Tag Archives: opetusharjoittelu

Kokemuksia opetusharjoittelusta

Minulle oli yliopistoon hakiessani selvää, mitä haluan ammatikseni tehdä. Toki tätä piti parin välivuoden ajan pohtia, mutta hakuvaiheessa oli selvää, että haen fysiikan aineenopettajaksi. Siispä odotinkin innolla pedagogisten opintojen alkamista toisen opintovuoden alussa, jolloin pääsin kokeilemaan opettajan töitä käytännössä. Opintoihin kuuluu useampi normaalikoululla, joka on yliopiston kampuksella sijaitseva koulu, suoritettavaa opetusharjoittelua. Orientoiva harjoittelu toisen vuoden alussa oli melko pieni katsaus opettajan ammattiin, mutta jo sillä kurssilla pääsi kokeilemaan opettamista käytännössä. Nyt kolmannen vuoden alussa alkoi kurssi Opetuksen perusteiden harjoittelu, jolla opettajan työtä pääsi toteuttamaan paljon. Tänään pidin harjoitteluni viimeisen oppitunnin haikein fiiliksin, sillä olen nyt varmempi kuin koskaan halustani valmistua fysiikan opettajaksi.

Henri Blogi 1
Tässä tutkitaan voiman momentteja ja niiden vaikutussuoria.

 

Harjoittelun aikana oppitunteja pääsi pitämään sekä pareittain toisen harjoittelijan kanssa että yksin. Molemmat olivat miellyttäviä toimintatapoja, mutta koen, että yksin opettaessa hommassa on enemmän mukana. Tällöin on itse vastuussa tunnin sujumisesta, vaikka ohjaava opettaja tunnilla mukana onkin. Sain huomata, että opetusta ohjaavat opettajat normaalikoululla ovat huippuluokkaa. He ohjaavat tunnin suunnittelussa, mutta antavat tilaa harjoittelijan omille ajatuksille. Oppitunnista saatu palaute on yksityiskohtaista ja rakentavaa. Harjoittelun aikana pääsi pitämään oppitunteja sekä peruskoulussa että lukiossa. Oppituntien pitämisen lisäksi harjoitteluun kuului myös muiden pitämien oppituntien seurantaa, joka avarsi näkökulmaa erilaisiin tapoihin opettaa.

Henri Blogi 4
Ilmatyynyrata.

Harjoittelun alussa asetin itselleni erääksi tavoitteeksi pitää mahdollisimman mielenkiintoisia ja ymmärrettäviä oppitunteja. Ohjaavilta opettajilta, muilta harjoittelijoilta ja jopa oppilailta saatu palaute on antanut ymmärtää, että tavoitteisiin päästiin. Tuntui, että oppitunnin pito helpottui koko ajan harjoittelun edetessä, ja hiljalleen huomioni kiinnittyi opetettavan asian lisäksi myös oppilaisiin.

Henri Blogi 3
Lähestulkoon kirottu nosturitehtävä, jota käytiin läpi peräti kolmella eri tunnilla.

Harjoittelu oli aikaa vievää ja vaativaa, mutta myös erittäin palkitsevaa. Fiilis onnistuneen tunnin jälkeen on upea, ja siihen päälle saatu positiivinen palaute vahvistaa sitä edelleen. Epäonnistumisiakaan ei tarvinnut pelätä, sillä ohjaavat opettajat olivat aina valmiita auttamaan, jos jokin meni pieleen.

Vaikka mielelläni keskitynkin nyt hieman enemmän muihin opintoihin, odotan innolla jo seuraavaa harjoittelua, jonka käyn neljännen vuoden keväällä. Paljon olen opettajan ammatista oppinut, mutta paljon on vielä opittavaa!

Henri // fysiikka

Aineenopettajaopiskelija & pedagogiikka

Edellisessä blogipostauksessa Maiju kirjoitti sivuaineista, ja minä jatkan tänään samalla teemalla. Raotan hieman oman sivuaineeni, aineenopettajan pedagogisten opintojen, saloja ja käytänteitä. Olen itse siis tosiaan viittä vaille valmis äidinkielen ja kirjallisuuden aineenopettaja, ja pedagogiset opintoni sain kokonaan suoritetuiksi jo vuosi sitten keväällä. Aineenopettajan pedagogiset opinnot on mahdollista opiskella vain sivuaineena, sillä jokin koulussa opetettava aine on luonnollisesti se oma pääaine, esim. tulevien biologian opettajien pääaine on biologia ja niin edelleen.

Itä-Suomen yliopisto kouluttaa aineenopettajia Joensuun ja Savonlinnan kampuksilla; jälkimmäisestä valmistuu kotitalouden ja käsityön opettajia ja Joensuusta sitten kaikki muut aineenopettajat. 🙂 Joensuussa homma toimii niin, että joka kevät aukeaa haku pedagogisiin opintoihin, joihin sisältyy myös valintakoe. Ennen valintakoepäivää hakijan tulee palauttaa lyhyt kirjallinen ennakkotehtävä, ja itse valintakoe koostuu kahdesta osasta: yksilöhaastattelusta sekä ryhmäkeskustelusta. Hanna käsitteli jokin aika sitten kasvatustieteiden kirjallista vakava-koetta omassa blogipostauksessaan. Aineenopettajakoulutuksessahan tuota koetta ei tarvitse Savonlinnan käsityön- ja kotitalousopettajan koulutuksia lukuunottamatta tehdä. Joensuussa selviää siis ennakkotehtävällä, haastattelulla ja ryhmäkeskustelulla – ja kun niistä suoritiutuu hyvin, on paikka aineenopettajan pedagogisiin opintoihin melko varma. 😉

Mitäs nuo aineenopettajan padagogiset opinnot sitten sisältävät? – No ainakin 60 opintopisteen verran valmiuksia toimia opettajan tehtävässä, se on selvä! Opinnot voisi oikeastaan jakaa kolmeen kategoriaan: 1) kaikille aineenopettajille yhteisiin luentoihin, jotka ovat osittain samoja esim. luokanopettajaopiskelijoiden kanssa, 2) oman oppiaineen pedagogiikan luentoihin ja harjoituksiin ja 3) opetusharjoitteluihin, jotka ovat mielestäni olleet ihan paras juttu yliopistossa! 🙂 Ykkösryhmän luentojen aiheina on muun muassa kasvatuspsykologiaa, erityispedagogiikkaa sekä opetuksen ja oppimisen perusteita. Nuo luennot ovat monesti ns. massaluentoja, ja luentosarjan loputtua koittaa kurssitentin aika. Kakkosryhmän luennot ja harjoitukset ovat vain oman opetettavan aineen opiskelijoiden kesken, ja niillä keskitytään spesifisti oppiaineen omiin erityispiirteisiin ja -tarpeisiin. Esimerkiksi omassa oppiaineessani, eli äidinkielessä ja kirjallisuudessa, on noilla luennoilla käsitelty muun muassa kieliopin opettamisen metodeja, kirjallisuuden opettamista ja lukihäiriöitä. Viime vuosina on myös jonkin verran tehty yhteistyötä eri oppiaineiden opiskelijoiden kesken; meilläkin taisi joskus olla jokin yhteisluento uskonnon ja historian opiskelijoiden kanssa.

Kolmas ja keskeinen osa opintoja ovat opetusharjoittelut, ja ne vasta hauskoja ovatkin olleet. 😉 Aineenopettajilla opetusharjoitteluita on yhteensä neljä, ja ne painottuvat tutkinnon loppupuolelle – tämä vain siksi, että taataan opetusharjoittelijan riittävät tietotaidot opetettavasta aineesta. Kolme harjoittelua suoritetaan yliopiston omilla harjoituskouluilla, ja yhden harjoittelun suorituspaikan saa valita aivan itse. Minä suoritin tuon ns. “kenttäharjoittelun” omassa entisessä lukiossani. Voitte kuvitella, miten jännää oli palata vanhaan opinahjoon opettamaan ja tavata siellä kaikki entiset omat opettajat! Harjoittelu kannatti suorittaa omassa vanhassa lukiossa, sillä sen jälkeen olen päässyt kyseisessä opinahjossa useaan otteeseen ihan palkallisiin sijaisen hommiin. 😉

Kuvassa Joensuun harjoittelukoulu eli Normaalikoulun yläkoulu & lukio. Lähde: wikipedia.org
Kuvassa Joensuun harjoittelukoulu eli Normaalikoulun yläkoulu & lukio. Lähde: wikipedia.org

Opetusharjoitteluissa sekä pidetään itse oppitunteja aina pienistä seiskaluokkalaisista aina abiturientteihin asti että seurataan sivusta muiden opetusharjoittelijoiden pitämiä tunteja. Oppitunteja valvoo aina ohjaava opettaja, jonka kanssa palaveerataan muutenkin säännöllisesti harjoitteluiden aikana. Se, miten paljon vapauksia saa oppituntien suunnittelussa, on kiinni pitkälti omista valmiuksista – toki vastuun määrä lisääntyy tasaisesti harjoitteluiden edetessä. Harjoittelupäivät ovat toisinaan pitkiä ja raskaita, mutta kyllä kaikki stressi ja kiire on sen arvoista! Lopussa todellakin kiitos seisoo, kun viimeisen harjoittelun lopussa saa kiitosta sekä ohjaavilta opettajilta että oppilailta. Viime keväänä, kun olin tekemässä lähtöä viimeistä kertaa harjoittelukoululta, oli tulla tippa linssiin, kun ryhmä seiskaluokkalaisia tyttöjä tuli kiittämään minua ja sanoi minun olleen ihan 5/5 opettaja.

Sitä ennen eräs lukiopoika oli jo todennut minulle, että “sinun tunneillasi oli aina kivaa, vaikka äikkä onkin tosi tylsää”. Ei huono!

Minun tunneillani perinteiset kaavat rikotaan. Eräällä kasien tunnilla opiskelimme lauseenjäseniä Cheekin lyriikoiden avulla!
Minun tunneillani perinteiset kaavat rikotaan. Eräällä kasien tunnilla opiskelimme lauseenjäseniä Cheekin lyriikoiden avulla!

– Sari / suomen kieli & kirjallisuus