Aikaisia herätyksiä, pitkiä päiviä, tuntisuunnitelmia, ohjauskeskusteluja, harjoittelutehtäviä, palautekeskusteluja ja ohjaajan havainnointia… Niistä on ohjauksen syventävä harjoittelu tehty. Haluan nostaa tämän kertaisen blogin aiheeksi (opetus/ohjaus)harjoittelut, jotka kuuluvat suureen osaan tutkintoja vähintään vapaaehtoisena opintojaksona. Kaikessa laajuudessaan ja vaativuudessaan harjoittelut ovat usein juuri niitä opiskeluaikojen antoisimpia hetkiä.

Yliopistossa opiskellessa ei voi olla huomaamatta teoreettisen tiedon suurta määrää ja painoarvoa opinnoissa. Opiskeltavasta alasta riippuen teoreettisen tiedon määrä saattaa jonkin verran vaihdella, mutta ihan varmasti sitä kaikilla aloilla on. Vaikka ope- ja opokoulussa käytännön tekeminen ja tiedon soveltaminen käytäntöön on melko suurta, välillä sitä itsekin ajautuu pohtimaan kaikkien näiden teorioiden merkitystä ja hyödyllisyyttä. Joskus sitä jopa esittää itselleen isojen kirjapinojen takaa peruskoulustakin tutun retorisen kysymyksen: “tarvinko mä tätä tietoa mihinkään?”. En kuitenkaan muista vielä(kään) yhtäkään kirjaa, jonka oppeja en jossain määrin olisi omassa käytännön tekemisessäni hyöydyntänyt.

Olen itse tällä hetkellä ohjauksen opintojen viimeisessä, syventävässä harjoittelussa vanhalla lukiollani kotipaikkakunnallani. Harjoittelussa on hienoa se, että voit itse suuresti vaikuttaa minkälaisessa oppilaitoksessa teet sen (peruskoulu, lukio, ammatillinen koulutus, korkeakoulu), missä teet sen (kotipaikkakunta, opiskelupaikkakunta) ja varsinkin nyt viimeisen harjoittelun kohdalla, mitä haluat erityisesti harjoittelussa kehittää (yksilöohjaus, ryhmäohjaus, opettaminen…). Harjoitteluja on omassa opinto-ohjelmassani viisi eri pituista (3-6 viikkoa) harjoittelua, kun taas joissakin voi olla yksi pitkä harjoittelu (5-6 kuukautta).

Kun lukee opiskelukirjoja ja -materiaaleja, käy tenttimässä ja istuu luennoilla, syntyy helposti melko ruusuisia ajatuksia opiskeltavan asian osaamisesta. Vaikka olen itse suoriutunut opinnoista ihan hyvällä menestyksellä, ei ole yksi eikä kaksikaan kertaa, kun opiskelijalla on ollut asiaa, joka on saanut minut huomaamaan, että käytännön soveltaminen vaatii ihan uudenlaista oppimista jo olemassa olemasta tietoteoreettisesta aineksesta. Elävä elämä kun ei useinkaan sovellu sellaisenaan teoreettisiin malleihin tai esimerkkeihin – ainakaan ohjauksessa ja opetuksessa. Erityisesti opetusharjoittelussa ja peruskoulun opoharjoittelussa huomasi sen, että mikä toimii paperilla täydellisesti ei toimi ollenkaan siinä sovellettavassa tilanteessa.

Käytännössä toimimisen lisäksi harjoittelussa saa kullan arvoista tukea ja ohjausta oman osaamisensa ja oppimisensa arviointiin. Kaikissa harjoitteluissa tulee olla mukana harjoittelun ohjaaja, joka nimensä mukaisesti ohjaa harjoittelua ja käytännön tekemistä. Harjoittelun ohjaaja on myös vastuussa harjoittelijasta, mikä antaa harjoittelijalle mahdollisuuksia kokeilla ja toteuttaa siipiään melko vapaasti. Tämä on ainakin minulle tuonut varmuutta ja tukea tehdä myös sellaista, mikä ei ole kuulunut oman osaamiseni mukavuusalueelle. Hyvä harjoittelun ohjaaja antaa rakentavaa palautetta omasta toiminnasta ja tuo esiin myös kehitettäviä puolia. Itse olen saanut kiitosta hyvästä kontaktistani ja tiedollisista taidoistani, mutta ainakin rohkeudessa tuoda esiin näitä omia taitojaan kaipaa vielä hiomista. Minusta on myös ollut ihanaa jakaa omia tuntemuksia ja “arkoja paikkojaan” alan ammattilaisen kanssa, joka on voinut tarjota vinkkejä tai tekemisen tapoja itselleni haastaviin tilanteisiin.

Harjoittelut ovat vaativia, koska työpaikalla tapahtuvan läsnäolon lisäksi pitää muistaa omat koulutehtävänsä, raportoida harjoittelusta ja mahdollisesti vielä harrastaakin, mutta toisaalta ne ovat myös opintojen antoisinta aikaa. Mielestäni on onni, että kenenkään ei tarvitse kylmiltään lähteä valloittamaan tulevia työpaikkojaan oli kyseessä sitten psykologi, juristi tai opo. Vaikka teoreettista tietoa tarvitaan samalla lailla kuin käytännön tekemisen taitojakin, parhaillaan ne ovat yhdistettynä: homma toimii ja tiedetään mikä saa sen toimimaan. Ja mikä sen parempaa kuin kokeilla omia työsiipiään turvallisessa ympäristössä keskustellen ja apuja saaden!