YHTEISKUNTA- JA KAUPPATIETEIDEN LÄHETTILÄÄT ESITTÄYTYVÄT!

Seuraavana esittelyvuoroon pääsevät yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnan lähettiläät Johanna, Anni ja Hilma.

Johanna, 22, oikeustiede

Moikka kaikille!

Olen Johanna, 22-vuotias toisen vuoden oikeustieteiden opiskelija. Alun perin olen kotoisin Kehäradan ja lentokentän välistä Vantaalta, mutta koen, että reilun vuoden Joensuussa asuneena olen osittain juurtunut myös tänne susirajalle.

Kun lukioaikana mietin jatko-opiskelupaikkaa, minulla oli selkeästi kaksi haavetta; oikeustieteiden tai historian opinnot. Olen aina ollut kiinnostunut yhteiskunnallisista ja ajankohtaisista asioista, joten lukio-opintoni suuntautuivat vahvasti historiaan ja yhteiskuntaoppiin. Lapsena haaveilin ammatista, jossa saan työskennellä jakkupuvussa hienossa toimistossa. Alkuperäinen idea oikeustieteistä sai alkunsa tv-sarjasta ja hankittuani lisää tietoa opiskelusta ja uramahdollisuuksista, jatkokoulutusvalintaani tehdessä päädyin hakemaan oikikseen.

Hakuprosessi oikeustieteelliseen vaati paljon työtä, itsekuria ja epätoivon hetkiä (sekä kaksi välivuotta). Hain ensin kaksi kertaa Helsinkiin, mutta kolmannella kerralla vaihdoin taktiikkaa; päätin hakea yhteisvalinnassa Turkuun, Joensuuhun ja Rovaniemelle (Huom. nykyään voit hakea kaikkiin kaupunkeihin samalla valintakokeella). Spontaani itkuhan siinä pääsi, kun sain tiedon sisäänpääsystä Itä-Suomen yliopistoon; sitä onnen määrää ei pysty sanoin kuvailemaan. Pitkä uurastus palkittiin mahdollisuudella päästä opiskelemaan unelma-alaani. Toki muutto Joensuuhun jännitti; en tuntenut täältä ketään ja kaupunki oli vieras. Näin jälkeenpäin ajatellen huoleni olivat aivan turhia. Saman henkisiä kavereita löytyi heti ensimmäisenä päivänä ja ryhmähenki ainejärjestössämme Judicassa on mahtava.

Vuoden aikana tutuksi on tullut niin Joensuun kaupunki kuin Itä-Suomen yliopisto. Oikiksen tenttialueet saattavat välillä olla laajoja ja kirjaston penkkejä on tullut kulutettua tunti, jos toinenkin. Opiskelun vastapainona toimivat Joensuun upea luonto ja ulkoilumahdollisuudet sekä tietenkin opiskelijaelämä. Omaa vapaa-aikaani vietän ulkoillen, ystävien kanssa tai Sykettä-liikuntatunneilla. Odotan myös innolla, mitä tuleva kausi UEF-lähettiläänä tuo tullessaan! Jos opinnot oikiksessa kiinnostavat, ota rohkeasti yhteyttä esimerkiksi UEF-lähettiläiden instagramissa!

Anni, 20, kauppatieteet

Morjesta moi vaan kaikille!

Perusfaktoina voisin itsestäni tähän alkuun sen verran kertoa, että nimeni on Anni Miettinen ja opiskelen kauppatieteitä nyt toista vuotta Itä-Suomen yliopistossa, Joensuun kampuksella. Joensuun omana tyttönä pääsin yliopistoon opiskelemaan heti ylioppilaaksi valmistumiseni jälkeen, vaikka oma polkuni kohti kauppatieteitä on ollutkin kaikkea muuta kuin mutkaton.

Vielä lukiossa opiskellessani lukujärjestykseni täyttyi pääosin terveystiedon ja biologian kursseista, ja olin kuin olinkin suuntaamassa myös jatko-opintojani näiden teemojen pariin. Toisin kuitenkin kävi ja ylioppilaskirjoitusten sekä yhteishakujen lähestyessä tunne sisälläni sen kuin vain vahvistui, ettei paikkani enää yliopistossa olisi terveysaiheiden parissa. En kuitenkaan ottanut asiasta sen suuremmin paineita, vaan ajattelin, että ehdin sitten välivuonna paneutumaan asiaan tarkemmin – ”kunhan nyt vain jonkun pääsykokeen käyn tekemässä, mietitään sitten vuoden päästä”. Noh, kävikin sitten niin, ettei myöskään suunnitelmani välivuodesta koskaan toteutunut, vaan pääsin opiskelemaan kauppatieteitä yhtenä onnekkaana suoraan papereideni perusteella.

Pähkinänkuoressa olen siis ajautunut juuri sinne, minne en koskaan uskaltanut edes kuvitella päätyväni, mutta tälläpä tiellä sitä ollaan edelleen ja voin sanoa, että juuri näin kuuluikin tapahtua. Pääaineekseni olen valinnut laskentatoimen ja verotuksen, sekä opintojeni ohella olen mukana myös rakkaan ainejärjestömme Optimin toiminnassa.

Siinä missä arkeni koostuu pitkälti luennoista, harkoista, demo-tehtävistä – ja mitä näitä nyt on, sitä tärkeämmässä roolissa ystävät ja vapaa-aika arjessani esiintyvät. En voi tarpeeksi korostaa, millainen merkitys ystävilläni yliopisto-opiskelun ja muun arjen vilinän ohella on, ja kuinka he kaikessa yksinkertaisuudessaan ovat se, mikä pitää pääni kasassa, kun arjen stressi ja kiire alkavat painaa päälle. Toki ystävyyssuhteita on tarttunut mukaan elämän varrelta jo aiemminkin, mutta itselleni ehdottomasti suurin yllätys yliopisto-opinnot UEF:illa aloittaessani oli se, kuinka läheisiä ja rakkaita omista opiskelukavereista todellisuudessa voikaan tulla. Ja kun sanon niin, myös tarkoitan sitä – ei ole yks taikka kaks kertaa, kun ollaan biletetty aamuun asti ja sit taas vastapainosesti hajoiltu yhessä harkkatehtävien parissa. Niiden ihmisten kanssa jaetaan niin ilot kuin surut ja voin rehellisesti sanoa, että tuntuu kuin oisin tuntenu nuo ihmiset jo vuosia, love you guys!

Siispä, koska oma kokemukseni UEF:illa on ollut mitä antoisin, haluan olla nyt myös itse mukana tuomassa tätä UEF:in ilosanomaa teille muille. Tämä kaikki on vasta alkusoittoa, enkä malta odottaa, mitä vuosi tuo tullessaan – stay tuned!

Hilma, 20, sosiaalitieteet

Moikkelis!

Olen Hilma, parikymppinen kolmannen vuoden sosiaalitieteiden opiskelija Kuopion kampukselta. Valitsin pääaineekseni sosiologian ja kirjoittelen tänä vuonna kandidaatin tutkintoa. Olen kotoisin Siilinjärven Toivalasta, joten en päätynyt kovin pitkälle synnyinsijoiltani opiskelemaan. Se ei kuitenkaan tuntunut missään vaiheessa epämiellyttävältä, sillä onhan sekin rikkaus, että huippuyliopisto löytyy läheltä. Meillä UEFissa on kuitenkin opiskelijoita ihan eri puolilta Suomea (ja maailmaa), joten kulttuurien ja murteiden paljous on kyllä ilahduttanut toisiin opiskelijoihin tutustuessa.

Päädyin sosiaalitieteiden pariin aikoinaan UEF-lähettilään lukiovierailusta heränneiden ajatusten siivittämänä. Olen aina halunnut ymmärtää ihmisten käyttäytymistä ja sitä, miten yhteiskunta toimii, ja näistä syistä sosiaalitieteet alkoivat tuntua itseä kiinnostavalta alalta. Toisaalta myös työllistymismahdollisuuksien moninaisuus kiehtoo – sosiaalitieteistähän ei valmistu mihinkään tiettyyn ammattiin eli professioon vaan asiantuntijaksi.

Opiskelijaelämä on maistunut minulle varsin hyvin ja olen oppinut opiskeluvuosien aikana paljon ajankäytön ja elämän eri osa-alueiden yhteensovittamisesta. Vinkkinä tahdonkin jakaa kaikille, että on hyvä opetella järjestämään sopivasti aikaa opiskelujen lisäksi myös urheilulle (lue: Sykettä-tunneille <3 ), ystäville ja yleiselle koomailulle.

UEF-lähettiläänä toivon antavani yliopisto-opiskeluja pohtiville samaa innostusta ja valaistumisen kokemusta, jota itsekin pääsin kokemaan, kun löysin itseä kiinnostavia opiskeluvaihtoehtoja. Nykikää hihasta tai laittakaa viestiä, jos jokin asia yliopisto-opiskelussa mietityttää ja ottakaa meidän UEF-lähettiläiden kaikki mahdolliset somet haltuun – siellä jaetaan tärkeää infoa ja kaikkea kivaa yliopistoelämään liittyvää sisältöä.

Mukavaa syksyn jatkoa kaikille!

Miten päädyin opiskelemaan alaani?

Lähettiläät esittelevät omia kokemuksiaan, miten ovat päätyneet omalla alalleen. Mitkä asiat ovat vaikuttaneet hakemiseen ja mitä kaikkea mutkia matkaan on mahtunut!

 

Kirsi – Ympäristötiede

Olen pienestä lähtien ollut kiinnostunut luonnosta, avaruudesta ja niihin liittyvistä tieteen asioista. Ala- ja yläasteella halusin päästä tutkijaksi ja kartoittaa maailmankaikkeuden ihmeitä. Lukiossa ajatusmaailma oli vielä sillä tiellä, mutta mukaan tulivat ympäristönsuojelu sekä lääketiede. Vaihtoehtoina mietin silloin lääkärin uraa sekä fysiikan opiskelujen kautta meteorologiksi joko tutkimaan sääilmiöitä tai pienhiukkasten vaikutusta ilmastonmuutokseen.

Opon tunneilla tutustuin muihin vaihtoehtoihin, jotka olivat biologian ja ympäristön puolelta. Jostakin testistä tuli vaihtoehtona ympäristötiede, mutta olin käynyt vain yhden kurssin kemiaa ja pääsykokeessa vaadittiin kemian laajan oppimäärän tuntemus. Ajatus jäi taka-alalle, kun aloin lukemaan fysiikan kirjoituksiin. Panostin siihen paljon, mutta opiskellessa tuli sellainen tunne, että työskentely fysiikan parissa tulisi olemaan todella matikkapainoista. Kaipasin tulevalta uralta suuntaa, missä työ olisi konkreettista ja työn jälkeä pystyisi näkemään. Lisäksi fysiikan opiskelut olisivat olleet Helsingissä, eikä muutto suurkaupunkiin houkutellut tutusta Kuopiosta. Päädyin siis hakemaan ympäristötieteisiin Kuopioon ja toisena vaihtoehtona sovellettuun fysiikkaan, jonka suuntauksina olisivat olleet ympäristöfysiikka tai lääketieteellinen fysiikka.

Opiskelin abikeväänä kolme kemian kurssia lukiokursseilla muiden ollessa lukulomalla, ja yhden kurssin kävin itsenäisesti läpi. Panostaminen kannatti, sillä sain pistettä vaille täydet pisteet kemian osuudesta valintakokeissa! Olen ollut todella tyytyväinen valintaani, sillä suuntautumisvaihtoehtoja on todella monia. Olen löytänyt mieleisen suunnan ympäristöterveyden puolelta, painottuen esimerkiksi kemikaalien ja ilmansaasteiden terveysvaikutuksiin. Tulevat työtehtävät voivat olla esimerkiksi tutkimuspuolelta yliopistoissa tai erilaisissa tutkimuslaitoksissa (kuten THL), ympäristöasiantuntijana kunnilla, valtiolla tai yksityisissä yrityksissä sekä erityisasiantuntijana valitsemallaan painotuksella (kuten sisäilma-asiantuntija).

 

Erika – Biolääketiede

Opiskelen tällä hetkellä toista vuotta biolääketiedettä, ja Kuopioon päädyin vasta monen mutkan kautta.

Yläasteen jälkeen lähdin opiskelemaan graafista suunnittelua amikseen Pekka Halosen akatemiaan, koska silloin taide kiinnosti enemmän kuin tiede, ja olin varma, että päädyn töihin johonkin lehteen tai mainostoimistoon. Olen kuitenkin aina ollut kiinnostunut myös ihmisen terveydestä, ja jo graafikon opintojen aikana heräsi ajatus ravitsemustieteen opinnoista. Graafikoksi valmistumisen jälkeen lähdin viettämään välivuotta Uuteen Seelantiin, ja tarkoituksena oli hakea opiskelemaan Helsinkiin, kun palaan. Sain kuitenkin mahdollisuuden aloittaa ravitsemustieteen opinnot Aucklandissa, ja jäin sille tielle kolmeksi vuodeksi. Opiskelin aluksi ravitsemustieteen ja urheilutieteiden tuplatutkintoa, mutta jo ensimmäisen lukukauden jälkeen urheilutieteet vaihtuivat genetiikkaan, ja solu- ja molekyylibiologia sekä ura tutkijana alkoi kiinnostaa entistä enemmän. Jouduin kuitenkin jättämään opintoni kesken ja palaamaan Suomeen. Suomessa etsin yliopistoa jossa voisin jatkaa genetiikan opintojani, kun törmäsin biolääketieteen koulutusohjelmaan. Luettuani koulutusohjelman kuvauksen olin myyty – lääketiedettä ilman potilaita! Jouduin hakemaan kaksi kertaa ennen kuin pääsin sisään, mutta täällä ollaan, ja olen erittäin tyytyväinen opintoihini. Urasuunnitelmat ovat kuitenkin taas ehtineet vaihtua, ja tutkijan uran sijaan aion suuntautua terveys- ja lääkealan myyntiin ja markkinointiin. UEFilla on onneksi mahdollisuus opiskella kauppatieteitä sivuaineena, ja kauppiksen kurssit tukevat hyvin uusia suunnitelmiani.

 

Sohvi – matematiikan aineenopettaja ja luokanopettajakoulutus

Minulla oli nuoresta asti paljon ajatuksia siitä, mikä minusta tulee isona. Pienenä haaveilin balleriinan urasta, vähän isompana halusin lakimieheksi, lukion ekalla mietin minusta tuleman hammaslääkäri ja lukion tokalla mietin rupeavani proviisoriksi. Lopulta en hakenut mihinkään näistä koulutuksista vaan totesin, että mitä jos sittenkin minusta tulisi opettaja.

Muistan ensimmäistä kertaa ehkä kahdeksannella luokalla miettineeni, että voisin isona ruveta matematiikan opettajaksi. Sen jälkeen tähän pohdintaan tuli vuosien tauko, mutta abivuonna rupesin uudelleen pohtimaan voisiko minusta sittenkin tulla matematiikan opettaja. Olin aina ollut hyvä matematiikassa ja pitänyt siitä, joten päätin hakea opiskelemaan sitä. UEF:iin lopulta päädyin, koska siellä sain monipuolisimman koulutuksen, koska matematiikan aineenopettajan opintojen kylkeen sain suoraan luokanopettajanopinnot. Näin valmistumisen kynnyksellä, en kyllä kadu valintaani. Mutta toisaalta, eihän sitä voi ikinä tietää, minne tie vie.

 

Heidi – Lääketiede

Päädyin lääkikseen aikoinaan monen mutkan kautta. Koko alakoulun (ja vielä seiskaluokallakin) haaveilin opettajan ammatista. Kuitenkin luonnontieteet alkoivat kiinnostaa ja ajatukset omasta alasta siirtyivät farmasian kautta lääkärin ammattiin. Lukiossa tähtäsin kurssivalinnoillani lääkistä kohti. Kirjoitukset menivät hyvin, mutta silti en saanut opiskelupaikkaa tuoreena valkolakin omistajana vuonna 2013. Kesätöiden jälkeen piti miettiä välivuoden suunnitelmia, ja päädyinkin tekemään koko vuoden töitä pääsykokeisiin valmistautumisen lisäksi. Vuosi antoi paljon ja opin paljon uutta itsestäni. Myös työnteko antoi lisää motivaatiota opiskeluun ja yhteishaussa hain lääkiksen lisäksi opiskelemaan ravitsemustiedettä. Kutsun ravitsemusta toiseksi intohimokseni, jota pääsinkin opiskelemaan välivuoden jälkeen. Kuitenkin opintojen mielenkiinnosta huolimatta koin, että minulle ei sopisi työ ravitsemusterapeuttina, vaan se valkotakki kutsui minua edelleen. Ehdin viettää kaksi vuotta ravitsemustiedettä opiskellen, ennen kuin ovet lääketieteen maailmaan avautuivat ja aloitin opinnot syksyllä 2016.

Hetkeäkään en ole katunut neljän kerran hakuprosessia. Matkan varrella opin paljon uutta, tapasin nykyisin itselleni tärkeitä ystäviä ja koen, että sekä muista opinnoista, että vuoden työputkestani on hyötyä tulevaisuudessa. Ensimmäisellä hakukerralla sisäänpääsyni oli alle pisteen päässä ja muillakin kerroilla aivan rajan tuntumassa. Tämä valoi uskoa, että sisäänpääsy on mahdollista. Nyt opiskellessa tämä tuntuu omalta paikalta, enkä voisi kuvitella valmistuvani muuhun ammattiin. Kiinnostus ihmisen biologiaan on vahva ja koen tärkeäksi roolin ihmisten auttajana, vaativasta ammatista huolimatta. Tällä omalla tarinallani haluan tsempata kaikkia teitä tavoittelemaan omia unelmia. Kovan työn ansiosta unelma on mahdollista saavuttaa ja se on kaiken vaivan arvoista! 🙂

 

Jussi – Oikeustiede

Se on Jussi tässä moro! Lukion alussa en vielä tiennyt yhtään, mitä haluaisin ”isona” tehdä. Lukion aikana päätös pikku hiljaa kypsyi ja abivuonna vaihtoehtoja oli jäljellä oikeastaan enää vain kaksi: oikis ja kauppis. En ole koskaan ollut kiinnostunut erityisesti jostakin yhdestä alasta, vaan ennemminkin vähän siitä sun tästä. Kauppiksesta minulla oli yksipuolisempi kuva: ”kaikista niistä tulee jotain businessmiehiä.” Sen takia oikis oli minulle se parempi vaihtoehto. Tutkinto itsessään on sen verran monipuolinen, ettei minun ole vieläkään tarvinnut päättää, millaisissa työtehtävissä haluan sitten aikanaan olla.

Sen ohella, että oikis antaa lisää miettimisaikaa uravalinnan suhteen, koulutusalavalintaan vaikutti sekin, että tykkään haastaa itseäni. ”Oikeustieteellinen” kuulosti lukiolaisen minun korvaani lähes Tylypahkalta, kun sinne on tilastollisesti niin ja niin vaikea päästä. Halusin siis myös haastaa itseäni ja kokeilla, onko minun mahdollista päästä sinne. Toisella kerralla sitten pääsinkin!

Laiska ja laskelmoiva kun olen luonteeltani, ajattelin koulutusvalinnassa myös sitä, että järkevintä on valita kerralla oikein, ettei mene ”aikaa hukkaan” opiskellessa väärää alaa. Ei mikään opiskelu toki koskaan hukkaan mene, mutta ajattelin oikeustieteen olevan sen verran monipuolinen ala, että vaikka jokin yksittäinen oikeudenala alkaisi tökkiä, niin löytäisin kuitenkin saman tutkinnon puitteista jotakin muuta mielenkiintoista. Otin lisäksi huomioon sen, että alallani on hyvä työllisyys sekä palkkaus, mutta myös sen, että jos haluankin jo valmistuneena sitten jossain kohtaa vaihtaa työtehtäviä, se onnistuu tällä tutkinnolla suhteellisen hyvin.

Yhteiskuntatieteiden tiedekunnan lähettiläät esittäytyvät!

Väsymätön seikkailija Veera

Morjesta! Minun nimi on Veera ja olen toisen vuoden sosiaalityön opiskelija Kuopion kampukselta. Ikää on kirjoitushetkellä kertynyt mittariin 21-vuotta ja olen muuttanut Kuopioon syksyllä 2016, mistäpä muualtakaan kuin Suomen Chicagosta eli Lahest. Tämä katujen gangsteri kohtasi vertaisensa: luentosalin penkin, mutta päivääkään en ole lähtöä katunut!  

Tämä tyttö käy täydellä teholla yötä päivää ja polttoaineista parhain on ehdottomasti yliopiston opiskelijaruoka (rapeat kalapalat). En tiedä kertooko se minusta tyyppinä jotain, kun en osaa vastata kysymykseen ”mitä teet vapaa-ajallasi?”. No, jossainhan minä olen ja kyllä minä jotakin kai teenkin… Yleensä minut tapaa vilkuttelevan bussin ikkunasta lähtöä tehdessäni tai sitten kalenterin ääreltä uutta reissua suunnitellessani. Elämä muuttuu kovin paljon jännittävämmäksi, kun McDonald’sin autokaistankin voi nähdä seikkailuna. Kotini on siellä, minne tie minut vuorollaan kuljettaakin ja Kuopiosta tykkään erityisesti siksi, että sieltä on helppo lähteä joka suuntaan!

Sosiaalityö ei ole kaikista mediaseksikkäin ala, varsinkin jos miettii juuri ylioppilastutkinnon/ammattitutkinnon suorittaneita nuoria ihmisiä. Moni ei varmasti edes tiedä, kuka sosiaalityöntekijä on tai missä hän työskentelee. Monelle taas sossuntäti on turhankin tuttu kontakti. Sosiaalityö on kuitenkin jotakin aivan muuta: erilaisten ihmisten kanssa työskentelyä kaikissa elämänvaiheissa ja –tilanteissa. Olen pienestä pitäen sanonut, että tulevaisuudessa työskentelen ammatissa, jossa mikään päivä ei ole samanlainen kuin edellinen. Sosiaalityöntekijöiden työllistyminen on tällä hetkellä erinomaista ja työllistymismahdollisuuksia on lukuisia. Valmistuttuani olen siis siinä onnekkaassa asemassa, että pystyn oman mielenkiintoni mukaan suuntautua minua kiinnostaviin työtehtäviin. Lopullisesti sosiaalityön opintoihin minut innoitti samaa alaa opiskeleva isosiskoni. Yksi Itä-Suomen yliopiston parhaita puolia on ehdottomasti vapaa sivuaineoikeus, joka mahdollistaa sen, että pystyn suuntaamaan opintojani juuri siihen suuntaan mihin mielenkiintoni kohdistuu. Itse olen valinnut sivuaineeksi oikeustieteiden puolelta sosiaalioikeuden opintoja vahvistaakseni vielä juridista osaamistani.

Kuopio (ainakin Lahteen verrattuna) on mielestäni ihana paikka, joka on täynnä aitoja iloisia ihmisiä. Kompaktin kokoinen ja erityisen elävä kaupunki, jonka maisemat ovat henkeäsalpaavia. Kampuksemme sijaitsee kivenheiton päässä keskustasta, kauniilla paikalla Savilahden rannalla. Kaikki kampusrakennukset, ravintolat ja iso osa liikuntamahdollisuuksista sijaitsevat kaikki tässä yhdessä paikassa, joten siirtyminen paikasta toiseen on helppoa ja nopeaa. Lisäksi Itä-Suomen yliopisto on helposti lähestyttävä ja rento yliopisto, jossa me opiskelijat yhdessä henkilökunnan kanssa ollaan yhtä isoa perhettä.

(Ei vehkeellä niin väliä, kunhan sillä pääsee eteenpäin ja mieluiten vielä mahdollisimman kovaa)

Tulevaisuudesta osaan sanoa sen verran, että opiskeluvuodet tulevat olemaan ne parhaimmat vuodet elämästäni. Eikä tätä fiilistä oikeasti pysty mitenkään kirjallisesti välittämään: siksi UEF-lähettiläänä toivonkin, että markkinoin yliopistomme sen verran hyvin, että säkin päätät hakea ja kokea tän ihmiselämän parhaimman ajanjakson!

Pelkkää lovee, terkuin pikkuveppu

Maailmaa rakastava Ella

Olen Ella, 24-vuotias toisen vuoden yhteiskuntatieteiden opiskelija. Olen kotoisin Lapinlahdelta, Pohjois-Savosta. Ennen Joensuuhun muuttoa olen kerennyt seikkailla maailmalla. Olin muun muassa aupairina Ranskassa sekä matkaoppaana Turkissa ja Meksikossa.  Maailmalla olo avasi silmäni sille, miten etuoikeutettu olen. Minua alkoi kiinnostaa valtavasti, miksi yhteiskuntamme ja maailma ovat tällaisia kuin ne nyt ovat. Tuli valtava tarve vaikuttaa yhteiskunnan ja maailman asioihin, ja siksi hain opiskelemaan yhteiskuntatieteitä.

(Joensuun alueella on paljon kauniitta luontopaikkoja, ehdoton suosikkini on näkymät Ukko-Kolin huipulta)
 
Minua kiinnostaa muun muassa eriarvoisuus Suomen hyvinvointivaltiossa, miksi sukupuolilla on erilaiset roolit ja paikat yhteiskunnassa, miksi ulkomaalaisia henkilöitä kohtaan tunnetaan pelkoa ja mistä kumpuaa nationalismi. Näitä asioita ollaan myös käsitelty kursseilla. Haluan tehdä maailmasta ja yhteiskunnastamme paremman paikan kaikille, ja uskon tämä alan olevan hyvä keino päästä vaikuttamaan. 
 
Yhteiskuntatieteiden opiskelu on ollut mielenkiintoista ja antoisaa. Opinnot ovat saaneet kyseenalaistamaan yhteiskunnan rakenteita, päättäjien puhetapoja sekä politiikan tekemistä. On mielenkiintoista keskustella opiskelutovereiden kanssa yhteiskunnallisista aiheista.
 
Olen opiskellut pitkänä sivuaineena kulttuuriantropologiaa eli kulttuurien välistä tutkimusta, mikä on ollut todella mielenkiintoista. Olen oppinut katsomaan maailmaa niin, että (lähes) kaikki johtuu kulttuurista. Kulttuuriantropologia yhteiskuntatieteilijälle on hyvä lisä, sillä ymmärrän kulttuurin ja yhteiskunnan merkityksen ihmiseen. Opiskelen tällä hetkellä lisäksi espanjaa, ja aikomus onkin päätyä työskentelemään kansainväliselle kentälle.
 
Opintojen kautta olen saanut hyviä ystäviä, uutta tietoa yhteiskunnasta, maailmasta sekä itsestä. Olen ainejärjestömme tapahtumavastaavana, joten opiskelujen ohella suunnittelen ja järjestän tapahtumia oman alan opiskelijoille. Vapaa-ajalla harrastan monipuolisesti urheilua, samoilen luonnossa sekä vietän aikaa rakkaiden ihmisten kanssa. 
 
Yhteiskuntatieteitä suosittelen kaikille, ketä kiinnostaa yhteiskunnalliset asiat, ja niille, joilla on halu muuttaa yhteiskuntaa ja maailmaa parempaan suuntaan!
 (matkaoppaana Chichen Itzassa, Meksikossa)
Jos tulee mitään kysyttävää mieleen yhteiskuntatieteistä, yliopisto-opinnoista tai Joensuusta kaupunkina laittakaa rohkeasti viestiä, vastaan mielelläni 🙂
 
Terkuin, Ella
Päämäärätietoinen Jussi

Morjesta pöytään!

Mä oon Jussi, toisen vuoden oikeustieteen opiskelija. Ikää on ehtinyt kertyä vasta 21 vuotta, vaikkakin määrätietoisen parrankasvatusharrastukseni vuoksi minut sekoitetaan Eläkeläisiin – siis sekä ikäloppuun että siihen humppabändiin! Olen alun perin kotoisin mustanmakkaran ja Suomen kauneimman murteen luvatusta maasta, Tampereelta. Mutta miten mä sit oon Joensuuhun tullut ja mitä oon tykännyt uudesta kotipaikastani?

Valmistuin lukiosta keväällä 2015. En tykkää yleensä kehuskella, mutta yo-kirjoitukset menivät kyllä todella hyvin ja oikeastaan lukion helppouden takia sitten keksinkin, että voisin kokeilla hakea oikikseen – sinne kun on kuulemma suht vaikea päästäkin! Arvoin pitkään oikiksen ja kauppiksen välillä, mutta tietty mystisyys oikeustieteen ympärillä sekä alan haastavuus tekivät siitä sen oikean valinnan minulle!

Ensimmäisellä hakukerralla en kuitenkaan oikikseen päässyt. Osaltaan se johtui siitä, etten osannut opiskella kunnolla. Lukiossa pärjäsin pitkälle tuntiaktiivisuudella ja ehkä vähän liirumlaarumeita kirjoittelemalla. Toisaalta tein senkin virheen, että luin kuin hullu orava ensimmäisen kuukauden, mutta sitten voimat loppuivatkin vähän kesken! Ei pidä rasittaa itseään liikaa: sama pätee kyllä tänne yliopisto-opiskeluihinkin!

Välivuoden olivatkin jo korkeammat tahot suunnitelleet mun puolestani valmiiksi, ja kävinkin pyörähtämässä intissä! Aluksi olin täydellä höyryllä menossa Auk/Ruk -kursseille, mutta tuuliviirin lailla mielipide muuttui heti, kun tuulikin vähän toisesta suunnasta. Tajusin jossain kohtaa, että haluan mieluummin selvitä armeijasta enintään yhdeksällä kuukaudella, jonka jälkeen hakisin uudestaan oikikseen.

-> Ja loppu on historiaa, täällä ollaan!

Ensimmäisenä opiskeluvuonna sain todella paljon kavereita ja rakastuin Joensuuhun kaupunkin! Laiskahko kun olen, niin tuntui todelliselta luksukselta asua pienessä kaupungissa, jossa kauppa on 20 metrin ja kaikki muukin alle kilometrin päässä kämpästä. Tampereella motivaatiota lähteä kaupungille laski pitkä etäisyys joka paikkaan, mutta Joensuussa tuli kyllä ensimmäisenä – ja yhä toisenakin – opiskeluvuonna käytyä melkein kaikissa tapahtumissa. Postauksen ensimmäinen kuva on vuoden 2017 Lakimiespäivästä Helsingistä. Tapahtumia löytyykin laidasta laitaan: haalaribileistä pukujuhliin!

Opiskelukin on sujunut tässä ohessa. Se täytyy kaikille oikikseen hakeville sanoa, että työmäärä tulee lisääntymään lukioon nähden hyvin todennäköisesti. Ainakin, jos on selvinnyt lukiossa vielä käytännössä lukematta. En nyt sanoisi, että olen aivan ihastunut siihen ajatukseen, että nyt en enää selviäkään opiskelemalla vain 10 tuntia kuukaudessa kuten lukiossa. Mutta kyllä siihen lisääntyvään työmäärään jo ensimmäisenä vuonna tottuu. Aiheetkin ovat olleet mielenkiintoisia haastavuudestaan ja laajuudestaan huolimatta!

Jos tulee mitään kysymyksiä oikikseen haun tai täällä opiskelun suhteen, niin vaikkapa Snapchatin kautta (@uniuef) voipi niitä kysellä.

Peace out!

 

 

Oikiksen vastaustekniikka – joko se tila loppui?

Tällä kertaa ajattelin kertoa teille kaikille ja etenkin tänä keväänä oikeustieteelliseen hakeville, että minkälaista vastaustekniikkaa teiltä odotetaan valintakokeessa, sekä myös tenteissä kun sisään pääsette. Oikiksen tehtävätyypit vaihtelevat aivan laidasta laitaan ja kullakin tehtävän laatijalla/professorilla on omat suosikkinsa mitä tehtävätyyppeihin tulee. Tässä on esimerkkinä muutamia yleisimpiä tehtävätyyppejä, joita esimerkiksi valintakokeissa on esiintynyt.

Yleisesti ottaen oikeustieteellisessä vastauksilta odotetaan selkeää rakennetta, tiivistä ilmaisua ja terminologian hallintaa.

Oikeustapaus

Pääsääntönä voidaan yleisesti pitää tällaista rakennetta:  sääntö-sisältö-sovellus. Aluksi nimetään ne lait ja termit jotka soveltuvat kyseiseen tapaukseen. Tämän jälkeen kerrotaan, miksi juuri kyseiset termit ja lait soveltuvat ja lopuksi sovelletaan säännöksiä tapaukseen sen faktojen pohjalta. Pääpaino vastauksessa on sen osoittamisessa, kuinka hyvin vastaaja hallitsee termit ja siihen liittyvän sääntelyn. Lopuksi ilmaistu sovellus muodostaakin vastauksesta vain melko marginaalisen osan.

Oikeustapauksiin vastatessa ei kannata pelästyä esimerkiksi niiden pituutta, sillä yleensä kysymysten tekijät haluavat teitä hämätäkseen lisätä tapaukseen kaikkea kummallista ja epäolennaista tietoa. Näitä ei vastauksessa tarvitse kommentoida, vaan riittää että mainitset tapauksen ratkaisemiseen olennaiset asiat. Pohdi kuitenkin tarkasti, mitkä ovat vastauksen kannalta olennaiset faktat, ettet sivuuta mitään relevanttia.

Essee

Esseetehtävät ovat oikeustieteellisessä n. 1-2 sivun kirjoituksia, joiden tehtävänannot koskevat erilaisten tiiviiden oikeudellisten seikkojen aukikirjoittamista. Esimerkkinä voisi olla, että esseesi otsikko olisi: kiinteistöpantti, lähestymiskielto-asia tai mitkä ovat ne kriteerit, joiden pohjalta suullisen käsittelyn tarpeellisuutta hallintolainkäytössä arvioidaan. Nämä kaikki ovat esimerkkejä omista suorittamistani tenteistä.

Esseeseen vastatessasi tärkeintä on suunnitella huolellisesti vastauksesi rakenne, sillä se saattaa vaikuttaa vastauksesi pistearvioon. Oikeustapaustyyppisesti on hyvä lähteä avaamaan esseen aiheeseen liittyvät säännöt ja siihen liittyvät käsitteet. Esseessä tila saattaa loppua helposti, joten vastausta on hyvä luonnostella erilliselle paperille, ja todella miettiä, mitkä seikat voisivat tuoda sinulle pisteitä. Jos tilaa jää, kannattaa paperille kirjoittaa kaikki, mitä sinulle tulee kysymyksestä mieleen. Huomioi kuitenkin se, jos kysymyksen tehtävänannossa mainitaan mahdolliset pistevähennykset. Tällöin on syytä jättää kirjoittamatta vastaukseen mitään, mistä et ole varma.

Termin määrittely

Kaikista kysymyksistä tarkimmin rajattu vastausmuoto. Vastaustilaa on yleensä muutama rivi, vaikka asiaa sinulla varmasti olisikin huomattavasti enemmän. Tiivistä siis käsitteen ydinasiat muutamaan napakkaan lauseeseen. Pysy annetussa vastaustilassa, sillä muutoin saat pistevähennyksiä. Vastaustilasta ylimenevää osaa ei lueta.

Aineistotehtävä

Aineistotehtävät vastaavat ehkä parhaiten oikiksesta valmistuvien työtehtäviä, sillä niiden tarkoitus on testata vastaajan keskittymis- ja luentunymmärtämistaitoja. Aineisto on tavallisesti varsin laaja ja sisältää sekä olennaista että ylimääräistä tietoa. Vastausaika ei usein mahdollista koko aineiston lukemista, vaan vastaajan oletetaan haravoivan vastauksen kannalta olennaisen tiedon ja soveltavan sitä tehtävän edellyttämällä tavalla. Aineistotehtävissä on syytä olla tarkkana, sillä tieto voi olla pirstaloitunut ympäri aineistoa, eikä vain tietyn kohdan referointi ole riittävää. Aineistotehtävissä keskittymisen tulisi kohdistua ajanhallintaan ja tarkkuuteen. Suurta ja vaikean näköistä aineistoa ei tule säikähtää, sillä vastaukset löytyvät kyllä rauhallisella tutkimisella.

Monivalintatehtävä

Pääsykokeissa lähes aina esiintyvä tehtävätyyppi on monivalinta. Monivalintatehtävät vaihtelevat rakenteeltaan ja pisteytykseltään runsaasti, joten tehtävänanto on syytä lukea huolella. Osa monivalintatehtävistä sisältää oikein-väärin väittämiä ja osa erilaisia kombinaatioita useammasta vastausvaihtoehdosta. Oikeita vastauksia voikin olla yksi tai useampia (joskus ei yhtäkään). Oikeustieteellisen pääsykokeissa käytössä ovat usein myös miinuspisteet, mitkä hankaloittavat arvaamista ja edellyttävät tietynlaista riskien välttelyä. Miinuspisteiden kanssa nyrkkisääntönä itselläni on, että mikäli et tiedä, et vastaa. Monivalintatehtävät ovat hyvin usein erittäin yksityiskohtaisia, joten niihin vastaaminen edellyttää vähintäänkin perusasioiden erinomaista hallintaa.

Opiskelu oikeustieteellisessä

Moikka kaikille ja myös lämpimät onnittelut kaikille isille!

Ajattelin kirjoitella teille aiheesta, josta tuntuu riittävän kysyttävää itse kullakin. Kyseessä on siis opiskelu oikeustieteellisessä.  🙂

uefblogi

Oikeustieteellisessä opiskelun suurin ero muihin yliopistoaloihin on aivan varmasti se, että opiskelu meillä sisältää minimaalisen vähän pakollista läsnäoloa vaativia kursseja. Enimmäkseen itse opiskelu tapahtuu kotona tai kirjastolla, sillä toistaiseksi kyse on hyvin teoreettisesta opiskelusta eli lähinnä juurikin kirjojen lukemisesta sekä lakipykälien opettelusta. Joidenkin kurssien suorittamiseen sisältyy myös esimerkiksi oppimispäiväkirjan kirjoittaminen, viikkotehtäviä tai oikeustapausanalyysejä. Tottakai luentoja on muutamia viikossa ja ahkerimmat niillä käyvätkin, mutta pakollista se harvoin on, joten esimerkiksi etäopiskelu on meillä mahdollista. Luennot ovat yleensä sitä aivan perinteistä luento-opetusta, eli luennoitsija kertoo aiheesta omin sanoin vaikka powerpoint-esitys apunaan ja saattaa antaa kuuntelijoille lyhyitä keskustelutehtäviä tai myös kysyä kuuntelijoilta kurssiin liittyviä asioita tai mielipiteitä.

Itse käyn luennoilla hyvin vaihtelevasti, riippuen siitä, paljonko esimerkiksi olen saanut jo luettua tenttiin sillä minulle asioiden opettelu on helpointa ihan itse asiaa päähän jankkaamalla ja tekemällä erilaisia yliviivauksia ja merkintöjä tekstiin. Toisaalta luento-opetus antaa omalle oppimiselle mukavaa vaihtelua ja luennoitsijat ovat yleisesti meillä olleet todella innostavia ja kuulijat huomioonottavia. Itse innostuin kovasti vahingonkorvaus- ja vakuusoikeudesta, kiitos loistavan luennoitsijan!

uefblogi2

Tentit ovat tietenkin oikkareille suuri asia, sillä monella kurssilla se siellä hankittu osaaminen osoitetaan juurikin tentissä. Luettava sivumäärä vaihtelee paljon eri kurssien välillä, mutta yleensä se pyörii siinä 600-1200s ympärillä. Lukematta ei tenttiin voi mennä ja pelkillä luentodioilla ei pärjää, joten opiskelu vaatii jonkinverran itsekuria, mutta on hyvin palkitsevaa myös. Osalla kursseista on mahdollista ansaita lisäpisteitä tenttiin kirjoittamalla esimerkiksi essee tai oppimispäiväkirja, ja on jo kursseja, joita voi suorittaa pelkällä oppimispäiväkirjalla ja kurssin kuluessa suoritettavilla tehtävillä. Itse tykkään tehdä näitä lisätehtäviä ja käyttää vaihtoehtoisia suoritustapoja kursseilla!

Tentissä on yleensä muutama kysymystä, jotka saattavat olla esimerkiksi käsitteenmäärittelyä, esseitä tai oikeustapauksia. Vastaustyyli on myös meillä hieman poikkeava, sillä mitään omakohtaisia ajatuksia emme vastauksiin voi kirjoittaa vaan oikeastaan pyritään kirjoittamaan pelkkiä raakoja faktoja.

enhanced-buzz-13166-1334608980-27

Yksin ei kuitenkaan kotona aina tarvitse lusmuilla tiiliskivien kokoisten kirjojen kanssa, sillä onneksi meillä on täällä Joensuussa niin aktiivinen ainejärjestö, Judica ry, että harvoin edes jää päiviä jolloin ei olisi mitään tekemistä, sillä lukeminen vie oman aikansa ja Judica järjestää lähes joka viikko jotain tekemistä kuten sitsejä ja excursioita, joihin on hyvä kuluttaa kaikki lukuvapaat päivät. Sitsit ovat akateeminen pöytäjuhla ja excursiot vierailuja esimerkiksi asianajotoimistoihin tai muihin mahdollisiin tulevaisuuden työpaikkoihin.

Terkuin,

Jasmine

Tutustumista, tutkimista ja tiedonjanoa pajapäivässä

Perjantaina 15.4. monilla Itä-Suomen alueen lukiolaisilla oli mielenkiintoinen päivä edessään yliopistomme Joensuun ja Kuopion kampuksilla. Kyseessä oli siis UEFin järjestämä pajapäivä, jossa viiden tunnin aikana lukiolaiset pääsivät tutustumaan lähemmin kahteen heitä kiinnostavaan alaan. Luvassa oli suuren tietotulvan ja kampuksilla eksymisen lisäksi myös pientä kisailua ja tieteeseen tutustumista ihan kokeellisten töiden parissa.

Hmm jännittävää, mitähän täältä yliopiston sisältä oikein löytyykään?
Hmm jännittävää, mitähän täältä yliopiston sisältä oikein löytyykään?

Joensuun kampuksilla oli esittelyssä fysiikan, matematiikan, historian, oikeutieteen, kauppatieteen, ohjauksen, psykologian ja erityispedagogiikan alat. Esimerkiksi fysiikan pajassa lukiolaiset pääsivät tutustumaan muutamiin kokeellisiin eksperimentteihin, oikeustieteen pajassa lukiolaiset ratkoivat erilaisia kuvitteellisia rikosoikeudellisia tapauksia ja psykologian pajassa pohdittiin yhdessä mielenterveyshäiriöiden häpeäleimaa. Kuopion kampuksella esittelyssä olivat taas sosiaalitieteet ja sosiaalityö, farmasia, lääketiede, ravitsemustiede sekä biolääketiede. Sosiaalitieteen ja sosiaalityön pajassa lukiolaiset pohtivat mm. monikulttuurisuutta, ravitsemustieteen pajassa pureuduttiin ravitsemussuosituksiin ja biolääketieteen pajassa lukiolaiset pääsivät eristämään DNA:taan suun limakalvolta laboratoriossa.

No tältähän siellä yliopiston sisällä näyttääkin! Ja niin paljon eri aloja, joita voi opiskella!
No tältähän siellä yliopiston sisällä näyttääkin! Ja niin paljon eri aloja, joita voi opiskella!

Itse olin pitämässä lääketieteen UEF-lähettilään Villen kanssa lääketieteen pajaa. Lääketieteen opiskeluun ja lääkikseen pääsemiseen liittyviä kysymyksiä on lukiolaisilla aina paljon, joten päätimme Villen kanssa käyttää aikaa lääkiksestä kertomiseen lukiolaisille meidän opiskelijoiden näkökulmasta. Lääketieteen lisäksi kerroin myös omien kokemusteni kautta hampaalla opiskelusta, sillä se liittyy myös läheisesti lääketieteeseen, mutta on kuitenkin oma alansa. Itsehän myös haaveilin koko lukioaikani abivuoden talveen saakka lääkiksestä, sillä en ollut koskaan edes tullut ajatelleeksi, että sellainenkin koulutusohjelma on kuin hammaslääketiede.  Pitkän pohdinnan jälkeen hammaslääketiede tuntuikin enemmän minun jutultani, ja nyt kaksi vuotta täällä opiskelleena en voi todellakaan sanoa katuvani tuota päätöstä.

 

Pajamme rennossa ilmapiirissä lukiolaiset kyselivät ahkerasti mieltään painavia kysymyksiään lääkikseen liittyen. Usein kysymykset liittyivät valintakokeeseen ja kirjoituksiin valmistautumiseen, ja siihen, kuinka hyvin kirjoituksissa pitäisi menestyä päästäkseen lääkikseen. Lyhyesti tiivistettynä kaikille lääkikseen/hampaalle hakeville neuvoksi: kirjoitusten arvosanasta ei kannata ottaa stressiä, vaan ajatella se lähinnä pääsykokeeseen valmistautumisena. YO-kirjoituksissa täytyy menestyä todella hyvin, jotta siitä saisi pisteitä yhteispistekiintiössä, ja niilläkään pisteillä ei ole oikeastaan mitään merkitystä, jos et anna parastasi valintakokeessa. Valintakoe on se, joka ratkaisee. Panosta siihen, mutta aloita panostuksesi jo kirjotuksiin lukiessasi, sillä niitä samoja asioita kysytään sinulta myös valintakokeessa.

 

Lopuksi lukiolaiset pääsivät pajassamme myös haastamaan itsensä ihmisen anatomiaan liittyvässä tietokilpailussa. Lääkiksessä ja hampaalla opiskelu alkaa ensimmäisenä vuonna anatomian opiskelulla, ja haastetta siihen luo termien opiskelu latinaksi. Tästä esimakua lukiolaiset saivatkin meidän tietokilpailussa, ja termien arvailun lisäksi he pääsivät myös tunnustelemaan omia kylkiään vapaiden kylkiluiden määrän selvittämiseksi.

Tietokilpailu alkakoon!
Tietokilpailu alkakoon!
Osaisitko sinä vastata tähän?
Osaisitko sinä vastata tähän?

Lukiolaiset tuntuvat usein olevan kovin pelokkaita lääkistä kohtaan ja monet eivät usko kykenevänsä siihen. Toivon, että me Villen kanssa saimme heidät vakuuttuneeksi, että jos opiskelijalla itsellään vain mielenkiintoa lääketiedettä ja sen opiskelun kohtaan riittää, on valintakokeessa ja itse lääkiksessä menestyminen täysin mahdollista. Kyselin iltapäivän pajakävijöiltä myös kokemuksia muista pajoista, ja monet tuntuivat olevan hyvin tyytyväisiä pajapäiväänsä. Ainakin meidän pajassa he jaksoivat vielä hymyillä ja naurahdella meidän jutuille ja kokemuksille lääkiksestä.

 

Katriina // Hammaslääketiede

Opiskelu on paljon muutakin kuin luentoja

Maaliskuisiin opintoihin kuuluvat omalta osaltani huomenna alkava oikeustapausharjoitus, sekä parin luentokurssin ja tenttien lisäksi oman alan kesätyöpaikan etsiminen. Kesätyöpaikan löytäminen opintojen alkuvaiheessa on haasteellista puuhaa, mutta ovat useat vuosikurssikaverinitkin siinä onnistuneet.

20160315_155318_resized_1
Tiistai-iltapäivä kului vakuusoikeuden luennoilla.

Toteamalla opiskelun olevan paljon muutakin kuin luentoja, en suinkaan puhu UEFin monipuolisista oppimis- ja opetusmenetelmistä tai tavoiteesta olla Suomen paras yliopistollinen oppimisympäristö vuoteen 2020 mennessä. Tarkoitan tällä kertaa opiskelijoista ja akateemikoista koostuvaa yhteisöä, jonka osaksi opiskelija pääsee kasvamaan yliopisto-opintojensa varrella. Opiskelijakaverit tarjoavat apua ja tukea, sekä haastavat keskustelemaan. Tästä kaikesta on hyötyä ajatellen tulevaisuudessa häämöttävää työelämää. Omat kokemukseni UEFin opiskeluyhteisöstä ja ilmapiiristä ovat hyvin positiiviset 🙂

Aurinko paistaa ja kevät tulloo.
Aurinko paistaa ja kevät tulee. Kävin viikonloppuna kotona bussilla. Hintaa Jyväskylä-Joensuu-välille tuli 5e/suunta.

Viikko sitten viikonloppuna pääsimme juhlimaan oikeustieteen ainejärjestömme Judican 2. vuosijuhlia. Joensuulaisten oikkareiden lisäksi paikalla oli alan opiskelijoita muista yliopistoista, koulutushenkilökuntaa ja järjestön yhteistyökumppaneita. Kuten aina, vuosijuhlat olivat tälläkin kertaa ikimuistoiset.

Vuosijuhlatunnelmia. Konjakkikorvat taitellaan lautasliinasta pääruoan jälkeen.
Vuosijuhlatunnelmia. Konjakkikorvat taitellaan  lautasliinasta päähän vasta pääruoan jälkeen.

Yhteishaku on käynnissä! Hae nyt – se tarjoaa sinulle mahdollisuuden päästä unelmiesi opiskelupaikkaan. Karim kirjoitteli edellisessä postauksessa hyviä vinkkejä, mitkä kannattaa ottaa huomioon hakukohdetta valitessaan – katso ne tästä!

Haku kannattaa tehdä mahdollisimman pian, eikä jättää sitä viimetinkaan. Itse tein haun noin hakuajan puolessa välissä.

Jos oman alan pääsykoemateriaali ilmestyy ennen yhteishaun loppua kannattaa pääsykokeisiin valmistautuminen aloittaa mahdollisimman pian. Kuitenkin tämän vuoden abiturienteille sanoisin, että kannattaa nauttia yo-kirjoitusten jälkeen edes muutama päivä ihan vain lomaillen. Olette sen ansainneet 🙂

Mukavaa kevättä!

-Veikko

Millaista se yliopisto-opintojen aloitus sitten on?

”Missä mun pitää olla ja monelta?” ”Millaista porukkaa siellä on?” ”Kannetaanko tavaroita laukussa vai repussa?” Kutakuinkin tällaisia, ei niin kovinkaan akateemisia, kysymyksiä pyöri allekirjoittaneen mielessä, kun aloitin vuosi sitten opinnot UEF:ssa oikeustieteiden laitoksella. Kenties mieleesi saattaa eksyä samankaltaisia kysymyksiä, kun opintojen aloitus aikanaan tulee eteen. Joten – millaista se opintojen aloitus UEF:ssa sitten on, ja miten se eroaa lukiosta?

Tullessasi yliopistoon, oman oppiaineesi tuutorit ottavat sinut vastaan. He ovat ylioppilaskunnan kouluttamia saman alan vanhempia opiskelijoita, joiden tarkoituksena on järjestää tutustumisohjelmaa, sekä auttaa ja neuvoa uusia opiskelijoita opintojen alkuun liittyvissä kysymyksissä. Tuutorit järjestävät myös opintojen oheen vapaaehtoista sosiaalista ohjelmaa (”fuksiviikon”), jonka tarkoituksena on tutustua muihin opiskelijoihin. Itse saavuin Joensuuhun ennalta ketään paikkakunnalta tuntematta, mutta opiskelijatapahtumien kautta tuttuja ja kavereita löytyi erittäin nopeasti. UEF:ssa tapana on, ettei ruokalassa tarvitse kenenkään jonottaa lounasta yksin 🙂

IMG_20150901_104828_2
Oikiksen tuutoreita fukseja odottelemassa 1.9.2015

Esimerkiksi oikiksessa fuksien viikkoon kuului tänä syksynä vaikka mitä. Näistä vaan muutaman mainitakseni, niin ainakin ISYY:n järjestämät Kampusrysäys ja Kaupunkisuunnistus, baarikierros, keilailuilta ja ulkoilureissu Utransaaren laavulle saivat hymyn huulille niin tuutorien kuin fuksienkin osalta.

Kysyin tämän syksyn fukseilta fiiliksiä opintojen alkamisesta, ja tällaisia vastauksia tuli: 
– “Oon tykänny tosi paljon, vaikka meitä onki melko iso ryhmä niin silti on tullu kaikki vähintään nimeltä ja kasvoilta tutuks :)”
– “Fuksiviikko oli ihan huippu, paljon tekemistä ja uusia kavereita. Ei uskois et sama porukka ei tuntenu viel kuukausi sitte! Ja vaikka sitä ohjelmaa oli paljo nii osallistujia riitti aina ku kaikki oli samas tilantees, uusi kaupunki ja fuksiviikko oli tosi hyvä mahollisuus tutustua ihmisiin.”
– “Alusta alkaen oli tunne, että meitä opastetaan ja tutustutetaan opiskeluun yliopistossa ja tehtiin selväksi, että aina voi kysyä, jos jokin on epäselvää.”

Kampusrysäyksen väkeä Kuopiossa 3.9.2015 (kuva: ISYY)
Kampusrysäyksen väkeä Kuopiossa 3.9.2015 (kuva: ISYY)

Erilaisinta yliopisto-opintojen alussa lukioon verrattuna oli mielestäni itsenäisyys, vapaus ja vastuu. Siinä missä lukiossa opetus saattoi olla kovinkin henkilökohtaista, yliopistossa vastuu oppimisesta ja opinnoista on opiskelijalla. Ei ole luokkia tai ryhmiä, on vain kursseja ja opintopisteitä, joita on tutkintoon kerättävä. Opiskelijan odotetaan ottavan itse selvää asioista, ja hoitavan asioitaan. Mutta ei huolta – tätä, ja paljon kaikkea muuta käydään aikanaan läpi johdatuskursseilla sisäänpääsyn jälkeen! 🙂

1f539da4cae97bdb6d9a575b2a1ea0e9e73f07c7e0ca8c3526a0617efc80f577

Yliopiston aloitus on unohtumatonta aikaa ja siitä kannattaa ottaa kaikki ilo irti! Jos jännittää tai mielessäsi on jotain, älä epäröi ottaa yhteyttä tuutoriisi jo ennen opintojen alkua.

Ja ainiin. En koskaan saanut vastausta laukku/reppu-kysymykseeni. Eipä minua ole koskaan kieroon katsottu, kumpaa hyvänsä sitten olenkaan kantanut 😉

Mukavaa syksynjatkoa kaikille!

  • Veikko // Oikeustiede
    (ON/OTM-tuutori syksyllä 2015)