hammaslääkis Archives - UEF-lähettiläät

May 17, 2016

Uutta kotia kohti

Opiskelupaikan saaminen tarkoittaa usein toiseen kaupunkiin muuttamista. Saatat muuttaa jostain toisesta opiskelukaupungista toiseen tai saatat muuttaa lapsuuden kodistasi ja kotikaupungistasi täysin uusiin maisemiin. Minulle Kuopioon muuttaminen tarkoitti tuota jälkimmäistä.

Heti kun tieto opiskelupaikasta tuli, tuli kirjeen mukana myös hammaslääketieteen fukseille tarkoitettu lehtinen nimeltään Dentikkeli, joka sisälsi pitkän listan kaikista hoidettavista asioista ennen syksyn alkua. Piti etsiä asunto, hyväksyä opiskelupaikka, tilata opiskelijakortti, liittyä Facebook-ryhmiin… Sitten kun asunto löytyi, piti ryhtyä pakkaushommiin ja etsimään sukulaisten nurkista tarpeettomia huonekaluja uuteen asuntooni. Yhtäkkiä kesä olikin jo ohi ja muuttopäivä koitti.

Tästä se lähti, tyttö tavaroineen kohti Kuopiota!

Itse muuttopäivä sujui hyvin. Muutin yhteiseen asuntoon parhaan ystäväni kanssa ja meillä oli sukulaisia auttamassa tavaroiden kantamisessa ja järjestelemisessä. Illalla kävimme kämppikseni kanssa kävelemässä Kuopion hämäriä kujia pitkin ja olo oli jotenkin kovin vapaa. Olimme molemmat kovin innoissamme, nyt alkaisi jokin todella jännittävä vaihe elämässämme! Todellisuus iski kuitenkin jo seuraavana päivänä. Sukulaiseni lähtivät takaisin kotiinsa, ja minä jäin kämppikseni kanssa kahden. Tehtävänäni oli maalata vaatekaappini takaseinä uudestaan, enkä ollut koskaan ennen edes maalannut. Oloni oli kovin yksinäinen. Näin he vaan minut tänne jättivät! Mitä minun nyt pitäisi tehdä? Mitä täällä Kuopiossa yleensä tehdään? En tunne täältä ketään, saankohan sittenkään uusia kavereita? Miten minä muka pärjään täällä?

Uskon, että monet muutkin kotoaan muuttavat tuntevat samanlaisia tuntemuksia kuin minä syksyllä 2014. Omasta kokemuksesta voin kuitenkin kertoa, että tuo olo helpottuu hyvin nopeasti. Heti seuraavana päivänä alkoi yliopisto-opiskelut, ja tekemistä riitti ensimmäisinä päivänä lähes vuorokauden ympäri. Alusta alkaen koin olevani osa porukkaa, jota en ollut tuntenut vielä edellisenä päivänä vaatekaappia maalaillessani. Pikkuhiljaa muuton jälkeen uudessa kaupungissa asumiseen tottuu. Sinulle muodostuu oma arki, johon kuuluu opiskelua, tenttejä, tapahtumia, kavereita, harrastuksia, tiskaamista, kaupassa käymistä ja pyykinpesua. Ensi kertaa omaan asuntoon muuttaessa kaikki tuntuu niin erilaiselta verrattuna lapsuudenkotiin, mutta toisaalta kaikki tuntuu niin omalta.

Vaikka uusi kaupunki, uudet ihmiset ja yksinasuminen kiehtovat, ei kannata unohtaa lapsuudenkotiakaan. Perheelle kannattaa soitella ja heidän luonaan käydä silloin tällöin viikonloppuisin, vaikka matkustaminen maksaakin. Ne rahat saa helposti takaisin syömällä vanhempien jääkaapin tyhjäksi. Vanhalle paikkakunnalle saattaa jäädä myös parisuhde ja vanhoja ystäviä. Heillekin pitää muistaa järjestää aikaa ja kysellä kuulumisia, sillä vastavuoroisesti he voivat lohduttaa sinua kun eläminen uudessa kaupungissa tai opiskelu ei tunnukaan enään niin hohdokkaalta.

Kahden vuoden aikana Kuopiosta on kyllä tullut uusi kotini. Tähän kaupunkiin liittyy niin paljon uusia kokemuksia, ihmisiä ja muistoja.

Uuteen kaupunkiin kannattaa aina lähteä avoimin mielin. Se on kasvattava kokemus ja huikea mahdollisuus elää juuri sellaista elämää kuin itse haluat. Lähde avoimin mielin, tutustu uusiin ihmisiin ja maisemiin, harrasta ja nauti. Jossain vaiheessa huomaat, että edes sunnuntai-iltana vaatekaapin maalaaminen ei olekaan niin iso juttu. Oikeastaan on ihan kiva taas olla kotona odottamassa uuden viikon alkua.

Katriina // Hammaslääketiede

April 20, 2016

Tutustumista, tutkimista ja tiedonjanoa pajapäivässä

Perjantaina 15.4. monilla Itä-Suomen alueen lukiolaisilla oli mielenkiintoinen päivä edessään yliopistomme Joensuun ja Kuopion kampuksilla. Kyseessä oli siis UEFin järjestämä pajapäivä, jossa viiden tunnin aikana lukiolaiset pääsivät tutustumaan lähemmin kahteen heitä kiinnostavaan alaan. Luvassa oli suuren tietotulvan ja kampuksilla eksymisen lisäksi myös pientä kisailua ja tieteeseen tutustumista ihan kokeellisten töiden parissa.

Hmm jännittävää, mitähän täältä yliopiston sisältä oikein löytyykään?

Joensuun kampuksilla oli esittelyssä fysiikan, matematiikan, historian, oikeutieteen, kauppatieteen, ohjauksen, psykologian ja erityispedagogiikan alat. Esimerkiksi fysiikan pajassa lukiolaiset pääsivät tutustumaan muutamiin kokeellisiin eksperimentteihin, oikeustieteen pajassa lukiolaiset ratkoivat erilaisia kuvitteellisia rikosoikeudellisia tapauksia ja psykologian pajassa pohdittiin yhdessä mielenterveyshäiriöiden häpeäleimaa. Kuopion kampuksella esittelyssä olivat taas sosiaalitieteet ja sosiaalityö, farmasia, lääketiede, ravitsemustiede sekä biolääketiede. Sosiaalitieteen ja sosiaalityön pajassa lukiolaiset pohtivat mm. monikulttuurisuutta, ravitsemustieteen pajassa pureuduttiin ravitsemussuosituksiin ja biolääketieteen pajassa lukiolaiset pääsivät eristämään DNA:taan suun limakalvolta laboratoriossa.

No tältähän siellä yliopiston sisällä näyttääkin! Ja niin paljon eri aloja, joita voi opiskella!

Itse olin pitämässä lääketieteen UEF-lähettilään Villen kanssa lääketieteen pajaa. Lääketieteen opiskeluun ja lääkikseen pääsemiseen liittyviä kysymyksiä on lukiolaisilla aina paljon, joten päätimme Villen kanssa käyttää aikaa lääkiksestä kertomiseen lukiolaisille meidän opiskelijoiden näkökulmasta. Lääketieteen lisäksi kerroin myös omien kokemusteni kautta hampaalla opiskelusta, sillä se liittyy myös läheisesti lääketieteeseen, mutta on kuitenkin oma alansa. Itsehän myös haaveilin koko lukioaikani abivuoden talveen saakka lääkiksestä, sillä en ollut koskaan edes tullut ajatelleeksi, että sellainenkin koulutusohjelma on kuin hammaslääketiede. Pitkän pohdinnan jälkeen hammaslääketiede tuntuikin enemmän minun jutultani, ja nyt kaksi vuotta täällä opiskelleena en voi todellakaan sanoa katuvani tuota päätöstä.

Pajamme rennossa ilmapiirissä lukiolaiset kyselivät ahkerasti mieltään painavia kysymyksiään lääkikseen liittyen. Usein kysymykset liittyivät valintakokeeseen ja kirjoituksiin valmistautumiseen, ja siihen, kuinka hyvin kirjoituksissa pitäisi menestyä päästäkseen lääkikseen. Lyhyesti tiivistettynä kaikille lääkikseen/hampaalle hakeville neuvoksi: kirjoitusten arvosanasta ei kannata ottaa stressiä, vaan ajatella se lähinnä pääsykokeeseen valmistautumisena. YO-kirjoituksissa täytyy menestyä todella hyvin, jotta siitä saisi pisteitä yhteispistekiintiössä, ja niilläkään pisteillä ei ole oikeastaan mitään merkitystä, jos et anna parastasi valintakokeessa. Valintakoe on se, joka ratkaisee. Panosta siihen, mutta aloita panostuksesi jo kirjotuksiin lukiessasi, sillä niitä samoja asioita kysytään sinulta myös valintakokeessa.

Lopuksi lukiolaiset pääsivät pajassamme myös haastamaan itsensä ihmisen anatomiaan liittyvässä tietokilpailussa. Lääkiksessä ja hampaalla opiskelu alkaa ensimmäisenä vuonna anatomian opiskelulla, ja haastetta siihen luo termien opiskelu latinaksi. Tästä esimakua lukiolaiset saivatkin meidän tietokilpailussa, ja termien arvailun lisäksi he pääsivät myös tunnustelemaan omia kylkiään vapaiden kylkiluiden määrän selvittämiseksi.

Lukiolaiset tuntuvat usein olevan kovin pelokkaita lääkistä kohtaan ja monet eivät usko kykenevänsä siihen. Toivon, että me Villen kanssa saimme heidät vakuuttuneeksi, että jos opiskelijalla itsellään vain mielenkiintoa lääketiedettä ja sen opiskelun kohtaan riittää, on valintakokeessa ja itse lääkiksessä menestyminen täysin mahdollista. Kyselin iltapäivän pajakävijöiltä myös kokemuksia muista pajoista, ja monet tuntuivat olevan hyvin tyytyväisiä pajapäiväänsä. Ainakin meidän pajassa he jaksoivat vielä hymyillä ja naurahdella meidän jutuille ja kokemuksille lääkiksestä.

Katriina // Hammaslääketiede

February 18, 2016

Yliopisto-opiskelua toisin silmin

Puolentoista vuoden hampaalla opiskelun jälkeen on jo tottunut tähän elämänrytmiin. Yliopistolle saavun oikeastaan joka päivä luennoille, harkkoihin, laboratoriotöihin, avustamaan klinikkaan tai ihan vaan syömään opiskelijahintaista ruokaa. Mutta miltä hammaslääketieteen opiskelu näyttää 9-luokkalaisen tai yläkoulun biologian opettajan näkökulmasta?

Helmikuun alussa Kuopion Hatsalan klassillisen koulun yläkoululaisilla oli suoritettavanaan TET-jakso, josta osa on mahdollista suorittaa myös tutustumalla yliopiston toimintaan. Eräs hammaslääkärin ammatista haaveileva 9-luokkalainen olikin seuraamassa hampaalla opiskelua kahden päivän ajan minun opastuksellani. Ensimmäinen TET-päivä yliopistolla kului hammaslääketieteen opetusklinikassa potilastöitä seuraamalla, ja toinen päivä minun kanssani luennoilla. Samaan aikaan kun yläkoululaiset olivat tahoillaan suorittamassa TET-jaksojaan, hammaslääketieteen ja lääketieteen opiskelusta kiinnostuneet kaksi biologian opettajaa samaisesta Hatsalan koulusta päättivät käyttää tilaisuutensa hyväkseen, ja hekin olivat 2 päivän ajan seuraamassa meidän opiskeluja yliopistolla. He osallistuivat myös kanssani luennoille, labraharkkaani ja pääsivät käymään myös opetusklinikassamme.

Vierailijat pääsivät tutustumaan hammaslääketieteen opetusklinikaamme.

Vierailun jälkeen kyselin vierailijoiltamme heidän odotuksistaan ja ennakkokäsityksistään hampaalla opiskelusta. Kuten arvata saattaa, 9-luokkalaiselle yliopisto-opinnot tuntuvat vielä kovin kaukaiselta ajatukselta, joten varsinaisia ennakkokäsityksiä yliopistossa opiskelusta ei hänelle ollut ehtinyt muodostua. Opettajien kokemukset hampaan opinnoista taas vastasivat aika hyvin heidän odotuksiaan. Yllättävää heistä kuitenkin oli se, kuinka tarkkaan hammaslääketieteen opiskelussa käsitellään aiheita, joilla ei todennäköisesti tulevan työn kannalta ole kovinkaan suurta merkitystä. Tulevat hammaslääkärit tosiaan käyvät ensimmäisinä vuosinaan hyvin pitkälti samat kurssit kuin lääketieteen opiskelijat, joten tuo opettajissa ihmetystä herättänyt aihe hämmästyttää välillä meitä hampaalaisiakin. Täytyy kuitenkin muistaa, että hammaslääkärin vastaanotollekaan ei koskaan tule pelkkä suu, vaan koko ihminen.

Vierailijat pitivät UEFin opiskeluilmapiiriä hyvänä ja myös opetustilat, erityisesti hammaslääketieteen opetusklinikka, saivat paljon kehuja. Luento-opetus sai myös paljon keskustelua aikaan. Opettajista oli yllättävää, miten vieläkin entisajan luennointityyli on tallella noin voimakkaasti opetusmenetelmänä. Luennot eivät siis ole paljoa muuttuneet opettajien omista opiskeluajoista, tosin paperisten muistiinpanojen sijaan suurimmalla osalla opiskelijoista on tabletit tai läppärit muistiinpanovälineinä luennoilla mukana. Peruskouluopetukseen tottuneen 9-luokkalaisen mielestä yllättävää luento-opetuksessa oli se, miten paljon ihmisiä on kuuntelemassa luennoilla ja miten nopeasti asioita käydään siellä läpi. Kaikki kolme vierailijaa painottivat myös sitä, miten luennoilla huomaa opiskelijoiden oman motivaation opintoihinsa. Opiskelijat oikeasti kuuntelevat opetusta, esittävät kysymyksiä ja tekevät vapaaehtoisesti muistiinpanoja. Tosiaan, toisin kuin yläkoulussa, yliopistossa ei tarvitse pyytää opiskelijoita olemaan hiljaa tai huolehtia heidän opintojen edistymisestä, sillä opiskelijat ovat valmiita huolehtimaan siitä itse nyt, kun ovat ensin opiskelupaikan itselleen kovan työn takia saaneet.

Molekyylibiologian ja genetiikan luennolla.

Vierailut olivat varmasti avartava kokemus niin 9-luokkalaiselle kuin yliopisto-opinnot jo nähneille opettajille, mutta myös minä sain ihan uudenlaisia näkökulmia opiskeluuni. Kukaan meistä ei jäänyt tyhjin käsin, opettajat muun muassa sivistivät itseään embryologian luennoilla ja totesivat opettaneensa joitakin asioita yksilönkehityksen alkuvaiheista täysin väärin oppilailleen. 9-luokkalainen totesi taas joutuvansa tekemään paljon töitä päästäkseen hammaslääkäriksi, mutta ainakaan tuo haave ei tullut kuopattua vaan päinvastoin, odotukset tulevaa työtä ja hampaalla opiskelua kohtaan muuttuivat vain parempaan suuntaan.

Katriina // Hammaslääketiede

December 21, 2015

Syksy täynnä huikeita hetkiä

“Vielä 3 yötä jouluun”, olisin todennut 15 vuotta sitten. Nyt 20-vuotiaana totean: “Siis mitä, enää 3 yötä jouluun?!”. Lukioikäisenä myös hammaslääkärin ammatista haaveillessani tuo 5,5 vuoden koulutus kuulosti ikuisuudelta. Nyt on puolitoista vuotta hampaalla opiskelua takana, ja kun vuoden päästä unitini tuoliin istahtaa ensimmäinen potilaani, tuntuu, että tuokin tapahtuma on jo ihan nurkan takana.

Yliopistossa aika tuntuu saavan siivet selkäänsä ja niin on taas tämäkin syksy kahlattu läpi. Täytyy kyllä myöntää, että tällä kertaa lukujärjestykseni muutamilla luennoillaan viikossa ei ole ollut se, joka on pitänyt minut kiireisenä. Eikä edes fysiologian tai neurotieteiden itseopiskelu, vaikka sekin olisi ollut ihan hyvä vaihtoehto. Sen sijaan takanani on 17 lukiovierailua, 3 abipäivää ja Studia-messut UEF-vaatteisiin sonnustautuneena. On esitelty UEFia, hampaalla ja lääkiksessä opiskelua, kampuskaupunkeja, sekä jopa opetettu iisalmelaisille lukiolaisille anatomiaa yliopistollamme.

Iisalmelaiset lukiolaiset pääsivät tutustumaan myös meidän Simulaan, jossa minullakin ensi syksynä toimenpiteiden harjoittelu alkaa!

Vaikka syksy on ollut kiireinen ja uuvuttava, on se ollut myös mitä huikein. Sen lisäksi, että olen päässyt reissaamaan ennestään täysin tuntemattomiin kaupunkeihin, kuluttumaan niin Suomen teitä, hotelliaamiaisia kuin hotellien sauna- ja kylpyläosastojakin, olen saanut tutustua myös 11 täysin uuteen ja ihanaan ihmiseen, meidän UEF-lähettiläsporukkaan. Meidän joukosta löytyy niitä, jotka ovat yliopiston penkkejä kuluttaneet vasta parin vuoden ajan, mutta myös niitä, joiden takamukset taitavat olla liimattuna niihin kiinni. On niitä, jotka ovat koko elämänsä asuneet Suomessa, kuten on myös niitä, joilla on kokemusta ulkomailla asumisesta ja opiskelusta niin paljon, että eivät koe olevansa edes mistään kotoisin. Näihin työkavereihin on saanut tutustua niin tuntikaupalla kestävien automatkojen aikana, kuin myös vähän rennommissa merkeissä pikkujoulujen muodossa.

Huikea lähettiläsporukkamme ja huikeat pikkujoulut, päättäreitä odotellessa!

Huikean matkustusseuran lisäksi myös itse lähettiläsmatkat ovat olleet hienoja kokemuksia. Vierailuilla ja messuilla on saanut paljon lisää kokemusta yleisön edessä esiintymisestä, sekä on saanut tavata paljon fiksuja lukiolaisia ja kertoa heille omista opiskelukokemuksistaan välillä äänen käheytymiseen asti. Tiukkoja kysymyksiäkin on tullut paljon, mutta niistäkin on selvitty esimerkiksi kilauttamalla lähettiläskaverille.

Ständitaidetta lukiovierailulla Kotkassa.

Nyt olisi siis edessä reilun 3 viikon ansaittu joululoma kotimaisemissani Mikkelissä. Sen jälkeen olisi katse suunnattava kevääseen. Siellä edessä häämöttää syksyä huomattavasti enemmän koulujuttuja, x määrä lukiovierailuita sekä erään hammaslääkärin ammatista erittäin kiinnostuneen 9-luokkalaisen TET-jakson ohjaus yliopistollamme. Omaa syventävää opinnäytetyötäkin pitäisi ihan tosissaan jo alkaa miettiä, mutta aikaa pitää jättää myös rentoutumiselle ja esimerkiksi lähettiläidemme päättäjäisten suunnitteluun.

December 1, 2015

Suomen suurin jatkokoulutustapahtuma- STUDIA 2015

Tänään alkoivat vuoden 2015 Studia-messut. Studia on suomen suurin jatkokoulutustapahtuma ja ne pidetään Helsingissä messukeskuksessa. Tänään tapahtuma alkoi kello yhdeksän ja kävijöitä oli heti aamusta todella paljon. Tulevat korkeakouluopiskelijat löysivät UEFin, Savonian ja Karelian yhteisen Find Your East -ständin ja eri alojen edustajat saivat kertoa opiskelustaan kiinnostuneille koko päivän ajan, sillä kuuntelijoita oli erittäin paljon.

Lääkiksestä kiinnostuneita oli paljon ja Katriinan kanssa koitimme keretä huomioimaan kaikki ja vastaamaan heidän kysymyksiinsä. Kaikilla kouluilla ja eri edustajilla on omat hienot esittelypisteet, jonka myötä messujen ilme on oikein värikäs sekä monipuolinen.

Kiireestä huolimatta kahvitauolla kerkesi tutustumaan muiden oppilaitosten esittelijöihin ja heidän mielenkiintoisiin aloihinsa.

Rasmuksen kanssa kävimme muun muassa tutustumassa Poliisiammattikorkeakoulun porukkaan. Ja tässä miljöössä ei ole ennen oltukkaan 😉

Messut jatkuvat huomenna keskiviikkona klo. 09.00 ja silloin ovat taas UEFin edustajat paikalla juuri TEITÄ varten.

-Ville

lääkis

November 23, 2015

Opiskelijan 5 tarpeellista taitoa selviytymiseen

Opiskelijakortti, opintotuki, luennot, tentit, ainejärjestö, sitsit, vujut, hammaslääkäripäivät, uudet kaverit. Kaikkia näitä asioita, ja vielä paljon enemmänkin, opiskelupaikka hampaalla on tuonut elämääni. Verrattuna Mikkelissä viettämääni lukiolaistytön elämään vielä pari vuotta sitten yliopistoelämä koulujuttuineen ja opiskelijarientoineen on todella erilaista, itsenäistä ja stressaavaa mutta myös niin ihanaa. Tapahtumia ja tekemistä on paljon, joskus jopa vähän liikaakiin ainakin lompakon ja oman jaksamisen kannalta. Tähän blogikirjoitukseen olenkin koonnut muutaman opiskelijalle hyödyllisen taidon, joista monet olen omaksunut ihan itsestään opiskeluideni edetessä.

1. Kyky löytää, metsästää ja hyödyntää erilaisia opiskelijalle suotuja etuisuuksia. Vaikka valtio tukee satojen eurojen edestä opiskelijan kuukausittaista elämää, ei rahaa yleensä vuokran ja muiden pakollisten laskujen jälkeen jää paljoa tuhlattavaksi. Onneksi opiskelijoiden taloudellista elämää helpotetaan kuitenkin myös monin muun eri tavoin. Vatsan saa täyteen halvalla, helposti ja vaikka useamman kerran päivässä monissa yliopiston ravintoloissa. Opiskelijakortin vilauttaminen kannattaa Amican ravintoloiden lisäksi monissa liikkeissä ja ravintoloissa, sekä ehdottomasti myös reissatessa julkisilla kulkuneuvoilla. Kekseliäimmät myös ottavat postiluukuistaan pois Ei mainoksia– kyltin, ja etsivät ruokakauppojen mainoksista halvimmat tarjoukset, joiden antimilla täyttää pakastimensa.

Blogiruoka — Opiskelijan päivän pelastus, lautasellinen ruokaa hintaan 2,15€.

2. Kyky pitää hauskaa. Opiskelijatapahtumia riittää jokaiselle viikolle ja tarjontaa on huimasti vapun, pikkujoulujen ja vuosijuhlien vietosta aina leffailtoihin, kakkukisoihin ja jopa pidemmälle suuntautuviin reissuihin. Tapahtumat on loistavia tilaisuuksia hengailla, tehdä, nähdä, kokea ja nauttia yhdessä opiskelijan vapaudesta ottaa vähän rennommin. Usein ihan tavallisiin arkipäiviin sijoittuvat opiskelijatapahtumat ovat ihanaa vaihtelua luennoilla istumiselle ja aina on joku tapahtuma mitä odottaa. Usein juuri nämä lukuisat ja monesti jo perinteeksi muodostuneet tapahtumat ovat niitä juttuja, joita sitten opiskelujen jälkeen lämmöllä ja kaipauksella muistelee.

IMG-20150503-WA0001 — Hampaalla vapun viettoon kuuluu olennaisesti haalarit ja tietysti hampaan pesu!

3. Kyky irrottautua opiskeluelämästä. Vaikka opiskeluun ja opiskelijatapahtumiin saa tehokkaasti käytettyä kaiken aikansa, oman jaksamisen kannalta kannattaa pitää kiinni myös yliopiston ulkopuolisesta elämästä, kuten omista harrastuksistaan. Joillekin se voi tarkoittaa kilpaurheilua tai salilla käymistä, toiselle taas teatteria, leipomista tai ihan vain rentoutumista. Itse pyrin järjestämään aina aikaa liikunnalle ja olenkin lenkkeilyn lisäksi ahkera yliopiston ja ammattikorkekoulun Sykettä-liikuntapalveluiden käyttäjä. Sitä kautta pääsen käymään niin salilla, pumpissa, tanssitunneilla, spinningissä kuin tankotanssissakin, ja tulevana sunnuntaina ajattelin ottaa ilmajoogailun uudeksi aluevaltauksekseni!

Kuopiossa on huikeat liikuntamahdollisuudet. Itseään voi lähteä ylittämään niin Sykettä spinningiin kuin Puijon mäkihyppyrinteisiinkin!

4. Kyky pitää kiinni niistä tärkeimmistä. Vaikka kalenteri täyttyykin koulusta ja uusien kavereiden kanssa tekemisestä, jätä tilaa aina vanhoille tutuille ja perheellekin. Usein opiskelupaikan saaminen johtaa toiseen kaupunkiin muuttoon, ja taakse saattaa jäädä perhe, ystävät ja parisuhde. Heillekin on kuitenkin tärkeää järjestää aikaa, sillä usein nämä henkilöt ovat niitä, jotka tuntevat sinut parhaiten ja osaavat auttaa ja tukea sinua silloin kun eniten sitä tarvitset. Pidä huolta niistä suhteista, joiden haluat säilyvän vielä opiskeluaikojen jälkeenkin.

5. Kyky elää ja rakentaa omaa elämää. Yliopistossa opiskelu on itsenäistä, ja on usein sinusta itsestäsi kiinni, miten ja milloin opiskelet. Luennot ovat vapaa-ehtoisia eikä kukaan ole antamassa sinulle läksyjä. Oma oppimisesi on siis omalla vastuullasi ja vastuu onkin suuri, sillä yliopistossa opiskellaan usein omaa tulevaa ammattia varten. Opiskelun lisäksi saatat haluta myös vuosikurssisi isännäksi/emännäksi tai vaikka mukaan ainejärjestösi toimintaan. Ei ole vain yhtä oikeaa tapaa opiskella ja elää yliopistoelämää, vaan erilaisia juttuja kannattaa kokeilla rohkeasti ja rakentaa opiskeluvuosistaan itsensä näköiset.

Katso tulevaan, mutta elä tässä hetkessä. Se lause kiteyttää blogikirjoitukseni sanoman mielestäni aika oivallisesti.

Katriina // Hammaslääketiede

January 8, 2015January 8, 2015

Kuukausi jotain ihan muuta

DCIM100GOPRO — Kuva, joka voisi olla hyvä surffikuva. Miksi pisara on kaikissa kuvissa juuri kriittisimmässä kohdassa?

Syksyn aherruksen jälkeen opiskelijalle avautuu sangen pitkä joululoma. Joskus se kuluu tehtäviä tehdessä, itse varastin muutaman päivän lisää, pakkasin laukkuni jo 11 päivä ja suuntasin polttamaan kesätyörahojani ja itseäni Indonesiaan. Nyt 28 matkapäivää alkaa olla lopuillaan, kirjoitan blogia Jakartan lentokentällä, ja 50 asteen lämpötilan muutos Suomeen palatessa lähestyy. Rahaa on palanut enemmän kuin oli tarkoitus, puhelinta ei ole näkynyt kahteen viikkoon ja tämän blogin piti ilmestyä monta päivää sitten, mutta paikalliseen elämäntapaan sopeutuneena, ei se ole niin justiinsa.

Matka Jaavan läpi Balille on ollut antoisa nähtävyyksien, ja yleisen elämäntapaeron suhteen. Voi kysyä, onko 4 tuntia junassa Etelä-Suomesta Kuopioon pitkä matka? Kun odottaa Jakartalaisella bussiasemalla viideltä illalla bussia, jonka piti lähteä alunperin 12, seuraavan tiedon mukaan 15 ja lopulta lähtee kuuden maissa, ei se ilmastoitu vartin myöhässä oleva VR kuulosta ollenkaan huonolta vaihtoehdolta. Yritin jälkikäteen selvittää ihmisiltä olisiko aikataulun voinut jostain saada selville. Kuulema ei, busseja menee kun on mennäkseen. Suomalainen bussikuski ei myöskään useimmiten harrasta sivuluisua vuoristotien mutkassa, eikä juutu ruuhkaan 10 minuutiksi keskelle rautatien tasoristeystä.

Jaava ei ole ulkomaalaiselle turistikohteena kovin suosittu, mikä tekee suomalaisesta siellä täyden julkkiksen. Yhteiskuvia paikallisten kanssa on pyydetty toistasataa, ja koska kuvaan lupautuminen saa paikallisen nuorison onnensa kukkuroille, olemme niitä myös mielellämme antaneet. Myös videoituja haastatteluja paikallisten koulutehtäviä varten on annettu useita. Miksi? Koska paikallisten kanssa jutusteleminen on hauskaa ja avaa erilaisia mahdollisuuksia matkalle. Eräs bussiasemalla tapaamamme kaveri oli huolissaan selviämmekö hotelliin Bangandaranissa keskellä yötä, joten hän päätti ajaa 50 kilometriä skootterilla perässämme, etsiä meidät bussiasemalta, ja heittää meidät skootterilla yksi kerrallaan hotellille – ilmaiseksi.

Myös omaan opiskeluuni olen saanut perspektiiviä, sillä tutustuin sattumalta Jakartassa neljättä vuotta hammaslääkäriksi opiskelevan tyttöön. Opiskelu tuntuu menevän sielläkin suunnilleen samalla kaavalla, mutta maksuton koulutus, pienet opiskelijamäärät, opintotuki ja pitkä kesäloma ovat ainakin Indonesiassa utopiaa. Tämä joulun lomani oli pidempi, kuin koko vuoden lomat heidän koulussaan yhteensä. Perui hänkin muuten potilaansa päästäkseen kierrättämään meitä Jakartassa, vieraanvaraisuus ja ystävällisyys kunniaan.

Huomenna olisi syytä palata Kuopioon, nyt olisi syytä aloittaa lukemaan uusintatenttiin, työstämään ainejärjestön asioita sekä vilkaista parin seuraavan päivän kalenteri, mutta voi olla että näiden 2500 kuvan ja sadan videopätkän perkaamiseen kuluu enemmän mielenkiintoa. Lyödään nyt loppuun vielä muutama otos fiilistelyksi.

DCIM101GOPRO — Tulivuoren reunalla – Bromo

DCIM102GOPRO — Koko kuukautta ei jaksa reissata, joten muutamaksi viikoksi on hyvä pysähtyä myös hiekkarannoille.

Terkuin, Olli Siirola, Hammaslääketiede

December 10, 2014December 10, 2014

Ainejärjestöjen aktiviteetit

Saavuin juuri ainejärjestöni Dentinan kaudenpäättäjäisistä. Pöytään oli katettu kinkkua, lohta ynnä muuta jouluherkkua, sauna oli lämmin ja paikalla kiitettävisti ihmisiä. Rentoa jutustelua ruuan äärellä ystävien kanssa.

Ainejärjestöjen perustehtäviin kuuluu käytännössä ainakin kaksi tehtävää. Jäsenistön edunvalvonta ja jäsenistön hyvinvoinnista huolehtiminen. Erilaisilla tapahtumilla ja aktiviteeteilla pyritään järjestämään opiskelijoille rentouttavia hetkiä hyvässä seurassa.

Tänään en keskity bileisiin, mutta todettakoon, että niitä riittää jonkin järjestön järjestämänä lähes jokaiselle viikolle, toisille viikoille useampiakin. Niin paljon kuin jaksaa käydä.

Toimintaa löytyy kuitenkin myös bileiden ulkopuolelta. Urheilun, liikunnan, ilmaisun taikka vaikka leipomisen muodossa. Säännölliset säbävuorot löytynevät lähes jokaisen järjestön kalenterista, sen lisäksi liikuntavastaavat järjestävät parhaan kykynsä mukaan myös muuta ja uutta kokeiltavaa. Luisteluretki, uimakoulu, laskettelureissu, tanssikoulu ja erilaiset lajikokeilut ovat tulevan talven suunnitelmissa.

metsäretki — Pieni iltalenkki metsässä ja makkaranpaistoon.

Rentoon yhdessä oloon meiltä löytyy elokuvailtoja, makkaranpaistoa metsän siimeksessä, sekä ehdoton viimevuoden kohokohta, Koko Dentina leipoo kakkukilpailu, jossa nähtiin toinen toistaan maukkaampia ja taidokaampia leipomuksia

Kulttuurin harrastajille esimerkiksi lääketieteen ainejärjestö KuoLO:n järjestämä speksi on oikea valinta. Speksi on opiskelijoiden kokonaan itse tekemä musikaalinen näytelmä, jonka tekemiseen osallistuu vuosittain useita kymmeniä opiskelijoita. Kaikki tehdään itse, bändi, näyttelijät, tanssijat, puvut, lavasteet yms. Speksistä tulee tähän blogiin taatusti lisää, kun sen tuotoksesta päästään keväällä nauttimaan.

Sain kirjoitettua pintaraapaisun siitä mitä opiskelijajärjestöt tarjoavat. Nämä olivat omaan ainejärjestööni liittyviä tapahtumia, kaikki muutkin järjestävät kaikenlaista omien intressiensä ja perinteidensä mukaan. Ainiin. Tyyli-ilta, Gladiaattoripäivä, ja todella monia muita tapahtumia jäi vielä mainitsematta.

Tekemistä siis riittää, eikä se ole keskittynyt mihinkään tiettyyn teemaan. Me teemme kaikkea! Yhdessä touhuaminen on kivaa, ja porukalla saa hauskoja tapahtumia aikaiseksi. Mikäli mielesi päällä on joku upea idea, joka olisi hauska toteuttaa porukalla, se on todennäköisesti myös jonkun muun mielestä hauska idea. Kannustankin siis kaikkia kaikkia paitsi osallistumaan ainejärjestöjen tapahtumiin, myös ideoimaan ja tulemaan itse mukaan toimintaan.

Olli Siirola, Hammaslääketiede.

November 4, 2014

Syys- ja lokakuu, mihin menitte?

Marraskuu? Nyt jo? Mihin katosivat syys- ja lokakuu? Syksy on siis hujahtanut jo pitkälle yli puolivälin, vaan siltä ei juuri tunnu. Näkyy tosin, ulkona on nykyisin pimeää. Viikko toisensa jälkeen on vierähtänyt taakse enemmän tai (vähemmän) opiskeluntäyteisenä, reilun vuoden aikana Kuopiossa opiskellessani en ole vielä törmännyt tylsään viikkoon. Kuukausi sitten havaitsin kaikkien viikonloppujeni olevan buukattuna toinen toistaan parempia tapahtumia jouluun asti. No, ei ne viikonloput, mutta arkenahan ne kaikki normaalit opiskelijatapahtumat ovat. Mutta kuten vanha klisee kertoo, opiskeluajat ovat ihmisen parasta aikaa, miksi en ottaisi siitä kaikkea irti?

10303971_897248010305051_9029620694977038817_n — Vuosijuhlat ovat lukuvuoden kohokohtia. Itselläni takana tälle syksylle kahdet, ja omat juhlat vielä tulossa.

Mitä sitten olen puuhaillut? Syyskuu vierähti uusien opiskelijoiden tuutoroinnissa. Vaikken varsinaisena tuutorina toiminutkaan, olen ollut mukana paljon. Ja toki ainejärjestöni Dentinan isäntänä velvollisuuksiini kuuluu jakaa perinteitä, kuten sitsikulttuuria eteenpäin. Uusien fuksien tuutoroiminen on hauskaa ja tärkeää, ja samalla tutustuu tuleviin kollegoihin.

Viikonloppuvaellus Kolille, mökkiviikonloppu, sekä muiden ainejärjestöjen vuosijuhlat ovat täyttäneet niin ikään kalenteria lokakuussa. Tälle syksylle ostettu frakki onkin tarkoitus laittaa kovaan käyttöön, seuraavan kerran kiskaisen sen päälleni muutaman viikon päästä oman ainejärjestöni vuosijuhlille. Hammaslääkäripäivät Helsingissä ja risteily Ruotsiin vievätkin kalenterin jo joulukuulle. Näin muutamia isompia tapahtumia mainitakseni.

Toki myös lähettilään hommia on matkaan mahtunut, viime viikolla kiersimme Janeten kanssa Lahden seudun lukioissa. Kuulijoita oli runsaasti, ja aktiivisia kyselijöitäkin löytyi. Yksi yleisimmistä kysymyksistä oli, miten vapaa-aikani riittää opintojeni ohella. No, jokainen saa päätellä itse, mutta opiskelun ulkopuolellekin jää aikaa. Seuraavaksi aion kuitenkin uppoutua mikroskooppikuvien ääreen ja valmistaudun patologian tenttiin. Ja kasvatan viiksiä, onhan movember.

InstagramCapture_5ea22a91-4309-43f2-8b0c-ff31ec990f96_jpg — Pitkän päivän jälkeen illalla pullantuoksuiseen kotiin, herkkujen keskelle, hyvään seuraan. Kyseessä siis herkuttelu ilta fuksiryhmällemme.

Olli, Hammaslääketiede