Category Archives: Niina Airaksinen

Viime hetken vinkit pääsykokeisiin

Viikko aikaa jäljellä lääketieteen pääsykokeisiin. Jännittää, itkettää, pelottaa, innostaa..? Kevään luku-urakka on nyt takana ja fiiliksiä löytyy varmasti laidasta laitaan. Pysähdyin hetkeksi miettimään omaa hakukevättäni ja viimeisen viikon fiiliksiä parin vuoden takaa. Niiden pohjalta ajattelin koota viisi vinkkiä viimeiseen viikkoon. Mitä kannattaa tehdä? Mitä ei ainakaan kannata? Mitkä olivat minun avaimeni onnistumiseen?

Jokaisella on omat tapansa valmistautua tuohon tiukkaan viisituntiseen koitokseen, mutta näistä vinkeistä voi soveltaa omaan pirtaansa sopivia. Pääpointtina pääsykokeessa on tehdä mahdollisimman hyvä suoritus – ei suinkaan täydellinen suoritus. Suorituskykyyn vaikuttavat monet asiat ja joihinkin niistä ei voi enää juurikaan vaikutttaa. Siksipä painotankin enemmän henkisen suorituskyvyn merkitystä. Sen osalta viimeinen viikko on jopa tärkein.

Viimeisen viikon aikana:

allynukkuu
Tämä kaveri osaa ainakin arvostaa nukkumista.

1. Nuku hyvin JA PALJON. Unen aikana aivot puhdistuvat turhasta kuonasta ja järjestelevät opittuja asioita. Pääsykokeen lähestyessä voi tulla tunne, ettei tässä nyt ole aikaa nauttia pitkistä yöunista, mutta usko pois, se on sen arvoista. Jos stressi ja jännitys haittaavat unensaantia, kokeile rentoutusnauhoitetta tai ulkoile paljon. Rauhoita ilta pääsykoeajatuksilta ja nautiskele vaikkapa kamomillateestä ja mieti elämäsi onnellisimpia hetkiä. Rauhallinen mieli sallii unen tulonkin nopeammin.

2. Tee mielikuvaharjoitteita. Käy mielessäsi pääsykoe päivän tapahtumat aamuherätyksestä alkaen. Keskity mitä tunnet ja mitä ajattelet. Jos mahdollista, kävele yliopistolle kuvitellen olevasi matkalla pääsykokeeseen. Poimi matkalta yksityiskohtia, joita voit käyttää mielikuvaharjoittelussa. Katso myös kellosta matkaan kulunut aika varsinaista pääsykoeaamua varten. Käy mielessäsi läpi myös miten käsitellä jännitystä, ehkä vain hengittäen syvään, ehkä lempimusiikkia kuuntelemalla tai vaikkapa onnenkorua hypistelemällä. Keinolla ei ole väliä, mutta harjoittele ohittamaan jännitys ja keskittämään ajatuksesi kokeen tekemiseen. Kokeile keskittymistä vaikka hälyisessä kahvilassa.

3. Päätä, että nyt osaat tarpeeksi. Kukaan ei osaa kaikkea eikä ehdi tehdä jokaista tehtävää. Tärkein työkalusi on itsevarmuus ja päätös siitä, että osaat riittävästi. Luota itseesi ja kykyihisi. Kerro se ääneen myös parhaalle ystävällesi tai perheenjäsenellesi. Vakuutat siten myös itsesi. Epävarmuus on pahin vastuksesi, ei vieressä istuva seitsemän ällän ylioppilas.

kylpy
Nautiskele vaikkapa rentouttavasta vaahtokylvystä

4. Jätä lukeminen päiväohjelmasta vähemmistöön. Jos pieni kertailu pitää mielesi rauhallisena, voit tehdä sitä itsekseen tai pitää lukupiiriä kavereiden kanssa, mutta älä yritä mahduttaa päähäsi enää mitään uutta. Näin huollat jo olemassa olevaa tietoa ja varmistat sen jäsentymisen.

5. Selvitä pääsykoeaamun faktat juurta jaksaen. Monelta aiot herätä, mikä on sinulle paras aamupala, miten kuljet yliopistolle, kauanko matkaan menee, missä salilla kokeesi on, mikä on lempikynäsi, onko laskimesi sallittujen listassa ja miten saat itsesi rauhoittumaan, jos paniikki meinaa iskeä. Kun kaikki on selvää, voit nukkua edellisen yön rauhallisin mielin. Tee tämä muutamaa päivää ennen, jotta ehdit selvittää asiat tarvittaessa vaikka soittamalla.

järvimaisema
Ulkoilu järvimaisemissa on hyvä tapa rauhoittaa stressaantunut mieli.

Siinäpä olivat minun avaimeni omaan parhaaseen suoritukseeni. Toki voit etsiä vielä netin uumenista aivojen toiminnan kannalta parasta ravintoa tai kokeilla muita poppakonsteja, mutta tärkeintä on oma henkinen vahvuutesi. Itse kokeen tekemiseen löytyy yhtä monta vinkkiä kuin lääkisopiskelijaakin, mutta kokeen nähtyään kaikki voi kääntyä päälaelleen. On parempi valmistautua kaikkeen, sillä ikinä ei tiedä millainen koe on luvassa. Kaikesta huolimatta, älä lannistu! Sinä pystyt siihen!

 

Lisää allekirjoittaneen kokemuksia voit toki kysellä vaikka uef- lähettiläiden facebook-sivuilla tai yksityisviestillä. Nähdään ensi keskiviikkona Kuopion kampuksella!

Niina, lääketiede

 

Tunnelmia Studia-messuilta

Savonian, Karelian ja UEFin edustajat
Savonian, Karelian ja UEFin edustajia standin uraportailla

Kuluneella viikolla valloitettiin Henlsingin messukeskus ja pystytettiin näyttävä standi yhteistyössä Savonian ja Karelian ammattikorkeakoulujen kanssa. Kyseessä oli siis koulutusmarkkinoinnin kohokohta, Suomen suurin jatkokoulutustapahtuma: Studia-messut! Liki 16 000 urahaaveitaan selvittelevää toisen asteen opiskelijaa vieraili messuilla kahden päivän aikana.

Kahden rankan, mutta sitäkin antoisamman messupäivän jälkeen saattoi olla todella onnellinen siitä, miten moni opiskelija koki saaneensa apua ja tsemppiä opiskelupaikan valintaan. Etenkin lääketieteestä kiinnostuneiden kohdalla oli mahtava huomata nuorten tiedonjano ja intohimo opiskelupaikkaa kohtaan. Kyselijöitä riitti välillä ihan joka sormelle, ja toisinaan muutamat viihtyivät lääkisjutustelun parissa vartin jos toisenkin.

Abeja kuuntelemassa ja kyselemässä
Juttutuokio lääkiksestä kiinnostuneiden abien kanssa

Tarkoituksenani oli tiivistää päivän kysytyimmät kysymykset ja vastaukset tähän postaukseen, mutta alkoi tuntua, että aiheesta voisi perustaa ihan oman blogin. Ehkä sen vielä teenkin. Nyt kuitenkin muutama FAQ.

1. Miksi juuri Kuopion lääkis?

-Meillä on aivan paras meininki! Ja siksi, että koulutus on käytännönläheistä, prekliiniset opinnot kestävät vain kaksi vuotta, minkä jälkeen pääsee kliiniseen vaiheeseen. Silloin pääsee oppimaan tekemällä ja katsomalla, harjoittelemaan riittävästi oikeiden potilaiden kanssa. Ja miljoona muutakin syytä, sillä en vaihtaisi päivääkään kokemastani Kuopion lääkiksessä, enkä ole hetkeäkään katunut valintaani tulla juuri tänne.

2. Onko lääkikseen vaikea päästä, kannattaako mennä valmennuskurssille?

-Lääkis on yksi suosituimpia hakukohteita ja motivoituneita hakijoita on paljon. Se tarkoittaa, että sisään ei päästä ihan noin vain. Opiskelupaikkansa eteen on tehtävä hurjasti töitä ja kestettävä henkisesti haastava valintakoe. Mutta ei tämä mitään rakettitiedettä ole, ihan tavalliset ihmisiä me lääkisopiskelijatkin ollaan! Ahkeran opiskelun ja kylmien hermojen lisäksi tarvitaan aina myös ripaus tuuria. Sitä paitsi haasteethan on tehty voitettavaksi. Niin ja siis valmennuskurssista oli itselle hyötyä, mutta toisille se on vain ajan ja rahan hukkaa. Käy valmennuskurssi jos a)tarvitset tukiopetusta lukion bilsaan, fysiikkaan tai kemiaan b)tarvitset aikatauluja ja rutiinia lukemiseen c)kaipaat sosiaalista ympäristöä opiskelun tueksi d)sinulla on liikaa rahaa ja haluat panostaa kaikkesi tähän hakukertaan.

3. Entä jos ei pääse ekalla kerralla?

-Lääkiksessä vuosikurssin sisällä ikähaitari on todella suuri, sillä suurin osa ei pääse ekalla yrittämällä. Lääkärin työn kannalta KAIKKI aiempi kokemus on eduksi. Oli se sitten kassaneidin työstä, ulkomaan matkailusta tai perheen perustamisesta. Välivuonna on siis hyvää aikaa tehdä sitä, minkä itse kokee tärkeäksi. Opiskelua kannattaa pitää yllä viimeistään vuodenvaihteesta alkaen. Iltalukio, avoin yliopisto tai pitkä valmennuskurssi ovat hyviä keinoja tähän. Korkeakoulu-uudistuksen myötä en suosittele toisen opiskelupaikan vastaanottoa varavaihtoehtona, sillä se voi hankaloittaa seuraavaa hakukertaa. Selvitä myös itsellesi, mikä meni edellisellä kerralla vikaan, eikö tietotaidot riittäneet vai oliko sittenkin kyse henkisestä suorituskyvystä?

4. Mistä tiedän sovellunko alalle?

-Ihmiset hakevat lääkikseen monista eri syistä, mutta mielestäni on vain yksi oikea syy. Halu auttaa ihmisiä, halu tehdä lääkärin työtä “niin myötä- kuin vastamäessä”. Jos hakeutuu alalle aidon kiinnostuksen ja auttamishalun kanssa, kuusivuotinen koulutus huolehtii lopusta. Opiskeluaikana kypsyy ja kasvaa nuoreksi lääkäriksi, prosessi tapahtuu niin tietojen, taitojen kuin psyykkisten ominaisuuksien osa-alueilla. Jos sen sijaan alalle hakeutuu rahan perässä tai vanhempien painostamana, voi edessä olla pitkä ja kivinen tie. Tällöin päässä ei ehkä häämötäkään lääkärin ura vaan jotain ihan muuta. Kuuntele siis itseäsi, sillä vaihtoehtoja on monia. Farmasia, biolääketiede ja hammaslääketiede tarjoavat lääketiedettä hieman erilaisista näkökulmista ja voivat olla lähempänä oikeata unelma-ammattiasi kuin olet itsellesi uskotellut.

Tässäpä näitä jo oli, lisää luvassa mahdollisesti siinä lääkisblogissa, jos sellaisen päätän laittaa pystyyn.

Messuneitinä

 

 

 

 

 

 

Mukavaa joulunodotusta ja lämpöisiä hetkiä toivottelee,

Niina

Koiramaista opiskelijaelämää

 

Monen eläinrakkaan mielessä on varmasti pyörinyt kysymys opiskelijaelämän soveltuvuudesta koiran omistamiseen.  Riittääkö aika,ja entä kun ei riitä? Voiko koiran omistajana viettää täyspainoista opiskelijaelämää? Mitä haasteita se tuo tullessaan? Miksi kuitenkin koira ois kiva? Ajattelinpa siis kertoa kokemuksiani neljän yliopistovuoden ajalta koiranomistajana.

Ajan riittävyys on tottakai paljon kiinni erilaisista muuttujista, kuten lukujärjestys, muut menot, koiran rotu, koiran ikä ja seurantarve, oma parisuhdetilanne.. Kuitenkin vastaus on yleisellä tasolla, että kyllä aika riittää, kunhan vain on suunnitelmallinen. Aikuisen koiran kanssa olen itse onnistunut aina sovittamaan aikatauluni koiralle sopiviksi. Pennun kanssa asiat olisivatkin ehkä hieman toisin. Pentu kun ei pärjää kovin montaa tuntia yksin kotona. Myöskin kovin paljon aktiviteettia vaativan rodun kanssa saattaa olla haasteellisempaa.

Aikataulujen kanssa sumplimisessa helpottaa paljon eläinrakas kaveripiiri tai sukulaisten mahdollinen apu. Kimppakämppä tai yhteinen koti kumppanin kanssa tuo myös suuresti joustavuutta omiin menoihin, kun on joku muukin, joka voi tarpeen tullen ulkoiluttaa koiraa. Kun hoitoverkosto on kunnossa, niin täysipainoinen opiskelijaelämä kaikkine iltamenoineen on ihan täysin mahdollista.

Hyviä puoliakin koiramaisessa opiskelijaelämässä on! Aamuisin tulee aina käytyä edes jonkun näköisellä lenkillä ennen luentoja (eipä varmasti tulis muuten mentyä). Muutenkin tulee tietysti ulkoiltua enemmän ja samalla kätevästi tutustuttua lähimaastoihin. Lenkkeilyn lisäksi koiran kanssa voi toki harrastaa kaikkea muutakin, kuten agilityä, tokoa tai vaikka jäljestystä. Yksinasujalle koirasta on myös paljon seuraa ja joskus myös turvaa. Itse en ainakaan osaa enää asua ilman koiria, kun niiden läsnäoloon on jo niin tottunut.

.Aurinkoinen aamulenkki

Aurinkoinen aamulenkki järven rantaan piristää kivasti alkavaa koulupäivää.

 

 

Tiivistettynä loppuun vielä opiskelijan muistilista koiranhankintaan:

  • valitse seurakoiraksi soveltuva pieni tai keskikokoinen rotu
  • huomioi koiran ikä (pentu vaatii paljon enemmän aikaa ja läsnäoloa)
  • rekrytoi lähipiiristäsi mahdollisia koiranhoitajia tutustuttamalla ystäväsi hellyyttävään turreesi
  • seurustelu tai kimppakämppä on plussaa
  • harrasta koiran kanssa yhdessä jotain
  • jos et halua hankkia omaa koiraa, ryhdy koirakummiksi koirakummi.net-sivustolla tai auta kaverin koiran hoidossa

Chillausta Allyn malliin

IMG-20141028-WA0002

Terkuin Niina ja cairnterrieri Ally