Reilu kolme viikkoa lähtöön.
Ajatus… tai ehkä jopa haave vaihtoon lähtemisestä on kytenyt mulla mielessä ainakin muutaman vuoden. Sen tullessa ajankohtaiseksi hakuaikojen lähestyessä viime syksynä, alkoi ensimmäinen jännitysaalto. Uskallanko oikeesti, uskallanko yksin, onko tää totta? Vaihtokavereita etsiessäni huomasin melko pian, etteivät luokkakaverini olleet innokkaita lähtijöitä. Niinpä päädyin kirjoittamaan vaihtohakemuksia motivaatiokirjeineen ystäväni kielipään avustuksella.
Näillä lauseilla alkoi viime syksynä kirjoittamani vaihtoblogi. Muutkin kursivoidulla kirjoitetut tekstinpätkät on lainattu suoraan kyseisestä blogista. Enpä olisi vielä lukiossa tai oikeastaan yliopisto-opintojen alussakaan osannut arvata, että päätyisin vielä vaihto-opiskelijaksi Englantiin. Näin siinä kuitenkin pääsi käymään ja vietin viime syksyn eli yhteensä kolme kuukautta kauniissa englantilaisessa kaupungissa nimeltään Bath.
Olen tässä kirjoittamisen sivussa yrittänyt täyttää yliopiston nettirekisteröitymislomaketta ja nettisanakirja on ollut ahkerasti käytössä. Välttämättäkin sitä tulee miettineeksi, että miten kielen kanssa Bathissa pärjää. Se jännittääkin mua kaikista eniten tulevassa syksyssä.
Lohduttauduimme tosin samaan koitokseen lähtevän vaihtarikaverin kanssa sillä, että elekieli on paras kieli ja suomellakin pärjää, jos artikuloi tarpeeksi selkeästi. Tämän on todennut (tarpeeksi) toimivaksi ainakin meidän mummo.
En ikinä ole kokenut olevani hyvä kielissä. Olen käyttänyt lukemattomia tunteja sanakokeisiin ja kokeisiin lukemiseen, tuskailuun ja kyynelten vuodattamiseen. Lukiossa ollessani teimme suunnitelmia opon ja englanninopettajan kanssa sen varalle, etten pääse englannin kirjoituksia läpi. Kaikkien yllätykseksi kirjoitinkin B:n ja suunnitelmia ei tarvinnut panna toimeen.
18-vuotiaana osallistuin ensimmäistä kertaa kansainväliselle leirille kartuttamaan kielitaitoa. Tuolloin ymmärsin, että perussanastolla pärjää pitkälle eikä kieliopillakaan ole aina niin väliä. Briteissä ollessani kirjoitin parhaimmillani 1000 sanan esseitä englanniksi sanakirjan ja google kääntäjän avulla. Kielioppi niissä tuskin oli täysin oikein, mutta sillä ei ollut opettajienikaan mielestä väliä. Kunhan esseestä kävi ilmi se, mitä siinä yritin sanoa.
Mielestäni ”huono kielitaito” on todella epäpätevä syy jättää lähtemättä ulkomaille harjoittelun tai vaihto-opiskelun merkeissä. Olenkin ehdottomasti sitä mieltä, että jokaisen tulisi vähintäänkin harkita ulkomailla käyntiä opintojen aikana. Yliopiston eri vaihto-ohjelmien kautta on mahdollista hakea vaihtoon/harjoitteluun ainakin kymmeniin eri kohteisiin. Venäjällä vaihdossa olleen opiskelukaverini vaihtoblogiin voit käydä tutustumassa täällä ja Japanissa vaihdossa olleiden opiskelukavereideni vaihtoblogiin täällä.
Saman pöydän ääressä ryysti aamukahviaan ja murusteli leipiään suomalaisia, ruotsalainen, sveitsiläisiä, espanjalaisia, irlantilainen, portugalilainen ja hollantilainen. Ainoa paikalle eksynyt britti totesikin saapuneensa nähtävästi Eurooppaan
Ihan käsittämätöntä, minkälaisista paikoista sitä itsensä voi löytää.
Vaihtojaksoni ajan asuin yliopiston kampuksella olevassa asuntolassa samassa rapussa yhdessä yhden suomalaisen, yhden kreikkalaisen, yhden azerbaijanilaisen ja neljän britin kanssa. Samaisessa asuntolassa asui brittien lisäksi paljon vaihto-opiskelijoita, joten ilmapiiri oli erittäin kansainvälinen. Yliopistossa osallistuin muutamille kasvatustieteen kursseille, joissa suurin osa opiskelijoista oli brittiläisiä ensimmäisen vuoden opiskelijoita. Vaikka minusta olikin mielenkiintoista kuulla paikallisesta koulukulttuurista, tuntuivat britit olevan ainakin tuplasti kiinnostuneita suomalaisesta koulukulttuurista. Tämä ei toisaalta ollut ihme, onhan Suomi tunnetusti yksi koulutuksen huippumaista. Opintojen lisäksi vietin aikaani mm. Samba drumming societyssa, jonka kautta pääsin rummuttamaan erilaisiin tapahtumiin aina sambakarnevaaleista lyhtyparaatiin saakka.
Täällä on ollut kamalan ihanaa, mutta ihanaa on lähteä kotiinkin. Toisaalta ihan kamalaa jättää tämä paikka ja nämä ihmiset. Siinä kamaluudessakin on kuitenkin ihanuutensa, tarkoittaahan se omalla tavallaan sitä, että täällä vietetyllä ajalla on ollut aidosti merkitystä. Viikon päästä olen jo muuttanut kampukselta pois, mihin tämä aika oikein on kadonnut?
Miltäköhän sinun vaihtokokemuksesi voisi näyttää ja tuntua?
Mira// Kasvatustieteet, OpeArt-luokanopettaja
