Myytinmurtoa oikeustieteiden opiskelusta

Moikka kaikille ja mukavaa syksyn alkua! Syksy on rantautunut myös tänne Joensuuhun ja tuonut samalla mukanaan opiskelukiireet. Aloitin nyt syyskuussa kolmatta vuotta oikeustieteellisessä ja ajattelinkin vähän avata sitä, että minkälaista se opiskelu tällä alalla oikeastaan onkaan. Päntätäänkö oikiksessa kaikki Suomen lait ulkoa? Onko meillä oikeustapauksia? Pitääkö silti suoritella sivuaineita tai kieliopintoja? Käydään tässä suurimmat samankaltaisuudet ja eroavaisuudet läpi. Yliopistossa varmasti isoin alakohtainen mysteeri on nimenomaisesti opetuksen toteutus, sillä kaikilla aloilla on vähän erilaiset tarpeet osaamiselle ja vaihtoehtoisia oppimisen muotoja on niin monia.

Kuva Joensuun kauppahallista. Kuvassa näkyy vähän Joensuun toria, mutta enimmäkseen kuvassa näkyy tietokone, jossa on auki Insolvenssioikeuden oppikirja.

Aivan ensinnäkin: oikeustieteellisessä ei opetella lakeja ulkoa. Se olisi käytännössä aivan mahdotonta, sillä lait muuttuvat jatkuvasti. Tärkeämpää on ymmärtää jokaisen oikeudenalan perusteissa yleiset opit sekä ne periaatteet, joiden avulla kyseistä oikeudenalaa harjoitetaan. Tietysti mitä useammin jotakin tiettyä lakia lukee, sen nopeammin tietyt pykälät ja luvut jäävät mieleen. Oikeustieteellinen koulutus opettaa myös juridista kirjoittamista ja tiedonhankintaa, mikä auttaa löytämään relevantin tiedon kaikkien säädösten joukosta.

Toinen myytti, jota kuulee aika usein, liittyy dramatisoituihin tv-sarjoihin, joissa seurataan juristien elämää, usein Yhdysvalloissa. Näitä ovat mm. How To Get Away with Murder ja Suits -sarjat. Näissä sarjoissa usein seurataan nimenomaan rikosoikeuteen erikoistuneita juristeja tai opiskelijoita. Näin ollen aikaa vietetään paljon rikosoikeudellisten tapausten parissa. Suomen oikeustieteelliseen koulutukseen kuuluu kyllä rikosoikeus, mutta se ei ole niin painotettua, kuin mitä nämä sarjat antavat ymmärtää. Juridiikkaa on paljon muutakin kuin vain rikosoikeus ja varsinkin oikeusnotaaria (meidän kandidaatin tutkinto) suorittaessa tutkinto on rakennettu niin, että opiskelijat saavat kaikista oikeudenaloista hyvän pohjan, ei vain rikosoikeudesta. Mutta mikäli oikeussalidraama kiinnostaa, kyllä siitäkin saa nauttia ihan täysin rinnoin!

Kuvassa Joensuun yliopistoaluetta. Kuvassa näkyy punainen tiilirakennus (Agora) ja Itä-Suomen yliopiston kangaskassi.

Monesti kuulee myös kyselyä liittyen sivuaineisiin. Oikeustieteiden tutkinto on ammattiin valmistava tutkinto, joten itse tutkintoon on jätetty vähän tilaa muille kursseille. Varsinkin alempi korkeakoulututkinto on todella tiivis ja suosittelisinkin keskittymään sen aikana vain juridiikkaan. Maisterivaiheeseen on jätetty enemmän valinnanvaraa. Mikäli sinua kuitenkin kiinnostaisi opiskella jotain muutakin sivuaineena, on se mahdollista. Minä olen esimerkiksi tehnyt kursseja oikeuspsykologiasta sekä käynyt kielikursseilla. Se vaatii hyvää aikataulusta ja oikeaa innostusta niihin aineisiin, joita ottaa ns. ylimääräisenä.

Kielien suhteen oikeustieteiden tutkintoon kuuluvat kurssit vuorovaikutuksesta, kirjoitusviestinnästä sekä virkamiesruotsi- ja englanti. Lisäksi opiskelemme läpi tutkinnon juridista kirjoittamista, sillä se eroaa hieman normaalista tutkimuskirjoitustyylistä ja varsinkin lähteiden merkitsemisessä on paljonkin eroavaisuuksia.

Tässä hyvin pieni pintaraapaisu siihen miltä oikeustieteiden opiskelu oikeasti näyttää. Jatkan aiheesta taas seuraavalla kerralla!

<3 Marianne // Oikeustieteet