Matkani sosiaalipsykalle +vinkkejä!

Himoitsemani haalarit ja jo pääsykokeesta tuttu aula

Olen jo pienestä asti ollut intohimoinen ihmismielen koukeroita kohtaan. Sama intohimo on kohdistunut myös sosiaalisiin kohtaamisiin ja tieteeseen ihmisten välisen vuorovaikutuksen taustalla. Isoissa porukoissa tarkkailen mielelläni ihmisten toimintaa ja mietin, miten kaikkien ryhmän jäsenten psykologista turvallisuutta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta voisin lempeästi vahvistaa. Kuinka olla mukana rakentamassa maailmaa, jossa ihmiset kokisivat tulevansa aidommin kohdatuiksi ja hyväksytyiksi inhimillisesti keskeneräisinä ja haavoittuvaisina – mutta silti täysin rakastettavina?

Tämän ydinkysymykseni lisäksi olen flow’ssa etsinyt vastauksia myös seuraavaan kysymyslitanjaan:

Miten mielenterveyden haasteita voidaan ennaltaehkäistä yhteiskunnassa?
Miten itsemyötätunto vaikuttaa läheisiin ihmissuhteisiin?
Mitä on kognitiivinen työergonomia ja miten sitä voidaan konkreettisesti psyykkisin työkaluin vahvistaa tiimissä?
Miten antaa korjaavaa ja myönteistä palautetta onnistuneesti?
Minkälaisia vaikutuksia yhteenkuuluvuuden tunteella on hyvinvointiin ja ihmisen mieleen?
Kuinka luoda ja tukea työyhteisön yhteenkuuluvuutta?
Mitä tekijöitä on introversion ja ekstroversion taustalla?
Entä minkälaisia vaikutuksia yksinäisyydellä on ja miten siihen voidaan vaikuttaa?
Kuinka tukea mielenterveyden ongelmista kärsivää läheistä?
Mikä merkitys haavoittuvaisuudella on ihmissuhteissa?
Minkälaiset asiat vuorovaikutuksessa vahvistavat aitojen ihmiskohtaamisten muodostumista?
Kuinka luoda inhimillisempää työelämää?

Tässä pintaraapaisu erilaisista sosiaalipsykologisista teemoista, jotka kaikki kiehtovat mua valtavan paljon. Lukion psykologian tunnilla kuulin, että myös sosiaalipsykologiaa voi opiskella pääaineena. Välillä ihmiselämän suunnat ovat kovin pienestä kiinni ja mulle tää opettajan sivulause oli yksi sellainen.

Koska en – ainakaan tässä vaiheessa elämää – unelmoi kliinisen psykologin työstä, johon vaaditaan psykologin pätevyys, oli sosiaalipsykalle hakeminen lopulta helppo valinta. Haaveilen asiantuntijatyöstä, jossa pääsisin jollain tavalla kouluttamaan ihmisiä niin, että heidän olisi mahdollisimman helppoa soveltaa psykologista tietoa käytännön tasolla omassa (työ)elämässään oman ja muiden hyvinvoinnin tueksi.

Lukion jälkeisen välivuoden ajan omistauduin pääsykokeeseen lukemiselle ja kävin samalla täyspäiväisesti töissä helmikuuhun asti. Silloiseen pääsykokeeseen koin hyödylliseksi kerrata lukion psykologian kirjat huolellisesti. Koska pääsykokeessa painottui myös yhteiskunnallisempi puoli, koin hyödylliseksi lukea samalla säännöllisemmin myös uutisia. Tällä tavoin varauduin myös soveltavampiin kysymyksiin ajankohtaisten ilmiöiden parissa. Kevättalvella ilmestyi artikkeliaineisto. Sen sisäistämisessä käytin monia luovia metodeja, joista muutamia paljastin Oudot opiskelutekniikat -postauksessani. Ilokseni löysin myös toisen hakijan, joka valmistautui samaan pääsykokeeseen. WhatsApissa kävimme ääniviestein pitkiä keskusteluja aineiston hankalista kohdista. Koin vertaistuen helpottavaksi tekijäksi muuten niin yksinäiseen puurtamiseen painottuvassa pääsykoekeväässä.

Hakijakaverini kanssa pyrimme ymmärtämään artikkeleita myös laajemmassa yhteiskunnallisessa kontekstissa ja erityisesti tässä toisen ihmisen näkökulma oli arvokas. Laajaa kokonaisuutta hahmottelin tapettirullan sileälle puolelle suuriin ja värikkäisiin ajatuskarttoihin, joita levittelin silloisen kotini lattioille. Erilaisia teorioita ja käsitteitä määritelmineen opettelin ulkoa muistilappujen avulla. Lisäksi tein artikkeleista laajat muistiinpanot, jotka luin puhelimeeni äänitteille. Näitä kuunnellen kertaaminen oli näppärää myös silloin, kun ei olisi enää jaksanut lukea artikkeleiden pientä printtiä.

Odotin paniikissa pääsykoepäivää, vaikka olin valmistautunut johdonmukaisesti ja intohimolla. Pääsykoeaamuna huimasi ja aamupala ei meinannut maistua. Olin käynyt etukäteen katsomassa reitin yliopistolle ja pääsykoesaliin. Aulassa oli käsinkosketeltavan jännittynyt tunnelma. (Nyt istun täällä Kuopion kampuksella samaisen aulan vaaleansinisillä sohvilla isojen ikkunoiden ääressä kirjoittamassa tätä tekstiä.) Tuutoreiden keltaisiin haalareihin tiivistyi kaikki se mitä halusin:

t ä n n e.

Silloin pääsykoe koostui esseistä, enää en tosin voi luvata sitä varmaksi. Salissa katsoin kauhulla papereihin printattuja kysymyksiä ja päässä löi tyhjää. Hiljalleen palaset kuitenkin loksahtelivat paikalleen ja olin lopulta ihan tyytyväinen esseisiini. Vuosi takaperin olin tehnyt yo-kokeita, joten koeajan aikatauluttaminen ja nopeatempoinen esseiden tehtaileminen oli vielä muistissa. Kevät mateli loppuun ja lämpimät kesäpäivät etenivät yksi kerrallaan iltaan. Päivitin ahkerasti Opintopolkua joka päivä tuloksetta.

Lopulta pitkäjänteinen työ palkittiin, kun läppärin näytölle aukesi teksti: “Opiskelupaikka myönnetty”. En ole vieläkään löytänyt oikeita sanoja kuvailemaan sen hetken pohjattoman onnellista tunnetilaa edes kaukaisesti. Ja edelleen näillä yliopiston sohvilla saan kylmiä väreitä muistellessani sitä hetkeä, kun epäuskoisena tavasin näytöllä komeilevia sanoja kerta toisensa perään.

– Ja jos jäit miettimään, kuinka opiskelukaverilleni kävi: hän pääsi myös!

♥

Mikäli sulle tulee mieleen kysymyksiä Kuopion yhteiskuntatieteisiin liittyen, niin lämpimästi suosittelen ottamaan yhteyttä Instagramissa meidän ainejärjestöön @sociusry tai UEF-lähettiläisiin @ueflahettilas. Myös laitoksen henkilökuntaan voit olla yhteydessä, jos jokin asia mietityttää. Tarkemmat yhteystiedot löydät netistä uef.fi.

Lämpimästi tsemppiä ja intoa sun matkalle yliopistoon ja sosiaalipsykologian tai muiden meidän pääaineiden pariin! Ehkä törmätään täällä?

Roosa // sosiaalipsykologia

November 6, 2019

5 asiaa yliopistosta, joita et ehkä tiennyt

Minä miinus muutama vuosi. Näen itseni selailemassa erilaisia koulutusvaihtoehtoja netissä.

Ajatus korkeakouluopinnoista tuntuu jotenkin kaukaiselta. Tuohon aikaan, eli lukiossa ja sen jälkeen, näin yliopiston ja siellä opiskelun erilaisena kuin nyt, mikä ei kylläkään yllätä.

Mielessäni pyöri ajatuksia, kuten:

“uskallanko kohdata stressaavan hakuprosessin, kuinka tulen jaksamaan?”

“olenko tarpeeksi älykäs?”

“elämäni muuttuu täysin, kun muutan uudelle paikkakunnalle opiskelemaan, onko se hyvä vai huono asia?”.

No, en päässyt tai edes hakenut yliopistoon tosissani lukiosta valmistuttuani. Mikään ala ei tuntunut itselleni riittävän konkreettiselta. Uskon, että ongelmana oli myös se, etten tuntenut itseäni vielä riittävästi.

Päädyin nykyiseen koulutusohjelmaani opiskeltuani ensin vuoden Medianomin opintoja ammattikorkeakoulussa. Siellä totesin, että haluan elämääni enemmän teoriaa ja ajattelua.

Sen aikainen mediakulttuurin opettaja inspiroi minua harkitsemaan mediaan liittyviä yliopistotason opintoja. Tässä sitä nyt ollaan! Ajatustapani yliopisto-opinnoista on tosiaankin muuttunut vuoden aikana hieman.

Kokemus yliopistosta riippuu paljon siitä mitä ja kenen kanssa opiskelee. Itse opiskelen humanistista alaa, jossa opintojen sisällöt ja kulku ovat vahvasti omissa käsissä.

Esittämäni kohdat kuitenkin liittyvät itse yliopistossa opiskeluun laajemmin, eivät vain kokemukseeni omista opinnoistani Mediakulttuurissa ja viestinnässä.

Miten yliopistossa opiskelu sitten yllätti minut?

Alla näistä ajatuksista viisi, olkaa hyvä!

1. Yliopisto-opiskelija voi olla millainen tahansa

En yllättyisi, jos sanoisit ajattelevasi tietyllä tavalla yliopisto-opiskelijoista. Meillä kaikilla on jonkinlainen tapa käsittää itselle tuntemattomia asioita. Itse ainakin nuorempana koin, että yliopisto-opiskelu olisi tieteellisen korkealentoista ja suunnattu erityisen kypsille ja aikuismaisille ihmisille.

Nyt täällä opiskelevana voin kyllä todeta, että omat, suhteellisen kankeat stereotypiani ja ennakkoluuloni eivät olleet todellisia.

On totta, että opiskelijan on oltava suhteellisen ahkera selvitäkseen opinnoista, mutta siihen oma rajoittunut käsitykseni jääkin. Sekaan mahtuu monenlaisia.

Koulutus kasvattaa ihmistä ja tietynlaisen elämänkokemuksen voi aistia. Sana yliopisto-opiskelija on kuitenkin vain kattotermi kaikille yliopistossa itseään kiinnostavaa alaa opiskeleville ihmisille.

Meillä valittavia pääaineita on tuhoton määrä ja voit varmaan kuvitella, miten paljon vaihtelua joukkoon mahtuu. Yliopisto ole vain tietynlaisille tyypeille, vaan kaikille.

Itseni yllätti esimerkiksi se, että luovana ihmisenä monilla aloilla on soveltamiselle, luovuudelle ja omaperäisyydelle oma ja kaivattu paikkansa teorian ja faktojen ohessa. Mahdollisuuksia on paljon erilaisia!

2. Kaikki aloittavat samasta

Kun ilmoitus myönnetystä opiskelupaikasta saapuu sähköpostiin, jännittävät kaikki syksyllä aloittavat yhtä paljon.

Ala, kaupunki, yliopiston kampusalue ja opiskelutavat ja -välineet voivat olla täysin uusia. Yliopiston henkilökunta on kuitenkin pyrkinyt tekemään opintojen aloituksesta mahdollisimman pehmeän ja jopa kädestä pitäen avustetun, jotta jokaisen uusi alku sujuisi toivotusti.

Opoja ei yliopistossa varsinaisesti ole, mutta sen tehtävän hoitaa käytännössä tiedekuntien amanuenssit ja monilla aloilla toimivat Oma-opet. Yksinään ei jää, ja myös samoja asioita miettivät opiskelijatoverit toimivat suurena tukena.

Lisäksi yliopiston aloittavat tulevat monesti ihan eri taustoista ja ikähaarukka voi olla todella laaja! Olin itse ajatellut tuon ikäasian olevan jokin poikkeus, mutta ei, se on ihan tavallista.

3. Päätöksen vaikeuksia

Tämä on ehkä suurin syy, miksen osannut hakea yliopistoon toisessa yhteishaussani. En ymmärtänyt, että Suomen yliopistoissa opiskeltavia aloja on yli 400. Jo Itä-Suomen yliopistossa erilaisia pääainevaihtoehtoja on liki 100 erilaista.

Siis sata!

Vaihtoehtojen määrä on tajuton, ja moni pienempi ala jää helposti suurten ja monia kiinnostavien alojen taakse piiloon koulutusesittelyissä.

Mikäli et ole aivan varma mikä ala sinua kiinnostaa, mutta yliopisto-opinnot houkuttelevat, niin suosittelen kaivamaan tietoa ja tutustumaan erilaisiin tutkintosuuntauksiin netissä.

Itse löysin oman juttuni kokeilemalla eri asioita. Käytännön ajatusta voit saada esimerkiksi Avoimen yliopiston kaikille avoimista yliopisto-opinnoista.

Hyviä sivuja koulutuksien selailuun ovat esimerkiksi Itä-Suomen yliopiston hakusivut sekä Studentumin kandidaattiopintojen hakukone, jossa on listattuna kaikki Suomen yliopistotutkinnot.

Huomaa, että mainitun alan alla saattaa olla myös lisää erikoistumisaloja eli pääaineita.

Itselläni päätöksen vaikeus on korostunut tänä syksynä yrittäessäni valita tutkintooni kuuluvaa vapaata sivuainetta. Toivottavasti asiat selkenevät tälläkin kertaa omalla painollaan.

4. Harrastus tai kilpaura? No problem!

Mediakulttuuria ja viestintää opiskelevana olen innoissani siitä, että voin tutkia ilmiöitä, jotka ovat kiinnostaneet minua harrastusmielessä jo kauan. Muistoissani kulkee lapsena Miniclipissä viettämäni aika tai teininä Gossip Girliin ja Skinsiin hurahtaminen, netissä juttelua unohtamatta.

Omien kiinnostuksen kohteiden jalostaminen opiskeltavaksi alaksi onnistuu mielestäni kaikilla aloilla, ja tämä ajatus on itselleni uusi.

Esimerkiksi ihmistyyppi, joka nauttii luonnosta tai ruuasta, voisi perehtyä metsiin ja leipomiseen syvällisemmin vaikka ympäristö- ja biotieteitä tai kotitalouden opettajaksi opiskelemalla.

Voit myös sovittaa koulun ulkopuoliset harrastukset aikatauluihisi melko mutkattomasti. Itse olen esimerkiksi tanssinut ja urheillut vapaa-ajallani. Joskus olen ehtinyt tehdä myös vähän töitä.

Kilpaurheilijana voit edistää uraasi korkeakouluopintojen ohella liittymällä esimerkiksi Urheiluakatemiaan, joka tekee opintojen ja urheilun yhdistämisestä saumattomampaa.

5. Uusia reittejä

Suurena yllätyksenä ja ehkä myös tietynlaisena hallinnollisen rakenteen muutoksena ovat erilaiset ja uudet tavat päästä yliopistoon.

En aiemmin tiennyt, että voisin avittaa itseni korkeakouluun käymällä Avoimessa yliopistossa minua kiinnostavia opintoja kurssimaksuja vastaan. Joillakin hakukohteilla tämä Avoimen väylä löytyy nimellä “Toinen reitti yliopistoon” (TRY).

Käytännössä voit olla korkeakouluopiskelija, vaikket olisi vielä saanut koulupaikkaa. Opittu tieto on aina kotiin päin!

Jos olisin tiennyt tämän aiemmin, niin olisin ehkä tehnyt enemmän tiedonhankintaa ja kokeillut suorittaa suurempiakin opintokokonaisuuksia avoimen kautta ennen varsinaisia yhteishakujani.

Tsemppiä!

Ihanaa syksyn aikaa kaikille. Paljon tsemppiä kestävän ja omanlaisen arjen ja opintopolun luomiseen.

– Kerttuli

January 22, 2017

Vinkkejä valintakokeisiin

Heippa kaikille! Tällä hetkellä moni varmasti jo hieman miettii kevään valintakokeita. Osa on jo saattanut aloittaa valmistautumisen unelma-alansa valintakokeeseen, ja osa vielä keskittyy täysillä esimerkiksi kevään ylioppilaskokeisiin. Lukiovierailuilla juurikin pääsykokeisiin liittyvät neuvot ovat saaneet lukiolaiset höristelemään korviaan, joten päätin jakaa niitä tänne bloginkin puolelle. Kyseessä on tapoja, joita olen itse käyttänyt ja käytän osin vieläkin, mutta myös sellaisia tapoja, joita esimerkiksi ystäväni ovat aikoinaan käyttäneet ja kokeneet hyviksi. Kaikki ei toimi kaikilla, mutta tässä muutamia keinoja, joita kukin voi testata lukuprosessissaan, jos näistä olisi hyötyä. 🙂

Miten oikiksen valintakoe eroaa monista muista valintakokeista, on se, että kirjat ovat ainakin tähän mennessä olleet joka vuosi uudet ja lukemiselle on varattu melko lyhyt aika. Valintakoekirjoissa täysin uutta informaatiota on valtava määrä omaksuttavana ja osaamisen on oltava erittäin tarkkaa. Silti, näitä vinkkejä voi aivan varmasti soveltaa jokainen omaan lukuprosessiinsa alasta riippumatta!

Lukusuunnitelma Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Tee itsellesi esimerkiksi kalenteri/kaavio/minkä ikinä haluat, ja merkitse siihen kaikki päivät jotka sinulla on käytettävinäsi ennen valintakoettasi. Merkitse suunnitelmaan vapaapäivät ja tärkeät tapahtumat lukuaikana, ja jokaiselle “työpäivälle” tuntimäärä jonka aiot lukea. Noudata lukusuunnitelmaasi! Hyvä itsekuri on äärimmäisen tärkeää.

Älä huijaa itseäsi, ja laske lukemaasi aikaa siten että jos olet tullut kirjastolle 9:00 aamulla ja lähdet klo 15:00, että olisit tällä välillä lukenut sen 6h, jos olet välillä myös näpertänyt puhelinta ja pitänyt kahvitaukoja. Minulla on ystäviä, jotka kellottivat puhelimella tunnit jotka he lukivat tehokkaasti, jotta he olivat varmoja lukemiseen käyttämästään ajasta. Itse laskin melko suuripiirteisesti lukuaikani, jättämällä kuitenkin itse myös tauot laskematta ”lukuaikaan”.

Lukupaikka Mieti hyvin, missä aiot lukea. Itse olin varma lukevani koko käytettävissä olevan ajan kotona, mutta muutaman viikon päästä vaihdoin kirjastoon. Kotona vai kirjastossa, molemmissa on omat hyvät ja huonot puolensa, mutta tee päätös sillä perusteella, missä lukeminen sujuu juuri sinulla tehokkaimmiten. Kotona minulle liian suuria houkutuksia tuotti mm. puhelin ja jääkaappi. Pyri eliminoimaan kaikki ylimääräiset houkutukset, itse esimerkiksi sammutin kirjastolla puhelimeni ja olen kuullut myös tapauksia, joissa joku on poistanut koko valintakoeprosessin ajaksi puhelimestaan kaikki sosiaalisen median ohjelmat.

Ole järkevä Jos et ole koskaan ennen lukenut Baselin pankkisääntelystrategioita, ei sinun heti ensimmäisellä lukukerralla kannata takertua jokaiseen desimaaliin ja matemaattiseen kaavaan. Luota tiedon kumuloitumiseen. Lue kirjat ensin vaikka nopeasti läpi siten, että saat niistä yleiskuvan. Tämän jälkeen voit jokaisella kierroksella lukea kirjan entistä tarkemmin ja aivan lopuksi opetella ulkoa kaikki kaikista pienimmät poikkeukset. Näin muodostat myös itsellesi selkeän kokonaiskuvan kirjan sisällöstä.

Tauot Opiskelun laatu merkitsee aina enemmän kuin sen määrä! Jos huomaat että sivut vaihtuvat ilman että mitään jää mieleesi, pidä tauko! Säilytä kuitenkin itsekuri äläkä venytä taukoasi useamman tunnin mittaiseksi. Kirjastolla lukiessani kävin itse esimerkiksi kahvilla kirjaston kahvilassa ystäväni kanssa, ja soveimme, että tauko saa kestää max. 30 min.

Muistikortit Tee kirjoissa olevista käsitteistä muistikortit esimerkiksi eri värisille post it-lapuille. Kirjoita toiselle puolelle käsite, ja toiselle puolelle selitys. Näin voit kätevästi kerrata käsitteitä yksin tai kaverin kanssa.

Merkinnät Tee kirjoihin merkintöjä. Omat kirjani ovat täysin sutattu lyijykynäkirjoituksella ja erivärisillä yliviivaustusseilla. Koodaa yliviivausvärisi, jolloin voit nopealla silmäyksellä saada hyvän yleiskuvan sivun sisällöstä. Omassa koodauksessani esimerkiksi lait ovat vihreällä ja pääsäännöt pinkillä yliviivattuja. Käytän itse myös erivärisiä sivumerkkejä erottamaan kappaleita ja osia kirjoista. Tästä oli aikoinaan suuri hyöty kertaamisessa, kun kirjaa ei tarvitse edes avata nähdäkseen kaikkien kappaleiden sisällön. Kirjoittelin lyijykynällä kirjojen sivupaneeleihin vaikeita asioita omin sanoin, ja nämä kirjoitukset olivat myös kätevä tapa kerrata kirjojen asioita loppuvaiheessa prosessia.

Muistisäännöt Oikeustieteen valintakokeessa on muistettava kaikki kirjoissa esiintyvät listat, ja kyse harvoin on edes vain muutamakohtaisista, vaan sellaisista, joissa saattaa olla 11 eri kohtaa muotoiltuna pitkiksi lauseiksi. Muistamista helpottaa suuresti muistisäännöt. Muistisääntöjä on monia, ja voit lukiessasi kehitellä myös omia, mutta tässä on tavat joita itse käytin:

1. Ota jokaisesta sanasta ensimmäinen kirjain. Tämä on kätevä tapa jos opettelet ulkoa esimerkiksi monimutkaista lakia.
”Tämä säädös on pätevä” = TSOP

2. Ota ensimmäinen tavu sanasta, jolla on lauseessa eniten merkitystä ja muodosta tavuista muistilause.

ESIM: 1) KOIRAT eivät saa mennä leikkipuistoon
2) Uimahallissa ei saa JUOSTA
3) Kaupasta ei saa VARASTAA

KOI JUOS VA = KOIperhonen JUOSkenteli VAroittamatta
Mitä älyttömämpi muistilauseesi on, sitä helpompi se yleensä on muistaa. Tavallisesti listojen avainsanat ainakin oikeustieteessä ovat melko monimutkaisia joten on helpompi muistaa listojen sanojen ensimmäinen tavu, kuin itse ”avainsana”, varsinkin jos kyseessä on
pitkä lista.

Ole luova Jos jokin tapa ei tunnu toimivan, kokeile uusia keinoja oppia. Minua helpotti värit ja sivujen silmäily, mutta yksi ystäväni koki parhaaksi tavaksi sen, että luki kirjan vaikeita kohtia nauhalle puhelimelleen ja lenkillä kuunteli nauhoitetta. Itse jätin ympäri asuntoa post it-lappuja, joissa oli lakeja tai termejä valintakoekirjoista. Yksi oli esimerkiksi jääkaapin ovessa, joten aina kun menin jääkaapille, tuli myös termi kerrattua.

Pidä pää kylmänä Muista että asiat ovat yhtä vaikeita kaikille! Ne avautuvat pikku hiljaa kun luet kirjoja, ja en usko että loppujen lopuksi kukaan muistaa koko kirjoja valintakokeessa lause lauseelta. Tee parhaasi, mutta älä hylkää ystäviäsi lukuprosessin aikana. Muista siis pitää vapaapäiviä lukemisesta, jotta lukupäivinäsi jaksat keskittyä itse lukemiseen.

KERTAA Aidossa oppimisessa tämä on kaikista tärkeintä! Kertaa jokaisen lukukerran jälkeen mitä olet lukenut. Itselleni tämä tuotti sanoinkuvaamatonta tuskaa, mutta oli sitäkin hyödyllisempää. Säästä myös lukusuunnitelmassasi vähintään viimeinen viikko pelkälle pelkälle kertaamiselle. Älä päästä itseäsi liian helpolla kerratessasi, jollet samantien muista asiaa sanatarkasti niin älä heti katso sitä kirjasta; vaan muistele! Kertaamisen tärkeyttä ei voi mielestäni korostaa liikaa.

Jasmine // Oikeustiede

January 13, 2017January 13, 2017

Pääsykoe-survivor vuosimallia 2015

Kevään yo-kokeiden ja yhteishaun jo häämöttäessä lähitulevaisuudessa haluaisin jakaa oman tarinani farmasialle hakeutumisesta.

Lukiossa päätin vasta abivuonna, että aikoisin suuntautua terveystieteille. Päätös oli suhteellisen helppo, koska olen aina ollut kiinnostunut biologiasta ja halusin hakeutua alalle, joka työllistää tulevaisuudessa. Kaikki terveysalat kiinnostivat ja kiinnostavat edelleen. Käytinkin suurimman osan abivuodesta pähkäillessäni eri vaihtoehtoja. Lääkis ja hammaslääkis oli suoraan poissuljettu vaihtoehto, koska tulen huonovointiseksi veren ja avattujen kudosten näkemisestä, en halua olla niin kiinteässä kontaktissa potilaiden kanssa, eikä fysiikan opiskelu pääsykoetta varten kiinnostanut. Ravitsemustieteistä olisi kiinnostanut ravitsemusterapia, mutta inhokkiaineeni lukiossa oli psykologia. Biolääketiedettä mietin farmasian lisäksi kaikista pisimpään, mutta abivuonna asiakaspalvelutyössä ollessani tajusin, että haluan tehdä töitä tulevaisuudessa ainakin suurimmaksi osaksi (elävien)ihmisten parissa.

Ja näin lopulta päädyin farmasiaan, koska en osannut keksiä siitä huonoja puolia: työllistymistilanne on todella hyvä, opiskellaan paljon myös biologiaa, ala on tarpeeksi haastava ja tulevaisuudessa luultavasti tullaan työskentelmään asiakkaiden (ei potilaiden) kanssa. Myös tutkimuspuoli kiinnostaa, sillä farmasian alan tutkimuksella voidaan vaikuttaa ja pelastaa ihan oikeasti ihmishenkiä! Niinkuin ala-asteella opettajani tapasi sanoa ”eihän sitä koskaan tiedä, vaikka joku teistä kehittäisi joskus tulevaisuudessa lääkkeen syöpään”.

ALERT! Luin lukiossa vain ykköskurssin kemiasta ja siitäkin oli abivuoteen mennessä kulunut jo kolme vuotta, eli kemian/biologian kirjoittaminen lukiossa tai kurssien käyminen ei ole elinehto farmasialle pääsemiseen. En myöskään aloittanut pääsykokeeseen lukemista ennen kevään yo-kirjoituksia. Siispä: itseopiskelin ennen pääsykokeita lukion kemian, sekä pääsykoekirjan. Kemian kanssa meinasin välillä mennä hermot, kun ei oikein voinut kysyä keneltäkään selvennystä, mutta nettivideot ja asioiden uudelleen lukeminen auttoivat kummasti. Pääsykoekirjana meillä on teos Ihminen fysiologia ja anatomia, jossa jatketaan lukion ihmisen biologia -kurssista olematta kuitenkaan vaikeasti ymmärrettävää tekstiä. Kirjaa käytetään jatkossa ainakin farmasian ja ravitsemustieteen ensimmäisenä vuonna.

H2 = kaksi vetyatomia yhdessä. Näin alkeista todellakin lähdin tahkoamaan kemiaa kirjoitusten jälkeen. Jouduinpa jopa hakemaan kirjastosta yläasteen kemian kirjan ja selvittämään, mitä tarkoittaa vaikkapa neutroni.

Myös kemiaa lukiossa lukeneille niinkin itsestään selvät asiat, kun alkuaineiden nimet piti opetella alusta alkaen.

Jopa koira alkoi tullemaan mustasukkaiseksi, kun vietin niin paljon aikaa pääsykoekirjani kanssa

Asia, mitä abit kyselevät usein on, että kuinka paljon luit päivässä valmistautuessasi pääsykokeeseen? Olen opiskelutyyliltäni hyvin perinpohjainen ja teen todella paljon muistiinpanoja, joten opiskelu-urakkaani olisi selvästi nopeuttanut, jos olisin osannut kirjoittaa nopeammin. Kuitenkin luin siis päivässä noin 8-10 tuntia, enkä siis käynyt töissä tuona aikana. Ihmiselle, jolle asiat tarttuvat helpommin päähän olisi varmasti selvinnyt vähemmälläkin ja osa nykyisistä opiskelutovereistani onkin kauhistellut tekemääni työmäärää. Lisäksi mikäli kemia on jo hanskassa, niin työmäärä on meikäläisen työmäärästä -50%!

Voitte vaan kuvitella, miten hyvältä tuntui astella ulos tuosta salista melkein kolmen kuukauden työurakan jälkeen! Niin ja tietysti vieläkin paremmalta, kun opintopolku.fi ilmoitti parin kuukauden päästä, että olin päässyt sisään!

After all olen sitä mieltä, että avain yliopistoon pääsemiseen ja pääsykokeisiin lukemiseen on motivaatio. Itse olen hyvin määrätietoinen, joten se tietty kunnianhimo auttoi jaksamaan päivästä toiseen ja auttaa vielä tänäkin päivänä jokapäiväisissä opinnoissa. Löytääkseen sen motivaation on tietysti löydettävä se itseään kiinnostava ala, joka voi olla oikeasti se prosessin vaikein kohta.

Nyt jälkikäteen oli hauska katsella puhelimesta vanhoja kuvia tuolta pääsykokeeseen lukemisen ajalta ja huomata, että miten paljon sitä oikeasti on kehittynyt. Yläasteella jopa vihasin kemiaa. Nykyisin kemia on mielestäni yksi mukavimmista aineista ja numeroiden perusteella kemia näyttääkin olevan vahvin aineeni farmasialla. Alussa pelkäsin, että olisin kemian taustani takia jotenkin alakynnessä kaikkiin muihin nähden, mutta asia ei todellakaan ole niin, sillä osa porukasta on parempia jossain toisessa osa-alueessa kun toisessa. Farmasiaa opiskelevat voivat olla kiinnostuneita hyvinkin erilaisista asioista ja farmasia on todellisuudessa niin paljon laajempi ala, kun alussa kuvittelisi. Farmasialla voi proviisorivaiheessa suuntautua esimerkiksi enemmän lääkkeiden biologiseen, fysikaaliseen, sosiaalifarmaseuttiseen tai kemialliseen aspektiin ja näitä kaikkia opiskellaan myös jo farmaseuttivaiheessa. Oma vahvuuteni on biologia ja olenkin harkinnut suuntautuvani siihen tulevaisuudessa esimerkiksi vaikkapa farmakologian, toksikologian tai biofarmasian kautta.

-Laura, future proviisori

May 17, 2016

Uutta kotia kohti

Opiskelupaikan saaminen tarkoittaa usein toiseen kaupunkiin muuttamista. Saatat muuttaa jostain toisesta opiskelukaupungista toiseen tai saatat muuttaa lapsuuden kodistasi ja kotikaupungistasi täysin uusiin maisemiin. Minulle Kuopioon muuttaminen tarkoitti tuota jälkimmäistä.

Heti kun tieto opiskelupaikasta tuli, tuli kirjeen mukana myös hammaslääketieteen fukseille tarkoitettu lehtinen nimeltään Dentikkeli, joka sisälsi pitkän listan kaikista hoidettavista asioista ennen syksyn alkua. Piti etsiä asunto, hyväksyä opiskelupaikka, tilata opiskelijakortti, liittyä Facebook-ryhmiin… Sitten kun asunto löytyi, piti ryhtyä pakkaushommiin ja etsimään sukulaisten nurkista tarpeettomia huonekaluja uuteen asuntooni. Yhtäkkiä kesä olikin jo ohi ja muuttopäivä koitti.

Tästä se lähti, tyttö tavaroineen kohti Kuopiota!

Itse muuttopäivä sujui hyvin. Muutin yhteiseen asuntoon parhaan ystäväni kanssa ja meillä oli sukulaisia auttamassa tavaroiden kantamisessa ja järjestelemisessä. Illalla kävimme kämppikseni kanssa kävelemässä Kuopion hämäriä kujia pitkin ja olo oli jotenkin kovin vapaa. Olimme molemmat kovin innoissamme, nyt alkaisi jokin todella jännittävä vaihe elämässämme! Todellisuus iski kuitenkin jo seuraavana päivänä. Sukulaiseni lähtivät takaisin kotiinsa, ja minä jäin kämppikseni kanssa kahden. Tehtävänäni oli maalata vaatekaappini takaseinä uudestaan, enkä ollut koskaan ennen edes maalannut. Oloni oli kovin yksinäinen. Näin he vaan minut tänne jättivät! Mitä minun nyt pitäisi tehdä? Mitä täällä Kuopiossa yleensä tehdään? En tunne täältä ketään, saankohan sittenkään uusia kavereita? Miten minä muka pärjään täällä?

Uskon, että monet muutkin kotoaan muuttavat tuntevat samanlaisia tuntemuksia kuin minä syksyllä 2014. Omasta kokemuksesta voin kuitenkin kertoa, että tuo olo helpottuu hyvin nopeasti. Heti seuraavana päivänä alkoi yliopisto-opiskelut, ja tekemistä riitti ensimmäisinä päivänä lähes vuorokauden ympäri. Alusta alkaen koin olevani osa porukkaa, jota en ollut tuntenut vielä edellisenä päivänä vaatekaappia maalaillessani. Pikkuhiljaa muuton jälkeen uudessa kaupungissa asumiseen tottuu. Sinulle muodostuu oma arki, johon kuuluu opiskelua, tenttejä, tapahtumia, kavereita, harrastuksia, tiskaamista, kaupassa käymistä ja pyykinpesua. Ensi kertaa omaan asuntoon muuttaessa kaikki tuntuu niin erilaiselta verrattuna lapsuudenkotiin, mutta toisaalta kaikki tuntuu niin omalta.

Vaikka uusi kaupunki, uudet ihmiset ja yksinasuminen kiehtovat, ei kannata unohtaa lapsuudenkotiakaan. Perheelle kannattaa soitella ja heidän luonaan käydä silloin tällöin viikonloppuisin, vaikka matkustaminen maksaakin. Ne rahat saa helposti takaisin syömällä vanhempien jääkaapin tyhjäksi. Vanhalle paikkakunnalle saattaa jäädä myös parisuhde ja vanhoja ystäviä. Heillekin pitää muistaa järjestää aikaa ja kysellä kuulumisia, sillä vastavuoroisesti he voivat lohduttaa sinua kun eläminen uudessa kaupungissa tai opiskelu ei tunnukaan enään niin hohdokkaalta.

Kahden vuoden aikana Kuopiosta on kyllä tullut uusi kotini. Tähän kaupunkiin liittyy niin paljon uusia kokemuksia, ihmisiä ja muistoja.

Uuteen kaupunkiin kannattaa aina lähteä avoimin mielin. Se on kasvattava kokemus ja huikea mahdollisuus elää juuri sellaista elämää kuin itse haluat. Lähde avoimin mielin, tutustu uusiin ihmisiin ja maisemiin, harrasta ja nauti. Jossain vaiheessa huomaat, että edes sunnuntai-iltana vaatekaapin maalaaminen ei olekaan niin iso juttu. Oikeastaan on ihan kiva taas olla kotona odottamassa uuden viikon alkua.

Katriina // Hammaslääketiede

February 23, 2016February 23, 2016

Maailmassa on monta ihmeellistä asiaa

Oletko joskus miettinyt miksi siilillä on piikit? Oletko tehnyt kasvion ja innostunut siitä? Ehkä ihmetellyt vesistöjä ja pohtinut ihmisen vaikutusta niihin? Näitä ja muita ympäristöön ja biologiaan liittyviä kysymyksiä voi jatkossa ihmetellä Itä-Suomen yliopistossa ympäristö- ja biotieteiden laaja-alaisessa kandidaattiohjelmassa.

Itä-Suomen yliopiston hakukohde tarjonta on muuttunut vuosien varrella. Yksi tulevan hakukierroksen muutoksista oli ympäristötieteiden ja biologian yhdistyminen yhteiseksi hakukohteeksi ympäristö- ja biotieteet. Ei siis hätää, kumpikaan tieteenala ei ole hävinnyt tarjonnasta minnekään, vaan niiden parhaat puolet on kerätty yhteisen nimen alle.

Uusi hakukohde lupailee mielenkiintoista ja monipuolista yhteistyötä kahden tieteenalan kesken. Ei siis ole tarve olla selviä säveliä, mitä juuri haluaa olla ymmärtämässä ja tutkimassa, kun yliopisto-opintojaan aloittaa. Ajatuksena on, että yhteisten perusopintojen myötä saa vankan luonnontieteellisen pohjan, josta voi joko jatkaa jo valitsemansa pääaineen kanssa tai valita toisen suunnan. Pääaineet on jaettu kampuksittain – ympäristöteknologia ja -terveys Kuopiossa, biologia Joensuussa. Alkuun suoritettavat perusopinnot ovat yhteiset ja niissä hyödynnetään modernia tietotekniikkaa kampusten maantieteellisen välimatkan ylittämiseksi esimerkiksi videoluentojen muodossa.

Joustoa tulee löytymään myös myöhemmin opinnoissa ja pyrkimys on mahdollisimman sujuvaan opiskeluun kiinnostuksen mukaan kotikampuksesta riippumatta. Asiantuntijalinjoissa on suuntautumisvaihtoehtoja alan sisällä ja sivuainevalinnoilla on mahdollista yhdistää jotain ihan muuta pakettiin. Ehkä vähän oikeustieteellistä näkökulmaa ympäristöoikeudesta? Tai datamassojen analysointiin tilastotiedettä? Niin kuin aina Itä-Suomen yliopistossa, vapaa sivuaineoikeus pitää moninaiset mahdollisuudet avoinna. Opettajiksi halajaville on edelleen mahdollisuus opiskella biologian aineenopettajaksi Joensuun kampuksella ja valita laajasta valikoimasta yksi tai useampi opetettava aine kaveriksi.

Jos ympäristö- ja biotieteet kiinnostavat, kannattaa käydä tutustumassa alaa jo opiskelevien tarinoihin. Heidään suustaan kuulee aitoa tietoa, millaista opiskelu on näillä aloilla eri kampuksilla. Biologian opiskelijoiden haastattelut löytyvät täältä ja ympäristötieteen täältä. Haastatteluista huomaa kyllä, että opiskelijat arvostavat opintojen käytännönläheistä otetta – on laboratoriotyöskentelyä ja kenttäkursseja eli maastossa työskentelyä. Näinhän se tuleekin olla, luentosalissa pääsee käsiksi vain rajattuun ympäristöön. Onneksi sama linja jatkuu myös tulevaisuudessa!

Hakemista suunnitellessa kannattaa huomata, että suurin osa valitaan suoravalinnan eli ylioppilaskirjoitusten tulosten pisteytyksen perusteella, jolloin ei ole välttämätöntä käydä valintakokeessa. Kirvestä ei kuitenkaan kannata kaivoon heittää, jos suoriutuminen ei ollut niin loistokasta kuin oli toivonut tai jos lukiokoulutusta ei ole – sisään on mahdollista päästä myös pelkän valintakokeen perusteella. Ensikertalaisille on varattu sekä suoravalinnassa että valintakokeessa puolet aloituspaikoista. Hakukohteeseen voi käydä tutustumassa vielä tarkemmin Opintopolussa: Joensuu (biologia) ja Kuopio (ympäristötiede).

Ympäristöään kannattaa aina välillä vähän hämmästellä ja kummastella – joskus jopa ammatiksi asti! Ai millaiseksi ammatiksi? Esimerkiksi ympäristö- tai terveystarkastajaksi, laboratoriopäälliköksi, suunnittelijaksi tai tutkijaksi, yksityiselle tai julkiselle puolelle. Valmistuneiden uratarinoihin voi tutustua täällä ja täällä, kun tulevaisuuden uramahdollisuudet mietityttää.

Mie pääsin tekemään kasvion vasta yliopistossa, digitaalisena. Se oli kutkuttava kokemus, jossa lähiympäristöönsä tutustui aivan eri tavalla, kun katse kierteli jatkuvasti kasveja ja niiden piirteitä. Koska minun kohdallani alanvaihto ei ole tämän päivän haave, tyydyn fiilistelemään kokemusta vielä tämän kirjoituksen kuvituksessa. 🙂

Jenny // matematiikka, aineen- ja luokanopettaja

February 18, 2016

Yliopisto-opiskelua toisin silmin

Puolentoista vuoden hampaalla opiskelun jälkeen on jo tottunut tähän elämänrytmiin. Yliopistolle saavun oikeastaan joka päivä luennoille, harkkoihin, laboratoriotöihin, avustamaan klinikkaan tai ihan vaan syömään opiskelijahintaista ruokaa. Mutta miltä hammaslääketieteen opiskelu näyttää 9-luokkalaisen tai yläkoulun biologian opettajan näkökulmasta?

Helmikuun alussa Kuopion Hatsalan klassillisen koulun yläkoululaisilla oli suoritettavanaan TET-jakso, josta osa on mahdollista suorittaa myös tutustumalla yliopiston toimintaan. Eräs hammaslääkärin ammatista haaveileva 9-luokkalainen olikin seuraamassa hampaalla opiskelua kahden päivän ajan minun opastuksellani. Ensimmäinen TET-päivä yliopistolla kului hammaslääketieteen opetusklinikassa potilastöitä seuraamalla, ja toinen päivä minun kanssani luennoilla. Samaan aikaan kun yläkoululaiset olivat tahoillaan suorittamassa TET-jaksojaan, hammaslääketieteen ja lääketieteen opiskelusta kiinnostuneet kaksi biologian opettajaa samaisesta Hatsalan koulusta päättivät käyttää tilaisuutensa hyväkseen, ja hekin olivat 2 päivän ajan seuraamassa meidän opiskeluja yliopistolla. He osallistuivat myös kanssani luennoille, labraharkkaani ja pääsivät käymään myös opetusklinikassamme.

Vierailijat pääsivät tutustumaan hammaslääketieteen opetusklinikaamme.

Vierailun jälkeen kyselin vierailijoiltamme heidän odotuksistaan ja ennakkokäsityksistään hampaalla opiskelusta. Kuten arvata saattaa, 9-luokkalaiselle yliopisto-opinnot tuntuvat vielä kovin kaukaiselta ajatukselta, joten varsinaisia ennakkokäsityksiä yliopistossa opiskelusta ei hänelle ollut ehtinyt muodostua. Opettajien kokemukset hampaan opinnoista taas vastasivat aika hyvin heidän odotuksiaan. Yllättävää heistä kuitenkin oli se, kuinka tarkkaan hammaslääketieteen opiskelussa käsitellään aiheita, joilla ei todennäköisesti tulevan työn kannalta ole kovinkaan suurta merkitystä. Tulevat hammaslääkärit tosiaan käyvät ensimmäisinä vuosinaan hyvin pitkälti samat kurssit kuin lääketieteen opiskelijat, joten tuo opettajissa ihmetystä herättänyt aihe hämmästyttää välillä meitä hampaalaisiakin. Täytyy kuitenkin muistaa, että hammaslääkärin vastaanotollekaan ei koskaan tule pelkkä suu, vaan koko ihminen.

Vierailijat pitivät UEFin opiskeluilmapiiriä hyvänä ja myös opetustilat, erityisesti hammaslääketieteen opetusklinikka, saivat paljon kehuja. Luento-opetus sai myös paljon keskustelua aikaan. Opettajista oli yllättävää, miten vieläkin entisajan luennointityyli on tallella noin voimakkaasti opetusmenetelmänä. Luennot eivät siis ole paljoa muuttuneet opettajien omista opiskeluajoista, tosin paperisten muistiinpanojen sijaan suurimmalla osalla opiskelijoista on tabletit tai läppärit muistiinpanovälineinä luennoilla mukana. Peruskouluopetukseen tottuneen 9-luokkalaisen mielestä yllättävää luento-opetuksessa oli se, miten paljon ihmisiä on kuuntelemassa luennoilla ja miten nopeasti asioita käydään siellä läpi. Kaikki kolme vierailijaa painottivat myös sitä, miten luennoilla huomaa opiskelijoiden oman motivaation opintoihinsa. Opiskelijat oikeasti kuuntelevat opetusta, esittävät kysymyksiä ja tekevät vapaaehtoisesti muistiinpanoja. Tosiaan, toisin kuin yläkoulussa, yliopistossa ei tarvitse pyytää opiskelijoita olemaan hiljaa tai huolehtia heidän opintojen edistymisestä, sillä opiskelijat ovat valmiita huolehtimaan siitä itse nyt, kun ovat ensin opiskelupaikan itselleen kovan työn takia saaneet.

Molekyylibiologian ja genetiikan luennolla.

Vierailut olivat varmasti avartava kokemus niin 9-luokkalaiselle kuin yliopisto-opinnot jo nähneille opettajille, mutta myös minä sain ihan uudenlaisia näkökulmia opiskeluuni. Kukaan meistä ei jäänyt tyhjin käsin, opettajat muun muassa sivistivät itseään embryologian luennoilla ja totesivat opettaneensa joitakin asioita yksilönkehityksen alkuvaiheista täysin väärin oppilailleen. 9-luokkalainen totesi taas joutuvansa tekemään paljon töitä päästäkseen hammaslääkäriksi, mutta ainakaan tuo haave ei tullut kuopattua vaan päinvastoin, odotukset tulevaa työtä ja hampaalla opiskelua kohtaan muuttuivat vain parempaan suuntaan.

Katriina // Hammaslääketiede

December 1, 2015

Suomen suurin jatkokoulutustapahtuma- STUDIA 2015

Tänään alkoivat vuoden 2015 Studia-messut. Studia on suomen suurin jatkokoulutustapahtuma ja ne pidetään Helsingissä messukeskuksessa. Tänään tapahtuma alkoi kello yhdeksän ja kävijöitä oli heti aamusta todella paljon. Tulevat korkeakouluopiskelijat löysivät UEFin, Savonian ja Karelian yhteisen Find Your East -ständin ja eri alojen edustajat saivat kertoa opiskelustaan kiinnostuneille koko päivän ajan, sillä kuuntelijoita oli erittäin paljon.

Lääkiksestä kiinnostuneita oli paljon ja Katriinan kanssa koitimme keretä huomioimaan kaikki ja vastaamaan heidän kysymyksiinsä. Kaikilla kouluilla ja eri edustajilla on omat hienot esittelypisteet, jonka myötä messujen ilme on oikein värikäs sekä monipuolinen.

Kiireestä huolimatta kahvitauolla kerkesi tutustumaan muiden oppilaitosten esittelijöihin ja heidän mielenkiintoisiin aloihinsa.

Rasmuksen kanssa kävimme muun muassa tutustumassa Poliisiammattikorkeakoulun porukkaan. Ja tässä miljöössä ei ole ennen oltukkaan 😉

Messut jatkuvat huomenna keskiviikkona klo. 09.00 ja silloin ovat taas UEFin edustajat paikalla juuri TEITÄ varten.

-Ville

lääkis

November 18, 2015November 19, 2015

Kysyvä ei tieltä eksy

Viimeviikolla oli vilskettä niin Kuopion kuin Joensuun kampuksella. Oli abeja, esittelijöitä, esitteitä ja paljon puhetta jatko-opinnoista. Kyseessä Itä-Suomen yliopiston abipäivät – Kuopiossa maanantaina 9.11. ja Joensuussa perjantaina 13. päivä. Päivät olivat antoisia kokemuksia lähettiläälle ja toivottavasti myös abeille, vaikka jälkimmäinen olikin kutkuttavana ajankohtana.

Tietoa jatko-opinnoista kiinnostuneille oli järjestetty niin luentomuodossa kuin esittelypistein. UEFilla oli oma ständi, jossa meitä lähettiläitä pyöri jakamassa niin koulutustarjontaesitteitä kuin hakuoppaita sekä kyselemässä, mikä kiinnostaa. Hurjastihan aloja ja mahdollisuuksia on tarjolla, että ei ihme monen vastauksen olleen ”en vielä tiedä”. Abipäivät ja muut jatko-opiskelutapahtumat ovatkin juuri sitä varten, että saa tietoa ja tukea valintojen tekemiseen. Karsintaa on hyvä aloittaa miettimällä, mitä haluaa tehdä isona tai mikä kouluaine nappaa. Niin opiskelujenkin kuin niiden jälkeen siintävän työelämän kannalta on hyvä löytää itseä kiinnostava ala, joka oikeasti innostaa. Tulevan opiskelupaikan valinnan ei tarvitse olla nopan heittoa, vaan tietoa on tarjolla ja kysymällä saa lisää!

Oma antinsa on abipäivillä myös niille, joilla ala on jo tiedossa. Tuoreista hakuoppaista saa tarkan tiedon hakemista varten ja alan opiskelijoilta kuulla opiskelusta käytännössä. Hienoa olikin kuulla siitä kirjosta, mitkä kaikki alat abeja kiinnostaa ja auttaa alkuun hakuoppaan kanssa. Jokaisella hakukohteellaan on omat pisteytyksensä ja hakumenettelyissä on eroja, joten kannattaa käydä tulevan (unelma)alan ohjeet huolella läpi. Esimerkiksi kirjoitetuilla aineilla on erilaiset painoarvot eri kohteissa ja osaan valintakokeista vaaditut tiedot ovat tietyn aineen lukion oppimäärä, jota ei kannata vasta koetta ennen opiskella.

Sopivissa väleissä hyödynsin itsekin abipäivät kartuttamalla omaa tietovarastoani Itä-Suomen yliopiston opiskelumahdollisuuksista. Aloista ja opinnoista saa niin paljon eläväisemmän kuvan keskustelemalla opiskelijoiden kanssa kuin mitä esitteestä ja oppaasta tavaamalla.

Jäikö abipäivät käymättä? Ei huolta, meiltä UEF-lähettiläiltä saa kysellä opiskelusta muutenkin! Lukiovierailuilla näyttäydytään ympäri Suomen ja sosiaalisesta mediasta (Facebook & Instagram) meidät tavoittaa helposti. Paperiesitteissä on oma hohtonsa, mutta onneksi kaikki on saatavilla digitaalisestikin.

Jenny // matemaattisten aineiden aineenopettaja ja luokanopettaja

November 10, 2015November 9, 2015

Asuminen kahdessa kaupungissa

Monet muuttavat opiskelun perässä toiselle paikkakunnalle. Muutto uuteen paikkaan on yleensä jollain tavalla vaikeaa, jos ei muuten niin itse tavaroiden roudauksen takia. Toisaalta uusi paikkakunta tarjoaa uusia mahdollisuuksia: uusi ystäviä, harrastuksia ja elämyksiä.

Joskus vanhalle kotipaikkakunnalle joutuu jättämään oman puolison ja jopa lapset. Silloin ruvetaan yleensä etsimään mahdollisuuksia viettää mahdollisimman paljon aikaa perheen kanssa. Se tarkoittaa matkustelua, opiskeluaikataulujen sumplimista ja eron kestämistä. Todennäköisesti myös julkisen liikenteen tarjouksia tulee kytättyä silmä kovana ja kaikki mahdolliset tarjoukset tilattua sähköpostiin.

Asun itse kahdessa paikassa, arkipäivinä Kuopiossa ja viikonloppuisin Helsingissä. Itä-Suomen yliopiston Kuopion kampus on ainoa paikka Suomessa, jossa voi opiskella ravitsemusterapeutiksi. Siksi Helsingin yliopisto ei tullut kysymykseen, vaikka sielläkin voi opiskella ravitsemustiedettä.

Koen kotini olevan Helsingissä ja asunnon tai kämpän Kuopiossa. Se on tarkoittanut sitä, että opiskelukavereiden kanssa tulee vietettyä vapaa-ajalla paljon vähemmän aikaa kuin haluaisi, Kuopion asunnon lievää (joidenkin mielestä suurempaa) askeettisuutta ja tunteja tuntien perään bussissa ja junassa. Lisäksi pysyvämpää asumista vaativat asiat, kuten esimerkiksi kuntosalikortti, on turha toive. Onneksi Sykettä pelastaa!

Vähäisestä opintotuesta vähäinen ylijäävä osuus ei mene viihteeseen tai säästöön, vaan matkoihin. Matkojen osalta helpotusta on tuonut julkisen liikenteen verinen kilpailu, joka mahdollistaa bussimatkojen saamisen halvimmillaan eurolla ja joskus harvemmin luksusta, eli edullisen junamatkan. Bussimatkat tulevat myyntiin kuukausia etukäteen ja ovat silloin edullisimmillaan, joten aikatauluja joutuu miettimään hyvinkin paljon etuajassa. Se harmittaa silloin kun kohdalle tulee tapahtumia joihin haluaisi osallistua, mutta ei pysty, koska on jo muualla.

Käytännössä jatkuva matkustelu vaatii joko säästöjä tai työntekoa. Työnteko taas on hankalaa, koska vähäisen ajan kotipaikkakunnalla haluaa viettää jossain ihan muualla kuin töissä ja opiskelupaikkakunnalla taas aika menee opiskelujen, osa-aikatyön ja treenien ohjauksen parissa. Onneksi puoliso maksaa Helsingissä vuokran.

Kahdessa kaupungissa asuminen tarkoittaa myös kahta vaatekaappia, kahta astiastoa, niiden tärkeiden papereiden ja tavaroiden sijaitsemista aina juuri väärässä kaupungissa, matkustamisen vuoksi vähäisiä unia ja lyhyitä viikonloppuja. Myös tietynlainen väliaikaisuus ja lievä kodittomuuden tunne tulee esille.

Pahinta on ehkä ”elämän hukkaan valuminen” täydessä bussissa häiritsevien kanssamatkustajien kanssa. Julkiseen liikenteeseen mahtuu nimittäin todella ihmeellistä porukkaa ja yli viiden tunnin matka kahdesti viikossa voi nostaa stressitasot pilviin. Selkä on myös kovilla. Arkipäivän ongelma on, että herkästi pilaantuvaa ruokaa ei voi ostaa kerralla kovin paljon. Tässä pelastavat juurekset ja pakastevihannekset (mm. parsakaali ja vihreät pavut on hyviä valintoja!).

Kahdessa kaupungissa asumisessa on myös etuja. Paikkakuntaan ei ehdi kyllästyä, kämppisten kanssa välit pysyvät hyvinä kun heitä ei paljon näe, aika puolison kanssa on kultaa ja kahden kaupungin tapahtumatarjonnasta saa enemmän irti. Myös ostosmahdollisuudet ovat kahden kaupungin myötä hyvät. Koska asun viikonloput Helsingissä, pääsen nauttimaan pääkaupungin upeasta kulttuuri- ja tapahtumatarjonnasta ilman pääkaupunkiseudun arkipäivän ongelmia, kuten esimerkiksi ruuhkat tai seisominen täydessä ratikassa tai bussissa.

Salmiakki- ja lakritsifestivaalit, suklaafestivaalit, Syö Art Goes Kapakka ja runsas brunssi- ja ravintolatarjonta ovat vain esimerkkejä siitä, mitä ruokaintoilija voi Helsingissä kokea. Toisaalta Kuopiossa on omat tapahtumat ja ulkoilumahdollisuudet ovat ihan eri luokkaa. Myös kala- ja mustikkakukko sekä rento tunnelma vievät pisteet Savoon. Paikkakuntien vertailu on hankalaa ja on täysin henkilöstä kiinni, minkälaisista paikkakunnista tykkää.

Kannustan kaikki tavoittelemaan unelmiaan ja hakemaan sitä täydellistä opiskelupaikkaa, sijaitsipa se sitten kotipaikkakunnalla tai ei. Loppujen lopuksi muutama opiskelujen parissa vietetty vuosi on lyhyt aika ja se vierähtää nopeasti. Eihän sitä tiedä jos vaikka työllistyisi opiskelupaikkakunnalle. UEF on Suomen monialaisin yliopisto, joten vaihtoehtoja riittää niin Kuopiossa, Joensuussa kuin Savonlinnassa. Matkustelu avartaa!

Karim // ravitsemustiede