Matkani sosiaalipsykalle +vinkkejä!

Himoitsemani haalarit ja jo pääsykokeesta tuttu aula

Olen jo pienestä asti ollut intohimoinen ihmismielen koukeroita kohtaan. Sama intohimo on kohdistunut myös sosiaalisiin kohtaamisiin ja tieteeseen ihmisten välisen vuorovaikutuksen taustalla. Isoissa porukoissa tarkkailen mielelläni ihmisten toimintaa ja mietin, miten kaikkien ryhmän jäsenten psykologista turvallisuutta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta voisin lempeästi vahvistaa. Kuinka olla mukana rakentamassa maailmaa, jossa ihmiset kokisivat tulevansa aidommin kohdatuiksi ja hyväksytyiksi inhimillisesti keskeneräisinä ja haavoittuvaisina – mutta silti täysin rakastettavina?

Tämän ydinkysymykseni lisäksi olen flow’ssa etsinyt vastauksia myös seuraavaan kysymyslitanjaan:

Miten mielenterveyden haasteita voidaan ennaltaehkäistä yhteiskunnassa?
Miten itsemyötätunto vaikuttaa läheisiin ihmissuhteisiin?
Mitä on kognitiivinen työergonomia ja miten sitä voidaan konkreettisesti psyykkisin työkaluin vahvistaa tiimissä?
Miten antaa korjaavaa ja myönteistä palautetta onnistuneesti?
Minkälaisia vaikutuksia yhteenkuuluvuuden tunteella on hyvinvointiin ja ihmisen mieleen?
Kuinka luoda ja tukea työyhteisön yhteenkuuluvuutta?
Mitä tekijöitä on introversion ja ekstroversion taustalla?
Entä minkälaisia vaikutuksia yksinäisyydellä on ja miten siihen voidaan vaikuttaa?
Kuinka tukea mielenterveyden ongelmista kärsivää läheistä?
Mikä merkitys haavoittuvaisuudella on ihmissuhteissa?
Minkälaiset asiat vuorovaikutuksessa vahvistavat aitojen ihmiskohtaamisten muodostumista?
Kuinka luoda inhimillisempää työelämää?

Tässä pintaraapaisu erilaisista sosiaalipsykologisista teemoista, jotka kaikki kiehtovat mua valtavan paljon. Lukion psykologian tunnilla kuulin, että myös sosiaalipsykologiaa voi opiskella pääaineena. Välillä ihmiselämän suunnat ovat kovin pienestä kiinni ja mulle tää opettajan sivulause oli yksi sellainen.

Koska en – ainakaan tässä vaiheessa elämää – unelmoi kliinisen psykologin työstä, johon vaaditaan psykologin pätevyys, oli sosiaalipsykalle hakeminen lopulta helppo valinta. Haaveilen asiantuntijatyöstä, jossa pääsisin jollain tavalla kouluttamaan ihmisiä niin, että heidän olisi mahdollisimman helppoa soveltaa psykologista tietoa käytännön tasolla omassa (työ)elämässään oman ja muiden hyvinvoinnin tueksi.

Lukion jälkeisen välivuoden ajan omistauduin pääsykokeeseen lukemiselle ja kävin samalla täyspäiväisesti töissä helmikuuhun asti. Silloiseen pääsykokeeseen koin hyödylliseksi kerrata lukion psykologian kirjat huolellisesti. Koska pääsykokeessa painottui myös yhteiskunnallisempi puoli, koin hyödylliseksi lukea samalla säännöllisemmin myös uutisia. Tällä tavoin varauduin myös soveltavampiin kysymyksiin ajankohtaisten ilmiöiden parissa. Kevättalvella ilmestyi artikkeliaineisto. Sen sisäistämisessä käytin monia luovia metodeja, joista muutamia paljastin Oudot opiskelutekniikat -postauksessani. Ilokseni löysin myös toisen hakijan, joka valmistautui samaan pääsykokeeseen. WhatsApissa kävimme ääniviestein pitkiä keskusteluja aineiston hankalista kohdista. Koin vertaistuen helpottavaksi tekijäksi muuten niin yksinäiseen puurtamiseen painottuvassa pääsykoekeväässä.

Hakijakaverini kanssa pyrimme ymmärtämään artikkeleita myös laajemmassa yhteiskunnallisessa kontekstissa ja erityisesti tässä toisen ihmisen näkökulma oli arvokas. Laajaa kokonaisuutta hahmottelin tapettirullan sileälle puolelle suuriin ja värikkäisiin ajatuskarttoihin, joita levittelin silloisen kotini lattioille. Erilaisia teorioita ja käsitteitä määritelmineen opettelin ulkoa muistilappujen avulla. Lisäksi tein artikkeleista laajat muistiinpanot, jotka luin puhelimeeni äänitteille. Näitä kuunnellen kertaaminen oli näppärää myös silloin, kun ei olisi enää jaksanut lukea artikkeleiden pientä printtiä.

Odotin paniikissa pääsykoepäivää, vaikka olin valmistautunut johdonmukaisesti ja intohimolla. Pääsykoeaamuna huimasi ja aamupala ei meinannut maistua. Olin käynyt etukäteen katsomassa reitin yliopistolle ja pääsykoesaliin. Aulassa oli käsinkosketeltavan jännittynyt tunnelma. (Nyt istun täällä Kuopion kampuksella samaisen aulan vaaleansinisillä sohvilla isojen ikkunoiden ääressä kirjoittamassa tätä tekstiä.) Tuutoreiden keltaisiin haalareihin tiivistyi kaikki se mitä halusin:

t ä n n e.

Silloin pääsykoe koostui esseistä, enää en tosin voi luvata sitä varmaksi. Salissa katsoin kauhulla papereihin printattuja kysymyksiä ja päässä löi tyhjää. Hiljalleen palaset kuitenkin loksahtelivat paikalleen ja olin lopulta ihan tyytyväinen esseisiini. Vuosi takaperin olin tehnyt yo-kokeita, joten koeajan aikatauluttaminen ja nopeatempoinen esseiden tehtaileminen oli vielä muistissa. Kevät mateli loppuun ja lämpimät kesäpäivät etenivät yksi kerrallaan iltaan. Päivitin ahkerasti Opintopolkua joka päivä tuloksetta.

Lopulta pitkäjänteinen työ palkittiin, kun läppärin näytölle aukesi teksti: “Opiskelupaikka myönnetty”. En ole vieläkään löytänyt oikeita sanoja kuvailemaan sen hetken pohjattoman onnellista tunnetilaa edes kaukaisesti. Ja edelleen näillä yliopiston sohvilla saan kylmiä väreitä muistellessani sitä hetkeä, kun epäuskoisena tavasin näytöllä komeilevia sanoja kerta toisensa perään.

– Ja jos jäit miettimään, kuinka opiskelukaverilleni kävi: hän pääsi myös!

Mikäli sulle tulee mieleen kysymyksiä Kuopion yhteiskuntatieteisiin liittyen, niin lämpimästi suosittelen ottamaan yhteyttä Instagramissa meidän ainejärjestöön @sociusry tai UEF-lähettiläisiin @ueflahettilas. Myös laitoksen henkilökuntaan voit olla yhteydessä, jos jokin asia mietityttää. Tarkemmat yhteystiedot löydät netistä uef.fi.

Lämpimästi tsemppiä ja intoa sun matkalle yliopistoon ja sosiaalipsykologian tai muiden meidän pääaineiden pariin! Ehkä törmätään täällä?

Roosa // sosiaalipsykologia

Viime hetken vinkit pääsykokeisiin

Viikko aikaa jäljellä lääketieteen pääsykokeisiin. Jännittää, itkettää, pelottaa, innostaa..? Kevään luku-urakka on nyt takana ja fiiliksiä löytyy varmasti laidasta laitaan. Pysähdyin hetkeksi miettimään omaa hakukevättäni ja viimeisen viikon fiiliksiä parin vuoden takaa. Niiden pohjalta ajattelin koota viisi vinkkiä viimeiseen viikkoon. Mitä kannattaa tehdä? Mitä ei ainakaan kannata? Mitkä olivat minun avaimeni onnistumiseen?

Jokaisella on omat tapansa valmistautua tuohon tiukkaan viisituntiseen koitokseen, mutta näistä vinkeistä voi soveltaa omaan pirtaansa sopivia. Pääpointtina pääsykokeessa on tehdä mahdollisimman hyvä suoritus – ei suinkaan täydellinen suoritus. Suorituskykyyn vaikuttavat monet asiat ja joihinkin niistä ei voi enää juurikaan vaikutttaa. Siksipä painotankin enemmän henkisen suorituskyvyn merkitystä. Sen osalta viimeinen viikko on jopa tärkein.

Viimeisen viikon aikana:

allynukkuu
Tämä kaveri osaa ainakin arvostaa nukkumista.

1. Nuku hyvin JA PALJON. Unen aikana aivot puhdistuvat turhasta kuonasta ja järjestelevät opittuja asioita. Pääsykokeen lähestyessä voi tulla tunne, ettei tässä nyt ole aikaa nauttia pitkistä yöunista, mutta usko pois, se on sen arvoista. Jos stressi ja jännitys haittaavat unensaantia, kokeile rentoutusnauhoitetta tai ulkoile paljon. Rauhoita ilta pääsykoeajatuksilta ja nautiskele vaikkapa kamomillateestä ja mieti elämäsi onnellisimpia hetkiä. Rauhallinen mieli sallii unen tulonkin nopeammin.

2. Tee mielikuvaharjoitteita. Käy mielessäsi pääsykoe päivän tapahtumat aamuherätyksestä alkaen. Keskity mitä tunnet ja mitä ajattelet. Jos mahdollista, kävele yliopistolle kuvitellen olevasi matkalla pääsykokeeseen. Poimi matkalta yksityiskohtia, joita voit käyttää mielikuvaharjoittelussa. Katso myös kellosta matkaan kulunut aika varsinaista pääsykoeaamua varten. Käy mielessäsi läpi myös miten käsitellä jännitystä, ehkä vain hengittäen syvään, ehkä lempimusiikkia kuuntelemalla tai vaikkapa onnenkorua hypistelemällä. Keinolla ei ole väliä, mutta harjoittele ohittamaan jännitys ja keskittämään ajatuksesi kokeen tekemiseen. Kokeile keskittymistä vaikka hälyisessä kahvilassa.

3. Päätä, että nyt osaat tarpeeksi. Kukaan ei osaa kaikkea eikä ehdi tehdä jokaista tehtävää. Tärkein työkalusi on itsevarmuus ja päätös siitä, että osaat riittävästi. Luota itseesi ja kykyihisi. Kerro se ääneen myös parhaalle ystävällesi tai perheenjäsenellesi. Vakuutat siten myös itsesi. Epävarmuus on pahin vastuksesi, ei vieressä istuva seitsemän ällän ylioppilas.

kylpy
Nautiskele vaikkapa rentouttavasta vaahtokylvystä

4. Jätä lukeminen päiväohjelmasta vähemmistöön. Jos pieni kertailu pitää mielesi rauhallisena, voit tehdä sitä itsekseen tai pitää lukupiiriä kavereiden kanssa, mutta älä yritä mahduttaa päähäsi enää mitään uutta. Näin huollat jo olemassa olevaa tietoa ja varmistat sen jäsentymisen.

5. Selvitä pääsykoeaamun faktat juurta jaksaen. Monelta aiot herätä, mikä on sinulle paras aamupala, miten kuljet yliopistolle, kauanko matkaan menee, missä salilla kokeesi on, mikä on lempikynäsi, onko laskimesi sallittujen listassa ja miten saat itsesi rauhoittumaan, jos paniikki meinaa iskeä. Kun kaikki on selvää, voit nukkua edellisen yön rauhallisin mielin. Tee tämä muutamaa päivää ennen, jotta ehdit selvittää asiat tarvittaessa vaikka soittamalla.

järvimaisema
Ulkoilu järvimaisemissa on hyvä tapa rauhoittaa stressaantunut mieli.

Siinäpä olivat minun avaimeni omaan parhaaseen suoritukseeni. Toki voit etsiä vielä netin uumenista aivojen toiminnan kannalta parasta ravintoa tai kokeilla muita poppakonsteja, mutta tärkeintä on oma henkinen vahvuutesi. Itse kokeen tekemiseen löytyy yhtä monta vinkkiä kuin lääkisopiskelijaakin, mutta kokeen nähtyään kaikki voi kääntyä päälaelleen. On parempi valmistautua kaikkeen, sillä ikinä ei tiedä millainen koe on luvassa. Kaikesta huolimatta, älä lannistu! Sinä pystyt siihen!

 

Lisää allekirjoittaneen kokemuksia voit toki kysellä vaikka uef- lähettiläiden facebook-sivuilla tai yksityisviestillä. Nähdään ensi keskiviikkona Kuopion kampuksella!

Niina, lääketiede