työllistyminen Archives - UEF-lähettiläät

Tutkintonimike: Yhteiskuntatieteiden kandidaatti (YTK) ja yhteiskuntatieteiden maisteri (YTM)
joissain yliopistoissa valtiotieteiden kandidaatti (VTK) ja valtiotieteiden maisteri (VTM)

Opintojen tyypillinen kesto: 3v + 2v

Opintopistemäärä: 180 op + 120 op

Tutkinnon taso: Alempi + ylempi korkeakoulututkinto

SOSIONOMI

Tutkintonimike: Sosionomi

Opintojen tyypillinen kesto: 3,5v

Opintopistemäärä: 210 op

Tutkinnon taso: Alempi korkeakoulututkinto

AMK-tutkinnon hankkimisen jälkeen kolme vuotta työelämässä oltuaan on mahdollisuus hakea opinto-oikeutta ylempään amk-tutkintoon (yamk). Sosionomi voi kuitenkin halutessaan hakea opiskelemaan myös sosiaalityön opintoja ylemmän korkeakoulututkinnon suorittamiseksi ja saa joitakin opintoja hyväksiluettuja sosionomiopinnoilla.

Eroja opinnoissa

Suurin eroavaisuus sosionomin ja sosiaalityöntekijän koulutuksessa on se, että sosionomiopinnot suoritetaan ammattikorkeakoulussa ja sosiaalityön opinnot yliopistossa. Yliopisto-opinnoissa tieteellisen tutkimuksen tekemisen taidot korostuvat amk-tutkintoja enemmän. Lisäksi yliopistossa opiskeluaika on pidempi ja maisterin tutkinto on ylempi korkeakoulututkinto, eikä sen suorittaminen vaadi työkokemusta (toisin kuin yamk).

Sosionomikoulutuksessa painottuu käytännönläheisyys ja ihmisten kanssa toimiminen. Katse suunnataan opinnoissa vahvasti työelämään ja ammattitaidon kehittämiseen. Asiakastyö ja palvelujärjestelmän tuntemus ovat tärkeitä teemoja. Esimerkiksi Savonialla (Iisalmi) sosionomiopinnoissa voi suuntautua varhaiskasvatukseen tai palveluohjaukseen.

Sosiaalityön opinnoissa taas käytäntö ja teoria yhdistyvät: pääset tekemään sekä yhteiskunnallista muutostyötä että käytännönläheistä ihmisten auttamistyötä. Esimerkiksi Itä-Suomen yliopistossa (Kuopio) näissä opinnoissa sivuaineeksi voi valita joko yhteiskuntapolitiikan tai sosiaali- ja terveyshallintotieteen, jonka lisäksi valitaan toinen haluamansa sivuaine. Sivuaineilla voi suunnata asiantuntijuuttaan haluamaansa suuntaan.

Eroja työelämässä

Sosiaalityön opiskelusta saa sosiaalityöntekijän pätevyyden, jonka lisäksi työelämässä voi toimia erilaisissa asiantuntijatehtävissä. Sosiaalityöntekijä voi suuntautua työelämässä esimerkiksi lapsi- tai nuorisososiaalityöhön, aikuis- tai perhesosiaalityöhön. Sosiaalityöntekijöitä toimii kaikilla sektoreilla: yrityksissä, järjestöissä ja valtion tai kuntien työtehtävissä. Töissä-sivustolta selviää, että suurin osa valmistuneista sosiaalityöntekijöistä ilmoitti työskentelevänsä asiakas- ja potilastyössä (kuten lastensuojelun sosiaalityöntekijänä, lastenvalvojana, palveluohjaajana) ja toisiksi eniten johto- ja esimiestehtävissä. Suunnittelu ja hallintotehtävät (kuten projektipäällikkö, oppilashuollon suunnittelija) olivat kolmanneksi suurin osuus.

Myös sosionomin työllistymismahdollisuudet ovat hyvin laajat. Tehtävänimikkeitä voivat olla esimerkiksi sosiaaliohjaaja, lastensuojelulaitoksen ohjaaja, perhetyöntekijä, nuorisotyöntekijä… Töissä-sivustolla kerrotaan, että sosionomiksi valmistuneet työskentelevät suurimmilta osin asiakas- ja potilastyössä (kuten palveluohjaajana, kuraattorina, työvoimaneuvojana) ja toisiksi eniten opetus- ja kasvatustehtävissä, kuten varhaiskasvatuksen parissa. Valmistuneet ilmoittivat kolmanneksi eniten työskentelevänsä johto- ja esimiestehtävissä.

Tehtävänimikkeet niin sosiaalityöntekijöiksi kuin sosionomiksi valmistuneilla voivat siis olla hyvin samankaltaisia. Pienet painotuserot työelämään suuntautumisessa on kuitenkin edeltä mainitusta erottelusta havaittavissa.

Lue lisää: www.toissa.fi

Palkkaus

Työnimikkeet ovat siis sekä sosiaalityöntekijöillä että sosionomeilla hyvin monipuoliset. Palkkavertailukin on aika haastavaa, sillä eri tehtävissä ja eri sektoreilla voi olla hyvin erilaiset palkkauskäytännöt. Esimerkiksi sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentian palkkatutkimuksesta selviää, että palkkauksessa on jonkin verran eroja kuntien ja yritysten sosiaalialan työntekijöiden välillä.

Mediaanipalkkaus* kokopäivätyössä käyvillä oli Talentian tutkimuksessa alla luetelluilla tehtävänimikkeillä seuraavanlainen (pyöristettynä, €/kk):

Johtava sosiaalityöntekijä: 3 200 – 3 400 €

Sosiaalityöntekijä: 3 000 – 3 200 €

Sosiaaliohjaaja / sosionomi: 2 300 – 2 400 €

Perhetyöntekijä / ohjaaja: 2 300 – 2 500 €

*Mediaanipalkkaus = jos ilmoitetut palkat laitetaan jonoon alimmasta korkeimpaan, mediaanipalkka on jonon keskimmäinen. Puolet ilmoitetuista palkoista ovat siis sitä suurempia, puolet pienempiä.

Lue lisää:

https://www.talentia.fi/uutiset/talentian-palkkatutkimus-palkkausjarjestelma-on-otettava-kayttoon/

https://www.talentia.fi/tyoelamainfo/palkkaus/palkkasuositukset/

Sosiaalityöntekijät ja sosionomit siis muistuttavat monilta osin toisiaan, mutta toivottavasti tämän listauksen kautta hahmottuu myös niiden eroavaisuuksia.

HUOM! Mikäli ihmisten auttaminen ja yhteiskunnalliset asiat kiinnostavat, mutta käytännönläheisyys ei tunnu omalta jutulta, kannattaa tsekata teoriapainotteisemmat sosiaalitieteiden ja yhteiskuntatieteiden hakukohteet. Niistäkin valmistuu yhteiskuntatieteiden maistereiksi (YTM) Itä-Suomen yliopistosta.
Sosiaalitieteissä painottuu muun muassa vuorovaikutuksen ja hyvinvoinnin tutkimus, kun taas yhteiskuntatieteet pohtii enemmän eriarvoisuuden ja yhteiskunnallisen päätöksenteon teemoja.

Lisää koulutuksista ja hakemisesta www.opintopolku.fi

March 26, 2019

Eroja ja yhtäläisyyksiä yliopiston ja AMK:n maailmoista – Kauppatieteiden maisteri (KTM) vs. tradenomi (BBA)?

Tutkintonimike: Kauppatieteiden kandidaatti (KTK) ja kauppatieteiden maisteri (KTM)

Opintojen tyypillinen kesto: 3v + 2v

Opintopistemäärä: 180 op. + 120 op.

Tutkinnon taso: Ylempi korkeakoulututkinto

Tutkintonimike: Tradenomi (BBA)

Opintojen tyypillinen kesto: 3,5 v

Opintopistemäärä: 210 op.

Tutkinnon taso: Alempi korkeakoulututkinto

”Hei, voisiksä kertoa, mitä eroa noilla kauppis- ja tradenomiopinnoilla on?”

Opiskelen kauppatieteitä ja oon törmännyt tähän ihmettelyn aiheeseen lukuisia kertoja oman lähettiläskauteni aikana. On pohdiskeltu ja kummasteltu ääneen sekä puntaroitu myös omaa korkeakoulupolkua – veisikö oma perusluonne ja tyyli opiskella ennemmin ammattikorkeakoulun vaiko yliopiston penkille. Jatkokouluttautumista pohtivat myös osa AMK:n päättäneistä tradenomeista, joille maisterin tutkinto voisi tuoda etuja tulevaisuuden työllistymistä ajatellen.

Siispä, oleellisin ero näiden tutkintojen välillä lienee se, että AMK:ssa suoritettu tradenomin tutkinto (BBA) vastaa lähinnä yliopistossa suoritettua alempaa korkeakoulututkintoa eli tässä tapauksessa kauppatieteiden kandidaatin tutkintoa (KTK). Yliopistomaailmassa kuitenkin varsinaisena loppututkintona pidetään pääsääntöisesti ylempää korkeakoulututkintoa, tässä tapauksessa kauppatieteiden maisterin tutkintoa (KTM). Kauppatieteiden maisterin tutkinto oikeuttaa sittemmin ekonomin arvonimikkeeseen, joka tarjoaa laajat mahdollisuudet työmarkkinoille sijoittumiseen.

”Minkälaiset asiat opinnoissa painottuvat?”

AMK ja yliopistot ovat ennen kaikkea omat, itsenäiset yksikkönsä, joten lienee merkityksetöntä pyrkiä perinpohjaiseen vastakkaisasetteluun. Kuitenkin kautta linjan on hyvin tyypillistä, että siinä missä AMK:ssa suoritetut opinnot painottuvat enemmän käytännön harjoitteisiin, on yliopistossa painotus teorian opeissa. Sama pätee myös tradenomiopintoihin ja kauppatieteiden opiskeluun yliopistossa, vaikka todellisuus ei olekaan niin mustavalkoinen. Kauppatieteiden opiskelijana päiväni sisältävät tenttikirjojen lisäksi paljon erinäisiä laskuharjoituksia ja ryhmätehtäviä sekä esimerkiksi todellista liiketoimintaa simuloivia projektiluontoisia töitä. Vastaavasti myös tradenomiopinnot sisältävät tarvittavaa teoriaa, jotta käytännön harjoitteisiin olisi myöhemmin mahdollista edetä.

Palkkaus ja tulevaisuuden työllistyminen

Vastavalmistuneiden palkkasuositus:

Kauppatieteiden maisteri: 3300 – 3600€ / kuukausi

Tradenomi: 2 700 – 3 400€ / kuukausi

Lähteet: Suomen Ekonomit, 2019

(https://www.ekonomit.fi/palkkasuositukset)

Tradenomiliitto, 2019 (https://www.tral.fi/palvelut-ja-edut/ura-ja-koulutuspalvelut/palkkaneuvonta/palkkasuositukset/)

Palkkauksesta puhuttaessa voi numeroiden antaa puhua puolestaan. Siinä, missä kauppatieteiden maisterin kuukausittaiset ansiot ovat suosituksen mukaan tradenomin palkkausta korkeammat, vaikuttavat palkan suuruuteen muun muassa työn vaatimusaste ja aiempi työkokemus alalta. Toki työkokemuksen karttuessa ja työn vaatimusten lisääntyessä myös työstä saatu palkka korottuu ja Suomen Ekonomien vuosittaisen palkkatasotutkimuksen mukaan ekonomijäsenten keskimmäisin palkka, mediaanipalkka, oli 5 000 euroa lokakuussa 2018 (https://www.ekonomit.fi/palkka).

Ekonomien korkeamman palkkauksen sekä runsaiden työllistymismahdollisuuksien vuoksi moni tradenomi päätyy harkitsemaan jatkokouluttautumista kauppatieteiden maisteriksi, mikä sekin on täysin mahdollista ja nykypäivänä jopa tavanomaista. Näin ollen valinnan yliopiston ja ammattikorkean välillä ei tarvitse olla lainkaan niin jyrkkä kuin yleisesti kuvitellaan, vaan yhä useammat täydentävät AMK-tutkintoaan vielä yliopiston puolella. Mikäli siis vielä puntaroit korkeakouluvalintojesi kanssa, muista, ettei valinnan tule välttämättä olla täysin lopullinen, vaan vaihtoehtoja tutkinnon suorittamiseen ja täydentämiseen löytyy.

Jaksamisia kevääseen ja yhteishakuun

Anni / Kauppatieteet

January 12, 2019

Tutkinnosta työelämään

Jokaisella yliopistoon hakevalla löytyy oma syy lähteä opiskelemaan. Monilla syy on sama, esimerkiksi kiinnostus tiettyä koulutusohjelmaa kohtaan tai halu työllistyä tietylle alalle. Useat hakijat pohtivatkin, mitä koulutuksella sitten tulee tekemään valmistumisen jälkeen ja onko alalla töitä tarjolla. Itse pohdin näitä kysymyksiä vielä parhaillaankin näin viidentenä opintovuonna.

Aito kiinnostus tiettyä alaa kohtaan on erinomainen syy hakea opiskelemaan. Se johtaa hyviin oppimistuloksiin, koska opiskeltavat asiat käsittelevät juuri sitä, mikä on itselle kiinnostavaa ja mielekästä. Luonnollisesti moni miettii myös sitä, mikä olisi myös kiinnostava ja mielekäs työ, jota jaksaisi sitten tehdä pidemmän aikaa. Ainakin omaa alanvalintaprosessiani ohjasi kysymys ”mikä kiinnostaa niin paljon, että haluan tehdä kyseisellä alalla töitä eläkeikään asti ilman, että se alkaa maistua sahajauholta?”. Tietenkin on mahdollista vaihtaa alaa, jatko-opiskella ja kouluttautua uudelleen. Nuoruudessa tehdyt suunnitelmat voivat muuttua ja todennäköisesti muuttuvatkin ainakin joissain määrin, eikä kaikilla edes ole selkeää suunnitelmaa omalle tulevaisuudelle. Jotkut tietävät jo lapsena varmuudella, että haluavat vaikkapa lääkäriksi tai opettajaksi, kun taas toiset pohtivat ja pyörittelevät vaihtoehtoja pidempään. Kummassakaan ei ole mitään vikaa.

Yliopistossa alat voidaan jakaa professio- ja generalistialoihin. Professioala tarkoittaa, että koulutuksella valmistutaan tiettyyn ammattiin, esimerkiksi lääkäriopiskelijasta tulee lääkäri. Generalistiala puolestaan tarkoittaa, että opiskelija valmistuu alansa asiantuntijaksi, eikä saa suoraan tiettyä ammattinimikettä. Tällöin työllistymismahdollisuudet ovat erityisen laajat. Esimerkiksi kieliaineet kuuluvat generalistialoihin, eli itse englannin kielen ja kääntämisen opiskelijana voin hakea periaatteessa mihin tahansa työhön, jossa tarvitaan kieli- ja viestintätaitoa.

Sekä professio- että generalistialoissa on omat etunsa. Toisaalta voi olla huojentavaa tietää, mitä tulee tekemään työkseen ja millä ammattinimikkeellä, mutta toisaalta joillekin ihmisille sopii paremmin rajattomat vaihtoehdot. Itse olen ollut koko opintoajan enemmän tai vähemmän huolissani tulevaisuudestani, koska en tiedä tarkalleen mitä tulen tekemään työkseni ja missä, mutta on kuitenkin helpottavaa tietää, että viestinnän ja vieraiden kielten asiantuntijoita tarvitaan. Työllistyä voi täällä koto-Suomessa, mutta monet saattavat myös harkita ulkomaille lähtemistä töiden perässä. Vaihtoehtoja on runsaasti. Omaan työllistymiseen on mahdollista vaikuttaa pääainevalinnan lisäksi sivuaineilla, eli niillä opinnoilla, joilla täydennetään omaa tutkintoa ja räätälöidään se itselle sopivaksi. On siis mahdollista tulla asiantuntijaksi useammassa aineessa yliopisto-opintojen myötä oman kiinnostuksen mukaan.

Työelämään siirtymistä opintojen jälkeen voi alkaa suunnitella jo opintojen aikana, ja sitä käsitellään toki kursseillakin. Esimerkiksi itse olen monilla kursseilla harjoitellut yhteydenottamista potentiaalisiin asiakkaisiin ja ollut kuuntelemassa vierailijaluennoitsijoita, jotka ovat käyneet kampuksella kertomassa omasta urastaan ja kuinka ovat päätyneet työhönsä. Lisäksi osalla aloista työharjoittelu on pakollinen osa opintoja, ja toisilla se on valinnainen. Siihen on myös mahdollista saada tukea yliopistolta.

Monet myös hakevat kesä- tai osa-aikatöitä alalta, jolle haluaisivat työllistyä. On kuitenkin sanottava, että maailma ei kaadu siihenkään, jos ei suorita (valinnaista) työharjoittelua tai saa omalta alalta töitä opintojen aikana. Jälleen esimerkki omasta elämästäni: en ole suorittanut työharjoittelua, ja kesätöitä olen tehnyt siivoojana ja marjanmyyjänä. Eli oman alan työelämästä ei ole vielä autenttista kokemusta, mikä myös tuo jännitystä elämään, kun en ole päässyt vielä omakohtaisesti kokemaan oman alan todellisesta työelämää luokkahuoneen ulkopuolella. On kuitenkin pidettävä mielessä vanha sanonta ”kukaan ei ole seppä syntyessään” eli kaikki muutkin ovat uransa alussa olleet kokemattomia uusissa työtehtävissä.

TL;DR: Yliopistokoulutuksella työllistyy. Pelko pois!

P.S. Mikäli et vielä tiedä mitä alaa hakisit opiskelemaan, tee leikkimielinen uravalintatesti ja ota selvää 😉

Lisätietoa työharjoittelusta löytyy täältä, ja yliopistojen työelämä- ja urapalveluiden verkoston Aarresaaren sivuille pääset kätevästi tästä linkistä.

Tsemppiä hakemiseen, opintoihin ja työnhakuun toivotellen

Kaisa // englannin kieli ja kääntäminen

November 11, 2016November 11, 2016

Oman alan työskentely opiskeluiden aikana.

Viime kesänä olin töissä meidän laitoksella eräässä tutkimusryhmässä. Kesä- ja heinäkuun työskentelin harjoittelijana ja työtehtäväni oli pääasiassa väitöskirjan tekijöiden auttaminen. Sanotaanko näin, että hiukkasfilttereiden punnitseminen, kuvien ottaminen DNA kasoista ja pipetointi tuli tutuiksi. Syksyllä minulle tuli mahdollisuus päästä kuukauden ajaksi tutkimusavustajan nimikkeellä jatkamaan hommia kyseisessä ryhmässä. Ryhmä aloitti juuri tällöin suuren tutkimuskampanjan, johon he sitten tarvitsivat työvoimaa ja minustahan sellaista löytyi! Kampanjan aikana työviikot venyivät mukavan pitkiksi ja hommatkin olivat vaativampiakin kuin kesän aikaiset. Joka tapauksessa hommat tuli tehtyä ja uskon että tulen työskentelemään kyseisessä tutkimusryhmässä vielä tulevaisuudessakin.

Kaikenlaisten pipettien käyttö on tullut tutuksi.

Miten sitten pääsin oman alan hommiin? No yksinkertaisesti kysymällä. Olin työn haun suhteen ajoissa liikkellä, noin vuosi sitten joulukuun alussa, menin laitoksen johtajan puheille ja rohkean nöyrästi utelin olisiko mahdollisuutta päästä töihin ensi kesäksi. No mahdollisuus oli ja sen käytin. Useasti olen ajatellut mitä jos en olisi uskaltanut mennä kysymään tätä? Nopeasti spekuloiden olisin menettänyt 3 kuukautta loistavaa oman alan työkokemusta, en olisi saanut jalkaani laitoksen oveen väliin (joka tulee helpottamaan tulevaisuuden työn saantiani) ja mikä tärkeintä, suunnitelmani tehdä väitöskirja tulevaisuudessa, tehdä tutkijan töitä ja edistää tiedettä eivät olisi välttämättä edes muodostuneet suunnitelmikseni. Tällä yhdellä kysymyksellä ”Olisiko teillä minulle kesäksi töitä?” onkin ollut ehkä elämääni merkittävimpiä vaikutuksia tähän asti.

“Haluan tehdä tulevaisuudessa tiedettä.”

Oman alan työkokemuksen kartuttaminen opiskeluiden aikana on todella tärkeää ja palkitsevaa. Esimerkkinä nyt meillä luonnontieteillä opiskeluiden aikana on paljon laboratorioharjoituksia joissa ikään kuin tehdään oman alan mahdollisia työtehtäviä. Vaikka laboratorioharjoitukset ovatkin paljon opettavaisempia kuin luennoilla istuminen (tietysti riippuen ihmisestä!) niin oman alan hommissa työskentely on vielä niistäkin taso ylöspäin. Ensinnäkin työtehtävät ns. oikeissa töissä, ovat monipuolisia, itsenäisyyttä ja soveltamista vaativia sekä työskentelyn tarkkuus ja toistettavuus täytyy olla aina mielessä, koska saaduilla tuloksilla voi olla hyvinkin paljon vaikutusta jopa yhteiskunnallisella tasolla. Opinkin tämän vuoden oman alan hommista todella paljon ja pipetti kyllä pysyy nyt kädessä, sekä aikaisempi ihmettelevä “mitäköhän tämäkin laatikko tekee” -fiiliks kaikenlaisia laboratorialaitteita kohtaan on muuttunut ammattimaiseksi laitteiden soveltamistaidoksi.

Väitän että oman alan työkokemuksen kartuttamisen hyödyllisyys pätee myös kaikkiin muihinkin aloihin, niin yhteiskuntatieteisiin, kauppatieteisiin kuin teologiaankin. Joihinkin aloihin myös onneksi kuulukin pakollisena harjoitteluna oman alan työskentelyä, esimerkiksi farmasiaan ja lääketieteeseen.

Eli jos on mahdollista päästä oman alan hommiin opiskeluiden aikana, tilaisuutta ei kannata jättää käyttämättä. Ja mahdollisuus on aina, pitää vain kysyä sellaista.

Henri // Ympäristö- ja Biotieteet

October 28, 2016October 28, 2016

Työntäyteinen opiskelijaelämä

Opinnot vaativat niin aikaa kuin myös voimavaroja – osalla kursseista on läsnäolopakko, tentteihin täytyy valmistautua ja esseet tulee palauttaa deadlineen mennessä. Sen lisäksi on vielä kaikki se oheistoiminta, mikä liittyy vahvasti opiskelijaelämään. Jollain ihmeen keinolla monet opiskelijat pystyvät kuitenkin yhdistämään myös töissä käymisen tähän jo valmiiksi työntäyteiseen pakettiin.

Osa opiskelee työn ohella ja osa taas tekee töitä pääsääntöisen opiskelun lisäksi. Moni tekee töitä toimeentulojen parantamiseksi, mutta se ei ole ainoa syy miksi niin monet opiskelijat käyttävät kallisarvoista vapaa-aikaansa töissä käymiseen. Jokainen yliopisto-opiskelija haluaa varmasti työllistyä omalle alalleen valmistumisen jälkeen ja mikä olisikaan parempi ponnahduslauta uralle kuin oman alan työkokemus! On hienoa jos saa jalan unelmatyöpaikan oven väliin jo opiskelujen aikana, mutta näin ei aina kuitenkaan tapahdu. Sillä välin on hyvä kerryttää työkokemusta jossakin muualla, koska kaikesta kokemuksesta on hyötyä tulevaisuudessa! Jokainen työ opettaa jotakin ja jokainen työpaikka antaa erilaiset eväät työelämään.

Opiskeluihin kannattaa panostaa täysillä ja ne kannattaa suorittaa huolella sillä opinnot luovat tietopohjan, jota ei välttämättä pysty saamaan työelämässä. Työkokemuksen avulla pystyy kuitenkin kerryttämään osaamista millä voi vastata työelämän tarpeisiin. Tulevaisuuden työnantaja saattaa olla enemmän kiinnostunut taidoistasi työntekijänä kuin kurssiarvosanoistasi, joten takataskussa on hyvä olla vähintään yksi suosittelija, joka voi kertoa tiimityöskentelytaidoistasi tai taidoistasi hallita isoja kokonaisuuksia. Työkokemuksen merkitys vaihtelee paljon alakohtaisesti, mutta varsinkin generalistialojen kuten yhteiskuntatieteiden, kauppatieteiden sekä ympäristötieteiden opiskelijoiden on hyvä pohtia omaa osaamistaan ja työllistymistään jo ennen valmistumista sillä näiden alojen urapolun pystyy luomaan vain omalla osaamisellaan. Koulutus antaa hyvän pohjan työelämää ajatellen, mutta on tärkeää myös kerätä käytännön kokemusta ihmisten kanssa toimimisesta.

Toimeentulo ja työkokemus eivät ole kuitenkaan ainoita asioita mitä työ voi antaa opiskelijalle. Parhaimmillaan työ voi tasapainottaa elämää, antaa motivaatiota oppimiseen sekä tuoda sisältöä elämään. Työn parista voi löytää myös uusia tuttavuuksia ja työn kautta voi luoda verkostoja, joista voi olla hyötyä tulevaisuudessa.

Miten sitten yhdistää opiskelut ja työt?

Suunnitelmallisuus on kaiken A ja O. Kalenterin käyttäminen, priorisoiminen ja laadukas ajan kuluttaminen mahdollistavat ainakin omien opiskelujen sekä töiden yhdistämisen. Liian vähäisillä yöunilla ei pärjää pitkään ja huono ruokavalio heijastuu välittömästi jaksamiseen. Stressitasot pystyy pitämään kurissa sillä, että ei jätä mitään viime tippaan, vaan hoitaa velvollisuudet hyvissä ajoin. Aikataulujen yhteensovittaminen voi tuntua välillä isolta palapeliltä, mutta ainakin minun mielestä kiireinen elämä voi olla hyvin antoisaa ja mukavaa, varsinkin jos nauttii siitä mitä tekee. Oikeanlaisella aikatauluttamisella elämään mahtuu myös paljon muuta opintojen ja töiden lisäksi – harrastukset, ystävät sekä oma vapaa-aika antavat energiaa ja auttavat jaksamaan myös pimeimpien kuukausien läpi!

Elina // Sosiaalitieteet

October 15, 2016

Ammattina liike-elämän asiantuntija?

Kylteri, kauppatieteilijä, ekonomiopiskelija. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Ajattelin heti alkuun ottaa käsittelyyn oman alani ja sen mahdollisuudet. Olen siis kauppatieteiden opiskelija nyt toista vuotta, eli siis kylteri. Kun toivottavasti jossain vaiheessa valmistun yliopistosta, tulee minusta siis kauppatieteiden maisteri, eli saan käyttää ekonomin arvonimeä.

Mitä sitten ekonomit tekevät työelämässä? No, vastaus ei ole ihan helppo, sillä ekonomeja työskentelee yli 4000:ssa eri tehtävässä. Se on siis aika paljon. Tähän kun lisätään vielä se, että kauppatieteilijöitä on jokaisella alalla, voidaan todeta, että on lähes mahdotonta sanoa esimerkiksi, mitä itse tulen tekemään työelämässä.

Saattaa tuntua ehkä vähän lohduttomaltakin, sillä suuntaa omalle uralle voi olla myös aika vaikea päättää. Laajat uravaihtoehdot vaikuttavatkin myös opintoihin. Koska työtehtäviä on vaikea ennustaa etukäteen, ovat meidän opintommekin paljolti yleissivistäviä. Totta kai opiskelemme keskeisistä asioista perusteita ja esimerkiksi lainsäädäntöön pääsee tutustumaan hyvinkin tarkasti. Opinnoissamme ei kuitenkaan kovinkaan paljon harjoitella työtilanteita, eikä pakollisia harjoitteluita tutkintoomme kuulu. Saamme ikään kuin vaihtoehtoja, joiden pohjalta teemme päätöksiä eri tilanteissa työelämässä.

Miten sitten kylterit ikinä onnistuvat päättämään uralleen suuntaa? Kauppatieteissä opiskellaan lähes koko ensimmäinen vuosi kaikille yhteisiä perusopintoja, joissa käydään läpi perusteet kaikilta yleisiltä kauppatieteen aloilta. Näitä ovat esimerkiksi laskentatoimi, rahoitus, taloustiede, johtaminen ja markkinointi, eli pääsykoekirjojen aihealueet. Näin jokainen opiskelija saa näkemystä siitä, millaisia eri osa-alueet ovat. Tämän jälkeen valitaan pääaine ja sivuaine, joiden yhdistelmä määrittyy hyvin pitkälle omien mielenkiinnonkohteiden ja vahvuuksien mukaan. Jos esimerkiksi matemaattiset opinnot kiinnostavat, rahoitus voisi olla oikea tie, mutta jos taas veri vetää ihmisten väliseen työhön, johtaminen voisi olla parempi valinta. Sivuaineilla voidaan vahvistaa omaa osaamisalaa, esimerkiksi psykologian sivuaineopinnoista on varmasti hyötyä hr-puolen tehtävissä.

Monipuolisuudessa on kuitenkin paljon hyvää. Pääaineet antavat suuntaa uralle, mutta vaihto erilaisten työtehtävien välillä onnistuu yleensä helposti. Vaihtelevuutta työtehtäviin tuovat myös erilaiset työpaikat. On melko erilaista työskennellä isossa ja kansainvälisessä pörssiyhtiössä verrattuna pieneen ja paikalliseen yritykseen. Sen lisäksi, mikäli löytyy kunnianhimoa, uralla on mahdollista edetä vaikka toimitusjohtajaksi saakka.

Kauppatieteissä itseäni kiinnostaa juuri tämä suuri monipuolisuus, ja vaihtelevat uramahdollisuudet. Erilaisten harjoitteluiden ja kesätöiden avulla pääsee tutustumaan työelämään jo opiskeluvaiheessa. Opiskelujen aikana onneksi suurin osa kyltereistä löytää oman polkunsa jota lähteä seuraamaan. Ei siis hätää, vaikka vielä ei olisikaan tarkempaa hajua omasta unelma-ammatista, se tulee kyllä vielä eteen!

January 17, 2015January 20, 2015

Maailma on täynnä tutkittavaa

Viikonloppuja!

10885240_10204723504039897_3699258680257942663_n — Vuoden ekat kahvit Joensuun Houkutuksessa parhaan vuosikurssikaverin kanssa. Omat juhlat, otettiin varaslähtö helmikuun herkkuihin! 🙂

Viime postauksessa kaipasin opintojen pariin, enkä oikein tiennyt mitä kevät pitää sisällään. Nyt onkin ihan eri meininki. Kävin tapaamassa opintovastaavaa ja tunnissa tulin hänen huoneestaan valaistuneena ulos. Hops (opintosuunnitelma) on vihdoinkin valmis, selkeä ja hyväksytty!

Loistava fiilis kun tietää mitä tekee ja valmistuminen on lähitulevaisuutta – ainakin kandi. Se tuli kieltämättä puskista, että alan tekemään jo tänä keväänä kandidaatin tutkielmaa. En ole edes käynyt missään seminaareissa. Monitieteiset ympäristöopinnot saan nyt kasaan ja ne ovat pääosin kirjatenttejä, joten voin siinä samalla alkaa kandia väsäämään. Biokemian perusopinnot jatkan ensi syksynä loppuun (tuli taukoa kun pähkäilin motivaatio-ongelmien kanssa) ja ensi keväänä saatan olla vaihdossa.

2014-01-22-2626 — Labrahommat tuo väriä talveen!

Kanditutkielman vaihtoehtoja selaillessa alkukauhistus alkoi muuttua innostukseksi – meillähän on vaikka mitä aiheita! Olen myös kiinnostunut ravitsemus- ja terveystieteistä ja juuri näistä minulle löytyikin monia hyviä ehdotuksia. Myös fysiologiasta voisin keksiä aiheen.

Onneksi meidän laitoksen professorit ovat helposti lähestyttäviä ja tuovat tutkimuksen lähelle opiskelijan arkea. Tästä pääsenkin päivän aiheeseen, joka on mielenkiintoinen tutkimus tai tutkimusryhmä oppiaineessani.

2014-03-05-2755 — Tavanomainen genetiikan tutkijan työympäristö

Meillä on vapaasti sovittava kurssi Tutustuminen tutkimusryhmään, jonka suoritin jo fuksivuonna. Aluksi oli infopäivä, jolloin eri tutkimusryhmät esittäytyivät ja saimme vapaasti käydä labroissa katsomassa toimintaa. Monta jännää tutkimusta oli tarjolla, mutta sovin heti tutustumisjakson genetiikan ryhmään, joka tutkii pääosin mitokondrioDNA:n toimintaa ja sairauksia. Ryhmän vetäjänä toimii Jaakko Pohjoismäki ja minua ohjasi pääosin Steffi Goffart.

http://www.uef.fi/fi/biologia/goffart/research

http://www.uef.fi/biologia/pohjoismaki/research

2014-03-05-2752 — Kun pipetoi iltapäivällä kolmeakymmentä näytettä pikkutarkasti elektroforeesiin, on kahvit ansaittu!

Näiden parin viikon aikana kyselin ja opin valtavasti. Aluksi hieman jännitti itse tehdä joitain asioita (esim. ottaa hiireltä sydän ja homogenisoida se tai laskea konsentraatioita…), jotta en vaan pilaisi tutkimusta. Itseluottamus ja työn into kuitenkin kasvoi, kun totesin osaavani.

Steffin kanssa tutkimme lähinnä mitokondrioiden Twinkle-helikaasia, joka on transgeenisillä hiirillä toimimaton. Hän etsi tiettyä proteiinia vasta-aineen perusteella. Myös ihmisillä esiintyy kyseisen helikaasin mutaatiota, mikä johtaa lihasten rappeuma sairauksiin.

Olen kiinnostunut hyönteisistä, joten Jaakko teki kanssani PCR kokeiluja loiskärpäskokoelmastaan. Hän oli löytänyt uusia lajeja ja halusi selvittää onko kyseessä uusi suku. PCR:llä monistettu DNA laitettiin elektroforeesiin kontrollinäytteiden kanssa ja kokeilu onnistui! Uuden yksilön DNA:sta löytyi tunnettu sekvenssi, joka lähetettiin sekvenoitavaksi. (sytokromioksidaasi CO1)

Lisäksi Nina opetti minulle blottien tekoa pimiössä. Hän tutki terveiden hiirten kudosten korjaus- ja ylläpitoproteiinien määriä. Pääsin myös itsenäisesti vaihtamaan soluviljelmien elatusnesteitä, sillä olin kuulemma hyvä siinä.

Tutustumisjakso antoi kipinää opiskeluun ja oikean kosketuksen tutkijan työelämään. Kun olin päässyt itse käyttämään genetiikan työvälineitä, päätin olla hakeutumatta opettajalinjalle. Voisin tosin biologian tutkinnon päälle suorittaa pedagokiset pätevyydet. Kurssi antoi toivoa työllistymisestä. Lähes joka päivä hesaria lukiessani törmään biologiaan liittyviin tiedeuutisiin. Joku näitä siis työkseen tutkii, lähempänä kuin olisin arvannutkaan. Realistinen unelma-ammatti tällä hetkellä olisi yliopistotutkija. Aktiivisella osallistumisella saatan tänne jäädäkin.

Seuraavana vuorossa olisi pidempi jakso Työskentely tutkimusryhmässä, jonka voisin maisteri vaiheessa suorittaa.

10942745_10204723489959545_2168082077932998431_n — Kyllä kelpasi kiiltävällä vuokra-autolla ajella 🙂

Kävin myös tällä viikolla ensimmäistä kertaa elämässäni Kontiolahdella ja selvisin sinne ilman navigaattoria tuliterällä vuokra-autolla! Esittely oli antoisa ja opin itsekin muista aloista, sillä esittelin biologian lisäksi maantietoa, yhteiskuntatieteitä, ympäristöpolitiikkaa, ympäristötieteitä ja metsätieteitä. Mielenkiintoisia, monitieteisiä aloja kaikki.

-Janette, biologia

Tag: työllistyminen

EROJA JA YHTÄLÄISYYKSIÄ – SOSIAALITYÖ (yliopisto) VS. SOSIONOMI (amk)