Opiskelupaikan saaminen tarkoittaa usein toiseen kaupunkiin muuttamista. Saatat muuttaa jostain toisesta opiskelukaupungista toiseen tai saatat muuttaa lapsuuden kodistasi ja kotikaupungistasi täysin uusiin maisemiin. Minulle Kuopioon muuttaminen tarkoitti tuota jälkimmäistä.
Heti kun tieto opiskelupaikasta tuli, tuli kirjeen mukana myös hammaslääketieteen fukseille tarkoitettu lehtinen nimeltään Dentikkeli, joka sisälsi pitkän listan kaikista hoidettavista asioista ennen syksyn alkua. Piti etsiä asunto, hyväksyä opiskelupaikka, tilata opiskelijakortti, liittyä Facebook-ryhmiin… Sitten kun asunto löytyi, piti ryhtyä pakkaushommiin ja etsimään sukulaisten nurkista tarpeettomia huonekaluja uuteen asuntooni. Yhtäkkiä kesä olikin jo ohi ja muuttopäivä koitti.

Itse muuttopäivä sujui hyvin. Muutin yhteiseen asuntoon parhaan ystäväni kanssa ja meillä oli sukulaisia auttamassa tavaroiden kantamisessa ja järjestelemisessä. Illalla kävimme kämppikseni kanssa kävelemässä Kuopion hämäriä kujia pitkin ja olo oli jotenkin kovin vapaa. Olimme molemmat kovin innoissamme, nyt alkaisi jokin todella jännittävä vaihe elämässämme! Todellisuus iski kuitenkin jo seuraavana päivänä. Sukulaiseni lähtivät takaisin kotiinsa, ja minä jäin kämppikseni kanssa kahden. Tehtävänäni oli maalata vaatekaappini takaseinä uudestaan, enkä ollut koskaan ennen edes maalannut. Oloni oli kovin yksinäinen. Näin he vaan minut tänne jättivät! Mitä minun nyt pitäisi tehdä? Mitä täällä Kuopiossa yleensä tehdään? En tunne täältä ketään, saankohan sittenkään uusia kavereita? Miten minä muka pärjään täällä?

Uskon, että monet muutkin kotoaan muuttavat tuntevat samanlaisia tuntemuksia kuin minä syksyllä 2014. Omasta kokemuksesta voin kuitenkin kertoa, että tuo olo helpottuu hyvin nopeasti. Heti seuraavana päivänä alkoi yliopisto-opiskelut, ja tekemistä riitti ensimmäisinä päivänä lähes vuorokauden ympäri. Alusta alkaen koin olevani osa porukkaa, jota en ollut tuntenut vielä edellisenä päivänä vaatekaappia maalaillessani. Pikkuhiljaa muuton jälkeen uudessa kaupungissa asumiseen tottuu. Sinulle muodostuu oma arki, johon kuuluu opiskelua, tenttejä, tapahtumia, kavereita, harrastuksia, tiskaamista, kaupassa käymistä ja pyykinpesua. Ensi kertaa omaan asuntoon muuttaessa kaikki tuntuu niin erilaiselta verrattuna lapsuudenkotiin, mutta toisaalta kaikki tuntuu niin omalta.
Vaikka uusi kaupunki, uudet ihmiset ja yksinasuminen kiehtovat, ei kannata unohtaa lapsuudenkotiakaan. Perheelle kannattaa soitella ja heidän luonaan käydä silloin tällöin viikonloppuisin, vaikka matkustaminen maksaakin. Ne rahat saa helposti takaisin syömällä vanhempien jääkaapin tyhjäksi. Vanhalle paikkakunnalle saattaa jäädä myös parisuhde ja vanhoja ystäviä. Heillekin pitää muistaa järjestää aikaa ja kysellä kuulumisia, sillä vastavuoroisesti he voivat lohduttaa sinua kun eläminen uudessa kaupungissa tai opiskelu ei tunnukaan enään niin hohdokkaalta.

Uuteen kaupunkiin kannattaa aina lähteä avoimin mielin. Se on kasvattava kokemus ja huikea mahdollisuus elää juuri sellaista elämää kuin itse haluat. Lähde avoimin mielin, tutustu uusiin ihmisiin ja maisemiin, harrasta ja nauti. Jossain vaiheessa huomaat, että edes sunnuntai-iltana vaatekaapin maalaaminen ei olekaan niin iso juttu. Oikeastaan on ihan kiva taas olla kotona odottamassa uuden viikon alkua.
Katriina // Hammaslääketiede