Tag Archives: opiskelu

Suomen suurin jatkokoulutustapahtuma- STUDIA 2015

Tänään alkoivat vuoden 2015 Studia-messut. Studia on suomen suurin jatkokoulutustapahtuma ja ne pidetään Helsingissä messukeskuksessa. Tänään tapahtuma alkoi kello yhdeksän ja kävijöitä oli heti aamusta todella paljon. Tulevat korkeakouluopiskelijat löysivät UEFin,  Savonian ja Karelian yhteisen Find Your East -ständin ja eri alojen edustajat saivat kertoa opiskelustaan kiinnostuneille koko päivän ajan, sillä kuuntelijoita oli erittäin paljon.

messukuva

Lääkiksestä kiinnostuneita oli paljon ja Katriinan kanssa koitimme keretä huomioimaan kaikki ja vastaamaan heidän kysymyksiinsä. Kaikilla kouluilla ja eri edustajilla on omat hienot esittelypisteet, jonka myötä messujen ilme on oikein värikäs sekä monipuolinen.

Kiireestä huolimatta kahvitauolla kerkesi tutustumaan muiden oppilaitosten esittelijöihin ja heidän mielenkiintoisiin aloihinsa.

officers

Rasmuksen kanssa kävimme muun muassa tutustumassa Poliisiammattikorkeakoulun porukkaan. Ja tässä miljöössä ei ole ennen oltukkaan 😉

Messut jatkuvat huomenna keskiviikkona klo. 09.00 ja silloin ovat taas UEFin edustajat paikalla juuri TEITÄ varten.

-Ville

lääkis

Opiskelijan 5 tarpeellista taitoa selviytymiseen

Opiskelijakortti, opintotuki, luennot, tentit, ainejärjestö, sitsit, vujut, hammaslääkäripäivät, uudet kaverit. Kaikkia näitä asioita, ja vielä paljon enemmänkin, opiskelupaikka hampaalla on tuonut elämääni. Verrattuna Mikkelissä viettämääni lukiolaistytön elämään vielä pari vuotta sitten yliopistoelämä koulujuttuineen ja opiskelijarientoineen on todella erilaista, itsenäistä ja stressaavaa mutta myös niin ihanaa.  Tapahtumia ja tekemistä on paljon, joskus jopa vähän liikaakiin ainakin lompakon ja oman jaksamisen kannalta. Tähän blogikirjoitukseen olenkin koonnut muutaman opiskelijalle hyödyllisen taidon, joista monet olen omaksunut ihan itsestään opiskeluideni edetessä.

 

1. Kyky löytää, metsästää ja hyödyntää erilaisia opiskelijalle suotuja etuisuuksia. Vaikka valtio tukee satojen eurojen edestä opiskelijan kuukausittaista elämää, ei rahaa yleensä vuokran ja muiden pakollisten laskujen jälkeen jää paljoa tuhlattavaksi. Onneksi opiskelijoiden taloudellista elämää helpotetaan kuitenkin myös monin muun eri tavoin. Vatsan saa täyteen halvalla, helposti ja vaikka useamman kerran päivässä monissa yliopiston ravintoloissa. Opiskelijakortin vilauttaminen kannattaa Amican ravintoloiden lisäksi monissa liikkeissä ja ravintoloissa, sekä ehdottomasti myös reissatessa julkisilla kulkuneuvoilla. Kekseliäimmät myös ottavat postiluukuistaan pois Ei mainoksia– kyltin, ja etsivät ruokakauppojen mainoksista halvimmat tarjoukset, joiden antimilla täyttää pakastimensa.

Blogiruoka
Opiskelijan päivän pelastus, lautasellinen ruokaa hintaan 2,15€.

 

2.  Kyky pitää hauskaa. Opiskelijatapahtumia riittää jokaiselle viikolle ja tarjontaa on huimasti vapun, pikkujoulujen ja vuosijuhlien vietosta aina leffailtoihin, kakkukisoihin ja jopa pidemmälle suuntautuviin reissuihin. Tapahtumat on loistavia tilaisuuksia hengailla, tehdä, nähdä, kokea ja nauttia yhdessä opiskelijan vapaudesta ottaa vähän rennommin. Usein ihan tavallisiin arkipäiviin sijoittuvat opiskelijatapahtumat ovat ihanaa vaihtelua luennoilla istumiselle ja aina on joku tapahtuma mitä odottaa. Usein juuri nämä lukuisat ja monesti jo perinteeksi muodostuneet tapahtumat ovat niitä juttuja, joita sitten opiskelujen jälkeen lämmöllä ja kaipauksella muistelee.

IMG-20150503-WA0001
Hampaalla vapun viettoon kuuluu olennaisesti haalarit ja tietysti hampaan pesu!

 

3. Kyky irrottautua opiskeluelämästä. Vaikka opiskeluun ja opiskelijatapahtumiin saa tehokkaasti käytettyä kaiken aikansa, oman jaksamisen kannalta kannattaa pitää kiinni myös yliopiston ulkopuolisesta elämästä, kuten omista harrastuksistaan. Joillekin se voi tarkoittaa kilpaurheilua tai salilla käymistä, toiselle taas teatteria, leipomista tai ihan vain rentoutumista. Itse pyrin järjestämään aina aikaa liikunnalle ja olenkin lenkkeilyn lisäksi ahkera yliopiston ja ammattikorkekoulun Sykettä-liikuntapalveluiden käyttäjä. Sitä kautta pääsen käymään niin salilla, pumpissa, tanssitunneilla, spinningissä kuin tankotanssissakin, ja tulevana sunnuntaina ajattelin ottaa ilmajoogailun uudeksi aluevaltauksekseni!

Kuopiossa on huikeat liikuntamahdollisuudet. Itseään voi lähteä ylittämään niin Sykettä spinningiin kuin Puijon mäkihyppyrinteisiinkin!
Kuopiossa on huikeat liikuntamahdollisuudet. Itseään voi lähteä ylittämään niin Sykettä spinningiin kuin Puijon mäkihyppyrinteisiinkin!

 

4.  Kyky pitää kiinni niistä tärkeimmistä. Vaikka kalenteri täyttyykin koulusta ja uusien kavereiden kanssa tekemisestä, jätä tilaa aina vanhoille tutuille ja perheellekin. Usein opiskelupaikan saaminen johtaa toiseen kaupunkiin muuttoon, ja taakse saattaa jäädä perhe, ystävät ja parisuhde. Heillekin on kuitenkin tärkeää järjestää aikaa, sillä usein nämä henkilöt ovat niitä, jotka tuntevat sinut parhaiten ja osaavat auttaa ja tukea sinua silloin kun eniten sitä tarvitset. Pidä huolta niistä suhteista, joiden haluat säilyvän vielä opiskeluaikojen jälkeenkin.

 

5. Kyky elää ja rakentaa omaa elämää. Yliopistossa opiskelu on itsenäistä, ja on usein sinusta itsestäsi kiinni, miten ja milloin opiskelet. Luennot ovat vapaa-ehtoisia eikä kukaan ole antamassa sinulle läksyjä. Oma oppimisesi on siis omalla vastuullasi ja vastuu onkin suuri, sillä yliopistossa opiskellaan usein omaa tulevaa ammattia varten. Opiskelun lisäksi saatat haluta myös vuosikurssisi isännäksi/emännäksi tai vaikka mukaan ainejärjestösi toimintaan. Ei ole vain yhtä oikeaa tapaa opiskella ja elää yliopistoelämää, vaan erilaisia juttuja kannattaa kokeilla rohkeasti ja rakentaa opiskeluvuosistaan itsensä näköiset.

 

BlogiKynttilä

 

Katso tulevaan, mutta elä tässä hetkessä. Se lause kiteyttää blogikirjoitukseni sanoman mielestäni aika oivallisesti.

 

Katriina // Hammaslääketiede

 

Asuminen kahdessa kaupungissa

Monet muuttavat opiskelun perässä toiselle paikkakunnalle. Muutto uuteen paikkaan on yleensä jollain tavalla vaikeaa, jos ei muuten niin itse tavaroiden roudauksen takia. Toisaalta uusi paikkakunta tarjoaa uusia mahdollisuuksia: uusi ystäviä, harrastuksia ja elämyksiä.

Joskus vanhalle kotipaikkakunnalle joutuu jättämään oman puolison ja jopa lapset. Silloin ruvetaan yleensä etsimään mahdollisuuksia viettää mahdollisimman paljon aikaa perheen kanssa. Se tarkoittaa matkustelua, opiskeluaikataulujen sumplimista ja eron kestämistä. Todennäköisesti myös julkisen liikenteen tarjouksia tulee kytättyä silmä kovana ja kaikki mahdolliset tarjoukset tilattua sähköpostiin.

Asun itse kahdessa paikassa, arkipäivinä Kuopiossa ja viikonloppuisin Helsingissä. Itä-Suomen yliopiston Kuopion kampus on ainoa paikka Suomessa, jossa voi opiskella ravitsemusterapeutiksi. Siksi Helsingin yliopisto ei tullut kysymykseen, vaikka sielläkin voi opiskella ravitsemustiedettä.

Streat-Helsinki-8

Koen kotini olevan Helsingissä ja asunnon tai kämpän Kuopiossa. Se on tarkoittanut sitä, että opiskelukavereiden kanssa tulee vietettyä vapaa-ajalla paljon vähemmän aikaa kuin haluaisi, Kuopion asunnon lievää (joidenkin mielestä suurempaa) askeettisuutta ja tunteja tuntien perään bussissa ja junassa. Lisäksi pysyvämpää asumista vaativat asiat, kuten esimerkiksi kuntosalikortti, on turha toive. Onneksi Sykettä pelastaa!

Onnibus-2

Vähäisestä opintotuesta vähäinen ylijäävä osuus ei mene viihteeseen tai säästöön, vaan matkoihin. Matkojen osalta helpotusta on tuonut julkisen liikenteen verinen kilpailu, joka mahdollistaa bussimatkojen saamisen halvimmillaan eurolla ja joskus harvemmin luksusta, eli edullisen junamatkan. Bussimatkat tulevat myyntiin kuukausia etukäteen ja ovat silloin edullisimmillaan, joten aikatauluja joutuu miettimään hyvinkin paljon etuajassa. Se harmittaa silloin kun kohdalle tulee tapahtumia joihin haluaisi osallistua, mutta ei pysty, koska on jo muualla.

piknik

Käytännössä jatkuva matkustelu vaatii joko säästöjä tai työntekoa. Työnteko taas on hankalaa, koska vähäisen ajan kotipaikkakunnalla haluaa viettää jossain ihan muualla kuin töissä ja opiskelupaikkakunnalla taas aika menee opiskelujen, osa-aikatyön ja treenien ohjauksen parissa. Onneksi puoliso maksaa Helsingissä vuokran.

Kahdessa kaupungissa asuminen tarkoittaa myös kahta vaatekaappia, kahta astiastoa, niiden tärkeiden papereiden ja tavaroiden sijaitsemista aina juuri väärässä kaupungissa, matkustamisen vuoksi vähäisiä unia ja lyhyitä viikonloppuja. Myös tietynlainen väliaikaisuus ja lievä kodittomuuden tunne tulee esille.

Pahinta on ehkä ”elämän hukkaan valuminen” täydessä bussissa häiritsevien kanssamatkustajien kanssa. Julkiseen liikenteeseen mahtuu nimittäin todella ihmeellistä porukkaa ja yli viiden tunnin matka kahdesti viikossa voi nostaa stressitasot pilviin. Selkä on myös kovilla. Arkipäivän ongelma on, että herkästi pilaantuvaa ruokaa ei voi ostaa kerralla kovin paljon. Tässä pelastavat juurekset ja pakastevihannekset (mm. parsakaali ja vihreät pavut on hyviä valintoja!).

Streat-Helsinki-16

Kahdessa kaupungissa asumisessa on myös etuja. Paikkakuntaan ei ehdi kyllästyä, kämppisten kanssa välit pysyvät hyvinä kun heitä ei paljon näe, aika puolison kanssa on kultaa ja kahden kaupungin tapahtumatarjonnasta saa enemmän irti. Myös ostosmahdollisuudet ovat kahden kaupungin myötä hyvät. Koska asun viikonloput Helsingissä, pääsen nauttimaan pääkaupungin upeasta kulttuuri- ja tapahtumatarjonnasta ilman pääkaupunkiseudun arkipäivän ongelmia, kuten esimerkiksi ruuhkat tai seisominen täydessä ratikassa tai bussissa.

Salmiakki- ja lakritsifestivaalit, suklaafestivaalit, Syö Art Goes Kapakka ja runsas brunssi- ja ravintolatarjonta ovat vain esimerkkejä siitä, mitä ruokaintoilija voi Helsingissä kokea. Toisaalta Kuopiossa on omat tapahtumat ja ulkoilumahdollisuudet ovat ihan eri luokkaa. Myös kala- ja mustikkakukko sekä rento tunnelma vievät pisteet Savoon. Paikkakuntien vertailu on hankalaa ja on täysin henkilöstä kiinni, minkälaisista paikkakunnista tykkää.

salmiakkigaala-4

Kannustan kaikki tavoittelemaan unelmiaan ja hakemaan sitä täydellistä opiskelupaikkaa, sijaitsipa se sitten kotipaikkakunnalla tai ei. Loppujen lopuksi muutama opiskelujen parissa vietetty vuosi on lyhyt aika ja se vierähtää nopeasti. Eihän sitä tiedä jos vaikka työllistyisi opiskelupaikkakunnalle. UEF on Suomen monialaisin yliopisto, joten vaihtoehtoja riittää niin Kuopiossa, Joensuussa kuin Savonlinnassa. Matkustelu avartaa!

Karim // ravitsemustiede

Kokemuksia opetusharjoittelusta

Minulle oli yliopistoon hakiessani selvää, mitä haluan ammatikseni tehdä. Toki tätä piti parin välivuoden ajan pohtia, mutta hakuvaiheessa oli selvää, että haen fysiikan aineenopettajaksi. Siispä odotinkin innolla pedagogisten opintojen alkamista toisen opintovuoden alussa, jolloin pääsin kokeilemaan opettajan töitä käytännössä. Opintoihin kuuluu useampi normaalikoululla, joka on yliopiston kampuksella sijaitseva koulu, suoritettavaa opetusharjoittelua. Orientoiva harjoittelu toisen vuoden alussa oli melko pieni katsaus opettajan ammattiin, mutta jo sillä kurssilla pääsi kokeilemaan opettamista käytännössä. Nyt kolmannen vuoden alussa alkoi kurssi Opetuksen perusteiden harjoittelu, jolla opettajan työtä pääsi toteuttamaan paljon. Tänään pidin harjoitteluni viimeisen oppitunnin haikein fiiliksin, sillä olen nyt varmempi kuin koskaan halustani valmistua fysiikan opettajaksi.

Henri Blogi 1
Tässä tutkitaan voiman momentteja ja niiden vaikutussuoria.

 

Harjoittelun aikana oppitunteja pääsi pitämään sekä pareittain toisen harjoittelijan kanssa että yksin. Molemmat olivat miellyttäviä toimintatapoja, mutta koen, että yksin opettaessa hommassa on enemmän mukana. Tällöin on itse vastuussa tunnin sujumisesta, vaikka ohjaava opettaja tunnilla mukana onkin. Sain huomata, että opetusta ohjaavat opettajat normaalikoululla ovat huippuluokkaa. He ohjaavat tunnin suunnittelussa, mutta antavat tilaa harjoittelijan omille ajatuksille. Oppitunnista saatu palaute on yksityiskohtaista ja rakentavaa. Harjoittelun aikana pääsi pitämään oppitunteja sekä peruskoulussa että lukiossa. Oppituntien pitämisen lisäksi harjoitteluun kuului myös muiden pitämien oppituntien seurantaa, joka avarsi näkökulmaa erilaisiin tapoihin opettaa.

Henri Blogi 4
Ilmatyynyrata.

Harjoittelun alussa asetin itselleni erääksi tavoitteeksi pitää mahdollisimman mielenkiintoisia ja ymmärrettäviä oppitunteja. Ohjaavilta opettajilta, muilta harjoittelijoilta ja jopa oppilailta saatu palaute on antanut ymmärtää, että tavoitteisiin päästiin. Tuntui, että oppitunnin pito helpottui koko ajan harjoittelun edetessä, ja hiljalleen huomioni kiinnittyi opetettavan asian lisäksi myös oppilaisiin.

Henri Blogi 3
Lähestulkoon kirottu nosturitehtävä, jota käytiin läpi peräti kolmella eri tunnilla.

Harjoittelu oli aikaa vievää ja vaativaa, mutta myös erittäin palkitsevaa. Fiilis onnistuneen tunnin jälkeen on upea, ja siihen päälle saatu positiivinen palaute vahvistaa sitä edelleen. Epäonnistumisiakaan ei tarvinnut pelätä, sillä ohjaavat opettajat olivat aina valmiita auttamaan, jos jokin meni pieleen.

Vaikka mielelläni keskitynkin nyt hieman enemmän muihin opintoihin, odotan innolla jo seuraavaa harjoittelua, jonka käyn neljännen vuoden keväällä. Paljon olen opettajan ammatista oppinut, mutta paljon on vielä opittavaa!

Henri // fysiikka

Mikä minusta tulee isona?

Mikä sinusta tulee isona?

Kun minulta tätä pienenä kysyttiin, vastauksena oli hevosenhoitaja. Vastaus tuli silloin varmasti ja epäröimättä. Iän myötä mieli on kuitenkin hieman muuttunut ja hevosenhoitajaa minusta ei kyllä tule, vaikka hevosala on aina kiinnostanut ja kiinnostaa vieläkin.

Yhdeksännellä luokalla rakastuin englanninkieleen lopullisesti ja päätin, että minusta tulee englanninopettaja. Lukion aikana se muuttui kuitenkin kakkosvaihtoehdoksi, kun ykkösvaihtoehdoksi nousi se hevosala, tarkemmin sanottuna ratsuttaja. Teinkin lukion jälkeen vuoden hevoshommia ja lähdin sitten opiskelemaan sitä englantia.

Yliopistotutkinto oli varasuunnitelma; veri veti ratsastamaan. Päätin, että tutkinnon saatuani lähden keski-Eurooppaan hevoshomiin. Ensimmäiset kaksi vuotta yliopistossa vierähtivät ja tämä suunnitelma kuulosti vielä ihan hyvältä. Hevosala kiinnosti enemmän kuin opinnot. Pikkuhiljaa opintojen edetessä on kuitenkin mielikin hieman muuttunut. Mitä pidemmälle olen opinnoissa päässyt, sitä enemmän olen alkanut niistä nauttia.

ben
Tämä oli aina unelma-ammattini! 

Opiskelen yliopistossa nyt viidettä vuotta pääaineena englantia ja sivuaineina ranskaa ja aineenopettajan pedagogisia opintoja. Olisin nyt gradua vaille valmis englanninopettaja. Olen kuitenkin viime aikoina herännyt siihen, että yliopistossa on tarjolla vaikka miten paljon mielenkiintoisia opiskeltavia aineita! Pienemmästäkin menee pää sekaisin.

Suoritan nyt opetushallinto – opintokokonaisuutta, johon kuuluu oikeustieteiden kursseja. Ne ovat olleet haastavia, mutta mielestäni myös hyvin mielenkiintoisia. Oikeustieteet ovat alkaneet kiinnostaa ja olen harkinnut tekeväni enemmänkin kuin sen kolme pakollista opintokokonaisuuteen kuuluvaa kurssia. Tämän lisäksi opiskelen tällä hetkellä kansantaloustiedettä.

Nämä ylimääräiset opinnot koen hyvänä lisänä tutkintooni. Tulevaisuudessa minua kiinnostaisi esimerkiksi koulutuksen suunnittelu ja kehittäminen.

12179036_10206356478205464_738447248_n
Välillä opinnot tuntuvat haastavilta, kuten humanistin yritys opiskella taloustiedettä… Mutta lopulta itsensä haastaminen aina palkitsee!

Mikä minusta siis tulee isona? Pienenä vastaus tuli heti ja varmasti. Nyt hieman epäröin, en oikeastaan tiedä. Opetusala on kuitenkin muuttunut ykkösvaihtoehdokseni ja hevosala jääköön ainakin toistaiseksi harrastukseksi tai sivutoimeksi. Onneksi ei ole pakko tehdä samaa asiaa koko loppuelämäänsä, vaan isona voi olla moniakin eri asioita.

Jenna // Englanninkieli

Yliopisto-opiskelu, välineurheiluako?

Aloitin yliopisto-opiskelut 2010 ja silloin pohdin hartaasti, mitä sinne luennolle pitääkään ottaa mukaan. Silloin suurin kysymykseni oli, kirjoitanko muistiinpanot vihkoon vai luentolehtiöön. Tuleeko yhdestä kurssista vihkollinen tavaraa ja entä jos ei, mitä teen loppuvihkolla? Jaksanko kantaa kansiota päivittäin mukanani ja pysyvätkö ne paperit järjestyksessä siten? Päädyin luentolehtiöön (ja rahatuskissani joskus irrallisiin papereihin) ja nyt noita lyijykynällä täytettyjä ruutupapereita löytyy kansioittain kirjahyllystä. Ja ei, paperit niiden sisällä ei ole järjestyksessä, vaikka yritystä onkin ollut.

Yksi rei'itin vastaan satoja sivuja papereita.
Yksi rei’itin vastaan satoja sivuja papereita.

Viidessä vuodessa paljon on muuttunut opiskeluissani – niin sisällöt kuin tyyli, mutta myös välineet. Ensimmäisinä vuosinani yliopistossa ei tullut mielenkään ottaa mukaan tietokonetta taikka kirjoittaa sillä muistiinpanoja. Esseet ja muut kirjalliset työt kirjoitin mielelläni koneella, mutta joko yliopiston koneella tai kämpän rauhassa. Puhelin(kaan) ei tuolloin ollut älyllinen, joten mukana kulki saatu ylioppilaskunnan kalenteri. Paperia sai harvasen päivä joko luennoilta matkaansa tai tulostella, jotta pystyi täydentämää olemassa olevaa luentorunkoa. Siinä oppi pieneen tilaan kirjoittamisen jalon taidon, kun kuuden dian väliin pyöritteli luennoitsijan puheesta tarkennukset ja lisähuomiot.

DSC_0250

Vuosien varrella tietokoneista on tullut yhä tutumpi näky luennoilla, tabletit ovat ilmestyneet vahvasti rinnalle ja älypuhelimet nousee välillä esiin, kun napataan kuva. Piirtoheittimet ovat enemmänkin poikkeus kuin sääntö ja kalvosulkeiset ovat muuttuneet PowerPoint-esityksiksi. Opiskelusta on tullut monimuotoisempaa, kun osa tapahtuukin verkossa ja mahdollista on keskustella reaaliajassa ihmisten kanssa ympäri Suomen tai jopa maailman. Itsensä monistamisen tarve vähenee, kun materiaalit, keskustelut ja toteutukset voi tehdä verkossa itselleen sopivaan aikaan omavalintaisessa paikassa.

Tätä se opiskelu nyt on: ylimpänä kuvia kaverin muistiinpanoista, keskellä omia digitaalisia ja alimpana kirjallinen ryhmätyö, joka toteutettiin kokonaan pilvessä.
Tätä se opiskelu nyt on: ylimpänä kuvia kaverin muistiinpanoista, keskellä omia digitaalisia ja alimpana kirjallinen ryhmätyö, joka toteutettiin kokonaan pilvessä.

Millä minä sitten opiskelen nykyään? Pääsääntöisesti tabletilla ja tietokoneella, puhelimessa kulkee kalenteri ja kamera nopeaan asioiden tallentamiseen. Tietokoneen nappaan esille, kun tulee tarve kirjoittaa pidemmältikin, mutta päivittäin mukana kulkee kevyempänä ja paremmalla akunkestolla varustettu tabletti. Kynät kulkevat mukana kaiken varalta ja muovitaskussa ne muutamat tarpeelliset paperit. Kaikki tekniikka ei ole kuitenkaan tehnyt opiskelustani sen kummallisempaa kuin ennen – edelleen kirjoitan muistiinpanot käsin, joskin digitaaliseen muotoon. Yhtä väsyttävää tenttiin lukeminen on tietokoneen ruudulta e-kirjasta kuin mitä se on kansien välistä. Onhan se osaltaan nopeuttanut – enää ei tarvitse luentomuistiinpanoja kopioida kaverilta käsin tai kopiokoneella, vaan niistä saa nopeasti napattua riittävän tarkan kuvan. Ja tuskaahan se on aina, kun internetyhteys syystä tai toisesta ei ole käytössä ja tarpeellinen tiedosto pilvessä saavuttamattomissa. Olen myös kokeillut puheentunnistuksella esseen hahmottelemista ja koettanut saada puhelimen lukemaan artikkeleita pyöräilymatkoiksi – ikävästi menestys sillä saralla oli hiukan vaillinaista ja perinteisemmät keinot jäivät vielä käyttöön.

Kyllä siitä vielä hyväksyttävä essee tuli, mutta vaati muutaman vaiheen ennen kuin palauttaa uskalsi.

Onko se sitten välineurheilua? Ehkä tiettyyn pisteeseen asti. Välineillä voi saada opiskelusta omannäköisempää, itselleen sopivampaa ja luontevampaa, mutta ei se tarkoita kalliita tablet-tietokoneita tai uusimpia sovelluksia. Asiat saa edelleen kirjoitettua paperille, tietokoneita löytyy käyttöön yliopistolta, jos sellaista tarvitsee. Yhtä paljon nautin opiskelusta nyt kuin nautin aloittaessani, välineistä viis. Sitä kyllä arvostan, että tiedostot menevät pienempään tilaan, kuin nuo kaksikymmentä kansiotani.

Jenny // matemaattisten aineiden aineenopettaja  ja luokanopettaja

Välillä voi olla vaikeaa

Nyt, pääsykokeiden aikaan moni käy kokonaan uudessa kaupungissa. Samalla kannttaa vähän haistella kaupunkia ja tutustua mahdollisuuksien mukaan ympäristöön. Silloin, kun minä kävin opettajan soveltuvuuskokeissa Joensuun kampuksella, kävin ensimmäistä kertaa Joensuussa. Oli upea kesäpäivä ja kaupunki näytti kauniilta. Se oli myös suuri ja siellä oli paljon ihmisiä. Mietin, miten tulen pärjäämään, sillä olen kotoisin varsin pieneltä paikkakunnalta. Eniten minua kuitenkin huoletti se, etten voisi enää asua poikaystäväni kanssa.

DSC_0556

Moni miettii jatko-opinto paikkaa valitessaan, että miten sieltä pääsee käymään kotona. Tämä korostuu etenkin niillä, joilla lemmikit, harrastus, puoliso tai lapset jäävät toiselle paikkakunnalle. Toki myös omat vanhemmat ovat monelle tärkeä osa perhettä, mutta moni myös tulee opintojen aikana huomaamaan, että puhelimellakin voi soittaa vanhemmille ja etäisyys saattaa tehdä hyvää.

DSC_0524

Olimme asuneet puolisoni kanssa melkein kolme vuotta yhdessä, kun aloitin opiskelut Joensuussa,  ja voin rehellisesti myöntää, että kun entisen, ensimmäisen yhteisen, asuntomme ovi laitettiin viimeisen kerran kiinni, tuli itku. Silloin tuntui, etten voi mitenkään pärjätä yksin ja kaikki tuntui todella pelottavalta, sillä en tiennyt mitä on edessä. Ensimmäisen kerran tunsin olevani hukassa, sillä en tiennyt mitä odottaa.

 

Nyt, lähes kaksi vuotta myöhemmin ja edelleen eri osoitteissa asuessamme voin sanoa, että osaamme arvostaa yhteistä aikaa. Tässä on koettu myös puolison armeija-aika, jonka sanotaan olevan parisuhteelle koettelevaa. Silloin oli ensimmäinen ja toivottavasti viimeinen kerta, kun emme nähneet kuuteen viikkoon. Se oli hyvin hankalaa ja ikävä oli suunnaton, nykyään näemme parin viikon välein, joskin välillä erossa olo aika venyy kolmeen viikkoon.

DSC_0513

Kun vietämme aikaa eri osoitteissa, keskitymme molemmat omiin harrastuksiin ja hän töihin, minä opintoihin. Tällä systeemillä olen saanut opintopisteitä kasaan kahden vuoden aikana kolmen vuoden edestä. Opintopisteiden kertyminen motivoi jatkamaan, sillä siitä teidän, että yhteenmuutto lähenee. Minulle ei kuitenkaan pellkä kurssien läpipääsy riitä, vaan yritän tavoitella myös hyviä arvosanoja.

Olemme olleet yhdessä lähes kuusi vuotta. Sinä aikana on ehditty kokea paljon ja varmasti yksi mullistavimpia asioita on ollut minun opiskelu ja siitä johtuva erossa asuminen. Se on vaikuttanut arkeemme ja asenteisiimme paljon. Kuitenkin, nyt ollaan voiton puolella ja olemme yhdessä päättäneet, että muutamme takaisin yhteen joulukussa 2016. Enää 20 kuukautta!

DSC_0516

Tottakai olisin voinut valita toisin ja mennä opiskelemaan johonkin lähempänä sijaitsevaan paikkaan, mutta koulutusohjelmaani ei järjestetä missään muualla Suomessa kuin Joensuussa, joten piti valita haluanko todella tämän koulutuksen vai tyydynkö johonkin vähempään. Ei sillä, välimatkamme on noin 300 km, tiedän pareja ja perheitä, joilla välimatkaa on paljon enemmän, mutta siitäkin selviää. Olen useasti sanonut, että niin raakaa kuin se onkin, erossa olemiseen tottuu.

Opintojen aikana monesti on tehnyt mieli lopettaa koko touhu ja olen uhannutkin ”mennä vaikka kaupankassaksi”, mutta puolisoni on tukenut minua ja minä häntä. Koska meillä on yhteinen tavoite, joka on molemmille äärimmäisen tärkeä, me jaksamme yhdessä eteenpäin. Uskomme, että löydämme molemmat kotipaikkakunnaltamme töitä ja molemmat haluamme, että molemmat pääsevät töihin, josta pitää ja jonka kokee omakseen.

DSC_0503

Rohkaisen siis jokaista tavoittelemaan unelmiaan! Tiedän, että kaikki asiat eivät odota, kuten urheilijan kilpa-ura, mutta kannattaa kuitenkin selvittää kaikki mahdollisuudet ja kokeilla pelottaviakin juttuja, jos tuntuu siltä, että niin voit saavuttaa jotakin vielä hienompaa.

Kuvituksena tämän kevään kukkia, jotka on kuvattu kasviota varten.

Jenna/Matemaattisten aineiden aineenopettaja ja luokanopettaja

Viimeistä viedään vol. 2

Sama otsikko mitä Sari kirjoitteli jokin aika takaperin, mutta Sari kirjoitteli omasta yliopistourastaan ja siitä, että hänellä on nyt viimeinen opiskeluvuosi. Minä en ole vielä ollenkaan niin pitkällä, minulla opiskeltavaa vielä riittää, mutta harjoitteluni alkaa olla ohitse. Siinäkin olisi kyllä ollut vielä vähän harjoiteltavaa…

En ehtinyt oppia esimerkiksi lentämään.
En ehtinyt oppia esimerkiksi lentämään.

 

Mutta kaikki loppuu aikanaan.

 

Harjoittelussa saa usein monipuolisen ja ennen kaikkea erilaisen (työ)ympäristön verrattuna perusyliopisto-opiskeluun: Jo kollegat ja kulttuuri ovat uudenlaisia. Toki opiskelu tukee työelämää, ei se ihan toisesta maailmasta todellakaan ole, mutta onhan se eri asia herätä joka aamu kahdeksaksi töihin sen sijaan, että valuu koomaamaan luentosaliin puolenpäivän jälkeen – jos valuu.

 

Työ on sujunut sen verran hyvin, että myös piskelu on onnistunut ohessa mainiosti. Kokonaan sähköisinä olen suorittanut muun muassa yrittäjyyteen liittyviä kursseja. Ne eivät ole olleet pelkkää esseiden kirjoittamista vaan myös ryhmätyöskentelyä ja haastattelujen tekemistä. Ainoastaan opinnäytetyön tekeminen on vähän jäänyt sivummalle, mutta siitä voin syyttää ainoastaan omaa henkistä rakennetta eli laiskuuttani. Ei sitä ehdi nyt pelkästään töitä tekemään ja opiskelemaan, kun on niin paljon uutta nähtävää ja koettavaa uudessa maassa!

 

Parasta onkin ollut se, että on saanut tutustua ja tavata huikeita tyyppejä. Eivätkä he kaikki ole suinkaan työympäristöstä tarttuneet matkaan – verkostoituahan voi aina ja kaikkialla!

 

Horisontti ja maailmankuva saattavat laajentua, kun lähtee ulkomaille tai harjoitteluun.
Horisontti ja maailmankuva saattavat laajentua, kun lähtee ulkomaille tai harjoitteluun.

 

Suosittelen siis paitsi yliopisto-opiskelua niin myös harjoittelujaksojen ottamista repertuaariinsa. Ja valitkaa ihmeessä kohteeksenne kiehtovaa paikka ulkomailta, mieluiten eteläisestä lämmöstä. Ainoa haittapuoli tällaisessa on se, että hirvittää aika tavalla palata takaisin koleaan Suomeen, jonne luvataan “arktisia ilmamassoja” toukokuun kunniaksi.

 

Tätä voi tulla ikävä. Mutta kyllä se kesä tulee Suomeenkin!
Tätä voi tulla ikävä. Mutta kyllä se kesä tulee Suomeenkin!

 

Kaikille tsemppiä tuleviin pääsykokeisiin!

SciFest

SciFest on Joensuussa vuosittain järjestettävä tiedefestivaali, johon Itä-Suomen yliopisto osallistuu pajoillaan. Perinteisesti mukana ovat olleet fysiikka, kemia, biologia, matematiikka, farmasia ja normaalikoulu, jonka pisteisiin opettajaharjoittelijat suunnittelevat tehtäviä.

Isoimpana kohdeyleisönä SciFestissa ovat lähialueen koulut, lapsiperheet ja opettajat.  Tapahtumassa siis liikkuu varsin nuorta porukkaa, joten ohjelma on suunnattu sen mukaan. Ohjelmaa löytyy pienistä lapsista lukioikäisiin lisäksi opettajille on omia koulutuksia ja pajoja. Tänä vuonna tapahtumassa oli myös RoboCupJunior Finland finaali, johon osallistui monta, hienoa robottia ja niiden rakentajia.

Menossa mukana oli myös joukko UEF-lähettiläitä, sillä tapahtuma-alueen keskusaukiolla oli löhöily piste, jossa sai täyttää palautelomakkeen ja sai karkkia. Lauantaina jaoimme jopa ilmapalloja!

Scifest3

Olin perjantai-illan ja koko lauantain UEF-lähettiläiden pisteellä, mutta pääasiallinen hommani oli pyörittää Rikosten selvitysyksikköä, jossa 11-15 -vuotiaat saivat käydä selvittämässä, kuka oli tehnyt teknologiayhtiöön kohdistuneen varkauden ja missä varas piileksii.

Scifest4

Ennen tapahtumaa järjestettiin matematiikan vapaavalintaisiin opintoihin kuuluva kurssi, jonka puitteissa suunnittelimme neljän opiskelijan kesken Rikosten selvitysyksön ja siihen liittyvät tehtävät sekä hankimme tarvittavat rekvisiitat ja tarvikkeet. Kasasimme oman pajamme tapahtuma-alueelle tapahtumaa edeltävänä iltana. Teimme neljä loosia, jotka toimivat Varkauden tutkinta ja ratkaisu- eli VTR-osaajien toimistona. Pajaamme sai ilmoittautua etukäteen ja jaoimme oppilaat noin neljän hengen ryhmiin, jokainen ryhmä omaan loosiin.

Scifest1

Ratkaisun selvittämiseksi olimme luoneet nettisivut, joissa oli poliisintietokanta, joka sisälsi erilaista tietoa varkauden epäilyistä ja tapahtumista rikosyöltä. Oppilailla oli käytössään myös muun muassa muistiinpanovälineitä, vihjepuheluita ja Joensuun karttoja. Lisäksi he saivat käyttää puheliman kuulokkeita selä tapahtuma-alueen hämyisän valaistuksen takia myös puhelimen taskulamppua. Näiden avulla oppilaat selvittivät rikoksen annetun ajan puitteissa. Osa ryhmistä tarvitsi hieman rohkaisua ja huomion kohdistamista oikeisiin asioihin. Oli kuitenkin ilo huomata, miten nokkelia ja kiinnostuneita oppilaat olivat. Monet ryhmät selvittivät varkauden itsenäisesti ja kirjoittivat vielä lyhyet raportit meidän ohjaajien iloksi. Oppilaat eivät tainneet huomata, että rikoksen ratkaisu sisälsi matematiikkaa..

Scifest2

Opiskelun edetessä on saanut huomata, että yhä enemmän opinnot ovat projekti-tyyppisiä. Siis monella kurssilla tehdään ryhmissä töitä, jotta saadaan luotua jokin tapahtuma tai tuotos, josta on oikeasti hyötyä jollekin muulle. Alussa lähes kaikki opintojaksot olivat luentojen kuuntelua, laskuharjoituksia ja loppu huipennuksena tentti. Tässä vaiheessa tehdään asioita, joita voi hyödyntää tulevaisuudessa ja työelämässä. Esimerkiksi pidetään harjoitustunteja, joista kerätään opetusmateriaalipankkia tai luodaan malleja, joiden pohjalta voi analysoida omaa opettamista ja näin kehittää sitä. Tämä suunta on hyvin ymmärrettävä, pitäähän se teoriapohja olla kunnossa ennen soveltamista.

Kuvat minun ja Tommi Sallisen kamerasta. Tapahtuman valaistus oli tarkoituksella hämyisä, sillä teemana oli tänä vuonna valo ja jotta voi luoda valoilmiöitä, tulee olla hämyisää.

Jenna/Matemaattisten aineiden aineenopettaja ja luokanopettaja

Sivuaineista

Itä-Suomen yliopistolla on yksi valttikortti, joka on kenties jopa ylitse muiden, nimittäin vapaa sivuaineoikeus. Sivuaineiden määrä vaihtelee aloittain, mutta poikkeuksetta joudut niitä opintoihisi sisällyttämään. Monissa muissa yliopistoissa, jos haluat saada tietyn aineen sivuaineeksesi, joudut hakemaan siihen oikeutta ja jopa käydä suorittamassa eräänlaisen pääsykokeen/lähtötasotestin. Itä-Suomen yliopistossa tällaisen prosessin joutuu käymään läpi vain muutamissa poikkeusaineissa. Yleisesti ottaen, kun olet päättänyt mitä sivuaineeksesi haluat, sen kuin ilmoittaudut kursseille ja se on siinä. Siitä sitten vain kursseja suorittamaan!

IMG_20141224_103636

Omassa pääaineessani psykologiassa sivuaineet ovat täysin vapaasti valittavissa. Sivuainevalinnat eivät millään tavalla määritä sitä mihin tulet erikoistumaan tai työllistymään. Psykologiassa kaikki saavat ulos samaiset maisterin paperit yliopistosta tai sivuaineista riippumatta. Joillakin aloilla, hyvin pitkälti ns. asiantuntija-aloilla, sivuaineilla on taas suurempi merkitys tulevaisuutesi kannalta. Esimerkiksi jos haluat suuntautua aineenopettajaksi, sinun on käytävä sivuaineena opettajan pedagogiset opinnot. Jos taas haluat lähteä opiskelemaan vaikkapa kasvatustieteitä, on jälleen sivuaineillasi merkitystä sen kannalta, mihin voit työelämässä lähteä suuntautumaan.

Jos opiskelupaikkasi löytyy vaikkapa Joensuusta, mutta sinua kiinnostaisi Kuopiossa tai Savonlinnassa opetettavat alat, ei hätää. Sinulla on mahdollisuus valita opintoja miltä tahansa Itä-Suomen yliopiston kampuskaupungilta. Jos olet esimerkiksi luokanopettajaopiskelija Joensuussa, voit käydä Savonlinnassa suorittamassa pitkän sivuaineen tekstiilitöistä, jolloin saat oikeuden opettaa niitä aineenopettajan ominaisuudessa. Mahdollisuutesi ovat siis laajat!

rtbgfv

Omat sivuaineeni voisivat siis olla käytännössä mitä vain saksan kielestä historiaan, mutta itse päätin valita jotain pääainettani tukevaa. Sivuaineita ei onneksi tarvitse valita vielä ensimmäisenä, eikä välttämättä vielä toisenakaan opiskeluvuonna. Itse kuitenkin suoritin toisena opiskeluvuotenani lyhyen sivuaineen erityispedagogiikasta, joka tuki hyvin kiinnostustani neuropsykologiaan. Suoritin kursseja yhdessä ensimmäisen vuoden erityispedagogiikan opiskelijoiden kanssa ja sain mukavasti tuntumaa heidän alaansa, sekä sovellettavaa omaan alaani. Tänä vuonna päätin hyötykäyttää kaikilla opiskelijoilla olevaa oikeutta hakea ilmaista sivuaineoikeutta johonkin avoimen yliopiston opintokokonaisuuteen. Lyhyen nettilomakkeen täyttelyn ja parin kuukauden odottelun jälkeen sain ilmoituksen, että oikeus on myönnetty. Ainoa syy, miksen oikeutta olisi saanut, olisi ollut se, että molemmat sivuaineeni olisivat olleet jo täynnä. Nyt sain kuitenkin mahdollisuuden suorittaa toisena lyhyenä sivuaineenani kokonaisuuden Lasten ja nuorten psyykkinen hyvinvointi. Kokonaisuus on toteutettu hyvin pitkälti nettiluentojen, esseiden kirjoittamisen ja netissä tapahtuvan ryhmätyöskentelyn muodossa, joten hommia on saanut tehdä mukavasti omaan tahtiin.

Sivuaineiden valinnalta ei yksikään yliopisto-opiskelija voi siis välttyä, ja useimmiten niitä ”joutuu” melkoisen opintopiste määrän käymään. Sivuaineensa kannattaa siis valita oman mielenkiintonsa mukaan ja alasta riippuen myös sen mukaan, mitä mahdollisesti haluaisi työkseen tehdä.

Terveisin,

Maiju, Psykologia