Opiskelija opiskelee elämää varten. Opiskelijan päivä koostuu runsaista täyttävistä, monen tunnin hengen ravinnon istunnoista. Jotkut tosin eivät suostu uskomaan virallisia suosituksia eivätkä näin ollen nauti näitä istuntoja tasaisin väliajoin vaan yrittävät tulla toimeen paukuttamalla päähänsä kaksi tuntia ennen tenttiä hädissään kaiken sen materiaalin, jota on ollut aikaa opiskella kuukausi.

Yliopisto-opiskelu on harvalle päämäärä sinänsä vaan tavoitteet ovat usein työelämässä, ja opiskelu koetaan välivaiheeksi, kenties jopa pakolliseksi pahaksi. Opiskelijan yliopistossa hankkimat taidot – kuten esimerkiksi vahvat perslihakset, kyky etsiä, löytää, soudattaa ja käyttää tietoa, kriittinen asenne – ovat tärkeitä kaikki tyynni, ja ne elämän eväiksi usein ajatellaan. Mutta tärkeintähän useimmille yliopisto-opiskelijoille on ruoka. Siis ihan ruokaruoka.

Amica-ravintolan lounaslistat ovat varmasti luetumpia kuin yksikään kirjaston hyllyn kansantaloustieteen perusteiden oppikirja. Joensuun Carelia-rakennus pullistelee opiskelijoita puolenpäivän aikoihin, koska kaikki pakkautuvat syömään. Niin täyttä ei ole edes tenttisalissa, joka on muuten myös samaisessa rakennuksessa.

Opiskelijan eväisiin kuuluu stereotyyppisesti makaroni ja tonnikala (ja kalja). Nykyisin joka toisella on tietenkin oma ruokavalionsa, jota noudattaa enemmän tai vähemmän säntillisesti. Ensimmäinen ei syö mitään, mikä kasvaa merenpinnan yläpuolella, toinen saa näppylöitä juustosta jollei se ole kiharaista ja vaaleanpunaista. Kolmas haluaakin noudattaa itälänsibongolaista kuuria, jossa siivilöidään auringonvaloa ja imeskellään savimöykkyjä.

Makaronia syövät sitten loput.

Makaroni on halpaa. Sitä saa miljoona pussia eurolla. Se säilyy. Ensimmäisenä vuonna ostettuja makaronipusseja on jäljellä vielä valmistumisen jälkeenkin vaikka kuinka olisi hidasteleva eli nautiskeleva opiskelija. Makaronin säilyvyydessä on jotain todella maagista. Epäilen, että historian ja arkeologian opiskelijat kaivertavat niihin viestejä, koska tietävät niiden säilyvän jälkipolville vaikka kaikki muu katoaisi.

Tonnikalaa en sijaan suosittele kenellekään. En vain siksi, että sillä on epäeettinen maine (myös eettisesti kalastettua tonnikalaa on saatavilla) vaan siksi, että tonnikala on oikeasti todella kallista.

Muita-kuin-vältä-tonnikalaa-vinkkejä:

• Ruokahävikki on rikos. Pidä huoli ettet heitä mitään pois
• Rakasta pakastintasi. Ole sille hellä ja käsittele sitä hyvin
• Itseleivottu leipä on hyvää ja halpaa. Sekaan kurpitsaa, pölyä, nokkosta, piparminttua, tenttikirjoja, siemeniä, sinappia, kaljaa ynnä muuta oman maun mukaan
• Kun menet tapaamaan vanhempiasi, pidä huoli, että matkalaukut ovat tyhjät. Kun tulet tapaamasta vanhempiasi, pidä huoli, että matkalaukkusi (ja mahasi) ovat täynnä. Ruokaa
• Asutko solussa? Auta kämppäkaveriasi löytämään sisäinen kokkinsa. Sinä voitat eikä kokkikaan häviä
• Älä mene ruokalaan kello 12
• Älä mene sitseille, joissa seuraavanlaista annosta kutsutaan kakuksi: