Category Archives: Uncategorized

Miten opiskelijat asuvat?

Törmään paljon kysymyksiin liittyen opiskelijoiden asumiseen, ja kokosin kyselyiden pohjalta tähän postaukseen lyhyitä vertailuja eri vaihtoehdoista asumiseen liittyen. On hyvä muistaa, että asumismuotoja ja -tyylejä on yhtä monta kuin asujia. Ei ole yhtä oikeaa tapaa asua opiskelijana, vaan omasta asumisesta voi tehdä juuri oman näköistä! Toiset muuttavat useamman kerran opintojen aikana, kun taas toiset pysyvät ensimmäisessä asunnossaan läpi opintojen. Itselläni muuttoja on takana neljä, ja vihdoin tuntuu, että olen löytänyt itselle sopivan asumismuodon, nimittäin kimppakämpän parhaan kaverin kanssa!

Opiskelija-asunto vai yksityinen?

Opiskelija-asuntoja Kuopiossa tarjoaa Kuopion Opiskelija-asunnot Oy eli tuttavallisemmin Kuopas. Joensuussa vastaava on Opiskelija-asunnot Joensuun Elli Oy, tuttavallisemmin Elli. Opiskelija-asunnoista löytyy sekä yksiöitä, kaksioita, perheasuntoja että soluja. Myös yhteisöasuminen on yleistynyt ja uusimmat opiskelija-asunnot koostuvatkin pienistä yksiöistä. Niiden lisäksi taloista voi löytyä muun muassa kuntosali, erilaisia yhteiskeittiöitä, elokuvahuone, chillailuhuone tai pelihuone. Kuopas ja Elli tarjoavat asuntoja opiskelijoille ja yleensä hinnat ovat edullisempia kuin yksityisillä markkinoilla. Asuntoa voi hakea heti opiskelupaikan saatuaan, eli jo ennen opintojen varsinaista alkamista. Jokaiselle uudelle ja vanhalle opiskelijalle on aina löytynyt asunto, mutta jonot yksiöihin voivat olla jopa vuoden pituisia. Monet aloittavatkin opinnot asuen soluasunnoissa tai vuokraavat asunnon yksityisiltä markkinoilta. Suurin osa opiskelija-asunnoista sijaitsee lähellä yliopistoa tai keskustaa, mikä helpottaa arkea mukavasti.

Yksityisiltä markkinoilta vuokraaminen on yleistä myös opiskelijoiden keskuudessa, vaikka hinnat saattavatkin olla hieman korkeampia. Itä-Suomen kampuskaupunkien hintataso ei ole Suomen mittakaavassa korkeimmasta päästä, mutta esimerkiksi keskustan yksiöiden hinnat pyörivät 500 euron tuntumassa. Kaksioiden hinnat puolestaan lähentelevät 750-800 euroa. Yksityiseltä vuokratessa on asuntojen sijainnissa ja kunnossa hurjasti valinnan varaa. Yksityisten vuokra-asuntojen hintatasoa ja tarjontaa voi käydä kurkkimassa esimerkiksi Vuokraoven ja Oikotien sivuilta.

Yksin, kaverin kanssa vai solussa?

Monet opiskelijat muuttavat opintojen alussa soluasuntoon, mikä on monelle kevyt laskeutuminen yksinasumiseen muuttaessa pois vanhempien luota. Jotkut viihtyvät soluasunnoissa koko opiskelu ajan, kun taas toiset alkavat suunnitella yksiöön muuttoa pian opiskelujen alettua. Sekä yksityiseltä että opiskelija-asunnoista löytyy myös perheasuntoja, joissa asustaa mukavasti niin pariskunta kuin useampikin perheenjäsen. Myös kavereiden kanssa kimppakämpässä asuminen on yleistä ja kun opiskelukaupungista löytyy saman henkisiä kavereita, voi kimppakämppä olla hyvä ja edullinen vaihtoehto. Tai miksei kimppakämppään voisi muuttaa myös tuntemattomien kanssa? Kaksioita ja kolmioita löytyy sekä Kuopakselta ja Elliltä että yksityisiltä markkinoilta. Paitsi että kaverin kanssa asuminen on kivaa, vuokran jakaminen useamman kesken pienentää asumismenoja mukavasti.

Omistusasunto vai vuokra-asunto?

Suurin osa opiskelijoista asuu vuokralla, mutta myös omistusasumiseen törmää. Itse olen kokenut vuokralla asumisen huolettomaksi ja kannattavaksi vaihtoehdoksi opiskeluaikana. Omistusasunto tuo mukanaan monenlaista vastuuta, mutta oman asunnon hankkiminen voi olla taloudellisesti, esimerkiksi sijoitusmielessä, järkevä vaihtoehto. Kela tukee opiskelijoiden vuokralla asumista, mutta myös omistusasunnon kuluihin voi saada tukea. Opiskelijat ovat oikeutettuja yleiseen asumistukeen samoin kuin muutkin tuen saajat. Näistä asioista kannattaa ottaa selvää Kelan sivuilta, mistä löytyy kattavasti tietoa kaikista opiskelijoiden tuista.

Kurkkaa vielä muutaman vuoden vanha postaus Mitä ekaan omaan asuntoon? , joka on edelleen ajankohtainen!

Maija // ravitsemustiede

5 asiaa yliopistosta, joita et ehkä tiennyt

Minä miinus muutama vuosi. Näen itseni selailemassa erilaisia koulutusvaihtoehtoja netissä. 

Ajatus korkeakouluopinnoista tuntuu jotenkin kaukaiselta. Tuohon aikaan, eli lukiossa ja sen jälkeen, näin yliopiston ja siellä opiskelun erilaisena kuin nyt, mikä ei kylläkään yllätä.

Mielessäni pyöri ajatuksia, kuten:

“uskallanko kohdata stressaavan hakuprosessin, kuinka tulen jaksamaan?”

“olenko tarpeeksi älykäs?”

“elämäni muuttuu täysin, kun muutan uudelle paikkakunnalle opiskelemaan, onko se hyvä vai huono asia?”.

No, en päässyt tai edes hakenut yliopistoon tosissani lukiosta valmistuttuani. Mikään ala ei tuntunut itselleni riittävän konkreettiselta. Uskon, että ongelmana oli myös se, etten tuntenut itseäni vielä riittävästi.

Päädyin nykyiseen koulutusohjelmaani opiskeltuani ensin vuoden Medianomin opintoja ammattikorkeakoulussa. Siellä totesin, että haluan elämääni enemmän teoriaa ja ajattelua.

Sen aikainen mediakulttuurin opettaja inspiroi minua harkitsemaan mediaan liittyviä yliopistotason opintoja. Tässä sitä nyt ollaan! Ajatustapani yliopisto-opinnoista on tosiaankin muuttunut vuoden aikana hieman.

Kokemus yliopistosta riippuu paljon siitä mitä ja kenen kanssa opiskelee. Itse opiskelen humanistista alaa, jossa opintojen sisällöt ja kulku ovat vahvasti omissa käsissä.

Esittämäni kohdat kuitenkin liittyvät itse yliopistossa opiskeluun laajemmin, eivät vain kokemukseeni omista opinnoistani Mediakulttuurissa ja viestinnässä.

Miten yliopistossa opiskelu sitten yllätti minut?

Alla näistä ajatuksista viisi, olkaa hyvä!

1. Yliopisto-opiskelija voi olla millainen tahansa

En yllättyisi, jos sanoisit ajattelevasi tietyllä tavalla yliopisto-opiskelijoista. Meillä kaikilla on jonkinlainen tapa käsittää itselle tuntemattomia asioita. Itse ainakin nuorempana koin, että yliopisto-opiskelu olisi tieteellisen korkealentoista ja suunnattu erityisen kypsille ja aikuismaisille ihmisille.

Nyt täällä opiskelevana voin kyllä todeta, että omat, suhteellisen kankeat stereotypiani ja ennakkoluuloni eivät olleet todellisia.

On totta, että opiskelijan on oltava suhteellisen ahkera selvitäkseen opinnoista, mutta siihen oma rajoittunut käsitykseni jääkin. Sekaan mahtuu monenlaisia.

Koulutus kasvattaa ihmistä ja tietynlaisen elämänkokemuksen voi aistia.  Sana yliopisto-opiskelija on kuitenkin vain kattotermi kaikille yliopistossa itseään kiinnostavaa alaa opiskeleville ihmisille.

Meillä valittavia pääaineita on tuhoton määrä ja voit varmaan kuvitella, miten paljon vaihtelua joukkoon mahtuu. Yliopisto ole vain tietynlaisille tyypeille, vaan kaikille.

Itseni yllätti esimerkiksi se, että luovana ihmisenä monilla aloilla on soveltamiselle, luovuudelle ja omaperäisyydelle oma ja kaivattu paikkansa teorian ja faktojen ohessa. Mahdollisuuksia on paljon erilaisia!

2. Kaikki aloittavat samasta

Kun ilmoitus myönnetystä opiskelupaikasta saapuu sähköpostiin, jännittävät kaikki syksyllä aloittavat yhtä paljon.

Ala, kaupunki, yliopiston kampusalue ja opiskelutavat ja -välineet voivat olla täysin uusia. Yliopiston henkilökunta on kuitenkin pyrkinyt tekemään opintojen aloituksesta mahdollisimman pehmeän ja jopa kädestä pitäen avustetun, jotta jokaisen uusi alku sujuisi toivotusti.

Opoja ei yliopistossa varsinaisesti ole, mutta sen tehtävän hoitaa käytännössä tiedekuntien amanuenssit ja monilla aloilla toimivat Oma-opet. Yksinään ei jää, ja myös samoja asioita miettivät opiskelijatoverit toimivat suurena tukena.

Lisäksi yliopiston aloittavat tulevat monesti ihan eri taustoista ja ikähaarukka voi olla todella laaja! Olin itse ajatellut tuon ikäasian olevan jokin poikkeus, mutta ei, se on ihan tavallista.

3. Päätöksen vaikeuksia

Tämä on ehkä suurin syy, miksen osannut hakea yliopistoon toisessa yhteishaussani. En ymmärtänyt, että Suomen yliopistoissa opiskeltavia aloja on yli 400. Jo Itä-Suomen yliopistossa erilaisia pääainevaihtoehtoja on liki 100 erilaista.

Siis sata! 

Vaihtoehtojen määrä on tajuton, ja moni pienempi ala jää helposti suurten ja monia kiinnostavien alojen taakse piiloon koulutusesittelyissä.

Mikäli et ole aivan varma mikä ala sinua kiinnostaa, mutta yliopisto-opinnot houkuttelevat, niin suosittelen kaivamaan tietoa ja tutustumaan erilaisiin tutkintosuuntauksiin netissä.

Itse löysin oman juttuni kokeilemalla eri asioita. Käytännön ajatusta voit saada esimerkiksi Avoimen yliopiston kaikille avoimista yliopisto-opinnoista.

Hyviä sivuja koulutuksien selailuun ovat esimerkiksi Itä-Suomen yliopiston hakusivut sekä Studentumin kandidaattiopintojen hakukone, jossa on listattuna kaikki Suomen yliopistotutkinnot.

Huomaa, että mainitun alan alla saattaa olla myös lisää erikoistumisaloja eli pääaineita.

Itselläni päätöksen vaikeus on korostunut tänä syksynä yrittäessäni valita tutkintooni kuuluvaa  vapaata sivuainetta. Toivottavasti asiat selkenevät tälläkin kertaa omalla painollaan.

4. Harrastus tai kilpaura? No problem!

Mediakulttuuria ja viestintää opiskelevana olen innoissani siitä, että voin tutkia ilmiöitä, jotka ovat kiinnostaneet minua harrastusmielessä jo kauan. Muistoissani kulkee lapsena Miniclipissä viettämäni aika tai teininä Gossip Girliin ja Skinsiin hurahtaminen, netissä juttelua unohtamatta.

Omien kiinnostuksen kohteiden jalostaminen opiskeltavaksi alaksi onnistuu mielestäni kaikilla aloilla, ja tämä ajatus on itselleni uusi.

Esimerkiksi ihmistyyppi, joka nauttii luonnosta tai ruuasta, voisi perehtyä metsiin ja leipomiseen syvällisemmin vaikka ympäristö- ja biotieteitä tai kotitalouden opettajaksi opiskelemalla.

Voit myös sovittaa koulun ulkopuoliset harrastukset aikatauluihisi melko mutkattomasti. Itse olen esimerkiksi tanssinut ja urheillut vapaa-ajallani. Joskus olen ehtinyt tehdä myös vähän töitä.

Kilpaurheilijana voit edistää uraasi korkeakouluopintojen ohella liittymällä esimerkiksi Urheiluakatemiaan, joka tekee opintojen ja urheilun yhdistämisestä saumattomampaa.

5. Uusia reittejä

Suurena yllätyksenä ja ehkä myös tietynlaisena hallinnollisen rakenteen muutoksena ovat erilaiset ja uudet tavat päästä yliopistoon.

En aiemmin tiennyt, että voisin avittaa itseni korkeakouluun käymällä Avoimessa yliopistossa minua kiinnostavia opintoja kurssimaksuja vastaan. Joillakin hakukohteilla tämä Avoimen väylä löytyy nimellä “Toinen reitti yliopistoon” (TRY).

Käytännössä voit olla korkeakouluopiskelija, vaikket olisi vielä saanut koulupaikkaa. Opittu tieto on aina kotiin päin!

Jos olisin tiennyt tämän aiemmin, niin olisin ehkä tehnyt enemmän tiedonhankintaa ja kokeillut suorittaa suurempiakin opintokokonaisuuksia avoimen kautta ennen varsinaisia yhteishakujani.

Tsemppiä!

Ihanaa syksyn aikaa kaikille. Paljon tsemppiä kestävän ja omanlaisen arjen ja opintopolun luomiseen.

 

– Kerttuli

UUDET LÄHETTILÄÄT ESITTÄYTYVÄT: FILOSOFINEN TIEDEKUNTA

Vielä olisi viimeisenkin tiedekunnan aika esittäytyä, eli tänään siis vuorossa filosofinen tiedekunta. Tänä vuonna filoa edustaa psykologiaa opiskeleva Riikka, kulttuurintutkimusta opiskeleva Kerttuli, ja kasvatustieteitä luokanopekoulutuksessa opiskeleva Essi. Meidän tiedekuntaan kuuluu laaja kirjo eri pääaineita aina teologiasta kasvatustieteisiin, ja väliin mahtuu monenlaista muutakin, joten käy kurkkaamassa meidän tiedekunnan tarjontaa tarkemmin täällä: https://www.uef.fi/uef/filo

Riikka Lindholm, psykologia

Olen Riikka, 22 -vuotias psykologian opiskelija. Muutin Ähtäristä Joensuuhun kolme vuotta sitten, enkä ole katunut päätöstäni päivääkään! Rakastan omaa alaani sekä Joensuuta. Tänä vuonna minua odottaa suuri, mutta myös antoisa urakka, sillä kirjoitan graduni. Kerron varmasti siitä lisää vuoden kuluessa. Opiskelun lisäksi tykkään harrastaa liikuntaa, viettää aikaa läheisteni kanssa, lukea ja osallistua erilaisiin opiskelijarientoihin.

Vietin viime kevään vaihto-oppilaana Ohio Northern Universityssä Yhdysvalloissa. Tykkäsin vaihdosta kovasti. Erityisen hienoa oli päästä seikkailemaan esimerkiksi New Yorkissa viikon verran. Myös opiskelu ulkomaisessa yliopistossa oli todella kiinnostavaa.

Odotan innolla, että pääsen kertomaan teille opiskelijaelämästä! Muistan, kun itse haaveilin yliopistoon pääsemisestä, ja yritin epätoivoisesti haalia tietoa opiskelusta, pääsykokeista ja oikeastaan mistä tahansa unelmaani vähänkään liittyvästä. Jos sinä olet nyt samassa tilanteessa, olet löytänyt juuri oikean sivuston!

Kerttuli Karels, kulttuurintutkimus

Hei vain!

Nimeni on Kerttuli ja opiskelen toista vuotta kulttuurintutkimusta Joensuun kampuksella. 23 vuoden aikana olen ehtinyt pohtia suuntaani niin opinnoissa kuin elämässä kohtalaisen paljon.

Haluankin UEF-lähettiläänä kertoa, että kärsivällisyydellä ja rohkeasti asioista selvää ottamalla ja kokeilemalla voi löytää itselleen oikean suunnan. Tekemisessä inspiraatio on miun mielestä tärkeintä!

Olen kasvanut Etelä-Karjalassa, Lappeenrannassa. Olisin yllättynyt, jos vielä reilu kaksi vuotta sitten joku olisi kertonut minun opiskelevan yliopistossa täällä päin Suomea. Tässä seisoessani en voi kuitenkaan todeta muuta kuin olevani tyytyväinen siihen, mihin valintani ovat minut tuoneet.

Kulttuurintutkimuksen opinnot olivat itselleni täysin vieras asia vielä lukiota käydessä. Kulttuuri ulottuu elämän jokaiselle alueella ja juuri alan laajuus kiehtoo minua. Mielestäni kulttuurintutkimus sopii ihmiselle, joka on utelias ja aina miettimässä seuraavia seikkailuja.

Arvostan vapaa-aikaa todella paljon, vaikka nautin myös opiskelusta ja uuden oppimisesta. Jos en opiskele, niin teen yleensä jotakin rentouttavaa, esimerkiksi treenaan, luen, katson sarjoja, näen kavereita, juhlin tai siivoan (en vitsaile, siivous on yllättävän hyvää meditaatiota!).

Meidän lähettiläiden somessa voi rohkeesti laittaa viestiä, autamme parhaan osaamisemme mukaan ja kerromme mielellämme yliopisto-opiskelijan arjesta ja erilaisista opiskeluvaihtoehdoista. Tervetuloo mukaan!

Essi Holmberg, luokanopettajakoulutus

Moikka!
Oon Essi, 24-vuotias luokanopeopiskelija, ja aloittelen parhaillaan neljättä vuotta yliopistossa.

Oon kotoisin Etelä-Suomesta Forssasta, ja valmistuin lukiosta keväällä 2014. Parin välivuoden aikana haaveilin oikiksesta ja ehdin muuttaa au pairiksi Australiaan, mutta pikkuhiljaa kiinnostus kasvatustieteisiin alkoi kuitenkin heräillä. Päädyin lopulta parin välivuoden jälkeen täysin päinvastaiselle alalle, kuin mihin olin kaavaillut tulevaisuuttani abivuonna.

Mun päätös valita kasvatustieteet ei siis ollut ollenkaan itsestäänselvyys, enkä kuulu niihin tyyppeihin, jotka on aina halunnut olla opettajia. Omat mielenkiinnonkohteet löydettyäni mun alavalinta on kuitenkin osunut ihan nappiin, ja se on ollut helpottavaa huomata. Mun mielestä sen oman alan löytämiseks kaikki lähtee itseen tutustumisesta, siitä että kiinnostuu avoimesti ympäröivästä maailmasta ja kokeilee eri juttuja oman mukavuusalueen ulkopuolella. Oon ite oppinu paljon uutta tän vinkin avulla!

Hain Itä-Suomen yliopistoon, koska halusin lähteä Etelä-Suomesta hieman kauemmas kaupunkiin, jossa olis selkeästi opiskelijakaupungin fiilis, lämmin tunnelma ja hyvä yhteishenki. Päädyin Joensuuhun, ja sain just sitä, mitä olin etsinytkin. En vois olla tyytyväisempi koulutusalavalintaani, tai päätökseeni muuttaa Joensuuhun, ja sen takia työ UEF-lähettiläänä on mulle tosi tärkeetä. Haluun kannustaa kaikkia etsimään omaa juttua ja poistumaan mukavuusalueelta, koska sillon useimmiten päätyy tekemään itselle oikeita valintoja.

Ootan innolla, että pääsen tapaamaan teitä tän lukuvuoden aikana lukioilla, messuilla ja yliopistolla. Nähdään siis pian!

Nyt kaikki tämän vuoden uudet UEF-lähettiläät on siis esitelty, ja osa meistä onkin jo päässyt tapaamaan teitä lukioilla. Me päivitellään aktiivisesti meidän eri somekanavia, etenkin snäppiä (UniUEF) ja Instagramia (@ueflahettilas), joten ota meidät siellä seurantaan! Voit laittaa meille kysymyksiä tai toiveita missä tahansa somekanavassa, otetaan niitä tosi mielellään vastaan.

Nyt pidemmittä puheitta hauskaa ja rentouttavaa viikonloppua!

// Essi, luokanopettajakoulutus

Fuksitunnelmointia

Eräänä syysaamuna kävellessäni kampuksen halki katselin pihalle kerääntyneitä opiskelijoita. Siellä täällä seisoi värikkäisiin haalareihin pukeutuneita tuutoreita, jotka pitelivät ainejärjestöjensä kylttejä ja maskotteja. Juuri opintojaan aloittelevat fuksit olivat kokoontuneet tuutoreidensa läheisyyteen odottelemaan päivän ohjelman alkua. Puheen sorina, eri väreissä loistavat haalarit ja jännittynyt tunnelma saivat minutkin virittymään, vaikka olinkin vain ohikulkija.

Uuden lukuvuoden aloitus saa yliopiston aina kuhisemaan. Fukseille järjestetään tutustumiskierroksia ja Carelian aulassa jonotetaan lippuja milloin mihinkin bileisiin. Sivukorvalla voi kuulla, kuinka tuutorit opastavat fuksejaan, ihmiset tutustuvat toisiinsa ja vanhat opiskelijat riemuitsevat nähdessään kavereitaan kesän jälkeen.

Fuksivuosi oli ehdottomasti yksi elämäni upeimmista kokemuksista. Heittäydyin uuteen elämänvaiheeseen avoimin mielin ja innostuneesti. Löysin uusia ystäviä ja koin hetkiä, joita yhä muistelen lämmöllä. Vuosi ei kuitenkaan täyttynyt pelkästä sosiaalisesta pöhinästä ja riemukkaista hetkistä. Siihen liittyi myös paljon epävarmuutta. Muistan, kun soitin vanhemmilleni ja kerroin, että minusta tuntuu kuin minulla ei olisi kaikki langat käsissäni. Tuntui, että oli niin paljon opittavaa ja muistettavaa, että en pysty hahmottamaan kaikkea. Pelkäsin, etten koskaan pysty navigoimaan yliopistolla ja järjestelemään asioitani sellaisella varmuudella kuin näin vanhempien opiskelijoiden tekevän.

Juuri kokemani epävarmuuden ja jännityksen takia muistelen fuksivuottani hymyssä suin. On hassua ajatella, että epäilin kykyjäni. Näin neljännen vuoden opiskelijana voin vakuuttaa, että aivan kaikki oppivat kyllä toimimaan uudessa ympäristössään. Toisaalta jännityksen voittaminen ja uusista haasteista selviytyminen ovat kokemus, jota en halua koskaan unohtaa. Fuksivuosi oli niin hienoa aikaa siksi, että uskalsin sukeltaa uuteen ja tuntemattomaan, ei siksi, että olisin ollut itsevarma ja valmis opiskelijaelämän asiantuntija etukäteen.

Kohti uutta seikkailua!

Monilla uusilla opiskelijoilla – itseni mukaan lukien – fuksivuosi tuo tullessaan myös muita uusia haasteita kuin opiskelun aloittamisen. Muutin tuolloin pois vanhempieni luota ja jätin pikkuisen kotipaikkakuntani. Itsenäinen asuminen vaatii aluksi harjoittelua. On pestävä pyykit, laitettava ruokaa ja maksettava vuokra.

Käytännön askareiden opettelun lisäksi mieltä saattavat kuormittaa monet pohdiskelut. Muistan, kuinka opintojen alussa luennoitsija sanoi, että nyt te alatte pikkuhiljaa rakentaa ammatti-identiteettiänne. ”Ammatti-identiteettiä?!? Minullahan on vielä oman henkilökohtaisenkin identiteetin pohdiskelu kesken! Tulinkohan tänne liian aikaisin? Olenkohan edes aikuinen vielä?” ajattelin. Jossain vaiheessa puolestaan mieltäni vaivasi epäilys, olenko lainkaan oikealla alalla. Mietin, miksi en edes harkinnut esimerkiksi oikikseen hakemista. Jälleen voin kuitenkin todeta, että nämäkin huolet ovat kaikonneet ajan kanssa. Koen olevani oikealla alalla, ja kyllä se ammatti-identiteettikin on alkanut vihdoin itää.

Tällä tekstillä toivon voivani rohkaista sinua – tuleva tai nykyinen fuksi – liittymään hyvillä mielin osaksi syksyisin yliopistolla viriävää elämää. Fuksivuosi tarjoaa mahdollisuuden kokea monia hienoja asioita. Se tuo tullessaan myös haasteita – jokaiselle omanlaisensa. Et ole kuitenkaan yksin, sillä tuutorit, henkilökunta ja uudet kaverit ovat tukenasi. Luultavasti muutaman vuoden päästä voit hymyillä ja muistella kommelluksiasi huvittuneena. Muista myös levätä ja antaa itsellesi aikaa sulatella kaikkea uutta!

Riikka // Psykologia

 

Kausi käyntiin koulutuspäivillä

Uusien UEF-lähettiläiden kausi starttasi vauhdilla varhain syyskuisena maanantaiaamuna, kun Kuopion porukka kokoontui kampuksen pihaan valmiina hyppäämään bussiin kohti Joensuuta. Osa lähettiläistä oli ehtinyt jo aloittaa lukuvuoden, toiset olivat vasta muuttaneet takaisin Kuopioon kesän jälkeen ja toiset vielä nauttivat kesäloman viimeisistä päivistä. Tutustuminen aloitettiin pikkubussissa ja lähes kahden tunnin matka Joensuuhun taittuikin nopeasti uusiin (työ)kavereihin tutustuessa.

Perillä Joensuussa tie vei aamukahvien kautta luokkaan, jossa Joensuun lähettiläsporukka otti kuopiolaiset ilolla vastaan. Lyhyen esittäytymiskierroksen jälkeen pääsivät kouluttajamme ääneen. Päivän aikana saimme kuulla asiaa markkinoinnista, UEFista yliopistona ja lähettiläiden sosiaalisen median kanavista. Oli kiva huomata, että toiset lähettiläät olivat tottuneempia Snapchatin käyttäjiä, kun taas toisille Youtube oli arkipäivää. Itse taisin asettua jonnekin tuonne välimaastoon. Saimme myös kuulla paljon ajankohtaista infoa hakupalveluista ja Opintopolusta, mikä oli ainakin itselle todella tärkeää, sillä omasta hakuprosessista on vierähtänyt jo useampi vuosi aikaa…

Ennen lounasta meille esittäytyivät viime kauden lähettiläät Viivi ja Henna ja saimme kuulla heidän ajatuksiaan lähettiläskaudesta. He toivottelivat meille rattoisia ajokilometrejä tsemppien kera. Tämä viime vuoden lähettiläiden ”puhe” oli päivän parasta antia! Iltapäivällä pikkubussillinen väsyneitä kuopiolaisia lähti takaisin kotia kohti UEFin varustekassit olalla.

Perjantaina oli joensuulaisten vuoro matkata kohti Kuopiota ja toista koulutuspäivää. Tunnelma oli jo huomattavasti rennompi, kun ympärillä alkoi olla tuttuja naamoja ja muiden lähettiläiden nimetkin muistuivat mieleen. Ujostelulle ei ollut muutenkaan varaa, sillä yhtenä aiheena oli vloggaus, videoiden kuvaaminen ja editointi. Pitihän tätä sitten päästä (tai joutua) myös käytännössä harjoittelemaan. Ei muuta kuin kamera käymään ja kaverin kanssa kameran eteen höpöttelemään. Itselleni kameran edessä oleminen ei ole mitenkään luontevaa puuhaa ja filmille päätyi lopulta naurun lisäksi pieni pätkä hieman epäröivää jutustelua. Mutta harjoitus tekee mestarin tässäkin, eikö?

Päivä jatkui Avoimen yliopiston esittelyllä ja Prezi-esitysten valmistelulla. Myös perjantaina vuorossa oli viime kauden lähettilään puheenvuoro, kun Kia tuli kertomaan meille kokemuksistaan UEF-lähettiläänä. Perjantain päivä päätettiin ryhmäkuvien ottamiseen, jonka jälkeen Kuopion porukka pääsi viikonlopun viettoon ja joensuulaiset aloittivat paluumatkan kohti kotia.

Koulutuspäivien jälkeen lähettiläiden viestikanavat ovat olleet aktiivisia, kun kysymyksiä, ideoita ja ajatuksia on heitelty ilmoille. Tämän vuoden lähettiläsporukalla on varmasti paljon annettavaa, emmekä malta odottaa, että pääsemme kiertämään lukioita ja tapaamaan nuoria ympäri Suomen! Ota pikimmiten meidän somekanavat haltuun, niin pysyt kärryillä, mitä UEF-lähettiläiden arjessa tapahtuu ja missä päin ollaan milloinkin liikkeellä!

Instagram: @ueflahettilas

Facebook: UEF-lähettiläät

Snapchat: UniUEF

YouTube: UEF-lähettiläät

 

Maija // ravitsemustiede

 

 

Uudet lähettiläät esittäytyvät: Yhteiskunta- ja kauppatieteiden tiedekunta

Seuraavaksi itsensä esittelevät yhteiskunta- ja kauppatieteiden tiedekunnan lukuvuoden 2019 – 2020 lähettiläät: Jannariina kauppiksesta, Aino oikiksesta ja Roosa yhteiskuntatieteistä. Tiedekunnan pitkä nimi lyhentyy helpommin YHKAksi ja laajemmin sen monipuolisiin opiskeluvaihtoehtoihin pääset tutustumaan täältä: https://www.uef.fi/fi/uef/yhka.   

Jannariina Nissinen, kauppatieteet

Moikka!

Olen Jannariina, 20-vuotias syntyperäinen savolainen ja toisen vuoden kauppatieteiden opiskelija. Opinnot aloitin suoraan lukion jälkeen syksyllä 2018, ja viime vuosi kuluikin hurjaa vauhtia uuden koulun, kaupungin ja ihanien ystävien parissa!

Vielä abivuoden puolivälissä minulle oli täysin epäselvää minne aion lukion jälkeen suunnata, mutta kiitos kärsivällisen opinto-ohjaajani sain yhteishakuun mennessä tulevaisuuden suunnitelmani hieman selkeämmiksi. Yliopisto-opinnot olivat olleet haaveena jo pidemmän aikaa, ja kauppatieteet valikoitui hakukohteekseni pääasiassa alan monipuolisuuden vuoksi. Opiskelupaikka irtosi, ja opinnot ovat osoittautuneet paljon mielenkiintoisimmiksi kuin mitä osasin edes odottaa.

Eroan ehkä perinteiseksi katsotusta kauppatieteiden opiskelijasta siinä, ettei matematiikka ole minulle se vahvin ja omin juttu, joten pääaineekseni valikoitui johtaminen ja markkinointi. Lisäksi esimerkiksi oikeustieteet ovat kiinnostaneet minua aina, ja valitsinkin sivuaineekseni yhden oikeustieteiden opintokokonaisuuden, jonka muuten pystyy opiskelemaan ihan Kuopiostakin käsin vaikka oikeustieteiden laitos Joensuun puolella sijaitseekin!

Koulun ulkopuolella minut voi bongata parhaimmalla todennäköisyydellä töistä, kuntosalilta taikka pitämässä ystävien kanssa palaveria kahvilassa milloin mistäkin aiheesta. Menevän luonteeni vuoksi olen myös melko usein mukana erilaisissa opiskelijatapahtumissa niin Joensuun kuin Kuopionkin kampuksella, ja opintojen ajalta parhaimmat muistot onkin vietetty juuri noissa yhteisöllisissä tapahtumissa tutustuen uusiin, upeisiin tyyppeihin.

Toivottavasti nähdään messuilla ja lukioissa tulevan vuoden aikana!

Aino Koskivirta, oikeustieteet

Moi,

Olen Aino, 20-vuotias oikeustieteen opiskelija Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampukselta.

Ylioppilaskirjoitukseni eivät menneet alkuunkaan niin kuin olin suunnitellut. Syksyn kirjoitusten arvosanat olivat pettymys, ja keväänkin alustavat arvioinnit antoivat osviittaa samansuuntaisesta linjasta. Pidän kuitenkin näitä pettymyksiä tärkeimpänä syynä siihen, miksi löysin itseni jo abikevään jälkeisenä syksynä opiskelemasta oikeustiedettä Itä-Suomen yliopistosta, sillä ne saivat ponnistelemaan pääsykoekirjojen kanssa entistä enemmän ja näyttämisen halu vain kasvoi. Tajusin pääsykoelukemisen jälkeen, että en ollut aikaisemmin edes ymmärtänyt, mitä oikeasti tarkoitetaan lukemisella, olin vain toivonut saavuttavani haluamani arvosanat ilman, että olin konkreettisesti hahmottanut sen vaatimaa työmäärää.

Opiskeluja UEF:ssa minulla on siis takana jo reilu vuosi, jonka aikana olen kokenut, että täällä meille todellakin halutaan opettaa asioita, eikä vain kaataa tietoa päähämme. Jo ensimmäisellä kurssilla saimme henkilökohtaista palautetta tehtävistämme niin kauan kunnes ne olivat täydellisen oikein. Täällä viettämäni aikana olen myös löytänyt susirajalta toisen perheen, ihanan ainejärjestömme, jossa yli vuosikurssirajojen luodaan verkostoja ja pidetään yllä mahtavaa Judica-henkeä.

Roosa Tähtinen, sosiaalipsykologia /yhteiskuntatieteet

Moikka! 

Olen Roosa, 23-vuotias neljännen vuoden sosiaalipsykologian pääaineopiskelija. Sosiaalipsykologia on ikään kuin ihmissuhteiden psykologiaa, erilaisia ilmiöitä kahden tai useamman ihmisen välillä. Itä-Suomen yliopistossa sosiaalipsykologiaa opiskellaan Kuopion kampuksella yhteiskuntatieteiden hakukohteen alla. 

Kaikki alkoi siitä, kun kutosluokalla luin yhden syksyisen aamun Turun Sanomista psykologian emeritusprofessorin, Markku Ojasen, urasta onnellisuustutkijana ja tiesin, että tässä se on − mun unelma-ammatti! Haluan urallani edistää ihmisten onnellisuutta mahdollisimman laajasti koko yhteiskunnan tasolla. Aloin ahmia psykologiaan liittyvää kirjallisuutta ja olin varma, että musta tulee psykologi. Yllättävän lähelle osuin ja mielenterveysteematkin ovat edelleen suosikkejani. 

Yläkoulun ja lukion aikana psykologian eri teemat vaihtelivat mun lemppareissa, mutta hyvinvoinnin edistäminen säilyi. Siksi oli luontevaa valita hakukohteeksi ykkösenä Itä-Suomen yliopisto, koska erityisesti täällä opinnoissa painotetaan hyvinvoinnin edistämisen näkökulmaa. Ajatuksena tuntui myös jännittävältä muuttaa toiselle puolelle Suomea itään, jossa ihmiset ovat kuulemma leppoisia ja tuntemattomat saattaa jutella sulle ruokakaupassa small talkia!

Yksilökeskeisempien näkökulmien sijaan inspiroiduin yhä enemmän ihmissuhteiden ymmärtämisestä, eikä psykologin pätevyyttä vaativa potilastyö tuntunut omalta. Näiden perusteella tein valinnan sosiaalipsykan ja psykan välillä. Vielä näin neljäntenäkin vuonna herään uudestaan ja uudestaan siihen, että oon löytänyt niin oikeaan paikkaan tänne sosiaalipsykalle! Opiskelijaelämään mahtuu meillä myös paljon kaikkea muuta, eikä opiskelu täällä vie kaikkea aikaa ja energiaa.

Meidän näköistä opiskeluarkea pääsette seuraamaan tämän blogin, instan ja snäpin kautta kuluvan lukuvuoden aikana – lämpimästi tervetuloa mukaan just sä! 

 

Roosa // sosiaalipsykologia

Uudet lähettiläät esittäytyvät: Terveystieteiden tiedekunta

Uusien UEF-lähettiläiden esittelyt jatkuvat!

Voit kurkata luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunnan lähettiläiden esittelyn tästä linkistä. Tänään esittelyvuorossa ovat terveystieteiden tiedekunnan lähettiläät Maija, Sara ja Viivi.

“Tiedekuntamme on ainutlaatuinen kokonaisuus Suomessa.  Koulutamme osaajia useille keskeisille terveydenhuollon aloille edistyksellisissä oppimisympäristöissä –. Tutkimuksemme vastaa ikääntymisen, terveyden ja hyvinvoinnin maailmanlaajuisiin haasteisiin.” uef.fi/uef/ttdk

Terveystieteiden tiedekuntaan kuuluvat farmasian laitos, lääketieteen laitos ja hoitotieteen laitos sekä A.I. Virtanen -instituutti. Tiedekunta toimii pääsääntöisesti Kuopion kampuksella.

Maija Ristimäki, ravitsemustiede

Heipsun!

Olen Maija, 24 vuotta ja kotoisin Etelä-Pohjanmaalta Seinäjoelta. Opiskelen Kuopiossa neljättä vuotta ravitsemustieteitä, joten maisterivaiheessa mennään! Tänne Pohjois-Savon sydämeen muutin jo vuotta ennen opiskelujen aloittamista vuonna 2015, kaupunki on siis ehtinyt tulla tutuksi. Olen sosiaalinen ja aktiivinen, mutta omaa rauhaa rakastava tyyppi, jonka kalenteri tuppaa täyttymään huomaamatta kivoista jutuista ympäri vuoden. Vapaa-ajalla minut löytää kavereiden perästä milloin minkäkin urheilulajin parista, tällä hetkellä kokeilussa on akrobatia.

Ravitsemustiede valikoitui pääaineeksi melko nopeasti sen jälkeen, kun sain tietää alasta. Taisi olla äiti, joka oli ensimmäisenä kuullut, että tällaistakin olisi mahdollista opiskella. Pienen selvittelyn jälkeen ala ja UEF tuntuivat kuin juuri minulle tehdyiltä; töitä ihmisten ja terveyden parissa, mielenkiintoiset uramahdollisuudet ja monipuoliset suuntautumisvaihtoehdot. Avoimen yliopiston opiskelujen ja muutaman pääsykoerupeaman jälkeen sähköpostiin kilahti se odotettu viesti opiskelupaikan vastaanottamisesta.

Kuopio oli luonnollinen vaihtoehto opiskelukaupungiksi, sillä olemme ainoa ravitsemusterapeutteja kouluttava yliopisto Suomessa. En ollut koskaan ennen käynyt Kuopiossa, mutta kaupunki vaikutti lupaavalta ja Kuopio on kyllä lunastanut kaikki odotukset. Rakastan Puijon jylhiä metsiä, lukuisia liikuntamahdollisuuksia ja sitä, että liikkumisvälineeksi riittää oma rakas pyörä.

Parasta UEFissa opiskelussa on monipuolisuus, käytännönläheisyys ja se, että itse voi vaikuttaa paljon omien opintojen suunniteluun. Yksiä mieleenpainuvimpia hetkiä ovat varmasti olleet joka syksyn ensimmäiset päivät, kun kesän jälkeen koko vuosikurssi on koolla tuttuun tapaan ainejärjestön huoneella. Puheensorina, nauru ja kahvin tuoksu kantautuvat käytävään asti, halauksia jaetaan puolin ja toisin ja kaikki odottavat innoissaan tulevia kursseja ja opiskelija-arkea. Ehdottomasti paras tapa aloittaa lukuvuosi!

Sara Leskinen, biolääketiede

Moi!

Olen Sara, 24-vuotias biolääketieteen opiskelija Kuopiosta. Opinnoissani olen kandi- ja maisterivaiheiden rajamaastossa. Kotoisin olen Savonlinnasta, ja vapaa-ajalla minut löytää todennäköisimmin salilta tai erilaisista tapahtumista. Kotihiirikin minussa asuu, ja tasapainotan menevää elämäntyyliä rentoutumalla kotona.

Tieni biolääketieteen koulutusohjelmaan ei ollut suora tai selkeä. Lukion jälkeen matemaattisena ihmisenä päädyin opiskelemaan kemiantekniikkaa haaveillen kuitenkin lääketieteen opinnoista. Tuohon aikaan lääketiede kiinnosti minua paljon ja ajattelin lääkärin ammatin olevan ainoa keino toteuttaa unelmiani työskennellä minua kiinnostavien aiheiden parissa. Parin teekkarivuoteni aikana kuitenkin törmäsin sattumalta biolääketieteeseen ja ihastuin. Tutkiessani kyseistä pääainetta minulle valkeni samalla, etten oikeastaan todella halunnut kliinikoksi, vaan tutkimuspuoli veti puoleensa vahvemmin. Biolääketieteessä viehätti alan ajankohtaisuus, mahdollisuus suunnata itseä kiinnostavaan aihealueeseen ja mahdollisuus myös käyttää omaa kiinnostusta laskennalliseen puoleen.

Opintojen ulkopuolella nautin erilaisista aktiviteeteistä, kuten ainejärjestötoiminnasta ja opiskelijatapahtumista haalaribileistä hienoihin vuosijuhliin. Opiskelijana olen Kuopion lisäksi tutustunut hieman ainakin Helsingin, Lappeenrannan, Turun, Tampereen ja Itämeren opiskelijamenoihin. Ehkä parasta opiskelijana onkin hyvät mahdollisuudet tutustua ihmisiin yli tiedekunta- ja kaupunkirajojen. Odotan innolla tulevia seikkailuja UEF-lähettiläänä ja innostavia kohtaamisia, toivottavasti törmätään näissä merkeissä!

Viivi Kaaronen, lääketiede

Heippa!

Olen Viivi Kaaronen 20-vuotias toisen vuoden lääketieteen opiskelija Kuopiosta! Muutin reilu vuosi sitten Savon järvimaisemiin meren ääreltä Kotkasta. Kuopioon oli helppo sopeutua ja täällä tunnen olevani kotona.

Olen yksi niistä, jotka ovat aina halunneet lääkäriksi. Lukiossa tuli pohdittua myös muita alavaihtoehtoja, mutta kutsumus lääketieteeseen oli niin kova, että päätin hakea. Kova työ palkittiin ja sain unelmien opiskelupaikan.

Tuntuu, että vasta myöhemmin olen sisäistänyt opiskelevani lääketieteellisessä ja olen itselleni todella kiitollinen jokaisesta tehtävästä, jonka tein valmistautuessani pääsykokeeseen. Haluan kannustaa hakijoita ja olla esimerkkinä, että myös ensimmäisellä hakukerralla voi tärpätä, vaikka 2020 onkin uudenlainen vuosi todistusvalinnan myötä.

Päädyin hakemaan Itä-Suomen yliopistoon, koska Kuopio houkutti lääkiskaupungeista eniten ja en ole katunut hetkeäkään! Täällä on käytännönläheistä opetusta, etelästä on tänne hyvät kulkuyhteydet junalla ja koulutus kaikin puolin vaikutti täällä minulle sopivimmalta. Meillä on hyvä yhteishenki ja olen löytänyt ympärilleni ihania ystäviä.

Maija // ravitsemustiede

Uudet lähettiläät esittäytyvät: Luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunta

Ihanaa syksyä uusien UEF-lähettiläiden puolesta!

Syksy on pyörähtänyt vauhdilla käyntiin, ja sehän tarkoittaa perinteisesti uuden lähettiläskauden alkamista! 12 uutta UEF-lähettilästä aloittivat syyskuussa työskentelyn, ja tänään esittelen meistä kolme: Jennin, Kreetan ja Reetan luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunnasta.

Luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunnan toiminta-ajatuksena on tieteellisesti korkeatasoinen, korkean yhteiskunnallisen vaikuttavuuden omaava luonnontieteellinen ja metsätieteellinen koulutus ja tutkimus. – uef.fi/uef/lumet

Luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekuntaan kuuluvat fysiikan ja matematiikan laitos, kemian laitos, metsätieteiden osasto, sovalletun fysiikan laitos, tietojenkäsittelytieteen laitos, sekä ympäristö- ja biotieteiden laitos. Tiedekunta toimii molemmilla kampuksilla: Joensuussa ja Kuopiossa.

Jenni Kortelainen, tietojenkäsittelytiede

Olen 22-vuotias alun perin Ylä-Savosta, Vieremältä, kotoisin oleva tietojenkäsittelytieteen toisen vuoden opiskelija. Valmistuin vuonna 2016 Kuopion Lyseon lukiosta, jonka jälkeen kävin opiskelemassa vähän aikaa yliopistossa matematiikkaa vain todetakseni, ettei kyseessä ollutkaan ala, jonka parissa haluaisin työskennellä eläkeikään asti. Tämän jälkeen lähdin puoleksitoista vuodeksi työelämään. Keväällä 2018 aloin tutkia aloja, jotka kiinnostavat minua. Prioriteettina minulle oli, että pystyisin opiskelemaan Kuopiossa, ja että ylioppilastodistuksellani pääsisin tutkinto-opiskelijaksi. Onnekseni olin panostanut lukiossa opiskeluun ja todistuksellani olikin mahdollista päästä opiskelemaan muutamaa alaa Itä-Suomen yliopiston Kuopion kampukselle.

Minulla ei edelleenkään ollut aavistustakaan siitä, mitä tulisin tietojenkäsittelystä pitämään, mutta intuitioni pohjalta sijoitin sen ensimmäiseksi hakukohteeksi hakemukseeni. Ja mikä onni se olikaan. Ilman minkäänlaista taustakokemusta löysin täysin vahingossa unelma-alani. Tulevaisuudessa haaveenani on päästä konkreettisesti vaikuttamaan ihmisten elämiin parhaalla mahdollisella tavalla. Sivuaineekseni olen valinnut sosiaali- ja terveydenhuollon tietohallinnon perusopinnot ja suunnittelen siihen rinnalle ensi vuonna ottavani informaatio- ja tietoteknologiaoikeuden perusopinnot. Kaikista suunnitelmistani, toiveistani ja haaveistani huolimatta etenen niin opintojen kuin elämänkin suhteen avoimin mielin. Olenhan jo kerran huomannut, että intuitio johdattaa pitkälle.

UEF on monella tapaa lähellä sydäntäni. Se on tarjonnut minulle mahdollisuuden opiskella juuri niitä asioita kuin haluan juuri niin kuin haluan. Minulle on tärkeää kehittää itseäni niin opiskelijana kuin ihmisenäkin ja koen, että hienojen ihmisten ympäröimänä ja uskomattomat puitteet käsilläni se ei ole ainoastaan mahdollista vaan väistämätöntä. Joustavuus molemmissa päissä helpottaa asioiden järjestelemistä sekä mahtava ilmapiiri, josta saa tukea ja apua aina sitä tarvitessaan antaa energiaa niillekin hetkille, kun sitä ei tunnu mistään muuten löytävän. Heikkoina hetkinä on helppo turvautua ainejärjestömme opiskelijoiden avoimeen syliin ja avata mieltä askarruttavista asioista myös laitoksemme henkilökunnalle.

Opiskelu on aina täynnä uutta opittavaa ja vaikeita asioita, mutta mikään ei anna samanlaista fiilistä kuin asian oivaltaminen ja sisäistäminen!

Kreeta Holopainen, ympäristö- ja biotieteet, aineenopettaja

Heippa,

Minä olen Kreeta ja opiskelen biologian, maantiedon ja terveystiedon aineenopettajaksi Joensuussa. Minulla on menossa viides ja näillä näkymin myös viimeinen opiskeluvuoteni. Olen todella innoissani valmistumisesta ja odotan innolla tulevaa, mutta usein mieleni valtaa myös haikeus siitä, että opiskeluvuodet ovat kohta takanapäin. Alun perin olen kotoisin Kirkkonummelta, mutta opinnot saivat minut suuntaamaan Pohjois-Karjalaan. En ollut koskaan käynyt Joensuussa ennen muuttamista, joten kyseessä oli todellinen hyppy tuntemattomaan.

Erilaiset eläimet ovat kiinnostaneet minua pienestä pitäen. Lapsena kulutin kesät jahtaillen erilaisia ötököitä ja pyydystellen kaloja haavilla. Asuimme meren vieressä ja haaveilin, että jonain päivänä valas uisi läheiselle rannalla ja pääsisin näkemään valaan luonnossa. Lukiossa biologia oli suosikkiaineeni, mutta vasta abivuonna havahduin siihen, että se oli ala, jota voisin hakea opiskelemaan. Pitkäaikainen haaveeni oli eläinlääkärin ammatti ja hainkin kaksi kertaa eläinlääketieteelliseen pääsemättä sisään. Kahden välivuoden jälkeen hain eläinlääketieteellisen ohella myös biologiaa opiskelemaan eri paikkakunnille, ja onneksi pääsin Joensuuhun sisään. Lähtö kauas kotoa pelotti, mutta se on osoittautunut elämäni parhaaksi valinnaksi, sillä näin viiden vuoden jälkeen olen juurtunut Joensuuhun siinä määrin, etten haluaisi muuttaa täältä pois lainkaan.

Ensimmäisenä opiskeluvuonna minulle selvisi, että on mahdollista hakeutua aineenopettajalinjalle. En ollut koskaan ajatellut, että minusta tulisi opettaja, mutta päätin kuitenkin hakea, sillä ajattelin sen parantavan työllistymismahdollisuuksiani. Pääsin sisään ja ensimmäisen lyhyen harjoittelun jälkeen oivalsin olevani aivan omalla alallani. Sekä biologian opinnot että pedagogiset opinnot ovat sekoitus teoriaa ja käytäntöä, mikä on sopinut minulle. Välillä tykkään syventyä lukemisen pariin, mutta myös käytännön tekeminen ja sen kautta oppiminen on hauskaa.

Opintojen ohella vapaa-aikani kuluu pitkälti kahden labradorinnoutajani kanssa. Koirienkin kannalta Joensuu on mahtava paikka asua. Luonnon ollessa lähellä keskustaa tulee metsään lähdettyä lähes päivittäin. Koulun ja koirien ohella osallistun ainejärjestömme Mikrovillus ry:n toimintaan ja olen ollut jo neljänä vuonna mukana järjestämässä Joensuun suurinta opiskelijatapahtumaa 8-approa. Lisäksi käyn Sykkeen järjestämissä jumpissa – minut voi usein bongata esimerkiksi zumbassa nauramassa itselleni ja hölmöille tanssiliikkeilleni. Tykkään myös matkustella enkä ole vielä aivan täysin luopunut lapsuuteni valashaaveista!

UEF-lähettiläänä haluan kannustaa ihmisiä poistumaan mukavuusalueeltaan ja tekemään asioita, vaikka ne jännittäisivätkin. Minulla olisi jäänyt monta mahtavaa hetkeä ja ihanaa ihmistä kohtaamatta, jos en olisi uskaltanut lähteä aikoinaan Joensuuhun. Joensuussa on ihmisen hyvä olla!

Reetta Kangaslampi, metsätiede

Moro!

Olen Reetta, 23-vuotias toisen vuoden opiskelija. Pääaineeni on metsätiede, ja sivuaineena opiskelen biokemiaa. Lisäksi minulla on pohjalla ammattikorkeakoulusta fysioterapeutin tutkinto, joten opiskeluaikaa on ehtinyt kertyä jo jonkin verran.

Lukiosta valmistuttuani en oikein tiennyt minne haluaisin suunnata. Ihmisten terveys ja luonto ovat aina olleet lähellä sydäntäni, joten hain ja pääsin opiskelemaan fysioterapiaa Tampereelle. Tykkäsin opinnoistani paljon, mutta valmistumiseni jälkeen koin haluavani tehdä jotain muutakin kuin poliklinikkatyötä, ainakin tässä vaiheessa elämääni. Vahvan luontoyhteyteni ja tieteellisen kiinnostukseni vuoksi päädyin hakemaan opiskelemaan metsätiedettä aivan toiselle puolelle Suomea, Joensuuhun, tuntematta kaupungista juuri ketään ennen muuttoani. Opiskelin pääsykokeisiin todella paljon, ja pääsinkin sisään ensimmäisellä yrittämällä.

Metsätieteissä minua kiehtovat erityisesti kestävä metsänkäyttö, monipuoliset ratkaisut ilmaston muuttuessa, metsäeläintiede ja metsien monikäyttö. Haaveenani olisi löytää tutkimuskohde tai työpaikka metsien käytön terveyshyötyjen parista ja uskon, että pystyn tulevaisuudessa yhdistämään molemmat tutkintoni työelämään, vaikka ne ovatkin varsin erilaisilta aloilta. Olen valinnut myös runsaasti kieliopintoja täydentämään tutkintoani ja varustamaan minua mahdollisesti kansainvälisiin tehtäviin tulevaisuudessa. Biokemian valitsin sivuaineeksi yhdistämään ihmisen terveyden näkökulmaani solutasolla muuhun luonnontieteeseen. Sivuaineeni on haastava, mutta uskon sen kannattavan tulevaisuutta ajatellen.

Vapaa-aikani kuluu pitkältä agilityurheilun parissa valmentaen ja kilpaillen. Metsään on päästävä päivittäin, sillä liikunta ja ulkoilu ovat minulle parhaita tapoja ladata akkujani. Odotan innolla lähettiläsvuotta, erityisesti kaikkien oman alansa etsijöiden tapaamista!

 

Reetta // metsätiede

Pääsykoevinkit: LÄÄKETIEDE

Monelle lääkärin ammatista unelmoivalle se vuoden jännittävin päivä kolkuttelee jo aivan oven takana, nimittäin lääketieteellisten alojen pääsykokeeseen on aikaa alle kaksi viikkoa! Seuraavaksi käyn läpi muutamia ainakin itselleni hyväksi havaittuja keinoja selvitä tuosta päivästä. Muistakaa toki, että jokainen on itsensä paras asiantuntija, joten se mikä toimii minulla, ei välttämättä toimi kaikilla. Uskon kuitenkin, että näistä vinkeistä voi olla monelle jotain hyötyä.

 

NOIN VIIKKO ENNEN KOETTA

  • Käytä viimeiset päivät ennen koetta järkevästi. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, niin malta lopettaa täysiä pänttääminen ajoissa ja anna aivojesi levätä. Jos sinusta tuntuu, että tietyt asiat vaativat vielä kertausta, niin anna niille aikaa. On ihan okei vielä lueskella vähän ja ottaa muutamia tärppejä haltuun, kunhan pidät kertaamisen järkevänä ja järjestelmällisenä. Mutta älä kuvittele, että pystyt kertaamaan koko koealueen (eli lukion 18 kurssia) yhdessä viikossa. Itse huomasin, että paniikin omaiselle kertaamiselle ei kannata uhrata aikaa eikä energiaa, koska silloin vain vahvistuu se ”enhän mä osaa yhtään mitään” -tunne. Jos siis huomaat, että päiväsi menee selaillessa kirjoja päämäärätiedottomasti läpi, niin vihellä peli poikki, ota pieni aikalisä ja mieti, mihin asioihin juuri sinun kannattaa vielä panostaa.
  • Nuku hyvin ja riittävästi. Pidä huolta, että saat riittävästi unta joka yö. Jos päiväsi ovat tähän mennessä venyneet kirjojen parissa kellon ympäri, niin nyt on korkea aika muuttaa tapoja. Levänneenä ajatus luistaa ja saavutat taatusti paremman tuloksen kuin väsyneenä pääsykoestressipalleroisena, jolla vilisee vain fysiikan kaavat silmissä.
  • Tarkista, että laskimesi on sallittu! Kokeessa ei ihan oikeasti jaeta varalaskimia, ja on todella ikävä tilanne, jos joudutkin tekemään kokeen ilman laskinta siksi, että laskimesi oli vääränlainen. Oma varalaskin on sallittua ja suositeltavaa ottaa mukaan.

Woman About to Write on Paper

 

PÄIVÄ ENNEN KOETTA

  • Minimoi stressitekijät koepäivältä. Jos matkustat pidemmän matkan päähän tekemään koetta, suosittelen että saavut koekaupunkiin jo edellisenä päivänä. Muistan, kun itse olin muutama vuosi sitten matkustamassa pääsykoeaamuna kohti Kuopiota ja autosta puhkesi rengas kesken matkan. Kuulostaa uskomattomalta ja epätodennäköiseltä, mutta kaikkeahan voi sattua. Lopulta pääsin onnellisesti kokeeseen, vaikka sisään en kyseisenä vuonna vielä päässytkään.
  • Jos koepaikka on vieras, on hyvä käydä tsekkaamassa se jo edellisenä iltana, niin aamulla ei tarvitse murehtia löytämistä perille.
  • Tarkista, että sinulla on oikea laskin ja se toimii!
  • Tee itsellesi yksinkertaiset ja nopeasti syötävät eväät, esim. viinirypäleet, pähkinät ja proteiinipatukka on hyväksi havaittuja.
  • Tee jotain mistä nautit! Älä uhraa (parina) viimeisenä päivänä ajatuksia enää pääsykoekirjoille, vaan luota siihen, että olet tehnyt sen minkä pystyt. Tee sen sijaan jotain mikä saa sinut rentoutumaan ja ajatukset muualle kokeesta. Itse kävin edellisenä iltana pelaamassa kavereiden kanssa värikuulasotaa ja voin kertoa, että siinä metsässä piileskellessä ammuksia ei koe käynyt mielessäkään!

 

PÄÄSYKOEPÄIVÄNÄ

  • Saavu ajoissa paikalle. Koe alkaa klo 9, joten on hyvä olla paikalla viimeistään puolta tuntia ennen, että ehdit ilmoittautua ja siirtyä koesaliin. Muistelisin, että tulin itse yliopistolle tunnin ennen kokeen alkua, ja se aika oli ehdottomasti tarpeeksi! En suosittele, että tulet yliopistolle stressaamaan kovin paljon aiemmin kuin on tarpeellista.
  • Kuulokkeet ja musiikki toimii hyvin, jos haluat olla omissa oloissasi ja sulkea ympäröivän hälyn pois mielestäsi.
  • Luota itseesi ja astele kokeeseen hyvillä mielin.

Green Grass Field

 

KOETILANTEESSA

  • Kuuntele annetut ohjeet tarkasti.
  • Aloita tehtävien teko niistä mitkä varmasti osaat. Kokeessa tehtäviä on paljon, ja joukkoon mahtuu sekä haastavia että aivan helppojakin tehtäviä. Oma hyväksi havaittu taktiikka (monen pääsykokeen kokemuksella) oli aloittaa ns. avoimista tehtävistä ja tehdä niistä itselle helpoimmat ensin. Muutamasta onnistuneesta tehtävästä sain hyvän boostin muita tehtäviä varten.
  • Älä jumitu vaikeisiin tehtäviin. Helppojen tehtävien jälkeen siirryin niihin avoimiin tehtäviin, mitkä olin aluksi ohittanut. Usean tehtävän kohdalla tuli sellainen olo, että eipäs se niin vaikea ollutkaan miltä aluksi näytti. Kuitenkin, jos eteen tuli tehtävä, mitä en vain saanut ratkaistua, koitin jättää sen ”hautumaan” ja siirtyä eteenpäin. Yksi isoin kompastuskivi on jäädä jumiin yhteen tehtävään ja hukata samalla paljon tehokasta aikaa.
  • Hyödynnä vessamahdollisuus! Vaikka kokeessa on kiire ja ajatukset pyörivät siinä, että ehdinköhän tehdä kaikkea, niin käytä mahdollisuutesi vessareissuun. Oma kokemukseni on, että pienikin, vain wc-käynnin mittainen tauko on koetilanteessa antaa paljon uutta energiaa tehtäviin. Jos jokin tehtävä jumitti ja istuminen alkoi puuduttamaan, kävin vessassa, hengittelin muutaman kerran syvään ja pyörittelin hartioita. Tämän jälkeen saattoi haastavakin tehtävä ratketa aivan helposti.
  • Lopuksi, kun olin saanut avoimet tehtävät tehdyksi niin hyvin kuin osasin, siirryin monivalintoihin. Joku voi haluta ehdottomasti aloittaa monivalinnoista, mutta mielestäni paras tapa oli jättää ne viimeiseksi, ja lopuksi tehdä niitä niin paljon kuin ehtii. Jos monivalinnoissa väärästä vastauksesta tulee miinuspisteitä ja olet hyvin epävarma, niin jätä rohkeasti se kohta tyhjäksi! Viimeistään nyt yliopistomaailmassa olen huomannut, että monivalinnoissa, joissa on miinuspisteitä jaossa, veikkaaminen ei juuri koskaan kannata.

 

Pitkän postauksen päätteeksi toivotan kaikille superisti onnea pääsykokeeseen. Luota itseesi ja siihen, että olet varmasti tehnyt parhaasi. Jos tulet Kuopioon tekemään koetta, niin saatat bongata mut siellä mustissa haalareissa. Ja jos meinaa viime hetken paniikki iskeä, niin saa tulla rohkeasti moikkaamaan! 🙂

 

Sanni // lääketiede

 

Pääsykoevinkit: Englannin kieli, kulttuuri ja kääntäminen

Englannin kielen valintakoe koostuu kahdesta osiosta, jotka mittaavat kielitaitoa ja analyyttisia taitoja. Kielitaito-osiossa tulisi olla lukion englannin kielen pitkää oppimäärää vastaavat tiedot hallussa erinomaisesti. Tietoja testataan rakenne- ja sanastotestillä sekä tekstinymmärtämistestillä. Analyyttisten taitojen osioon puolestaan kuuluu soveltavia tehtäviä, jotka perustuvat valintakokeessa jaettavaan materiaaliin.

Black Pen on White Book PageKuinka toimia kokeessa?

Tässä tärkeimmät asiat, jotka kokeessa tulee muistaa tehdä: kuuntele ohjeet tarkkaan ja lue kysymykset huolella. Näillä pärjää jo pitkälle. Kannattaa myös muistaa hengittää ja pysyä rauhallisena. Paniikki ei ole kokeessa ystävä. Kysymyksiä kokeessa on paljon, mutta niin on aikaakin. Se kuitenkin kuluu nopeasti, minkä vuoksi voi olla kannattavaa hypätä mahdollisten hankalien kysymysten yli ja palata niihin takaisin, jos ehtii. Kyseessä on monivalintakoe, eli on myös mahdollista veikata, jos varmaa tietoa ei ole. Intuitiota on myös yleensä hyvä kuunnella.

Kuinka valmistautua kokeeseen?

Englannin kielen, kulttuurin ja kääntämisen valintakokeessa ei enää ole pääsykoekirjoja, eli sellaisten pänttäämistä ei tarvitse murehtia kyseistä koetta varten. Jee! Koska kokeessa kuitenkin testataan lukion englannin kielen pitkää oppimäärää vastaavien tietojen hallitsemista, lukion kurssikirjojen kertailu ei varmastikaan ole huono ajatus. Tämän lisäksi kokeessa suoriutumista voi edistää ylipäätään altistumalla englannin kielelle ja harjoittamalla kielitaitoa muilla tavoin, kuten lukemalla englanninkielisiä tekstejä ja kirjoja. Sanavarastoa voi kartuttaa myös esim. kuuntelemalla musiikkia ko. kielellä ja lukemalla lyriikoita. Lisäksi yksi hyvä keino on katsoa elokuvia, sarjoja ja videoita, käyttää englanninkielisiä tekstityksiä puhutun dialogin tukena ja vieraita sanoja kohdatessa selvittää niiden merkitys. Tapoja kartuttaa sanavarastoa ja edistää kielitaitoa on monia, ja kannattaakin valita itselleen mielekkäin ja tehokkain keino. Kaikki tässä mainitut ja mainitsematta jääneet eivät välttämättä ole yhtä toimivia jokaiselle, eli omaa harkintaa saa ja pitääkin käyttää ajankäyttöä suunnitellessa. Kuten itse kokeessa, myös siihen valmistautuessa kannattaa myös hengittää ja ottaa rauhallisesti, eli muistakaa myös rentoutua, älkääkä stressatko liikaa! 🙂

Hurjasti tsemppiä kaikille kokeisiin!

Kaisa // Englannin kieli ja kääntäminen

#englanninkieli #kääntäminen #valintakoe #pääsykoe #uef #kielitaito #valmistautuminenkokeeseen