: harrastan säännöllisen epäsäännöllisesti ja vuodenajasta riippuen juoksua, pyöräilyä, uintia, hiihtoa ja kuntosalilla käyntiä. Olenkin varsin tuttu näky Joensuun kampusalueen läheisyydessä sijaitsevilla liikuntapaikoilla! Kuntoilun lisäksi rämpyttelen kitaraa ja luen kirjoja, aina silloin kun aikaa riittää.

Ohjaus-alassa minua kiehtoo ensisijaisesti työn ihmisläheisyys, mutta myös ohjaajan työnkuvan monipuolisuus ja haasteellisuus. Digitalisaatio ja työelämän automatisoituminen muokkaavat tulevaisuuden ammattikenttää sekä käsityksiämme työstä rankalla kädellä. Siksi nuoret tarvitsevatkin tulevaisuuden työelämään ja opintoihin suuntautuessaan tuekseen osaavaa ja ammattitaitoista ohjaajaa.

UEF kiinnitti huomioni ylivoimaisen laajalla opetustarjonnallaan. Opinto-oppaista löytyi useita mielenkiintoisia hakukohteita, joista houkuttelevimmalta vaikutti juuri opinto-ohjaajan koulutus. Se olikin nk. ”viimeinen niitti”, joka varmisti hakukohteeksi juuri Itä-Suomen yliopiston. UEF tarjoaa ainoana yliopistona suomessa pitkää, kandidaatin ja maisterin tutkinnon sisältävää opinto-ohjaajan koulutusta.

Parasta UEFissa on mielestäni ehdottomasti se, että kampus sijaitsee kaupungin keskustan välittömässä läheisyydessä: asuminen ja opiskeleminen Joensuussa on naurettavan helppoa, kun minnekään ei ole pitkä matka! Yliopiston läheisyys tekee kaupungista paljon eloisamman.

 

Moikka!

Mä (ei mie, vaan MÄ!) oon Tiia, 24-vuotias kotitalousopettajaopiskelija Savonlinnan kampukselta. Kotoisin olen Etelä-Pohjanmaalta, Jalasjärveltä. Opiskelua Savossa on nyt takana reilu vuosi, ja ensi syksynä opiskelupaikkakuntani vaihtuu Savonlinnasta Joensuuksi Savonlinnan kampuksen sulkeuduttua. Olen aikaisemmalta koulutukseltani Restonomi (AMK), joka mahdollistaa opintojeni nopeuttamisen hyväksilukujen kautta. Sivuaineenani opinnoissani on terveystieto, ja etäisenä haaveena lisäksi oppilaan ohjaus.

UEFin valitsin, koska pienellä paikkakunnalla aina asuneena en halunnut muuttaa isolle paikkakunnalle. Omat vaihtoehtoni olivat kotitalousopettajaopinnot Helsingissä tai Savonlinnassa, joten valinta näiden paikkakuntien välillä oli helppo.  Enkä kyllä missään vaiheessa opintojani ole paikkakuntavalintaa katunut, vaikka kotipaikkakunnalla kulkeminen poikkisuomen ei ole mikään helpoin vaihtoehto.

Oma opintopolkuni ei siis ole ollut täysin yksiselitteinen, vaan lukiosta valmistuttuani hakeuduin ammattikorkeakouluun restonomi-opintoihin. En ollut täysin varma mitä haluaisin opiskella, ja koska arvosanani olivat lukiossa keskivertoa huonommat koin, etten tulisi pärjäämään yliopisto-opinnoista, ja jätin yliopistojen tarjoamat opinnot täysin huomioimatta. Pääsin ensimmäisellä yrittämällä restonomi-opintoihin sisälle, ja olin niistä erittäin innoissani ja kiitollinen mahdollisuudesta korkeakouluopintoihin. Ehkä puolessa välissä opintojani kuitenkin havaitsin, etteivät opinnot olleet täysin minua varten, vaan haaveet opettajana toimimisesta tulivat vahvasti mieleen. Hakeuduin restonomi-opintojeni loppuvaiheilla kotitalousopettajaopintoihin, ja täällä sitä nyt ollaan! Tällä hetkellä olen erittäin innoissani ja mielissäni opinnoistani, ja odotankin keväällä alkavaa harjoitteluani innolla!

Yliopisto-opinnot vaativat taitoa oman ajan käytön suunnitteluun, sekä stressinsietokykyä. Vaikka lukio-opinnoissa ei täysin onnistuisikaan, mielestäni on kuitenkin täysin mahdollista pärjätä yliopisto-opinnoissa, mikäli niihin on valmis käyttämään aikaa. Kannustan myös siis Teitä, jotka erityisesti pohtivat pärjäisivätkö yliopisto-opinnoissa, että varmasti pärjäätte, mikäli oma mielenkiintonne on kohdallaan ja olette valmiita tekemään unelmanne eteen töitä!

Ihanaa syksyä kaikille!

Terveystieteilijät esittäytyvät!

Unelmien tavoittelija  Heidi

Heips!

Olen Heidi Puharinen, 23-vuotias lääketieteen opiskelija. Opiskelen tällä hetkellä toista vuotta, joten opinnot ovat aivan alussa ja paljon on vielä edessä. Kuopion katuja olen tallannut ja vuosituhannen vaihteesta, mutta sukujuureni ovat Pohjois-Karjalassa.

Lääketieteen opinnot ovat olleet minulla jo lukion alusta asti selvillä, mutta opiskelemaan päädyin lopulta monen mutkan kautta. Lukion jälkeen ovet eivät auenneet muutamaan hakemaani opiskelupaikkaan, joten vietin välivuoden töitä tehden ja pääsykokeisiin lukien. Vieläkään en päässyt lääkikseen, mutta pääsin opiskelemaan ravitsemustiedettä Itä-Suomen yliopistoon. Kaksi kokonaista vuotta niitä opintoja vierähti ja sain lääketieteen lisäksi toiseen intohimooni ravitsemukseen osaamista ja syvällisempää tietoa. Ja tottakai mukaan tarttui ihania kavereita! Vaikka ravitsemustiede tuntui kiehtovalta, niin ammattiurana se lääkärin työ tuntui edelleen omalta paikalta.

Viime syksynä pääsin aloittamaan unelmaopintoni ja tämä on ehdottomasti tuntunut omalta jutulta. Ihmiskeho ja sen toiminta on mielenkiintoinen kokonaisuus, jota opiskelee edelleenkin innolla. Sain kuitenkin todella paljon hyväksilukuja ravitsemustieteen opinnoistani, joten piti keksiä jotain, että Kelan tädit ei suutu opintojen vähyydestä. Päätin ja sain luvankin suorittaa loppuun kandin tutkintoni ravitsemustieteiltä. Tosin normaalisti yhden vuoden opintoihin käytän kaksi vuotta ja toivottavasti saan kandin paperit lunastettua ensi kevään aikana.

 Terveyskeskuspäivillä pääsi fiilistelemään THE takkia. 😀

Vapaa-ajalla tulee käytyä salilla ja ryhmäliikunnoissa ja olen myös mukana partiotoiminnassa. Partion kautta pääsee tottakai liikkumaan luonnossa, mutta olen järjestänyt paljon myös tapahtumia ja sitä kautta löytänyt uusia puolia itsestäni. Aivan uutta ei ole myöskään blogin kirjoittaminen, sillä olen kirjoittanut omaa blogia jo useamman vuoden verran. Pääpainona toki kuulumiset opiskelurintamalla ja lifestyle-henkiset postaukset. Omaan blogiini pääset tutustumaan tästä.  Näiden lisäksi osallistun kaiken maailman ainejärjestön ja kurssin järjestämiin kissan ristiäisiin. Ja toki poikkitieteellisiinkin tapahtumiin! Yksi opiskelijaelämän parhaista puolista onkin erilaiset tapahtumat, joissa törmää uusiin tyyppeihin 🙂

UEF-lähettiläs vuodelta odotan eniten opiskelijamessuja ja lukiovierailuja. Toivottavasti saan sytytettyä jollekin kipinän tulevasta opiskelupaikasta!

♥: Heidi

 Hymyilevä terveystieteilijä Saara

Moikka kaikille!

Olen Saara Närä, pian kaksikymppinen melko tuore kuopiolainen. Opiskelen terveyden edistämistä nyt toista vuotta Kuopion kampuksella. Juuriltani olen paljasjalkainen oululainen, ja Kuopioon päädyin asuttuani pitkään äitini kotikunnassa Sonkajärvellä. Minulla on siis oikeastaan kolme kotia, niin pohjoisessa Oulussa kuin nyt täällä Savossakin!

Kuva: Atte Mäläskä

Terveyden edistämistä lähdin opiskelemaan, sillä terveelliset elintavat, aktiivinen elämä, liikkuminen ja hyvinvointi ovat aina olleet minulle tärkeitä arvoja ja lähellä sydäntäni. En oikeastaan vielä abivuoden alussakaan tiennyt, mitä tulevaisuudessa haluaisin tehdä – kun sitten luin terveystiedon kirjoituksiin, sain lopullisen vahvistuksen sille, että siinä on tosiaan aine, joka kiehtoo minua valtavasti. Hain Itä-Suomen yliopistoon, pääsin sisään ja ihastuin ikihyviksi. On ollut unelmien täyttymys päästä rakentamaan elämäntavastani ja minulle tärkeistä asioista tulevaisuuden ammattiani.

Tällä hetkellä opiskelen siis toista vuotta, ja tänä vuonna olen valinnut pääaineekseni kansanterveystieteen. Sivuaineekseni olen suunnitellut lukevani mediakulttuuria ja viestintää, joka on ehkä vähän yllättäväkin valinta – sen avulla saan kuitenkin tutkinnostani luotua juuri omannäköiseni ja vahvuuksieni mukaisen. Olenkin työskennellyt pitkään toimittajana eri lehdille, tehnyt markkinointitehtäviä sekä toiminut pari kesää kunnallisviestinnässä.

Elämäni Kuopiossa on toki paljon muutakin kuin opiskelua! Voisi sanoa, että olen todella monessa mukana, eikä minulla juuri koskaan ole tylsää hetkeä. Toimin ainejärjestömme varapuheenjohtajana, urheilen paljon, tanssin aina kun ehdin, reissaan, vietän opiskelijaelämää sekä tietysti hoidan uusia UEF-lähettilään tehtäviäni. Rakas teatteriharrastukseni on nyt joutunut jäämään sivuun, mutta toivon voivani palata harrastuksen pariin myöhemmin.

Odotan innolla tulevaa lähettiläsvuottani sekä sitä, että voisin antaa tulevaisuuttaan miettivälle ajattelemisen aihetta sekä herättää haaveita tulevaisuuden suunnasta.

Nähdään lukiovierailuilla ja messuilla!

♥: Saara

Maailmanmatkaaja Erika

Waiheke Islandin rannalla

Olen Erika, 26-vuotias toisen vuoden biolääketieteen opiskelija. Kuopioon päädyin monen mutkan kautta.

Yläasteen jälkeen hain ammattikouluun opiskelemaan graafista suunnittelua, sillä tykkäsin piirtää, enkä vielä siinä vaiheessa tiennyt mikä minusta tulee isona. Silloin taide kiinnosti enemmän kuin tiede, ja päädyin Tuusulaan Pekka Halosen akatemiaan. Olen kuitenkin aina ollut kiinnostunut biologiasta ja ihmisen terveydestä, ja amiksessa ajatus ravitsemusterapeutin työstä rupesi kiinnostamaan. Paperit käteen saatuani lähdin Uuteen-Seelantiin, jossa tarkoituksenani oli viettää välivuosi au pairina ja hakea opiskelemaan, kun palaan kotiin. Reissu venyikin kolmen ja puolen vuoden mittaiseksi, kun sain mahdollisuuden aloittaa ravitsemustieteen opinnot Aucklandissa. Matkan varrella pääaine vaihtui genetiikkaan ja unelma-ammatti tutkijaksi. (Kerron enemmän ulkomailla opiskelusta omassa postauksessaan, joten pysykää kuulolla ;))

Valitettavasti elämä ei aina mene niin kuin elokuvissa (tai sitten se on kuin huono komedia, kuten minun tapauksessani), ja jouduin jättämään opinnot kesken ja palaamaan Suomeen. Työskentelin baristana ja tarjoilijana Helsingissä, samalla kun luin biolääketieteen pääsykokeisiin. Ensimmäisellä kerralla ei onnistanut, ja itkuisen viikon jälkeen piti keksiä tekemistä seuraaviin pääsykokeisiin asti. Ajatus toisesta vuodesta tarjoilijana oli liian hirveä, joten päätin karata maasta ja lähdin jälleen au pairiksi, tällä kertaa Lyoniin, Ranskaan.

 Amaury ja Erika

Ranskassa ollessani pidin seuraa 12-vuotiaalle Amaurylle ja pänttäsin pääsykokeeseen kuin hullu. Päätin että nyt mennään yliopistoon – vaikka väkisin! Raataminen tuotti tulosta, ja tällä hetkellä saan ihailla eksoottista Itä-Suomea Kuopiossa.

Suurin osa ajasta menee kouluhommien parissa, ja tänä vuonna tietenkin myös UEF-lähettilään hommissa! Olen myös jäsen Suomen ylioppilaskuntien liiton kehitysyhteistyöneuvottelutoimikunta KENKKU:ssa.
Vapaa-ajan aktiviteetit liittyvät lähinnä urheiluun, ja olenkin ehkä vähän tylsä opiskelija, kun en ravaa jatkuvasti opiskelijabileissä vaan mieluummin käyn salilla, lenkkeilen, harrastan kick boxingia ja istun iltaa kavereiden kanssa. Välillä saatan heittäytyä jopa niinkin villiksi, että käyn yksin leffassa.

Biolääketieteen opinnot ovat olleet just eikä melkein sitä mitä haluan. Rakastan näpertämistä ja pieniä yksityiskohtia ja sitä, kun ne voi liittää yhteen suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Pienten yksityiskohtien opettelun lisäksi biolääketieteen opintoihin kuuluu paljon käytännön työskentelyä laboratoriossa, mikä tasapainottaa opiskelua kivasti. Koska olen saanut hyväksiluettua jonkin verran aiempia opintoja, tämän lukuvuoden jälkeen pakollisia kursseja jää enää kolme ensi syksylle. Tämän takia ajattelin täyttää kolmannen vuoden kauppiksen kursseilla. Unelma-ammatti on nimittäin taas ehtinyt vaihtua – tutkijan uran sijaan aion suuntautua lääke- ja diagnostiikka-alan myyntiin ja markkinointiin. Kandin opintojen jälkeen haen opiskelemaan Tukholmaan Karolinska Institutenin Bioentrepreneurship-maisteriohjelmaan, sieltä sitten jälleen maailmalle, sillä kertaa ehkä Kanadaan.

♥:Erika

Muistakaa seurata meitä myös muilla some-kanavilla! Facebook: UEF-Lähettiläät, Instagram @ueflahettilas ja Snapchat: UniUEF 🙂

Pääsykoe-survivor vuosimallia 2015

Kevään yo-kokeiden ja yhteishaun jo häämöttäessä lähitulevaisuudessa haluaisin jakaa oman tarinani farmasialle hakeutumisesta.

Lukiossa päätin vasta abivuonna, että aikoisin suuntautua terveystieteille. Päätös oli suhteellisen helppo, koska olen aina ollut kiinnostunut biologiasta ja halusin hakeutua alalle, joka työllistää tulevaisuudessa. Kaikki terveysalat kiinnostivat ja kiinnostavat edelleen. Käytinkin suurimman osan abivuodesta pähkäillessäni eri vaihtoehtoja. Lääkis ja hammaslääkis oli suoraan poissuljettu vaihtoehto, koska tulen huonovointiseksi veren ja avattujen kudosten näkemisestä, en halua olla niin kiinteässä kontaktissa potilaiden kanssa, eikä fysiikan opiskelu pääsykoetta varten kiinnostanut. Ravitsemustieteistä olisi kiinnostanut ravitsemusterapia, mutta inhokkiaineeni lukiossa oli psykologia. Biolääketiedettä mietin farmasian lisäksi kaikista pisimpään, mutta abivuonna asiakaspalvelutyössä ollessani tajusin, että haluan tehdä töitä tulevaisuudessa ainakin suurimmaksi osaksi (elävien)ihmisten parissa.

Ja näin lopulta päädyin farmasiaan, koska en osannut keksiä siitä huonoja puolia: työllistymistilanne on todella hyvä, opiskellaan paljon myös biologiaa, ala on tarpeeksi haastava ja tulevaisuudessa luultavasti tullaan työskentelmään asiakkaiden (ei potilaiden) kanssa. Myös tutkimuspuoli kiinnostaa, sillä farmasian alan tutkimuksella voidaan vaikuttaa ja pelastaa ihan oikeasti ihmishenkiä! Niinkuin ala-asteella opettajani tapasi sanoa ”eihän sitä koskaan tiedä, vaikka joku teistä kehittäisi joskus tulevaisuudessa lääkkeen syöpään”.

ALERT! Luin lukiossa vain ykköskurssin kemiasta ja siitäkin oli abivuoteen mennessä kulunut jo kolme vuotta, eli kemian/biologian kirjoittaminen lukiossa tai kurssien käyminen ei ole elinehto farmasialle pääsemiseen. En myöskään aloittanut pääsykokeeseen lukemista ennen kevään yo-kirjoituksia. Siispä: itseopiskelin ennen pääsykokeita lukion kemian, sekä pääsykoekirjan. Kemian kanssa meinasin välillä mennä hermot, kun ei oikein voinut kysyä keneltäkään selvennystä, mutta nettivideot ja asioiden uudelleen lukeminen auttoivat kummasti. Pääsykoekirjana meillä on teos Ihminen fysiologia ja anatomia, jossa jatketaan lukion ihmisen biologia -kurssista olematta kuitenkaan vaikeasti ymmärrettävää tekstiä. Kirjaa käytetään jatkossa ainakin farmasian ja ravitsemustieteen ensimmäisenä vuonna.

H2 = kaksi vetyatomia yhdessä. Näin alkeista todellakin lähdin tahkoamaan kemiaa kirjoitusten jälkeen. Jouduinpa jopa hakemaan kirjastosta yläasteen kemian kirjan ja selvittämään, mitä tarkoittaa vaikkapa neutroni.
Myös kemiaa lukiossa lukeneille niinkin itsestään selvät asiat, kun alkuaineiden nimet piti opetella alusta alkaen.

Jopa koira alkoi tullemaan mustasukkaiseksi, kun vietin niin paljon aikaa pääsykoekirjani kanssa

Asia, mitä abit kyselevät usein on, että kuinka paljon luit päivässä valmistautuessasi pääsykokeeseen? Olen opiskelutyyliltäni hyvin perinpohjainen ja teen todella paljon muistiinpanoja, joten opiskelu-urakkaani olisi selvästi nopeuttanut, jos olisin osannut kirjoittaa nopeammin. Kuitenkin luin siis päivässä noin 8-10 tuntia, enkä siis käynyt töissä tuona aikana. Ihmiselle, jolle asiat tarttuvat helpommin päähän olisi varmasti selvinnyt vähemmälläkin ja osa nykyisistä opiskelutovereistani onkin kauhistellut tekemääni työmäärää. Lisäksi mikäli kemia on jo hanskassa, niin työmäärä on meikäläisen työmäärästä -50%!

Voitte vaan kuvitella, miten hyvältä tuntui astella ulos tuosta salista melkein kolmen kuukauden työurakan jälkeen! Niin ja tietysti vieläkin paremmalta, kun opintopolku.fi ilmoitti parin kuukauden päästä, että olin päässyt sisään!

After all olen sitä mieltä, että avain yliopistoon pääsemiseen ja pääsykokeisiin lukemiseen on motivaatio. Itse olen hyvin määrätietoinen, joten se tietty kunnianhimo auttoi jaksamaan päivästä toiseen ja auttaa vielä tänäkin päivänä jokapäiväisissä opinnoissa. Löytääkseen sen motivaation on tietysti löydettävä se itseään kiinnostava ala, joka voi olla oikeasti se prosessin vaikein kohta.

Nyt jälkikäteen oli hauska katsella puhelimesta vanhoja kuvia tuolta pääsykokeeseen lukemisen ajalta ja huomata, että miten paljon sitä oikeasti on kehittynyt. Yläasteella jopa vihasin kemiaa. Nykyisin kemia on mielestäni yksi mukavimmista aineista ja numeroiden perusteella kemia näyttääkin olevan vahvin aineeni farmasialla. Alussa pelkäsin, että olisin kemian taustani takia jotenkin alakynnessä kaikkiin muihin nähden, mutta asia ei todellakaan ole niin, sillä osa porukasta on parempia jossain toisessa osa-alueessa kun toisessa. Farmasiaa opiskelevat voivat olla kiinnostuneita hyvinkin erilaisista asioista ja farmasia on todellisuudessa niin paljon laajempi ala, kun alussa kuvittelisi. Farmasialla voi proviisorivaiheessa suuntautua esimerkiksi enemmän lääkkeiden biologiseen, fysikaaliseen, sosiaalifarmaseuttiseen tai kemialliseen aspektiin ja näitä kaikkia opiskellaan myös jo farmaseuttivaiheessa. Oma vahvuuteni on biologia ja olenkin harkinnut suuntautuvani siihen tulevaisuudessa esimerkiksi vaikkapa farmakologian, toksikologian tai biofarmasian kautta.

-Laura, future proviisori

Mitä ekaan omaan asuntoon?

Toiset ovat innokkaampia lähtemään pois kotoaan, toiset taas haluavat jäädä mahdollisimman pitkäksi aikaa vielä asumaan vanhempiensa luokse. Itse kuuluin tuohon jälkimmäiseen ryhmään, mutta opiskelupaikan sijainti toisella paikkakunnalla toi eteeni muuton. Olen itse Joensuulainen ja olisin mieluusti jäänytkin sinne, mutta lähin terveystieteitä opettava yliopisto (tai sen kampus) sijaitsi Kuopiossa.

tumblr_lpv9r89cfm1qbabp9

Monille abeille ja varsinkin kakkosille ekaan omaan kotiin muuttaminen saattaa tuntua aika kaukaiselta ajatukselta ja jännittää etukäteen. Pitäisi aikuistua nopeasti ja alkaa hoitamaan omat laskunsa ja vakuutuksensa ja laittamaan ruokaa ja pyykkäämään. Ajatuksen tasolla kaikki tuo kuulostaakin vähän pelottavalta, mutta todellisuudessa se käy paljon helpommin ja siihen tottuu nopeasti. Sitäpaitsi ei omaan kotiin muuttamisen tarvitse olla heti vanhemmista irtaantumista ja täysin ”pesästä lentämistä”. Itselläni vanhempani auttoivat muutossa ja auttavat vieläkin kodin ylläpitämisessä, koska opiskelijana en ole nähnyt reikää budjetissani ostaa esimerkiksi järeitä remontointivälineitä. Isäni käy esimerkiksi vieläkin ripustamassa taulut ja peilit seinille  (meillä on betoniseinät… naulaaminen/ruuvaaminen on helpommin sanottu kun tehty) ja kokoamassa kalusteita. Lisäksi käyn kotona joka viikonloppu, sillä olen siinä autuaassa asemassa, että kotimatkaa on vain 140km. En siis pidä itseäni kokonaan kotoa pois muuttaneena. Monet myös viettävät kaikki lomansa ja kesänsä alkuperäisessä kotikaupungissaan, kuten myös allekirjoittanut.

moving

Muuttamiseen voi ja kannattaa valmistautua etukäteen. Itse muuttamisen aikana ja juuri ennen sitä on yleensä niin paljon erillaisia hankittavia asiota, että raha saattaa olla tiukalla. Esimerkiksi ensimmäinen vuokra tulee yleensä maksaa jo hieman etukäteen ennen ensimmäisen opintotuen saapumista ja varsinkin yksityiseltä vuokratessa tulee maksaa takuumaksu ja hankkia oma vakuutus. Rahan säästäminen muuttoa varten on siis fiksua. Lisäksi kannattaa hankkia joitakin juttuja etukäteen ja pyytää vaikka syntymäpäivä-/joulu-/ylioppilaslahjoiksi.

piggybank

Kokosin kokemuksesta joitakin juttuja, joita itse aloitin keräilemään jo vuosi tai pari ennen muuttoa, sekä asioita joita olisi kannattanut ostaa etukäteen. Lisäksi sukulaisilta on lapsesta asti tullut tavaroita, jotka säästettiin ekaa omaa asuntoa varten.

TO BUY

  • Astiat ja aterimet: mikäli haluat sijoittaa laadukkaisiin astioihin ja aterimiin, aloita se mahdollisimman aikaisin. Könttänä suuren astiamäärän ostaminen voi tulla kalliiksi. Itse halusin sijoittaa laadukkaisiin kotimaisiin merkkeihin, jonka astiat kestävät uunia, mikroa ja pakastamista. Näitä voi pyytää lahjoiksi tai kytätä tarjouskamppanjoita, kuten itse tein.
  • Pyyhkeet: näitä tarvitsee aina. Sama pätee myös pyyhkeissä, laadukkaammat kestävät paremmin käyttöä ja eivät irrota väriä pesukoneessa.
  • Pussilakanat: jotkut pärjäävät yksillä, mutta itse tykkään vaihdella. Myös vieraslakanat kannattaa olla vierailijoiden varalta.
  • Ruoanlaittovälineet: kannattaa pyytää lahjaksi tai kytätä tarjouksesta esimerkiksi paistinpannu, keittokasari tai pari, kulhoja, paistinlastoja… Mitä laadukkaammaan ostat niin sitä myöhemmäksi uuden ostaminen menee. Yleensä muuton kynnyksellä on harvoin aikaa etsiskellä tarjoustavaraa vaan tyydytään halvimpaan, mitä löydetään. Tälläiset tavarat ovat ajattomia, joten ne voi ihan hyvin ostaa etukäteen vaikkei edes tietäisi milloin on muuttamassa.

DON’T BUY BEFORE YOU HAVE AN APARTMENT

  • Elektroniikka ja kodinkoneet: vanhenee ja halpenee kokoajan. Mikäli muutto on tiedossa ja lähellä niin kannattaa tietysti hieman pitää silmiä auki, mutta huomattavasti etukäteen näitä ei kannata ostaa. Laadukkaita ja edullisia kodinkoneita löytää myös käytettyinä nettihuutokaupoista. Lisäksi joissakin asunnoissa on jo valmiiksi esimerkiksi pyykinpesukone tai kerrostalossa on pyykkitupa. Kettiökodinkoneista vuokra-asunnoissa on yleensä jääkaappi ja liesi, mutta joissakin myös tiskikone tai paikka sille.
  • Kalusteet: jos tiedossasi ei ole asuntoa, älä osta kalusteita, ennenkun tiedät asunnon mitat tai esimerkiksi sen, että asutko soluasunnossa. Kaikki ei välttämättä mahdu asuntoon tai mahdu edes menemään asuntoon. Kun tiedät muuton lähestyvän niin kannattaa myös kysellä esimerkiksi sukulaisilta, onko heillä varastossa kalusteita, joista he haluaisivat päästä eroon. Tämä on hyvinkin tavallista, sillä vanhojen kalusteiden säilyttäminen vie tilaa. Oma vanha sänky kannattaa myös tuoda mukanaan kotoa, sillä sängyt ovat yllättävänkin kalliita. Itse nukun vieläkin kotoa tuodussa sängyssä ja voisihan sitä jossain välissä uuden ostaa kun on saumaa sijoittaa… Varsinkin muuton ollessa kyseessä tulee yleensä kiire ostaa kalusteita, jolloin kannattaa seurata esimerkiksi nettihuutokauppojen tarjontaa tai käydä kirpputoreilla. Monien kalusteiden kerralla ostaminen  kalusteliikkeistä  tulee nopeasti hyvinkin kalliiksi. Myös erästä ruotsalaista kalusteliikejättiä kannattaa käyttää hyväksi, varsinkin jos on muuttamassa Kuopioon.
  • Vakuutuksen tai nettiliittymän hankkiminen: mikäli olet vuokralla opiskelija-asuntosäätiön asunnossa, niin kotivakuutusta ei yleensä tarvitse hankkia, mutta yksityisillä se on melkeinpä aina pakollinen. Opiskelija-asuntosäätiöiden asuntoihin kuuluu myös yleensä nettiliittymä. Molemmissa kotivakuutuksessa ja nettiliittymässä erilaisia toimijoita kannattaa kilpailuttaa ja hyödyntää opiskelijatarjouksia. Monet opiskelijat pärjäävät kuitenkin myös mainiosti ilman omaa kiinteää nettiliittymää.

Kaiken näiden käytännön juttujen lisäksi muistakaa myös unelmoida! Ainakin omasta mielestäni oli ihanaa kun oli vapaat kädet tehdä asunnostaan oman näköisensä 🙂

Laura // farmasia

 

Oman polun löytämisestä

Erilaisia polkuja on varmasti yhtä paljon kuin niiden kulkijoitakin. Toisten poluilla korostuvat monivaiheiset tapahtumat ja yllättävät käänteet, kun taas toisissa tie voi edetä suhteellisen nopeasti eteenpäin. Tärkeää on kuitenkin huomata, ettei kenenkään polku ole edennyt pelkästään myönteisten tähtien valossa.

Nuoruus on aikaa, jossa tapahtuu suuria muutoksia niin fyysisessä kuin psyykkisessäkin kehityksessä. Se on myös aikaa, jossa suurin osa kohtaa ensimmäisiä loppuelämään vaikuttavia valintoja: yhtenä suurimpana kysymyksenä se, mikä minusta tulee isona? Vaikka tähän kysymykseen vastaaminen ei onneksemme  enää määrittele meidän koko loppuelämäämme, voimme tässä vaiheessa kuitenkin vaikuttaa hyvin suuresti siihen millaiseksi loppuelämämme ensivaiheet muotoutuvat. Ohjauksessa puhutaankin yksilöiden elämänkulusta polkuina, jotka nimensä mukaisesti kuvaavat elämän kulkua.

aa

Tässä nuoruuden vaiheessa, jossa kuvaan tulevat omat valinnat esimerkiksi koulutuksen, parisuhteen muodostamisen ja elämäntyylin löytämisessä, nuoret erkaantuvat vanhempiensa kanssa kulkemalta polulta ja alkavat etsiä jälkiä täysin uudesta. Voi olla haastavaa löytää näitä seurattavia jälkiä eikä välttämättä aina voi välttää eksymistäkään. Voi myös olla, että joudut tekemään itse oman polkusi. Valintojen ja vaihtoehtojen viidakossa vilisee risteyksiä ja toisia polkujen etsijöitä, jotka osa voivat auttaa suunnan löytämisessä ja toiset johtaa jopa harhaan. Vielä hastavampaa voi olla kulkea tiheikössä, jos oma päämäärä ei ole kovin selkeänä mielessä. Koska kukin polku vie omanlaiseensa päämäärään, suosittelen varaamaan tähän hetkeen juuri nyt aikaa itsellesi omien toiveidesi tutkimiseen.

Koulutusvalinnoissa nämä polut vasta monimutkaisia ovatkin. Toiset kulkijat saattavat löytää melko helppokulkuisen ja suorahkon polun perille sinne minne ovatkin menossa; toisten kohdalla tämä sama polku voi olla se haastavin ja yllätyksellisin. Toisten polut voivat olla kaukaakin kierteleviä ja ne saattavat pitää sisällään välipysähdyksiä useammin kuin toisilla. Toiset voivat kohdata odottamallaan koulutuspolulla täydellisen ylittämättömän esteen, jota ei voi tunnetun laulun mukaan kiertää, ylittää, alittaa tai mennä läpikään joutumatta leijonan kitaan.

aab

Vaikka aina ei ole mahdollista nähdä omaa päämääräänsä sumun seasta, sen tiedostaminen ja kuvitteleminen mielessään auttaa tutkitusti omien tavoitteiden saavuttamisessa. Ei ole myöskään häpeä, vaikka oma polku mutkittelisikin mitä villeimpien seikkailujen ja huikeimpien maisemien halki. Vaikka monet polut vievät täysin erilaisiin paikkoihin, voi muutama niistä viedä eri kautta myös samaan paikkaan. Tulisi muistaa, etteivät erilaiset esteet ole kuin hidasteita ja apua pyytämällä tai toisinaan myös pysähtymällä voi päästä hannu hanhienkin matkaan. Jos unelmien koulupaikka ei aukeakaan ensimmäisellä yrittämällä, vuosi avoimen opintoja tehden tai vaikkapa kansanopistossa vietettynä voivat ollakin juuri se sinun polkusi! Kiertoteitä löytyy kyllä, kunhan malttaa katsoa tarpeeksi tarkasti.

Tärkeintä minusta olisi muistaa, ettei sulje silmiään matkan aikana. Vaikka välillä voi olla täysin eksyksissä ja jo kuljettu polku paljastuukin itselle sopimattomaksi, tarjoavat ne varmasti kokemuksia, jotka tekevät juuri sinusta sinut.

Nauti matkastasi, jonka voit aloittaa tänään auenneesta haeyliopistoon.fi -sivustolta. Sivustolla pääset tarkastelemaan omia mahdollisia polkujasi korkeakoulun maailmassa ja tutkimaan juuri sinulle sopivia vaihtoehtoja. Jo aloitettuja opintopolkuja pääset myös katselemaan seuraamalla UEF-lähettiläitä somessa. Älä pelkää lähteä etsimään omaasi!

Työntäyteinen opiskelijaelämä

 

Opinnot vaativat niin aikaa kuin myös voimavaroja – osalla kursseista on läsnäolopakko, tentteihin täytyy valmistautua ja esseet tulee palauttaa deadlineen mennessä. Sen lisäksi on vielä kaikki se oheistoiminta, mikä liittyy vahvasti opiskelijaelämään.  Jollain ihmeen keinolla monet opiskelijat pystyvät kuitenkin yhdistämään myös töissä käymisen tähän jo valmiiksi työntäyteiseen pakettiin.

strategise-865006_1920

Osa opiskelee työn ohella ja osa taas tekee töitä pääsääntöisen opiskelun lisäksi. Moni tekee töitä toimeentulojen parantamiseksi, mutta se ei ole ainoa syy miksi niin monet opiskelijat käyttävät kallisarvoista vapaa-aikaansa töissä käymiseen. Jokainen yliopisto-opiskelija haluaa varmasti työllistyä omalle alalleen valmistumisen jälkeen ja mikä olisikaan parempi ponnahduslauta uralle kuin oman alan työkokemus! On hienoa jos saa jalan unelmatyöpaikan oven väliin jo opiskelujen aikana, mutta näin ei aina kuitenkaan tapahdu. Sillä välin on hyvä kerryttää työkokemusta jossakin muualla, koska kaikesta kokemuksesta on hyötyä tulevaisuudessa! Jokainen työ opettaa jotakin ja jokainen työpaikka antaa erilaiset eväät työelämään.

world-1264062_1920

 

Opiskeluihin kannattaa panostaa täysillä ja ne kannattaa suorittaa huolella sillä opinnot luovat tietopohjan, jota ei välttämättä pysty saamaan työelämässä. Työkokemuksen avulla pystyy kuitenkin kerryttämään osaamista millä voi vastata työelämän tarpeisiin. Tulevaisuuden työnantaja saattaa olla enemmän kiinnostunut taidoistasi työntekijänä kuin kurssiarvosanoistasi, joten takataskussa on hyvä olla vähintään yksi suosittelija, joka voi kertoa tiimityöskentelytaidoistasi tai taidoistasi hallita isoja kokonaisuuksia. Työkokemuksen merkitys vaihtelee paljon alakohtaisesti, mutta varsinkin generalistialojen kuten yhteiskuntatieteiden, kauppatieteiden sekä ympäristötieteiden opiskelijoiden on hyvä pohtia omaa osaamistaan ja työllistymistään jo ennen valmistumista sillä näiden alojen urapolun pystyy luomaan vain omalla osaamisellaan. Koulutus antaa hyvän pohjan työelämää ajatellen, mutta on tärkeää myös kerätä käytännön kokemusta ihmisten kanssa toimimisesta.

Toimeentulo ja työkokemus eivät ole kuitenkaan ainoita asioita mitä työ voi antaa opiskelijalle. Parhaimmillaan työ voi tasapainottaa elämää, antaa motivaatiota oppimiseen sekä tuoda sisältöä elämään. Työn parista voi löytää myös uusia tuttavuuksia ja työn kautta voi luoda verkostoja, joista voi olla hyötyä tulevaisuudessa.

calenfar

Miten sitten yhdistää opiskelut ja työt?

Suunnitelmallisuus on kaiken A ja O. Kalenterin käyttäminen, priorisoiminen ja laadukas ajan kuluttaminen mahdollistavat ainakin omien opiskelujen sekä töiden yhdistämisen. Liian vähäisillä yöunilla ei pärjää pitkään ja huono ruokavalio heijastuu välittömästi jaksamiseen. Stressitasot pystyy pitämään kurissa sillä, että ei jätä mitään viime tippaan, vaan hoitaa velvollisuudet hyvissä ajoin. Aikataulujen yhteensovittaminen voi tuntua välillä isolta palapeliltä, mutta ainakin minun mielestä kiireinen elämä voi olla hyvin antoisaa ja mukavaa, varsinkin jos nauttii siitä mitä tekee. Oikeanlaisella aikatauluttamisella elämään mahtuu myös paljon muuta opintojen ja töiden lisäksi – harrastukset, ystävät sekä oma vapaa-aika antavat energiaa ja auttavat jaksamaan myös pimeimpien kuukausien läpi!

Elina // Sosiaalitieteet

Uusi lukuvuosi alkoi

Kesä tuli ja meni nopeammin kuin osasin odottaa.  Vietin kesän – kuten kolme edellistäkin kesää – Kuopion pääterveysasemalla lääkärin vastaanotolla sairaanhoitajan sijaisena, jossa työ on monipuolista ja vaihtelevaa – kahta samanlaista päivää harvoin tuli.

Olen sikäli onnekkaassa asemassa, että olen saanut tehdä oman alani töitä aina kun on tarvinnut; jo sairaanhoitajaopintojeni aikana. Sairaanhoitajaksi valmistuin keväällä 2015. Nyt yliopistossa, hoitotieteen opintojen ohella, saan edelleen ylläpitää ammattitaitoani kesäisin sekä myös muulloin tekemällä tarvittaessa keikkoja.

Kesällä oli aikaa työnteon lisäksi onneksi myös levätä, mökkeillä, nauttia auringosta ja ystävien seurasta. Vietinkin kesällä ennätyspaljon aikaa kavereiden kanssa muun muassa festareiden ja mökkeilyn sekä illanistujaisten merkeissä. Ehdin käväistä myös kauan haaveilemassani Lontoossa juuri ennen koulun alkua.

14107875_10154302222202870_2729582305625461379_o

Syksy on ehdoton lempivuodenaikani. On ollut aina, mutta erityisesti nyt kun olen yliopistossa. Jo toista kertaa odotin syksyä malttamattomana, jotta pääsisin taas opiskelemaan alaa jonka todella tunnen omakseni, laulamaan UEF Kuopion ylioppilaskuorossa ja ennen kaikkea näkemään taas mahtavia opiskelutovereitani, joista kehkeytyi ensimmäisen vuoden aikana tärkeitä kavereita – ihmisiä, joiden takia yliopistolle on aina kiva lähteä.

untitled3

Tämä syksy tuo toisen opiskeluvuoden myötä uusia, mielenkiintoisia haasteita. Lukuisten kurssien, muun muassa terveyden edistämisen harjoittelun Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella Helsingissä, lisäksi ahertaminen gradun parissa alkaa. Gradun aloittaminen tuntuu pelottavalta, mutta myös hyvältä, koska saan ohjausta parhailta mahdollisilta asiantuntijoilta ja aihe on minua kiinnostava ja hyvin ajankohtainen.

Graduajatukset johtavat mietinnät väkisinkin kohti tulevaa. Tavoitteena on saada maisterin paperit kouraan vuoden 2017 loppuun mennessä, mutta mitä sen jälkeen? Uramahdollisuudet ovat alallani hyvin laajat, joten uskon oman polun löytyvän vaikkei siitä vielä täyttä varmuutta olekaan. Toisaalta haluan elää hetkessä ja nauttia opiskeluelämästä täysillä miettimättä vielä liiaksi tulevaa.

Preventiivisen hoitotieteen opintoihin kuuluvat olennaisena osana myös johtamisopinnot.

Tämä lukuvuosi tulee olemaan ikimuistoinen varmasti erityisesti UEF-lähettilyyden vuoksi. Eräs opiskelijatoverini ehdotti minulle kesällä lähettilääksi hakemista, eikä tarvinnut kauaa miettiä ryhdynkö tähän, ja onneksi ryhdyin – lähettilästoverit, messut, lukiovierailut ja ahkera somettaminen yliopiston edustajana takaavat sen, että vuodesta tulee taatusti hauska, erilainen ja hyvällä tavalla haastava!

Siiri / hoitotiede