Vuosi on 2017 ja jännitän valintakoesalin ulkopuolella Kuopiossa. Tämä ei ollut ensimmäinen valintakokeeni, joten käytännön asiat eivät hirveästi jännittäneet. Tähän hetkeen olin valmistautunut ja tiesin, että teen parhaani.
Miten päädyin tekemään biolääketieteen valintakoetta Kuopioon? Lukioaikoina en ollut edes kuullut koko alasta (joka tuolloin kulki vielä nimellä terveyden biotieteet). Lukiossa ajatusmaailmani oli kapea – näkökenttääni mahtui silloin vain lääketiede. En kuitenkaan missään vaiheessa pysähtynyt miettimään mitä todella haluan tehdä elämälläni. Lääketieteen opiskelu on erinomainen vaihtoehto, jos lääkärin työ tai lääketiede kiinnostaa. Itse olisin kuitenkin halunnut lukiossa kuulla myös muista vaihtoehdoista. Tai ehkä kuulinkin, mutta suljin korvani.
Palataan vuoteen 2017. Tuolloin olin löytänyt biolääketieteen. En ole täysin varma edes mitä kautta, todennäköisesti opintopolkua selaamalla. Biolääketiede on ala, joka yhdistää luonnontieteitä (mm. kemiaa, biologiaa) lääketieteeseen. Biolääketieteilijä (tai biomedisiinari niin kuin monesti sanotaan) on molekyyli- ja solubiologian, genetiikan, ihmisen biologian, bioinformatiikan ja molekyylilääketieteen osaaja. Opinnot yhdistävät teoriaa ja käytännön labraharkkoja. Työllistymisvaihtoehtoja on lukuisia esimerkiksi tutkimuksen tai yritysmaailman parissa. Valintakoetta tehdessäni en totta puhuakseni ollut tästä kovinkaan tietoinen, mutta halu päästä sisään oli kova. Tätä ennen olin kaksi vuotta opiskellut kemiantekniikkaa ja pitänyt yhden välivuoden – halusin kovasti suunnan elämälleni. Ja sen sain.
En usko, että minkään alan opiskelu tai työnteko on pelkkää ruusuilla tanssimista. Jokainen kohtaa varmasti opinnoissaan hetkiä, jolloin motivaatio on hukassa (Roosan edellisessä postauksessa muuten hyviä vinkkejä tähän!) tai mikään ei tunnu kiinnostavalta. Niin olen minäkin kohdannut. Erona kuitenkin esimerkiksi kemiantekniikan opintoihini tai kuvitteellisesti kliinisen lääketieteen opintoihin biolääketieteen opinnoissa voin nähdä itseni tekemässä alalla töitä tulevaisuudessa. Löydän opinnoista useita mielenkiintoisia aihepiirejä. Kukaan ei lupaa minulle mainetta ja mammonaa tai edes varmoja työpaikkoja valitsemallani alalla, mutten sitä kaipaakaan. Ehkä se tässä onkin parasta (ja jännittävintä) – tulevaisuus on omissa käsissäni.
Lähettiläät esittelevät omia kokemuksiaan, miten ovat päätyneet omalla alalleen. Mitkä asiat ovat vaikuttaneet hakemiseen ja mitä kaikkea mutkia matkaan on mahtunut!
Kirsi – Ympäristötiede
Olen pienestä lähtien ollut kiinnostunut luonnosta, avaruudesta ja niihin liittyvistä tieteen asioista. Ala- ja yläasteella halusin päästä tutkijaksi ja kartoittaa maailmankaikkeuden ihmeitä. Lukiossa ajatusmaailma oli vielä sillä tiellä, mutta mukaan tulivat ympäristönsuojelu sekä lääketiede. Vaihtoehtoina mietin silloin lääkärin uraa sekä fysiikan opiskelujen kautta meteorologiksi joko tutkimaan sääilmiöitä tai pienhiukkasten vaikutusta ilmastonmuutokseen.
Opon tunneilla tutustuin muihin vaihtoehtoihin, jotka olivat biologian ja ympäristön puolelta. Jostakin testistä tuli vaihtoehtona ympäristötiede, mutta olin käynyt vain yhden kurssin kemiaa ja pääsykokeessa vaadittiin kemian laajan oppimäärän tuntemus. Ajatus jäi taka-alalle, kun aloin lukemaan fysiikan kirjoituksiin. Panostin siihen paljon, mutta opiskellessa tuli sellainen tunne, että työskentely fysiikan parissa tulisi olemaan todella matikkapainoista. Kaipasin tulevalta uralta suuntaa, missä työ olisi konkreettista ja työn jälkeä pystyisi näkemään. Lisäksi fysiikan opiskelut olisivat olleet Helsingissä, eikä muutto suurkaupunkiin houkutellut tutusta Kuopiosta. Päädyin siis hakemaan ympäristötieteisiin Kuopioon ja toisena vaihtoehtona sovellettuun fysiikkaan, jonka suuntauksina olisivat olleet ympäristöfysiikka tai lääketieteellinen fysiikka.
Opiskelin abikeväänä kolme kemian kurssia lukiokursseilla muiden ollessa lukulomalla, ja yhden kurssin kävin itsenäisesti läpi. Panostaminen kannatti, sillä sain pistettä vaille täydet pisteet kemian osuudesta valintakokeissa! Olen ollut todella tyytyväinen valintaani, sillä suuntautumisvaihtoehtoja on todella monia. Olen löytänyt mieleisen suunnan ympäristöterveyden puolelta, painottuen esimerkiksi kemikaalien ja ilmansaasteiden terveysvaikutuksiin. Tulevat työtehtävät voivat olla esimerkiksi tutkimuspuolelta yliopistoissa tai erilaisissa tutkimuslaitoksissa (kuten THL), ympäristöasiantuntijana kunnilla, valtiolla tai yksityisissä yrityksissä sekä erityisasiantuntijana valitsemallaan painotuksella (kuten sisäilma-asiantuntija).
Erika – Biolääketiede
Opiskelen tällä hetkellä toista vuotta biolääketiedettä, ja Kuopioon päädyin vasta monen mutkan kautta.
Yläasteen jälkeen lähdin opiskelemaan graafista suunnittelua amikseen Pekka Halosen akatemiaan, koska silloin taide kiinnosti enemmän kuin tiede, ja olin varma, että päädyn töihin johonkin lehteen tai mainostoimistoon. Olen kuitenkin aina ollut kiinnostunut myös ihmisen terveydestä, ja jo graafikon opintojen aikana heräsi ajatus ravitsemustieteen opinnoista. Graafikoksi valmistumisen jälkeen lähdin viettämään välivuotta Uuteen Seelantiin, ja tarkoituksena oli hakea opiskelemaan Helsinkiin, kun palaan. Sain kuitenkin mahdollisuuden aloittaa ravitsemustieteen opinnot Aucklandissa, ja jäin sille tielle kolmeksi vuodeksi. Opiskelin aluksi ravitsemustieteen ja urheilutieteiden tuplatutkintoa, mutta jo ensimmäisen lukukauden jälkeen urheilutieteet vaihtuivat genetiikkaan, ja solu- ja molekyylibiologia sekä ura tutkijana alkoi kiinnostaa entistä enemmän. Jouduin kuitenkin jättämään opintoni kesken ja palaamaan Suomeen. Suomessa etsin yliopistoa jossa voisin jatkaa genetiikan opintojani, kun törmäsin biolääketieteen koulutusohjelmaan. Luettuani koulutusohjelman kuvauksen olin myyty – lääketiedettä ilman potilaita! Jouduin hakemaan kaksi kertaa ennen kuin pääsin sisään, mutta täällä ollaan, ja olen erittäin tyytyväinen opintoihini. Urasuunnitelmat ovat kuitenkin taas ehtineet vaihtua, ja tutkijan uran sijaan aion suuntautua terveys- ja lääkealan myyntiin ja markkinointiin. UEFilla on onneksi mahdollisuus opiskella kauppatieteitä sivuaineena, ja kauppiksen kurssit tukevat hyvin uusia suunnitelmiani.
Sohvi – matematiikan aineenopettaja ja luokanopettajakoulutus
Minulla oli nuoresta asti paljon ajatuksia siitä, mikä minusta tulee isona. Pienenä haaveilin balleriinan urasta, vähän isompana halusin lakimieheksi, lukion ekalla mietin minusta tuleman hammaslääkäri ja lukion tokalla mietin rupeavani proviisoriksi. Lopulta en hakenut mihinkään näistä koulutuksista vaan totesin, että mitä jos sittenkin minusta tulisi opettaja.
Muistan ensimmäistä kertaa ehkä kahdeksannella luokalla miettineeni, että voisin isona ruveta matematiikan opettajaksi. Sen jälkeen tähän pohdintaan tuli vuosien tauko, mutta abivuonna rupesin uudelleen pohtimaan voisiko minusta sittenkin tulla matematiikan opettaja. Olin aina ollut hyvä matematiikassa ja pitänyt siitä, joten päätin hakea opiskelemaan sitä. UEF:iin lopulta päädyin, koska siellä sain monipuolisimman koulutuksen, koska matematiikan aineenopettajan opintojen kylkeen sain suoraan luokanopettajanopinnot. Näin valmistumisen kynnyksellä, en kyllä kadu valintaani. Mutta toisaalta, eihän sitä voi ikinä tietää, minne tie vie.
Heidi – Lääketiede
Päädyin lääkikseen aikoinaan monen mutkan kautta. Koko alakoulun (ja vielä seiskaluokallakin) haaveilin opettajan ammatista. Kuitenkin luonnontieteet alkoivat kiinnostaa ja ajatukset omasta alasta siirtyivät farmasian kautta lääkärin ammattiin. Lukiossa tähtäsin kurssivalinnoillani lääkistä kohti. Kirjoitukset menivät hyvin, mutta silti en saanut opiskelupaikkaa tuoreena valkolakin omistajana vuonna 2013. Kesätöiden jälkeen piti miettiä välivuoden suunnitelmia, ja päädyinkin tekemään koko vuoden töitä pääsykokeisiin valmistautumisen lisäksi. Vuosi antoi paljon ja opin paljon uutta itsestäni. Myös työnteko antoi lisää motivaatiota opiskeluun ja yhteishaussa hain lääkiksen lisäksi opiskelemaan ravitsemustiedettä. Kutsun ravitsemusta toiseksi intohimokseni, jota pääsinkin opiskelemaan välivuoden jälkeen. Kuitenkin opintojen mielenkiinnosta huolimatta koin, että minulle ei sopisi työ ravitsemusterapeuttina, vaan se valkotakki kutsui minua edelleen. Ehdin viettää kaksi vuotta ravitsemustiedettä opiskellen, ennen kuin ovet lääketieteen maailmaan avautuivat ja aloitin opinnot syksyllä 2016.
Hetkeäkään en ole katunut neljän kerran hakuprosessia. Matkan varrella opin paljon uutta, tapasin nykyisin itselleni tärkeitä ystäviä ja koen, että sekä muista opinnoista, että vuoden työputkestani on hyötyä tulevaisuudessa. Ensimmäisellä hakukerralla sisäänpääsyni oli alle pisteen päässä ja muillakin kerroilla aivan rajan tuntumassa. Tämä valoi uskoa, että sisäänpääsy on mahdollista. Nyt opiskellessa tämä tuntuu omalta paikalta, enkä voisi kuvitella valmistuvani muuhun ammattiin. Kiinnostus ihmisen biologiaan on vahva ja koen tärkeäksi roolin ihmisten auttajana, vaativasta ammatista huolimatta. Tällä omalla tarinallani haluan tsempata kaikkia teitä tavoittelemaan omia unelmia. Kovan työn ansiosta unelma on mahdollista saavuttaa ja se on kaiken vaivan arvoista! 🙂
Jussi – Oikeustiede
Se on Jussi tässä moro! Lukion alussa en vielä tiennyt yhtään, mitä haluaisin ”isona” tehdä. Lukion aikana päätös pikku hiljaa kypsyi ja abivuonna vaihtoehtoja oli jäljellä oikeastaan enää vain kaksi: oikis ja kauppis. En ole koskaan ollut kiinnostunut erityisesti jostakin yhdestä alasta, vaan ennemminkin vähän siitä sun tästä. Kauppiksesta minulla oli yksipuolisempi kuva: ”kaikista niistä tulee jotain businessmiehiä.” Sen takia oikis oli minulle se parempi vaihtoehto. Tutkinto itsessään on sen verran monipuolinen, ettei minun ole vieläkään tarvinnut päättää, millaisissa työtehtävissä haluan sitten aikanaan olla.
Sen ohella, että oikis antaa lisää miettimisaikaa uravalinnan suhteen, koulutusalavalintaan vaikutti sekin, että tykkään haastaa itseäni. ”Oikeustieteellinen” kuulosti lukiolaisen minun korvaani lähes Tylypahkalta, kun sinne on tilastollisesti niin ja niin vaikea päästä. Halusin siis myös haastaa itseäni ja kokeilla, onko minun mahdollista päästä sinne. Toisella kerralla sitten pääsinkin!
Laiska ja laskelmoiva kun olen luonteeltani, ajattelin koulutusvalinnassa myös sitä, että järkevintä on valita kerralla oikein, ettei mene ”aikaa hukkaan” opiskellessa väärää alaa. Ei mikään opiskelu toki koskaan hukkaan mene, mutta ajattelin oikeustieteen olevan sen verran monipuolinen ala, että vaikka jokin yksittäinen oikeudenala alkaisi tökkiä, niin löytäisin kuitenkin saman tutkinnon puitteista jotakin muuta mielenkiintoista. Otin lisäksi huomioon sen, että alallani on hyvä työllisyys sekä palkkaus, mutta myös sen, että jos haluankin jo valmistuneena sitten jossain kohtaa vaihtaa työtehtäviä, se onnistuu tällä tutkinnolla suhteellisen hyvin.
Pääsykokeet lähestyvät ja stressi kasvaa, etkä yhtään tiedä mistä ja miten aloittaa? Tällä kertaa terveystieteiden lähettiläät jakavat vinkkinsä siitä, miten pääsykoerumbaan kannattaa valmistautua.
SAARA, TERVEYDEN EDISTÄMINEN
1. MOTIVAATIO
Mielestäni ihan kaiken ydin niin pääsykokeissa kuin itse opiskelussakin on motivaatio. Jos motivaatio on hukassa, on itseään todella hankala saada hommiin. Jos sinä etsit vielä omaasi, sanon vinkiksi: ajattele sitä tilannetta, kun olet päässyt yliopistoon ja voit opiskella vain niitä asioita, jotka oikeasti kiehtovat sinua! Ei enää kaikkia aineita laajasti, kuten lukiossa piti tehdä. Motivaatio läpi opiskelujen avaa sinulle ovet ihan mihin vaan uskallatkin ryhtyä!
2. MUU ALAN KIRJALLISUUS
Terveyden edistämisen pääsykokeessa ei ole ennakkomateriaalia tai pääsykoekirjoja, vaan materiaali jaetaan suoraan koetilanteessa. Tämä tarkoittaa sitä, että mitään virallista kokeeseen ei tarvitse etukäteen lukea. Täysin lukematta ei kuitenkaan kannata olla, vaan esimerkiksi muu aihepiirin/alan kirjallisuus vie sinua reippaasti eteenpäin aineistomuotoisessa pääsykokeessa. Lue vaikkapa terveysalan lehtiä, artikkeleita, tutkimuksia, nettisivuja, terveystiedon kirjoja tai seuraa mielenkiintoisia sosiaalisen median kanavia. Tämä pätee tietysti myös kaikkiin muidenkin alojen pääsykokeisiin – mitä kiinnostuneempi koko aihepiiristä olet, sitä paremman menestyksen kokeessa luultavasti saavutat!
3. ÄIDINKIELI
Myös äidinkielen osaaminen auttaa huomattavasti aineistomuotoisessa kokeessa, jossa aineisto tuodaan eteen vasta koetilanteessa. Äidinkielen osaamisella hahmotat tekstistä ydinkohdat, osaat käsitellä lukemaasi, ymmärtää tekstin sekä tiivistää oleellisen esimerkiksi referaatin muotoon. Kokeessa on takuuvarmasti monivalintaa, ja monivalinnan onnistumisen avaimena on lukutaito. Älä siis missään nimessä pidä äidinkielen tunteja lukion turhimpina, sillä niitä ne todellakaan eivät ole! Voisinkin jopa sanoa, että äidinkieli on ollut tärkein opiskelemani oppiaine.
4. ÄLÄ VERTAA ITSEÄSI MUIHIN!
Seuraavana aivan huomattavan tärkeä vinkki. Älä koskaan vertaa itseäsi muihin! Älä pääsykoetilanteen muihin kokelaisiin, älä ystäviisi, jotka lukevat pääsykokeisiin, äläkä niihin, jotka ovat jo päässeet opiskelemaan. Sinä itse luot oman urapolkusi ja elämäsi, ja se on kaikista tärkeintä! Itseään vastaan on myös ihan parasta kilpailla, sillä itsensä voittamisen fiilistä parempaa tunnetta ei ole olemassakaan.
5. KOETILANNE
Muista ottaa rennosti koetilanteessa! Varsinkin ensikertalaiselle pääsykoe on varmastikin jännittävä ja tuntematon tilanne, mutta me kokeneet konkarit voimme vakuuttaa, että ei se sen kummallisempi tilanne ole. Jos sinua jännittää, mene paikalle jo hyvissä ajoin, niin ehdit rauhoittua. Koesaliin päästyäsi tarkastele paikkaasi ja omaa tilaasi ihan rauhassa, hengittele ja yritä vaikka tyhjentää mielesi pääsykokeen asioista hetkeksi. Sitten kun aika lähtee käyntiin, muista tehdä parhaasi, sillä se riittää. Enempää ei tarvitse tehdä! Älä hätiköi, aikaa on kyllä runsaasti. Niin, ja luota itseesi siellä pääsykoesalissakin! Tsemppiä!
ERIKA, BIOLÄÄKETIEDE
Kuva: Laura Ylönen
1. HYVISSÄ AJOIN VALMISTAUTUMINEN
Pääsykokeisiin valmistautuminen kannattaa aloittaa hyvissä ajoin – koepäivä tulee vastaan yllättävän äkkiä! Itse pääsin opiskelemaan vasta toisen hakukerran jälkeen, ja ensimmäisen pieleen menneen pääsykokeen takia sisuunnuin niin, että aloitin lukemisen jo kahdeksan kuukautta aikaisemmin. Vähempikin riittää, mutta kannattaa kuitenkin varata tarpeeksi aikaa. Hyvä alku on, jos lukee aluksi edes tunnin tai kaksi päivässä. Ajoissa valmistautumisesta tulee myös itsevarmempi olo kuin siitä, että yrittää paniikissa omaksua suuren tietomäärän parissa viikossa ja menee pääsykokeeseen toivoen, että muistaisi edes jotain.
2. POMODORO-TEKNIIKKA
Itse havaitsin Pomodoro-tekniikan erittäin toimivaksi pääsykokeisiin lukiessa, ja käytän sitä edelleen nyt yliopistossa. Pomodoron avulla työnteko jaetaan osiin seuraavalla tavalla:
1) Valitse tehtävä
2) Säädä ajastimeen 25 minuuttia
3) Työskentele keskeytyksettä, kunnes ajastin soi
(puhelin äänettömälle ja pois näkyvistä!)
4) Pidä viiden minuutin tauko
5) Neljän jakson jälkeen pidä pidempi tauko (15-30 minuuttia)
Tekniikka helpottaa isommankin luku-urakan aloittamista, kun tekemisen paloittelee selkeästi osiin. Voit esimerkiksi päättää, että luet neljä jaksoa biologiaa, sen jälkeen pidät ruokatauon, ja sen jälkeen lasket seuraavat neljä jaksoa kemian laskuja, jne. On tärkeää muistaa, että sen 25 minuuttia pyhittää vain opiskelulle ja jättää kännykän ja muut häiriötekijät takavasemmalle.
3. HYVÄT RUTIINIT Pääsykokeisiin valmistautuminen on iso urakka. Itse huomasin, että selkeän rutiinin luominen helpotti töihin ryhtymistä, eikä vapaa-ajalla tullut huono omatunto siitä, että pitäisi olla lukemassa. Voit esimerkiksi päättää, että aloitat heti aamusta ja luet 6-8 tuntia päivässä, jonka jälkeen pidät loppupäivän vapaata, tai sitten luet illalla pari tuntia ennen nukkumaanmenoa. Kunhan luot rutiinin, joka sopii parhaiten sinulle. Jos päivän rytmittää huolellisesti, jää aikaa vielä muuhunkin.
4. LIIKUNTA JA MUU VAPAA-AIKA Pääsykokeisiin valmistautuminen voi olla raskasta niin henkisesti kuin fyysisestikin, joten omasta kunnostaan kannattaa pitää huolta. Itselläni jäi päälle helposti ajatus, että on pakko lukea kellon ympäri, muuten jää liikaa tekemättä ja rupeaa stressaamaan vielä enemmän. Tämä johti siihen, että väsyin ja kyllästyin pänttäämiseen niin, että ei tehnyt enää ollenkaan mieli avata pääsykoekirjoja. Sen jälkeen opettelin itselleni toimivan opiskelurytmin (kuten edellisessä kohdassa jo mainitsinkin), ja aikaa jäi myös liikuntaan ja kavereiden näkemiseen. Tauot tekevät hyvää, ja sen jälkeen ajatus kulkee taas paljon paremmin. Muista pitää välillä myös kokonaisia vapaapäiviä!
5. ITSENSÄ PALKITSEMINEN
Jos pääsykokeisiin on valmistautunut tosissaan, voin luvata, että kokeen jälkeen väsyttää. Myös kokeisiin valmistautuessa voi väsyttää ja motivaatio meinaa loppua. Kannattaakin asettaa itselleen tavoitepalkinto, jonka saat heti kun pääsykokeet ovat ohi (opiskelupaikan saamiselle on sitten oma palkintonsa!), ja joka kannustaa jaksamaan. Palkinto voi olla mitä tahansa leffaillasta kavereiden kanssa uusiin vaatteisiin tai ulkomaanmatkaan. Itse menin syömään hienoon ravintolaan ja ostin kalliit kengät, joita olin himoinnut koko kevään.
HEIDI, LÄÄKETIEDE
1. KERTAAMINEN
Etenkin kun aineistoa on paljon ja pääsykokeisiin opiskelee monta kuukautta, niin ensimmäisinä viikkoina opiskellut asiat pyyhkiytyvät helposti mielestä. Kertaamiseksi sopii hyvin lyhyt mieleen palauttelu, kuten keskeisimpien käsitteiden tai kirjan sisällysluettelon katsominen ajatuksella läpi. Laskemista vaativissa aineissa kertaukseen sopii muutama laskutehtävä, jotka olet merkinnyt itsellesi hyviksi tehtäviksi lukuprojektin aikana.
2. LUKUPIIRI
Lukupiirissä voi perinteisesti opiskella yhdessä samaa asiaa, ihan eri juttuja tai olla sitten puhelimen päässä. Vertaistuki on tärkeää ja esimerkiksi kirjastolla opiskellessa on kiva käydä yhdessä syömässä tai kahvilla ja jutella aivan muuta. Myös itselle vaikeista asioista keskustelu kaverin kanssa auttaa, kun toinen saattaa osata juuri sen asian tai voitte pohtia vaikeaa kohtaa yhdessä. Itse tuli lähetettyä (ja myös vastaanotettua) kuvia vaikeista tehtävistä, joihin sai sitten kaverilta apua.
3. OMALLE EPÄMUKAVUUSALUEELLE MENEMINEN
Opiskelu on kivaa, etenkin silloin kun asian osaa hyvin ja lukeminen tai laskut rullaavat kevyesti. Kuitenkin pääsykokeisiin opiskellessa on tavoitteena osata kaikki mahdollisimman hyvin. Tämä tarkoittaa, että opiskellessa pitää tasaisin väliajoin hakata päätä seinään. Kun epämukavuusalueella on tarpeeksi pitkään, se muuttuukin oppimisen myötä mukavuusalueeksi. Ei siis ole järkevää lukea paljon sellaisesta aiheesta, jonka osaat jo hyvin.
4. SOPIVAN LUKURYTMIN LÖYTÄMINEN
Arkirytmityksen lisäksi myös opiskeluaiheita on hyvä rytmittää. Luetko mieluummin samaa aihetta koko päivän vai vaihdatko kirjaa tai ainetta kesken päivän? Kertaatko heti ensimmäisenä vai päivän loppu puolella? Löydä oma rytmisi!
5. TIEDÄ MITÄ ON LUVASSA
Tutustu huolella ja ajoissa, millaiset hakemasi alan pääsykokeet ovat. Netistä löytyy paljon vanhoja pääsykokeita ja vastaukset niihin. Toki joku kannattaa jättää itselleen harjoituskokeeksi, mutta osaat paremmin kohdistaa, millaisiin asioihin opiskellessa kannattaa keskittyä. Onko tiettyjä aihepiirejä, joista kysytään usein tai suositaanko tiettyjä tehtävätyyppejä (monivalinta, essee, laskut, täydennystehtävä…)? Olet siis jo askeleen muita askeleen edellä, kun tiedät mitä tuleman pitää!
————————————————————————–
Sitten vain oikea asenne ja pääsykoemateriaalin kimppuun! Tsemppiä meiltä kaikilta, toivottavasti nähdään syyskuussa!
Olen Heidi Puharinen, 23-vuotias lääketieteen opiskelija. Opiskelen tällä hetkellä toista vuotta, joten opinnot ovat aivan alussa ja paljon on vielä edessä. Kuopion katuja olen tallannut ja vuosituhannen vaihteesta, mutta sukujuureni ovat Pohjois-Karjalassa.
Lääketieteen opinnot ovat olleet minulla jo lukion alusta asti selvillä, mutta opiskelemaan päädyin lopulta monen mutkan kautta. Lukion jälkeen ovet eivät auenneet muutamaan hakemaani opiskelupaikkaan, joten vietin välivuoden töitä tehden ja pääsykokeisiin lukien. Vieläkään en päässyt lääkikseen, mutta pääsin opiskelemaan ravitsemustiedettä Itä-Suomen yliopistoon. Kaksi kokonaista vuotta niitä opintoja vierähti ja sain lääketieteen lisäksi toiseen intohimooni ravitsemukseen osaamista ja syvällisempää tietoa. Ja tottakai mukaan tarttui ihania kavereita! Vaikka ravitsemustiede tuntui kiehtovalta, niin ammattiurana se lääkärin työ tuntui edelleen omalta paikalta.
Viime syksynä pääsin aloittamaan unelmaopintoni ja tämä on ehdottomasti tuntunut omalta jutulta. Ihmiskeho ja sen toiminta on mielenkiintoinen kokonaisuus, jota opiskelee edelleenkin innolla. Sain kuitenkin todella paljon hyväksilukuja ravitsemustieteen opinnoistani, joten piti keksiä jotain, että Kelan tädit ei suutu opintojen vähyydestä. Päätin ja sain luvankin suorittaa loppuun kandin tutkintoni ravitsemustieteiltä. Tosin normaalisti yhden vuoden opintoihin käytän kaksi vuotta ja toivottavasti saan kandin paperit lunastettua ensi kevään aikana.
Terveyskeskuspäivillä pääsi fiilistelemään THE takkia. 😀
Vapaa-ajalla tulee käytyä salilla ja ryhmäliikunnoissa ja olen myös mukana partiotoiminnassa. Partion kautta pääsee tottakai liikkumaan luonnossa, mutta olen järjestänyt paljon myös tapahtumia ja sitä kautta löytänyt uusia puolia itsestäni. Aivan uutta ei ole myöskään blogin kirjoittaminen, sillä olen kirjoittanut omaa blogia jo useamman vuoden verran. Pääpainona toki kuulumiset opiskelurintamalla ja lifestyle-henkiset postaukset. Omaan blogiini pääset tutustumaan tästä. Näiden lisäksi osallistun kaiken maailman ainejärjestön ja kurssin järjestämiin kissan ristiäisiin. Ja toki poikkitieteellisiinkin tapahtumiin! Yksi opiskelijaelämän parhaista puolista onkin erilaiset tapahtumat, joissa törmää uusiin tyyppeihin 🙂
UEF-lähettiläs vuodelta odotan eniten opiskelijamessuja ja lukiovierailuja. Toivottavasti saan sytytettyä jollekin kipinän tulevasta opiskelupaikasta!
♥: Heidi
Hymyilevä terveystieteilijä Saara
Moikka kaikille!
Olen Saara Närä, pian kaksikymppinen melko tuore kuopiolainen. Opiskelen terveyden edistämistä nyt toista vuotta Kuopion kampuksella. Juuriltani olen paljasjalkainen oululainen, ja Kuopioon päädyin asuttuani pitkään äitini kotikunnassa Sonkajärvellä. Minulla on siis oikeastaan kolme kotia, niin pohjoisessa Oulussa kuin nyt täällä Savossakin!
Kuva: Atte Mäläskä
Terveyden edistämistä lähdin opiskelemaan, sillä terveelliset elintavat, aktiivinen elämä, liikkuminen ja hyvinvointi ovat aina olleet minulle tärkeitä arvoja ja lähellä sydäntäni. En oikeastaan vielä abivuoden alussakaan tiennyt, mitä tulevaisuudessa haluaisin tehdä – kun sitten luin terveystiedon kirjoituksiin, sain lopullisen vahvistuksen sille, että siinä on tosiaan aine, joka kiehtoo minua valtavasti. Hain Itä-Suomen yliopistoon, pääsin sisään ja ihastuin ikihyviksi. On ollut unelmien täyttymys päästä rakentamaan elämäntavastani ja minulle tärkeistä asioista tulevaisuuden ammattiani.
Tällä hetkellä opiskelen siis toista vuotta, ja tänä vuonna olen valinnut pääaineekseni kansanterveystieteen. Sivuaineekseni olen suunnitellut lukevani mediakulttuuria ja viestintää, joka on ehkä vähän yllättäväkin valinta – sen avulla saan kuitenkin tutkinnostani luotua juuri omannäköiseni ja vahvuuksieni mukaisen. Olenkin työskennellyt pitkään toimittajana eri lehdille, tehnyt markkinointitehtäviä sekä toiminut pari kesää kunnallisviestinnässä.
Elämäni Kuopiossa on toki paljon muutakin kuin opiskelua! Voisi sanoa, että olen todella monessa mukana, eikä minulla juuri koskaan ole tylsää hetkeä. Toimin ainejärjestömme varapuheenjohtajana, urheilen paljon, tanssin aina kun ehdin, reissaan, vietän opiskelijaelämää sekä tietysti hoidan uusia UEF-lähettilään tehtäviäni. Rakas teatteriharrastukseni on nyt joutunut jäämään sivuun, mutta toivon voivani palata harrastuksen pariin myöhemmin.
Odotan innolla tulevaa lähettiläsvuottani sekä sitä, että voisin antaa tulevaisuuttaan miettivälle ajattelemisen aihetta sekä herättää haaveita tulevaisuuden suunnasta.
Nähdään lukiovierailuilla ja messuilla!
♥: Saara
Maailmanmatkaaja Erika
Waiheke Islandin rannalla
Olen Erika, 26-vuotias toisen vuoden biolääketieteen opiskelija. Kuopioon päädyin monen mutkan kautta.
Yläasteen jälkeen hain ammattikouluun opiskelemaan graafista suunnittelua, sillä tykkäsin piirtää, enkä vielä siinä vaiheessa tiennyt mikä minusta tulee isona. Silloin taide kiinnosti enemmän kuin tiede, ja päädyin Tuusulaan Pekka Halosen akatemiaan. Olen kuitenkin aina ollut kiinnostunut biologiasta ja ihmisen terveydestä, ja amiksessa ajatus ravitsemusterapeutin työstä rupesi kiinnostamaan. Paperit käteen saatuani lähdin Uuteen-Seelantiin, jossa tarkoituksenani oli viettää välivuosi au pairina ja hakea opiskelemaan, kun palaan kotiin. Reissu venyikin kolmen ja puolen vuoden mittaiseksi, kun sain mahdollisuuden aloittaa ravitsemustieteen opinnot Aucklandissa. Matkan varrella pääaine vaihtui genetiikkaan ja unelma-ammatti tutkijaksi. (Kerron enemmän ulkomailla opiskelusta omassa postauksessaan, joten pysykää kuulolla ;))
Valitettavasti elämä ei aina mene niin kuin elokuvissa (tai sitten se on kuin huono komedia, kuten minun tapauksessani), ja jouduin jättämään opinnot kesken ja palaamaan Suomeen. Työskentelin baristana ja tarjoilijana Helsingissä, samalla kun luin biolääketieteen pääsykokeisiin. Ensimmäisellä kerralla ei onnistanut, ja itkuisen viikon jälkeen piti keksiä tekemistä seuraaviin pääsykokeisiin asti. Ajatus toisesta vuodesta tarjoilijana oli liian hirveä, joten päätin karata maasta ja lähdin jälleen au pairiksi, tällä kertaa Lyoniin, Ranskaan.
Amaury ja Erika
Ranskassa ollessani pidin seuraa 12-vuotiaalle Amaurylle ja pänttäsin pääsykokeeseen kuin hullu. Päätin että nyt mennään yliopistoon – vaikka väkisin! Raataminen tuotti tulosta, ja tällä hetkellä saan ihailla eksoottista Itä-Suomea Kuopiossa.
Suurin osa ajasta menee kouluhommien parissa, ja tänä vuonna tietenkin myös UEF-lähettilään hommissa! Olen myös jäsen Suomen ylioppilaskuntien liiton kehitysyhteistyöneuvottelutoimikunta KENKKU:ssa.
Vapaa-ajan aktiviteetit liittyvät lähinnä urheiluun, ja olenkin ehkä vähän tylsä opiskelija, kun en ravaa jatkuvasti opiskelijabileissä vaan mieluummin käyn salilla, lenkkeilen, harrastan kick boxingia ja istun iltaa kavereiden kanssa. Välillä saatan heittäytyä jopa niinkin villiksi, että käyn yksin leffassa.
Biolääketieteen opinnot ovat olleet just eikä melkein sitä mitä haluan. Rakastan näpertämistä ja pieniä yksityiskohtia ja sitä, kun ne voi liittää yhteen suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Pienten yksityiskohtien opettelun lisäksi biolääketieteen opintoihin kuuluu paljon käytännön työskentelyä laboratoriossa, mikä tasapainottaa opiskelua kivasti. Koska olen saanut hyväksiluettua jonkin verran aiempia opintoja, tämän lukuvuoden jälkeen pakollisia kursseja jää enää kolme ensi syksylle. Tämän takia ajattelin täyttää kolmannen vuoden kauppiksen kursseilla. Unelma-ammatti on nimittäin taas ehtinyt vaihtua – tutkijan uran sijaan aion suuntautua lääke- ja diagnostiikka-alan myyntiin ja markkinointiin. Kandin opintojen jälkeen haen opiskelemaan Tukholmaan Karolinska Institutenin Bioentrepreneurship-maisteriohjelmaan, sieltä sitten jälleen maailmalle, sillä kertaa ehkä Kanadaan.
♥:Erika
Muistakaa seurata meitä myös muilla some-kanavilla! Facebook: UEF-Lähettiläät, Instagram @ueflahettilas ja Snapchat: UniUEF 🙂
Perjantaina 15.4. monilla Itä-Suomen alueen lukiolaisilla oli mielenkiintoinen päivä edessään yliopistomme Joensuun ja Kuopion kampuksilla. Kyseessä oli siis UEFin järjestämä pajapäivä, jossa viiden tunnin aikana lukiolaiset pääsivät tutustumaan lähemmin kahteen heitä kiinnostavaan alaan. Luvassa oli suuren tietotulvan ja kampuksilla eksymisen lisäksi myös pientä kisailua ja tieteeseen tutustumista ihan kokeellisten töiden parissa.
Hmm jännittävää, mitähän täältä yliopiston sisältä oikein löytyykään?
Joensuun kampuksilla oli esittelyssä fysiikan, matematiikan, historian, oikeutieteen, kauppatieteen, ohjauksen, psykologian ja erityispedagogiikan alat. Esimerkiksi fysiikan pajassa lukiolaiset pääsivät tutustumaan muutamiin kokeellisiin eksperimentteihin, oikeustieteen pajassa lukiolaiset ratkoivat erilaisia kuvitteellisia rikosoikeudellisia tapauksia ja psykologian pajassa pohdittiin yhdessä mielenterveyshäiriöiden häpeäleimaa. Kuopion kampuksella esittelyssä olivat taas sosiaalitieteet ja sosiaalityö, farmasia, lääketiede, ravitsemustiede sekä biolääketiede. Sosiaalitieteen ja sosiaalityön pajassa lukiolaiset pohtivat mm. monikulttuurisuutta, ravitsemustieteen pajassa pureuduttiin ravitsemussuosituksiin ja biolääketieteen pajassa lukiolaiset pääsivät eristämään DNA:taan suun limakalvolta laboratoriossa.
No tältähän siellä yliopiston sisällä näyttääkin! Ja niin paljon eri aloja, joita voi opiskella!
Itse olin pitämässä lääketieteen UEF-lähettilään Villen kanssa lääketieteen pajaa. Lääketieteen opiskeluun ja lääkikseen pääsemiseen liittyviä kysymyksiä on lukiolaisilla aina paljon, joten päätimme Villen kanssa käyttää aikaa lääkiksestä kertomiseen lukiolaisille meidän opiskelijoiden näkökulmasta. Lääketieteen lisäksi kerroin myös omien kokemusteni kautta hampaalla opiskelusta, sillä se liittyy myös läheisesti lääketieteeseen, mutta on kuitenkin oma alansa. Itsehän myös haaveilin koko lukioaikani abivuoden talveen saakka lääkiksestä, sillä en ollut koskaan edes tullut ajatelleeksi, että sellainenkin koulutusohjelma on kuin hammaslääketiede. Pitkän pohdinnan jälkeen hammaslääketiede tuntuikin enemmän minun jutultani, ja nyt kaksi vuotta täällä opiskelleena en voi todellakaan sanoa katuvani tuota päätöstä.
Pajamme rennossa ilmapiirissä lukiolaiset kyselivät ahkerasti mieltään painavia kysymyksiään lääkikseen liittyen. Usein kysymykset liittyivät valintakokeeseen ja kirjoituksiin valmistautumiseen, ja siihen, kuinka hyvin kirjoituksissa pitäisi menestyä päästäkseen lääkikseen. Lyhyesti tiivistettynä kaikille lääkikseen/hampaalle hakeville neuvoksi: kirjoitusten arvosanasta ei kannata ottaa stressiä, vaan ajatella se lähinnä pääsykokeeseen valmistautumisena. YO-kirjoituksissa täytyy menestyä todella hyvin, jotta siitä saisi pisteitä yhteispistekiintiössä, ja niilläkään pisteillä ei ole oikeastaan mitään merkitystä, jos et anna parastasi valintakokeessa. Valintakoe on se, joka ratkaisee. Panosta siihen, mutta aloita panostuksesi jo kirjotuksiin lukiessasi, sillä niitä samoja asioita kysytään sinulta myös valintakokeessa.
Lopuksi lukiolaiset pääsivät pajassamme myös haastamaan itsensä ihmisen anatomiaan liittyvässä tietokilpailussa. Lääkiksessä ja hampaalla opiskelu alkaa ensimmäisenä vuonna anatomian opiskelulla, ja haastetta siihen luo termien opiskelu latinaksi. Tästä esimakua lukiolaiset saivatkin meidän tietokilpailussa, ja termien arvailun lisäksi he pääsivät myös tunnustelemaan omia kylkiään vapaiden kylkiluiden määrän selvittämiseksi.
Tietokilpailu alkakoon!Osaisitko sinä vastata tähän?
Lukiolaiset tuntuvat usein olevan kovin pelokkaita lääkistä kohtaan ja monet eivät usko kykenevänsä siihen. Toivon, että me Villen kanssa saimme heidät vakuuttuneeksi, että jos opiskelijalla itsellään vain mielenkiintoa lääketiedettä ja sen opiskelun kohtaan riittää, on valintakokeessa ja itse lääkiksessä menestyminen täysin mahdollista. Kyselin iltapäivän pajakävijöiltä myös kokemuksia muista pajoista, ja monet tuntuivat olevan hyvin tyytyväisiä pajapäiväänsä. Ainakin meidän pajassa he jaksoivat vielä hymyillä ja naurahdella meidän jutuille ja kokemuksille lääkiksestä.
