Tag Archives: simula

Yliopisto-opiskelua toisin silmin

Puolentoista vuoden hampaalla opiskelun jälkeen on jo tottunut tähän elämänrytmiin. Yliopistolle saavun oikeastaan joka päivä luennoille, harkkoihin, laboratoriotöihin, avustamaan klinikkaan tai ihan vaan syömään opiskelijahintaista ruokaa. Mutta miltä hammaslääketieteen opiskelu näyttää 9-luokkalaisen tai yläkoulun biologian opettajan näkökulmasta?

Helmikuun alussa Kuopion Hatsalan klassillisen koulun yläkoululaisilla oli suoritettavanaan TET-jakso, josta osa on mahdollista suorittaa myös tutustumalla yliopiston toimintaan. Eräs hammaslääkärin ammatista haaveileva 9-luokkalainen olikin seuraamassa hampaalla opiskelua kahden päivän ajan minun opastuksellani. Ensimmäinen TET-päivä yliopistolla kului hammaslääketieteen opetusklinikassa potilastöitä seuraamalla, ja toinen päivä minun kanssani luennoilla. Samaan aikaan kun yläkoululaiset olivat tahoillaan suorittamassa TET-jaksojaan, hammaslääketieteen ja lääketieteen opiskelusta kiinnostuneet kaksi biologian opettajaa samaisesta Hatsalan koulusta päättivät käyttää tilaisuutensa hyväkseen, ja hekin olivat 2 päivän ajan seuraamassa meidän opiskeluja yliopistolla. He osallistuivat myös kanssani luennoille, labraharkkaani ja pääsivät käymään myös opetusklinikassamme.

Vierailijat pääsivät tutustumaan hammaslääketieteen opetusklinikaamme.
Vierailijat pääsivät tutustumaan hammaslääketieteen opetusklinikaamme.

Vierailun jälkeen kyselin vierailijoiltamme heidän odotuksistaan ja ennakkokäsityksistään hampaalla opiskelusta. Kuten arvata saattaa, 9-luokkalaiselle yliopisto-opinnot tuntuvat vielä kovin kaukaiselta ajatukselta, joten varsinaisia ennakkokäsityksiä yliopistossa opiskelusta ei hänelle ollut ehtinyt muodostua. Opettajien kokemukset hampaan opinnoista taas vastasivat aika hyvin heidän odotuksiaan. Yllättävää heistä kuitenkin oli se, kuinka tarkkaan hammaslääketieteen opiskelussa käsitellään aiheita, joilla ei todennäköisesti tulevan työn kannalta ole kovinkaan suurta merkitystä. Tulevat hammaslääkärit tosiaan käyvät ensimmäisinä vuosinaan hyvin pitkälti samat kurssit kuin lääketieteen opiskelijat, joten tuo opettajissa ihmetystä herättänyt aihe hämmästyttää välillä meitä hampaalaisiakin. Täytyy kuitenkin muistaa, että hammaslääkärin vastaanotollekaan ei koskaan tule pelkkä suu, vaan koko ihminen.

Vierailijat pitivät UEFin opiskeluilmapiiriä hyvänä ja myös opetustilat, erityisesti hammaslääketieteen opetusklinikka, saivat paljon kehuja. Luento-opetus sai myös paljon keskustelua aikaan. Opettajista oli yllättävää, miten vieläkin entisajan luennointityyli on tallella noin voimakkaasti opetusmenetelmänä. Luennot eivät siis ole paljoa muuttuneet opettajien omista opiskeluajoista, tosin paperisten muistiinpanojen sijaan suurimmalla osalla opiskelijoista on tabletit tai läppärit muistiinpanovälineinä luennoilla mukana. Peruskouluopetukseen tottuneen 9-luokkalaisen mielestä yllättävää luento-opetuksessa oli se, miten paljon ihmisiä on kuuntelemassa luennoilla ja miten nopeasti asioita käydään siellä läpi. Kaikki kolme vierailijaa painottivat myös sitä, miten luennoilla huomaa opiskelijoiden oman motivaation opintoihinsa. Opiskelijat oikeasti kuuntelevat opetusta, esittävät kysymyksiä ja tekevät vapaaehtoisesti muistiinpanoja. Tosiaan, toisin kuin yläkoulussa, yliopistossa ei tarvitse pyytää opiskelijoita olemaan hiljaa tai huolehtia heidän opintojen edistymisestä, sillä opiskelijat ovat valmiita huolehtimaan siitä itse nyt, kun ovat ensin opiskelupaikan itselleen kovan työn takia saaneet.

Molekyylibiologian ja genetiikan luennolla.
Molekyylibiologian ja genetiikan luennolla.

Vierailut olivat varmasti avartava kokemus niin 9-luokkalaiselle kuin yliopisto-opinnot jo nähneille opettajille, mutta myös minä sain ihan uudenlaisia näkökulmia opiskeluuni. Kukaan meistä ei jäänyt tyhjin käsin, opettajat muun muassa sivistivät itseään embryologian luennoilla ja totesivat opettaneensa joitakin asioita yksilönkehityksen alkuvaiheista täysin väärin oppilailleen. 9-luokkalainen totesi taas joutuvansa tekemään paljon töitä päästäkseen hammaslääkäriksi, mutta ainakaan tuo haave ei tullut kuopattua vaan päinvastoin, odotukset tulevaa työtä ja hampaalla opiskelua kohtaan muuttuivat vain parempaan suuntaan.

 

Katriina // Hammaslääketiede

Syksy täynnä huikeita hetkiä

“Vielä 3 yötä jouluun”, olisin todennut 15 vuotta sitten. Nyt 20-vuotiaana totean: “Siis mitä, enää 3 yötä jouluun?!”.  Lukioikäisenä myös hammaslääkärin ammatista haaveillessani tuo 5,5 vuoden koulutus kuulosti ikuisuudelta. Nyt on puolitoista vuotta hampaalla opiskelua takana, ja kun vuoden päästä unitini tuoliin istahtaa ensimmäinen potilaani, tuntuu, että tuokin tapahtuma on jo ihan nurkan takana.

 

Yliopistossa aika tuntuu saavan siivet selkäänsä ja niin on taas tämäkin syksy kahlattu läpi. Täytyy kyllä myöntää, että tällä kertaa lukujärjestykseni muutamilla luennoillaan viikossa ei ole ollut se, joka on pitänyt minut kiireisenä. Eikä edes fysiologian tai neurotieteiden itseopiskelu, vaikka sekin olisi ollut ihan hyvä vaihtoehto. Sen sijaan takanani on 17 lukiovierailua, 3 abipäivää ja Studia-messut UEF-vaatteisiin sonnustautuneena. On esitelty UEFia, hampaalla ja lääkiksessä opiskelua, kampuskaupunkeja, sekä jopa opetettu iisalmelaisille lukiolaisille anatomiaa yliopistollamme.

Iisalmelaiset lukiolaiset pääsivät tutustumaan myös  meidän Simulaan, jossa minullakin ensi syksynä toimenpiteiden harjoittelu alkaa!
Iisalmelaiset lukiolaiset pääsivät tutustumaan myös meidän Simulaan, jossa minullakin ensi syksynä toimenpiteiden harjoittelu alkaa!

 

Vaikka syksy on ollut kiireinen ja uuvuttava, on se ollut myös mitä huikein. Sen lisäksi, että olen päässyt reissaamaan ennestään täysin tuntemattomiin kaupunkeihin, kuluttumaan niin Suomen teitä, hotelliaamiaisia kuin hotellien sauna- ja kylpyläosastojakin, olen saanut tutustua myös 11 täysin uuteen ja ihanaan ihmiseen, meidän UEF-lähettiläsporukkaan. Meidän joukosta löytyy niitä, jotka ovat yliopiston penkkejä kuluttaneet vasta parin vuoden ajan, mutta myös niitä, joiden takamukset taitavat olla liimattuna niihin kiinni. On niitä, jotka ovat koko elämänsä asuneet Suomessa, kuten on myös niitä, joilla on kokemusta ulkomailla asumisesta ja opiskelusta niin paljon, että eivät koe olevansa edes mistään kotoisin. Näihin työkavereihin on saanut tutustua niin  tuntikaupalla kestävien automatkojen aikana, kuin myös vähän rennommissa merkeissä pikkujoulujen muodossa.

Huikea lähettiläsporukkamme ja huikeat pikkujoulut, päättäreitä odotellessa!
Huikea lähettiläsporukkamme ja huikeat pikkujoulut, päättäreitä odotellessa!

 

Huikean matkustusseuran lisäksi myös itse lähettiläsmatkat ovat olleet hienoja kokemuksia. Vierailuilla ja messuilla on saanut paljon lisää kokemusta yleisön edessä esiintymisestä, sekä on saanut tavata paljon fiksuja lukiolaisia ja kertoa heille omista opiskelukokemuksistaan välillä äänen käheytymiseen asti. Tiukkoja kysymyksiäkin on tullut paljon, mutta niistäkin on selvitty esimerkiksi kilauttamalla lähettiläskaverille.

Ständitaidetta lukiovierailulla Kotkassa.
Ständitaidetta lukiovierailulla Kotkassa.

 

Nyt olisi siis edessä reilun 3 viikon ansaittu joululoma kotimaisemissani Mikkelissä. Sen jälkeen olisi katse suunnattava kevääseen. Siellä edessä häämöttää syksyä huomattavasti enemmän koulujuttuja, x määrä lukiovierailuita sekä erään hammaslääkärin ammatista erittäin kiinnostuneen 9-luokkalaisen TET-jakson ohjaus yliopistollamme. Omaa syventävää opinnäytetyötäkin pitäisi ihan tosissaan jo alkaa miettiä, mutta aikaa pitää jättää myös rentoutumiselle ja esimerkiksi lähettiläidemme päättäjäisten suunnitteluun.