Tag Archives: opiskelu

Mikä minusta tulee isona?

Vastaus tähän kysymykseen pitäisi olla opiskelemallani alalla helppo, isona minusta tulee luokanopettaja. Aloitan ekaluokkalaisten kanssa, opetan heitä kuudennelle luokalle saakka ja aloitan sitten taas ekaluokkalaisten kanssa. Tai ehkä aloitankin 5. luokkalaisten kanssa, opetan heitä vuoden ja siirryn sitten 2.luokan opettajaksi.

Valmistumisen kynnyksellä olen kuitenkin alkanut paisuttamaan tätä kysymystä litanniaksi muita kysymyksiä. Onko minusta opettajaksi? Haluaisinko tehdä jotain muuta? Olenko valmis säännölliseen työskentelyyn ja arkeen? Pitäisikö sittenkin opiskella vielä jotain lisää tai kokeilla jotain täysin uutta? Uusien asioiden äärellä oleminen on aina jännittävää, mutta ainakin omalla kohdallani jännitys on enemmän positiivista kuin negatiivista. Oloni on hyvin samankaltainen kuin abivuotta lopetellessani, ensi syksynä voin olla missä vain ja se on oikeastaan aika mahtavaa!

20160130_184244
“En ehkä terävin, mutta kynä kuitenkin!”

Samalla valmistumisen kynnyksellä heiluvilla opiskelukollegoillani on monenlaisia suunnitelmia; yksi sai tällä viikolla tietää aloittavansa syksyllä 3. luokan opettajana, yksi aikoo ostaa menolipun kauas lämpimään, yksi aikoo palauttaa gradun ja hakea vaihto-opiskelijaksi. Omat suunnitelmani heiluvat monenlaisten keikkatöiden, sijaisuuksien ja lisäopintojen rajamailla. Onneksi näinkään “itsestään selvän” opiskelualan valinta ei määritä tulevaisuutta yksiselitteisesti. Tulevaisuudessa haluan itse työskennellä myös luokanopettajana, mutta minua kiinnostaa myös moni muu asia. Kuka tietää, missä kaikkialla tulen vielä seuraavien 10 vuoden aikana työskentelemään.

IMG_2864

Niin kuin huomaat, ei “mikä sinusta tulee isona”-kysymyksen pyöritteleminen lopu lukion tai ammattikoulun päättämiseen. Vastaus tuohon kysymykseen voi vaihdella viikottain tai jopa päivittäin. Vastauksia voi olla useampi tai yksi ja ainoa. Se yksi ja ainoa voi tosin muuttua vielä vuosienkin päästä. Onneksi opiskella voi aina lisää

Nauttikaa siitä jännityksen kutkuttavasta tunteesta, niin minäkin aion tehdä!

//Mira, melkein valmis OpeArt-luokanopettaja

Uutta kotia kohti

Opiskelupaikan saaminen tarkoittaa usein toiseen kaupunkiin muuttamista. Saatat muuttaa jostain toisesta opiskelukaupungista toiseen tai saatat muuttaa lapsuuden kodistasi ja kotikaupungistasi täysin uusiin maisemiin. Minulle Kuopioon muuttaminen tarkoitti tuota jälkimmäistä.

Heti kun tieto opiskelupaikasta tuli, tuli kirjeen mukana myös hammaslääketieteen fukseille tarkoitettu lehtinen nimeltään Dentikkeli, joka sisälsi pitkän listan kaikista hoidettavista asioista ennen syksyn alkua. Piti etsiä asunto, hyväksyä opiskelupaikka, tilata opiskelijakortti, liittyä Facebook-ryhmiin… Sitten kun asunto löytyi, piti ryhtyä pakkaushommiin ja etsimään sukulaisten nurkista tarpeettomia huonekaluja uuteen asuntooni. Yhtäkkiä kesä olikin jo ohi ja muuttopäivä koitti.

Tästä se lähti, tyttö tavaroineen kohti Kuopiota!
Tästä se lähti, tyttö tavaroineen kohti Kuopiota!

Itse muuttopäivä sujui hyvin. Muutin yhteiseen asuntoon parhaan ystäväni kanssa ja meillä oli sukulaisia auttamassa tavaroiden kantamisessa ja järjestelemisessä. Illalla kävimme kämppikseni kanssa kävelemässä Kuopion hämäriä kujia pitkin ja olo oli jotenkin kovin vapaa. Olimme molemmat kovin innoissamme, nyt alkaisi jokin todella jännittävä vaihe elämässämme! Todellisuus iski kuitenkin jo seuraavana päivänä. Sukulaiseni lähtivät takaisin kotiinsa, ja minä jäin kämppikseni kanssa kahden. Tehtävänäni oli maalata vaatekaappini takaseinä uudestaan, enkä ollut koskaan ennen edes maalannut. Oloni oli kovin yksinäinen. Näin he vaan minut tänne jättivät! Mitä minun nyt pitäisi tehdä? Mitä täällä Kuopiossa yleensä tehdään? En tunne täältä ketään, saankohan sittenkään uusia kavereita? Miten minä muka pärjään täällä?

Täälläkö se minun koti nykyään on?
Täälläkö se minun koti nykyään on?

Uskon, että monet muutkin kotoaan muuttavat tuntevat samanlaisia tuntemuksia kuin minä syksyllä 2014. Omasta kokemuksesta voin kuitenkin kertoa, että tuo olo helpottuu hyvin nopeasti. Heti seuraavana päivänä alkoi yliopisto-opiskelut, ja tekemistä riitti ensimmäisinä päivänä lähes vuorokauden ympäri. Alusta alkaen koin olevani osa porukkaa, jota en ollut tuntenut vielä edellisenä päivänä vaatekaappia maalaillessani. Pikkuhiljaa muuton jälkeen uudessa kaupungissa asumiseen tottuu. Sinulle muodostuu oma arki, johon kuuluu opiskelua, tenttejä, tapahtumia, kavereita, harrastuksia, tiskaamista, kaupassa käymistä ja pyykinpesua. Ensi kertaa omaan asuntoon muuttaessa kaikki tuntuu niin erilaiselta verrattuna lapsuudenkotiin, mutta toisaalta kaikki tuntuu niin omalta.

Vaikka uusi kaupunki, uudet ihmiset ja yksinasuminen kiehtovat, ei kannata unohtaa lapsuudenkotiakaan. Perheelle kannattaa soitella ja heidän luonaan käydä silloin tällöin viikonloppuisin, vaikka matkustaminen maksaakin. Ne rahat saa helposti takaisin syömällä vanhempien jääkaapin tyhjäksi. Vanhalle paikkakunnalle saattaa jäädä myös parisuhde ja vanhoja ystäviä. Heillekin pitää muistaa järjestää aikaa ja kysellä kuulumisia, sillä vastavuoroisesti he voivat lohduttaa sinua kun eläminen uudessa kaupungissa tai opiskelu ei tunnukaan enään niin hohdokkaalta.

Kahden vuoden aikana Kuopiosta on kyllä tullut uusi kotini. Tähän kaupunkiin liittyy niin paljon uusia kokemuksia, ihmisiä ja muistoja.
Kahden vuoden aikana Kuopiosta on kyllä tullut uusi kotini. Tähän kaupunkiin liittyy niin paljon uusia kokemuksia, ihmisiä ja muistoja.

Uuteen kaupunkiin kannattaa aina lähteä avoimin mielin. Se on kasvattava kokemus ja huikea mahdollisuus elää juuri sellaista elämää kuin itse haluat. Lähde avoimin mielin, tutustu uusiin ihmisiin ja maisemiin, harrasta ja nauti. Jossain vaiheessa huomaat, että edes sunnuntai-iltana vaatekaapin maalaaminen ei olekaan niin iso juttu. Oikeastaan on ihan kiva taas olla kotona odottamassa uuden viikon alkua.

 

Katriina // Hammaslääketiede

Tutustumista, tutkimista ja tiedonjanoa pajapäivässä

Perjantaina 15.4. monilla Itä-Suomen alueen lukiolaisilla oli mielenkiintoinen päivä edessään yliopistomme Joensuun ja Kuopion kampuksilla. Kyseessä oli siis UEFin järjestämä pajapäivä, jossa viiden tunnin aikana lukiolaiset pääsivät tutustumaan lähemmin kahteen heitä kiinnostavaan alaan. Luvassa oli suuren tietotulvan ja kampuksilla eksymisen lisäksi myös pientä kisailua ja tieteeseen tutustumista ihan kokeellisten töiden parissa.

Hmm jännittävää, mitähän täältä yliopiston sisältä oikein löytyykään?
Hmm jännittävää, mitähän täältä yliopiston sisältä oikein löytyykään?

Joensuun kampuksilla oli esittelyssä fysiikan, matematiikan, historian, oikeutieteen, kauppatieteen, ohjauksen, psykologian ja erityispedagogiikan alat. Esimerkiksi fysiikan pajassa lukiolaiset pääsivät tutustumaan muutamiin kokeellisiin eksperimentteihin, oikeustieteen pajassa lukiolaiset ratkoivat erilaisia kuvitteellisia rikosoikeudellisia tapauksia ja psykologian pajassa pohdittiin yhdessä mielenterveyshäiriöiden häpeäleimaa. Kuopion kampuksella esittelyssä olivat taas sosiaalitieteet ja sosiaalityö, farmasia, lääketiede, ravitsemustiede sekä biolääketiede. Sosiaalitieteen ja sosiaalityön pajassa lukiolaiset pohtivat mm. monikulttuurisuutta, ravitsemustieteen pajassa pureuduttiin ravitsemussuosituksiin ja biolääketieteen pajassa lukiolaiset pääsivät eristämään DNA:taan suun limakalvolta laboratoriossa.

No tältähän siellä yliopiston sisällä näyttääkin! Ja niin paljon eri aloja, joita voi opiskella!
No tältähän siellä yliopiston sisällä näyttääkin! Ja niin paljon eri aloja, joita voi opiskella!

Itse olin pitämässä lääketieteen UEF-lähettilään Villen kanssa lääketieteen pajaa. Lääketieteen opiskeluun ja lääkikseen pääsemiseen liittyviä kysymyksiä on lukiolaisilla aina paljon, joten päätimme Villen kanssa käyttää aikaa lääkiksestä kertomiseen lukiolaisille meidän opiskelijoiden näkökulmasta. Lääketieteen lisäksi kerroin myös omien kokemusteni kautta hampaalla opiskelusta, sillä se liittyy myös läheisesti lääketieteeseen, mutta on kuitenkin oma alansa. Itsehän myös haaveilin koko lukioaikani abivuoden talveen saakka lääkiksestä, sillä en ollut koskaan edes tullut ajatelleeksi, että sellainenkin koulutusohjelma on kuin hammaslääketiede.  Pitkän pohdinnan jälkeen hammaslääketiede tuntuikin enemmän minun jutultani, ja nyt kaksi vuotta täällä opiskelleena en voi todellakaan sanoa katuvani tuota päätöstä.

 

Pajamme rennossa ilmapiirissä lukiolaiset kyselivät ahkerasti mieltään painavia kysymyksiään lääkikseen liittyen. Usein kysymykset liittyivät valintakokeeseen ja kirjoituksiin valmistautumiseen, ja siihen, kuinka hyvin kirjoituksissa pitäisi menestyä päästäkseen lääkikseen. Lyhyesti tiivistettynä kaikille lääkikseen/hampaalle hakeville neuvoksi: kirjoitusten arvosanasta ei kannata ottaa stressiä, vaan ajatella se lähinnä pääsykokeeseen valmistautumisena. YO-kirjoituksissa täytyy menestyä todella hyvin, jotta siitä saisi pisteitä yhteispistekiintiössä, ja niilläkään pisteillä ei ole oikeastaan mitään merkitystä, jos et anna parastasi valintakokeessa. Valintakoe on se, joka ratkaisee. Panosta siihen, mutta aloita panostuksesi jo kirjotuksiin lukiessasi, sillä niitä samoja asioita kysytään sinulta myös valintakokeessa.

 

Lopuksi lukiolaiset pääsivät pajassamme myös haastamaan itsensä ihmisen anatomiaan liittyvässä tietokilpailussa. Lääkiksessä ja hampaalla opiskelu alkaa ensimmäisenä vuonna anatomian opiskelulla, ja haastetta siihen luo termien opiskelu latinaksi. Tästä esimakua lukiolaiset saivatkin meidän tietokilpailussa, ja termien arvailun lisäksi he pääsivät myös tunnustelemaan omia kylkiään vapaiden kylkiluiden määrän selvittämiseksi.

Tietokilpailu alkakoon!
Tietokilpailu alkakoon!
Osaisitko sinä vastata tähän?
Osaisitko sinä vastata tähän?

Lukiolaiset tuntuvat usein olevan kovin pelokkaita lääkistä kohtaan ja monet eivät usko kykenevänsä siihen. Toivon, että me Villen kanssa saimme heidät vakuuttuneeksi, että jos opiskelijalla itsellään vain mielenkiintoa lääketiedettä ja sen opiskelun kohtaan riittää, on valintakokeessa ja itse lääkiksessä menestyminen täysin mahdollista. Kyselin iltapäivän pajakävijöiltä myös kokemuksia muista pajoista, ja monet tuntuivat olevan hyvin tyytyväisiä pajapäiväänsä. Ainakin meidän pajassa he jaksoivat vielä hymyillä ja naurahdella meidän jutuille ja kokemuksille lääkiksestä.

 

Katriina // Hammaslääketiede

8 neuvoa (ope)opiskelijalle

Tässä on sinulle, tulevalle (ope)opiskelijalle kahdeksan vinkkiä, jotka itse olen opintojen aikana huomannut toimiviksi. Osa vinkeistä on suunnattu nimenomaan opettajaopiskelijoille, mutta suurin osa niistä pätee myös muiden alojen opiskelijoihin.

1. Kirjoita kalenterimerkinnät luentoineen ja luokkineen lyijykynällä.

Niiden muuttuessa kalenteri pysyy huomattavasti siistimpänä ja ymmärrettävänä.

2. Tee kaikki kursseille ja harjoitteluihin tehtävät tuntisuunnitelmat, projektisuunnitelmat ym. kunnolla…

… ja säilytä ne! Siitä kuviksen portfoliosta ja matematiikan jakokulmalaululeikistä voi tulevaisuudessa olla oikeasti hyötyä.

IMG_6385

3. Tee muistiinpanot luennoitsijan puheesta, älä luentodioista.

Tällöin kuuntelet luennoitsijaa paremmin ja saat kirjoitettua muistiinpanot itsellesi ymmärrettäviksi. Usein luentodiat on myös saatavilla jälkikäteen.

4. Kirjoita ylös demoilla (eli harjoitustunneilla) tehtyjä harjoitteita.

Niitä hyviä luisteluharjoituksia ja oivaltavia äidinkielen projekti-ideoita ei kukaan muista enää parin viikon saati parin vuoden päästä. Jakakaa muistiinpanovuoroja opiskelukavereiden kanssa ja jakakaa muistiinpanot sähköisesti.

IMG_7033

5. Tee ruokaa kerralla isompi määrä ja pakasta siitä osa.

Tällöin sinun ei tarvitse tehdä joka päivä ruokaa eikä myöskään syödä samaa ruokaa montaa päivää. Jos ruoan tekeminen ei kiinnosta, voi yliopistollakin syödä vaikka useamman kerran päivässä.

6. Kokeile harjoittelussa jotain sellaista, mistä olet epävarma.

Opetusharjoittelut ovat nimensä mukaisia. Siellä ei vielä tarvitse osata, koska siellä harjoitellaan. Yritä päästä opettamaan edes yksi oppitunti oman mukavuusalueesi ulkopuolelta. Tällöin sen kyseisen asian opettaminen varsinaisessa opettajantyössä ei tunnu enää niin isolta möröltä.

IMG_6783

7. Kysy apua.

Yliopiston lehtorit, professorit ja muut henkilökunnan jäsenet auttavat sinua mielellään. Oli kyse sitten lähdemateriaalin etsimisestä tai liian nopeasti tulevasta deadlinesta. Apua kannattaa kysellä myös opiskelukavereilta.

8. Tee muutakin kuin opiskele!!!

Opiskeluaika on paljon muutakin kuin varsinaista opiskelua! Osallistu yliopiston kerhoihin ja ainejärjestöjen tapahtumiin, aloita uusi harrastus, tutustu uusiin ihmisiin, yllätä itsesi ja vietä muutenkin aikaa, josta riittää kiikkutuolissa muisteltavaa.

Yliopisto-opiskelua toisin silmin

Puolentoista vuoden hampaalla opiskelun jälkeen on jo tottunut tähän elämänrytmiin. Yliopistolle saavun oikeastaan joka päivä luennoille, harkkoihin, laboratoriotöihin, avustamaan klinikkaan tai ihan vaan syömään opiskelijahintaista ruokaa. Mutta miltä hammaslääketieteen opiskelu näyttää 9-luokkalaisen tai yläkoulun biologian opettajan näkökulmasta?

Helmikuun alussa Kuopion Hatsalan klassillisen koulun yläkoululaisilla oli suoritettavanaan TET-jakso, josta osa on mahdollista suorittaa myös tutustumalla yliopiston toimintaan. Eräs hammaslääkärin ammatista haaveileva 9-luokkalainen olikin seuraamassa hampaalla opiskelua kahden päivän ajan minun opastuksellani. Ensimmäinen TET-päivä yliopistolla kului hammaslääketieteen opetusklinikassa potilastöitä seuraamalla, ja toinen päivä minun kanssani luennoilla. Samaan aikaan kun yläkoululaiset olivat tahoillaan suorittamassa TET-jaksojaan, hammaslääketieteen ja lääketieteen opiskelusta kiinnostuneet kaksi biologian opettajaa samaisesta Hatsalan koulusta päättivät käyttää tilaisuutensa hyväkseen, ja hekin olivat 2 päivän ajan seuraamassa meidän opiskeluja yliopistolla. He osallistuivat myös kanssani luennoille, labraharkkaani ja pääsivät käymään myös opetusklinikassamme.

Vierailijat pääsivät tutustumaan hammaslääketieteen opetusklinikaamme.
Vierailijat pääsivät tutustumaan hammaslääketieteen opetusklinikaamme.

Vierailun jälkeen kyselin vierailijoiltamme heidän odotuksistaan ja ennakkokäsityksistään hampaalla opiskelusta. Kuten arvata saattaa, 9-luokkalaiselle yliopisto-opinnot tuntuvat vielä kovin kaukaiselta ajatukselta, joten varsinaisia ennakkokäsityksiä yliopistossa opiskelusta ei hänelle ollut ehtinyt muodostua. Opettajien kokemukset hampaan opinnoista taas vastasivat aika hyvin heidän odotuksiaan. Yllättävää heistä kuitenkin oli se, kuinka tarkkaan hammaslääketieteen opiskelussa käsitellään aiheita, joilla ei todennäköisesti tulevan työn kannalta ole kovinkaan suurta merkitystä. Tulevat hammaslääkärit tosiaan käyvät ensimmäisinä vuosinaan hyvin pitkälti samat kurssit kuin lääketieteen opiskelijat, joten tuo opettajissa ihmetystä herättänyt aihe hämmästyttää välillä meitä hampaalaisiakin. Täytyy kuitenkin muistaa, että hammaslääkärin vastaanotollekaan ei koskaan tule pelkkä suu, vaan koko ihminen.

Vierailijat pitivät UEFin opiskeluilmapiiriä hyvänä ja myös opetustilat, erityisesti hammaslääketieteen opetusklinikka, saivat paljon kehuja. Luento-opetus sai myös paljon keskustelua aikaan. Opettajista oli yllättävää, miten vieläkin entisajan luennointityyli on tallella noin voimakkaasti opetusmenetelmänä. Luennot eivät siis ole paljoa muuttuneet opettajien omista opiskeluajoista, tosin paperisten muistiinpanojen sijaan suurimmalla osalla opiskelijoista on tabletit tai läppärit muistiinpanovälineinä luennoilla mukana. Peruskouluopetukseen tottuneen 9-luokkalaisen mielestä yllättävää luento-opetuksessa oli se, miten paljon ihmisiä on kuuntelemassa luennoilla ja miten nopeasti asioita käydään siellä läpi. Kaikki kolme vierailijaa painottivat myös sitä, miten luennoilla huomaa opiskelijoiden oman motivaation opintoihinsa. Opiskelijat oikeasti kuuntelevat opetusta, esittävät kysymyksiä ja tekevät vapaaehtoisesti muistiinpanoja. Tosiaan, toisin kuin yläkoulussa, yliopistossa ei tarvitse pyytää opiskelijoita olemaan hiljaa tai huolehtia heidän opintojen edistymisestä, sillä opiskelijat ovat valmiita huolehtimaan siitä itse nyt, kun ovat ensin opiskelupaikan itselleen kovan työn takia saaneet.

Molekyylibiologian ja genetiikan luennolla.
Molekyylibiologian ja genetiikan luennolla.

Vierailut olivat varmasti avartava kokemus niin 9-luokkalaiselle kuin yliopisto-opinnot jo nähneille opettajille, mutta myös minä sain ihan uudenlaisia näkökulmia opiskeluuni. Kukaan meistä ei jäänyt tyhjin käsin, opettajat muun muassa sivistivät itseään embryologian luennoilla ja totesivat opettaneensa joitakin asioita yksilönkehityksen alkuvaiheista täysin väärin oppilailleen. 9-luokkalainen totesi taas joutuvansa tekemään paljon töitä päästäkseen hammaslääkäriksi, mutta ainakaan tuo haave ei tullut kuopattua vaan päinvastoin, odotukset tulevaa työtä ja hampaalla opiskelua kohtaan muuttuivat vain parempaan suuntaan.

 

Katriina // Hammaslääketiede

Hyvä paha gradu

Gradu. Opintojen alussa se kuulosti kaukaiselta ja pelottavalta. Ajattelin, että ei semmoisesta isosta urakasta voi selvitä. Opintojen aikana tuo kuilu kuitenkin kapenee, ja siinä vaiheessa kun gradu on ajankohtainen, ei se enää tunnukaan pelottavalta.

Gradu on siis opintojen loppuvaiheessa tehtävä tutkimus, joka kuuluu pakollisena kaikkiin maisterin tutkintoihin. Tutkimusaiheet voivat olla vaikka mitä, riippuen tietysti opiskelijan pääaineesta. Myös pituus vaihtelee hyvin paljon sen mukaan, minkä aineen gradu on kyseessä. Meillä esimerkiksi pituus on 60–80 sivua. Se saattaa kuulostaa paljolta, mutta se tulee aikalailla itsestään. Pakollisia osioita on sen verran paljon ja asiat käydään niin yksityiskohtaisesti, että tekstiä kyllä tulee.

12736618_10207028259679581_1300665684_o
Tästä lähtee! Tiedostossa tällä hetkellä jo 52 sivua.

Gradu lähtee liikkeelle seminaarissa, jossa ohjaajan ja muiden opiskelijoiden avustuksella lähdetään miettimään aihetta ja pikkuhiljaa sitten tutkimusprosessi pääsee käyntiin. Itse kävin seminaarin viime vuonna ja kirjoitimme syksyllä teoriapaperin ja keväällä teimme minitutkimuksen ja kirjoitimme siitä analyysin. Tästä syntyi pohja, josta sitten (toivon mukaan) valmistuu se varsinainen gradu. Itselleni vaikein osuus oli aiheen keksiminen, mutta kun se lopulta löytyi, ei työskentelyn aloitus sitten tuottanut ongelmia.

Itselläni on siis englanti pääaineena ja meillä voi suuntautua joko kirjallisuuteen tai kielentutkimukseen. Itse teen kielentutkimuksesta gradua ja aiheena minulla on thaimaalaisten lukiolaisten motivaatio ja asenteet englanninkielen opiskeluun. Aihe kiinnostaa minua ja voin myöntää, että oikeasti pidän gradun tekemisestä!

12511280_10206872916396096_143790720_o
Tässä tutkimukseni aineisto: 231 kyselylomaketta. Näiden läpikäymisessä riittää työtä, mutta sisältöä tutkimukseenkin tulee helposti, kun aineistoa riittää.

Välillä gradun tekeminen kuitenkin tökkii ja aina ei löydy motivaatiota. Apua on kuitenkin saatavilla! Tällä hetkellä järjestämme kavereiden keskuudessa kerran viikossa ”gradumiitin”; kokoonnumme yhdessä tekemään gradujamme. Tsemppaamme toisiamme ja pohdimme yhdessä mahdollisia ongelmia. Aiheemme ovat kaikki erilaisia, mutta toisten opiskelu ja tehokkuus auttavat myös muita edistymään. Kukaan ei ole tämän asian kanssa yksin!

12630684_10206860719771188_1940933983_o
Kun on hyvät eväät, niin jaksaa työskennellä paremmin! Pitää paikkansa myös gradua kirjoittaessa.

Jenna // Englannin kieli

Keinonenän haisteltavana

Tutkimustyötä tehdään Suomessa pääosin yliopistoissa. UEFin opiskelijana voi päästä tutkimusten avustajaksi, koehenkilöksi eli tutkittavaksi, tai myöhemmin opintojen edetessä tutkijaksi. Samat tutkimukset ovat julkaisun jälkeen esillä tiedelehdissä, väitöstilaisuuksissa ja mediassa. Vuosi sitten olin mukana ravitsemustieteen yksikön tutkimuksessa, jossa selviteltiin, miten leipäkuitu vaikuttaa uloshengitysilman kaasuihin.

Tutkimuksella oli tarkoitus selvittää, vaikuttaako leivän kuitumäärä metaboliaan eli aineenvaihduntaan ja sitä kautta niin sanotulla keinonenällä mitattaviin uloshengityskaasuihin. Näin voidaan saada tietoa kuidun terveysvaikutuksista ja siitä, miten uloshengitysilmamittaukset soveltuvat ruokavalion aiheuttamien muutosten mittaamiseen. Tämä povaa hienoja asioita tulevaisuden terveydenhuollolle. Ehkä joskus ei enää otetakaan verinäytteitä, vaan homma hoidetaan nopealla hönkäyksellä keinonenään, joka kertoo terveystilanteen?

keinonenä2

Olin mukana tutkittavana neljä viikkoa. Ensimmäisen viikon ajan söin päivittäin leipänä ainoastaan vähäkuituista vaaleaa ”höttöleipää”. Toisella viikolla leipänä oli runsaskuituinen ruisleipä, kolmannella jälleen höttöleipä ja viimeisellä runsaskuituinen vehnäleipä. Jokaisen viikon päätteeksi hönkäisin aamulla 12 tunnin paaston ja kahden hammaspesun jälkeen keinonenään, joka analysoi uloshengitysilmaa.

Tutkimuksen tuloksia ei ole vielä julkistettu, mutta todennäköisesti metaboliassa tapahtui muutoksia ja keinonenä ”haistoi” ne. Mielenkiinnolla odotan tutkimuksesta kirjoitettavaa tieteellistä artikkelia.

On etuoikeus päästä mukaan yliopiston tutkimustoimintaan. Samalla tutkimuksen tekeminen tulee tutuksi ja se madaltaa kynnystä lähteä itsekin tutkijaksi. Toisaalta siinä huomaa myös, jos tutkimuksen tekeminen ei ole se oma juttu, vaan muu käytännön työ kiinnostaa enemmän. UEFilla tehdään aivan eturivin tutkimusta, yhteistyössä muiden suomalaisten ja ulkomaisten yliopistojen kanssa!

Karim//ravitsemustiede

Valoa kohti

Hyvää uutta vuotta 2016 minunkin puolestani! Hektisen syksyn jälkeen mennään kohti vieläkin hektisempää kevättä. Oma “joululomani” meni melko pitkälti muuttaessa uuteen asuntoon, ja syksyltä rästiin jääneitä opintoja suorittaessa: olin vuoden viimeisten tenttijöiden joukossa tekemällä sähköisen tentin vielä uuden vuoden aattona. Taaksepäin ei kuitenkaan kannata tuijotella, joten suunnataan katseemme eteenpäin kevääseen 2016 ja uusiin haasteisiin. Tässä kirjoituksessa olisi tarkoitus tarkastella hieman ensi kevättä näin yhteiskuntatieteilijän näkökulmasta.

Vuosi sitten tähän aikaan katsoin vierestä kun kurssikaverit rupesivat huhkimaan kandidaatin tutkielmansa parissa. Itse päätin lähteä pakkasta karkuun: vietin kevätlukukauden Tsekeissä vaihto-opiskelun merkeissä. Sen kuitenkin edestään löytää minkä taakseen jättää, eli tänään 14.1. starttasi kandiseminaari myös minunkin osaltani. Kevään mittaan olisi siis tarkoitus kirjoitella kandidaatin tutkielma, ja alku kesästä saada kandin paperit ulos.

Kandin kirjoittamisen syvin olemus
Kandin kirjoittamisen syvin olemus

Seminaarin lisäksi opiskeluihini kuuluu muutama oikeustieteiden kurssi, syventäviä sosiologian opintoja ja lukuvuosi huipentuu virkamiesruotsin kirjalliseen kokeeseen. Kaikille lukiolaisille pienenä vinkkinä: lukekaa ruotsia, sen opiskelu ei pääty vielä lukioon.

Opiskelijoiden kevääseenhän kuuluu myös paljon muutakin kuin opiskelemista: tammi-helmikuu on monella vuoden kiireisintä kesätöiden hakuaikaa. Armoton ansioluettelon viilaaminen ja mol:lin kyttääminen alkakoon!

Näissä maisemissa vietettiin viime kevät
Näissä maisemissa vietettiin viime kevät

Opiskelijoiden kevään, ja ehkä myös koko vuoden, yksi kohokohdista on tottakai vappu, joka kovakuntoisimmilla kestää jopa pari viikkoa. Vapun ympärillä on lukuisia tapahtumia, mutta oma suosikkini on ehdottomasti vappupäivänä järjestettävä vappu-picnic Joensuun Ilosaaressa!
Talven opiskelijatapahtumiin kuuluu muun muassa Liikuntailtapäivä ja Räkäposkellahiihto, joka on leikkimielinen hiihtokisa, johon suksien puute ei estä osallistumasta: pakkausteippiä, pari lankkua ja ei kun ladulle!

Näissä merkeissä mennään siis kevättä kohti! Viime päivät ollaan täällä susirajalla saatu nauttia tavattoman paljon auringonvalosta, toivotaan että tämä jatkuisi pidempäänkin!

Eeli // Sosiologia

Kirjastossa

Onko kirjasto paikka, jossa asut koko yliopistourasi ajan? Todennäköisesti (ja toivottavasti) ei, mutta se on paikka, jossa tulet varmasti viettämään opintojesi varrella aikaa.

Kaikista kampuskaupungeistamme löytyy kaupunginkirjastojensa lisäksi myös yliopiston kirjastot. Kuopiossa on kampuskirjaston lisäksi myös KYSin eli Kuopion yliopistollisen sairaalan tieteellinen kirjasto. Kaupunginkirjastoja lukuunottamatta kaikkia edellä mainittuja voi käyttää samalla kirjastokortilla. Kirjastokortin voi hankkia kampuskirjastoihimme myös ilman, että on yliopistomme opiskelija tai henkilökuntaa.

IMG_20151028_133655

Kampuskirjastomme sijaitsevat nimensä mukaisesti kampuksilla, joten kynnys niissä vierailemiseen ei voi johtua pitkästä välimatkasta. Kynnystä madaltaa myös tieto siitä, että kirjastojemme henkilökunta on erittäin ystävällistä ja he palvelevat hyllyjen väleissä harhailevia opiskelijoita enemmän kuin mielellään. Ethän siis epäröi pyytää apua!

Kolmen kampuksen yliopisto näyttää hyviä puoliaan myös kirjastoja tarkastellessa. Jos etsimäsi kirja ei löydy omasta kampuskirjastostasi (tai kaikki kyseisen kirjan kopiot ovat lainassa), voit saada sen lainaan toisesta kampuskirjastosta niin, että se toimitetaan toivomaasi toimipisteeseen. Jos haluamaasi teosta ei löydy kampuskirjastoistamme, on se mahdollista myös kaukolainata jostain muualta.

IMG_20151015_150902

Kirjastosta on mahdollista lainata kirja normaalisti useamman viikon lainaan, viikonloppulainaan tai vaikkapa yölainaan. Osa kirjoista on lukusalikappaleita eli niitä voi lukea ainoastaan kirjaston seinien sisäpuolella.

Paperisen materiaalin lisäksi meillä on käytettävissä kirjaston e-kokoelmat sekä valtavat tietokannat. On siis melko mahdotonta selittää tekemättömiä esseitä tai huonoa tenttimenestystä sillä, ettei tietoa olisi ollut saatavilla… 😉

Syksy täynnä huikeita hetkiä

“Vielä 3 yötä jouluun”, olisin todennut 15 vuotta sitten. Nyt 20-vuotiaana totean: “Siis mitä, enää 3 yötä jouluun?!”.  Lukioikäisenä myös hammaslääkärin ammatista haaveillessani tuo 5,5 vuoden koulutus kuulosti ikuisuudelta. Nyt on puolitoista vuotta hampaalla opiskelua takana, ja kun vuoden päästä unitini tuoliin istahtaa ensimmäinen potilaani, tuntuu, että tuokin tapahtuma on jo ihan nurkan takana.

 

Yliopistossa aika tuntuu saavan siivet selkäänsä ja niin on taas tämäkin syksy kahlattu läpi. Täytyy kyllä myöntää, että tällä kertaa lukujärjestykseni muutamilla luennoillaan viikossa ei ole ollut se, joka on pitänyt minut kiireisenä. Eikä edes fysiologian tai neurotieteiden itseopiskelu, vaikka sekin olisi ollut ihan hyvä vaihtoehto. Sen sijaan takanani on 17 lukiovierailua, 3 abipäivää ja Studia-messut UEF-vaatteisiin sonnustautuneena. On esitelty UEFia, hampaalla ja lääkiksessä opiskelua, kampuskaupunkeja, sekä jopa opetettu iisalmelaisille lukiolaisille anatomiaa yliopistollamme.

Iisalmelaiset lukiolaiset pääsivät tutustumaan myös  meidän Simulaan, jossa minullakin ensi syksynä toimenpiteiden harjoittelu alkaa!
Iisalmelaiset lukiolaiset pääsivät tutustumaan myös meidän Simulaan, jossa minullakin ensi syksynä toimenpiteiden harjoittelu alkaa!

 

Vaikka syksy on ollut kiireinen ja uuvuttava, on se ollut myös mitä huikein. Sen lisäksi, että olen päässyt reissaamaan ennestään täysin tuntemattomiin kaupunkeihin, kuluttumaan niin Suomen teitä, hotelliaamiaisia kuin hotellien sauna- ja kylpyläosastojakin, olen saanut tutustua myös 11 täysin uuteen ja ihanaan ihmiseen, meidän UEF-lähettiläsporukkaan. Meidän joukosta löytyy niitä, jotka ovat yliopiston penkkejä kuluttaneet vasta parin vuoden ajan, mutta myös niitä, joiden takamukset taitavat olla liimattuna niihin kiinni. On niitä, jotka ovat koko elämänsä asuneet Suomessa, kuten on myös niitä, joilla on kokemusta ulkomailla asumisesta ja opiskelusta niin paljon, että eivät koe olevansa edes mistään kotoisin. Näihin työkavereihin on saanut tutustua niin  tuntikaupalla kestävien automatkojen aikana, kuin myös vähän rennommissa merkeissä pikkujoulujen muodossa.

Huikea lähettiläsporukkamme ja huikeat pikkujoulut, päättäreitä odotellessa!
Huikea lähettiläsporukkamme ja huikeat pikkujoulut, päättäreitä odotellessa!

 

Huikean matkustusseuran lisäksi myös itse lähettiläsmatkat ovat olleet hienoja kokemuksia. Vierailuilla ja messuilla on saanut paljon lisää kokemusta yleisön edessä esiintymisestä, sekä on saanut tavata paljon fiksuja lukiolaisia ja kertoa heille omista opiskelukokemuksistaan välillä äänen käheytymiseen asti. Tiukkoja kysymyksiäkin on tullut paljon, mutta niistäkin on selvitty esimerkiksi kilauttamalla lähettiläskaverille.

Ständitaidetta lukiovierailulla Kotkassa.
Ständitaidetta lukiovierailulla Kotkassa.

 

Nyt olisi siis edessä reilun 3 viikon ansaittu joululoma kotimaisemissani Mikkelissä. Sen jälkeen olisi katse suunnattava kevääseen. Siellä edessä häämöttää syksyä huomattavasti enemmän koulujuttuja, x määrä lukiovierailuita sekä erään hammaslääkärin ammatista erittäin kiinnostuneen 9-luokkalaisen TET-jakson ohjaus yliopistollamme. Omaa syventävää opinnäytetyötäkin pitäisi ihan tosissaan jo alkaa miettiä, mutta aikaa pitää jättää myös rentoutumiselle ja esimerkiksi lähettiläidemme päättäjäisten suunnitteluun.