Category Archives: Uncategorized

Joensuu – kansainvälisesti tunnustettu puurakentamisen edelläkävijä

Tammikuun 13. päivä 2020 National Geographic julkaisi artikkelin “Will the skyscrapers of the future be made out of wood?” (Saul Elbein), jossa nostettiin esille Joensuun edistyksellinen puurakentaminen Joensuun Ellin opiskelijatalo Lighthousen myötä. 14-kerroksinen Lighthouse on artikkelissa haastatellun Luonnonvarakeskuksen tutkimusylijohtaja Antti Asikaisen mukaan maailman korkein puukerrostalo. Rakennus on pääosin massiivipuuta, lukuunottamatta teräksisiä vahvikkeita ja pohjakerroksen betonirakenteita.

Lighthouse, Joensuu

National Geographicin artikkelissa nostetaan esiin massiivipuun erinomaiset rakennustekniset ominaisuudet. Massiiivipuu on tiheää ja erittäin vahvaa, joka tekee siitä erinomaista rakennusmateriaalia. Artikkelin mukaan massiivipuu ja ylipäätään puurakentaminen löytyvät jopa utopististen tulevaisuuden kaupunkien katukuvasta – tai mahdollisesti jopa ilmakuvasta pilvenpiirtäjinä. Joensuulaiset opiskelijat pääsevät siis ensimmäisinä testaamaan kenties tulevaisuuden suosituimpaa rakennustyyliä.

Puurakentamisen hyödyistä ilmeisin on sen päästöjen vähäisyys. Massiivipuun käyttö vähentää erilaisiin teräsmateriaalin muokkaamiseen vaadittaviin prosesseihin kuluvaa energiaa valtavasti. Se toimii myös hiilen sidonnan pitkäaikaisena vaikuttajana, koska puiden sitoma hiilidioksidi jää talon rakenteisiin. Puiden hakkaamisen myötä uudistamisvaiheessa istutetut taimet taas kasvaessaan sitovat uutta hiilidioksidia. Ongelmatonta puurakentaminen ei kuitenkaan ole, minkä artikkelikin tuo esille. Vaikka kasvava puunkäyttö on ilmaston kannalta toivottu vaihtoehto fossiilisille polttoaineille ja energiatehottomammille rakennusmuodoille, on silti haastavaa pystyä vastaamaan kysyntään muuttuvissa ilmasto-olosuhteissa. Joensuussa etsitäänkin ratkaisuja ilmastonmuutoksen vaikutuksissa luovimiseen myös metsäteollisuudessa, ja muu maailma seuraa kiinnostuneena. Vaikka suomalaisten metsien arvo on kasvava teollisuuden näkökulmasta, panostetaan meillä myös metsien virkistysarvon säilyttämiseen ja monimuotoisuuteen.

Metsien merkitys niin vapaa-ajan käytössä, kuin myös ekologisena rakennusmateriaalivaihtoehtona on Joensuussa oivallettu edistyksellisesti

Kansainvälisestikin huomioitu puurakentaminen ja luonnon esimerkillinen käyttö on Joensuulle hieno tunnustus. Eittämättä vieläkin hienomman siitä tekee se, että juuri me opiskelijat pääsemme nauttimaan tästä uudesta “majakasta” Pielisjoen rannalla. Ties miten monta puurakenteista pilvenpiirtäjää Suomesta ja maailmalta löytyykään parinkymmenen vuoden kuluttua?

 

Reetta // metsätiede

Miten päädyin opiskelemaan biolääketiedettä – ja mitä se edes oikeastaan on?

Vuosi on 2017 ja jännitän valintakoesalin ulkopuolella Kuopiossa. Tämä ei ollut ensimmäinen valintakokeeni, joten käytännön asiat eivät hirveästi jännittäneet. Tähän hetkeen olin valmistautunut ja tiesin, että teen parhaani.

Miten päädyin tekemään biolääketieteen valintakoetta Kuopioon? Lukioaikoina en ollut edes kuullut koko alasta (joka tuolloin kulki vielä nimellä terveyden biotieteet). Lukiossa ajatusmaailmani oli kapea – näkökenttääni mahtui silloin vain lääketiede. En kuitenkaan missään vaiheessa pysähtynyt miettimään mitä todella haluan tehdä elämälläni. Lääketieteen opiskelu on erinomainen vaihtoehto, jos lääkärin työ tai lääketiede kiinnostaa. Itse olisin kuitenkin halunnut lukiossa kuulla myös muista vaihtoehdoista. Tai ehkä kuulinkin, mutta suljin korvani.

Palataan vuoteen 2017. Tuolloin olin löytänyt biolääketieteen. En ole täysin varma edes mitä kautta, todennäköisesti opintopolkua selaamalla. Biolääketiede on ala, joka yhdistää luonnontieteitä (mm. kemiaa, biologiaa) lääketieteeseen. Biolääketieteilijä (tai biomedisiinari niin kuin monesti sanotaan) on molekyyli- ja solubiologian, genetiikan, ihmisen biologian, bioinformatiikan ja molekyylilääketieteen osaaja. Opinnot yhdistävät teoriaa ja käytännön labraharkkoja. Työllistymisvaihtoehtoja on lukuisia esimerkiksi tutkimuksen tai yritysmaailman parissa. Valintakoetta tehdessäni en totta puhuakseni ollut tästä kovinkaan tietoinen, mutta halu päästä sisään oli kova. Tätä ennen olin kaksi vuotta opiskellut kemiantekniikkaa ja pitänyt yhden välivuoden – halusin kovasti suunnan elämälleni. Ja sen sain.

En usko, että minkään alan opiskelu tai työnteko on pelkkää ruusuilla tanssimista. Jokainen kohtaa varmasti opinnoissaan hetkiä, jolloin motivaatio on hukassa (Roosan edellisessä postauksessa muuten hyviä vinkkejä tähän!) tai mikään ei tunnu kiinnostavalta. Niin olen minäkin kohdannut. Erona kuitenkin esimerkiksi kemiantekniikan opintoihini tai kuvitteellisesti kliinisen lääketieteen opintoihin biolääketieteen opinnoissa voin nähdä itseni tekemässä alalla töitä tulevaisuudessa. Löydän opinnoista useita mielenkiintoisia aihepiirejä. Kukaan ei lupaa minulle mainetta ja mammonaa tai edes varmoja työpaikkoja valitsemallani alalla, mutten sitä kaipaakaan. Ehkä se tässä onkin parasta (ja jännittävintä) – tulevaisuus on omissa käsissäni.

Sara // biolääketiede

Ps. Käy tsekkaamassa miten UEFissa opiskellaan ihmisen biologiaa:
https://youtu.be/4pEdT3S87JY

Oudot opiskeluvinkit kaamoksen keskelle!

Vaikka uuden vuoden alkumetreillä opiskelumotivaatio on monilla huipussaan, voi silti käsillä oleva kaamos nakertaa sitä salakavalasti. Opiskelen itse sosiaalipsykologiaa Kuopiossa neljättä vuotta ja mun paras vinkki opintojensa suuntaa vielä pohtivalle on se, että kannattaa ehdottomasti hakea opiskelemaan just sitä, mikä sua inspiroi eniten ja saa sun silmät säihkymään! Opintovaihtoehtoja pähkäillessä ei siis kannata kuunnella liikaa vanhempien ja isovanhempien mielipiteitä ja toiveita, koska sisäinen motivaatio kantaa yleensä ulkoista motivaatiota huomattavasti pidemmälle.

Tästä huolimatta jokaisella on päiviä, kun motivaatio tuntuu olevan hukassa, eikä opiskelusta jaksa innostua. Motivaation laskuun voivat vaikuttaa monet erilaiset kuormittavat tekijät, kuten oma vireystila, stressi ja kaamos. Opiskelussa toisto on kuitenkin tärkeää, eikä opiskelua kannata jättää vain niihin päiviin, kun motivaatio on kirkkaimmillaan, vaikkakin samalla myös armollisuus ja itsemyötätunto kannattaa pitää matkassa mukana!

Oppimisessa säännöllisyyden tarpeellisuus perustuu aivojemme toimintaan: Aivot ovat plastiset eli muovautuvat, mikä mahdollistaa uuden oppimisen. Kun opiskeltava asia hiljalleen toistojen − eli säännöllisen harjoittelun − myötä automatisoituu aivoissa, säästyy kapasiteettia taas uuden oppimiseen. Aivojen muovautuvuusperiaate mahdollistaa sen, miksi voit aivan hyvin menestyä valintakokeessa keväällä 2020, vaikka aiemmin opiskelupaikka olisikin jäänyt saamatta. Aivot oppivat uutta ja toistojen myötä opitut asiat alkavat automatisoitua. Aivot ovat sun puolellasi.

Yliopisto-opiskelussa yksi parhaista ja ehkä myös haastavimmista puolista on mielestäni opintojen itsenäisyys, joka tosin vaihtelee aloittain. Vaikka toimivien rutiinien luominen on välillä vaativaa, saa siihen hyvää harjoitusta jo ennen yliopisto-opintojen alkua ylppäreihin ja valintakokeeseen valmistautuessa. Myös silloin tulee todennäköisesti vastaan joitakin pimeitä kaamospäiviä, jolloin tuntuu, että päivälläkin on yö ja aamulla herätyskellon soidessa tekisi vain mieli käpertyä peittoon tortillaksi.

 

Miten sitten innostua opiskelusta joka päivä uudestaan?

Mikäli mahdollista, kannattaa omat rutiinit luoda omalle oppimiselle edullisiksi. Opiskelu kannattaa mm. ajoittaa aikaan, jolloin koet olevasi virkeimmilläsi. Piristävää voi olla myös hyödyntää eri aisteja mahdollisimman laajasti, jolloin lisäksi muodostuu useampia muistijälkiä opeteltavan asian luo. Ja kukaan ei ole sanonut, että opiskelun pitäisi olla tylsää! Erityisesti silloin, kun opiskelu tuntuu puuduttavalta, suosin hauskoja opiskelumenetelmiä:

  • Piirrän usein muistivihjeitä, joiden avulla voi olla helpompi palauttaa myöhemmin mieleen esimerkiksi erilaisia listoja ja teorioita. Muistivihjeiden piirtämistä voi metodina laajentaa ja piirtää opeteltavasta alueesta isommankin värikkään piirroksen tai sarjakuvan, joka kokoaa useita muistivihjeitä kokonaisuudeksi. Muistamista saattaa helpottaa, jos piirroksen yksityiskohdat ovat hauskoja ja yllättäviä. Parhaimmassa tapauksessa piirros saa sut jopa hymähtelemään sitä tehdessä.
  • Kertaamisessa yksi mun suosikkiopiskelutekniikka on puhua omia muistiinpanoja puhelimeen äänitteelle, jonka jälkeen voi laittaa kuulokkeet korville ja lähteä samalla vaikka leppoisalle kävelylle raikkaaseen ulkoilmaan tai treenaamaan salille.
  • Myös musiikkia voi hyödyntää opiskelussa. Keskittymistä voi kokeilla tukea esimerkiksi miellyttävän taustamusiikin avulla. Välillä opiskeluun voi kuulua myös ulkoa opettelua: Opeteltavista listoista voi riimitellä rap-lyriikoita tai niillä voi maustaa tuttujen kappaleiden sanoituksia. Esimerkiksi R-A-K-A-S -biisin tarttuva melodia voisi taipua moneksi eri muistisäännöksi.
  • Monet tutkimukset ovat tuoneet esille nukkumisen ja meditoinnin hyötyjä oppimisen näkökulmasta. Erityisesti nukkumiseen kannattaa panostaa! Lisäksi aiemmin vähän hölynpölynä pidetty meditointi voi tutkimusten mukaan mm. tukea muistia, parantaa unen laatua sekä vähentää stressiä ja ahdistusta. Tietoisuustaitojen opetteluun on tehty erilaisia sovelluksia, joiden avulla täysin aloittelijakin pääsee helposti alkuun.

Tiivistettynä suosittelen siis pitämään kiinni opiskelurytmistä, jotta opiskelu ei rajaudu vain päiviin, jolloin olet parhaimmillasi. Rutiinien ei kuitenkaan tarvitse olla puuduttavia tai tylsiä. Kommentoi alle sun oudoin ja hauskin opiskeluvinkki tai paljasta se meidän Instagramissa yksityisviestillä @ueflahettilas. Ja kuten kuvista huomaa, täällä Itä-Suomessa on usein kauniita lumisia talvia, jolloin valoakin riittää.

Intoa ja inspiraatiota sun uuteen vuoteen!

Roosa // sosiaalipsykologia

 


Lähteet ja lisää ideoita opiskeluun seuraavissa teoksissa:

Minna Huotilainen (kasvatustieteen professori) 2019. Näin aivot oppivat.

Ilkka Virolainen & Harri Virolainen (molemmilla neljä maisterin tutkintoa ja yksi tohtorin tutkinto) 2018. Mielen voima oppimisessa.

Uusi vuosi, vanhat kujeet

Ihanaa alkanutta vuotta kaikille!

Olen tänä vuonna innostunut tavallista enemmän pohtimaan kulunutta vuotta; mitä kaikkea tuli tehtyä, saavutettua ja opittua. Kulunut vuosi oli omassa elämässäni melko tapahtumarikas vaihto-opiskelun, parin uuden työpaikan ja maisteriopintojen aloittamisen myötä. Pysähtyminen hetkeen ja menneen vuoden miettiminen on kirkastanut itselleni omia tavoitteita ja opettanut olemaan hieman armollisempi jatkossa.

Myös UEF-lähettiläiden syksy on ollut vauhdikas ja tapahtumarikas. Lähettiläät ovat kiertäneet syksyn aikana lähes sata lukiota ympäri Suomen kertoen yliopisto-opiskelusta ja UEFista. Lähettiläät ovat vierailleet myös messuilla, joista suurimpana varmasti Studia-messut Helsingissä. Lisäksi useat esittelyt yliopistolla, Hae yliopistoon -päivät ja erilaiset palaverit ja tapaamiset ovat pitäneet lähettiläät kiireisinä somesta puhumattakaan. Syksyyn on sisältynyt tuhansia ajokilometrejä, lukuisia hotelliöitä ja satoja sähköposteja, painavia laatikoita, onnistuneita esityksiä ja koskettavia kohtaamisia lukiolaisten kanssa.

Tulevana vuonna on luvassa muun muassa lisää lukiovierailuja, messuja ja somepäivityksiä. Lähestyvän yhteishaun ja pääsykokeiden tiimoilta on myös varmasti tulossa juttua, joten jos hakeminen on ajankohtaista, pysy ihmeessä kuulolla. Myös YouTuben aktiivisempi päivittäminen on yhtenä tavoitteena keväälle, joten toivottavasti pääsette tutustumaan meihin ja opiskeluun lisää myös videoiden välityksellä. Somekanavat pyrimme pitämään aktiivisina ja someviikot pyörähtävätkin käyntiin taas tammikuussa. Ota siis viimeistään nyt Instagramissa @ueflahettilas ja Snapcatissa @uniuef seurantaan!

Jos teillä tulee mieleen postaustoiveita mihin tahansa kanaviin liittyen tai muuta palautetta, niin jätä ihmeessä kommenttia! Olemme iloisia kaikista viesteistä, olette olleet ihanan aktiivisia!

Kuvituksena muutama räpsy lomalta.

 

Maija // ravitsemustiede

Opiskelijan päivä kuvina

Eräällä aamuluennolla pohdin, miten kiva olisi näyttää teille, mitä mun päivä pitää sisällään. Vaikka Snapchat ja Instagram päivittyvätkin ahkeraan meidän lähettiläiden arjesta, ajattelin koota kasaan pienen kuvakollaasin, miltä minun perinteinen päiväni näyttää ravitsemustieteen maisteriopinnoissa. Tässä pääsette kuvien avulla sukeltamaan mukaan mun maanantaihin!

 

1. Aamu alkaa aina puurolla. Viime aikoina puuron kaveriksi on löytänyt tiensä kesällä noukitut viinimarjat, pellavansiemenrouhe ja raejuusto. Varma combo, joka maistuu päivästä toiseen. Ja vitamiinit taattu! Aamupalan kaverina selailen digihesaria (kiitti äiti!) ja nautin kämppiksen kirkasvalolampusta. // 2. Opinnot on sisältäneet paljon uutta ja mielenkiintoista asiaa. Meillä on ollut useita eri luennoitsijoita, ja on ollut huippua kuulla eri alan ammattilaisia ja oppia uutta. Tietokone kulkee mukana joka päivä. // 3. Meidän ainejärjestön huoneen kahvinkeitin on kovassa käytössä ja huoneella tulee juotua joka päivä kahvit kavereiden kanssa luentojen välissä. Ihan paras breikki päivään, kun saa nauraa ja rentoutua koulupäivän keskellä huikean porukan kanssa. Kiireisimpinä päivinä kahvikupillinen napataan mukaan luennolle. Joskus myös silloin, kun tarvii ekstra-annoksen kofeiinia… // 4. Tänä syksynä ollaan ravitsemusterapiaopintojen myötä päästy tekemään paljon juttuja käytännössä. Kuvassa mun kämppis mittaa verensokeria diabeetikoille tarkoitetulla verensokerimittarilla. Ollaan oltu myös paljon opetuskeittiössä tutustumassa erilaisiin elintarvikkeisiin ja tuotteisiin sekä niiden ominaisuuksiin. 

 

1. Kotiin koulusta. Tänä syksynä oon kävellyt koulumatkat mielelläni, Yleensä pyöräilen, mutta rauhallinen kävely ennen ja jälkeen koulupäivän on tuntunut jotenkin tosi tarpeelliselta hengähdystauolta päivään. // 2. Välipalaa! Vaikka koulussa syö hyvän lounaan, on yleensä kotiin tullessa taas nälkä. Ensi hätään pyöräytän monesti smoothien tai syön pari leipää tai riisikakkua. Myös satsumat on ollut tänä syksynä in! // 3. Valmis smoothie lautasella (ei todellakaan aina näytä noin herkulliselta ja viimeistellyltä…). // 4. Kotona tulee yleensä tehtyä vielä kouluhommia, vastailtua sähköposteihin tai valmistauduttua seuraavaan koulupäivään. Ravitsemusterapiaopinnoissa meillä on paljon ennakkomateriaalia tutustuttavana, jonka parissa on saanut viettää useamman illan. Oon kuitenkin tykännyt siitä, että saa kotona orientoitua jo seuraavaan aiheeseen ennen varsinaisia luentoja.

 

1. Minä ja koko Kuopioelämän, eli yli neljä vuotta, mukana kulkenut Lidlistä hankittu palmuvehka (vai vehkapalmu?). Tää ihmekasvi on selvinnyt kolmesta muutosta ja pitkistä loma-ajoista hengissä, että ansaitsee erityismaininnan tässä postauksessa. // 2. Kotona tulee syötyä hyvä päivällinen ennen tai jälkeen päivän treenin. Yleensä lautaselle löytää helpot arkiruoat, kuten erilaiset wokit, mihin voi laittaa kaikkea mitä kaapista löytyy. Kasvisruokaa tulee välillä syötyä vahingossa useampi viikko putkeen, mutta broileri on myös tuttu ja turvallinen arkiruoka hiilarilähteellä höystettynä, jos ruokainspiraatio on muuten hukassa. // 3. Maanantai-iltaisin käyn kaverin kanssa Kuopion reippaan järjestämässä akrobatiassa, missä pääsee ylittämää itsensä lähes joka kerta. Viime aikoina ollaan harjoteltu muun muassa puolivoltteja, voltteja, kiintopyörähdyksiä ja arabialaisia. Huiii! // 4. Rakastan syksyä vuodenaikana, mutta tänä syksynä on ollut jotenkin poikkeuksellisen raskasta elää tässä pimeääkin pimeämmässä syksyssä. Kuopiossa aurinko on pysytellyt visusti piilossa viime kuukaudet. Onneksi päivä alkaa pian pidentymään, kun mennään kevättä kohti. Rakastan silti pimeitä iltoja, tunnelmallisia valoja ja kynttilöitä, joiden ääressä on ihana rentoutua kotona teekupin kanssa.

Herättikö perus opiskelijan maanantaipäivä kysymyksiä? Tai millaista ajattelit ravitsemustieteen opiskelun olevan? Kerro mulle kommenteissa ajatuksia!

Maija // ravitsemustiede 

Miten opiskelijat asuvat?

Törmään paljon kysymyksiin liittyen opiskelijoiden asumiseen, ja kokosin kyselyiden pohjalta tähän postaukseen lyhyitä vertailuja eri vaihtoehdoista asumiseen liittyen. On hyvä muistaa, että asumismuotoja ja -tyylejä on yhtä monta kuin asujia. Ei ole yhtä oikeaa tapaa asua opiskelijana, vaan omasta asumisesta voi tehdä juuri oman näköistä! Toiset muuttavat useamman kerran opintojen aikana, kun taas toiset pysyvät ensimmäisessä asunnossaan läpi opintojen. Itselläni muuttoja on takana neljä, ja vihdoin tuntuu, että olen löytänyt itselle sopivan asumismuodon, nimittäin kimppakämpän parhaan kaverin kanssa!

Opiskelija-asunto vai yksityinen?

Opiskelija-asuntoja Kuopiossa tarjoaa Kuopion Opiskelija-asunnot Oy eli tuttavallisemmin Kuopas. Joensuussa vastaava on Opiskelija-asunnot Joensuun Elli Oy, tuttavallisemmin Elli. Opiskelija-asunnoista löytyy sekä yksiöitä, kaksioita, perheasuntoja että soluja. Myös yhteisöasuminen on yleistynyt ja uusimmat opiskelija-asunnot koostuvatkin pienistä yksiöistä. Niiden lisäksi taloista voi löytyä muun muassa kuntosali, erilaisia yhteiskeittiöitä, elokuvahuone, chillailuhuone tai pelihuone. Kuopas ja Elli tarjoavat asuntoja opiskelijoille ja yleensä hinnat ovat edullisempia kuin yksityisillä markkinoilla. Asuntoa voi hakea heti opiskelupaikan saatuaan, eli jo ennen opintojen varsinaista alkamista. Jokaiselle uudelle ja vanhalle opiskelijalle on aina löytynyt asunto, mutta jonot yksiöihin voivat olla jopa vuoden pituisia. Monet aloittavatkin opinnot asuen soluasunnoissa tai vuokraavat asunnon yksityisiltä markkinoilta. Suurin osa opiskelija-asunnoista sijaitsee lähellä yliopistoa tai keskustaa, mikä helpottaa arkea mukavasti.

Yksityisiltä markkinoilta vuokraaminen on yleistä myös opiskelijoiden keskuudessa, vaikka hinnat saattavatkin olla hieman korkeampia. Itä-Suomen kampuskaupunkien hintataso ei ole Suomen mittakaavassa korkeimmasta päästä, mutta esimerkiksi keskustan yksiöiden hinnat pyörivät 500 euron tuntumassa. Kaksioiden hinnat puolestaan lähentelevät 750-800 euroa. Yksityiseltä vuokratessa on asuntojen sijainnissa ja kunnossa hurjasti valinnan varaa. Yksityisten vuokra-asuntojen hintatasoa ja tarjontaa voi käydä kurkkimassa esimerkiksi Vuokraoven ja Oikotien sivuilta.

Yksin, kaverin kanssa vai solussa?

Monet opiskelijat muuttavat opintojen alussa soluasuntoon, mikä on monelle kevyt laskeutuminen yksinasumiseen muuttaessa pois vanhempien luota. Jotkut viihtyvät soluasunnoissa koko opiskelu ajan, kun taas toiset alkavat suunnitella yksiöön muuttoa pian opiskelujen alettua. Sekä yksityiseltä että opiskelija-asunnoista löytyy myös perheasuntoja, joissa asustaa mukavasti niin pariskunta kuin useampikin perheenjäsen. Myös kavereiden kanssa kimppakämpässä asuminen on yleistä ja kun opiskelukaupungista löytyy saman henkisiä kavereita, voi kimppakämppä olla hyvä ja edullinen vaihtoehto. Tai miksei kimppakämppään voisi muuttaa myös tuntemattomien kanssa? Kaksioita ja kolmioita löytyy sekä Kuopakselta ja Elliltä että yksityisiltä markkinoilta. Paitsi että kaverin kanssa asuminen on kivaa, vuokran jakaminen useamman kesken pienentää asumismenoja mukavasti.

Omistusasunto vai vuokra-asunto?

Suurin osa opiskelijoista asuu vuokralla, mutta myös omistusasumiseen törmää. Itse olen kokenut vuokralla asumisen huolettomaksi ja kannattavaksi vaihtoehdoksi opiskeluaikana. Omistusasunto tuo mukanaan monenlaista vastuuta, mutta oman asunnon hankkiminen voi olla taloudellisesti, esimerkiksi sijoitusmielessä, järkevä vaihtoehto. Kela tukee opiskelijoiden vuokralla asumista, mutta myös omistusasunnon kuluihin voi saada tukea. Opiskelijat ovat oikeutettuja yleiseen asumistukeen samoin kuin muutkin tuen saajat. Näistä asioista kannattaa ottaa selvää Kelan sivuilta, mistä löytyy kattavasti tietoa kaikista opiskelijoiden tuista.

Kurkkaa vielä muutaman vuoden vanha postaus Mitä ekaan omaan asuntoon? , joka on edelleen ajankohtainen!

Maija // ravitsemustiede

5 asiaa yliopistosta, joita et ehkä tiennyt

Minä miinus muutama vuosi. Näen itseni selailemassa erilaisia koulutusvaihtoehtoja netissä. 

Ajatus korkeakouluopinnoista tuntuu jotenkin kaukaiselta. Tuohon aikaan, eli lukiossa ja sen jälkeen, näin yliopiston ja siellä opiskelun erilaisena kuin nyt, mikä ei kylläkään yllätä.

Mielessäni pyöri ajatuksia, kuten:

“uskallanko kohdata stressaavan hakuprosessin, kuinka tulen jaksamaan?”

“olenko tarpeeksi älykäs?”

“elämäni muuttuu täysin, kun muutan uudelle paikkakunnalle opiskelemaan, onko se hyvä vai huono asia?”.

No, en päässyt tai edes hakenut yliopistoon tosissani lukiosta valmistuttuani. Mikään ala ei tuntunut itselleni riittävän konkreettiselta. Uskon, että ongelmana oli myös se, etten tuntenut itseäni vielä riittävästi.

Päädyin nykyiseen koulutusohjelmaani opiskeltuani ensin vuoden Medianomin opintoja ammattikorkeakoulussa. Siellä totesin, että haluan elämääni enemmän teoriaa ja ajattelua.

Sen aikainen mediakulttuurin opettaja inspiroi minua harkitsemaan mediaan liittyviä yliopistotason opintoja. Tässä sitä nyt ollaan! Ajatustapani yliopisto-opinnoista on tosiaankin muuttunut vuoden aikana hieman.

Kokemus yliopistosta riippuu paljon siitä mitä ja kenen kanssa opiskelee. Itse opiskelen humanistista alaa, jossa opintojen sisällöt ja kulku ovat vahvasti omissa käsissä.

Esittämäni kohdat kuitenkin liittyvät itse yliopistossa opiskeluun laajemmin, eivät vain kokemukseeni omista opinnoistani Mediakulttuurissa ja viestinnässä.

Miten yliopistossa opiskelu sitten yllätti minut?

Alla näistä ajatuksista viisi, olkaa hyvä!

1. Yliopisto-opiskelija voi olla millainen tahansa

En yllättyisi, jos sanoisit ajattelevasi tietyllä tavalla yliopisto-opiskelijoista. Meillä kaikilla on jonkinlainen tapa käsittää itselle tuntemattomia asioita. Itse ainakin nuorempana koin, että yliopisto-opiskelu olisi tieteellisen korkealentoista ja suunnattu erityisen kypsille ja aikuismaisille ihmisille.

Nyt täällä opiskelevana voin kyllä todeta, että omat, suhteellisen kankeat stereotypiani ja ennakkoluuloni eivät olleet todellisia.

On totta, että opiskelijan on oltava suhteellisen ahkera selvitäkseen opinnoista, mutta siihen oma rajoittunut käsitykseni jääkin. Sekaan mahtuu monenlaisia.

Koulutus kasvattaa ihmistä ja tietynlaisen elämänkokemuksen voi aistia.  Sana yliopisto-opiskelija on kuitenkin vain kattotermi kaikille yliopistossa itseään kiinnostavaa alaa opiskeleville ihmisille.

Meillä valittavia pääaineita on tuhoton määrä ja voit varmaan kuvitella, miten paljon vaihtelua joukkoon mahtuu. Yliopisto ole vain tietynlaisille tyypeille, vaan kaikille.

Itseni yllätti esimerkiksi se, että luovana ihmisenä monilla aloilla on soveltamiselle, luovuudelle ja omaperäisyydelle oma ja kaivattu paikkansa teorian ja faktojen ohessa. Mahdollisuuksia on paljon erilaisia!

2. Kaikki aloittavat samasta

Kun ilmoitus myönnetystä opiskelupaikasta saapuu sähköpostiin, jännittävät kaikki syksyllä aloittavat yhtä paljon.

Ala, kaupunki, yliopiston kampusalue ja opiskelutavat ja -välineet voivat olla täysin uusia. Yliopiston henkilökunta on kuitenkin pyrkinyt tekemään opintojen aloituksesta mahdollisimman pehmeän ja jopa kädestä pitäen avustetun, jotta jokaisen uusi alku sujuisi toivotusti.

Opoja ei yliopistossa varsinaisesti ole, mutta sen tehtävän hoitaa käytännössä tiedekuntien amanuenssit ja monilla aloilla toimivat Oma-opet. Yksinään ei jää, ja myös samoja asioita miettivät opiskelijatoverit toimivat suurena tukena.

Lisäksi yliopiston aloittavat tulevat monesti ihan eri taustoista ja ikähaarukka voi olla todella laaja! Olin itse ajatellut tuon ikäasian olevan jokin poikkeus, mutta ei, se on ihan tavallista.

3. Päätöksen vaikeuksia

Tämä on ehkä suurin syy, miksen osannut hakea yliopistoon toisessa yhteishaussani. En ymmärtänyt, että Suomen yliopistoissa opiskeltavia aloja on yli 400. Jo Itä-Suomen yliopistossa erilaisia pääainevaihtoehtoja on liki 100 erilaista.

Siis sata! 

Vaihtoehtojen määrä on tajuton, ja moni pienempi ala jää helposti suurten ja monia kiinnostavien alojen taakse piiloon koulutusesittelyissä.

Mikäli et ole aivan varma mikä ala sinua kiinnostaa, mutta yliopisto-opinnot houkuttelevat, niin suosittelen kaivamaan tietoa ja tutustumaan erilaisiin tutkintosuuntauksiin netissä.

Itse löysin oman juttuni kokeilemalla eri asioita. Käytännön ajatusta voit saada esimerkiksi Avoimen yliopiston kaikille avoimista yliopisto-opinnoista.

Hyviä sivuja koulutuksien selailuun ovat esimerkiksi Itä-Suomen yliopiston hakusivut sekä Studentumin kandidaattiopintojen hakukone, jossa on listattuna kaikki Suomen yliopistotutkinnot.

Huomaa, että mainitun alan alla saattaa olla myös lisää erikoistumisaloja eli pääaineita.

Itselläni päätöksen vaikeus on korostunut tänä syksynä yrittäessäni valita tutkintooni kuuluvaa  vapaata sivuainetta. Toivottavasti asiat selkenevät tälläkin kertaa omalla painollaan.

4. Harrastus tai kilpaura? No problem!

Mediakulttuuria ja viestintää opiskelevana olen innoissani siitä, että voin tutkia ilmiöitä, jotka ovat kiinnostaneet minua harrastusmielessä jo kauan. Muistoissani kulkee lapsena Miniclipissä viettämäni aika tai teininä Gossip Girliin ja Skinsiin hurahtaminen, netissä juttelua unohtamatta.

Omien kiinnostuksen kohteiden jalostaminen opiskeltavaksi alaksi onnistuu mielestäni kaikilla aloilla, ja tämä ajatus on itselleni uusi.

Esimerkiksi ihmistyyppi, joka nauttii luonnosta tai ruuasta, voisi perehtyä metsiin ja leipomiseen syvällisemmin vaikka ympäristö- ja biotieteitä tai kotitalouden opettajaksi opiskelemalla.

Voit myös sovittaa koulun ulkopuoliset harrastukset aikatauluihisi melko mutkattomasti. Itse olen esimerkiksi tanssinut ja urheillut vapaa-ajallani. Joskus olen ehtinyt tehdä myös vähän töitä.

Kilpaurheilijana voit edistää uraasi korkeakouluopintojen ohella liittymällä esimerkiksi Urheiluakatemiaan, joka tekee opintojen ja urheilun yhdistämisestä saumattomampaa.

5. Uusia reittejä

Suurena yllätyksenä ja ehkä myös tietynlaisena hallinnollisen rakenteen muutoksena ovat erilaiset ja uudet tavat päästä yliopistoon.

En aiemmin tiennyt, että voisin avittaa itseni korkeakouluun käymällä Avoimessa yliopistossa minua kiinnostavia opintoja kurssimaksuja vastaan. Joillakin hakukohteilla tämä Avoimen väylä löytyy nimellä “Toinen reitti yliopistoon” (TRY).

Käytännössä voit olla korkeakouluopiskelija, vaikket olisi vielä saanut koulupaikkaa. Opittu tieto on aina kotiin päin!

Jos olisin tiennyt tämän aiemmin, niin olisin ehkä tehnyt enemmän tiedonhankintaa ja kokeillut suorittaa suurempiakin opintokokonaisuuksia avoimen kautta ennen varsinaisia yhteishakujani.

Tsemppiä!

Ihanaa syksyn aikaa kaikille. Paljon tsemppiä kestävän ja omanlaisen arjen ja opintopolun luomiseen.

 

– Kerttuli

UUDET LÄHETTILÄÄT ESITTÄYTYVÄT: FILOSOFINEN TIEDEKUNTA

Vielä olisi viimeisenkin tiedekunnan aika esittäytyä, eli tänään siis vuorossa filosofinen tiedekunta. Tänä vuonna filoa edustaa psykologiaa opiskeleva Riikka, kulttuurintutkimusta opiskeleva Kerttuli, ja kasvatustieteitä luokanopekoulutuksessa opiskeleva Essi. Meidän tiedekuntaan kuuluu laaja kirjo eri pääaineita aina teologiasta kasvatustieteisiin, ja väliin mahtuu monenlaista muutakin, joten käy kurkkaamassa meidän tiedekunnan tarjontaa tarkemmin täällä: https://www.uef.fi/uef/filo

Riikka Lindholm, psykologia

Olen Riikka, 22 -vuotias psykologian opiskelija. Muutin Ähtäristä Joensuuhun kolme vuotta sitten, enkä ole katunut päätöstäni päivääkään! Rakastan omaa alaani sekä Joensuuta. Tänä vuonna minua odottaa suuri, mutta myös antoisa urakka, sillä kirjoitan graduni. Kerron varmasti siitä lisää vuoden kuluessa. Opiskelun lisäksi tykkään harrastaa liikuntaa, viettää aikaa läheisteni kanssa, lukea ja osallistua erilaisiin opiskelijarientoihin.

Vietin viime kevään vaihto-oppilaana Ohio Northern Universityssä Yhdysvalloissa. Tykkäsin vaihdosta kovasti. Erityisen hienoa oli päästä seikkailemaan esimerkiksi New Yorkissa viikon verran. Myös opiskelu ulkomaisessa yliopistossa oli todella kiinnostavaa.

Odotan innolla, että pääsen kertomaan teille opiskelijaelämästä! Muistan, kun itse haaveilin yliopistoon pääsemisestä, ja yritin epätoivoisesti haalia tietoa opiskelusta, pääsykokeista ja oikeastaan mistä tahansa unelmaani vähänkään liittyvästä. Jos sinä olet nyt samassa tilanteessa, olet löytänyt juuri oikean sivuston!

Kerttuli Karels, kulttuurintutkimus

Hei vain!

Nimeni on Kerttuli ja opiskelen toista vuotta kulttuurintutkimusta Joensuun kampuksella. 23 vuoden aikana olen ehtinyt pohtia suuntaani niin opinnoissa kuin elämässä kohtalaisen paljon.

Haluankin UEF-lähettiläänä kertoa, että kärsivällisyydellä ja rohkeasti asioista selvää ottamalla ja kokeilemalla voi löytää itselleen oikean suunnan. Tekemisessä inspiraatio on miun mielestä tärkeintä!

Olen kasvanut Etelä-Karjalassa, Lappeenrannassa. Olisin yllättynyt, jos vielä reilu kaksi vuotta sitten joku olisi kertonut minun opiskelevan yliopistossa täällä päin Suomea. Tässä seisoessani en voi kuitenkaan todeta muuta kuin olevani tyytyväinen siihen, mihin valintani ovat minut tuoneet.

Kulttuurintutkimuksen opinnot olivat itselleni täysin vieras asia vielä lukiota käydessä. Kulttuuri ulottuu elämän jokaiselle alueella ja juuri alan laajuus kiehtoo minua. Mielestäni kulttuurintutkimus sopii ihmiselle, joka on utelias ja aina miettimässä seuraavia seikkailuja.

Arvostan vapaa-aikaa todella paljon, vaikka nautin myös opiskelusta ja uuden oppimisesta. Jos en opiskele, niin teen yleensä jotakin rentouttavaa, esimerkiksi treenaan, luen, katson sarjoja, näen kavereita, juhlin tai siivoan (en vitsaile, siivous on yllättävän hyvää meditaatiota!).

Meidän lähettiläiden somessa voi rohkeesti laittaa viestiä, autamme parhaan osaamisemme mukaan ja kerromme mielellämme yliopisto-opiskelijan arjesta ja erilaisista opiskeluvaihtoehdoista. Tervetuloo mukaan!

Essi Holmberg, luokanopettajakoulutus

Moikka!
Oon Essi, 24-vuotias luokanopeopiskelija, ja aloittelen parhaillaan neljättä vuotta yliopistossa.

Oon kotoisin Etelä-Suomesta Forssasta, ja valmistuin lukiosta keväällä 2014. Parin välivuoden aikana haaveilin oikiksesta ja ehdin muuttaa au pairiksi Australiaan, mutta pikkuhiljaa kiinnostus kasvatustieteisiin alkoi kuitenkin heräillä. Päädyin lopulta parin välivuoden jälkeen täysin päinvastaiselle alalle, kuin mihin olin kaavaillut tulevaisuuttani abivuonna.

Mun päätös valita kasvatustieteet ei siis ollut ollenkaan itsestäänselvyys, enkä kuulu niihin tyyppeihin, jotka on aina halunnut olla opettajia. Omat mielenkiinnonkohteet löydettyäni mun alavalinta on kuitenkin osunut ihan nappiin, ja se on ollut helpottavaa huomata. Mun mielestä sen oman alan löytämiseks kaikki lähtee itseen tutustumisesta, siitä että kiinnostuu avoimesti ympäröivästä maailmasta ja kokeilee eri juttuja oman mukavuusalueen ulkopuolella. Oon ite oppinu paljon uutta tän vinkin avulla!

Hain Itä-Suomen yliopistoon, koska halusin lähteä Etelä-Suomesta hieman kauemmas kaupunkiin, jossa olis selkeästi opiskelijakaupungin fiilis, lämmin tunnelma ja hyvä yhteishenki. Päädyin Joensuuhun, ja sain just sitä, mitä olin etsinytkin. En vois olla tyytyväisempi koulutusalavalintaani, tai päätökseeni muuttaa Joensuuhun, ja sen takia työ UEF-lähettiläänä on mulle tosi tärkeetä. Haluun kannustaa kaikkia etsimään omaa juttua ja poistumaan mukavuusalueelta, koska sillon useimmiten päätyy tekemään itselle oikeita valintoja.

Ootan innolla, että pääsen tapaamaan teitä tän lukuvuoden aikana lukioilla, messuilla ja yliopistolla. Nähdään siis pian!

Nyt kaikki tämän vuoden uudet UEF-lähettiläät on siis esitelty, ja osa meistä onkin jo päässyt tapaamaan teitä lukioilla. Me päivitellään aktiivisesti meidän eri somekanavia, etenkin snäppiä (UniUEF) ja Instagramia (@ueflahettilas), joten ota meidät siellä seurantaan! Voit laittaa meille kysymyksiä tai toiveita missä tahansa somekanavassa, otetaan niitä tosi mielellään vastaan.

Nyt pidemmittä puheitta hauskaa ja rentouttavaa viikonloppua!

// Essi, luokanopettajakoulutus

Fuksitunnelmointia

Eräänä syysaamuna kävellessäni kampuksen halki katselin pihalle kerääntyneitä opiskelijoita. Siellä täällä seisoi värikkäisiin haalareihin pukeutuneita tuutoreita, jotka pitelivät ainejärjestöjensä kylttejä ja maskotteja. Juuri opintojaan aloittelevat fuksit olivat kokoontuneet tuutoreidensa läheisyyteen odottelemaan päivän ohjelman alkua. Puheen sorina, eri väreissä loistavat haalarit ja jännittynyt tunnelma saivat minutkin virittymään, vaikka olinkin vain ohikulkija.

Uuden lukuvuoden aloitus saa yliopiston aina kuhisemaan. Fukseille järjestetään tutustumiskierroksia ja Carelian aulassa jonotetaan lippuja milloin mihinkin bileisiin. Sivukorvalla voi kuulla, kuinka tuutorit opastavat fuksejaan, ihmiset tutustuvat toisiinsa ja vanhat opiskelijat riemuitsevat nähdessään kavereitaan kesän jälkeen.

Fuksivuosi oli ehdottomasti yksi elämäni upeimmista kokemuksista. Heittäydyin uuteen elämänvaiheeseen avoimin mielin ja innostuneesti. Löysin uusia ystäviä ja koin hetkiä, joita yhä muistelen lämmöllä. Vuosi ei kuitenkaan täyttynyt pelkästä sosiaalisesta pöhinästä ja riemukkaista hetkistä. Siihen liittyi myös paljon epävarmuutta. Muistan, kun soitin vanhemmilleni ja kerroin, että minusta tuntuu kuin minulla ei olisi kaikki langat käsissäni. Tuntui, että oli niin paljon opittavaa ja muistettavaa, että en pysty hahmottamaan kaikkea. Pelkäsin, etten koskaan pysty navigoimaan yliopistolla ja järjestelemään asioitani sellaisella varmuudella kuin näin vanhempien opiskelijoiden tekevän.

Juuri kokemani epävarmuuden ja jännityksen takia muistelen fuksivuottani hymyssä suin. On hassua ajatella, että epäilin kykyjäni. Näin neljännen vuoden opiskelijana voin vakuuttaa, että aivan kaikki oppivat kyllä toimimaan uudessa ympäristössään. Toisaalta jännityksen voittaminen ja uusista haasteista selviytyminen ovat kokemus, jota en halua koskaan unohtaa. Fuksivuosi oli niin hienoa aikaa siksi, että uskalsin sukeltaa uuteen ja tuntemattomaan, ei siksi, että olisin ollut itsevarma ja valmis opiskelijaelämän asiantuntija etukäteen.

Kohti uutta seikkailua!

Monilla uusilla opiskelijoilla – itseni mukaan lukien – fuksivuosi tuo tullessaan myös muita uusia haasteita kuin opiskelun aloittamisen. Muutin tuolloin pois vanhempieni luota ja jätin pikkuisen kotipaikkakuntani. Itsenäinen asuminen vaatii aluksi harjoittelua. On pestävä pyykit, laitettava ruokaa ja maksettava vuokra.

Käytännön askareiden opettelun lisäksi mieltä saattavat kuormittaa monet pohdiskelut. Muistan, kuinka opintojen alussa luennoitsija sanoi, että nyt te alatte pikkuhiljaa rakentaa ammatti-identiteettiänne. ”Ammatti-identiteettiä?!? Minullahan on vielä oman henkilökohtaisenkin identiteetin pohdiskelu kesken! Tulinkohan tänne liian aikaisin? Olenkohan edes aikuinen vielä?” ajattelin. Jossain vaiheessa puolestaan mieltäni vaivasi epäilys, olenko lainkaan oikealla alalla. Mietin, miksi en edes harkinnut esimerkiksi oikikseen hakemista. Jälleen voin kuitenkin todeta, että nämäkin huolet ovat kaikonneet ajan kanssa. Koen olevani oikealla alalla, ja kyllä se ammatti-identiteettikin on alkanut vihdoin itää.

Tällä tekstillä toivon voivani rohkaista sinua – tuleva tai nykyinen fuksi – liittymään hyvillä mielin osaksi syksyisin yliopistolla viriävää elämää. Fuksivuosi tarjoaa mahdollisuuden kokea monia hienoja asioita. Se tuo tullessaan myös haasteita – jokaiselle omanlaisensa. Et ole kuitenkaan yksin, sillä tuutorit, henkilökunta ja uudet kaverit ovat tukenasi. Luultavasti muutaman vuoden päästä voit hymyillä ja muistella kommelluksiasi huvittuneena. Muista myös levätä ja antaa itsellesi aikaa sulatella kaikkea uutta!

Riikka // Psykologia

 

Kausi käyntiin koulutuspäivillä

Uusien UEF-lähettiläiden kausi starttasi vauhdilla varhain syyskuisena maanantaiaamuna, kun Kuopion porukka kokoontui kampuksen pihaan valmiina hyppäämään bussiin kohti Joensuuta. Osa lähettiläistä oli ehtinyt jo aloittaa lukuvuoden, toiset olivat vasta muuttaneet takaisin Kuopioon kesän jälkeen ja toiset vielä nauttivat kesäloman viimeisistä päivistä. Tutustuminen aloitettiin pikkubussissa ja lähes kahden tunnin matka Joensuuhun taittuikin nopeasti uusiin (työ)kavereihin tutustuessa.

Perillä Joensuussa tie vei aamukahvien kautta luokkaan, jossa Joensuun lähettiläsporukka otti kuopiolaiset ilolla vastaan. Lyhyen esittäytymiskierroksen jälkeen pääsivät kouluttajamme ääneen. Päivän aikana saimme kuulla asiaa markkinoinnista, UEFista yliopistona ja lähettiläiden sosiaalisen median kanavista. Oli kiva huomata, että toiset lähettiläät olivat tottuneempia Snapchatin käyttäjiä, kun taas toisille Youtube oli arkipäivää. Itse taisin asettua jonnekin tuonne välimaastoon. Saimme myös kuulla paljon ajankohtaista infoa hakupalveluista ja Opintopolusta, mikä oli ainakin itselle todella tärkeää, sillä omasta hakuprosessista on vierähtänyt jo useampi vuosi aikaa…

Ennen lounasta meille esittäytyivät viime kauden lähettiläät Viivi ja Henna ja saimme kuulla heidän ajatuksiaan lähettiläskaudesta. He toivottelivat meille rattoisia ajokilometrejä tsemppien kera. Tämä viime vuoden lähettiläiden ”puhe” oli päivän parasta antia! Iltapäivällä pikkubussillinen väsyneitä kuopiolaisia lähti takaisin kotia kohti UEFin varustekassit olalla.

Perjantaina oli joensuulaisten vuoro matkata kohti Kuopiota ja toista koulutuspäivää. Tunnelma oli jo huomattavasti rennompi, kun ympärillä alkoi olla tuttuja naamoja ja muiden lähettiläiden nimetkin muistuivat mieleen. Ujostelulle ei ollut muutenkaan varaa, sillä yhtenä aiheena oli vloggaus, videoiden kuvaaminen ja editointi. Pitihän tätä sitten päästä (tai joutua) myös käytännössä harjoittelemaan. Ei muuta kuin kamera käymään ja kaverin kanssa kameran eteen höpöttelemään. Itselleni kameran edessä oleminen ei ole mitenkään luontevaa puuhaa ja filmille päätyi lopulta naurun lisäksi pieni pätkä hieman epäröivää jutustelua. Mutta harjoitus tekee mestarin tässäkin, eikö?

Päivä jatkui Avoimen yliopiston esittelyllä ja Prezi-esitysten valmistelulla. Myös perjantaina vuorossa oli viime kauden lähettilään puheenvuoro, kun Kia tuli kertomaan meille kokemuksistaan UEF-lähettiläänä. Perjantain päivä päätettiin ryhmäkuvien ottamiseen, jonka jälkeen Kuopion porukka pääsi viikonlopun viettoon ja joensuulaiset aloittivat paluumatkan kohti kotia.

Koulutuspäivien jälkeen lähettiläiden viestikanavat ovat olleet aktiivisia, kun kysymyksiä, ideoita ja ajatuksia on heitelty ilmoille. Tämän vuoden lähettiläsporukalla on varmasti paljon annettavaa, emmekä malta odottaa, että pääsemme kiertämään lukioita ja tapaamaan nuoria ympäri Suomen! Ota pikimmiten meidän somekanavat haltuun, niin pysyt kärryillä, mitä UEF-lähettiläiden arjessa tapahtuu ja missä päin ollaan milloinkin liikkeellä!

Instagram: @ueflahettilas

Facebook: UEF-lähettiläät

Snapchat: UniUEF

YouTube: UEF-lähettiläät

 

Maija // ravitsemustiede