Miltä vaihtokokemus näyttää ja tuntuu?

Reilu kolme viikkoa lähtöön.
Ajatus… tai ehkä jopa haave vaihtoon lähtemisestä on kytenyt mulla mielessä ainakin muutaman vuoden. Sen tullessa ajankohtaiseksi hakuaikojen lähestyessä viime syksynä, alkoi ensimmäinen jännitysaalto. Uskallanko oikeesti, uskallanko yksin, onko tää totta? Vaihtokavereita etsiessäni huomasin melko pian, etteivät luokkakaverini olleet innokkaita lähtijöitä. Niinpä päädyin kirjoittamaan vaihtohakemuksia motivaatiokirjeineen ystäväni kielipään avustuksella.

Näillä lauseilla alkoi viime syksynä kirjoittamani vaihtoblogi. Muutkin kursivoidulla kirjoitetut tekstinpätkät on lainattu suoraan kyseisestä blogista. Enpä olisi vielä lukiossa tai oikeastaan yliopisto-opintojen alussakaan osannut arvata, että päätyisin vielä vaihto-opiskelijaksi Englantiin. Näin siinä kuitenkin pääsi käymään ja vietin viime syksyn eli yhteensä kolme kuukautta kauniissa englantilaisessa kaupungissa nimeltään Bath.

IMG_8311

Olen tässä kirjoittamisen sivussa yrittänyt täyttää yliopiston nettirekisteröitymislomaketta ja nettisanakirja on ollut ahkerasti käytössä. Välttämättäkin sitä tulee miettineeksi, että miten kielen kanssa Bathissa pärjää. Se jännittääkin mua kaikista eniten tulevassa syksyssä.

Lohduttauduimme tosin samaan koitokseen lähtevän vaihtarikaverin kanssa sillä, että elekieli on paras kieli ja suomellakin pärjää, jos artikuloi tarpeeksi selkeästi. Tämän on todennut (tarpeeksi) toimivaksi ainakin meidän mummo.

En ikinä ole kokenut olevani hyvä kielissä. Olen käyttänyt lukemattomia tunteja sanakokeisiin ja kokeisiin lukemiseen, tuskailuun ja kyynelten vuodattamiseen. Lukiossa ollessani teimme suunnitelmia opon ja englanninopettajan kanssa sen varalle, etten pääse englannin kirjoituksia läpi. Kaikkien yllätykseksi kirjoitinkin B:n ja suunnitelmia ei tarvinnut panna toimeen.

18-vuotiaana osallistuin ensimmäistä kertaa kansainväliselle leirille kartuttamaan kielitaitoa. Tuolloin ymmärsin, että perussanastolla pärjää pitkälle eikä kieliopillakaan ole aina niin väliä. Briteissä ollessani kirjoitin parhaimmillani 1000 sanan esseitä englanniksi sanakirjan ja google kääntäjän avulla. Kielioppi niissä tuskin oli täysin oikein, mutta sillä ei ollut opettajienikaan mielestä väliä. Kunhan esseestä kävi ilmi se, mitä siinä yritin sanoa.

Mielestäni ”huono kielitaito” on todella epäpätevä syy jättää lähtemättä ulkomaille harjoittelun tai vaihto-opiskelun merkeissä. Olenkin ehdottomasti sitä mieltä, että jokaisen tulisi vähintäänkin harkita ulkomailla käyntiä opintojen aikana. Yliopiston eri vaihto-ohjelmien kautta on mahdollista hakea vaihtoon/harjoitteluun ainakin kymmeniin eri kohteisiin. Venäjällä vaihdossa olleen opiskelukaverini vaihtoblogiin voit käydä tutustumassa täällä  ja Japanissa vaihdossa olleiden opiskelukavereideni vaihtoblogiin täällä.

997044_729018090478587_7501603842690735602_n

Saman pöydän ääressä ryysti aamukahviaan ja murusteli leipiään suomalaisia, ruotsalainen, sveitsiläisiä, espanjalaisia, irlantilainen, portugalilainen ja hollantilainen. Ainoa paikalle eksynyt britti totesikin saapuneensa nähtävästi Eurooppaan

Ihan käsittämätöntä, minkälaisista paikoista sitä itsensä voi löytää.

Vaihtojaksoni ajan asuin yliopiston kampuksella olevassa asuntolassa samassa rapussa yhdessä yhden suomalaisen, yhden kreikkalaisen, yhden azerbaijanilaisen ja neljän britin kanssa. Samaisessa asuntolassa asui brittien lisäksi paljon vaihto-opiskelijoita, joten ilmapiiri oli erittäin kansainvälinen. Yliopistossa osallistuin muutamille kasvatustieteen kursseille, joissa suurin osa opiskelijoista oli brittiläisiä ensimmäisen vuoden opiskelijoita. Vaikka minusta olikin mielenkiintoista kuulla paikallisesta koulukulttuurista, tuntuivat britit olevan ainakin tuplasti kiinnostuneita suomalaisesta koulukulttuurista. Tämä ei toisaalta ollut ihme, onhan Suomi tunnetusti yksi koulutuksen huippumaista. Opintojen lisäksi vietin aikaani mm. Samba drumming societyssa, jonka kautta pääsin rummuttamaan erilaisiin tapahtumiin aina sambakarnevaaleista lyhtyparaatiin saakka.

IMG_9613

IMG_9670

Täällä on ollut kamalan ihanaa, mutta ihanaa on lähteä kotiinkin. Toisaalta ihan kamalaa jättää tämä paikka ja nämä ihmiset. Siinä kamaluudessakin on kuitenkin ihanuutensa, tarkoittaahan se omalla tavallaan sitä, että täällä vietetyllä ajalla on ollut aidosti merkitystä. Viikon päästä olen jo muuttanut kampukselta pois, mihin tämä aika oikein on kadonnut?

Miltäköhän sinun vaihtokokemuksesi voisi näyttää ja tuntua?

Mira// Kasvatustieteet, OpeArt-luokanopettaja

Viimeistä viedään vol. 2

Sama otsikko mitä Sari kirjoitteli jokin aika takaperin, mutta Sari kirjoitteli omasta yliopistourastaan ja siitä, että hänellä on nyt viimeinen opiskeluvuosi. Minä en ole vielä ollenkaan niin pitkällä, minulla opiskeltavaa vielä riittää, mutta harjoitteluni alkaa olla ohitse. Siinäkin olisi kyllä ollut vielä vähän harjoiteltavaa…

En ehtinyt oppia esimerkiksi lentämään.
En ehtinyt oppia esimerkiksi lentämään.

 

Mutta kaikki loppuu aikanaan.

 

Harjoittelussa saa usein monipuolisen ja ennen kaikkea erilaisen (työ)ympäristön verrattuna perusyliopisto-opiskeluun: Jo kollegat ja kulttuuri ovat uudenlaisia. Toki opiskelu tukee työelämää, ei se ihan toisesta maailmasta todellakaan ole, mutta onhan se eri asia herätä joka aamu kahdeksaksi töihin sen sijaan, että valuu koomaamaan luentosaliin puolenpäivän jälkeen – jos valuu.

 

Työ on sujunut sen verran hyvin, että myös piskelu on onnistunut ohessa mainiosti. Kokonaan sähköisinä olen suorittanut muun muassa yrittäjyyteen liittyviä kursseja. Ne eivät ole olleet pelkkää esseiden kirjoittamista vaan myös ryhmätyöskentelyä ja haastattelujen tekemistä. Ainoastaan opinnäytetyön tekeminen on vähän jäänyt sivummalle, mutta siitä voin syyttää ainoastaan omaa henkistä rakennetta eli laiskuuttani. Ei sitä ehdi nyt pelkästään töitä tekemään ja opiskelemaan, kun on niin paljon uutta nähtävää ja koettavaa uudessa maassa!

 

Parasta onkin ollut se, että on saanut tutustua ja tavata huikeita tyyppejä. Eivätkä he kaikki ole suinkaan työympäristöstä tarttuneet matkaan – verkostoituahan voi aina ja kaikkialla!

 

Horisontti ja maailmankuva saattavat laajentua, kun lähtee ulkomaille tai harjoitteluun.
Horisontti ja maailmankuva saattavat laajentua, kun lähtee ulkomaille tai harjoitteluun.

 

Suosittelen siis paitsi yliopisto-opiskelua niin myös harjoittelujaksojen ottamista repertuaariinsa. Ja valitkaa ihmeessä kohteeksenne kiehtovaa paikka ulkomailta, mieluiten eteläisestä lämmöstä. Ainoa haittapuoli tällaisessa on se, että hirvittää aika tavalla palata takaisin koleaan Suomeen, jonne luvataan “arktisia ilmamassoja” toukokuun kunniaksi.

 

Tätä voi tulla ikävä. Mutta kyllä se kesä tulee Suomeenkin!
Tätä voi tulla ikävä. Mutta kyllä se kesä tulee Suomeenkin!

 

Kaikille tsemppiä tuleviin pääsykokeisiin!

Tekemistä ja oppimista muttei silti ihan opiskelua

Viime kerralla kirjoitin yleisemmin harjoittelusta yliopistossa, ja nyt ajattelin kertoa tarkemmin omasta harjoittelustani. Jos inhottaa ajatusta minäminäminäsomemasturbaationarsismista, niin pahoittelen ja lupaan yrittää mahduttaa mukaan muutakin.

Olen harjoittelussa Suomen suurlähetystössä, ja harjoitteluni kestää muutaman kuukauden. Kolme kuukautta on usein harjoittelun minimi käytännön syistä. Jotkin harjoittelut kestävät kuusi kuukautta tai jopa kauemmin. Voi heitä onnekkaita, jotka saavat viipyä ja oppia niin pitkään!

Harjoittelu eroaa esimerkiksi vaihto-opiskelusta siinä, että kaikki käytännön järjestelyt täytyy hoitaa itse alkaen asunnosta ja loppuen juhlimiseen. Niin, ja tietenkin se tärkein – harjoittelussa ei niinkään opiskella vaan tehdään töitä, tattadadaa!

 

Ei hätää, myös suurlähetystöissä tiedetään juhlimisesta, että perjantaisin voi ottaa rennommin.
Ei hätää, myös suurlähetystöissä tiedetään juhlimisesta ja että perjantaisin voi ottaa rennommin. Casual Friday!

 

Ja tietenkin olen päässyt tekemään töitä! Työpäivät koostuvat usein tiedon etsimistä ynnä paljosta lukemista ja raporttien kirjoittamisesta.

Voi vitsit että alkaa kuulostaa opiskelulta nyt kun sen tässä kirjoitettuna näkee… Suuren osan aikaani haukkaa myös tapahtumien järjestäminen ja siihen liittyvä viestintä. Se tietää muun muassa budjetointipähkimistä ja koodinmurtamista, kun täytyy yrittää päätellä kohteliaista sanamuodoista, että mitä joku ajattelee tai ei ajattele, aikoo tehdä tai ei aio tehdä.

Tekemällä kuitenkin oppii. Olen oppinut esimerkiksi sen, että työpaikkalounaalla ei pidä tilata isoa lohisalaattia. Koska se on iso lohisalaatti. Sitä ei ehdi syödä, koska täytyy tehdä töitä samalla, eikä voi tehdä töitä ruoka suussa, kun työ on paljolti puhumista.

Ja hävettää jättää kolme kiloa salaattia lautaselle.

 

Tän kokoinen annos on ihan hyvä, jos joutuu tekemään muutakin kuin vain syömään.
Tän kokoinen annos on ihan hyvä, jos joutuu tekemään muutakin kuin vain syödä.

 

Olen myös oppinut, miten suurlähettilästä puhutellaan. Ei muuten teitittelyä niin kuin alussa yritin vaan aivan toinen kohtelias puhetapa. En aio kertoa sitä teille tässä, kokeilkaa itse harjoittelua suurlähetystössä – opitte paljon muutakin hauskaa ja hyödyllistä!

Tänään kaikista oppimistani asioista jäivät mieleen omat ennakkoluuloni. Tiesin, että Kreikassa on paljon kulkukoiria ja kulkukissoja. En ollut silti varautunut kulkukilpikonniin.

Hiitaastii etenpäin. Välillä taaksepäin. Sympatiseeraan.
Hiitaastii etenpäin. Välillä taaksepäin. Sympatiseeraan.

 

Mukavaa alkavaa kevättä!

 

Perusteluista

Milloin yliopisto todella punnitaan? Kassallako? Vai mistä ja milloin tietää, että yliopisto on hyvä paikka opiskella?

 

Vastauksia on varmasti monia ja ne ovat kaikki oikeita. Voi lähteä tutkimaan kansainvälisiä vertailuja opiskelijatyytyväisyydestä, kuunnella vanhoja tarinoita baareissa tai arvioida, kuinka komeissa pytingeissä saa kuunnella kuinka kuuluisia luennoitsijoita.

Itse kuitenkin olen viime aikoina päätynyt ajattelemaan, että yliopisto on monessa mielessä kuin mikä tahansa muukin inhimillinen (!) organisaatio. Sen osaaminen ja arvo punnitaan vaikeissa tilanteissa.

Joustavuudessa. Inhimillisyydessä. Siinä kuinka se ihan oikeasti toimii.

 

Joskus on  taivaalla tummia pilviä.
Joskus on taivaalla tummia pilviä.

 

Minä olen oppinut arvostamaan yliopiston tiettyjä toimintoja erityisen paljon viime aikoina. Olen saanut paljon apua ja tukea esimerkiksi joiltakuilta hallinnossa nyt, kun ihan kaikki ei ole mennyt putkeen harjoitteluvalmisteluissa. Missä muualla hälytetään paikalle opintovapaalla olevaa henkilökuntaa, jotta saadaan asioihin varmuus?

 

Okei. Ehkä yliopisto-opiskelijakin punnitaan tällaisissa tilanteissa, mutta ehkä siitä tuonnempana…

 

Olen siis työharjoittelussa suurlähetystössä. Yleensä niin sanottuihin ammattiin valmistaviin aloihin, kuten psykologiaan kuuluu pakollisia harjoittelujaksoja mutta niin sanottuihin generalistialoihin taas ei. Kauppatiede on generalistinen ala huolimatta siitä, että lopussa seisoo kiitos & ekonomin arvo.

 

Arvaa mikä maa? Sijaitsee Euroopassa ja sillä on ainakin vielä valuuttana euro.
Arvaa mikä maa? Sijaitsee Euroopassa ja sillä on ainakin vielä valuuttana euro.

 

Työharjoitteluja on silti melkein aina mahdollista upottaa opintoihin. Vaikka minulla ei ole pakollista harjoittelua, ajattelin työharjoittelun tuovan arvokasta kokemusta, ja hain yliopistolta ensin harjoittelutukea, joka on usein vaatimuksena jotta voi hakea harjoitteluun esimerkiksi suurlähetystöihin.

Tuen jälkeen haettiinkin harjoittelupaikkoja. Kannattaa tsekata paikkoja vaikka harjoittelu ei olisikaan vielä ajankohtainen. Ehkä syttyy kipinä.

 

Olen ollut vasta noin viisi päivää töissä, mutta tähänkin mennessä kokemusta on jo karttunut! Näin kylterin (yliopistolaista slangia, tarkoittaa kauppatieteiden opiskelijaa) näkökulmasta on tietenkin äärettömän mielenkiintoista päästä seuraamaan Kreikan tapahtumia ihan paikan päälle.

 

Työntäyteisin terveisin,

 

Anleena

Hyviä ja huonoja uutisia

Jenna kirjoitti viime kerralla Kelan tuista. Olisi ehkä minunkin kannattanut kyseinen postaus lukea niin ei olisi tarvinnut itkeskellä, kun postissa pamahti seuraava ilokirjelmä:

Miksi ihmeessä jotkut voivottelevat, että nykyisin ei saa enää kirjeitä? Mua ei haittaisi ollenkaan, jos tällaiset jäisivät tulematta.
Miksi ihmeessä jotkut voivottelevat, että nykyisin ei saa enää kirjeitä? Mua ei haittaisi ollenkaan, jos tällaiset jäisivät tulematta.

Ohops. Sinne menivät tuet.

Pointtinahan on se, että muutama vuosi takaperin opintukea uudistettiin muun muassa niin, että tuki on erikseen kandidaatin ja maisterin tutkintoon. Olisi ehkä kannattanut minunkin muistaa. Ei kai tässä auta kuin alkaa selvitellä (lue: selitellä).

Toivottakaa minulle onnea. Onnen sijasta minä annan teille, hyvät ja viisaat ystäväni, ilmaisen neuvon (maksoi tosin minulle nämä tuet): älkää tehkö maisterin ja kandin kursseja sekaisin.

Niin, ja lukekaa se Jennan postaus.

Onneksi on tullut hyviäkin uutisia. Olen aikaisemmin kirjoitellut vaihto-opiskelumahdollisuuksista, koska ne nyt vain ovat mahtavia, ja näyttääkin nyt siltä, että yksi mahdollisuus on avautunut minulle. Näillä näkymin olen suuntaamassa seuraavana lukuvuonna Kiinaan. Uu jee.

Kiinasta on luonnollisestikin hyvä aloittaa, sillä en ole koskaan käynyt Aasiassa päinkään (toisin kuin esimerkiksi kollegani Olli, jonka kuukauden kadehdittavasta reppureissusta voi lukea tästä blogista) eikä manga-albumien lukemista lasketa, koska ne ovat japanilaisia.

Ennen Kiinaa aion kuitenkin rymytä vielä vähän vanhaa mannerta eli Eurooppaan. Vaihto-opintojen ohella yliopisto tarjoaa näet muitakin kansainvälistysmivaihtoehtoja kuten kansainvälisyystuutorointia, kesäopintoja ja harjoitteluja. Olenkin suuntaamassa muutamaksi kuukaudeksi eteläiseen Eurooppaan Suomen suurlähetystöön harjoitteluun.  Olen varma, että se on hieno mahdollisuus, kunhan en vain ryssi.

Ulkomaille lähteminen on yleensä jännittävää. Minua ainakin jännittää, kun lähtöön on enää muutama päivä ja mielessä pyörivät kaikki maailman asiat, jotka voivat mennä pieleen. Sekavaa mieltä voi tasoitella muistuttamalla itselleen plussista ja miinuksista eli Mikä Sai Minut Lopulta Lähtemään.

+ Hyvää ulkomaille lähtemisessä on yleensä se, että oppiminen tapahtuu ikään kuin turbonopeudella, koska on ylivirittyneessä tilassa. Oppii samalla uudesta kulttuurista että itsestään. Näkee asioita joita ei muuten näkisi. Kokee asioita joita ei muuten kokisi.

– Huonoa on esimerkiksi kaikki byrokraattinen vaivaaminen ja aikatauluhelvetit.

Asia, jota ei heti tule Suomesta ikävä: harmaa kylmä ankea ikävä sää
Asia, jota ei heti tule Suomesta ikävä: harmaa kylmä ankea ikävä sää
Sen sijaan nameja tulee. Missään ei ole yhtä hyviä!
Sen sijaan nameja tulee kaipaamaan. Missään muualla ei ole yhtä hyviä!

Aion kirjoitella harjoittelustani enemmän, kunhan vain pääsen paikan päälle. Siis jos pääsen. Lennän näet 13. perjantaina Ukrainan kautta. Toivottakaa minulle onnea!

Loppukaneettina vielä muistutuksena kaikille, myös itselleni, kun alkaa irvistyttää lentolippubussimatkapassinuusimissupoapuasähellykset:

Älä jää kotiin jos tekee mieli mennä.
Älä jää, jos tekee mieli mennä.

 

Vaihda vapaalle – ala vaihto-oppilaaksi?

Viime viikolla oli tärkeä deadline. Ei, ei pitänyt palauttaan yliopiston kirjastoon kirjoja (tai olisi pitänyt, myönnetään) eikä soittaa isomummulle pitkästä aikaa.

Viime viikonloppuna oli ensimmäinen deadline UEF:n hakuun kahdenvälisiin vaihtokohteisiin.

Joo. Nyt vois kyll lähtee jonnekin lämpimään.
Joo. Nyt vois kyll lähtee jonnekin lämpimään.
Joku tällänen vois olla kiva. (Älkää hämääntykö. Kuva ei ole Jamaikalta vaan Irlannista.)
Joku tällänen vois olla kiva. (Älkää hämääntykö. Kuva ei ole Jamaikalta vaan Irlannista.)

Vaihto-oppilaaksi lähteminen on monen haave, ja jotkut ovat kokeilleet sitä jo lukiossa. Hyvin harva on katunut lähtöään mutta sitäkin useampi harmitellut, jos ei ole ollut lukiossa aikaa tai varaa lähteä. Tilanne on helppo korjata yliopistossa, sillä Itä-Suomen yliopisto kannustaa vaihto-oppilaaksi lähtemiseen monilla erilaisilla tavoilla.

Ensimmäinen on tietenkin…

… raha. Pääsääntöisesti vaihto-oppilaaksi lähteminen ei maksa lähtijälle mitään. Sen sijaan hän saa normaalisti Suomen valtion tukia ja lisäksi vielä Itä-Suomen avustusrahan, minkä ohella on mahdollista hakea erilaisia stipendejä. Yliopisto tarjoaa paljon muutakin kuin pelkästään rahallista apua, sillä…

… apua ja tukea saa esimerkiksi kansainvälisistä liikkuvuuspalveluista. Siellä osataan auttaa, neuvoa, opastaa ja tsempata aina tarpeen tullen. Kukaan ei jää varmasti yksin vaikka hakuprosessin pyörityksessä meinaisi joskus sormi suuhun mennä. Realiteetit ja puitteet ovat siis näiltä osin varsin hyvällä mallilla samoin kuin…

… vaihtokohteet. Niitä Itä-Suomen yliopistossa riittää jokaiselle mantereella ja metropoleista peräkyliin. Kiinnostaisiko Hong Kong? Vai kenties Namibian yliopisto? Sao Paolon yliopisto Brasiliassa tai Pietarin valtionyliopisto heti rajan takana? Jo pelkästään Erasmus-vaihtokohteita on huikea määrä, ja listaa selatessa saattaa mennä pää pyörälle. Se ei haittaa. Antaa mennä vaan. Kyllä ne sitten kansainvälisissä liikkuvuuspalveluissa auttavat.

Tšekin tasavalta eli Tšekki tai Tšekinmaa. Niitä harvoja kohteita, joissa sekä kieli (tšekki), kansallisuus (tšekki) että maa (Tšekki) voidaan kirjoittaa käytännössä copy-pastemalla. Ihan hyvä syy lähteä sinnekin.
Tšekin tasavalta eli Tšekki tai Tšekinmaa. Niitä harvoja kohteita, joissa sekä kieli (tšekki), kansallisuus (tšekki) että maa (Tšekki) voidaan kirjoittaa käytännössä copy-pastemalla. Ihan hyvä syy lähteä sinnekin.
Ruokakulttuuriin tutustuminen on monien mielestä tehokkainta kulttuuriin tutustumista. Keski-Euroopassa kannattaa aloittaa konditorioista!
Ruokakulttuuriin tutustuminen on monien mielestä tehokkainta kulttuuriin tutustumista. Keski-Euroopassa kannattaa aloittaa konditorioista!

Kannattaa tutustua vaihto-kohteisiin ennakkoluulottomasti ja selailla esimerkiksi vaihdossa olleiden blogeja ja muita kirjoituksia. Näin pääsee paremmin kiinni vaihto-opiskelijan arkeen. Niistä yleensä selviää, ettei vaihto-opiskelijaksi lähteminen tarkoita vapaalle vaihtamista, sillä let’s face it, arki on arkea vaikka soijassa tai punaviinissä paistaisi.

Jos ei ole juuri nyt saatavilla soijaa tai punaviiniä, kannattaa makustella näitä kokemuksia:

Tarinoita Yhdysvalloista

Tarinoita Marokosta

Tarinoita Australiasta