Author: viestinta

Posted on

ArtWell: Kulttuurihyvinvointitoiminnan taloudellisen ja hyvinvointivaikutusten arviointi edellyttää yhteisesti sovittuja toimintatapoja

Kulttuurihyvinvointitoiminnan taloudellista arviointia tarkastelevassa ArtWell-selvityshankkeessa on tutkittu koetun hyvinvoinnin yhteyttä kulttuurihyvinvointitoimintaan, sekä kehitetty esimerkkilaskentamalli kahden case-arviointiesimerkin avulla yhteistyössä Mieliteko-ohjelman ja Kaikukortin kanssa. Kulttuurihyvinvointitoiminnan yhtenä ominaispiirteenä on, että siinä selkeästi ilmaistaan joko hyvinvointitavoite tai siihen liittyvä palvelulupaus.

ArtWell kannustaa tutkijoita kokeilemaan erilaisia tutkimusasetelmia

Teatterikokemuksen hyvinvointivaikutuksia selvitettiin ennen-jälkeen-tutkimusasetelmalla. Selvityshankkeessa pilotoitiin kahta koetun hyvinvoinnin mittaria, jotka mittasivat koettua elämäntyytyväisyyttä [1] ja myönteisiä tunteita [2]. Koetun hyvinvoinnin mittaaminen on merkityksellistä, sillä ihmiset voivat sen avulla arvioida omakohtaisesti elämäänsä. Lisäksi kun mittari on osana väestötutkimuksia, ihmisten kokemukset hyvinvoinnista voidaan tuoda tasapuolisesti esille tutkitun tiedon avulla [3].

ArtWell kannustaa vahvistamaan kulttuurihyvinvointitoiminnan vaikuttavuusnäyttöä vastaavanlaisia kokeiluja hyödyntämällä. Monialaisilla ja monimenetelmällisillä tutkimusasetelmilla voidaan edistää kulttuurihyvinvoinnin vaikuttavuuden tietoperustaa ja toteuttaa hedelmällistä yhteistyötä, jossa erilaisia ilmiöitä voidaan kohtauttaa.

Kehitetyllä laskentamallilla voidaan arvioida kulttuurihyvinvointitoiminnan kustannusvaikutusta ja -hyötyä sekä vaikuttavuutta

Kehitetty esimerkkilaskentamalli hyödyntää aineistoa useammasta tietolähteestä. Laskentamalli sisältää kuvitteellisen kohdeväestön, jonka hyvinvointivaikutuksia arvioidaan hyvinvointipainotettujen elinvuosien avulla (WALY – Wellbeing Adjusted Life Years). Keskeistä hyvinvointipainotettujen elinvuosien arvioinnissa on tieto ihmisten koetusta elämäntyytyväisyydestä, sillä WALY-arvioinnissa näkökulmana on eletyn elinvuoden merkityksellisyys koetussa elämäntyytyväisyydessä [1].

Laskentamalli tuottaa tulokset sille syötetyn tiedon perusteella. Syöte tietoja ovat muun muassa lähtötilanteen elämäntyytyväisyys kohdeväestössä ja intervention odotettu vaikuttavuus siihen. Keskeiseksi täten muodostuu käytettävän tutkimusnäytön luotettavuus. Laskentamalli mahdollistaa ennakoivan taloudellisen arvioinnin ja tavoitteiden asettamisen avulla kulttuurihyvinvointitoiminnan juurruttamisen. Saatuja tietoja kustannusvaikutuksista, kustannushyödyistä ja vaikuttavuudesta voidaan hyödyntää osana päätöksentekoa. ArtWell korostaa, että päätöksenteossa on tärkeää huomioida muun muassa arvot, kulttuurihyvinvointitoiminnan erityispiirteet sekä käytössä olevat resurssit.

Osahankkeessa järjestetyssä sidosryhmätyöpajassa todettiin, että laskennallisen lähestymistavan juurruttamiseksi sen käyttökohteiden ja yhteisten jatkokehittämisen suuntaviivojen pohtiminen on tärkeää. Sidosryhmätyöpajassa nousi esille, että keskeisiä tarpeita, jotka tukevat laskennallisen lähestymistavan käyttömahdollisuuksia, ovat koulutus ja opetusmateriaalien saatavuus. Mallinnus- ja arviointiosaamisen lisääminen parantaa laskennallisten lähestymistapojen hyödyntämistä osana päätöksentekoa.

Tulossa ArtWell -selvityshankkeessa

ArtWell -selvityshankkeen tulokset esitellään Kulttuurihyvinvointitoiminnan taloudellinen arviointi -seminaarissa tiistaina 18.4.2023. Avoin tilaisuus järjestetään Helsingin Musiikkitalolla.

Aiemmin julkaistujen osahankkeiden yksi ja kaksi blogitekstit löytyvät myös Puheenvuoroja-blogista.

Valtioneuvoston rahoittamaa selvityshanketta toteuttaa Itä-Suomen yliopiston Vaikuttavuuden talo yhdessä Taideyliopiston CERADA tutkimuskeskuksen ja Kulttuurihyvinvointipoolin kanssa.

Lähteet

[1] Birkjær M., Kaats M. & Rubio A. (2020) Wellbeing Adjusted Life Years. A universal metric to quantify the happiness return on investment. Happiness Research Institute & Leaps by Bayer. Berlin. Saatavilla: https://6e3636b7-ad2f-4292-b910-faa23b9c20aa.filesusr.com/ugd/928487_bcc3acfa38474a86bd73f011160c2477.pdf

[2] Topp CW., Østergaard SD., Søndergaard S. & Bech P. (2015) The WHO-5 Well-Being Index: a systematic review of the literature. Psychother Psychosom 84(3) 167–176.

[3] Martela F. & Ahokas J. (2021) Kyllä kansa tietää. Suomi tarvitsee koetun hyvinvoinnin mittarin. Eva analyysi.

Kirjoittaja:

Sonja Kippo

Projektitutkija

Farmasian laitos, Itä-Suomen yliopisto (kuva: Via Ramstén)

 

Tomi Mäki-Opas

Vanhempi tutkija, tutkimusjohtaja

Yhteiskuntatieteiden laitos, Itä-Suomen yliopisto

 

Piia Lavikainen

Yliopistotutkija

Farmasian laitos, Itä-Suomen yliopisto

 

Aku-Ville Lehtimäki

Projektitutkija

Farmasian laitos, Itä-Suomen yliopisto

Janne Martikainen

Hankkeen tutkimusjohtaja, professori

Farmasian laitos, Itä-Suomen yliopisto

Posted on

ArtWell: Sosiaalinen hyvinvointi kulttuurihyvinvointitoiminnan taloudellisen arvioinnin keskiöön

Kulttuurihyvinvointitoiminnan taloudellinen arviointi -selvityshankkeen (ArtWell) yhtenä osatavoitteena oli selvittää asiantuntijalähtöisen tutkimuksen avulla kulttuurihyvinvointitoiminnan kustannushyötyyn ja -vaikutukseen liittyviä tekijöitä ja mekanismeja.

Tässä blogikirjoituksessa esitellään sidosryhmätyöpajasta ja yhdeksän avainasiantuntijan haastatteluista saatuja osatavoitteen tuloksia. Pääset tutustumaan hankkeessa aiemmin toteutetun kirjallisuuskatsauksen tuloksiin täältä.

Lähtökohtia kulttuurihyvinvointitoiminnan taloudelliseen arviointiin

Kulttuurihyvinvoinnilla tarkoitetaan tässä hankkeessa ihmisen hyvinvointiin vaikuttavaa merkityksellistä toimintaa taiteen ja kulttuurin kontekstissa. Kulttuurihyvinvointitoiminta on eri ammattiryhmien toteuttamaa kulttuurihyvinvointia edistävää toimintaa tai palvelua eri toimintaympäristöissä (esim. ikäihmisten palvelut, maahanmuuttopalvelut, nuorisotyö, vammaistyö).

Kulttuurihyvinvointitoimintaan liittyvien palvelujen taloudellinen arviointityö on vasta aluillaan. Ajatus toiminnan arvioinnista ja mittaamisesta voi tuntua vieraalta monelle taide- ja kulttuurialalla työskentelevälle. Vaikka toimijoilla on selvityksen valossa valmiuksia arviointiin kaikilla kulttuurihyvinvoinnin sektoreilla, tarvitaan täydennyskoulutusta ja lisätietoa arvioinnin kehittämisestä ja toteuttamisesta.

Kulttuurihyvinvointitoiminnan ja sen toimintaympäristöjen laaja-alaisuus muodostaa merkittävän haasteen arviointitoiminnalle. Toimintaa arvioivan tulisi tunnistaa kyseiselle toimintaympäristölle keskeiset piirteet, joita määrittävät toiminnan luonne, yhteistyössä sovitut tavoitteet sekä asiakasryhmät ja heidän tarpeensa.

Jotta arviointia voitaisiin hyödyntää paremmin tiedolla johtamisessa, organisaatioissa tarvitaan ArtWellin selvityksen mukaan enemmän ymmärrystä kulttuurihyvinvointitoiminnan edellytyksistä ja toteuttamisesta.

Arviointia kahdesta eri näkökulmasta

ArtWellin toteuttamassa tutkimuksessa asiantuntijat tarkastelivat kulttuurihyvinvointitoimintaa yhteiskunnallisesta näkökulmasta sekä terveys- ja hyvinvointinäkökulmasta. Yhteistä näiden alueiden eri toimijoille oli kokonaisvaltainen käsitys siitä, että taide- ja kulttuuritoiminnan sisältöjen ohella etiikka, estetiikka, luonto, ihmissuhteet ja pitkäjänteinen toiminta ovat kulttuurihyvinvointitoiminnan keskeisiä vaikuttavuuden osatekijöitä.

Yhteiskunnallisesta näkökulmasta tarkasteltuna taide- ja kulttuuritoimintaan osallistuvien ryhmien tarpeita tunnistettiin erityisesti (1) syrjäytymisen ja yksinäisyyden ehkäisyyn, (2) osallisuuden ja aktiivisen kansalaisuuden tukemiseen sekä (3) yhteisöllisyyden ja turvallisuuden tunteen lisäämiseen liittyen. Sosiaalinen hyvinvointi tulisikin selvityksen mukaan ottaa nykyistä paremmin huomioon kulttuurihyvinvointitoiminnan arvioinnissa ja mittaamisessa.

Terveys- ja hyvinvointinäkökulmasta asiakasryhmien tarpeita tunnistettiin (1) ehkäisevien palvelujen, (2) sairauden hoidon ja hallinnan, sekä (3) terapian ja kuntoutuksen konteksteissa.

Kulttuurihyvinvointitoiminnan ja taideterapioiden erityisosaaminen kuntoutuksen ja erityissairaanhoidon alueella vaatii erityisasiantuntijuutta. Ehkäisevissä palveluissa (esim. ehkäisevässä mielenterveys- ja päihdetyössä ja terveysviestinnässä) kokeellisempi taide- ja kulttuuritoiminta ja tutkimus voi asiantuntijoiden mukaan olla tarkoituksenmukaisempaa tällä hetkellä, koska alueelta on vähemmän tutkimustietoa saatavilla.

Näkemyksiä kulttuurihyvinvointitoiminnan taloudellisesta arvioinnista

Asiantuntijat kuvasivat vaikuttavuutta yleisimmin kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ja terveyden vahvistumisen kautta. Kulttuurihyvinvointitoiminnan kustannusvaikuttavuuden tekijöitä tunnistettiin mm. terveyskäyttäytymiseen, syrjäytymisen ehkäisyyn ja turvallisuuden edistämiseen liittyen.

Asiantuntijat tunnistivat erilaisia taloudellisen arvioinnin toteuttamisen lähtökohtia esimerkiksi toiminnan järjestäjälle tai siihen osallistuneelle kertyneiden kustannusten kautta. Taloudellisessa arvioinnissa voisi heidän mukaansa hyödyntää myös euromääräisiä kustannusarvioita esimerkiksi laitosjaksoihin, sairaspoissaoloihin ja lääkkeiden käytön vähentymiseen liittyen. Lisäksi pohdittiin vaihtoehtoiskustannusten arviointia resurssien jakamiseen liittyvien vaihtoehtojen kuvaamiseen ja arvottamiseen liittyen.

Hankala vai helppo mittaaminen? Tulosten yhteenvetoa

Taloudellinen arviointi ja sen kehittäminen voidaan nähdä pääomana, jonka avulla kulttuurihyvinvointitoiminta voi kiinnittyä osaksi julkisia palveluja ja hyvinvointitaloutta. Tutkimukseen osallistuneilla sidosryhmillä ja avainasiantuntijoilla on kulttuurihyvinvointiin liittyvää osaamista yhteiskunnallisen palvelu- ja tietotuotannon eri tasoilla.

Taiteen ja kulttuurin toimijoiden osallisuus hyvinvointitaloudelliseen päätöksentekoon tukee taloudellisen arvioinnin ja resurssoinnin oikeudenmukaisuutta. Kulttuurihyvinvointitoimintaan soveltuvia arviointi- ja mittaamismenetelmiä voidaan yhteiskehittää moniammatillisten oppimisprosessien kautta niin yksilöllisellä, alueellisella kuin väestötasollakin. Kulttuurihyvinvointitoiminnan arviointivastuuta tulisi jakaa tasapuolisemmin eri sektoreiden ja toimialojen kesken.

Yhteisöllisyyttä ja turvallisuuden tunnetta edistävät ympäristöt tunnistettiin tärkeäksi osa-alueeksi tulevassa kulttuurihyvinvoinnin tutkimus- ja kehittämistoiminnassa.

Tulossa ArtWell-selvityshankkeessa

ArtWell mallintaa ja kehittää syksyllä 2022 kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin mittaria case-esimerkkien avulla. Selvityshankkeen tulokset esitellään loppuseminaarissa huhtikuussa 2023.

Taru Koivisto

Taru Koivisto (Kuva: Anita Salo)
Tutkija
CERADA-tutkimuskeskus, Taideyliopisto

 

Kulttuurihyvinvointitoiminnan taloudellinen arviointi -selvityshankkeessa (ArtWell) tarkastellaan kulttuurihyvinvointitoiminnan taloudellista arviointia, arviointimenetelmiä ja tehdään toimenpidesuosituksia arviointitoiminnan jatkokehitykseen Suomessa. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan VN-TEAS-rahoituksella mahdollistettua hanketta toteuttavat Itä-Suomen yliopiston Vaikuttavuuden talo, Taideyliopiston CERADA-tutkimuskeskus sekä Kulttuurihyvinvointipooli.

Lisätietoa hankkeen verkkosivuilla.

 

Posted on

Tutkijanarvointien kansainväliset kehittämistarpeet

Euroopan unionin tiedepolitiikan keskiössä on viime aikoina ollut tarve kehittää tutkija-arviointeja. Tavoitteena on ollut nimenomaan kehittää tutkijauriin ja tutkijarekrytointiin liittyviä arviointeja. Palkkausjärjestelmät perustuvat eurooppalaisissa yliopistoissa valtionhallinnon nimikekohtaisiin linjauksiin ja työehtosopimuksiin, eikä niihin sisälly merkittävää palkka-arviointia. Nämä järjestelmät poikkeavat suomalaisissa yliopistoissa käytössä olevasta, eurooppalaisiin malleihin nähden joustavammasta palkkausjärjestelmästä, jossa on enemmän paikallista ja tehtäväkohtaista soveltamisvaraa, ja joissa arvioinnilla on merkittävä rooli.

Rekrytointeihin ja tutkijauriin liittyvät arviointikulttuurin muutostarpeet on tunnistettu kansainvälisesti, ja ne ovat herättäneet paljon keskustelua. Tutkimuksen arviointijärjestelmän muutos ja tutkijaurat ovat osa eurooppalaista tutkimusalueen agendaa ja toimia, joihin on laajasti sitouduttu myös EU-jäsenmaissa. Eurooppalainen keskeinen rahoittajajärjestö Science Europe sekä monet tutkimusrahoittajat, kuten Suomen Akatemia, ovat myös aloitteessa mukana ja sitoutuneet siihen. Teemaan liittyvät lukuisat kansainväliset julkilausumat, kuten muun muassa DORA-julistus (San Francisco Declaration on Research Assessment) ja Leidenin tutkimusmetriikkamanifesti (Manifesto for Research Metrics), pohjimmiltaan tähtäävät numeroiden käyttämisen ylivallan taittamiseen tieteen ohjailemisessa, sekä laadullisen arvioinnin roolin ja merkityksen nostamiseen vastuullisen metriikan rinnalla.  Esimerkiksi DORA-julistuksen on allekirjoittanut yli 22 000 henkilöä ja organisaatiota.

Arviointien liiallinen kvantifiointi on herättänyt paljon kritiikkiä ja toiminut yhtenä alkusysäyksenä kansainväliselle muutospaineelle. Ongelmalliseksi koettu kehityssuunta on yleinen, mutta arviointikulttuurit näyttävät olevan osin maa- ja tieteenalakohtaisia. Huippuunsa mittaaminen on edennyt joidenkin arvioiden mukaan esimerkiksi Keski-Euroopassa ja sellaisilla aloilla kuten biotieteet, jossa tutkijan elinikänään saavuttama H-indeksi saattaa olla 200. Korkea indeksilukema ei sinänsä ole ongelma, vaan työn pelkistyminen kiihkeäksi julkaisutoiminnaksi alan huippulehdissä, jolloin esimerkiksi tutkijoiden yhteiskunnallinen kontribuutio ja muut roolit typistyvät pois, ja toiminnan fokus kapenee joidenkin arvioiden mukaan liikaa. Ajatellaan, että yliopisto ei toivotulla tavalla säteile yhteiskuntaan, joka toimintaa rahoittaa, ja jonka kasvavat ja globaalit haasteet edellyttäisivät yhteistyötä laajoilla rintamilla – akateemisen perustutkimuksen roolia lainkaan väheksymättä. On myös nähty, että kiihtyvään kilpajuoksuun julkaisuputkessa perustuva uranäkymä ei riittävästi houkuttele yliopistoihin uutta tutkijakuntaa. Näistä syistä nähdään perustelluksi laajentaa ja monipuolistaa tutkijauria monimuotoisen ja muuttuvan yhteiskunnan tarpeiden mukaisesti.

Aloite tutkimuksen arviointijärjestelmän muutoksesta on lähtöisin Euroopan komissiosta, mutta pitkän keskustelun tuloksena keskeiset eurooppalaiset tiedepoliittiset toimijat ovat myös sitoutuneet hankkeeseen laajasti. Takana on korkean tason poliittinen päätös ja komission laaja valmistelu. Tutkimusrahoittajien perustehtävä on jakaa rahaa tutkimukseen. Kysymykset toiminnan laadun, vaikuttavuuden ja yhteiskunnallisen relevanssin näkökulmista ovat tällöin keskeisiä. Myös suomalaiset yliopistot ovat olleet aktiivisesti mukana valmistelutyössä. Itä-Suomen yliopisto on ollut myös valmisteluvaiheessa aktiivisesti mukana sekä yksittäisenä yliopistona että YERUN-yliopistoverkoston kautta.

Käydyn pitkän tiedepolittiisen keskustelun ja yhteistyön lopputulemana Euroopan komissio julkaisi äskettäin sopimuspohjan tutkimusarviointien kehittämiseksi vapaaehtoisessa yhteistyössä. Sopimukseen sitoutumisen ja sitä seuraavan yhteistyön pohjalta luodaan konsortio, joka jakaa tietoa ja parhaita käytäntöjä sekä hakee yhteistyössä optimaalisia ratkaisuja koettuihin tutkija-arvioinnin ongelmiin. Valtaosa Suomen yliopistoista on ilmaissut kiinnostuksena osallistua kehittämistyöhön. Itä-Suomen yliopisto on mukana tässä joukossa.

Konsortioon osallistuminen on vapaaehtoista ja osallistujat voivat muun muassa erota koska tahansa konsortiosta. Kyse on optimaalisen menetelmällisen tasapainon saavuttamisesta arvioinneissa, mutta myös ala- sekä tehtäväkohtaisen variaation tunnistamisesta. Laadun ja vaikuttavuuden näkökohtia pyritään korostamaan tutkija-arvioinnissa. Pääperiaatteet ovat seuraavat: monimuotoisuuden lisääminen tutkijaurissa; arviointien perustaminen laadullisiin lähestymistapoihin ja vertaisarvointiin, jota vastuullinen metriikka tukee; mekaanisesta ja epätarkoituksenmukaisesta tieteellisten lehtien vaikuttavuuskertoimien ja H-indeksin käytöstä luopuminen; sekä mekaanisten rankingien painoarvon vähentäminen tutkija-arvioinnissa. Etukäteisiä ratkaisuja ei ole, vaan kyse on yhdessä oppimisesta ja arviointeihin liittyvästä laajasta kansainvälisestä keskustelusta.

Myös arvioinnin välineitä pyritään kehittämään. Tähän mennessä maailmalla kehitetyissä laadullisen arvioinnin työkaluissa on pyritty lisäämään arvioinnin monipuolisuutta. Tällöin muutetaan tulokulmaa: rekrytoinnin yhteydessä hakija kuvaa tiivistetysti, miten hän itse näkee keskeiset ansionsa, paitsi akateemisissa perustehtävissä, myös laajemmin esimerkiksi yhteiskunnallisen vaikuttavuuden, johtamisen tai avoimen tieteen edistämisen näkökulmista. Kun tämä informaatio on tuotu esille ja tehty näkyväksi, voidaan sitä hyödyntää rekrytoinnissa henkilön osaamisesta saadun muun informaation ohella, kun se täytettävän tehtävän näkökulmasta on perusteltua. Tällaista arvioinnin työkalua on kehittänyt muun muassa YUFERING Horisontti 2020 -hanke, jossa Itä-Suomen yliopisto on vahvasti mukana.

Arviointien kehittämisessä on kyse monipuolistamisesta, ei siis siitä, että laadulliset arviot korvaisivat määrälliset, vaan ne voivat tarkoituksenmukaisesti täydentää toisiaan. Metriikan hyödyntämisen näkymät ja perusteet vaihtelevat vahvasti alakohtaisesti.

Kehittämistyötä monipuolistaa osaltaan se, että rekrytointipäätös tehdään lopulta toimivaltaisesti yliopistoissa, huomioiden kunkin tehtävän vaatimukset ja tavoitteet. Millaista osaamista halutaan, riippuu paitsi tehtävästä, myös yksikön strategiasta ja profiilista. Yleistä oikeaa vastausta ei ole. Toisin sanoen, millaisia vahvuuksia haetaan ja mihin suuntaan toimintaa halutaan viedä? Rahoittajien ja yhteiskunnan ohjausvaikutus on toki myös arviointiin vaikuttava realiteetti, mutta toimivalta on yliopistossa.

Tasapuolisuus tehtäväntäytössä voidaan turvata, kun ennen tehtävän täyttöä arvioidaan, millaista osaamista kyseisessä tehtävässä vaaditaan. Nämä kriteerit julkaistaan avoimesti etukäteen ja hakijat arvioidaan näitä kriteerejä vasten. Arviointi tehdään EU:n yleisten sääntöjen nojalla avoimesti, ansio/meriittipohjaisesti, hakijoiden ansiot läpinäkyvästi perustellen valintamuistiossa. Tämä on EU:n yleinen, niin sanottu OTM-periaate rekrytointiin: Open, Transparent and Merit -based recruitment.  Nämä periaatteet pitävät rekrytointiin liittyvät ratkaisut yliopistoissa, huomioiden tietyt yleiset henkilöstöpoliittiset periaatteet ja ulkoiset painetekijät.

Eurooppalainen konsortio aloittaa toimintansa asteittain loppuvuoden aikana. Valta ja vastuu kehittämisestä siirtyy tällöin konsortion osapuolille. EU tukee ja seuraa yhteistyötä, mutta ei ole puuttumassa sisällöllisiin kysymyksiin eikä yliopistojen autonomiaan. Yhteistyöllä voi olla myöhempiä heijastusvaikutuksia tutkimusrahoittajien kriteeristöihin. Tästäkin syystä yliopistojen ja tiedeyhteisöjen äänen tulisi kuulua vahvasti kehitystyössä.

Jouni Kekäle.Jouni Kekäle

Johtava erityisasiantuntija, Itä-Suomen yliopisto

 

 

YUFERING-Horisontti 2020 -hanke:
Johtava erityisasiantuntija Jouni Kekäle, p. 050 306 5370
Tutkijatohtori Maria Pietilä, p. 046 920 5684
Palvelupäällikkö Katri Rintamäki p. 050 455 2314
Johtaja Jaana Backman, EU -asiat, p. 050 555 4446

Posted on

ArtWell: Kulttuurihyvinvointitoiminnan taloudellinen arviointi on vähäistä ja tarvitsee ennakkoluulotonta yhteiskehittämistä toiminnan vaikuttavuuden arvioimiseksi

Millaisia lähestymistapoja kulttuurihyvinvointitoiminnan taloudelliseen arviointiin on käytetty ja millaista tutkimusta tällä hetkellä tarvitaan päätöksenteon tueksi? ArtWell-selvityshankkeessa on kartoitettu kulttuurihyvinvointitoimintaan ja sen arviointiin liittyvää tutkimusta sekä selvitetty tarpeita jatkoa varten.

ArtWell-selvityshanke syventyy kulttuurihyvinvointitoiminnan taloudelliseen arviointiin

Kulttuurihyvinvointitoiminnan taloudellinen arviointi -hanke (ArtWell) on keväällä 2022 käynnistynyt selvityshanke, jossa tarkastellaan kulttuurihyvinvointitoiminnan taloudellista arviointia sekä kehitetään toimenpidesuosituksia arviointitoiminnan jatkokehitykseen Suomessa. Hankkeen tarkoituksena on tukea päätöksentekoa sekä vaikuttaa yleiseen tietouteen taiteen ja kulttuurin hyvinvointivaikutuksista. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan VN-TEAS-rahoituksella mahdollistettua hanketta toteuttavat Itä-Suomen yliopiston Vaikuttavuuden talo, Taideyliopiston CERADA-tutkimuskeskus sekä Kulttuurihyvinvointipooli.

ArtWellin kolmesta osatavoitteesta kaksi on nyt saavutettu. Tässä blogikirjoituksessa avaamme kulttuurihyvinvointitoiminnan vaikuttavuutta sekä taloudellista arviointia kartoittavan kirjallisuuskatsauksen tuloksia.

Kulttuurihyvinvointitoiminnan operationalisointi – miksi ihmeessä?

ArtWell-selvityshankkeessa kulttuurihyvinvointitoiminnan monitahoista ja laajaa toiminta-aluetta havainnollistettiin sateenvarjokäsitteen avulla, johon sisältyy ihmisen merkityksellinen toiminta taiteen, kulttuurin ja hyvinvoinnin ympäristöissä. Kulttuurihyvinvointi tarkoittaa, että ihmisen hyvinvointia vahvistaa hänen aktiivinen osallistumisensa taide- ja kulttuuritoimintaan ja -tapahtumiin. Kulttuuritoiminta voi olla muun muassa esittävää ja osallistavaa taidetta, kuten tanssia ja laulamista, tai visuaalista taidetta, kuten maalausta ja valokuvausta. Kulttuuritapahtumat voivat pitää sisällään esimerkiksi nähtävyyksiä, museotoimintaa ja muuta koettavaa taidetta.

Kulttuurihyvinvointitoiminnan käsitteen määrittely on perustavanlaatuinen tekijä, kun halutaan mitata toiminnan vaikuttavuutta yhteiskunnan eri tasoilla. Käsite voidaan operationalisoida eli muuttaa mitattavaan muotoon tarkemman määrittelyn ja rajauksen avulla, jolloin siihen liittyvät muuttujat voidaan luokitella. Näin voidaan saada päätöksenteon tueksi luotettavampaa tietoa kulttuurihyvinvointitoiminnasta.

Kulttuurihyvinvointitoiminta vaikuttavuustiedon äärellä

Kirjallisuuskatsauksessa tarkastelluissa julkaisuissa tutkittiin kulttuurihyvinvointitoimintaa yhteiskunnan mikro-, meso-, ja makrotasoilla, mikä on keskeistä vaikuttavuuden todentamisessa. Mukaan otetut tutkimukset käsittelivät laaja-alaisesti elämänlaadun eri osa-alueita, kuten psyykkistä ja fyysistä elämänlaatua. Taloudellista arviointinäkökulmaa tarkasteltiin tutkimuksissa kuitenkin niukasti sosiaalisen ja ympäristöllisen elämänlaadun osa-alueilla.

Taloudellinen arviointi kulttuurihyvinvointitoiminnan alueella on ollut toistaiseksi vähäistä, ja kuudestatoista julkaisusta ainoastaan neljä sisälsi tarkempaa tietoa aiheesta. Julkaisuista esiin nousi erityisesti kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin mittari, jota voitaisiin hyödyntää kustannus-hyötyanalyysissä. Kyseisen mittarin mallintaminen ja kehittäminen aloitetaankin ArtWellin viimeiseen osatavoitteeseen liittyen seuraavaksi.

Kulttuurihyvinvoinnin ytimessä on ihminen ja hänen tarpeensa liittyen taiteeseen ja kulttuuriin. Kulttuurihyvinvointitoiminnan vaikuttavuuden tutkimuksessa tarvitaan yhteiskehittämistä ja ennakkoluulotonta yhteistoimintaa, jossa lähdetään rohkeasti tarkastelemaan mahdollisuuksia syy-seuraussuhteiden todentamiseen. Taiteen ja kulttuurin ensisijaisena tehtävänä ei ole tuottaa hyvinvointia, mutta se voi kokonaisvaltaisuudessaan vaikuttaa monella tapaa ihmisen hyvinvointiin, esimerkiksi yhteisön rakentajana tai terveyttä edistävänä tekijänä.

ArtWell-selvityshankkeen jatko

ArtWellin tavoitteena on syksyllä 2022 mallintaa kulttuurihyvinvointitoiminnan taloudellista arviointia kahden case-esimerkin avulla. Koko hankkeen tulokset esitellään seminaarissa huhtikuussa 2023. Lisätietoa tilaisuudesta julkaistaan hankkeen verkkosivuilla myöhemmin.

Sonja Kippo.Sonja Kippo (Kuva: Via Ramstén)

Projektitutkija

Farmasian laitos, Itä-Suomen yliopisto

 

Taru KoivistoTaru Koivisto (Kuva: Anita Salo)

Tutkija

CERADA-tutkimuskeskus, Taideyliopisto

 

 

Posted on

Kuntien ja uusien hyvinvointialueiden yhteistyö

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta on tavalla tai toisella tehty jo pitkään, mutta vuoden 2023 alussa palveluiden järjestämismalli muuttuu. Kuntien järjestämisvastuu sosiaali- ja terveyspalveluista siirtyy itsehallinnollisille hyvinvointialueille. Kuntien rooli ja vastuu säilyvät kuitenkin pitkälti ennallaan hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä.  Kuntien tulee uuden lain myötä ottaa päätöksenteossaan huomioon päätösten arvioidut vaikutukset ihmisten hyvinvointiin ja terveyteen väestöryhmittäin. Yksi tulevaisuuden keskeisistä kysymyksistä tulee olemaan, miten kunnat ja hyvinvointialueet tekevät yhteistyötä ja toimivat yhdessä alueen hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä.

Pyrimme tässä puheenvuorossa lyhyesti avaamaan kuntien ja hyvinvointialueiden yhteistyön lainsäädännöllistä perustaa ja esittämään näkemyksiä siitä, miten tämä yhteistyö käytännössä voisi toimia.

Lainsäädännön puitteet

Laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä (L611/2021)  määrittelee kuntien ja hyvinvointialueiden tehtäviä ja neuvotteluita. Pykälässä 6 kuvataan hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä kunnissa ja pykälässä 7 hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä hyvinvointialueilla.

Kunnilla säilyy edelleen vastuu asukkaidensa terveyden ja hyvinvoinnin edistämisestä siltä osin, kun se kytkeytyy kunnan muihin lakisääteisiin tehtäviin. Vastaavasti hyvinvointialueille kuuluu vastuu siltä osin, kun sen kytkeytyy hyvinvointialueen tehtäviin. Terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä ja edistämistoimia Terveydenhuoltolain mukaisesti ovat esimerkiksi erilaiset seulonnat, neuvolapalvelut, koulu- ja opiskelijaterveydenhuolto sekä ympäristöterveydenhuolto.

Kuntien on jatkossakin seurattava kansalaisten elinoloja, hyvinvointia ja terveyttä sekä niihin vaikuttavia tekijöitä alueittain ja väestöryhmittäin, ja raportoitava näistä sekä toteutetuista toimenpiteistä valtuustoille vuosittain. Lisäksi on valmisteltava lakiin perustuen valtuustoille valtuustokausittain hyvinvointikertomus ja -suunnitelma.

Yhteistyö ja sen muodot

Kuntien ja hyvinvointialueiden yhteistyö tapahtuu neuvotteluissa, joissa tulee sopia yhteistyöstä, tavoitteista ja työnjaosta.

Kunnan ja hyvinvointialueen on nimettävä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen vastuutahot sekä toimittava yhteistyössä ja jaettava asiantuntemustaan vai tuettava vastuutahoja asiantuntemuksellaan. Strategisella tasolla on määriteltävä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen tavoitteet sekä tavoitteita tukevat toimenpiteet.

Hyvinvointialueiden ja kuntien on hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä tehtävä yhteistyötä myös muiden julkisten toimijoiden, yksityisten yritysten ja yleishyödyllisten yhteisöjen kanssa. Lisäksi niiden tulee edistää hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyötä tekevien järjestöjen toimintaedellytyksiä ja vaikutusmahdollisuuksia.

Näitä lainsäädännöllisiä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen tehtäviä hyvinvointialueen ja kuntien yhteistyönä voidaan edistää muun muassa strategisen, operatiivisen, toiminnallisen ja alueellisen tason kautta.

Yhteistyön tasot ja ehdotuksia yhteistyön suunnitelmalliseen toteuttamiseen

Strategisella tasolla sekä kunnan että hyvinvointialueen johto ja poliittinen johto kokoontuvat säännöllisesti arvioimaan edellisen vuoden toteutumaa ja tulevan vuoden suunnitelmia. Näissä arviointitilanteissa tulisi olla käytössä kuntakohtaiset seurantaindikaattorit, joista muodostetaan yhteinen konsensus hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi sekä kunnissa että hyvinvointialueilla. Seurantaindikaattoreita voivat muun muassa kuntien itsekeräämät kuntalaistiedot väestöryhmittäin, maakuntaliiton keräämät väestötiedot ja valtakunnalliset sairastavuusindikaattorit.

Operatiivisella tasolla tulee olla lain edellyttämät vastinparit kunnista ja hyvinvointialueilta ja lisäksi voidaan kannustaa joko kuntakohtaisiin tai kuntayhteistyönä muodostettaviin hyvinvointiryhmiin. Hyvinvointiryhmien tavoitteena voisi olla yhteisen tilannekuvan muodostaminen hyvinvointialueen ja kunnan välille. Tilannekuvasta saataisiin vaikuttavat näytöt hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä sekä hyvät käytänteet ja mallit. Lisäksi siinä sovittaisiin toimenpiteistä ja pilotoitavista toiminnoista hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä.

Alueellisen hyvinvoinnin koordinaation muodostamisella varmistetaan hyvinvointialueen ja kunnan tiedontuotannon pohja. Siellä tarkastellaan muun muassa hyvinvointialueen ja kuntien tilannekuvien ja toimenpiteiden yhteensovittamista. Lisäksi voidaan täsmentää hyvinvointisuunnitelman ja painopisteiden tavoitteellisuutta.

Yksityisten yritysten ja yleishyödyllisten yhteisöjen toteuteuttamaan toimintaan voisi perustaa kuntakohtaiset hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen foorumit, joiden tavoitteina olisi tarkastella alueellisia ja kuntakohtaisia hyvinvointikertomuksia ja suunnitelmia. Foorumeissa käytäisiin yhteistä keskustelua muun muassa valituista hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen toimenpiteistä ja seurattavista indikaattoreista sekä sovittaisiin hyvinvointialueen, kuntien, yritysten ja kolmannen sektorin yhteisistä toimista hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen tavoitteiden saavuttamiseksi.

HYTE-kerroin

Valtionosuuslainsäädäntöön tulee erillinen hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen lisäosa eli niin sanottu Hyte-kerroin, jolla niin kuntia kuin tulevia hyvinvointialueita kannustetaan hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen tehtävien hoitoon.

Kunnille tämä palkitseminen vaikuttavasta hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä on tärkeä useasta syystä. Esimerkiksi se edesauttaa kunnan elinvoimaista kehitystä ja kannustaa alueen hyvinvoinnin kehittämiseen. Kuntien tulee huomioida päätöksenteossaan niiden arvioidut vaikutukset ihmisten hyvinvointiin ja terveyteen väestöryhmittäin.

Lopuksi

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen astuessa voimaan kuntien merkitys ei ole katoamassa. Yhteistyö ja sen kehittäminen on ratkaisevassa asemassa alueiden terveyden ja hyvinvoinnin tulevaisuudessa. Lainsäädäntö luo tälle mahdollisuuksia, mutta käytänteet muotoutuvat pikkuhiljaa. Monet alueet ovatkin jo lähteneet pohtimaan yhteistyötä tai suunnittelemaan yhteistyötä hyvissä ajoin ennen uudistuksen voimaantuloa, mikä luo hyvää pohjaa tulevan työn kehittämiselle. Jos yhteistyö hoidetaan hyvin, on mahdollisuus aidosti parantaa alueen asukkaiden hyvinvointia ja terveyttä.

Elsa Paronen
Laitosjohtaja, tutkimuspäällikkö
Sosiaali- ja terveysjohtamisen laitos, Itä-Suomen yliopisto

Minna Kaarakainen
Dosentti, yliopistolehtori
Sosiaali- ja terveysjohtamisen laitos, Itä-Suomen yliopisto

Posted on

Rajanylittäjien syvätuntija – Pekka Nevalainen (1959–2021)

Historiantutkija, filosofian tohtori, Suomen historian dosentti Pekka Nevalainen kuoli Joensuussa 3.12.2021. Hän oli syntynyt Nurmeksen Salmenkylässä 7.10.1959. Ylioppilaaksi hän kirjoitti Nurmeksen lukiosta v. 1979. Varusmiespalveluksen jälkeen opinnot alkoivat silloisen Joensuun korkeakoulun historian laitoksella syksyllä 1980.

Opiskelutovereihinsa Pekka teki lähtemättömän vaikutuksen. Hänet muistetaan opiskelijaelämää hieman syrjässä tarkkailleena, mutta silti avuliaana, huumorintajuisena ja oman persoonallisen tyylinsä omanneena herrasmiehenä. Päättäväisyys ja rohkeus, jolla hän vei opintojaan eteenpäin, toimi esimerkkinä muille. Näistä piirteistä todisti jo ensimmäisten opinnäytetöiden aiheenvalinta. Viron kautta Suomeen siirrettyjen inkeriläisten kohtalot jatkosodan ajan Suomessa ei ollut kaikista helpoin tutkimusaihe 1980-luvun alun ilmapiirissä. Väitöskirja ‘Inkeriläinen siirtoväki Suomessa 1940-luvulla’ (1990) oli perusteellinen esitys vuosina 1943–1944 Inkeristä kuljetettujen yli 63 000 ihmisen vaiheisiin.

Glasnost ja ylipäätään 1990-luvun alun vapaampi ilmapiiri antoi tilaa Inkerin ja Karjalan historian tutkimukselle. Pekan ja professori Hannes Sihvon toimittama ‘Inkeri: historia, kansa, kulttuuri’ (SKS 1991) oli kokonaisesitys, jonka takana oli suuri joukko tutkijoita itärajan molemmilta puolilta. Teos valittiin vuoden 1991 tietokirjaksi ja huomioitiin sekä Tieto-Finlandian kunniamaininnalla että Lauri Jäntin Säätiön palkinnolla.

Ahkeraa kirjoittajaa kiinnostivat ihmiskohtalot Suomessa ja itäisillä lähialueilla. Laajan artikkelituotannon ohella Pekka oli kirjoittajana ja toimittajana mukana monissa merkittävissä ja palkituissa kirjahankkeissa. Pekan, Hannes Sihvon ja professori Heikki Kirkisen toimittama ‘Karjalan kansan historia’ (WSOY 1994) sai valtion tiedonjulkistamispalkinnon v. 1995. Tehopari Nevalainen ja Sihvo vastasi myös v. 1998 ilmestyneen teoksen ‘Karjala: historia, kansa, kulttuuri’ (SKS) toimittamisesta. Pekan sanallisia jälkiä löytyy myös Tieto-Finlandialla palkitusta ‘Jatkosodan pikkujättiläisestä’ kuin moniosaisesta Viipurin läänin historiasta.

Yksin Pekan käsialaa olivat muun muassa teokset ‘Rautaa Inkerin rajoilla. Inkerin kansalliset kamppailut ja Suomi 1918–1920’ (Suomen Historiallinen Seura 1996) ja ‘Viskoi kuin Luoja kerjäläistä. Venäjän pakolaiset Suomessa 1918–1939’ (SKS 1999). Näistä jälkimmäinen sai Historian Ystäväin Liiton kunniamaininnan vuonna 1999. ‘Punaisen myrskyn suomalaiset. Suomalaisten paot ja paluumuutot idästä 1917–1939’ (SKS 2002) nosti valokeilaan arkisen tason rajan yli tapahtuneessa kanssakäymisessä ja ihmisten liikkuvuuden kipeän jälkinäytöksen.

Pekkaa ilahduttivat kirjallisuus, luonto ja läheiset ihmiset. Lähipiiri sai nauttia hänen oivallisista ruoanlaittotaidoistaan. Pekkaa jäivät kaipaamaan rakas Tuula sekä suuri joukko tutkijakollegoita ja historian ystäviä. Pekan loppuun asti jatkaman tutkimustyön tuloksia on postuumisti luvassa painetussa muodossa.

Pekka Kauppinen
Jukka Kokkonen

Kirjoittajat ovat Pekka Nevalaisen opiskelutoveri ja tutkijakollega

Posted on

Onko antirasismi poliittinen käsite?

Yhdenvertaisuusvaltuutettu ja oikeusministeriö lanseerasivat 13.9.2021 Olen Antirasisti -kampanjan, joka kutsuu rakentamaan rasismista vapaata Suomea. Kampanjaan ovat lähteneet mukaan esimerkiksi Itä-Suomen yliopisto sekä sen kotikaupungit Kuopio ja Joensuu.

Muutama päivä kampanjan lanseerauksen jälkeen sain huolestuneen yhteydenoton eräältä kolmannen sektorin toimijalta. Hän halusi keskustella antirasismi-käsitteen ”poliittisuudesta” ja siitä, uskaltaako tai kannattaako kampanjaan lähteä mukaan.

Antirasismi on terminä vahva, kaukana kädenlämpöisestä. Se ei puhu pehmeästi suvaitsevaisuudesta tai moninaisuudesta vaan se ottaa suoraan ja rohkeasti kantaa. Se ottaa kantaa ensinnäkin siihen, että rasismi on ilmiö, jota ei tulisi missään olosuhteissa hyväksyä tai ohittaa. Se ottaa kantaa myös siihen, että rasismista vapaa Suomi vaatii konkreettisia tekoja aivan kaikilta, yksilöiltä ja instituutioilta.

Antirasismiin sitoutuminen ei ole vain kannanotto yhdenvertaisuuden puolesta ja syrjintää vastaan. Se on kaiken tekemisen läpäisevä toiminnan eetos sekä askelmerkkejä yhdenvertaisuuden saavuttamiseksi aktiivisilla teoilla ja toimenpiteillä. Se ei ole vain suhtautumistapa tai mielipide vaan jotakin perustavanlaatuista: yhdenvertaisuuslain viemistä käytäntöön. Laissa 1325/2014 yhdenvertaisuuden edistäminen linjataan viranomaisen, koulutuksen järjestäjän ja työnantajan velvollisuudeksi.

Jotta voi vastata kysymykseen, onko antirasismi käsitteenä poliittinen, tulee pysähtyä sen ääreen, mitä poliittisen käsitteellä tarkoitetaan. Yhteiskunta- ja ihmistieteissä operoidaan lukuisilla käsitteillä, joita etenkin arkipuheessa käytetään monin eri tavoin ja joihin kiinnittyy monenlaisia, myös toisistaan poikkeavia, merkityksiä. Poliittinen on yksi tällaisista käsitteistä. Suomen kielessä käsite yhdistyy monesti nimenomaan puoluepoliittisuuteen, ja siihen myös minuun yhteyttä ottanut henkilö viittasi. Hänen huolensa oli tarkalleen ottaen se, tulkitaanko antirasismi-käsitteeseen sitoutuminen vasemmistolaiseksi teoksi.

Toisenlaisessa merkityksessä poliittisen käsitettä käytti esimerkiksi brasilialainen kasvatustieteilijä Paulo Freire (1921–1997) todetessaan, että kasvatus on aina poliittinen teko, koska sillä rakennetaan aina tietynlaista yhteiskuntaa – yhteiskuntaa, joka ottaa mukaan tai sulkee ulos. Neutraalia kasvatusta ei Freiren mukaan ole olemassa.

Freiren edustamasta näkökulmasta antirasismi on mitä suurimmassa määrin poliittinen käsite: konkreettisia tekoja ja rakenteellisia muutoksia vaativa kannanotto yhdenvertaisuuden puolesta, eriarvoisuutta ja syrjintää vastaan. Puoluepoliittinen käsite ei kuitenkaan ole, vaikka se sellaiseksikin on haluttu kehystää ja vaikka sillä tehdään puoluepolitiikkaa. Ihmisten yhdenvertaisuus ei ole mielipidekysymys, puoluepoliittinen agenda tai ideologia, vaikka siitä on tehty myös noita kaikkia.

* * *

Yhdenvertaisuusvaltuutetulta ja oikeusministeriöltä OIen Antirasisti -kampanjan lanseeraaminen on tärkeä teko. Mutta se ei vielä riitä. On hienoa, että esimerkiksi moni oppilaitos, mukaan lukien Itä-Suomen yliopisto, on sitoutunut kampanjaan. Mutta sekään ei vielä riitä, tietenkään. Kampanjan merkityksellisyyden määrittää se, minkälaisia käytännön tekoja se saa ajan mittaan aikaan. Mitä käytännössä tarkoittaa, että esimerkiksi Itä-Suomen yliopisto on mukana kampanjassa?

Antirasismi ei ole vain rasismin tuomitsemista ja rasismiin puuttumista silloin, kun sitä ilmenee, vaan aktiivista ja ennaltaehkäisevää toimintaa rasismia vastaan. Yliopistossa sen tulee toteutua arkisissa kohtaamisissa, opetuksen käytännöissä ja sisällöissä sekä yliopiston rakenteissa asti. Ei riitä, että opintojaksoilla käydään läpi esimerkiksi antirasistisen ajattelun historiaa tai antirasistisen pedagogiikan käytäntöjä, elleivät ne elä käytänteinä yliopiston arjessa ja toimintatavoissa. Siihen on vielä matkaa. Tuskin mikään koulutuksen instituutio on Suomessa (ainakaan vielä) antirasistinen, eikä Olen Antirasisti -kampanja itsessään niistä sellaisia tee. Siihen sitoutuminen on kuitenkin tärkeä askel, jonka jokaisen soisi ottavan vakavasti: Mitä antirasismi juuri omassa työssäni ja toiminnassani tarkoittaa?

Kampanjan poliittisuuden, ja sen myötä merkityksellisyyden, paljastaa itse asiassa vasta aika. Freireläisessä mielessä poliittisen kampanjaan sitoutumisesta tekee se, että ei sitouduta pelkkään kampanjaan vaan nimenomaan antirasistisiin konkreettisiin tekoihin. Silloin ei edusteta tiettyä puoluekantaa vaan ollaan ihmisiä, inhimillisiä.

Olen Antirasisti -kampanjaan voi liittyä mukaan täällä: https://yhdenvertaisuus.fi/osallistu-kampanjaan

 

Sanna Ryynänen
Sosiaalipedagogiikan ma. yliopistonlehtori (50%), tutkija
Yhteiskuntatieteiden laitos, Itä-Suomen yliopisto

 

 

Posted on

Tieteen arvot ja tieteen hyödyt: Tieteenfilosofisia terveisiä alkaneelle lukuvuodelle

Keväällä 2021 akateemista keskustelua – tai ainakin keskustelua akatemiasta – hallitsi kysymys tieteen arvovapaudesta. Voiko tiede olla vapaata ideologiosta, arvoista ja poliittisista pyrkimyksistä? Tulisiko sen olla sellaista? Ovatko jotkut tieteenalat enemmän ideologisia kuin toiset? Onko humanistinen ja yhteiskuntatieteellinen tutkimus jotenkin erityisellä tavalla ideologisesti värittynyttä?

Tuli syksy 2021. Akateemista keskustelua – ja varsinkin keskustelua akatemiasta – hallitsi kysymys tieteen hyödyistä. Kaikki ymmärtävät, että tiede voi olla hyödyllistä. Mutta onko kaikki tiede hyödyllistä? Voidaanko joitakin tieteenaloja tai tutkimussuuntia pitää vähemmän hyödyllisinä kuin toisia? Entä: pitäisikö kaiken tieteen olla hyödyllistä?

Näistä kysymyksistä voisi kirjoittaa kirjasarjoja. Tässä puheenvuorossa keskityn vain kahteen keskustelun ydinteemaan: tieteen arvovapauteen ja tieteen hyödyllisyyteen.

Aloitetaan jälkimmäisestä.

Ei ole mitenkään ilmeistä, kuinka ”tieteen hyödyllisyys” pitäisi määritellä. Miten mitata hyödyllisyyttä? Mille tai kenelle tieteen pitäisi olla hyödyllistä? Minkälaisten tavoitteiden suhteen voidaan ylipäätään puhua tieteen hyödyllisyydestä?

Mutta ehkä tämä on saivartelua. Keskustelun ytimessä näyttää olevan teesi: julkisin varoin kustannetun tieteellisen tutkimuksen tulee hyödyttää veronmaksajia. Kärjistetysti: kansan pitää saada sitä, mitä se tilaa!

Hyväksykäämme väite, että yhteiskunnan tieteeseen sijoittaman rahan on hyödytettävä yhteiskuntaa parhaalla mahdolliselle tavalla. Ei silti ole ilmeistä, kuinka ”hyödytettävä yhteiskuntaa parhaalla mahdolliselle tavalla” olisi ymmärrettävä. Ei nimittäin ole selvää, kuinka ”hyöty yhteiskunnalle” olisi määriteltävä.

Itseäni on tänä syksynä leimahtaneessa keskustelussa häirinnyt erityisesti se, että kaikkien mielestä on ollut perustelua vaatia, että julkista rahoitusta nauttivien tutkijoiden tulisi pystyä antamaan julkinen perustelu tutkimuksensa yhteiskunnallisesta relevanssista. Näin on ajateltu puolustuslinjojen molemmin puolin.

Tämä vaatimus on absurdi.

Haluammeko, että terveyskeskushenkilökunta vastaa voivotteluumme argumentoimalla toimintansa puolesta? Kun poliisi koputtaa ovellemme, odotammeko luentoa lainvalvonnan hyödyllisyydestä? Emme. Me vaadimme vain, että yhteiskunnan antamat tehtävät hoituvat parhaalla mahdollisella tavalla.

Emme vaadi julkisten palveluiden tuottajia oikeuttamaan toimintaansa. Miksi vaatisimme tätä tutkijoilta?

Tästä päästään ensimmäiseen kysymykseen – kysymykseen tieteen arvoista ja arvosidonnaisuudesta. Näyttää nimittäin siltä, että keskustelun ytimessä ei lopulta ole tieteen hyödyllisyys, tai tutkijoiden vaikeudet oikeuttaa tutkimustaan. Ytimessä on pikemminkin kysymys siitä, minkälaista tutkimusta tulisi ylipäätään tehdä – ja onko jonkinlainen yhteiskunnan rahoittama tutkimus tiedettä ollenkaan.

Jos todella haluttaisiin kritisoida julkista rahankäyttöä, olettaisi keskustelun ytimestä löytyvän kalliin ja inhimillisen toiminnan kannalta esoteerisen luonnontieteellisen perustutkimuksen. Mutta näinhän ei ole ollut.

Kritiikin kohteena on sen sijaan ollut humanistinen ja yhteiskuntatieteellinen tutkimus: näillä tieteenaloilla tehtävän tutkimuksen väitetään olevan – merkittäviltä osin ainakin – jotenkin erityisellä tavalla ideologisesti latautunutta, tuskin tiedettä ollenkaan. Palaamme siis väitteeseen, josta jo keväällä kohkattiin: ”mitä kauemmas tieteen ytimestä edetään yhteiskunnallisille, humanistisille ja lopulta taiteellisille aloille, sitä vähemmän akateemisessa kilpailussa on empiriaa ja sitä enemmän ideologiaa”.

Tähän väitteeseen voidaan reagoida monella tavalla, kuten keväällä nähtiin. Itse haluaisin sanoa, että tietyllä tavalla väite pitää paikkansa: humanistiset ja yhteiskuntatieteelliset alat ovat kuin ovatkin ”enemmän ideologisia”. Ne ovat sellaisia yksinkertaisesti siksi, että ne käsittelevät otuksia, jotka sattuvat olemaan ideologisesti motivoituneita. Tätä ei kiistä kukaan – kaikkein vähiten he, jotka väittävät humanististen ja yhteiskuntatieteellisten alojen tutkijoiden toimivan jotenkin erityisen ideologisesti motivoituneesti.

Arvot ja ideologiat selittävät ilmiöitä, joista humanistinen ja yhteiskuntatieteellinen tutkimus on kiinnostunut. Näin arvot ja ideologiat toimivat myös kohteina tehokkaille yhteiskunnallisille ja kulttuurisille interventioille. Tässä mielessä arvot ja ideologiat ovat aivan yhtä todellisia kuin atomit ja molekyylit, eivätkä näitä asioita tutkivat tieteenalat poikkea mitenkään olemuksellisesti toisistaan.

On hienoa, että keskustelu tieteenfilosofisista perusasioista näyttää kiinnostavan lukukaudesta toiseen – eikä pelkästään tieteentekijöitä itseään, vaan myös toimittajia, virkamiehiä ja poliitikoita. Voidaankin ennustaa, että löydämme tämän aihepiirin pian uudestaan edestämme. Omina terveisinäni kuitenkin toivoisin, että ei pyörittäisi vain ympyrää, vaan mentäisiin myös eteenpäin. Keskustelulla on varaa muuttua täsmällisemmäksi ja syvällisemmäksi.

 

Tuomas K. Pernu
Tieteenfilosofian ja tutkimusetiikan yliopistonlehtori
Yhteiskuntatieteiden laitos, Itä-Suomen yliopisto

 

 

Posted on

Onko hyveistä apua jatkuvassa muutoksessa?

Kuvituskuva, jossa ryhmä rakentaa yhdessä palikoista tornia.

Jatkuvan oppimisen keskuksessa alkoi muutama vuosi sitten työ, jossa pohdimme työyhteisömme hyveitä. Aloitimme arvoaamukahveilla eli UEFin arvojen auki puhumisella ja niiden pohtimisella suhteessa omaan työhön. Halusimme jatkaa organisaation tasolta yksilön ja oman työyhteisön tasolle, joten aloimme puhumaan hyveistä. Hyveet ovat niitä arvoja, joiden on toimittava käytännön tekemisen tasolla. Hyveiden tuottama hyöty yksilöille ja työyhteisölle näkyy mm. yhteisöllisyyden vahvistumisena ja työkulttuurin paranemisena.  Tämä oli myös meidän yhteisen työskentelymme tavoite: tietoista hyvän työkulttuurin rakentamista.

Työstimme hyveitä aktiivisesti ja osallistavasti.  Emme päätyneet Aristoteleen hyveisiin, mutta meille tärkeiksi hyveiksi nousivat avoimuus, dialogisuus, luottamus, sopeutuvuus ja yhteisöllisyys.

Samaan aikaan, kun oli aika ottaa hyveet osaksi perustehtäväämme, oli ryhdyttävä elämään erilaista työarkea. Lisäksi muutos on ollut jatkuvaa ja päällekkäistä: jatkuva oppiminen ja sen tuomat mittavat muutokset toiminnassa, organisaation nimenmuutos, uusi johtaja ja nyt meneillään oleva organisaatiomuutos. Pysäyttävä kokemus oli, kun kollegamme pohti, hämärtyykö todellisuuskuvamme ja perustehtävämme tässä ajassa. Jos näin on, niin olisiko hyveistä apua?

Hyveet ovat kulttuurisidonnaisia ja työyhteisö rakentaa oman työkulttuurinsa. Hyveet testataan käytännön toiminnassa, tässä ajassa. Luotammeko toisiimme? Olemmeko avoimia? Onko keskustelumme dialogista, jolloin kuunteleminen on tärkeämpää kuin puhuminen? Sopeudummeko jatkuvaan muutokseen tai toimimmeko yhteisöllisesti? Näihin vastaaminen ei ole ihan yksinkertaista, koska muutos on myös yksilöllinen kokemus. Johtamisen näkökulmasta hyve-etiikkaan perustuva muutosten läpivienti herättää myös kysymyksiä. Onko tämä oikein? Mikä on tärkeää: organisaation, yhteisön vai yksilön etu ja missä suhteessa? Hyödyttääkö tämä oikeasti koko yhteisöä, jolloin se voi vasta olla hyveellistä johtamista?

Työyhteisönä voisimme kysyä, miksi toiset tuntuvat olevan enemmän muutoshalukkaita kuin toiset?  Onko yksi tapa hyveellisempi kuin toinen? Olemmeko ajatelleet, että entä jos muutoshalukas haluaa muutosta vain muutoksen vuoksi eikä halua tai uskalla ottaa huomioon sitä, että tämä kaikki voi mennä pieleen. Toisaalta muutosvastarintainen tai sellaiseksi leimattu voi aivan aiheellisesti olla rohkea ja uskaltaa tuoda pelkonsa esiin. Eikö rohkeus ole silloin hyve ja muutosvastarintainen on dialogissa tärkeä tiedontuottaja? Kysymys on siitä, miten paljon siedämme erilaisuutta tavassamme toimia.

Mitä olemme tähän mennessä oppineet hyvetyöskentelystä jatkuvassa muutoksessa? Aristoteleen sanoja mukaillen ainakin sen, että jokaisella oliolla on oma luontonsa. Meillä on lähes 70 asiantuntijaa, joista jokaisella on oma yksilöllinen tapansa ajatella, kokea ja tuntea. Olemme huomanneet, että kokemus oikeudenmukaisuudesta on yksi tärkeimmistä asioista. Toisaalta meidän tulee muistaa myös armollisuus ja epätäydellisyys. On riittävän hyvä, jos päästään hyveellisyydessä edes sinne päin. Tuetaan toisiamme pitämään kiinni sovituista, opituista ja opeteltavista asioista. Jo se voi auttaa meitä säilyttämään todellisuudentajumme perustehtävässämme.

Entä mikä on kirjoittajien lempihyve? Se tulee Aristoteleen hyve-etiikasta: suurisieluisuus. Suurisieluinen ihminen tahtoo toteuttaa suuria asioita niiden itsensä suuruuden tähden, ei tavoitellakseen omaa kunniaansa, vaan muita palvellakseen.

Annamari Lastunen ja Lea Tuomainen

Kirjoittajat toimivat Itä-Suomen yliopiston Jatkuvan oppimisen keskuksessa.

Posted on

Ruokakasvatus on koko kunnan terveyden edistämistä

Sote-uudistus toteutuu viimein, kun sosiaali- ja terveyspalveluissa valtikka siirtyy vuoden 2023 alusta hyvinvointialueille. Kunnille jää kuitenkin vastuuta kuntalaisten terveyden edistämisestä, jota toteutetaan jatkossa yhteistyössä hyvinvointialueen kanssa. Missä ja miten kunta toteuttaa terveyden edistämistyötä, kun terveydenhuollon ammattilaiset kaikkoavat hyvinvointialueelle?

Yksi käytännöllinen esimerkki kuntaan jäävästä terveyden edistämistyöstä on lasten ruokakasvatus. Se on moniammatillista yhteistyötä, johon osallistuvat varhaiskasvatuksen ammattilaiset, perusopetuksen henkilöstö, ruokapalveluhenkilöstö sekä tietysti myös neuvolan ja kouluterveydenhuollon väki. Ruokakasvatus on osa varhaiskasvatus- ja opetussuunnitelmaa. Laadukas ruokakasvatus tapahtuu siellä, mihin aikuiset sen tietoisesti tuovat – ryhmätiloissa, piha-alueilla, luokissa ja päiväkoti- ja kouluravintoloissa. Varhaiskasvatus ja perusopetus muodostavat lapselle jopa 14 vuoden oppimisjatkumon, jonka aikana kunta tarjoaa lapselle yli 3000 ateriaa.

Ruokakasvatuksen ja ravitsemuksen huomioiminen osana kunnan terveyden edistämistyötä on vielä vähäistä. Valtiotieteiden maisteri Vilma Lappalainen kävi pro gradu -työssään läpi kuntien hyvinvointikertomuksia ja tiivistää nykytilanteen näin: ”Tutkimuksen keskeinen tulos oli, että ravitsemuksen potentiaalia kansanterveyden edistäjänä ei kunnissa tunnisteta. Haasteita on sekä terveyden edistämisen toteuttamisessa että ravitsemuksen näkemisessä terveyden tärkeänä osatekijänä.”

Ruokakasvatus ja hyvä ravitsemus tuovat sekä lyhyen että pitkän tähtäimen hyötyjä. Lyhyellä tähtäimellä hyvin ravitut lapset jaksavat keskittyä, leikkiä ja oppia varhaiskasvatus- ja kouluarjessa. Pidemmällä tähtäimellä hyvä ravitsemus on yksi peruspilareista lapsen terveelle kasvulle ja kehitykselle, joka tuo terveyttä vuosikymmeniksi eteenpäin. Pitkällä tähtäimellä ruokakasvatus on myös kuntalaisten taloudellisesti, sosiaalisesti ja ravitsemuksellisesti kestävän tulevaisuuden rakentamista.

Kuntatoimija, tänään on erinomainen päivä tunnistaa ruokakasvatuksen ja ravitsemuksen mahdollisuudet kuntalaisten terveyden edistämisessä! Ja apuakin tähän työhön on tarjolla. Tutustu Kokonaisvaltaista ruokakasvatusta varhaiskasvatukseen ja perusopetukseen (KOKOAVA) -hankkeeseen verkkosivuilla: https://sites.uef.fi/kokoava/

 

Tutkija Kaisa KähkönenKaisa Kähkönen
TtM, laillistettu ravitsemusterapeutti
Väitöskirjatutkija, Ruokakunta-hankkeen hankekoordinaattori
Kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikkö, lääketieteen laitos, Itä-Suomen yliopisto

 

Lähteet:

Lappalainen V. Ravitsemuspolitiikalla parempaa terveyttä, Kuntien ravitsemuspolitiikka kansanterveyden edistäjänä, Pro gradu- työ, Helsingin yliopisto, 2021.