Terve!
Minä olen Paavo, enkä ole koskaan kirjoittanut blogia. Katsotaan miten luonnistuu. Mielessäni oli kirjoitella ajatuksia opiskelijatapahtumista ja niiden organisoinnista. Paikallaan olisi kuitenkin esittely itsestäni aluksi. Saatte kuvankin jos onnistun niitä lisäämään.

Olen siis myös tuore UEF-lähettiläs. Opiskelen Kuopiossa tietojenkäsittelytiedettä kolmatta vuotta. Tällä hetkellä kirjoittelen kandiani ja luen sivuaineena kauppatiedettä. Vapaa-ajallani tulee esimerkiksi veivattua rokkia joka perjantai ylioppilaskunnan bändikämpällä. Olen myös kaikki 22 vuottani asunut Kuopiossa. Kerran tämä nyt lähti näin sujuvasti liikkeelle, voisin seuraavaksi kertoa mitä viime aikoina on tapahtunut ja mitä minulla on ollut tekemistä sen kanssa.

Toimin siis Kuopion tietojenkäsittelytieteilijöiden puheenjohtajana ja pidän siitä hommasta kovasti. On tapana, että vuosittain pidetään kaksipäiväiset seminaarit jossa alamme opiskelijat verkostoituvat keskenään ja kuuntelevat yliopiston ja eri alan yritysten edustajien luentoja nykypäivän “kovista jutuista” IT-alalla.

Tänä vuonna oli siis tiedossa seitsemän vuoden jälkeen ATK-yhteistoimintapäivien rantautuminen Kuopioon syyslomaviikolla. Odotukset olivat ainakin itselläni kovat sillä 2012 Helsingin ja 2013 Oulun yhteistoimintapäivät ovat olleet kokemieni opiskelijatapahtumien parhaimmistoa. Paine tapahtuman onnistumiseen oli myös valtava siinä vaiheessa kun hallituksemme kokoonpano päätettiin ja löysin itseni kapteenin penkiltä. Muistan tammikuussa piirrelleeni viivoja ja lukuja paperille uuden hallituksemme kanssa ja olleemme aivan hukassa asian tiimoilta: yli kahdensadan ulkopaikkakuntalaisen viihdyttäminen, majoittaminen ja sivistäminen sysättiin harteillemme ja aiemmin emme olleet tehneet mitään vastaavaa saatikka vielä näin valtavassa mittakaavassa. Hyvin äkkiä mieliin iski myös että eihän tätä kukaan muu tee, enää ei voida perääntyä. Eikä kyllä halutakkaan.

Kuukausi kuukaudelta ja viikko viikolta pelko ja jännitys tapahtumaa ja sen onnistumista kohtaan kasvoi. Samalla kuitenkin tapahtuman runko muotoutui muotoutumistaan ja valtava työvuori alkoi pikkuhiljaa tasoittumaan. Toukokuun lopussa huomattiin että puolet puhujista on jo selvillä, yläaste saatu kaupungilta vuokrattua majoituspaikaksi ja luentosalit sekä jatkopaikat varatuksi. Hyvillä mielin siis uskalsi jo vähän höllätä kravattia ja jäädä hiljakseen yliopistolta rauhallisen kesäloman viettoon kolmivuorotyöhön. Kesän jälkeen olikin kummallista palata opiskelun ja hallitustoiminnan ja kaiken muun äärelle täyspäiväisestä työnteosta aivan eri asioiden ääreltä.

Syyskuussa paniikki oli jo melkoinen: ainejärjestöt ympäri Suomea alkoivat heräillä ja meidänkin tuli aika laittaa liikkeelle mainokset ja tiedotteet muihin kaupunkeihin. Tuntui siltä että koko pakka oli vielä täysin levällään kuukausi ennen tapahtumaa. Syksy tuntui kuluvan monta kertaa nopeammin kuin pitäisi ja mitä lähemmäksi tuo syyslomaviikko tuli, sitä enemmän jäi yöunia välistä. Tapahtumahaalarimerkit tulivat postissa edeltävällä viikolla ja viimeistään sitä säkkiä pidellessä älysin että ensi keskiviikkona mennään. Vihdoin nyt viime maanantaina tapahtuman ollessa jo aivan korvilla ATK-YTP:n järjestäminen näytti siltä ja alkoi varmasti myös tuntua kokopäivätyöltä muutamille aktiiveille (valtavat kiitokset heille!). En nukkunut varmasti yhteensä tuntiakaan maanantain ja keskiviikon välissä.

Pikakelauksella tähän päivään: asiat eivät olisi voineet sujua paremmin. Siitä hetkestä kun ensimmäinen osasto (viitisenkymmentä turkulaista) saapui majoituspaikkana toimineen Hatsalan yläasteen pihalle siihen kun perjantaiaamuna vilkutettiin jo viimeiselle poistuvalle porukalle (viitisenkymmentä tamperelaista) uskalsin jo sanoa ääneen että kaikki meni enemmän nappiin kuin kukaan uskalsi toivoa. Tämmöisten tapahtumien takia sitä miettii mitä kaikkea olisin itse menettänyt jos olisin nyt jossain muualla kuin tässä tällä hetkellä: mahtavat kokemukset, uudet tuttavuudet, kaikki uusi opittu ja kaikki ahaa-elämykset sekä vastoinkäymiset, ainutlaatuiset kontaktit yrityksiin ja yliopiston henkilökuntaan ja niin edelleen, tässä menee yli puolenyön jos alan listaamaan kaiken mitä tämänkin tapahtuman tiimoilta jäi käteen. Pointtini toivottavasti alkaa hahmottumaan.

(Tulipahan pitkä tarina. Ja varmasti yhtä sekava.) Loppukappaleena voisin sanoa että jos ja kun löydät itsesi joskus yliopistosta, älä epäile hetkeäkään tarttua tilaisuuteen lähteä opiskelijatoimintaan mukaan. Tällä hetkellä voin vilpittömästi todeta että se on parasta ikinä.

Jaksamista ensi viikolle, minulla on perjantaina synttärit.

–Paavo, Tietojenkäsittelytiede.