Opiskelemaan muutaman mutkan kautta – mun matka yliopistoon

 

Kuva maantieteen opiskelijoista haalareissa, kuvan päällä teksti: Mun tie mantsalle.

“Opiskelupaikka myönnetty” -tekstin näkeminen Opintopolussa kesäkuussa 2017 oli maailman mahtavin päätös pitkälle pääsykoekeväälle. Matkani yliopistoon ei ole ehkä se perinteisin, sillä ennen yliopistoon pääsemistä kokeilin siipiäni aivan toisella alalla. Hain opiskelemaan maantiedettä ja ympäristöpolitiikkaa ensimmäisen kerran suoraan lukiosta vuonna 2014, mutta opiskelupaikan mennessä ohi hautasin pettymyksissäni kaikki unelmani yliopistossa opiskelusta. Opiskelupaikatta jäämisen ei olisi kyllä pitänyt tulla yllätyksenä – en nimittäin valmistautunut pääsykokeisiin nimeksikään. Lukiossa en ollut muutenkaan erityisen kiinnostunut jatko-opinnoista tai opiskelusta ylipäänsä, minkä vuoksi yllätyin itsekin siitä, kuinka kovasti petyin, kun opiskelupaikka ei ensimmäisessä haussa auennutkaan. Päädyinkin lopulta lukion jälkeen muutaman sattuman kautta ammattikorkeakouluun opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Nopeasti opintojen alettua kuitenkin ymmärsin, että paikkani löytyy jostain aivan muualta – nautin kyllä suuresti itse opiskelusta, mutta alavalinta ei tuntunut omalta. Niinpä syksyllä 2016 tein päätöksen hakea vielä kerran yliopistoon. Hakukohteekseni valikoitui edelleen vanha tuttu maantiede ja ympäristöpolitiikka. Mantsassa kiehtoi alan monipuolisuus, ja UEFissa opetettavan maantieteen yhteiskunnallinen painotus ja laaja pääaineiden kirjo tuntuivat juuri mulle sopivimmilta.

Pääsykoe perustui tällöin lukion mantsan kursseihin 1-3. Kaivelin vanhempieni varastosta vanhat lukioaikaiset mantsankirjani, ja aloin lukuhommiin. Muutaman vuoden tauko aiheiden opiskelussa näkyi, ja jouduinkin aloittamaan opiskelun aivan täysin perusteista. Aloitin lukemisen kevyesti silmäilemällä kirjat läpi,  minkä jälkeen otin vähän myös ajatusta lukemiseen mukaan ja kirjoitin kaikista kappaleista käsin muistiinpanoja. Käsin kirjoittaminen oli itselleni paras tapa oppia, enkä loppujen lopuksi käyttänyt tietokonetta kovinkaan paljon pääsykokeisiin valmistautuessani. Motivaation ylläpitämiseksi asetin itselleni myös erilaisia välitavoitteita, sillä kesäkuussa siintävä pääsykoe tuntui välillä vähän turhan kaukaiselta. Ilmoittauduin esimerkiksi keväällä järjestettäviin maantieteen ylioppilaskirjoituksiin korottamaan vanhaa yo-arvosanaani. Yo-kirjoitukset olivat hyvä välietappi luku-urakan keskellä, sillä niiden avulla pystyin testaamaan omaa sen hetkistä osaamistasoani, ja toisaalta kirjoitukset myös pakottivat aloittamaan opiskelun hyvissä ajoin ennen todellista pääsykoetta.

Yo-kirjoitusten jälkeen oloni oli todella hyvä ja varma – koe meni mielestäni hyvin, ja tulosten tullessa todistuksessa komeillut Eximia tuntui uskomattomalta saavutukselta. Motivaatio pääsykokeisiin valmistautumiseen oli edelleen kova, mutta kokeisiin lukeminen ammattikorkeakouluopintojen pyöriessä taustalla oli suoraan sanottuna välillä aika uuvuttavaa. Itselleni tärkeintä pääsykoeurakassa olikin omasta hyvinvoinnista huolehtiminen. Liikkuminen, sosiaalisen elämän ylläpitäminen ja riittävä lepo pitivät mielen kasassa, vaikka välillä lukeminen turhautti ja väsytti kovasti.

En muista niinkään jännittäneeni itse pääsykoetilannetta, mutta kokeeseen valmistautuessani takaraivossani kolkutti koko ajan pelko siitä, että yliopiston ovet eivät kaikesta näkemästäni vaivasta huolimatta edelleenkään avautuisi. Toisaalta tämä pelko toi myös tietynlaista draivia tekemiseen: halusin näyttää itselleni, että voin heikosta lukiomenestyksestä huolimatta päästä yliopistoon . Yo-kirjoitusten jälkeen monipuolistinkin opiskelutekniikoitani esimerkiksi katsomalla erilaisia dokumentteja, lukemalla uutisia, tekemällä ajatuskarttoja, kirjoittelemalla muistilappuja sekä rustailemalla vanhoja pääsykokeita. Pyrin myös visualisoimaan erilaisia maantieteellisiä ilmiöitä ostamalleni jättimäiselle maailmankartalle. Oma ehdoton heikkouteni oli jääkauden jälkien tunnistaminen kartoista. joten pyörin myös kyllästymiseen asti erilaisissa karttapalveluissa yrittäen etsiä kartoista suppia, drumliineja ja harjuja.

Kesäkuussa koitti vihdoin kauan odotettu pääsykoe. En muista enää itse kokeesta tai koetilanteesta mitään, mutta muistan ajatelleeni koesalista ulos astuttuani, että nyt muuten meni nappiin. Olin kokeen jälkeen 100% varma siitä, että tulen saamaan opiskelupaikan. Odotin tuloksia siltikin kuin kuuta nousevaa, ja kävin päivittäin kyttäilemässä Opintopolussa valinnan tilannetta. Olin juhannuksen tienoilla siskojeni kanssa Helsingissä, ja lounaan päätteeksi kävin tuttuun tapaan tsekkaamassa Opintopolun. Siellähän komeili kauan odotettu ”opiskelupaikka myönnetty”!

Sydän jätti lyönnin välistä, ja koko pääsykoerupeaman ajan takaraivossa kolkutellut jännitys ja stressi purkautui siinä hetkessä lohduttomana itkuna. Opiskelupaikan vastaanottaminen oli juuri niin ihanaa, kuin olin kuvitellutkin sen olevan.

Näin jälkeenpäin ajateltuna käytin pääsykokeisiin valmistautumiseen todennäköisesti aivan tarpeettoman paljon aikaa, ja olisin saavuttanut riittävän osaamistason jo hiukan pienemmälläkin panostuksella. Toisaalta verrattain pitkä lukuaika mahdollisti sen, etten joutunut laittamaan omaa elämääni paussille pääsykokeisiin valmistautumisen ajaksi, vaan pystyin tarvittaessa pitämään vapaapäiviä ja lomailemaan, kun siltä tuntui. Kasvillisuusvyöhykkeiden ja ilmakehän kerrosten tankkaaminen ja ulkoa opettelu marraskuun pimeinä iltoina ei edelleenkään lukeudu elämäni tähtihetkiin, mutta toisaalta en tiedä, olisinko ilman sitä tässä kirjoittelemassa omaa hakutarinaani.

//Sanni, maantiede ja ympäristöpolitiikka

Miten päädyin farmasialle?

Heippa!

Täällä kirjottelee UEF-lähettiläs Nina, ja oon toisen vuoden farmasian opiskelija Itä-Suomen yliopistossa Kuopion kampuksella. Oon syntyny vuonna 1997, eli tällä hetkellä oon 23-vuotta nuori (meidän lähettiläistä Jenina sanoi näin Instagramissa, ja nyt haluun itekin sanoa olevani nuori enkä vanha! :D). Oon kotoisin Helsingistä, ja siellä oon varttunu ihanassa Oulunkylässä. Peruskoulun ja lukion oon suorittanu Englantilaisessa koulussa, ja lukiosta oon valmistunu vuonna 2016.

Kuvassa Nina Vuori
Mä tässä moi!

Miksi juuri farmasia? Farmasialle tajusin oikeastaan siinä lukion loppupuolella haluavani, mutta jotenkin jäin sitä kuitenkin sitten vielä mietiskelemään. Isä kannusti mua tälle alalle lähtemään, kun sanoin, että mua kiinnostaa ihmisen biologia ja lääkkeet. Kemia ja bilsa oli aina ollu mun lemppariaineita lukiossa, vaikka en kauheen suurella menestyksellä niitä lukiossa opiskellukaan. Välivuosien aikana töitä tehdessä asiakaspalvelu tuntu ihan omalta jutulta. Minkälaiset paperit oon kirjottanu ja miten oon sit päässy farmasialle?

Vuonna 2016 kun valmistuin lukiosta niin en hakenu farmasialle, tai no hain, mutta olin niin uupunu ylppäreiden jälkeen, että en opiskellu yhtään pääsykokeita varten. Pääsykokeet tuntu tosi vaikeilta, ja syksyllä päätin, että alan opiskelemaan ihan kunnolla. Keväällä 2017 yritin uudelleen, mutta mulla oli ollu aivan vääränlaiset opiskelutyylit enkä ollu oppinu riittävän tehokkaasti. Syksyllä 2017 päätin, että vaihdan vähän taktiikkaa, ja se kyllä sit kantoi hedelmää: olin ihan super hyvässä iskussa, osasin kemiaa enemmän kuin koskaan aiemmin, ja kävin korottamassa mun kemian arvosanaa. Mun lukion yo-paperit ei ollu omasta mielestäni mitkään menestyksekkäät, eli tähän väliin voin kertoa, että lähin lukiosta C:n kemialla (sillon kun mä olin lukiossa, niin ylppärit ei kauheesti motivoinu ja myönnän luistelleeni lukion läpi hatarasti, kun yo-todistusvalinnalla oli siihen aikaan vielä niin pieni painotus ja pääsykokeet merkitsi eniten). Korotin kemian ja kirjotin pisteen vajaan E (en ollu opiskellu sähkökemiaa ollenkaan eikä puskuriliuoslaskutkaan ollu sillon hallussa), eli välivuosien aikana on oikeesti mahdollista myös käydä hyvälläkin menestyksellä korottelemassa arvosanoja – ei siis kannata lannistua, jos ei omasta mielestään tullu hyvät paperit.

Ihmisen fysiologian ja anatomian opiskelutilojen anatomisia malleja
Ihmisen fysiologian ja anatomian opiskelutiloja

Mitä tapahtui keväällä 2018? Menin itsevarmana pääsykokeisiin, ja kun sain pääsykokeen mun eteen, niin paniikki valtas mun pään. Ensimmäinen kemian tehtävä liitty kiraliakeskukseen, ja olin ihan että ”Mikä ihmeen kiraalinen hiili?? En VARMASTI oo sellasesta kuullukaan?”. Selasin pääsykoetta eteenpäin ja paniikki vaan ylty ja ylty. Siinä vaiheessa päätin, että jotain on saatava laskettua. Vuonna 2018 oli myös ensimmäistä kertaa aineistokoe, ja se aineisto osoittautu mulle suureksi kompastuskiveksi. En vaan millään löytäny niitä vastauksia sieltä tekstistä, ja kun aikaa oli vaan 3h, niin se ei riittäny mulle ollenkaan. Lopputuloksena lähin pääsykokeista tosi pettyneenä ja kyyneleet silmillä.

Syksyllä 2018 päätin, että haluun kuitenkin lähtee opiskelemaan, koska mulla oli ollu jo pari välivuotta. Päätin, että haen opiskelemaan ensihoitoa Turun ammattikorkeakouluun, koska halusin lähteä pois pääkaupunkiseudulta. Mulla kävi tuuri, ja pääsin mun yo-papereilla sinne suoraan, ja olin NIIN onnellinen sekä huojentunu siitä, että mun ei tarvinnu mennä pääsykokeisiin. Monet varmaan sit miettii, että miks hain opiskelemaan ensihoitoa, kun kuitenkin vaihdoin sieltä pois? Oon aina ollu tosi aktiivinen ihminen ja auttaminen on ollu aina lähellä mun sydäntä, ja hoitajaopinnot vaan kutsu. Ajattelin, että jos farmasia ei oo se mun juttu, niin sit sen on oltava ensihoito. Sillon ku olin pieni, niin olin isältä kysyny, miks autotiellä makaa jänis. ”Mitä sille vois sit sun mielestä tehdä?” ”No mun mielestä sille vois soittaa ambulanssin!!”. Olin ehkä jotain 4v 😀

Mikä sai mut kuitenkin hakemaan vielä farmasialle? Farmasia on aina ollu mun ykkösunelma-ala, vaikka pidinki ensihoidosta ihan älyttömän paljon. Ajattelin, että jos en enää vuonna 2019 hae, niin heitän hukkaan mun kaikki pääsykoelukemiset. Mietin, että meen vaan ihan rauhassa sen pääsykokeen tekemään ja katon miten käy. Kertasin kemiaa keväällä 2019, ja sit koittikin pääsykoepäivä. Olin aika rauhallisin mielin, tein kokeen tosi huolellisesti, ja vastasin aineistossa vaan sellasiin kysymyksiin, mitä oikeesti tiesin. Yhdessä kemian tehtävässä otin tosi ison riskin: tiesin, miten tää tehtävä tehdään, mutta aikaa oli vaan 5 minuuttia jäljellä, ja ihmisiä alko siitä pääsykoesalista valumaan pois. Tein sen tehtävän niin, että hakkasin paperia kynällä 10 sekuntia, nousin seisomaan ja päästin ihmiset siinä luentosalissa ohi, jatkoin 10 sekuntia, sit taas joku käveli ohi, sit jatkoin, sit nousin ylös… Mutta sain sen tehtyä, ja siitä jäi melko varma olo. Aika loppu just, ja kerkesin kyllä kattomaan, että olin täyttäny optisen vastauslomakkeen.

Kuva opiskelijan tekemästä asetyylisalisyylihappojauheesta
Ekana farmasian opiskeluvuotena mun ite tekemä asetyylisalisyylihappo!

Mulle jäi silloin tosi hyvä fiilis. Otin sellasen asenteen, että ei haittaa vaikka en pääse, koska ensihoito on myös sellanen, mitä haluisin tehdä. Kesäkuussa tuli sit tulokset, ja jäin 7. varasijalle. NIIN lähellä. Ajattelin, että mun tuuria. Ja kyllä, tää oli jääny juurikin tuosta yhdestä tehtävästä kiinni, koska multa tais puuttua vaan joku 0,5p, eli jos en olis vastannu, en olis joutunu varasijoille, koska se tehtävä meni väärin; olin vastannu ns. “oikean väärän” vastauksen. Tietyllä tapaa olin vähän pettyny, mutta olin samaan aikaan tosi ilonen, että pääsen jatkamaan mun opintoja Turkuun hoitajaopintojen pariin.

9.7.2019 heräsin joskus ysin jälkeen, ja tuttuun tapaan otin puhelimen heti ekana käteen. Kerkesin hipasta mun puhelinta, ja näyttö välähti päälle. Ruudulle oli ilmestyny Opintopolusta viesti, jossa luki: ”Opiskelupaikka vastaanotettavissa opintopolussa”. Nousin salamana istumaan ylös, ja mun eka kommentti tyhjässä talossa: ”Mä muutan Kuopioon”. Itkin onnesta, koska mun suurin unelma oli VIHDOIN täyttyny. Muistan vieläkin sen päivän ja fiiliksen niin hyvin, kun pääsin opiskelemaan farmasiaa. Se päivä tuntu ihan unelta, ja pelkäsin, että jossain vaiheessa herään ja kaikki onki ollu vaan unta. Menin salille treenaamaan mun ystävän kanssa, mutta siitä ei tullu mun kohalla yhtään mitään, kun tuijottelin tuota Opintopolun sähköpostia vaan koko ajan. Samaan aikaan mua pelotti ihan super paljon ja suretti myös, koska jouduin sanomaan heipat mun rakkaille ensihoitajakamuille. Otin paikan vastaan joskus puolenpäivän jälkeen, ja täällä sitä nyt ollaan, onnellisesti tällä tiellä.

Kuva opiskelijan itse tekemästä emulsiovoidetuubista
Ite tehty emulsiovoide lääkemuodot ja niiden valmistaminen -kurssilla

Miks Itä-Suomen yliopisto? Lähdin tänne rehellisesti sanottuna ala edellä, mutta hetkeäkään en oo katunu. Se syy miks varmaan uskalsin tänne lähteä oli se, että olin jo asunu Turussa hetken. Mutta jos tätä tekstiä lukee joku, joka tulee kauempaa ja tuntuu pelottavalta lähteä pois sieltä kotipaikkakunnalta, niin turhaan pelkäät! Tää on ollu mun elämäni suurin seikkailu, vaikka tää ehkä vähän tyhmältä kuulostaakin. Kuopio on ihana kaupunki, vaikka aluks olinki järkyttyny, koska Helsinki on niin paljon isompi kaupunki tähän verrattuna. Oon kuitenki oppinu arvostamaan lyhyitä välimatkoja, helppoa arkea ja oon kavereiden avulla bongannu maailman ihanimmat kahvilat täältä. Luonto on lähellä, mikä on plussaa, koska tykkään lenkkeillä. Opiskelijayhteisö täällä on super tiivis, ja oonkin päässy aktiivitoimintaan mukaan meidän vuosikurssin toimikunnan ja tuutoroinnin parissa. Poikkitieteellisyys on täällä normaalitilanteessa arkipäivää, eli kampuksella pääsee tutustumaan muidenkin ainejärjestöjen opiskelijoihin. Oon tykästyny pienempään kaupunkiin niin paljon, että en ehkä tulevaisuudessa enää haluais edes muuttaa takasin pääkaupunkiseudulle. Mulla onkin kakkosharkkapaikka odottelemassa Porissa, mihin suuntaan keväällä 2022, vaikka ykkösharkan teen pääkaupunkiseudulla keväällä 2021.

Farmasian opinnot on ylittäny mun odotukset, koska täällä on tullu opiskeltua niin paljon juttuja, mitkä on mielenkiintoisempia kuin mitä osasin odottaa. On labraa, lääkkeenvalmistusta, farmakologiaa ja toksikologiaa, biofarmasiaa… Niin paljon kaikkea uutta ja ihmeellistä! Ja koska tää on sellanen ala, joka kehittyy koko ajan, saa omaa osaamistaan kehittää myös jatkuvasti. Oman osaamisen kehittäminen ei tarkoita täyspäiväistä opiskelua töiden ohella valmistumisen jälkeen, vaan sitä, että pitää itsensä ajantasalla ja osallistuu esimerkiks erilaisiin koulutuksiin ja työnantajan tarjoamille kursseille aina silloin tällöin.

Kuopion Puijon tornista otettu kuva, lasissa teksti: Citycenter - Mualiman napa
Kuopion Puijon tornista otettu kuva 🙂

Oon tällä alalla, koska haluun auttaa ihmisiä, ja mua kiinnostaa lääkemaailma. Oonko ikävöiny hoitajaopintoja? Rehellisesti sanottuna niitäkin on ollu ikävä. Kuka tietää, jos suorittaisin vielä sairaanhoitajatutkinnon loppuun ja lähtisin sit vielä vaikka opiskelemaan hoitotieteitä – hoitotiedettä voi myös täällä ihanassa Kuopiossa opiskella Itä-Suomen yliopistossa, ja siitä saa kandin sekä maisterin paperit, mutta pohjalla pitää olla esimerkiksi AMK-pohjainen sairaanhoitajatutkinto. Farmasian ohella haluisin kuitenkin hakea vielä proviisoriksi. Tätä menoa olisin varmaan ikuinen opiskelija, mutta antaa elämän viedä päivä kerrallaan ja katellaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan!

Jos sua kiinnostaa farmasia ja haluut vinkkejä pääsykokeisiin valmistautumiseen, tai tietää ylipäätään lisää pääsykokeista, niin pysyhän kuulolla meidän somekanavissa! Teen pääsykokeisiin liittyvän blogipostauksen myöhemmin.

Ihanaa joulun odotusta kaikille sinne! 🙂

Nina

Uudesta-Seelannista sosiaalityön opintoihin

Minä aloitin lukiotaipaleeni vuonna 2015, eikä minulla ollut alussa aavistustakaan siitä mitä haluan tehdä elämälläni. Yhteiskuntaoppi oli lukiossa minulle mielenkiintoisinta ja suoritinkin kaikki yhteiskuntaopin kurssit kahteen vuoteen ja kirjoitin sen jo kakkosvuoden keväällä. Lukion aikana suunnitelmat onneksi selkeytyivät opinto-ohjaajan avulla, joka esitteli minulle sosiaalityön. Sosiaalityöntekijät olivat sen verran tuttuja, että tiesin heidän työskentelevän lastensuojelussa. Tutustuessani alaan enemmän huomasin kuitenkin, että sosiaalityöntekijät voivat työskennellä kaikilla elämän alueilla ja kaikenikäisten ihmisten kanssa. Opinnot näyttivät yhdistävän monipuolisesti eri asioita yhteiskuntatieteisiin ja lopullisesti alavalinnan päätti se, että sosiaalityö on yksi harvoista yliopistoaloista, josta saa selkeän ammatin. Pidin siitä, että valmistumisen jälkeen on ammattipätevyys, eikä opintoja tarvitse suunnata opintojen aikana (se on kuitenkin mahdollista, jos niin haluaa, itse olen vain hyvin huono tekemään päätöksiä, jos on monia kiinnostavia vaihtoehtoja). Sosiaalityöntekijöiden työnäkymätkin vaikuttivat erittäin hyviltä ja plussaa omasta mielestäni oli myös se, ettei sosiaalityön opinnoissa erikoistuta mihinkään tiettyyn ikäryhmään tai vaihtoehtoon opintojen aikana. Tulevaisuudessa voi siis vaihtaa täysin suuntaa esimerkiksi lasten parista työskentelystä aikuisten pariin, jos se alkaakin kiinnostaa enemmän. Sosiaalityössä on erittäin laaja työskentelykenttä, ja sosiaalityöntekijät voivat työskennellä muun muassa päihde- ja mielenterveyspalveluissa, lastensuojelussa, aikuissosiaalityössä, vanhus- tai vammaispalveluissa, sekä koulukuraattoreina. Vaihtoehtoja löytyy myös terveyssosiaalityöstä, sekä poliisin tai kriisityön parista. Tämä on minun mielestäni yksi sosiaalityön parhaista puolista – työtä löytyy melkein mistä vaan ja minkä parissa vaan, joten vaihtoehdot eivät ainakaan lopu kesken.

Kuva Mirkasta ja ystävästä pilkillä järven jäällä
Pilkkikilpailussa viime vuoden Winterfesteillä

Minä hain opiskelemaan sosiaalityötä ensimmäisen kerran vuonna 2018 suoraan lukiosta valmistumisen jälkeen. Yliopiston ovet eivät kuitenkaan avautuneet heti, joten vietin välivuoden au pairina Uudessa-Seelannissa. Puolen vuoden hengähdystauon jälkeen oli hyvä palata Suomeen lukemaan pääsykokeisiin, ja Itä-Suomen yliopiston ovet avautuivatkin syksyllä 2019. Kannustan kaikkia hakijoita siihen, että välivuosia ei kannata pelätä, sillä silloin voi saada paljon uusia kokemuksia ja on aikaa myös varmistua siitä, että se minne hakee, on oikeasti oma juttu. Välivuodet voivat etukäteen tuntua pelottavalta, ja olihan siinä aluksi totuttelua, kun suurin osa kavereista aloitti opiskeluelämän ja kuuli tarinoita opiskelijabileistä, sekä uusien kavereiden löytämisestä, mutta loppujen lopuksi olen enemmän kuin tyytyväinen kaikkeen siihen mitä opin ja koin Uudessa-Seelannissa ja siitä tulikin minulle kuin toinen kotimaa. Meillä jokaisella on oma tapamme löytää opiskelupaikka, ja yliopistossa parasta on ollut se, miten erilaisia ihmisiä omalta vuosikurssilta löytyy. Vaihtelua löytyy sekä iällisesti, että maantieteellisesti ja kaikenlaista seuraa kyllä löytyy.

Kuva kirjan sivusta
Itse tykkäsin opiskella paljon ensimmäisenä vuonna yliopiston kirjastolla (jotka ovat muuten päivittyneet kuvan oton jälkeen)

Minun vinkkinäni teille on, että älkää pelätkö sitä, jos teidän reittinne yliopistoon on erilainen, kuin kavereillanne. Sillä miten te päädytte opiskelemaan yliopistoon ei ole väliä. Yliopisto-opinnoissa on myös jouston varaa, joten yliopistossa opiskelevienkaan opiskelut eivät mene aina samalla kaavalla tai yhtä aikaa. Itse koin haastavaksi sen, että oma elämäntilanne tuntui olevan valovuosien päässä kavereideni tilanteesta, kun kaikki aloitimme opiskelut eri aikaan, mutta loppujen lopuksi sillä ei ole ollut mitään väliä, sillä emme kukaan päätyneet edes opiskelemaan samoja aloja, saati sitten samoille paikkakunnille. Ja hyvänä puolena on ollut se, että olen voinut kysyä apua ainakin yliopiston alkaessa niiltä, jotka olivat opiskelleet jo vuoden! Etsikää rauhassa oma alanne ja oma reittinne sinne ja toivottavasti jälkikäteen voitte katsoa taaksepäin ja päätyä samaan tulokseen kuin minä – erilaiset kokemukset tekevät meistä uniikkeja ihmisiä ja jokainen on oman elämänsä ekspertti.

Yliopiston rantaa syksyllä, kuvassa piknikhuopa ja jalat
Yliopiston ranta syksyllä 2019 fuksipiknikiltä

Mirka/Sosiaalityö

Suorinta tietä yliopistoon – miten päädyin opiskelemaan Itä-Suomen yliopistoon

 

Suorinta tietä yliopistoon – tuo lausahdus kuvaa niin reittiäni yliopistoon kuin omaa ajatusmaailmaani lukiolaisena. Tiesin että haluan yliopistoon opiskelemaan, tarkalleen mitä tai minne olivat sivuseikkoja.

Lähettiläs-Marian ylioppilaskuva, kuvassa nainen, kirjoja ja valkolakki.
Ylioppilaskuvani keväältä 2017. Kuva on otettu Kouvolan kaupungintalon portailla.

Varmuus siitä että yliopisto on se oma paikkani alkoi vahvistua lukion aikana. Lopulta löysin Sovelletun fysiikan koulutuksen Kuopiosta toisen lukiovuoteni aikana. Se tuntui itselleni oikealta vaihtoehdolta ja päädyinkin hakeutumaan Sovelletulle fysiikalle lukio-opintojeni päätteeksi.

 Ylioppilastodistuksella suoraan yliopistoon

Olen kirjoittanut pienestä ja rakkaasta Valkealan lukiosta keväällä 2017 ylioppilaaksi. Tuolloin yliopistoon hakiessa oli suhteellisen harvinaista päästä suoraan pelkällä ylioppilastodistuksella sisään yliopistoon . Luonnontieteellisillä aloilla suoravalinta todistuksella on kuitenkin ollut jo pitkään käytössä. Myös omalle alalleni yleisin reitti jo 2017 oli suoravalinta ylioppilastulosten perusteella.  Siispä Sovelletulle fysiikalle hakiessani jännitin kevään ylioppilastuloksia pääsykoetulosten sijaan. Sisään päästäkseni minun tuli kirjoittaa pitkästä matematiikasta vähintään Magna ja fysiikasta Eximia.

“Jännitin kevään ylioppilastuloksia pääsykoetulosten sijaan”

Näistä fysiikan kirjoituksiin luotin enemmän, mutta matematiikkaa jännitin kovasti. Saavuttaakseni tarvittavan arvosanan tein kuten matematiikan lehtorini oli meitä kertauskurssilla neuvonut -laskin koko pitkän matematiikan oppimäärän käsittelevän kertauskirjan kaikki 600 tehtävää valmistautuessani ylioppilaskokeeseen. Laskurutiinia, laskurutiinia, sitä haettiin. Ja se tuotti tulosta. Kirjoitin pitkän matematiikan magnan. Vaikka tuo tulos oli lopullisen ylioppilastodistukseni huonoin arvosanan, se on kaikista arvosanoistani se mistä olen kaikkein ylpein. Tein paljon työtä saavuttaakseni arvosanan ja se tuotti tulosta. Se oli niin sanotusti -riittävän hyvä. Ja joskus riittävän hyvä on juuri täydellinen.

Unelmista totta -minusta tuli yliopisto-opiskelija

Myös fysiikan ylioppilastuloksen varmistuttua Eximiaksi olin täyttänyt sisäänpääsyn alimmaisvaatimukset Sovelletulle fysiikalle ja pian sähköpostiini kilahtikin odotettu tieto varmistuneesta opiskelupaikasta Kuopiossa. En ikinä unohda tuota fiilistä. Toki se tarkoitti myös että ylioppilastodistus kahdeksan kirjoitetun aineen kera jota en ollut vielä edes saanut käteeni oli tehnyt tehtävänsä jo ennen kuin vedin valkolakin päähäni.

Lähettiläs-Maria istuu ylioppilaslakissaan ja haalareisa puiston penkillä Vappuna.
Vappua 2018 juhlin Sovelletun fysiikan ylioppilaana. Valkolakkiin on ommeltuna KYY-nauha akateemisen kasteen jälkeen.

Muutin Kuopioon vuoden 2017 heinäkuussa ja aloitin kotikaupunkiini tutustumisen töiden parissa. Syyskuun koittaessa pääsin toteuttamaan unelmiani -olin yliopisto-opiskelija! Näin neljä vuotta myöhemmin olen edelleen innoissani ja ylpeä tuon kevään suorituksistani, ne toivat minut opiskelemaan unelma-alaani.

Muista että unelmiesi opiskelupaikkaan voi olla monta reittiä!

-Maria

Kirjastoista puhtia opiskeluun

Käsi ylös, jolle tuotti hankaluuksia opiskella kotoa käsin keväällä! ✋

Ainakin allekirjoittanut kaipasi kovasti mahdollisuutta vaihtaa ympäristöä, lähteä päivän aikana ulos ja eriyttää opiskeluympäristö kodista. Olen asunut kesän poikaystävän nurkissa ja meillä on yhteensä 34 neliötä tilaa, eli yksiössä asustellaan. Tämäkin tuotti omat haasteensa sopivan opiskeluympäristön luomiselle kotiin.

Olenkin nauttinut hurjasti nyt, kun kirjastot ovat auenneet! Vaikka yliopistojen tilat ovat vielä vaihtelevasti auki, olen hyödyntänyt kaupunginkirjaston tiloja. On onni, että Turussa on suuri, valoisa ja todella viihtyisä kaupunginkirjasto, jossa on todella inspiroivaa opiskella. Päivinä, jolloin aamut ovat tuntuneet takkuisilta, viimeistään kirjaston ovilla on iskenyt inspis opiskeluun.

Kirjaston hyvät puolet

Kirjastoissa on monta hyvää puolta. Ympäristö on sopivan hiljainen tai sanoisinko ennemminkin rauhallinen. En kaipaa täydellistä hiljaisuutta ympärilleni voidakseni keskittyä, keskityn jopa paremmin, kun ympärillä on pientä hälyä ja elämisen ääniä. Täydellistä hiljaisuutta haluaville on kuitenkin tarjolla myös hiljaisia lukusaleja. Lisäksi kesän aikana kirjastoissa on ollut ilahduttava määrä muita opiskelijoita, joiden kanssa on voinut välillä vaihtaa muutaman sanan esimerkiksi tuskastuttavasta graduprojektista. Myös se, että muut tekevät ympärillä keskittyneesti hommia, auttaa itseänikin keskittymään.

Lisäksi kirjastoista on kätevä napata aineistokirjallisuutta työhön, eikä kirjoja välttämättä tarvitse kantaa edes takaisin kodin ja kirjaston välillä. Pitäisi vielä selvittää, onko kirjastossa mahdollisuutta varata lukittua lokeroa, jonne lainatut kirjat voisi jättää odottamaan seuraavaa päivää. Reppu on aika nopeasti täynnä, kun kantaa eväitä, tietokonetta ja juomapulloa sekä lisäksi esimerkiksi 900 sivuista Endokrinologian kirjaa.

Lisäksi kirjastosta löytyy vessat ja yleensä paikka, jossa voi syödä eväitä. Kauniina kesäpäivinä olen mennyt syömään eväitä myös ulos jokirantaan. Vaikka kirjasto on keskustassa, ei oma talous kestä joka päivä ulkona syötyä lounasta. Olen siis kantanut eväitä mukana useimpina päivinä. Silloin tällöin on toki kiva piipahtaa myös jossain lounasravintolassa, jos kotona jääkaappi on ammottanut tyhjyyttään.

Heräiskö ajatuksia?

Tällaisia ajatuksia heräsi kirjastoissa opiskelusta. Vaikka aamulla laiskottaisi, ja tekisi mieli jäädä kotiin, saan ainakin itse paljon enemmän aikaiseksi opiskellessani jossain muualla. Olisi hauska kuulla teidän kokemuksianne kotona tai kirjastoissa opiskelusta! Jätä kommenttia, niin jaetaan ajatuksia!

Maija // ravitsemustiede

Eväitä etäopintoihin

Syksyn lähestyessä useampia opintojaksoja on ilmoitettu pidettävän etänä. Mitä tehdä, kun opintojen alku ei näytäkään mielessä kuvitellulta tai tutulta kampuksella työskentelyltä?

Ainakin minulle lohtua tuo ajatus siitä, että etäopintoja suoritetaan nyt kautta maan ja maailman. Tässä tilanteessa kukaan ei siis ole yksin, ja vertaistukea onkin helpottavan helppo löytää. Viime kevät opetti varmasti myös itse kullekin taitoja sopeutua ja hyödyntää elektroniikkaa opinnoissaan, mikä on huippua.

Toiseksi tilanteen voi nähdä hienona itsensä johtamisen kehityspolkuna. Koitankin selviytyä syksystä olemalla oma johtajani. Sitä olen toki muutenkin, mutta tällä kertaa pyrin keskittymään ajatukseen erityisesti. Asioissa pärjääminen lähtee kuitenkin aina omasta päästä, ja johtaja-asenteesta ei varmasti ole haittaa myös tällaisena syksynä. Kannustan sinua tekemään samoin! ❤️

1. Boss miettii tavoitteet

Työ ei oikein suju ilman määrätietoisia ajatuksia. Omana pomonani haluan tietää tavoitteeni ja pitää niistä kiinni. Se onnistunee parhaiten vahvistamalla suunnitelmaani viikoittain. Esimerkiksi tietty päivä tai illat ylipäänsä voivat olla hetkiä, kun voi pysähtyä miettimään mitä asioita haluaa saavuttaa ja mihin huomenna olisi opinnoissa hyvä keskittyä. Voin esimerkiksi miettiä, mitkä käsitteet haluan oppia huomisen aikana tai minkä luvun yritän sisäistää.

Ennen uuden opintojakson alkua kannattaa myös perehtyä kurssin kuvaukseen Weboodissa ja pohtia, mikä aihealueesta tuntuu itsestä erityisen tärkeältä, tai mihin haluaisi erityisesti panostaa. Ymmärrys ja kurssin merkityksen perustelu voi motivoida sukeltamaan kurssin pariin.

Hyvä johtaja pilkkoo osiin ja delegoi. Kun tavoitteet rajaa itseään aidosti motivoiviin osiin, on kurssimateriaalien ja opiskelun kimppuun helpompi käydä.

2. Aseta omia aikatauluja

Omien aikataulujen on hyvä tukea opiskelurytmiä ja olla itselle muutenkin sopivat. Jos arjessa on mahdollisuutta joustaa aikatauluista, niin joustoa saa ja kannattaa tehdä omalla tyylillä ja järkevästi. Etäopiskelu auttaakin tekemään asioita itselle luontaisimpiin aikoihin, jos niin haluaa. Kun ymmärtää oman sisäisen rytmin, niin sitä on helpompi kunnioittaa.

Voisi olla hyvä hahmottaa itselleen opiskeluun käytettävät kellonajat. Sopiva hetki on silloin, kun opiskelu ja oma fokus sujuu timanttisimmin. Tuolle ajalle annetaan oikeus ja vapaus olla varta vasten itsensä kehittämiselle varattua aikaa. Muihin aikoihin voi sopia jotain kivaa tekemistä, mikä innostaa ja tukee jaksamista.

Haluan myös muistuttaa, että opiskelu voi olla raskasta. Itse olen esimerkiksi huomannut, että seitsemän tunnin sijaan pystyn opiskelemaan tehokkaasti ja tavoitteellisesti vain noin 4 tuntia päivässä. On hyvä olla realistinen ja armollinen itseä kohtaan. Tärkeää on huomioida myös se, että varaa päivään reilusti luppoaikaa – aivot tarvitsevat tylsyyttä palautuakseen ja kokeakseen luovuutta!

3. Laita aamu käyntiin kunnolla

Kun illalla on luotu seuraavan päivän ja pidemmän tähtäimen tavoitteet ja mieli on ehtinyt levätä, niin aamuilla on parempi mahdollisuus onnistua.

Siksi pyydän sinua miettimään, että kuinka saisit itsesi parhaimmalla tuulella ylös? Auttaako heräämisessä esimerkiksi suihku, kiva aamupala tai kahvi, jota odottaa, aamuliikunta, lukeminen, podcastin tai musiikin kuuntelu tai ehkä kävelylenkki? Kun olo on levännyt ja herännyt, on päivää kohti kevyempi lähteä.

Kotona opiskellessa voi olla myös järkevää esittää, että lähtisit muualle. Laittaudu normaalisti ja tee pieni “työmatka”, niin mielesi tajuaa, että jotain tapahtuu. Kannattaa myös valita itselleen mahdollisuuksien mukaan parhain paikka opiskella, on se sitten vaikka kirjasto, koti tai kahvila.

Itse hyödyin kesällä siitä, että minun täytyi olla aamuysiltä työpalaverissa. Ei kai olisi hullumpi idea asettaa itselleen “aamupalaveriaika”, jolloin pyrkii olemaan joko kalenterin, päiväkirjan sivujen, etäluennon, kirjan tai kirjastopöydän äärellä. Se vaatii itsekuria ja monia muitakin taitoja, mutta kaikkea sellaista tuleva syksy varmasti meissä kehittääkin. Ja se on hienoa! Yhdessä me pärjäämme.

+ Ilo irti ystävistä

Ota ilo irti ystävistä ja tutustu uusiin tyyppeihin! Vaikkei kampukselle pääsisikään, niin kasvoja voi silti nähdä. Voit sopiva esimerkiksi kurssikaverisi kanssa etätapaamisia tai opiskella yhteisen kurssin aiheita kaksin tai porukalla. Juttelemalla ja eri ihmisten kanssa keskustelemalla vaikeatkin asiat voivat aueta yllättäen. Vinkit vaihtuvat ja asiat on helpompi sisäistää.

Yhteydenotto ja opintopiiristä kysyminen voi vaatia hieman rohkeutta, etenkin jos kyseessä on vieraita ihmisiä. Yhden rohkaistuneen tekemästä eleestä olisi varmasti kuitenkin moni kiitollinen. Kiitos sinulle, joka vinkkasit Instagramissa tästä ideasta!

Tavoitteellinen ja itselle sopiva aikataulu auttaa pitämään kiinni rutiineista, jotka ovat tärkeitä oppimisen, jaksamisen sekä mielen ja kehon palautumisen kannalta. Voimaa sinun syksyyn, opiskele antaumuksella ja itsellesi sopivia määriä. Pystyt siihen kyllä!

Kerttuli // kulttuurintutkimus

Kalenterin hankinta – raikas startti lukuvuodelle

Itselleni ensimmäisiä merkkejä lähestyvästä lukuvuodesta on ajatukset uuden kalenterin hankinnasta. Joka syksy kierrän kirjakauppoja etsien juuri sitä oikeaa kalenteria, joka sopisi omiin tarpeisiini (ainakin lähes) täydellisesti.

Ystävien kalenterivinkit

Kyselin IG:ssä kesällä kalenterivinkkejä ystäviltäni, ja ehdottomasti suurimpina esiin nousivat Personal Planner -kalenteri. Personal plannet on verkkosivun kautta tilattava kalenteri, jonka saa itse suunnitella! How cool is that? Kävin kokeilemassa suunnittelua, ja se oli super helppoa. Vaihtoehtoja ja muokattavaa löytyi tosi kivasti omiin tarpeisiin, eikä kaikkea tarvinnut tehdä täysin alusta saakka. En ole nähnyt kyseistä kalenteria livenä tilattuna, mutta moni on tätä kyllä kehunut. Ja saa muuten myös suomenkielisenä!

Toisena esiin nousi Sita Salmisen suunnittelema kalenteri 2020-2021. Tämä on ulkonäöltään todella miellyttävä ja leikkaus tarjoaa mahdollisuuksia monenlaiseen toteutukseen. Kivat pikku yksityiskohdat inspiroivat suunnittelemaan, trackaamaan ja merkkailemaan ylös erilaisia juttuja. Kalenteri on aika iso ja “kirjamainen”, minkä takia tämä jäi itsellä hankkimatta. Haluan, että kalenteri kulkee helposti mukana, vaikka reppu olisi täynnä.

Kolmantena esiin nousi Putingin erilaiset kalenterit, muun muassa Muumikalenteri ja Saana ja Olli -kalenteri. Jälkimmäinen on ehdottomasti oma lemppari, mutta siinä miinuksena se, että sitä ei tietääkseni ole saatavana lukuvuosikalenterina. Putingin kalenterien kanssa kolmannesta sijasta kilpaili bujoilu! Jos oot bujoillut, olisi kiva kuulla kokemuksia. Mä yritin kerran, mutta into loppui aika lyhyeen. Bujoilu vaati multa (muka) liikaa aikaa ja vaivaa, vaikka se mahdollistaakin kivan kokonaisuuden luomisen.

Sitten omiin kriteereihini kalenteria koskien

Haluaisin, että kalenterini…

… olisi kivannäköinen, jotta se ilahduttaisi jokaista päivää myös raskaiden viikkojen keskellä

… olisi selkeä, eikä ahdettu liian täyteen erilaisia laatikoita, listoja, viivoja ja kellonaikoja

… mahdollistaisi muokkaamisen omiin tarpeisiin sopivaksi

… olisi kierrekansissa

… viikonpäivät juoksisivat pystysarakkeina

… sisältäisi kuukausinäkymät ennen uutta kuukautta

…. sisältäisi vuosiyhteenvedot

… sisältäisi jokaisella sivulla hieman muistiinpanotilaa esim. sivun alalaidassa

… olisi lukuvuodelle (2020-2021)

… olisi kooltaan A5.

Jos olet törmännyt unelmieni kalenteriin, vinkkaathan siitä kommenttiboksissa!

Millainen on sun unelmien kalenteri?

 

Maija // ravitsemustiede

Näiden ihmisten avulla selviät

Itä-Suomen yliopistossa on yli 2500 työntekijää.  Kysymys kuuluu, ketkä heistä ovat varta vasten opiskelijoiden apuna?

Ammattilaisten tukea voit saada yliopistossa esimerkiksi opinto-ohjauksessa, henkisissä voimavaroissa ja mielenterveys- ja terveysasioissa. Nämä avunantajat eivät kuitenkaan kulje aiemmilta kouluasteilta tuttujen koulukuraattorin, opinto-ohjaajan tai luokanvalvojan nimillä, vaikka heidän työnkuvat ovatkin yliopistossa pitkälti hyvin samankaltaisia.

Keitä nämä ihmiset sitten ovat?

Ainakaan kovin mystisiä he eivät ole, vaan ihan tavallisia ihmisiä päivätyössään. Amanuenssit, HOPS-ohjaajat ja oma-opet, yliopisto-opettajat, urapalvelut (urasuunnittelun avuksi), kansainvälisyyspalvelut ja opiskelutaitokoulutukset tukevat opiskelijoita opintojen etenemisessä. Lisäksi yliopistolla on oman opiskelupsykologi ja oppilaitospastori. Terveydestämme huolehtii kokonaisvaltaisesti YTHS, josta lisää alempana.

Opinnoissa mukana

Ensimmäisten viikkojen aikana opiskelijoille tulee tutuksi eritoten amanuenssit, HOPS-ohjaajat ja tuutorit.

Amanuenssin tehtävät vaihtelevat yliopistojen välillä ja sisällä. Itä-Suomen yliopistossa amanuenssit tukevat opiskelijoita ainakin opintoneuvonnassa. Oma kokemukseni amanuenssin kanssa asioimisesta painottuu opintosuunnitelmani hahmottamiseen. Keskustelimme amanuenssin työhuoneessa muun muassa siitä, mitä sivuaineita minun kannattaisi ottaa ja miksi. Kuulostaa ihan opolta, eikö?

Jokaisella tiedekunnalla ja koulutusalalla työskentelevät amanuenssit ovat perehtyneet tavallisesti tietyn koulutusalan opintoasioihin. Usein ala on amanuenssille tuttu omien opintojen tai yliopisto-opettamisen kautta.

Voit käydä katsomassa UEF:in opintoneuvontaa antavien kirjon Kamusta.

HOPS-ohjaaja on yleinen nimitys eri vuosikursseille nimetyistä yliopiston työntekijöistä, esimerkiksi lehtoreista, jotka huolehtivat siitä, että opinnot etenevät odotetusti. Kulttuurintutkimuksessa tämä ohjaaja kulkee oma-open nimellä.

Ohjaajan rooli on tärkeä, mutta ei aina yhtä näkyvä. HOPS-ohjaaja tulee tutuksi jo ensimmäisenä opintovuonna. Tukea tarvitaan yleisesti enemmän aloilla, joissa oman polun suunnitteleminen vaatii enemmän apua. Oma-open ohjeisiin voi turvautua vaikka silloin, kun ei esimerkiksi tiedä, mitä kursseja oma kandi vaatii alleen. Oman kokemukseni perusteella oma-ope on kiinnostunut siitä, missä vauhdissa opintoni ovat edenneet.

Opiskelun perusasioissa auttavat myös tuutorit, jotka neuvovat yliopiston aloittavia fukseja. Tuutorit antavat tietoa “opiskelijalta opiskelijalle”. Ensimmäisinä viikkoina he esittelevät opiskeluympäristöä, kertovat tapahtumista ja ainejärjestöstä, ja selittävät yleensä yhdessä amanuenssin kanssa, miten tietokoneille ja eri opiskelualustoille kirjaudutaan ensimmäistä kertaa.

Erityismaininta myös yliopisto-opettajille, joista yllättävän monet ovat valmiita auttamaan esimerkiksi kursseihin liittyvien suoritusten kanssa.

Avoimessa yliopistossa opiskelevia varten on Aducaten omat opinto-ohjaajat, jotka ohjaavat avoimen opiskelijoita rakentamaan omiin tavoitteisiin sopivan kurssikoktailin.

Voit lukea oppilaitospastorin toiminnasta,  urasuunnittelun palveluista ja opiskelutaitokoulutuksista tarkemmin Kamusta!

Hyvinvoinnistasi vastaa liuta ammattilaisia

Yliopiston tarjoamat hyvinvointipalvelut maksetaan käytännössä etukäteen. Ylioppilaskunnan jäsenmaksu maksetaan vuosittain ennen lukukauden alkua, ja tuohon likimain sataan euroon kuuluu oikeus käyttää yliopiston tarjoamia terveyspalveluita.

Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiöltä (YTHS) voi hakea apua vaikka ja mihin. Syynä voi olla hiertävä liikavarvas, erikoiset tuntemukset vatsassa tai monenkirjavat mielenterveydelliset vaikeudet tai uniongelmat. Vastaanotolta saa neuvontaa, ja tarpeen vaatiessa lähetteen tutkimuksiin.

Sairaanhoitajat, terveydenhoitajat, lääkärit, hammashoidon ammattilaiset ja opintopsykologi ovat YTHS:llä töissä opiskelijoita varten. Opintopsykologin tykö on tosin melko pitkät jonot, joten jutteluapua saa usein jo terveydenhuollon vastaanotolla.

Hammashoito kuuluu myös ISYY:n jäsenmaksuun. Monilta poistetaan viisaudenhampaat juuri yliopistoaikana, sillä se voi olla silloin tavallista ajankohtaisempaa ja edullisempaa. Jonot hammashoitoon ovat välillä pitkät, mutta akuuttia hoitoa saa onneksi nopeasti.

Omaa terveyttä on hyvä tarkkailla opinnoissa jaksamisen vuoksi. YTHS tarjoaa itsensä hoitamiselle sopivan matalan kynnyksen, ainakin omasta kokemuksestani.

Tarkkaile omaa jaksamista ja puhu ajoissa

Viimeisenä haluaisin jakaa mietteen opiskelun kuormittavuudesta ja opiskelu-uupumuksesta. Olen huomannut, että opiskelijoiden mielessä liikkuu välillä painavalta tuntuvia asioita, joista ei aina puhuta ääneen.

Välillä paineet päästä eteenpäin ja suoriutua opinnoista ja muusta elämästä kunnialla voivat tuntua kovilta. Pitäisi onnistua, ehtiä harrastaa ja kehittää itseä elämän muillakin osa-alueilla. Mahdollisista raskaista fiiliksistä kannattaa ehdottomasti puhua omille luottotyypeille tai edellä mainituille ammattilaisille. YTHS kannustaa hakemaan matalla kynnyksellä apua mieltä askarruttaviin ongelmiin. Yhteydenottoa ei siis kannata arkailla. 🙂

Olen itse muutaman kerran täyttänyt arkeni liian tiiviiksi. Siitä olen oppinut tarkkailemaan valintojani. Karsi ja keskity parhaisiin, on ehkä paras opeista. On toki hyvä tutustua itseen ja siihen, paljonko kestää. Usein nuo opit tulevat virheiden kautta. Virheiden myötä huomaan välillä yhä, ettei joka viikkoa kannata buukata täyteen, ja välillä hauskoiltakin kuulostaville tehtäville olisi hyvä sanoa ei. Toisaalta myös elämälle täytyy välillä sanoa rohkeasti kyllä.

Omissa opinnoissa on hyvä edetä oma jaksaminen ja itselle luonteva elämäntyyli edellä sen sijaan, että vertailisi itseään muiden tapoihin ja tahtiin.  Jokainen eteenpäin vievä askel on kuitenkin otettava itse, minkä takia edetä kannattaa omalla uniikilla tyylillä. Oman näköinen elämä voi myös luoda uusia suuntaviivoja ja vapauttaa liioista opiskelupaineista.

– Kerttuli

Opiskelijat kesälaitumilla

…eli opiskelijoiden menneitä ja tulevia kesäsuunnitelmia!

Kamut hei, mitä puuhaatte kesällä?!

Kyselin kavereilta, millaisia kesäsuunnitelmia heillä on ja sain liudan vastauksia, jotka kokosin yhteen tähän postaukseen. Musta on aina kiva lueskella, mitä tyypit puuhailee kesällä. Erityisesti opiskelijoiden kesäsuunnitelmat vaihtelevat kovasti. Varsinkin tänä keväänä myös poikkeustila on vaikuttanut monen työ- tai harjoittelusuunnitelmiin, mutta onneksi asiat ovat tuntuneet monella järjestyneen tavalla tai toisella. Ja kuuluu sitä opiskelijan kesään myös paljon muuta, kuten lomailua, uimista ja marjojen poimintaa. Lue tästä lisää, mitä eri alojen opiskelijat kesällä puuhailevat!

Tietojenkäsittelytieteen opiskelija Jenni:

Koronakevät sotki kesätyösuunnitelmat totaalisesti. Oman ja muiden alojen rekryt tyssäsivät aika pitkälti huhtikuussa, jolloin oli ryhdyttävä peliliikkeisiin. Alkuun työttömäksi jääminen oli kamala shokki, enhän ole sitten vuoden 2013 ollut vailla työpaikkaa. CV ja työtodistukset olivat kiitettäviä ja tästä syystä itsetunto otti kolauksen. Onnekseni opintotukikuukausia minulla on vielä riittävästi ja Suomen yliopistot tarjosivat paljon kursseja kaikille tutkinto-opiskelijoille. Tästä syystä sain koottua kesälle upean kombon opintoja yli yliopistorajojen.

Kesäkuun ensimmäiset kaksi viikkoa lomailin. Vuoden opinnot, riittämättömyyden tunne työnhaussa, ainejärjestötoiminta ja tulevan syksyn tutorointi uuvuttivat. Loma teki hyvää ja opin näkemään asioiden valoisat puolet, tulin sinuiksi sen kanssa, että kesä menee opiskellessa. Näin ystäviäni ja perhettäni ja mökkeilin. Pienen tauon jälkeen opinnotkin alkoivat taas maistua, eteenkin kun valitsemani kurssit olivat todella mielenkiintoisia.

Kesäopinnoissa näen ehdottomasti parhaana puolena joustavuuden. Jos haluan nukkua pitkään, voin nukkua pitkään. Jos haluan opiskella ulkona, voin tehdä niin. Jos haluan lähteä kavereiden kanssa illalla puistoon istumaan ja tulla kotiin aamu seitsemältä, mikään ei estä minua! Pystyn nauttimaan uskomattomista säistä ja samalla lähestyn kandidaatin tutkintoani. Voin tehdä suunnitelmia avopuolisoni ja ystävieni kanssa murehtimatta työvuoroista ja levosta. Olen mennyt oman jaksamiseni mukaan kuitenkin niin, että päättämäni aikataulut pysyvät. Toistaiseksi se on tarkoittanut muutaman osa-alueen huolellisesti läpikäymistä viikossa. Näin aikaa jää kaikelle muullekin.

Tänä kesänä suunnitelmissa on vielä lähteä maakuntamatkailulle paremman puoliskoni kanssa, mökkeillä Pielisen rannalla ja hemmotella itseäni pitkillä yöunilla ja hyvällä ruoalla.

Ihanaa kesää kaikille❣️

Psykologian opiskelija Riikka:

Terveiset Ähtäristä! Olen viettänyt suurimman osan kesästä täällä vanhempieni luona. Kesääni on kuulunut muun muassa mökkeilyä, kavereita, lukemista, herkuttelua ja paljon uimista.

Suurin ja tärkein projektini tänä kesänä on ollut gradun tekeminen. Lukuvuoden aikana minua (UEF-lähettiläänä) seuranneet saattavat ehkä muistaa, että gradun tekeminen oli silloinkin to do-listallani. Syksy ja alkukevät olivat kuitenkin sen verran hektisiä, että kalenterini täyttyi kaikesta muusta kuin gradun tekemisestä. Nyt olen uppoutunut täysillä artikkeleiden, analyysien ja muistiinpanojen maailmaan. Gradun tekeminen on ollut opettavainen ja mielekäs ”kesätyö”.

Ravitsemustieteen opiskelijat Henna, Tuuli ja Marika

Henna: Mun kesäsuunnitelmiin kuuluu gradun tekemistä ja jonkin verran lomailua. Toivon mukaan päästään myös muuttamaan uuteen asuntoon kesän aikana! Vietän kesän pääkaupunkiseudulla, mistä olen kotoisin. Kesäkuussa suoritin perusterveydenhuollon harjoittelun Vantaan kaupungilla.

Tuuli: Kesään kuuluu gradun kirjoitusta, töitä, fiilispohjaista urheilua ja Suomen kesästä nauttimista ystävien ja perheen kanssa. Vaikka päivät saisi kulumaan kokonaan gradun parissa ja työvuoroja olisi tarjolla vaikka kuinka, niin koen myös tärkeänä, että on päiviä jolloin ei oo mitään suunnitelmia! Edessä on vielä kiireinen viimeinen vuosi yliopistossa, joten sitä varten pitää myös vähän kerätä voimia.

Marika: Kesäsuunnitelmina on gradun kirjottamisen lomassa Norjan luonnossa kertelyä. Kesän aikana on myös tullut ryhdyttyä kevytyrittäjäksi ja suunniteltua omaa uraa eteenpäin. Vaikka nyt ei reissailu samalla tavalla olekaan mahdollista, on kuitenkin onni pystyä kiertelemään pohjoisen luontoa ja hienoja maisemia. Loppukesä menee harjoittelun merkeissä terveydenhuollossa, joten aika opiskelupainotteiset suunnitelmat. Kuitenkin kesään mahtuu myös uimista, mustikoiden poimimista ja herkuttelua.

Kauppatieteiden opiskelija Jannariina:

Poikkeuksellinen kevät muutti monen opiskelijan kevään ja kesän suunnitelmat täysin. Meidän ainejärjestön vuosijuhlien peruunnuttua maaliskuussa nopeasti peruuntuivat myös muut tapahtumat, kesätyöt ja kesäsuunnitelmat. Olin itse kuitenkin onnekas, sillä minun maaliskuussa varmistuneet kesätyöni eivät peruuntuneet ja aloitinkin toukokuussa työt Verohallinnolla, jossa toimin verosihteerinä. Opiskelen pääaineenani laskentatoimea ja verotusta, joten työn voisikin katsoa sopivan alaani varsin hyvin.

Työ Verohallinnolla on tuonut minulle kultaakin kalliimpaa kokemusta tehtävistä, jotka liittyvät omaan koulutukseen. Oli hurjaa ajatella, kuinka perehdyttäminen ja työnteko sujuisi, kun käynnissä oli vielä toukokuussa vahva etätyösuositus. Mekin Verohallinnolla työskentelimme kotona, joka sujuikin itseasiassa todella hyvin. Etätyö on tuntunut luontevalle ja joustavalle, vaikkakin hyvin erilaiselle, kuin mihin aikaisemmissa työpaikoissani olen tottunut. Videopuhelut ja muut digitaalinen kommunikaatio tulivat tutuiksi, ja uskonkin, että tästä keväästä ja kesästä jää käteen uusia toimintatapoja ja oppeja pysyvästi käyttöön eri organisaatioille. On myös ollut hienoa huomata, kuinka niin työnantajat kuin työntekijätkin ovat sopeutuneet poikkeukselliseen ajanjaksoon ja pyrkivät omalla toiminnallaan tekemään työnteosta mahdollisimman turvallista mutta samalla myös mielekästä ja tehokasta.

Kesäsuunnitelmista peruuntuivat toki festarit ja muut tapahtumat, mutta toisaalta mitään ei kuitenkaan jäänyt kokematta – päin vastoin. Spontaanit kesäillat ystäväporukan kesken, roadtripit Suomen sisällä ja opettavainen kesätyö ovat pitäneet kiireisenä unohtamatta luotuja upeita, uusia muistoja, joita tästäkin poikkeuksellisesta kesästä jää käteen.

 

Maija // ravitsemustiede

Mikä ihmeen MOOC?

Haluaisitko oppia uutta, mutta et tiedä missä ja miten? Haluaisitko tutustua johonkin tieteenalaan ennen päätöstä hakea opiskelemaan? Tai oletko kiinnostunut jostain ajankohtaisesta aiheesta, josta haluaisit oppia lisää? Jos vastasit kyllä, kannattaa ehdottomasti lukea eteenpäin!

Ilmaisia yliopistotasoisia verkkokursseja? Kyllä, kuulit oikein! MOOC-kurssit ovat juuri sellaisia.

MOOC = Massive Open Online Course

Sana MOOC tulee sanoista Massive Open Online Course, ja ne ovatkin nimensä mukaisesti kaikille avoimia ja ilmaisia verkossa toteutettavia kursseja. MOOC-kurssit ovat loistava tapa tutustua erilaisiin itseä kiinnostaviin tieteenaloihin ja kartuttaa uutta osaamista. MOOC-kurssit eivät vaadi aikaisempaa osaamista eikä niiden suorittaminen sido sinua mihinkään. How cool is that?

Kenelle MOOC-kurssit sopivat?

Kaikille! Olit sitten tutkinto-opiskelijana yliopistossa, valmistumassa lukiosta tai etsit vielä omaa suuntaasi ja haluat kehittää itseäsi ja osaamistasi, ovat MOOC-kurssit kuin tehty sinua varten. MOOC-opinnot tukevat jatkuvaa oppimista myös jo työelämässä oleville. Jos haaveenasi on päästä tutkinto-opiskelijaksi, eli käytännössä sisään yliopistoon, voivat MOOC-kurssit antaa arvokkaita oppimiskokemuksia ja valmistaa tuleviin opintoihin.

Miten pääsen suorittamaan kursseja?

MOOC-kurssien suorittaminen tapahtuu DigiCampuksella (linkki), joka on Moodlepohjainen verkko-oppimisympäristö. Huh, olipas termi. Jos et ole kuullut koskaan Moodlesta, ei haittaa! Se on useiden oppilaitosten ja yliopistojen hyödyntämä helppokäyttöinen oppimisalusta, ja opit sen käytön varmasti nopeasti.

Milloin voin suorittaa kursseja?

Opintojaksojen käytännöt ja aikataulut vaihtelevat, joten tutustu aina jokaisen opintojakson ohjeistukseen huolella. Usein materiaaleihin tutustumista ja tehtäviä saa suorittaa oman aikataulun mukaan, mutta joillain kursseilla noudatetaan tiettyä yhteistä aikataulua.

Esimerkkikursseja:

Suuren suosion saavuttanut Antirasismin perusteet -kurssilla perehdytään rasismiin, rodullistamiseen ja antirasismiin yhteiskuntatieteiden näkökulmasta. Opintojakson teemoja ovat rasismi, rotusorto ja rodullistamalla tuotettu eriarvoisuus. Opintojakson kohderyhmänä ovat opettajat, nuorisotyöntekijät, sosiaalialan työntekijät, kansalaisjärjestöissä toimivat sekä muut erilaisten ihmisryhmien kanssa työskentelevät ammattilaiset tai sellaisiksi kouluttautuvat, mutta kurssin voi suorittaa kuka tahansa aiheesta kiinnostunut!

Haaveiletko oikiksesta tai kiinnostaako sinua juridiikka? Juridinen kirjoittaminen ja tiedonhankinta -opintojaksolla pääset tutustumaan oikeustieteen eri suuntauksiin ja lainopin menetelmällisiin perusteisiin. Kurssilla harjoitellaan yliopistossakin tarvittavaa tärkeää taitoa, eli itsenäistä tiedonhankintaa sekä muun muassa argumentaatiota. Koska kurssin jälkeen hallitset oikeuskielen ja oikeustieteellisten tekstien erityispiirteet, on tämä loistava mahdollisuus valmistautua oikeustieteiden opiskeluun. Tsekkaa myös Oikeustieteen perusteet -kurssi!

HUOM!

Jos olet jo tutkinto-opiskelijana Itä-Suomen yliopistossa, ja haluaa MOOC-kurssista suoritusmerkinnän ja opintopisteet, tulee sinun ilmoittautua Itä-Suomen yliopiston avoimen yliopiston opiskelijaksi ja maksaa avoimen yliopiston opintomaksu.

 

Maija // ravitsemustiede