Oman alan valinta – mikä minusta tulee isona?

Viimeistään lukion tai ammattikoulun loppupuolella jokaiselle opiskelijalle nousee esiin kysymys siitä, mikä se oma ala tulevaisuudessa on. Painetta voi tulla koulun tai ympäristön puolelta, eikä silti mielessä ole välttämättä mitään tiettyä alaa tai ammattia. Miten lähteä liikkeelle, kun oma ala ei ole tiedossa?

Oman kokemukseni mukaan alkuun kannattaa keskittyä omiin mielenkiinnonkohteisiin: mitkä aineet lukiossa tai muussa koulussa ovat kiinnostaneet, mitä tykkää tehdä vapaa-ajalla, millaiset arvot ovat tärkeitä ja mihin haluaisi panostaa. Onko intohimo ihmisten auttamisessa, teknologiassa, taiteessa, luonnossa tai vaikkapa kielissä? Kiinnostaako kulttuuri, erilaiset ihmiskohtalot tai vaikka maaperä ja ilmasto? Kuvittele itsesi erilaisissa tilanteissa. Mitkä hetket ovat olleet sinulle tärkeitä, miten toimit niissä? Ehkä olet erityisen empaattinen, tietoteknisesti taitava, kielellisesti lahjakas tai innoissasi aina, kun pääset selittämään asioita ystävillesi.

Omia kiinnostuksenkohteita ja erityistaitoja kannattaa ajatella laajasti ja kirjata ylös. Kirjaa ylös nekin asiat, jotka eivät tunnu liittyvän mitenkään koulutukseen: kukkien hoito ja isovanhempien auttaminen. Omien arvojen tarkastelun ja kirjaamisen jälkeen kannattaa avata listaukset eri koulutusmahdollisuuksista, tarkastella niitä rauhassa ja pohtia ääneen kavereiden tai opinto-ohjaajan kanssa. Kun löytää kiinnostavan koulutuksen, kannattaa se kirjata ylös. Itä-Suomen yliopiston tarjonnan löytää esimerkiksi täältä. 

Kun kiinnostava koulutusvaihtoehto löytyy, kannattaa panostaa tiedonhakuun. Lähes jokaisesta koulutusalasta löytyy joku opiskelija tai opettaja, johon voi saada yhteyden yliopiston hakupalveluiden kautta. On täysin ok kysellä vaikka kymmenenkin alan opiskelijoiden kokemuksia, koska vain näin voi löytää sen itselleen sopivimman! Opiskelijoilta, lähettiläiltä ja opetuskunnalta kannattaa kysellä työllistymisestä, opiskelun etenemisestä, kursseista ja opetustyyleistä. Suurimman osan tutkinnoista kurssikuvaukset löytyvän netistä kokonaisuudessaan, jolloin saa jo selvän kuvan siitä, mitä opinnot pitävät sisällään.

Tärkeintä on kuitenkin muistaa rentous ja se, että mikään ei ole lopullista. Mikäli opiskelupaikka ei ensimmäisenä vuonna tärppää, voi asian nähdä mahdollisuutena: nyt on vuosi lisää aikaa tunnustella fiiliksiä, kartuttaa elämänkokemusta ja nähdä maailmaa. Mikäli taas koulupaikan valinnassa tulee huti, on sekin täysin korjattavissa seuraavana vuonna. Oman tiensä voi löytää myös oman koulutusalansa sisältä, sivuainevaihtoehdoilla ja suuntautumisella moni opiskelupolku on muokattavissa jo paljon. Itä-Suomen yliopistolla on vapaa sivuainemahdollisuus, joka tarjoaa jo merkittävästi lisää muokattavuutta opintoihin. Mikäli taas mielessäsi on jo selkeä tavoite omasta tulevaisuudenalasta, työskentele johdonmukaisesti kohti sitä. Yksi, kaksi tai kolmekaan epäonnistunutta yritystä eivät tarkoita, etteikö sisäänpääsy olisi edelleen täysin mahdollista seuraavana vuonna!

Tsemppiä kaikille kevään pääsykokeisiin, erityisesti näinä erityisinä aikoina.

Muista seurata intohimoasi, vaikka muut eivät uskoisi siihen. Polku voi olla varsin koukeroinen, mutta lopulta jokainen löytää kyllä paikkansa. 

Reetta/metsätiede

Joensuussa opiskelija liikkuu pyörällä

Yksi tärkeistä kaupunkivalintaani vaikuttaneista tekijöistä oli helppo kevyen liikenteen hyödyntäminen. Itse omistan auton, mutta ilmastosyistä en halua joutua käyttämään sitä päivittäiseen liikkumiseeni yliopiston, harrasteiden ja kodin välillä. Tärkeä kriteeri opiskelukaupungin suhteen olikin minulle se, että kampus on tiivis, ja pyöräilymahdollisuudet ovat hyvät. Siinä Joensuu onkin onnistunut ihailtavasti!

Joensuun talvipyöräilyn valtavat mahdollisuudet on huomannut myöskin Patrik Kronqvist ruotsalaisessa Ledare-verkkolehdessä artikkelissaan Stan är kallare än Moskva – och full av vintercyklister. Uutisessa kehutaan muun muassa Ylisoutajansiltaa, joka on varattu kokonaan kevyen liikenteen väyläksi. Keskustan pyörätiet on lämmitetty, joka jouduttaa liikkumista erityisesti pahimman loskasään aikana. Erityisen tärkeitä hyvät pyöräilymahdollisuudet ovat opiskelijoille, joita Joensuussa onkin 13 prosenttia aikuisista. Myös kaupungin kohtalainen litteys on avuksi pyöräilijälle.

Joensuussa pyöräilyreitit ulottuvat keskustan lisäksi muun muassa rannoille

Ilmasto, ja etenkin sen lämpeneminen, nousee artikkelissakin esiin. Itseasiassa leutona talvena talvipyöräily on haastavampaa, kuin kunnon  lumisena pakkastalvena. Loskan jäätyessä pyöräily muuttuu vaikeammaksi, joskin Joensuussa katuja huolletaan merkittävän hyvin myös kevyen liikenteen väylien osalta. Pyöräilyreittejä on pääteiden lisäksi paljon myös pururatojen läheisyydessä metsässä, rantareiteillä, sekä maastopyöräilyreitteinä metsässä. Maastopyöräilyreitit pysyvät ajokuntoisina talvisinkin, koska harrastajamäärä on riittävän suuri.

Maastopyöräilyreitti Linnunlahdella

Artikkeli mainitsee lastenkin opettelevan talvipyöräilyä Joensuussa. Rohkaisun sanana voin kertoa, että itsekin opin talvipyöräilijäksi ihan aikuisena, vaikka en ennen 22 vuoden ikää talvisin pyöräillytkään. Pyöräily Joensuussa on kuitenkin niin kätevää, ettei mikään muu liikkumismuoto vedä sille vertoja.

// Reetta, metsätiede

Joensuu – kansainvälisesti tunnustettu puurakentamisen edelläkävijä

Tammikuun 13. päivä 2020 National Geographic julkaisi artikkelin “Will the skyscrapers of the future be made out of wood?” (Saul Elbein), jossa nostettiin esille Joensuun edistyksellinen puurakentaminen Joensuun Ellin opiskelijatalo Lighthousen myötä. 14-kerroksinen Lighthouse on artikkelissa haastatellun Luonnonvarakeskuksen tutkimusylijohtaja Antti Asikaisen mukaan maailman korkein puukerrostalo. Rakennus on pääosin massiivipuuta, lukuunottamatta teräksisiä vahvikkeita ja pohjakerroksen betonirakenteita.

Lighthouse, Joensuu

National Geographicin artikkelissa nostetaan esiin massiivipuun erinomaiset rakennustekniset ominaisuudet. Massiiivipuu on tiheää ja erittäin vahvaa, joka tekee siitä erinomaista rakennusmateriaalia. Artikkelin mukaan massiivipuu ja ylipäätään puurakentaminen löytyvät jopa utopististen tulevaisuuden kaupunkien katukuvasta – tai mahdollisesti jopa ilmakuvasta pilvenpiirtäjinä. Joensuulaiset opiskelijat pääsevät siis ensimmäisinä testaamaan kenties tulevaisuuden suosituimpaa rakennustyyliä.

Puurakentamisen hyödyistä ilmeisin on sen päästöjen vähäisyys. Massiivipuun käyttö vähentää erilaisiin teräsmateriaalin muokkaamiseen vaadittaviin prosesseihin kuluvaa energiaa valtavasti. Se toimii myös hiilen sidonnan pitkäaikaisena vaikuttajana, koska puiden sitoma hiilidioksidi jää talon rakenteisiin. Puiden hakkaamisen myötä uudistamisvaiheessa istutetut taimet taas kasvaessaan sitovat uutta hiilidioksidia. Ongelmatonta puurakentaminen ei kuitenkaan ole, minkä artikkelikin tuo esille. Vaikka kasvava puunkäyttö on ilmaston kannalta toivottu vaihtoehto fossiilisille polttoaineille ja energiatehottomammille rakennusmuodoille, on silti haastavaa pystyä vastaamaan kysyntään muuttuvissa ilmasto-olosuhteissa. Joensuussa etsitäänkin ratkaisuja ilmastonmuutoksen vaikutuksissa luovimiseen myös metsäteollisuudessa, ja muu maailma seuraa kiinnostuneena. Vaikka suomalaisten metsien arvo on kasvava teollisuuden näkökulmasta, panostetaan meillä myös metsien virkistysarvon säilyttämiseen ja monimuotoisuuteen.

Metsien merkitys niin vapaa-ajan käytössä, kuin myös ekologisena rakennusmateriaalivaihtoehtona on Joensuussa oivallettu edistyksellisesti

Kansainvälisestikin huomioitu puurakentaminen ja luonnon esimerkillinen käyttö on Joensuulle hieno tunnustus. Eittämättä vieläkin hienomman siitä tekee se, että juuri me opiskelijat pääsemme nauttimaan tästä uudesta “majakasta” Pielisjoen rannalla. Ties miten monta puurakenteista pilvenpiirtäjää Suomesta ja maailmalta löytyykään parinkymmenen vuoden kuluttua?

 

Reetta // metsätiede

Uudet lähettiläät esittäytyvät: Luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunta

Ihanaa syksyä uusien UEF-lähettiläiden puolesta!

Syksy on pyörähtänyt vauhdilla käyntiin, ja sehän tarkoittaa perinteisesti uuden lähettiläskauden alkamista! 12 uutta UEF-lähettilästä aloittivat syyskuussa työskentelyn, ja tänään esittelen meistä kolme: Jennin, Kreetan ja Reetan luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunnasta.

Luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunnan toiminta-ajatuksena on tieteellisesti korkeatasoinen, korkean yhteiskunnallisen vaikuttavuuden omaava luonnontieteellinen ja metsätieteellinen koulutus ja tutkimus. – uef.fi/uef/lumet

Luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekuntaan kuuluvat fysiikan ja matematiikan laitos, kemian laitos, metsätieteiden osasto, sovalletun fysiikan laitos, tietojenkäsittelytieteen laitos, sekä ympäristö- ja biotieteiden laitos. Tiedekunta toimii molemmilla kampuksilla: Joensuussa ja Kuopiossa.

Jenni Kortelainen, tietojenkäsittelytiede

Olen 22-vuotias alun perin Ylä-Savosta, Vieremältä, kotoisin oleva tietojenkäsittelytieteen toisen vuoden opiskelija. Valmistuin vuonna 2016 Kuopion Lyseon lukiosta, jonka jälkeen kävin opiskelemassa vähän aikaa yliopistossa matematiikkaa vain todetakseni, ettei kyseessä ollutkaan ala, jonka parissa haluaisin työskennellä eläkeikään asti. Tämän jälkeen lähdin puoleksitoista vuodeksi työelämään. Keväällä 2018 aloin tutkia aloja, jotka kiinnostavat minua. Prioriteettina minulle oli, että pystyisin opiskelemaan Kuopiossa, ja että ylioppilastodistuksellani pääsisin tutkinto-opiskelijaksi. Onnekseni olin panostanut lukiossa opiskeluun ja todistuksellani olikin mahdollista päästä opiskelemaan muutamaa alaa Itä-Suomen yliopiston Kuopion kampukselle.

Minulla ei edelleenkään ollut aavistustakaan siitä, mitä tulisin tietojenkäsittelystä pitämään, mutta intuitioni pohjalta sijoitin sen ensimmäiseksi hakukohteeksi hakemukseeni. Ja mikä onni se olikaan. Ilman minkäänlaista taustakokemusta löysin täysin vahingossa unelma-alani. Tulevaisuudessa haaveenani on päästä konkreettisesti vaikuttamaan ihmisten elämiin parhaalla mahdollisella tavalla. Sivuaineekseni olen valinnut sosiaali- ja terveydenhuollon tietohallinnon perusopinnot ja suunnittelen siihen rinnalle ensi vuonna ottavani informaatio- ja tietoteknologiaoikeuden perusopinnot. Kaikista suunnitelmistani, toiveistani ja haaveistani huolimatta etenen niin opintojen kuin elämänkin suhteen avoimin mielin. Olenhan jo kerran huomannut, että intuitio johdattaa pitkälle.

UEF on monella tapaa lähellä sydäntäni. Se on tarjonnut minulle mahdollisuuden opiskella juuri niitä asioita kuin haluan juuri niin kuin haluan. Minulle on tärkeää kehittää itseäni niin opiskelijana kuin ihmisenäkin ja koen, että hienojen ihmisten ympäröimänä ja uskomattomat puitteet käsilläni se ei ole ainoastaan mahdollista vaan väistämätöntä. Joustavuus molemmissa päissä helpottaa asioiden järjestelemistä sekä mahtava ilmapiiri, josta saa tukea ja apua aina sitä tarvitessaan antaa energiaa niillekin hetkille, kun sitä ei tunnu mistään muuten löytävän. Heikkoina hetkinä on helppo turvautua ainejärjestömme opiskelijoiden avoimeen syliin ja avata mieltä askarruttavista asioista myös laitoksemme henkilökunnalle.

Opiskelu on aina täynnä uutta opittavaa ja vaikeita asioita, mutta mikään ei anna samanlaista fiilistä kuin asian oivaltaminen ja sisäistäminen!

Kreeta Holopainen, ympäristö- ja biotieteet, aineenopettaja

Heippa,

Minä olen Kreeta ja opiskelen biologian, maantiedon ja terveystiedon aineenopettajaksi Joensuussa. Minulla on menossa viides ja näillä näkymin myös viimeinen opiskeluvuoteni. Olen todella innoissani valmistumisesta ja odotan innolla tulevaa, mutta usein mieleni valtaa myös haikeus siitä, että opiskeluvuodet ovat kohta takanapäin. Alun perin olen kotoisin Kirkkonummelta, mutta opinnot saivat minut suuntaamaan Pohjois-Karjalaan. En ollut koskaan käynyt Joensuussa ennen muuttamista, joten kyseessä oli todellinen hyppy tuntemattomaan.

Erilaiset eläimet ovat kiinnostaneet minua pienestä pitäen. Lapsena kulutin kesät jahtaillen erilaisia ötököitä ja pyydystellen kaloja haavilla. Asuimme meren vieressä ja haaveilin, että jonain päivänä valas uisi läheiselle rannalla ja pääsisin näkemään valaan luonnossa. Lukiossa biologia oli suosikkiaineeni, mutta vasta abivuonna havahduin siihen, että se oli ala, jota voisin hakea opiskelemaan. Pitkäaikainen haaveeni oli eläinlääkärin ammatti ja hainkin kaksi kertaa eläinlääketieteelliseen pääsemättä sisään. Kahden välivuoden jälkeen hain eläinlääketieteellisen ohella myös biologiaa opiskelemaan eri paikkakunnille, ja onneksi pääsin Joensuuhun sisään. Lähtö kauas kotoa pelotti, mutta se on osoittautunut elämäni parhaaksi valinnaksi, sillä näin viiden vuoden jälkeen olen juurtunut Joensuuhun siinä määrin, etten haluaisi muuttaa täältä pois lainkaan.

Ensimmäisenä opiskeluvuonna minulle selvisi, että on mahdollista hakeutua aineenopettajalinjalle. En ollut koskaan ajatellut, että minusta tulisi opettaja, mutta päätin kuitenkin hakea, sillä ajattelin sen parantavan työllistymismahdollisuuksiani. Pääsin sisään ja ensimmäisen lyhyen harjoittelun jälkeen oivalsin olevani aivan omalla alallani. Sekä biologian opinnot että pedagogiset opinnot ovat sekoitus teoriaa ja käytäntöä, mikä on sopinut minulle. Välillä tykkään syventyä lukemisen pariin, mutta myös käytännön tekeminen ja sen kautta oppiminen on hauskaa.

Opintojen ohella vapaa-aikani kuluu pitkälti kahden labradorinnoutajani kanssa. Koirienkin kannalta Joensuu on mahtava paikka asua. Luonnon ollessa lähellä keskustaa tulee metsään lähdettyä lähes päivittäin. Koulun ja koirien ohella osallistun ainejärjestömme Mikrovillus ry:n toimintaan ja olen ollut jo neljänä vuonna mukana järjestämässä Joensuun suurinta opiskelijatapahtumaa 8-approa. Lisäksi käyn Sykkeen järjestämissä jumpissa – minut voi usein bongata esimerkiksi zumbassa nauramassa itselleni ja hölmöille tanssiliikkeilleni. Tykkään myös matkustella enkä ole vielä aivan täysin luopunut lapsuuteni valashaaveista!

UEF-lähettiläänä haluan kannustaa ihmisiä poistumaan mukavuusalueeltaan ja tekemään asioita, vaikka ne jännittäisivätkin. Minulla olisi jäänyt monta mahtavaa hetkeä ja ihanaa ihmistä kohtaamatta, jos en olisi uskaltanut lähteä aikoinaan Joensuuhun. Joensuussa on ihmisen hyvä olla!

Reetta Kangaslampi, metsätiede

Moro!

Olen Reetta, 23-vuotias toisen vuoden opiskelija. Pääaineeni on metsätiede, ja sivuaineena opiskelen biokemiaa. Lisäksi minulla on pohjalla ammattikorkeakoulusta fysioterapeutin tutkinto, joten opiskeluaikaa on ehtinyt kertyä jo jonkin verran.

Lukiosta valmistuttuani en oikein tiennyt minne haluaisin suunnata. Ihmisten terveys ja luonto ovat aina olleet lähellä sydäntäni, joten hain ja pääsin opiskelemaan fysioterapiaa Tampereelle. Tykkäsin opinnoistani paljon, mutta valmistumiseni jälkeen koin haluavani tehdä jotain muutakin kuin poliklinikkatyötä, ainakin tässä vaiheessa elämääni. Vahvan luontoyhteyteni ja tieteellisen kiinnostukseni vuoksi päädyin hakemaan opiskelemaan metsätiedettä aivan toiselle puolelle Suomea, Joensuuhun, tuntematta kaupungista juuri ketään ennen muuttoani. Opiskelin pääsykokeisiin todella paljon, ja pääsinkin sisään ensimmäisellä yrittämällä.

Metsätieteissä minua kiehtovat erityisesti kestävä metsänkäyttö, monipuoliset ratkaisut ilmaston muuttuessa, metsäeläintiede ja metsien monikäyttö. Haaveenani olisi löytää tutkimuskohde tai työpaikka metsien käytön terveyshyötyjen parista ja uskon, että pystyn tulevaisuudessa yhdistämään molemmat tutkintoni työelämään, vaikka ne ovatkin varsin erilaisilta aloilta. Olen valinnut myös runsaasti kieliopintoja täydentämään tutkintoani ja varustamaan minua mahdollisesti kansainvälisiin tehtäviin tulevaisuudessa. Biokemian valitsin sivuaineeksi yhdistämään ihmisen terveyden näkökulmaani solutasolla muuhun luonnontieteeseen. Sivuaineeni on haastava, mutta uskon sen kannattavan tulevaisuutta ajatellen.

Vapaa-aikani kuluu pitkältä agilityurheilun parissa valmentaen ja kilpaillen. Metsään on päästävä päivittäin, sillä liikunta ja ulkoilu ovat minulle parhaita tapoja ladata akkujani. Odotan innolla lähettiläsvuotta, erityisesti kaikkien oman alansa etsijöiden tapaamista!

 

Reetta // metsätiede