Category Archives: Henri Hakkarainen

Järjestötoiminta opintojen aikana

Opintojen aikana on eritäin hyvät mahdollisuudet harrastaa monipuolista järjestötoimintaa niin ainejärjestöissä, tuutoroinnin saralla, ylioppilaskunnassa kuin yliopiston hallintoelimissäkin. Järjestötoiminnan harrastaminen on todella hyvä tapa tutustua uusiin ihmisiin, uusiin toimintatapoihin ja kasvattaa omia kokemuksia ja taitoja elämässä. Itse asiassa voinkin näin monen vuoden harrastelijana sanoa, että vaikka järjestötoiminta opintojen aikana ei missään nimessä ole pakollista, on se kuitenkin helppo tapa parantaa sosiaalisia taitojaan, verkostoitua sekä kasvattaa työhön pääsyn todennäköisyyttä tulevaisuudessa.

Mitä kaikkea järjestötoiminta sitten konkreettisesti on?

Järjestötoimitaan sekaantuessa voi esimerkiksi päästä pitämään puheita vuosijuhlilla

Itse tosiaan aloitin järjestötoiminnan toisena opiskeluvuotenani lähtemällä opiskelijatuutoriksi. Näissä hommissa otettiin vastaan, opastettiin ja pidettiin huolta syksyllä aloittavista uusista opiskelijoista. Lähtökohtaisesti tutustuit heti oman alasi tuutorikollegoihin, tuutoroitaviin fukseihin sekä mahdollisesti myös poikkitieteellisesti muiden opiskelualojen tuutoreihin. Tuutorointi ei ollut oikeastaan kuin oman fuksivuoden, jo itse koettujen asioiden toistamista ja opettamista uusille opiskelijoille. Ja hommasta sai vielä opintopisteitä! Ei paha yhtään.

Tuutoroinnin jälkeen lähdin ainejärjestömme Hyeena ry:n hallituksen riveihin fuksi- ja tuutorointivastaavaksi. Rekrytointi ainejärjestön hallitukseen tapahtui bussissa paluumatkalla viikonlopun mökkikorpiexcursiolta – en osannut kieltäytyä, ja hyvä niin. Ainejärjestön hallitushommissa pääsin muun muassa osallistumaan tapahtumien järjestämiseen, pidin uusille tuutoreille pienen koulutuksen, järjestin fukseille tukiopetusta ja edustin ainejärjestöä erilaisissa tapahtumissa. Hyeena ry:n hallituksessa olin lopulta yhteensä kolme vuotta, yhden vuoden virallisena jäsenenä ja kaksi vuotta varajäsenenä. Noissa hommissa tutustuin laajalti moniin kokouskäytäntöihin ja suureen määrään uusia ihmisiä sekä opin paljon erilaisista järjestötoimintaan liittyvistä tehtävistä. Ainejärjestön hallitustehtävissä tulikin tutustuttua poikkitieteellisesti myös muiden ainejärjestöjen hallituslaisiin, mikä lopulta johti minut aivan uusille järjestötoiminnan sfääreille.

Syksyllä 2015 Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunnalla (ISYY) oli edustajiston vaalit, ja päätin sitten kaverini houkuttelemana lähteä ehdolle. Samoihin aikoihin pääsin mukaan myös Kuopion Intellektuellin Vapun Edistämisseuran (K.I.V.E.S) toimintaan järjestämään Kuopion torille torisitsejä vapuksi 2016. Edustajiston vaalit tuli ja meni, ja löysin yllättäen itseni ISYY:n edustajistosta päättämässä paljon isommista asioista kuin mihin ainejärjestötoiminnassa olin tottunut. Vapun Edistämisseuran toiminnassa oli mukana myös monia aktiivisia ISYY:n edustajiston jäseniä, ja näitä kahta järjestöhommaa tulikin monesti tehtyä ristiin porukalla jossain paikalliskuppilassa. Torisitsit onnistuivat säätä lukuun ottamatta hyvin, ja henkilökohtaisesti kyseisen tapahtuman järjestelyhommista jäi todella hyvä fiilis!

Torisitsien jälkeen hymyilytti

Syksyllä 2016 minua odottivat uudet haasteet UEF-lähettilästoiminnassa. Lähettiläshommasta kertyi jo syksyllä hyvää esiintymiskokemusta sekä taitoja järjestön someviestinnän hoitamiseen, mikä osoittautuikin hyödylliseksi jo seuraavassa järjestöpestissäni: Ennen vuoden vaihdetta päädyin taas kuuntelemaan kaverini puheita ja päätin hakea Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunnan hallitukseen, viestintä- ja ympäristösektoreiden vastaavaksi. Viimeisen puolen vuoden aikana olenkin oppinut viestinnästä paljon uutta ja uskon, että tämä taito tulee olemaan hyödyksi myös mahdollisella tulevalla urallani tutkijana. Tätä taitoa en olisi oppinut ilman aktiivista järjestötoimintaan osallistumista.

ISYY edustamassa vuoden 2017 Suomen Ylioppilaskuntien Liiton (SYL) avausseminaarissa

Toisen opiskeluvuoden syksyn fuksien ohjaus on vaihtunut koko Itä-Suomen yliopiston edustamiseen erilaisilla messuilla, ylioppilaskunnan uusien työntekijöiden haastatteluihin, edustusmatkoihin ympäri Suomea, valtakunnan kärkipolitiikkojen puheiden kuunteluun ja yli 13 000 opiskelijan edunvalvontaan.

Hommaa kyllä riittää.

Oman alan työskentely opiskeluiden aikana.

Viime kesänä olin töissä meidän laitoksella eräässä tutkimusryhmässä. Kesä- ja heinäkuun työskentelin harjoittelijana ja työtehtäväni oli pääasiassa väitöskirjan tekijöiden auttaminen. Sanotaanko näin, että hiukkasfilttereiden punnitseminen, kuvien ottaminen DNA kasoista ja pipetointi tuli tutuiksi. Syksyllä minulle tuli mahdollisuus päästä kuukauden ajaksi tutkimusavustajan nimikkeellä jatkamaan hommia kyseisessä ryhmässä. Ryhmä aloitti juuri tällöin suuren tutkimuskampanjan, johon he sitten tarvitsivat työvoimaa ja minustahan sellaista löytyi! Kampanjan aikana työviikot venyivät mukavan pitkiksi ja hommatkin olivat vaativampiakin kuin kesän aikaiset. Joka tapauksessa hommat tuli tehtyä ja uskon että tulen työskentelemään kyseisessä tutkimusryhmässä vielä tulevaisuudessakin.

15064048_1302578829772980_403933967_oKaikenlaisten pipettien käyttö on tullut tutuksi.

Miten sitten pääsin oman alan hommiin? No yksinkertaisesti kysymällä. Olin työn haun suhteen ajoissa liikkellä,  noin vuosi sitten joulukuun alussa, menin laitoksen johtajan puheille ja rohkean nöyrästi utelin olisiko mahdollisuutta päästä töihin ensi kesäksi. No mahdollisuus oli ja sen käytin. Useasti olen ajatellut mitä jos en olisi uskaltanut mennä kysymään tätä? Nopeasti spekuloiden olisin menettänyt 3 kuukautta loistavaa oman alan työkokemusta, en olisi saanut jalkaani laitoksen oveen väliin (joka tulee helpottamaan tulevaisuuden työn saantiani) ja mikä tärkeintä, suunnitelmani tehdä väitöskirja tulevaisuudessa, tehdä tutkijan töitä ja edistää tiedettä eivät olisi välttämättä edes muodostuneet suunnitelmikseni. Tällä yhdellä kysymyksellä ”Olisiko teillä minulle kesäksi töitä?” onkin ollut ehkä elämääni merkittävimpiä vaikutuksia tähän asti.

15049721_1302619053102291_759250905_n“Haluan tehdä tulevaisuudessa tiedettä.”

Oman alan työkokemuksen kartuttaminen opiskeluiden aikana on todella tärkeää ja palkitsevaa. Esimerkkinä nyt meillä luonnontieteillä opiskeluiden aikana on paljon laboratorioharjoituksia joissa ikään kuin tehdään oman alan mahdollisia työtehtäviä. Vaikka laboratorioharjoitukset ovatkin paljon opettavaisempia kuin luennoilla istuminen (tietysti riippuen ihmisestä!) niin oman alan hommissa työskentely on vielä niistäkin taso ylöspäin. Ensinnäkin työtehtävät ns. oikeissa töissä, ovat monipuolisia, itsenäisyyttä ja soveltamista vaativia sekä työskentelyn tarkkuus ja toistettavuus täytyy olla aina mielessä, koska saaduilla tuloksilla voi olla hyvinkin paljon vaikutusta jopa yhteiskunnallisella tasolla. Opinkin tämän vuoden oman alan hommista todella paljon ja pipetti kyllä pysyy nyt kädessä, sekä aikaisempi ihmettelevä “mitäköhän tämäkin laatikko tekee” -fiiliks kaikenlaisia laboratorialaitteita kohtaan on muuttunut ammattimaiseksi laitteiden soveltamistaidoksi.

Väitän että oman alan työkokemuksen kartuttamisen hyödyllisyys pätee myös kaikkiin muihinkin aloihin, niin yhteiskuntatieteisiin, kauppatieteisiin kuin teologiaankin. Joihinkin aloihin myös onneksi kuulukin pakollisena harjoitteluna oman alan työskentelyä, esimerkiksi farmasiaan ja lääketieteeseen.

Eli jos on mahdollista päästä oman alan hommiin opiskeluiden aikana, tilaisuutta ei kannata jättää käyttämättä. Ja mahdollisuus on aina, pitää vain kysyä sellaista.

Henri // Ympäristö- ja Biotieteet