Tag Archives: erityispedagogiikka

Filosofisen tiedekunnan lähettiläät Juuli, Pekko ja Tiia esittäytyvät!

Moikka!

Miun nimi on siis Juuli Solja. Opiskelen erityispedagogiikkaa nyt toista vuotta, eli miusta tulee erityis-, luokan-, ja erityisluokanopettaja. Olen Imatralta kotoisin, mutta tänne Joensuuhun muutin opiskelemaan nyt reilu vuosi sitten. No miten mie sitten tänne Joensuuhun päädyin? Tässäpä teille vähän siitä.

Lukion jälkeen tarttesin yhden välivuoden, jonka aikana tein melko paljon sijaisuuksia kouluilla. Olin sijaisena pienistä ekaluokkalaisista aina lukion abeihin asti, ja siitä se innostus sitten lähti. Seurasin siellä erityisopettajan työtä ja kyselin paljon, ja totesin että tuollanen miusta vielä joku päivä tulee, kouluun on päästävä.

Niin siinä sitten kävi, että yhden välivuoden jälkeen hain tänne Joensuuhun erityisopettajaksi. Miuta jännitti ihan kauheesti, ja pelkäsin etten mie mitenkään pääse yliopistoon. Se oli kuitenkin kesäkuuta 2016 kun yhtenä päivänä kesätöissä ruokatauolla sain tiedon, että koulupaikka on auennut; erityisopettajan opinnot kutsuvat. Muistan vieläkin sen tunteen mikä sillon oli; itketti, nauratti, helpotus iski, muutos pelotti, silti en halunnut mitään muuta enempää. Vedet silmissä otin koulupaikkani välittömästi vastaan, ja tiesin, että olin päässyt sinne minne halusin. Muutto pikkuiselta kotipaikkakunnaltani läheni ja muuttui todeksi.

Joensuusta mie tykkään ihan älyttömästi. Täällä on tiivis kampusalue, paljon aktiviteetteja, hyvät harrastusmahollisuudet ihan yliopiston vieressä ja paljon erilaisia tapahtumia! Täällä opiskelu on tosi käytännön läheistä, ja koulupäiviin sisältyy niin aapisten selailua kuin liikuntatuntejakin. Oon myös saanut täältä ihan huisin ihania ystäviä, ja se onkin ehkä se juttu, miksi täällä viihdyn niin hyvin. Ympärillä on ihania ihmisiä, ja saan samalla opiskella just sitä alaa, mistä mie ite tykkään.

Toivon että tämän lähettiläsvuoden aikana pääsen auttamaan oppilaita, jotka vielä miettivät sitä omaa suuntaustaan jatko-opiskeluihin. Toivon että kaikki löytävät itselleen just sen mieluisen opiskelupaikan, ja pääsevät nauttimaan opiskeluelämän parasta antia. Koska niin kävi miulle itelleen, ja jos nyt totta puhutaan, nii mie en vaihtaisi tästä Joensuusa opiskelusta päivääkään. Olen täällä onnellinen. <3

Toivottavasti nähdään messuilla ja kouluilla, hihaan saa aina tarrata ja apua kysyä! 🙂 Jaksuja pimeeseen syksyyn!

 

Terve vaan kaikille!

Olen Pekko, kolmannen vuoden opinto-ohjaaja-opiskelija täällä Joensuun kampuksella. Ikää on 23 vuotta ja kotoisin olen Ruokolahdelta, Imatran kauniin paperitehtaan piippujen varjosta. Joensuu on ollut kotipaikkana nyt reilut kaksi vuotta ja voin todeta kotiutuneeni tänne todella hyvin! Edelliset opiskeluvuodet ovat kuluneet kompaktissa ja vilkkaassa yliopistokaupungissa kuin siivillä.

Fyysisestä kunnosta huolehtiminen on minulle eräänlainen henkireikä. Opintojen ulkopuolella tykkään treenailla monipuolisesti: harrastan säännöllisen epäsäännöllisesti ja vuodenajasta riippuen juoksua, pyöräilyä, uintia, hiihtoa ja kuntosalilla käyntiä. Olenkin varsin tuttu näky Joensuun kampusalueen läheisyydessä sijaitsevilla liikuntapaikoilla! Kuntoilun lisäksi rämpyttelen kitaraa ja luen kirjoja, aina silloin kun aikaa riittää.

Ohjaus-alassa minua kiehtoo ensisijaisesti työn ihmisläheisyys, mutta myös ohjaajan työnkuvan monipuolisuus ja haasteellisuus. Digitalisaatio ja työelämän automatisoituminen muokkaavat tulevaisuuden ammattikenttää sekä käsityksiämme työstä rankalla kädellä. Siksi nuoret tarvitsevatkin tulevaisuuden työelämään ja opintoihin suuntautuessaan tuekseen osaavaa ja ammattitaitoista ohjaajaa.

UEF kiinnitti huomioni ylivoimaisen laajalla opetustarjonnallaan. Opinto-oppaista löytyi useita mielenkiintoisia hakukohteita, joista houkuttelevimmalta vaikutti juuri opinto-ohjaajan koulutus. Se olikin nk. ”viimeinen niitti”, joka varmisti hakukohteeksi juuri Itä-Suomen yliopiston. UEF tarjoaa ainoana yliopistona suomessa pitkää, kandidaatin ja maisterin tutkinnon sisältävää opinto-ohjaajan koulutusta.

Parasta UEFissa on mielestäni ehdottomasti se, että kampus sijaitsee kaupungin keskustan välittömässä läheisyydessä: asuminen ja opiskeleminen Joensuussa on naurettavan helppoa, kun minnekään ei ole pitkä matka! Yliopiston läheisyys tekee kaupungista paljon eloisamman.

 

Moikka!

Mä (ei mie, vaan MÄ!) oon Tiia, 24-vuotias kotitalousopettajaopiskelija Savonlinnan kampukselta. Kotoisin olen Etelä-Pohjanmaalta, Jalasjärveltä. Opiskelua Savossa on nyt takana reilu vuosi, ja ensi syksynä opiskelupaikkakuntani vaihtuu Savonlinnasta Joensuuksi Savonlinnan kampuksen sulkeuduttua. Olen aikaisemmalta koulutukseltani Restonomi (AMK), joka mahdollistaa opintojeni nopeuttamisen hyväksilukujen kautta. Sivuaineenani opinnoissani on terveystieto, ja etäisenä haaveena lisäksi oppilaan ohjaus.

UEFin valitsin, koska pienellä paikkakunnalla aina asuneena en halunnut muuttaa isolle paikkakunnalle. Omat vaihtoehtoni olivat kotitalousopettajaopinnot Helsingissä tai Savonlinnassa, joten valinta näiden paikkakuntien välillä oli helppo.  Enkä kyllä missään vaiheessa opintojani ole paikkakuntavalintaa katunut, vaikka kotipaikkakunnalla kulkeminen poikkisuomen ei ole mikään helpoin vaihtoehto.

Oma opintopolkuni ei siis ole ollut täysin yksiselitteinen, vaan lukiosta valmistuttuani hakeuduin ammattikorkeakouluun restonomi-opintoihin. En ollut täysin varma mitä haluaisin opiskella, ja koska arvosanani olivat lukiossa keskivertoa huonommat koin, etten tulisi pärjäämään yliopisto-opinnoista, ja jätin yliopistojen tarjoamat opinnot täysin huomioimatta. Pääsin ensimmäisellä yrittämällä restonomi-opintoihin sisälle, ja olin niistä erittäin innoissani ja kiitollinen mahdollisuudesta korkeakouluopintoihin. Ehkä puolessa välissä opintojani kuitenkin havaitsin, etteivät opinnot olleet täysin minua varten, vaan haaveet opettajana toimimisesta tulivat vahvasti mieleen. Hakeuduin restonomi-opintojeni loppuvaiheilla kotitalousopettajaopintoihin, ja täällä sitä nyt ollaan! Tällä hetkellä olen erittäin innoissani ja mielissäni opinnoistani, ja odotankin keväällä alkavaa harjoitteluani innolla!

Yliopisto-opinnot vaativat taitoa oman ajan käytön suunnitteluun, sekä stressinsietokykyä. Vaikka lukio-opinnoissa ei täysin onnistuisikaan, mielestäni on kuitenkin täysin mahdollista pärjätä yliopisto-opinnoissa, mikäli niihin on valmis käyttämään aikaa. Kannustan myös siis Teitä, jotka erityisesti pohtivat pärjäisivätkö yliopisto-opinnoissa, että varmasti pärjäätte, mikäli oma mielenkiintonne on kohdallaan ja olette valmiita tekemään unelmanne eteen töitä!

Ihanaa syksyä kaikille!

Tutustumista, tutkimista ja tiedonjanoa pajapäivässä

Perjantaina 15.4. monilla Itä-Suomen alueen lukiolaisilla oli mielenkiintoinen päivä edessään yliopistomme Joensuun ja Kuopion kampuksilla. Kyseessä oli siis UEFin järjestämä pajapäivä, jossa viiden tunnin aikana lukiolaiset pääsivät tutustumaan lähemmin kahteen heitä kiinnostavaan alaan. Luvassa oli suuren tietotulvan ja kampuksilla eksymisen lisäksi myös pientä kisailua ja tieteeseen tutustumista ihan kokeellisten töiden parissa.

Hmm jännittävää, mitähän täältä yliopiston sisältä oikein löytyykään?
Hmm jännittävää, mitähän täältä yliopiston sisältä oikein löytyykään?

Joensuun kampuksilla oli esittelyssä fysiikan, matematiikan, historian, oikeutieteen, kauppatieteen, ohjauksen, psykologian ja erityispedagogiikan alat. Esimerkiksi fysiikan pajassa lukiolaiset pääsivät tutustumaan muutamiin kokeellisiin eksperimentteihin, oikeustieteen pajassa lukiolaiset ratkoivat erilaisia kuvitteellisia rikosoikeudellisia tapauksia ja psykologian pajassa pohdittiin yhdessä mielenterveyshäiriöiden häpeäleimaa. Kuopion kampuksella esittelyssä olivat taas sosiaalitieteet ja sosiaalityö, farmasia, lääketiede, ravitsemustiede sekä biolääketiede. Sosiaalitieteen ja sosiaalityön pajassa lukiolaiset pohtivat mm. monikulttuurisuutta, ravitsemustieteen pajassa pureuduttiin ravitsemussuosituksiin ja biolääketieteen pajassa lukiolaiset pääsivät eristämään DNA:taan suun limakalvolta laboratoriossa.

No tältähän siellä yliopiston sisällä näyttääkin! Ja niin paljon eri aloja, joita voi opiskella!
No tältähän siellä yliopiston sisällä näyttääkin! Ja niin paljon eri aloja, joita voi opiskella!

Itse olin pitämässä lääketieteen UEF-lähettilään Villen kanssa lääketieteen pajaa. Lääketieteen opiskeluun ja lääkikseen pääsemiseen liittyviä kysymyksiä on lukiolaisilla aina paljon, joten päätimme Villen kanssa käyttää aikaa lääkiksestä kertomiseen lukiolaisille meidän opiskelijoiden näkökulmasta. Lääketieteen lisäksi kerroin myös omien kokemusteni kautta hampaalla opiskelusta, sillä se liittyy myös läheisesti lääketieteeseen, mutta on kuitenkin oma alansa. Itsehän myös haaveilin koko lukioaikani abivuoden talveen saakka lääkiksestä, sillä en ollut koskaan edes tullut ajatelleeksi, että sellainenkin koulutusohjelma on kuin hammaslääketiede.  Pitkän pohdinnan jälkeen hammaslääketiede tuntuikin enemmän minun jutultani, ja nyt kaksi vuotta täällä opiskelleena en voi todellakaan sanoa katuvani tuota päätöstä.

 

Pajamme rennossa ilmapiirissä lukiolaiset kyselivät ahkerasti mieltään painavia kysymyksiään lääkikseen liittyen. Usein kysymykset liittyivät valintakokeeseen ja kirjoituksiin valmistautumiseen, ja siihen, kuinka hyvin kirjoituksissa pitäisi menestyä päästäkseen lääkikseen. Lyhyesti tiivistettynä kaikille lääkikseen/hampaalle hakeville neuvoksi: kirjoitusten arvosanasta ei kannata ottaa stressiä, vaan ajatella se lähinnä pääsykokeeseen valmistautumisena. YO-kirjoituksissa täytyy menestyä todella hyvin, jotta siitä saisi pisteitä yhteispistekiintiössä, ja niilläkään pisteillä ei ole oikeastaan mitään merkitystä, jos et anna parastasi valintakokeessa. Valintakoe on se, joka ratkaisee. Panosta siihen, mutta aloita panostuksesi jo kirjotuksiin lukiessasi, sillä niitä samoja asioita kysytään sinulta myös valintakokeessa.

 

Lopuksi lukiolaiset pääsivät pajassamme myös haastamaan itsensä ihmisen anatomiaan liittyvässä tietokilpailussa. Lääkiksessä ja hampaalla opiskelu alkaa ensimmäisenä vuonna anatomian opiskelulla, ja haastetta siihen luo termien opiskelu latinaksi. Tästä esimakua lukiolaiset saivatkin meidän tietokilpailussa, ja termien arvailun lisäksi he pääsivät myös tunnustelemaan omia kylkiään vapaiden kylkiluiden määrän selvittämiseksi.

Tietokilpailu alkakoon!
Tietokilpailu alkakoon!
Osaisitko sinä vastata tähän?
Osaisitko sinä vastata tähän?

Lukiolaiset tuntuvat usein olevan kovin pelokkaita lääkistä kohtaan ja monet eivät usko kykenevänsä siihen. Toivon, että me Villen kanssa saimme heidät vakuuttuneeksi, että jos opiskelijalla itsellään vain mielenkiintoa lääketiedettä ja sen opiskelun kohtaan riittää, on valintakokeessa ja itse lääkiksessä menestyminen täysin mahdollista. Kyselin iltapäivän pajakävijöiltä myös kokemuksia muista pajoista, ja monet tuntuivat olevan hyvin tyytyväisiä pajapäiväänsä. Ainakin meidän pajassa he jaksoivat vielä hymyillä ja naurahdella meidän jutuille ja kokemuksille lääkiksestä.

 

Katriina // Hammaslääketiede