Tag Archives: työharjoittelu

Tutkinnosta työelämään

Jokaisella yliopistoon hakevalla löytyy oma syy lähteä opiskelemaan. Monilla syy on sama, esimerkiksi kiinnostus tiettyä koulutusohjelmaa kohtaan tai halu työllistyä tietylle alalle. Useat hakijat pohtivatkin, mitä koulutuksella sitten tulee tekemään valmistumisen jälkeen ja onko alalla töitä tarjolla. Itse pohdin näitä kysymyksiä vielä parhaillaankin näin viidentenä opintovuonna.

Aito kiinnostus tiettyä alaa kohtaan on erinomainen syy hakea opiskelemaan. Se johtaa hyviin oppimistuloksiin, koska opiskeltavat asiat käsittelevät juuri sitä, mikä on itselle kiinnostavaa ja mielekästä. Luonnollisesti moni miettii myös sitä, mikä olisi myös kiinnostava ja mielekäs työ, jota jaksaisi sitten tehdä pidemmän aikaa. Ainakin omaa alanvalintaprosessiani ohjasi kysymys ”mikä kiinnostaa niin paljon, että haluan tehdä kyseisellä alalla töitä eläkeikään asti ilman, että se alkaa maistua sahajauholta?”. Tietenkin on mahdollista vaihtaa alaa, jatko-opiskella ja kouluttautua uudelleen. Nuoruudessa tehdyt suunnitelmat voivat muuttua ja todennäköisesti muuttuvatkin ainakin joissain määrin, eikä kaikilla edes ole selkeää suunnitelmaa omalle tulevaisuudelle. Jotkut tietävät jo lapsena varmuudella, että haluavat vaikkapa lääkäriksi tai opettajaksi, kun taas toiset pohtivat ja pyörittelevät vaihtoehtoja pidempään. Kummassakaan ei ole mitään vikaa.

Yliopistossa alat voidaan jakaa professio- ja generalistialoihin. Professioala tarkoittaa, että koulutuksella valmistutaan tiettyyn ammattiin, esimerkiksi lääkäriopiskelijasta tulee lääkäri. Generalistiala puolestaan tarkoittaa, että opiskelija valmistuu alansa asiantuntijaksi, eikä saa suoraan tiettyä ammattinimikettä. Tällöin työllistymismahdollisuudet ovat erityisen laajat. Esimerkiksi kieliaineet kuuluvat generalistialoihin, eli itse englannin kielen ja kääntämisen opiskelijana voin hakea periaatteessa mihin tahansa työhön, jossa tarvitaan kieli- ja viestintätaitoa.

Sekä professio- että generalistialoissa on omat etunsa. Toisaalta voi olla huojentavaa tietää, mitä tulee tekemään työkseen ja millä ammattinimikkeellä, mutta toisaalta joillekin ihmisille sopii paremmin rajattomat vaihtoehdot. Itse olen ollut koko opintoajan enemmän tai vähemmän huolissani tulevaisuudestani, koska en tiedä tarkalleen mitä tulen tekemään työkseni ja missä, mutta on kuitenkin helpottavaa tietää, että viestinnän ja vieraiden kielten asiantuntijoita tarvitaan. Työllistyä voi täällä koto-Suomessa, mutta monet saattavat myös harkita ulkomaille lähtemistä töiden perässä. Vaihtoehtoja on runsaasti. Omaan työllistymiseen on mahdollista vaikuttaa pääainevalinnan lisäksi sivuaineilla, eli niillä opinnoilla, joilla täydennetään omaa tutkintoa ja räätälöidään se itselle sopivaksi. On siis mahdollista tulla asiantuntijaksi useammassa aineessa yliopisto-opintojen myötä oman kiinnostuksen mukaan.

Työelämään siirtymistä opintojen jälkeen voi alkaa suunnitella jo opintojen aikana, ja sitä käsitellään toki kursseillakin. Esimerkiksi itse olen monilla kursseilla harjoitellut yhteydenottamista potentiaalisiin asiakkaisiin ja ollut kuuntelemassa vierailijaluennoitsijoita, jotka ovat käyneet kampuksella kertomassa omasta urastaan ja kuinka ovat päätyneet työhönsä. Lisäksi osalla aloista työharjoittelu on pakollinen osa opintoja, ja toisilla se on valinnainen. Siihen on myös mahdollista saada tukea yliopistolta.

Monet myös hakevat kesä- tai osa-aikatöitä alalta, jolle haluaisivat työllistyä. On kuitenkin sanottava, että maailma ei kaadu siihenkään, jos ei suorita (valinnaista) työharjoittelua tai saa omalta alalta töitä opintojen aikana. Jälleen esimerkki omasta elämästäni: en ole suorittanut työharjoittelua, ja kesätöitä olen tehnyt siivoojana ja marjanmyyjänä. Eli oman alan työelämästä ei ole vielä autenttista kokemusta, mikä myös tuo jännitystä elämään, kun en ole päässyt vielä omakohtaisesti kokemaan oman alan todellisesta työelämää luokkahuoneen ulkopuolella. On kuitenkin pidettävä mielessä vanha sanonta ”kukaan ei ole seppä syntyessään” eli kaikki muutkin ovat uransa alussa olleet kokemattomia uusissa työtehtävissä.

TL;DR: Yliopistokoulutuksella työllistyy. Pelko pois!

P.S. Mikäli et vielä tiedä mitä alaa hakisit opiskelemaan, tee leikkimielinen uravalintatesti ja ota selvää 😉

Lisätietoa työharjoittelusta löytyy täältä, ja yliopistojen työelämä- ja urapalveluiden verkoston Aarresaaren sivuille pääset kätevästi tästä linkistä.

Tsemppiä hakemiseen, opintoihin ja työnhakuun toivotellen

Kaisa // englannin kieli ja kääntäminen

Tekemistä ja oppimista muttei silti ihan opiskelua

Viime kerralla kirjoitin yleisemmin harjoittelusta yliopistossa, ja nyt ajattelin kertoa tarkemmin omasta harjoittelustani. Jos inhottaa ajatusta minäminäminäsomemasturbaationarsismista, niin pahoittelen ja lupaan yrittää mahduttaa mukaan muutakin.

Olen harjoittelussa Suomen suurlähetystössä, ja harjoitteluni kestää muutaman kuukauden. Kolme kuukautta on usein harjoittelun minimi käytännön syistä. Jotkin harjoittelut kestävät kuusi kuukautta tai jopa kauemmin. Voi heitä onnekkaita, jotka saavat viipyä ja oppia niin pitkään!

Harjoittelu eroaa esimerkiksi vaihto-opiskelusta siinä, että kaikki käytännön järjestelyt täytyy hoitaa itse alkaen asunnosta ja loppuen juhlimiseen. Niin, ja tietenkin se tärkein – harjoittelussa ei niinkään opiskella vaan tehdään töitä, tattadadaa!

 

Ei hätää, myös suurlähetystöissä tiedetään juhlimisesta, että perjantaisin voi ottaa rennommin.
Ei hätää, myös suurlähetystöissä tiedetään juhlimisesta ja että perjantaisin voi ottaa rennommin. Casual Friday!

 

Ja tietenkin olen päässyt tekemään töitä! Työpäivät koostuvat usein tiedon etsimistä ynnä paljosta lukemista ja raporttien kirjoittamisesta.

Voi vitsit että alkaa kuulostaa opiskelulta nyt kun sen tässä kirjoitettuna näkee… Suuren osan aikaani haukkaa myös tapahtumien järjestäminen ja siihen liittyvä viestintä. Se tietää muun muassa budjetointipähkimistä ja koodinmurtamista, kun täytyy yrittää päätellä kohteliaista sanamuodoista, että mitä joku ajattelee tai ei ajattele, aikoo tehdä tai ei aio tehdä.

Tekemällä kuitenkin oppii. Olen oppinut esimerkiksi sen, että työpaikkalounaalla ei pidä tilata isoa lohisalaattia. Koska se on iso lohisalaatti. Sitä ei ehdi syödä, koska täytyy tehdä töitä samalla, eikä voi tehdä töitä ruoka suussa, kun työ on paljolti puhumista.

Ja hävettää jättää kolme kiloa salaattia lautaselle.

 

Tän kokoinen annos on ihan hyvä, jos joutuu tekemään muutakin kuin vain syömään.
Tän kokoinen annos on ihan hyvä, jos joutuu tekemään muutakin kuin vain syödä.

 

Olen myös oppinut, miten suurlähettilästä puhutellaan. Ei muuten teitittelyä niin kuin alussa yritin vaan aivan toinen kohtelias puhetapa. En aio kertoa sitä teille tässä, kokeilkaa itse harjoittelua suurlähetystössä – opitte paljon muutakin hauskaa ja hyödyllistä!

Tänään kaikista oppimistani asioista jäivät mieleen omat ennakkoluuloni. Tiesin, että Kreikassa on paljon kulkukoiria ja kulkukissoja. En ollut silti varautunut kulkukilpikonniin.

Hiitaastii etenpäin. Välillä taaksepäin. Sympatiseeraan.
Hiitaastii etenpäin. Välillä taaksepäin. Sympatiseeraan.

 

Mukavaa alkavaa kevättä!